Vastaus valtuustoaloitteeseeni annettuun vastaukseen10.10.2011 Arvoisa valtuuston puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut, En tiedä, miten tämän nyt muotoilisin, mutta olen hieman pettynyt tähän vastaukseen. Vastaajat eivät taida tietää todellisuudesta, missä osassa lähiökouluja työskennellään.
Vastauksessa sanotaan, että konsultoivat opettajat (oman äidinkielen opettajat) konsultoivat vanhempien tapaamisissa, oppilashuollollisissa palavereissa, toimivat samanaikaisopettajina lukuaineiden tunnilla ja kieli- ja kulttuuritulkkeina. Useita vuosia maahanmuuttajavaltaisessa koulussa opettaneet opettajat kommentoivat näin: ”En ole ikinä kuullutkaan tällaisista konsultoivista opettajista. En tunne yhtään oman äidinkielen opettajaa, joka koskaan olisi toiminut samanaikaisopettajana. ”
Vastauksessa sanotaan: Vieraskielisille oppilaille on oma tukiopetuskiintiö ja läksykerhot ehkäisevät syrjäytymistä. Todellisuudessa yläkoulussa vitosen matikasta saanut poika ei jää kouluun kolmen jälkeen. Tukiopetus ja läksyparkit eivät siis kohtaa niitä oppilaita, joilla on suurin tuen tarve. Mamutukarirahaa jää yläkouluilla käyttämättä, koska kukaan ei ilmesty tukiopetukseen.
Ehdotankin, että osa maahanmuuttajatukiopetuksesta ja läksyparkkitoiminnasta resurssoidaan ja muutetaan suoraan oppitunneilla annettavaksi tueksi mm. resurssiopettajat. Pohjois-Hervannan koulussa on tänä lukuvuonna ollut matikan aineenopettaja apuopettajana matematiikan tunneilla. Tämä on koettu hyvänä ja helpottavana ratkaisuna. Näin pystytään estämään ongelmien kärjistyminen sellaisissa aineissa, joissa tieto rakennetaan edellisen tiedon päälle, kuten kielet ja matematiikka.
Todellisuus lähiökouluissa on mm. se, että esimerkiksi Etelä- ja Pohjois-Hervannan kouluissa ei ole yhtään koulunkäyntiavustajaa yläkoulun puolella. Pohjois-Hervannan yläkoulun puolella on YKSI laaja-alainen erityisopettaja. Ehdotankin, että laaja-alaisten erityisopettajien sijoittamisessa vieraskielisen oppilasaineksen osuus ja alueen yleinen sosiaalinen ja taloudellinen tilanne olisi huomioitava seikka.
Opettajat kaipaavat myös ala- ja yläkoulun puolelle valvottuja paikkoja, mihin väkivaltaiset ja tappeluhaluiset oppilaat voidaan sijoittaa. Nyt näille ei ole mitään valvottua tilaa, joten heitä on pakko pitää luokassa.
Opettajat kokevat lähiökouluissa jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, sillä he kokevat, että heillä ei ole riittävästi keinoja tukea haastavia oppilaita. Tukitoimia ja auttavia käsiä tarvitaan lisää. Luokkakoot on oltava pienemmät.
Opettajankoulutuksen merkitys on myös suuri. Vastauksessa ei muuten mainittu opettajankoulutuksen ollenkaan, mitä aika lailla hämmästelin.
Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että koulut vaikuttavat merkittävästi alueiden kehitykseen. Jos koulujen oppilaspohja ja oppimistulokset eriytyvät alueellisten erojen kasvaessa, koulut kiihdyttävät entisestään alueiden eriytymiskehitystä lapsiperheiden muuttaessa alueelta tai oppilaiden hakeutuessa muihin kuin lähikouluihin. Koulujen ja aluekehityksen välisen kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen tiedostaminen hallinnon tasolla on tärkeää, sillä kouluja tukemalla edistetään koulutusjärjestelmän tasa-arvoa ja samalla asuinalueiden tasapainoista kehitystä.
Monikulttuurinen koulu ei ole ongelmakoulu, mutta jotta monikulttuurinen ja haastavan oppilaspohjan koulu menestyy, se tarvitsee tukea, konkreettisia toimenpiteitä ja arvostusta. Esitänkin vastaukseen ponsiesitystä: Ponsiesitys aloitteeni saamaan vastaukseen valtuustossa 10.10.2011: esitän, että Tampereen kaupunki ryhtyy toimenpiteisiin, joissa ennaltaehkäistään koulujen eriarvoistumiskehitystä muun muassa lisäämällä kouluihin, joiden oppilaspohja on heterogeeninen ja monikielinen koulunkäyntiavustajia, kohdentamalla erityisopetusresurssia enemmän näille kouluille ja kohdentamalla maahanmuuttajien tukiopetusmäärärahoja ja läksyparkkirahaa suoraan oppitunneille ja kouluajalle annettavaksi mm. resurssiopetuksen muodossa. Ponsiesityksestä äänestettiin. Perussuomalaisten valtuustoryhmä äänesti esitystä vastaan. |
