MIELIPIDEKIRJOITUS: Tampere lyhentää jonoja uudella mallilla

Perjantai 1.12.2017 klo 19.42 - Lauri Lyly ja Johanna Loukaskorpi

Haluamme kiittää Pekka Suokasta hyvästä ja tärkeästä kirjoituksesta Lääkäritilanne on Tampereella huono (AL 27.11.2017). Selvitimme tilannetta yhdessä. On totta, että seuraavat vapaat ajat kiireettömille vastaanottoajoille ovat kuukauden päässä. Syynä on pian koittava joulusulku.

Toki kiireellistä hoitoa tarvitsevat hoidetaan aina saman tai seuraavan päivän aikana. Palvelutarpeiden voimakas kasvu edellyttää mittavia panostuksia palvelutuotantoon, mikä konkretisoituu erityisesti sosiaali- ja terveyslautakunnan menojen kasvuna ja alijäämäisenä tuloksena.

Suokkaan havainto tilanteen jatkumisesta pitää paikkansa. Jonotilanne on ollut olennaisin osin tällainen jo vuosien ajan. On erittäin tärkeää huomata, että kysymys on kiireettömien asioiden jonoista ja kiireelliset asiat hoidetaan kiireellisesti eli tuosta jonosta poiketen.

Olemme pyrkineet aktiivisesti kehittämään toimintaamme siten, että poissaoloista huolimatta pystymme kohtuullisesti ja tasapuolisesti vastaamaan lääkäritarpeeseen.

Valtakunnallisessa sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen valmistelussa on keskiöön nostettu lääkärille pääsy. Tähän olemme Tampereella pyrkineet vastaamaan juuri aloitetuilla kokeilulla Tipotiellä ja Linnainmaalla. Kokeilun tavoitteena on saatavuuden parantaminen ja lääkäriajan kohdentaminen sitä tarvitseville. Keskiössä on palvelutarpeen arvio. Potilaan tarve pyritään ratkaisemaan kevyimmällä mahdollisella tavalla, esimerkiksi sähköisillä palveluilla, puhelinpalvelulla ja hoitajan tai fysioterapeutin toimesta, kun se on mahdollista.

Malli on vielä melko uusi. Siinä on vielä paljon työstettävää, esimerkiksi uusien työtapojen omaksumisessa. Oman haasteensa digitalisaatiota hyödyntävän mallin käytössä tuovat tekniset ratkaisut, jotka ovat paikoitellen hieman kankeita. Tässä teemme kuitenkin parhaamme.

Joku voi tämän kokea uuden mallin heikentäneen palvelua. Lääkäriaikaa ei ilman arviota saa varattua, kuten aiemmin. Tavoite on mahdollisimman oikeanlainen palvelu, eli joskus sähköinen palvelu tai puhelu vastaanoton sijaan. Uuden toimintamallin asemilla lääkärille pääsy on kiireettömissä asioissa nopeampaa kuin perinteisesti toimivilla asemilla. Tämä on saamiemme tietojen havaittavissa, vaikkei järjestelmästä tietoja saada vielä numeroina ulos.

Pormestariohjelmassa lähtökohtana on painopisteen siirtäminen perustason palveluihin ja ennaltaehkäisyyn. Ikäihmisten palveluja vahvistetaan merkittävästi.

Tampereen kaupunki turvaa sosiaali- ja terveyspalvelujen nykytason niin kauan kun se toimii palvelujen järjestäjänä. Tamperelainen kohtaa välittävän ammattilaisen eri palveluissa vauvasta vaariin. Palvelujen
kehittämisen ja henkilökunnan osaamisen painopiste on etsivän, kokonaisvaltaisen ja ratkaisukeskeisen työotteen vahvistamisessa.

Lauri Lyly
Kaupungin pormestari

Johanna Loukaskorpi
Apulaispormestari

Toimeentulohaaste päivät 1 ja 2

Torstai 30.11.2017 klo 10.41 - Johanna Loukaskorpi

Maanantai 27.11

Minut haastettiin muutama viikko sitten Invalidiliiton ja Tampereen Invalidit ry:n toimesta valtakunnalliseen toimeentulohaasteeseen, mikä tarkoittaa sitä, että viikon ajan 27.11-3.12 minun olisi tultava toimeen 50 eurolla. Haasteella Invalidiliitto haluaa nostaa esille vähävaraisten ja vammaisten ihmisten sosiaalisen ja taloudellisen yhdenvertaisuuden.

Huomasin jo maanantaina, kuinka haasteellista on suorittaa haasteviikkoa tosissaan tässä apulaispormestarin työssä. Tapasin maanantaiaamusta Soste ry:n toiminnanjohtaja Vertti Kiukaan. Jätin ottamatta kahvia tapaamisen yhteydessä ja tyydyin sen sijaan vesilasiin, koska vähävaraiselle harvemmin tarjotaan ilmaista ruokaa tai juomaa. Saman syyn vuoksi päädyin jättämään maanantaisen kaupunginhallituksen kokouksen yhteydessä tarjottavan lounaan väliin. Kokouksessa oli kuitenkin hedelmiä ja kahvia tarjolla ja en enää kokouksen jatkuttua kyennyt olemaan syömättä.

