Johannan päiväkirja: Miten säästöt näkyvät Tampereen lukiossa?19.11.2012 Rakas päiväkirja, tänään valtuustoryhmät myönsivät toisen asteen koulutukseen 700 000 euroa lukioiden kurssitarjonnan turvaamiseen. Se ei ratkaise lukiokoulutuksen ongelmia, mutta sen avulla voidaan estää opetuksen merkittävä heikkeneminen. Tampereen kaupungin lukiokoulutuksen opiskelijakohtaisista vuotuisista 6500 euron käyttömenoista (2011) opetukseen jää 63 %, kun kiinteistöihin kuluu 20 %, sisäiseen hallintoon 10 % ja ruokailuun 5 % ja pari prosenttia menee muihin kustannuksiin. Kaupunki on pystynyt tarjoamaan tällä 63 prosentilla lukuvuonna 2012-13 reilun 5000 kurssin opetusresurssin. Talousarviossa oli uhkana, että kaupungin lukioista joudutaan leikkaamaan 500 kurssia, mikä olisi siis ollut 10 % koko tarjonnasta – itse asiassa ylikin, sillä osa resurssista menee säädösten mukaisesti lukioresurssiin, joka kuluu virkaehtosopimuksen mukaisiin tehtäviin kuten oppilaan- ja ryhmänohjaukseen, kirjaston, laboratorioiden ja AV-välineiden hoitoon. Opetuksesta on tehty vähennyksiä jo aikaisemmin, minkä vuoksi uudet vähennykset ovat entistä vaikeampi toteuttaa. Lukioissa tarjotaan valtakunnallisia pakollisia, valtakunnallisia syventäviä ja koulukohtaisina sekä syventäviä että soveltavia kursseja. Valtakunnalliset pakolliset ja syventävät ovat keskeisiä lukio-opinnoille, koska esimerkiksi ylioppilaskirjoitukset perustuvat niihin. Koulukohtaiset syventävät ja soveltavat kurssit ovat kuitenkin lukiolle mahdollisuus tarjota omia painotusalueitaan tukevia kursseja ja opiskelijoille ne ovat mielenkiintoisia kursseja, joilla voidaan lisätä itseä kiinnostavien oppiaineiden valintoja ja syventää omaa osaamistaan. Säästöjen seurauksena kurssitarjottimelta on poistettu jo aikaisempien säästöjen myötä soveltavien ja syventävien kurssien rinnakkaisryhmiä tai jätetty kursseja tarjoamatta. Koulukohtaisten syventävien ja soveltavien kurssien joukosta on vaikea löytää enää lisää karsittavaa, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että vähennyksiä on tehtävä pakollisten ja valtakunnallisten syventävien kurssien määristä, mikä taas kaventaa opiskelijoiden valinnanmahdollisuuksia. Jokaisen opiskelijan on valittava ainakin pakolliset kurssit, joten tämä tarkoittaa ryhmäkokojen kasvamista. Ideaalissa tilanteessa ryhmien koot jakautuvat tasaisesti, mutta käytännössä näin ei tapahdu, koska kurssitarjottimelta tulee voida valita esimerkiksi kursseja, joita tarjotaan vain kerran vuodessa, mikä pakottaa monia opiskelijoita valitsemaan pakolliset kurssinsa tietystä kohdasta. Ryhmäkokojen kasvamisesta seuraa useita käytännön ongelmia. Koulun tiloista riippuen isojen ryhmien sijoittaminen saattaa olla hankalaa. Palkeissa on useimmiten tarjoilla monen aineen pakollisia kursseja samanaikaisesti ja tilaongelmien todennäköisyys kasvaa. Mihin tiloihin isot ryhmät sijoitetaan? Suurten ryhmien opettaminen on pedagogisesti haasteellista. Pakollisten ja syventävien kurssien suuri oppilasmäärä heikentää opettajan mahdollisuuksia yksilöllisempään seurantaan ja ohjaukseen. Kuitenkin pakolliset kurssit ovat kuitenkin aineita kirjoittaville ensiarvoisen tärkeitä. Heikompien opiskelijoiden tukeminen on vaikeampaa isoissa ryhmissä ja heidän ongelmansa saattavat jäädä jopa huomaamatta opettajalta. Juuri nyt tehdään päätöksiä lukion valinnasta, kun lukioiden esittelyillat ovat käynnissä marraskuussa yhteisesti organisoituna kaikille 9. luokkalaisille ja heidän vanhemmilleen ja tammikuussa lukioiden tarjoamina tutustumisiltoina. Lukioiden tulisi pystyä uskottavasti markkinoimaan Tampereen kaupungin lukiolaitosta varteenotettavana vaihtoehtona muiden vastaavien rinnalla; perinteisesti Tampereen lukioillahan on hyvä maine, mutta kouluihin on alkanut tulla viestejä siitä, opiskelijoiden keskuudessa yksityiset ja naapurikuntien lukiot ovat kiinnostavampia vaihtoehtoja nykyisessä tilanteessa. Lukiot eivät voi olettaa ratsastavansa entisellä maineella, vaan niiden on kyettävä vakuuttamaan jokainen peruskoulun päättävä ikäluokka aina uudelleen Mediamielikuva on jo leimattu kurjaksi ja samaan aikaan pitäisi pystyä osoittamaan, että kaupunki tarjoaa laadukasta lukiokoulutusta. Jokainen lukiolainen tuo kaupungille valtionosuutta noin 5900 euroa (vuonna 2011). Kiinteistökustannukset (sisäiset vuokrat + ylläpito) ovat nyt noin 20 % käyttömenoista ja niiden osuus vain kasvaa, jos opetusta leikataan. Kun opetusta leikataan, opiskelijat jäävät kotikuntiinsa tai hakeutuvat yksityisiin lukioihin ja negatiivinen kierre vain pahenee, koska samalla menetetään valtionosuudet ja jokainen opiskelija vie mennessään ”kursseja”. Samaan aikaan yksityiset lukiot pystyvät tarjoamaan opiskelijoille lisää kursseja ja monipuolista opetusta. On tärkeää ja toivottavaa, että valtuusto antaa positiivisen signaalin toisen asteen lukiokoulutuksen puolesta pohtimalla vaihtoehtoisia säästökohteita opetuksen sijaan. Lukiokoulutuksen ongelmat on myös ratkaistava pidemmällä tähtäimellä, sillä tällainen tilanne ei voi jatkua vuodesta toiseen. Lisäksi tilavuokraongelma on ratkaistava. Yksityiset lukiot pystyvät paremmin kohdentamaan budjettiaan opetustarpeisiin. Onko 7 prosentin pääomavuokra tällaisina aikoina kohtuullinen? Pääomavuokran pudottaminen viiteen prosenttiin tai Helsingin tavoin kolmeen olisi jo iso osa ongelman ratkaisua. Kirjoittaja on sdp:n kaupunginvaltuutettu ja äidinkielen opettaja |
