Erityistukea lähiöiden kouluille

Tein Tampereen kaupunginvaltuustolle viime helmikuussa aloitteen, jossa esitin, että Tampere ottaa käyttöön erityistuet Helsingin kaupungin tavoin ja kohdistaa sen kouluihin, joissa on paljon muun muassa maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Lisäksi pyysin aloitteessa, että kaupunki etsii konkreettisia keinoja estää peruskoulujen eriytyminen kahden kerroksen kouluihin. Sain hyvän vastauksen, mutta varsinaisesti erityistukea ei Tampereen talousarvioon sisälly. Talousarvioon lisätty 50 000 euron korotus pakolaisten kotouttavaan toimintaan auttaa pienryhmäopetuksen ja koulunkäyntiavustajapalveluiden saamisessa ja se, että tuki kohdennetaan niille kouluille, jotka sitä eniten tarvitsevat – on jo voitto sinänsä.

Suomalainen koulutusjärjestelmä perustuu siihen, että jokainen lapsi sosioekonomisesta taustastaan tai perheen tilanteesta riippumatta on saanut tasa-arvoista opetusta. Koulutuksen tasapuolisuus on taannut loistavat Pisa-tulokset yhdessä ansiokkaan opettajankoulutuksen ja motivoituneiden opettajien kanssa. Tulevaisuuden pelottavana näkymänä on kahtiajako eliitin ja köyhien kouluihin. Tätä kehitystä tukee suurten kaupunkien alueellinen eriarvoistuminen.

FM Venla Bernelius on tutkimuksessaan osoittanut yhteyden peruskoulujen oppimistulosten ja Helsingin aluerakenteen välillä. Heikompia oppimistuloksia saavutettiin alueilla, joita luonnehti korkea työttömyys, huomattava sosiaalisen asuntotuotannon määrä, aikuisväestön matala koulutustaso sekä korkea maahanmuuttajien osuus. Aloitteenikin vastauksessa mainitaan, että koulujen erot Tampereella selittyvät sijainnilla ja alueen asuntorakenteella. Tätä itsestäänselvyyttä ei kuitenkaan poliittisesti tarvitse hyväksyä ja patistankin kaupunkia siihen, että sosiaalinen sekoittuminen otetaan kaavoituspolitiikassa entistä vahvemmin huomioon. Sosiaalista asuntotuotantoa ja vuokra-asuntoja on rakennettava muuallekin kuin tiettyihin lähiöihin.

FM Terhi Linnasaari on taas havainnut, että opettajat hylkivät huono-osaisten kouluja ja ovat matalan sosioekonomisen alueen kouluissa huonommin sitoutuneita työhönsä. Tätäkö me haluamme?

Eriarvoistaminen on taloudellisesti halpaa, mutta inhimillisesti ei. Kun suurin osa kaupungin maahanmuuttajista sijoitetaan samalle alueelle ja samoihin kouluihin, voidaan tehdä suurempia suomen kielen ryhmiä, vieraiden uskontojen ja maahanmuuttajien oman äidinkielen opetus voidaan keskittää muutamaan kouluun. Kotoutumisen ja sosiaalisen sekoittumisen kannalta se on kaukana järkevästä politiikasta. Koulujen eriarvoistumista on määrätietoisesti torjuttava. Aloitteen vastauksessa minulle korostetaan, että maahanmuuttaja-taustaiset oppilaat eivät muodosta homogeenista ryhmää, joiden erityistarpeita voisi hoitaa samanlaisilla ratkaisuilla. Mutta enhän minä samoja ratkaisuja pyytänytkään, vaan ylimääräisiä euroja ja tukimuotoja lähiöiden kouluille.