Kokouksesta kiiruhdin Minetti-neuvotteluihin Ratinaan. Ratinassa auton parkkeeraus maksoi 1,70 e. Olin aamulla valinnut auton, koska illaksi minun oli kiirehdittävä suoraan Minetti-neuvotteluista Hervantaan puhumaan sote-asioista. Hervannassa minulle tarjottiin keksiä ja teetä. Olin kotona kahdeksalta. Söin lautasellisen spagettia ja kanakastiketta. Minulta ei ollut kulunut päivän aikana rahaa muuta kuin parkkeeraukseen, mutta toisaalta olisin voinut syödä vatsani täyteen monessa paikkaa, mikä ei köyhälle useinkaan ole mahdollista.

Illalla opiskelija-asuntoon aiemmin syksyllä muuttaneelta pojalta tuli tekstiviesti, jossa hän pyysi rahaa ruokaan, koska opintotuki tulisi vasta viikon päästä ja tili oli tyhjä. Haasteesta huolimatta laitoin pojan tilille 20 euroa ruokarahaa. Viikon budjetistani oli mennyt lähes puolet jo ensimmäisenä päivänä.

Hallitus on leikannut merkittävästi opintotukea, ja opintotuki on tällä hetkellä niin pieni, että harva opiskelija tulee sillä oikeasti toimeen. Tämän takia monet opiskelijat joutuvat tekemään töitä opintojen ohella tai turvautumaan vanhempiinsa. Voin kuvitella pienituloisten perheiden ahdistuksen, kun ei ole mahdollisuutta tukea omaa nuortaan taloudellisesti. Vammaisten vanhempien perheissä eletään lisäksi valtaväestöä useammin köyhyysrajalla, koska perheet elävät usein kansaneläkkeen ja vammaisetuuksien varassa. Osattomuuden ja ulkopuolisuuden tunne onkin tällaisissa perheissä suurempaa kuin monissa muissa perheissä. Vaarana on myös se, että vähävaraisen perheen lapset jättävät kouluttautumatta, koska esimerkiksi korkeakoulutus on vaarassa muuttua monille taloudellisesti mahdottomaksi.

Tiistai 28.11.

Toisen haastepäivän aamuna kokoontui kaupungin johtoryhmä. Päätin, etten tällä kertaa jätä lounasta syömättä, vaan söin kokouksen päätteeksi lounaan. Virastotalon lounas maksaa 6,40 e. Lounaan jälkeen menin tarkastuslautakunnan kuultavaksi ikäihmisten asumispalveluista. Ehdin olla tarkastuslautakunnan kuultavana puolisen tuntia, koska lähdin työmatkalle Turkuun. Työmatka tuli tietooni yllättäin edellisellä viikolla, koska Tampereen kaupungille myönnettiin palkinto Yksi elämä -juhlaseminaarissa Turun Logomossa Päättäjät-kategoriassa. Kävin vastaanottamassa palkinnon Tampereen kaupungin puolesta. Yksi elämän tavoitteena on terveempi Suomi. Aivoliiton, Diabetesliiton ja Sydänliiton yhteiset terveystalkoot edistävät terveyttä ja hyvinvointia läpi elämän. Palkintoperusteissa todettiin muun muassa, että Tampere tekee jatkuvasti arvokkaita terveyspäätöksiä monella toimialalla. Tampereella on toteutettu muun muassa Sydänmerkki joukkoruokailuun sekä maksuttomat monipuoliset liikuntaryhmät lapsille ja nuorille, kehitetty lähiliikuntapaikkoja ja palkattu psykologi diabetesvastaanotolle. Jouduin menemään autolla Turkuun, joten työmatka sotki haastepäivän taloustilanteen. Ostin bensaa 30 eurolla. Seminaari päättyi coctail-tilaisuuteen, jossa söin muutamia cocktailpaloja. Kotimatkalla pysähdyin Urjalassa ja join kupin kahvia sekä mozzarellapaninin. Ne maksoivat 7.30.

Haastepäivän taloudellisesti haastavin tilanne liittyi kuitenkin jälleen kerran lapsiin. Keskimmäinen ilmoitti tekstiviestitse tarvitsevansa rahaa lukion oppikirjoihin. Jouduin jälleen tinkimään viikon haasteesta ja siirsin 90 euroa neljää lukion oppikirjaa varten. Lukio- tai ammattiopintojen kustannukset (oppikirjat, tietokonehankinnat, ammattiopiskelussa tarvittavat välineet) aiheuttavat jatkuvasti suuria taloudellisia haasteita monille toisen asteen opiskelijoille ja heidän perheilleen. Tämä tieto selviää esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n kyselystä, jonka tulokset julkistettiin marraskuussa. Tuloksiin sisältyvät lainaukset yksittäisistä vastauksista kertovat, että opintojen rahoittaminen on monelle opiskelijalle ja hänen perheelleen todellinen ja iso ongelma, mikä on johtanut kurssien väliin jättämiseen, mikä taas on heikentänyt opintomenestystä. Pahimmassa tapauksessa rahapula on aiheuttanut opintojen keskeyttämisen tai monilapsisessa perheessä sulkenut osan lapsista koulutuksen ulkopuolelle. On päättäjien tehtävä huolehtia siitä, että myös vähävaraisten perheiden lapsilla on mahdollisuus suorittaa lukio- tai ammattitutkinto. Nykymaailmassa ilman toisen asteen tutkintoa ei pärjää tai työllisty.

