KOLUMNI: Pidetään huolta pallosta08.04.2015 Viikonloppuna vietin lasteni kanssa taas kerran Earth Houria, kuten monet muutkin ympäristön tilasta huolestuneet kansalaiset. Earth Hour, WWF:n järjestämä maailman suurin ilmastotapahtuma, on symbolinen ele, jonka avulla jokainen voi ilmaista huolensa ympäristön tilasta ja ilmastonmuutoksesta. Tapahtuman aikana sammutetaan tunniksi valot ilmaston puolesta. Tänä vuonna Earth Hour oli suurempi kuin koskaan aiemmin ja mukana oli peräti 172 maata. Earth Hour sai alkunsa Australian Sydneyssä vuonna 2007, jolloin siihen osallistui yli kaksi miljoonaa ihmistä. Viime vuonna maailman suurinta ilmastotapahtumaa vietti jo yli kaksi miljardia ihmistä 162 maassa. Suomessa Earth Hour järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2009, ja viime vuonna jo kymmenettuhannet suomalaiset osallistuivat pimeään tuntiin. Tämänkertaista Earth Houria vietettiin maailman suurimman kynttiläillallisen merkeissä. Tarkoitus oli kiinnittää huomioita ruuantuotannon ilmastovaikutuksiin. * * * * * Jokainen suomalainen heittää ruokaa roskiin tai kompostiin yli 60 kiloa vuodessa. Kymmenesosa ostetusta ruuasta kaadetaan siis roskisten täytteeksi. Huolestuttavaa on, että osalla suomalaisista on varaa jättää ruokaa syömättä ja että suuri osa ostetusta ruuasta siirtyy kaatopaikalle lisäämään ilmastomme metaanikaasuja. Mikäli poisheitettyä ruokaa ei lajitella ja kompostoida oikein, kaatopaikalla syntyy ruokajätteestä metaania, joka on yli 20 kertaa hiilidioksidia voimakkaampi kasvihuonekaasu. Ruokajäte on valtava taakka ympäristölle. Ilmaston kannalta tilanne on merkittävä, koska vähentämällä ruokajätettä tai kompostoimalla se, voidaan toimia ilmaston hyväksi. Ruoan haaskaaminen kuormittaa ympäristöä turhaan. Samalla ruoan tuottamiseen käytetyt luonnonvarat ja sen kuljettamisesta aiheutuneet päästöt ovat olleet turhia. Erityisen suuri ekologinen taakka seuraa eläinperäisestä ruokajätteestä. * * * * * Omassa perheessäni on lähdetty selkeästi vähentämään naudanlihan syöntiä. Kokonaan naudanlihasta emme ole raaskineet luopua, sillä kolmen lapsen perheessä jauheliharuuat maistuvat. Ruokajätettä meillä ei kaatopaikalle kulkeudu käytännössä lainkaan, vaan kaikki eloperäinen jäte siirtyy pihan nurkan lämpökompostoriin kompostoitumaan. Kompostori on pieni sijoitus tulevaisuuteen. Harrastan myös kaupunkiviljelyä. Minulla on oma palsta muutaman kilometrin päässä, jossa viljelen yrttejä, salaatteja, erilaisia juureksia ja vihanneksia. Olen ylpeä siitä, että kesäisin ja alkusyksystä olen melko omavarainen, mitä tulee vihanneksiin. Kesäkurpitsaruokaohjeita on tullut testattua, jos jonkinmoista. Omat rakkaudella kasvattamani luomuvihannekset saavat ravinteensa kotikompostorissa syntyneestä mullasta. Oma palsta ja siitä huolehtiminen on opettanut lapsilleni, että ruoka ei tule jääkaappiin itsestään vaan sen eteen on tehtävä töitä. Pienillä asioilla voi vaikuttaa paremman elinympäristön puolesta ilmastonmuutosta vastaan. Kaupunkien yhteyteen kannattaa rakentaa siirtolapuutarha-alueita ja kaupunkiviljelypalstoja. Olen vahvasti sitä mieltä, että pientaloissa asuvat tulisi kunnallisessa päätöksenteossa kannustaa kompostoimaan jätteensä. Kompostointi on hauskaa ja helppoa, ja kompostori maksaa itsensä takaisin muutamassa vuodessa pienentyneinä jätehuollon laskuina ja hyvänä mielenä. Varsinkin jos puoliso hoitaa kompostorin tyhjennyksen. Julkaistu Pirkanmaan Päivässä 30.3.2015 |