Puhe: Subjektiivista päivähoito-oikeutta ei saa rajata16.11.2015 Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut Me päätämme tänään, ovatko tamperelaiset lapset tasa-arvoisia keskenään. Me äänestämme, kuka on oikeutettu kokopäiväiseen päivähoitopaikkaan. Me päätämme, nukkuuko Ilmari päiväunet päiväkodissa, saako Muhammed välipalaa tai pääseekö Jasmina iltapäivisin pelaamaan futista kavereiden kanssa. Me päätämme. Meidän keski-ikämme on korkea. Harvalla meistä on päivähoitoikäisiä lapsia. Useimmat meistä ovat taloudellisesti hyvätuloisia. Me sanomme, että jokainen päivähoitoa tarvitseva on oikeutettu jatkossa kokopäiväiseen päivähoitoon. Mutta me tiedämme, että jatkossa huoltajan on perusteltava tarve. Aten äidin on kerrottava, että kotona on väsymystä, Lempin isän on mainittava, että perheessä on toimeentulo—ongelmia ja Ismaelin perheen on pyydettävä kokoaikaista hoitoa, jotta tämä kotoutuu ja oppii suomea. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen olisi virhe. En käsitä, että valtuutetut rajoittaisivat lasten oikeuksia tilanteessa, jossa Tampereella työttömyys on korkealla, kaupunkiin virtaa lisää maahanmuuttajia ja köyhien lapsiperheiden määrä on kasvanut hälyttävästi. Päivähoito-oikeus on lapsen oikeus. Kyse ei ole aikuisten oikeudesta vaan lasten mahdollisuudesta saada tasa-arvoista ja tasapuolista varhaiskasvatusta ja päivähoitoa. Kyse on myös perheiden valinnanvapaudesta. Useat merkittävät tahot vetosivat hallitukseen, jotta se ei olisi tuonut esitystä lasten päivähoidon rajaamisesta eduskuntaan. Lapsiasiavaltuutettu Kurttila on todennut, että päätöksellä pyritään taloudellisiin säästöihin eikä sillä tavoitella ratkaisuja, jotka edes edistäisivät lapsen edun toteutumista. Kurttila toteaa, että sosiaalisin syin tehtävä päivähoito-oikeuden rajoittaminen johtaa lasten yhdenvertaisuuden vaarantumiseen. Sosiaalisin perustein tapahtuva päivähoitotarpeen arviointi tarkoittaa, että lapsi perheineen leimautuu negatiivisesti jollain tavalla ongelmalliseksi. Laki ei myöskään paranna vanhempien työmarkkina-asemaa tai mahdollista työllistymistä. Se sen sijaan saattaa pahimmillaan vaikeuttaa vanhempien työllistymistä. Äänestin lanulassa päivähoito-oikeuden rajaamista vastaan. Asia on minulle aina yksi tärkeimmistä, sydämen asioista. Opettajana tiedostan senkin, että rajaamisen seuraukset näkyvät tulevina vuosina perusopetuksessa. Päätös on lyhytnäköinen, lapsia eriarvoistava ja uskon, ettei se lopulta tuo niitä säästöjä, joita sen ajatellaan tuottavan. Sen sijaan se tullee lisäämään erityisopetustarpeita ja –menoja. Meillä sosialidemokraateilla on asiasta puoluekokouspäätös. Toivon, että se näkyy äänestyksessä. SDP on esittänyt, että päivähoidon ryhmäkokoa ei varhaiskasvatuslain muutoksen edellyttävällä tavalla muuteta. Hyvä, että tässä asiassa valtuusto näyttäisi olevan lasten puolella. Lopuksi kysyn valtuutetuilta, oletko se sinä, joka kerrot Pikku-Helmille, että koska äiti on jäänyt työttömänä kotiin, niin Helmi ei saa jäädä leikkimään Martan kanssa iltapäivisin. Sillä sinähän sen päätät. |