Puhe valtuustossa: Koulukiusaaminen

Maanantai 20.11.2017 klo 19.31 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Haluan ensin toivottaa oikein hyvää Lasten oikeuksien päivää valtuutetuille! Haluan kiittää tästä keskustelusta. Se on ollut ansiokasta. Tämän vuoden Lasten oikeuksien päivän teemana on yhdenvertaisuus. Yhdenvertaisuuteen on täällä useammassa puheenvuorossa jo viitattukin.

Oikeastaan jokaisen päivän tulisi olla lasten oikeuksien päivä. Suomessa yli 900 koulua kuuluu kiusaamisen vastaiseen Kiva koulu -toimenpideohjelmaan. Kouluissa puututaan aktiivisesti kiusaamiseen, mutta silti kaikkea kiusaamista ei saada kitkettyä pois. Juuri julkaistun kouluterveyskyselyn mukaan 19 prosenttia alakoululaisista ja 24 prosenttia yläkoululaisista on kokenut syrjivää kiusaamista. Kiusaamisen aiheita on paljon esimerkiksi ulkonäkö, sukupuoli, ihonväri, kieli, vammaisuus, uskonto. Koulukiusaaminen ilmenee yleisimmin nimittelynä, tekemällä naurunalaiseksi tai kiusoitteluna. Itse olen erittäin huolestunut, että kiusaaminen on nykyään usein jatkuvaa 24/7 -kiusaamista. Lapsi jätetään esimerkiksi erilaisten someryhmien ja kaveripiirien ulkopuolelle. Ryhmän ulkopuolelle jääminen on erittäin rankka kokemus.

Kouluterveyskyselyyn vastanneista tamperelaisista yläkouluikäisistä yksinäiseksi itsensä tunsi joka kymmenes, tytöistä jopa 13 %. Entisenä yläkouluopettajana tunnistan tämän ja tunnen siitä suurta huolta. Monesti yksinäisyys johtaa nuorten mielenterveysongelmiin.

Aikuisten tehtävä on huolehtia, että ketään ei kiusata. Jokaisessa päiväkodissa ja koulussa tulee kannustaa siihen, että kaikki otetaan mukaan leikkiin ja porukkaan ja että erilaisuus on rikkautta. Tammelan koulussa lapset toteuttivat kaveripenkin. Myös Vuoreksen koulussa on kaveripenkki. Jos tuntee itsensä yksinäiseksi välitunnilla, voi mennä istumaan kaveripenkille, josta muut voivat hakea mukaan leikkiin. Tällaisia ideoita tulee jakaa ja niistä ottaa mallia. Parhaat ideat yhdenvertaisuuden eteen ja kiusaamisen estämiseksi syntyvät juuri arjessa ja usein lasten itsensä ideoimana. 

Apon elämää: Invalidiliiton toimeentulohaaste vastaanotettu

Maanantai 20.11.2017 klo 15.10 - Johanna Loukaskorpi

Kansainvälistä vammaisten päivää vietetään 3. joulukuuta. Päivän teemaksi Invalidiliitto on valinnut taloudellisen ja sosiaalisen yhdenvertaisuuden. Päivää edeltävän viikon aikana eli ensi viikolla 27.11-3.12. Invalidiliitto järjestää toimeentulohaasteen, jonka tavoitteena on saada näkyvyyttä vammaisten toimeentuloon liittyviin ongelmiin.

Monen vammaisen ihmisen taloudellinen asema on huono. Terveysongelmat ja huonot mahdollisuudet päästä työelämään lisäävät taloudellista eriarvoisuutta. Vammaisuus on myös valitettavasti edelleen toiseksi yleisin syrjintäperuste yhteiskunnassamme. Vammaisten taloudellista tilannetta kiristävät perusturvan indeksijäädytykset, lääkekorvausten leikkaukset ja asumiskulujen – erityisesti vuokrien ja sähkön hinnan nousu. Monen vammaisen ihmisen ainoa tulonlähde on työkyvyttömyyseläke. 

Liian monen vammaisen ihmisen kuukausitulot hipovat köyhyysrajaa. Asumis- ja muidenperuskulujen jälkeen käteen jää usein vain 50 euroa viikossa. Silloin voi joutua valitsemaan, ostaako lääkkeitä vai ruokaa. Maksaako puhelinlaskun vai käyttääkö rahat taksimatkaan, jotta pääsee kauppaan? Entä jos tulee jokin yllättävä meno: joutuu sairaalaan tai jääkaappi hajoaa?

Taloudellinen eriarvoisuus johtaa yleensä myös sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Vähävaraisten vammaisten ihmisten sosiaalinen elämä kutistuu olemattomiin ja yksinäisyys lisääntyy. 

Invalidiliiton jäsenyhdistykset voivat haastaa mukaan yhden tai useampia oman alueensa poliitikkoja tai mielipidevaikuttajia. Haastetun henkilön pitäisi tulla toimeen viikon ajan samalla rahasummalla kuin kaikkein vähävarainen vammainen ihminen eli 50 eurolla/viikko.

