Talousarviopuhe 2017: Puhe koulujen ryhmistä ja eriarvoistumisesta

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut ja tamperelaiset

Oppilasryhmien koko perusopetuksessa paisui tänä lukuvuonna Tampereella äärimmilleen. Uusi opetussuunnitelma ja ilmiöpohjainen opetus vaatisi kuitenkin pienempiä ryhmäkokoja. Vaikka talousarviossa ei nyt ryhmäkokoja enää kasvatettu, niin ei niitä kyllä pienennettykään, vaikka tarvetta monessa koulussa olisi ollut.
Opetusryhmien kasvulle on kaksi syytä. Toinen niistä on opetus- ja kulttuuriministeriön ryhmäkokojen pienentämiseen maksaman korvamerkityn valtionosuuden loppuminen. Sen tilalla on maksettu tänä vuonna erityisavustusta, mutta potti on ollut pienempi ja siitä vain osa on ollut tarkoitettu opetusryhmien pienentämiseen. Ryhmäkokojen pienentämiseen korvamerkitty raha on ollut Tampereella viime vuosina useita miljoonia euroja. Toinen syy on ollut kaupungin oma opetustoimen säästökuuri tilanteessa, jossa oppilasmäärä kasvaa kaiken aikaa.

Kun puhutaan koulujen tilanteesta, kannattaa huomioida se, että oppimistulokset eivät ole suoraan yhteydessä luokka- tai ryhmäkokoihin. Tutkimukset ovat osoittaneet, että koulujen luokkakoko ei ole suoraan yhteydessä osaamiseen, oppimiseen tai kouluun liittyviin asenteisiin. Uusimpana tutkimuksena Suomen kasvatustieteellisen seuran teos Luokkakoko, jossa esitellään aihetta. Osaaminen on usein parempaa suurissa luokissa, jotka ovat esimerkiksi musiikkiluokkia tai valinnaisia kieliä opiskelevien luokkia. Opettajat tämän ovat tienneet aina. Luokka- tai ryhmäkoon kasvu kaupungin tasolla ei kerro kaikkea, eikä se riitä perusteeksi puhuttaessa koulusäästöistä, vaan kyse on ennen kaikkea eri koulujen oppilasaineksesta ja aluerakenteesta.

Viime vuosina oppilaiden ja koulujen erot ovat entisestään kasvaneet ja polarisoituneet. Sen takia pitäisikin rahoituksen jakamisessa katsoa yhä enemmän oppilasainesta. Kuinka paljon ryhmissä on yleistä, tehostettua tai erityistä tukea tarvitsevia oppilaita, suomi toisena kielenä –opiskelijoita, lastensuojeluasiakkuuksia jne? Venla Bernelius on tutkimuksessaan Onko oppimistulokset valettu betoniin jo 2000-luvun alussa osoittanut selkeän yhteyden peruskoulujen oppimistulosten ja Helsingin aluerakenteen välillä. Heikompia oppimistuloksia saavutettiin alueilla, joita luonnehti korkea työttömyys, huomattava sosiaalisen asuntotuotannon määrä, aikuisväestön matala koulutustaso sekä korkea maahanmuuttajien osuus.

Opettajat vaikeilla alueilla väsyvät ja turhautuvat. Suora lainaus eräältä tutulta opettajalta: ”Meidän koulussa on nykyään 46% maahanmuuttajaoppilaita. Kun miettii, mitä kaikkia ongelmia suomalaisillakin oppilailla tällä alueella on, niin ei voi kuin ihmetellä kotikuntansa aluesuunnittelua. Sitten tehtiin vielä samat mittavat koulusäästöt tämänkin alueen kouluissa "tasapuolisuuden" nimissä. Kyllä kuntapäättäjä on viisas.”
On hyvä muistaa, että vaikka ryhmäkoko ei ole opetuksen laadun kannalta ratkaisevin asia, vaikuttaa se kuitenkin yleiseen levottomuuteen, rauhattomuuteen ja lisääntyneeseen meluun luokissa. Ratkaisevampaa kuin ryhmäkoko on kuitenkin se, miten opetus käytännössä organisoidaan tuntien puitteissa ja mikä kaupungin sisällä eri koulujen tilanne on. Tampereen OAJ toivoo, että valtuutetut kävisivät tutustumassa tamperelaisten koulujen arkeen. Kannatan ajatusta. Menkää tutustumaan peruskouluun, suosittelen käyntiä erityisesti lähiöiden yläkouluissa ja katsokaa millaista touhua nykyajan peruskouluissa on. Ehkä huomaatte ja opitte muutaman ilmiön tai jotakin ihan muuta…