Mitä budjetti lupaa lapsiperheille?

Laitoin ylös muutamia pieniä ja konkreettista asioita, joita Tampereen budjetti 2011 lupaa lapsille, nuorille ja perheille.

Neljäs JOPO eli joustavan perusopetuksen -ryhmä käynnistyy ensi vuonna. Jopo-toiminnan tavoitteena on ehkäistä ongelmia, puuttua niihin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, auttaa perusopetuksen päättötodistuksen saamisessa, varmistaa jatko-opiskelupaikka ja estää koulupudokkaiden syntyminen. Osalla nuoristamme on suuria vaikeuksia perusopetuksen suorittamisessa ja heillä, usein nämä ovat poikia, on suuri vaara pudota yhteiskunnan kelkasta. Nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen kannalta yhtenä keskeisimpänä toimenpiteenä on perusopetuksen aikana tapahtuva toiminta. Nuorelle, joka onnistuu pääsemään jopo-luokalle, se on mahdollisuus, joka voi pelastaa.

Kaupunki hakee ensi vuonna opetusministeriön erityisavustusta perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen. Tämä käytetään mm. resurssiopettajien palkkaamiseen. Resurssiopettajat eivät kuitenkaan ole ratkaisu suuriin luokkakokoihin. Viime vuonna neljäsluokkalainen oppilaani kysyi minulta, arvaa montako opettajaa minulla on. Hänellä oli 14 eri opettajaa. Osa näistä oli tällä erityisavustuksella palkattuja resurssiopettajia, joilla yritettiin helpottaa luokan suurta 33 oppilaan luokkakokoa. Yksittäiselle alakoulun oppilaalle vaihtuvat opettajat aiheuttavat huolta siitä, huomataanko minua ja tarpeitani, mutta meille päättäjille järjestelmä osoittaa sen, että lapsemme eivät ole tässä kaupungissa tasa-arvoisia. Palaan eriarvoistuvaan koulujärjestelmäämme myöhemmin tänään. Parasta olisi, jos luokkakoot olisivat alakoulussa riittävän pieniä. Tällöin ei resurssiopettajia tarvittaisi. Palkatut resurssiopettajien pestit ovat usein satunnaisia ja pätkittäisiä; jolloin niihin ei saada pätevää ja pysyvää työntekijää, joka tuntisi koulun oppilasaineksen.

Ennaltaehkäisevään lasten ja perheiden parissa tehtävään perhetyöhön lisättiin 400 000 euroa demareiden toiveesta. Olen iloinen, että muut ryhmät olivat yksimielisiä tästä. Olen itse kävelevä esimerkki kaupungin perhetyön toimivuudesta. Kun toinen lapseni syntyi vuonna 2003, saimme kotiimme parin kuukauden ajaksi kahtena päivänä viikossa perhetyöntekijän auttamaan. Sain levätä ja parantua. En olisi tässä ilman Ritvaa. Toivoisin, että mahdollisimman moni tamperelainen perhe saisi Ritvansa. 400 000 se mahdollistetaan kaikkien eniten sitä tarvitseville. Riittävä lisäys se ei ole mielestäni vieläkään.

Tampereen kotihoidon kuntalisä - Tampere-lisä säilyy, vaikkakin sen ehdot tiukkenevat. Nuorimmasta lapsesta maksetaan Tampere-lisää 120 euroa kuukaudessa (140e v. 2010). Vanhempainrahakaudella tukea ei enää makseta ja perheen muut lapset eivät saa olla päivähoidossa.

Iloinen olen siitä, että päivähoitotakuu, valtuustoaloitteeni laajenee koskemaan koko kunnallista päivähoitoa ja harrastava iltapäivä –toiminta laajenee taas muutamalle koululle. Kiitos näistä. Lopuksi suren sitä, että lisäykset budjettiin ja lasten ja nuoriin jäävät niin kovin pieniksi. Lapsissa on tulevaisuus; se pitäisi pikku hiljaa tässäkin salissa huomata.