Tampereen Seudun Invalidit ry on haastanut minut mukaan ja olen lupautunut haasteeseen. Tiedostan haasteeseen liittyvän paljon ongelmia. On aivan eri asia elää 50 eurolla seitsemän päivää, kun tietää, että seuraavalla viikolla voi palata normaaliin elämäänsä. Vammaisilla ja vähävaraisilla ei ole mahdollista palata "arkeen", sillä se arki saattaa olla jatkuvaa kamppailua toimeentulokysymysten edessä. 

Apulaispormestarin työ asettaa myös haasteeseen omat ongelmansa. Työhöni kuuluu paljon edustamista ja tapaamisia, joissa tarjotaan lounas, välipaloja tai jotakin naposteltavaa. Vähävarainen sen sijaan harvemmin osallistuu tilaisuuksiin, joissa on tarjolla ilmaista syötävää.

Esimerkiksi vähävaraisella pääosa viikon menoista saattaa kulua bussikortin lataamiseen 20 eurolla. Itse voin siirtää tavallisten laskujen maksua viikolla, köyhä sen sijaan elää kädestä suuhun, eikä taloudellinen tilanne helpota seuraavallakaan viikolla. 

Päätin kuitenkin kaikista haasteeseen liittyvistä ongelmista huolimatta osallistua haasteeseen, sillä haluan olla tukemassa henkilökohtaisesti Invalidiliiton tärkeää toimeentulo-ongelmien esiinnostamista julkisuudessa ja edistää siltä osin vammaisten asiaa. Olen lupautunut kirjoittamaan kokemuksistani blogia kotisivuilleni viikon ajan.

Viikon nuukailu ei muuta omaa elämääni, mutta tuo toivottavasti esiin ihmisten välistä eriarvoisuutta ja sitä, millaisten toimeentulon ongelmien kanssa vammaiset ja vähävaraiset ihmiset joutuvat kaiken aikaa painiskelemaan. Otan mielelläni kommentteja ensi viikolla somessa ja vastaan kysymyksiin sekä Facebook- ja Twitter-tileilläni.

Puhe Talvitien päiväkodin ja koulun avajaisissa

Perjantai 17.11.2017 klo 16.59 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat juhlavieraat, rehtori Satu-Leena Kojola, päiväkodin johtaja Päivi Rautiala sekä koko Talvitien päiväkodin ja koulun väki

Kirjailija Immi Hellénin runo Mirrit koulussa alkaa seuraavasti: ”Tässä on taulut ja tässä on sienet ja tässä on opissa ystävät pienet”. Tänään on opintie vaihtunut suureen juhlaan, sillä vietämme Talvitien päiväkodin ja koulun vihkiäisiä. Talvitien päiväkodin ja koulun avautuminen on ollut eteläisellä alueelle odotettu asia. Härmälän alue kasvaa vauhdilla. Alueelle on viimeisten vuosien aikana muuttanut jatkuvasti lisää lapsiperheitä ja päiväkodit ja koulu ovat täynnä. Viime keväänä moni perhe sai iloisen uutisen, kun päiväkotipaikka uudesta päiväkodista varmistui oman kodin läheltä. Nyt on jo tovi päiväkotielämää vietetty ja koulua käyty täällä Talvitien varrella, sillä päiväkoti ja koulu aloittivat varsinaisen toimintansa elokuussa. Arkeaan täällä viettää päivittäin 180 lasta ja 30–40 aikuista.

Minulla on ollut ilo olla mukana Talvitien päiväkodin ja koulun päätöksenteossa jo heti sen alkuvaiheista lähtien. Yleensä rakentamishankkeiden käsittely lähtee liikkeelle palveluverkon kehittämiseen liittyvistä selvityksistä tai kiinteistön peruskorjaustarpeesta. Tässä tapauksessa ajatus uudesta päiväkoti- ja koulurakennuksesta sai alkunsa, kun Härmälän päiväkodissa ja neuvolassa todettiin vakavia sisäilmaongelmia ja rakennus päätettiin purkaa. Tilalle suunniteltiin kaksikerroksinen uusi päiväkoti ja pienten koululaisten koulurakennus. Tarveselvitys ja hankesuunnitelmat ovat hyväksytty lasten ja nuorten lautakunnassa, jossa olen itsekin ollut viime kaudella lautakunnan jäsenenä.

Varsinainen rakennusvaihe kesti 13 kuukautta ja kustannusarvio oli noin 6,2 miljoonaa. Talvitien päiväkodin ja koulun rakentamisessa haluttiin korostaa erityistä huolellisuutta. Se näkyi meille härmäläläisille muun muassa niin, että talo rakennettiin valkoisen pressuteltan suojassa. Koko hanke on tehty kokonaan säänsuojassa, jolla on varmistettu rakennuksen pitkäikäisyys ja turvallisuus. Pressut ovat monesti tuttu näky korjauskohteissa, mutta uudiskohteissa teltat eivät ole yhtä yleisiä. Pressun alta paljastui lopulta komea ja tyylikäs lehtikuusta, betonia ja lasia yhdistelevä rakennus.

Päiväkodin ja koulun suunnittelussa otettiin mallia uusimmista pedagogisista näkemyksistä ja tilat suunniteltiin monipuolisiksi oppimistiloiksi. Myös kalusteet mietittiin uuden "avoimen oppimiskäsityksen" mukaan. Näin kaikkia tiloja pystytään hyödyntämään varhaiskasvatuksessa ja oppimisessa, ja ne ovat mahdollisimman joustavia ja avattavissa toisiinsa, jos ryhmät haluavat työskennellä yhdessä. Koulu ja päiväkoti koostuvat "soluista", joissa on keskeinen avoin tila ja sen ympärillä pienempiä oppimis-, toiminta- ja lepotiloja. Päiväkoti ja koulu ovat myös esteettömät. Henkilökunnan toiveita kuunneltiin ja ne otettiin huomioon suunnittelu- ja rakennusvaiheessa, mikä on erityisen tärkeää, sillä kasvatuksen ammattilaiset tietävät parhaiten, mikä toimii varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen arjessa ja mistä saattaa seurata ikäviä yllätyksiä, jos niitä asioita ei huomioida jo suunnitteluvaiheessa.

Odotan innolla, että pääsen kiertämään tiloissa ja näen ja kuulen henkilökunnalta, miten arki on lähtenyt rullaamaan uusissa moderneissa tiloissa. Pihaa olenkin ehtinyt ihastella jo iltalenkeilläni. Piha kannustaa liikkumaan ja houkuttelee viettämään vapaa- aikaa myös päiväkoti- ja koulupäivän jälkeen. Aivan kuin se kuiskaisi kadulle kulkijalle, että tule luo - pomppimaan, kiipeilemään ja keinumaan. 

Tampereen kaupunki pyrkii saamaan päiväkoti- ja koulutiloja käyttöön myös kouluajan ulkopuolella ilta-aikana. Osaa Talvitien rakennuksen tiloista voidaan hyödyntää myös alueen asukkaiden käytössä esimerkiksi ruokasalia voi vuokrata juhliin. Näin rakennus voi toimia myös asukastalona oman toiminta-ajan ulkopuolella.

Hyvä päiväkodin ja koulun väki,

Alussa siteeraamani Immi Hellénin runo päättyy: ”Keltä vain läksy liukkaasti luistaa, sille se kukkokin munia muistaa.” Toivotan teille innokkaita oppimiseen kannustavia päiväkoti- ja koulupäiviä täällä upeassa ja uudessa Talvitien päiväkoti- ja koulurakennuksessa. Olkoon opintienne turvallinen, innostava ja uuteen kannustava. Puitteet siihen ovat nyt kunnossa. Hellénin runossa mainitut sienet ja taulut ovat korvautuneet uusimmalla opetusteknologialla ja talon tekniikka palvelee käyttäjiä ja sisäilma on puhdasta. Työntekijöille haluan toivottaa antoisia ja hyviä työpäiviä. Päätän puheeni Jukka Itkosen runoon Seitsemän veljestä, sillä runossa kuvataan hyvin, miten parhaat tulokset syntyvät yhdessä tehden ja toisilta oppien. Lopulta syntyy aina jotakin uutta aivan niin kuin päivittäin päiväkodin ja koulun arjessa.

(Itkosen runo.)

Näillä ajatuksialla ja sanoilla avaan Tampereen kaupungin puolesta Talvitien päiväkodin ja koulun.

Apon elämää: Maksuttomia tai edullisia harrastuksia metsästämässä

Perjantai 3.11.2017 klo 15.12 - Johanna Loukaskorpi

En ole harrastanut aktiivisesti soittamista. Joskus nuorempana soitin hetken viulua, mutta lopetin viulunkielieni vinguttamisen melko pian. Sen sijaan kaikki kolme poikaani ovat harrastaneet soittamista Härmälän koulun puhallinorkesterikoulussa.

Härmälän ja Peltolammin kouluissa on toiminut jo vuosia aktiivinen 3.–6. luokkalaisista oppilaista koottu puhallinorkesteri. Puhallinorkesterikoulun oppilaita ei valita valintakokeissa, eikä oppilaan tarvitse olla harrastanut aiemmin musiikkia. Riittää, kun lapsella on halu soittaa ja intoa sitoutua pitkäkestoiseen harrastukseen. Harrastus ei vaadi perheiltä suuria kustannuksia, sillä se on toteutettu Tampereen kaupungin ja konservatorion yhteistyössä. Harrastusmaksut ovat tavanomaiseen musiikin harrastamisen verrattuna suhteellisen pienet. Puhallinorkesterikoulun soittajia opettavat konservatorion opettajat. Orkesteri harjoittelee kaksi kertaa viikossa oppilaiden omalla koululla, jossa soittajat saavat tasokasta yksilö- ja ryhmäopetusta.

Pieni- ja keskituloisten perheiden lapset jäävät yhä useammin liikunta- tai kulttuuriharrastusten ulkopuolelle. Tällä on vakavat vaikutukset lasten hyvinvoinnille, sillä harrastusten suojaavat vaikutukset ovat moninaisia. Ohjatussa harrastuksessa lapsi saa kavereita, oppii pitkäjänteisyyttä, vuorovaikutusta ja omaksuu uusia taitoja. Mieleinen harrastus vaikuttaa myönteisesti itsetuntoon ja koulutusasenteisiin.

Puhallinorkesterikoulu, joka toimii lapsen omalla lähikoululla, on vain yksi esimerkki siitä, kun koulutiloja hyödynnetään paremmin tavoitteellisessa harrastustoiminnassa. Olennaista jatkossakin onkin, että kartoitetaan mahdollisuuksia harrastaa joko liikuntaa tai kulttuuria edullisesti omilla kouluilla ja monille eri asuinalueille. Tampereen pormestariohjelmassa on sovittu, että valtuustokauden aikana poistetaan esteitä harrastamisen tieltä ja että jokaisella lapsella ja nuorella on tasavertaiset mahdollisuudet ohjattuun harrastukseen. Tulevassa kaupungistrategiassa Tampere - Sinulle paras todetaan, että liikkumiselle ja kulttuurista nauttimiselle luodaan yhdenvertaisia mahdollisuuksia osana asukkaiden arkea. Tavoitteina on, että yhteisöllinen toiminta ja osallistuminen lisääntyvät. Tavoitteen toteutumista seurataan muun muassa kouluterveyskyselyn ja Lasten terveys, hyvinvointi ja palvelut -tutkimuksen avulla.

Apon elämää: Influenssa-aikaa ja digitalisaatiota

Torstai 26.10.2017 klo 11.08 - Johanna Loukaskorpi

Talvi yllätti tänä aamuna monet. Minutkin. Kahlasin lumihangessa syystakissa ja pikkukengissä kohti avo- ja asumispalveluiden johtoryhmää. Huomasin taas, etten ollut varautunut talveen käytännössä ollenkaan. Talveen varautumisen lisäksi nyt kannattaa varautua influenssakauteen. Kohta pärskintä ympärillä nimittäin alkaa todenteolla.

Influenssarokotteen saavat maksutta ne, joiden terveydelle influenssa aiheuttaa oleellisen uhan tai joiden terveydelle influenssarokotuksesta on merkittävää hyötyä esimerkiksi kaikki yli 65-vuotiaat. Ikääntyneelle influenssa jälkitauteineen on jopa hengenvaarallinen sairaus. Influenssa voi ikäihmisellä pahentaa perussairauksia, romahduttaa yleiskunnon ja esimerkiksi aiemmin kotona selviytynyt, omatoiminen vanhus voi influenssan tai sen jälkitaudin keuhkokuumeen vuoksi päätyä laitospotilaaksi. Suurin osa influenssarokotteen ottaneista välttyy influenssalta. Jos rokotettu kuitenkin saa influenssan, on tauti yleensä lievempi ja toipuminen nopeampaa. Rokotteita on tähän mennessä Tampereella vajaan kahden viikon aikana annettu jo melkein 4000. Jokaisella terveysasemalla rokotetaan arkipäivisin koko päivän, ja ajanvarauslistat ovat täyttyneet hyvin. Yleinen rokotuslauantai on 18.11. ja sinne ajan voi varata tai mennä ilman ajanvarausta

Olen saanut huolestuneita viestejä sekä valtuutetuilta että riskiryhmään kuuluvilta kuntalaisilta siitä, että influenssarokotukseen ei voisi varata aikaa kuin netin kautta. Tämä on virheellinen luulo ja haluan oikaista tämän asian. Kausi-influenssarokotukseen voi varata ajan myös puhelimitse terveyspalvelujen neuvonnasta. Kirjeessä, joka on lähtenyt yli 65-vuotiaille, ei kehota erikseen tekemään ajanvarausta soittamalla vaan suositellaan sähköisiä palveluita. Tämä on pelästyttänyt osan ikäihmisistä.

Sähköisiä palveluita suositellaan, koska ne ovat paljon nopeampia ja varauksen voi tehdä mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Tamperelaiset, jotka eivät käytä nettiä, voivat edelleen soittaa terveyspalvelujen neuvontaan ja saavat ajan rokotukseen. Sähköistä ajanvarausta on käytetty hyvin.

Eilisessä Aamulehdessä oli tärkeä uutinen. Neljännes yli 65-vuotiaista ikäihmisistä ei ole koskaan käynyt netissä, ja 300 000 yli 75-vuotiasta suomalaista ei edes omista tietokonetta. Tämänkin takia on tärkeää, että asiointi julkisissa palveluissa turvataan myös muuta kautta kuin sähköisesti. Valtiovarainministeriön tavoite on, että 2022 90% suomalaisista käyttää julkisia palveluita digitaalisesti. Tavoite on kova. Myös pormestariohjelmassa tavoitteena on, että valtaosa tamperelaisista käyttää ensisijaisesti digitaalisia palveluja vuonna 2025. Digitaalisten palvelujen ohessa ja ohella on tarjottava kuitenkin edelleen mahdollisuus myös perinteiseen palvelutarjontaan. Uudet palvelumuodot eivät sulje entisiä pois vaan laajentavat vaihtoehtojen mahdollisuutta. Kannustan kokeilemaan sähköisiä tapoja varata aikaa esimerkiksi influenssarokotukseen, mutta puhelimellakin ajan siis saa.

PUHE: Tammmenlehväkeskuksen Suomi 100 -juhla

Maanantai 16.10.2017 klo 16.58 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät juhlavieraat,

”Oi, maamme Suomi, synnyinmaa / soi sana kultainen! / Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa, / kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien” alkaa Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäinen runo. Isänmaamme saa tunnistettavat kasvonsa J.L. Runebergin säkeissä. Runebergin Maamme-runo sisältää useita säkeistöjä. Osa niistä on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomiksi. ”Totuuden, runon kotimaa, / maa tuhatjärvinen, miss’ elämämme suojan saa, / sa muistojen, sa toivon maa, / ain’ ollos, onnees tyytyen, vapaa ja iloinen.”

Suomi on tänä päivänä Runebergin sanoin vapaa ja iloinen maa. Siitä me nykypolvi saamme kiittää Teitä, sotiemme veteraaneja ja kotirintamalla toimineita lottia. Me saamme juhlia itsenäisyytemme satavuotisjuhlaa Teidän - itsenäisyytemme puolesta taistelleiden ansiosta. On äärettömän suuri kunnia tulla tänään tänne Tammenlehväkeskuksen juhlaanne tuomaan Tampereen kaupungin tervehdyksen.

Ilman teidän sukupolvenne uhrauksia kotimaamme ei olisi sitä, mitä se nykypäivänä on: menestyvä, kasvava ja kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu Suomi. Meidät suomalaiset on tunnettu maailmalla yhtenäisenä kansankuntana. Sodan käyneelle sukupolvelle oli kunnia kysymys, ettei kaveria jätetty tiukankaan paikan edessä. Samaa yhteenkuuluvuuden henkeä toivoisin näkeväni nykypäivänäkin. Että pitäisimme toisistamme huolta. Ettemme jättäisi kiihtyvän arjen keskellä ketään yksin - ilman hoivaa ja tarvitsemaansa tukea. Oli kyse sitten kotonaan asuvasta vanhuksesta, nuoresta huumeidenkäyttäjästä, köyhästä yksinhuoltajaäidistä tai pienestä maahanmuuttajalapsesta.

Hyvät kuulijat

Tammenlehväkeskuksessa on vuoden 2017 alusta rakennettu Suomi 100 juhlavuotta teemalla taide ja luova toiminta hyvinvoinnin ja kuntoutumisen lähteenä. Teema on huomioitu kaikessa Tammenlehvän tämän vuoden toiminnassa. Tampereen kaupungin kulttuuritoimi on avustanut juhlavuoden tapahtumien järjestämisessä.

Tämän päiväinen Suomi 100 -juhla on yhteisen suunnittelun tulos. Tammenlehväsäätiö järjestää juhlan yhdessä Tampereen sotaveteraanien huoltoyhdistyksen, Sotainvalidien Veljesliiton Tampereen osaston ja Tampereen kaupungin kanssa. Jokaisesta järjestöstä on ollut edustaja suunnittelutyöryhmässä. Lämpimät kiitokseni kaikille juhlan toteuttamisessa mukana olleille.

Yhteiskunnalla on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi ihmisten tekemiin valintoihin erilaisilla toimenpiteillä. Kunnan vastuulla on huolehtia siitä, että asukkaat saavat elää ympäristössä, joka tukee parhaalla mahdollisella tavalla heidän hyvinvointiaan. Käytännössä kyse on kunnan kannalta tehtävistä, joiden tavoitteena on asukkaiden hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn lisääminen, sairauksien ja syrjäytymisen ehkäisy sekä osallisuuden vahvistaminen.

Näitä tehtäviä toteuttavat jatkossa maakunta, kunta ja järjestöt yhdessä. Edistämällä hyvinvointia ja terveyttä ei pelkästään paranneta asukkaiden elämänlaatua, vaan myös lisätään alueen elinvoimaa, työllisyyttä ja tuottavuutta. Lisäksi samalla hillitään sosiaali- ja terveydenhuollon menojen kasvua.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on yksi niistä tehtävistä, joka jää kunnille sote-uudistuksen jälkeen. Kunnallisalan kehittämissäätiön tekemän kyselyn mukaan hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on tärkein kunnan ja maakunnan yhteistyöalue. Peräti 95 % keväällä valituista valtuutetuista piti sitä erittäin tai melko tärkeänä.

Hyvinvoinnin ja terveyden perusta syntyy arjessa, jossa ihmiset päivittäin käyttävät kunnan tuottamia palveluja. Esimerkiksi kasvatus- ja opetuspalvelut, työllisyyspalvelut ja nuoriso-, liikunta- ja kulttuuripalvelut edistävät kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä monien muiden toimintojen ohella.

Järjestelmän uudistuessa erilaiset yhteistyön mallit asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä kunnan ja maakunnan välillä korostuvat. Koko maakunta hyötyy, kun alueen kunnat onnistuvat väestön hyvinvointierojen kaventamisessa ja hyvinvoinnin lisäämisessä. Valtaosa ikäihmisten palveluista siirtyy sote-uudistuksen myötä maakunnan vastuulle. Kaupungilla on kuitenkin edelleen merkittävä rooli ikäihmisten hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja terveyden tukemisessa. Jatkossa onkin huolehdittava siitä, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävät sisältyvät toiminnan ja talouden suunnitelmiin ja hyvinvoinnin tukemiseen kulttuurin ja liikunnan keinoin sekä avustamalla järjestökenttää ohjataan riittävästi resursseja.

Hyvät juhlavieraat,

Sotaveteraanien saamia palveluita on Tampereella viime vuosina parannettu. Edeltäjäni apulaispormestari Mikko Aaltonen kehitti yhdessä ikäihmisten palvelujen kanssa veteraanien etuja ja palveluita monella tapaa. Kaupunki saa Valtiokonttorilta kotiin tuotavien palvelujen määrärahaa joka vuosi. Tämän määrärahan suuruus kasvoi tänä vuonna merkittävästi. Veteraanietuisuuksia ja palvelutarpeita hoitaa kaupungilla kaksi asiakasohjaajaa. Veteraaneilla on myös oikeus monipuoliseen kuntoutukseen: laitos- ja päiväkuntoutukseen sekä polikliiniseen avokuntoutukseen. Veteraanietuisuuksien lisäksi veteraaneille kuuluu sama hoito kuin muillekin tamperelaisille ikäihmisille.

Edesmennyt mummoni oli Karjalan evakko. Hän joutui lähtemään kahdesti kotoaan. Toisen kerran noin 15-vuotiaana lopullisesti. Mummo kertoi karjalan murteella paljon tarinoita rajan takaa. Hän kertoi meille lapsenlapsille myös ankeasta sekä pelottavasta sota-ajasta. Mummo asettui perheineen ensin Lahteen ja muutti sieltä pian Kangasalle, jossa itsekin olen asunut lähes koko lapsuuteni mummolan pihapiirissä. Mummo kaipasi kuitenkin koko elämänsä takaisin kotiin Kivennavalle. Kun olen täällä tänään kanssanne, tuntuu kuin rakas mummoni olisi taas hieman lähempänä minua. Arvostan suuresti Teitä sodan käynyttä sukupolvea, lottia ja sotiemme veteraaneja ja työskentelen siten, että Tampereella sotaveteraanit saavat jatkossakin tarvitsemansa palvelut.

Lauri Lylyn pormestariohjelmassa Inhimillinen ja vetovoimainen Tampere valtuustoryhmät ovat sitoutuneet palvelulupaukseen, että jokainen tamperelainen voi ikääntyä turvallisesti. Pormestariohjelmassa on sitouduttu siihen, että Tampereella ikäihmisille tarjotaan monipuolisia mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen, terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseen sekä aktiiviseen kansalaisuuteen. Myös liikkumista edistetään ja vapaaehtoistoimintaa, päiväkeskustoimintaa sekä palveluliikennettä kehitetään yhdessä kolmannen sektorin kanssa. Samalla jatketaan kaupungin omien alueellisten palvelukeskusten ja lähitorien kehittämistä.

Arvoisat sotiemme veteraanit, omaiset ja juhlavieraat,

Viime viikolla vietettiin kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven päivää. Päätän puheeni lukemalla katkelmia Kiven runosta Suomenmaa. Teidän veteraanien ansiosta saamme tänäänkin juhlia rakasta Suomenmaatamme ja nauttia tästäkin juhlasta. Runon säkeiden myötä toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlaa. Olkaamme onnellisia tästä kauniista kotimaastamme, sen luonnosta, kaupunkien vilinästä ja ihmisistä, jotka täällä asuvat tai tänne haluavat tulla. Pidetään huolta toisistamme.

”Maa kunnasten ja laaksojen, / Mi on tuo kaunoinen? / Tuo hohteess’ kesäpäivien, / Tuo loisteess’ pohjan tulien, / Mi ompi soma maa? / Siell tuhansissa järvissä / yön tähdet kimmeltää / ja kanteleitten pauhina / Siell kaikuu ympär’ kallioi’ / Ja kultanummen hongat soi: / Se ompi Suomenmaa. / En milloinkaan mä unohtais / Sun lempeet taivastas, / En tulta heljän aurinkos, / En kirkast’ kuuta kuusistos, / En kaskiesi sauvua / Päin pilviin nousevaa. / Nyt ihanainen, kallis maa / On meidän ainiaan; / Tuoss’ aaltoileva peltomme, / Tuoss’ viherjäinen niittumme, / Tuoss’ metsiemme jylhä yö / Ja meriemme vyö! / Oi Suomenniemi kaunoinen, / Sä iankaikkinen.”

PUHE: Polioliiton syyspäivät

Lauantai 14.10.2017 klo 18.06 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat kutsuvieraat, Polioliiton toiminnanjohtaja Birgitta Oksa ja Polioinvalidit ry:n puheenjohtaja Rauno Nieminen,

Kiitän lämpimästi kutsusta tulla puhumaan ja tuomaan Tampereen kaupungin tervehdyksen Suomen Polioliiton valtakunnallisille syyspäiville. Polioinvalidit ry:n Tampereen osasto on toiminut jo 60 vuotta. Olette tehneet yhdistyksessänne tärkeätä työtä polioon sairastuneiden ihmisten ja heidän läheistensä arjen helpottamiseksi, kuntoutuksen sekä vertaistuen järjestämiseksi ja yhdenvertaisuuden lisäämiseksi. Yhdistyksenne monipuolisesta työstä ja aktiivisesta edunvalvonnasta haluan Tampereen kaupungin puolesta kiittää teitä kaikkia lämpimästi ja onnitella yhdistystänne tärkeästä työstä, jota olette jo 60 vuotta tehneet. Sydämelliset onnitteluni Tampereen osastolle!

Suomesta polio hävitettiin pääosin 1960-luvun alussa kattavan rokotusohjelman avulla. Vuosien 1984-85 polioepidemia pysäytettiin suun kautta otettavalla sokeripala-rokotteella. Itselläni on pieni muistikuva tästä, kun kymmenvuotiaana olen sokeripalarokotteen alakoulussa saanut. Meistä pienistä koululaisista vakava asia tuntui tuolloin vain jännittävältä.

Polio oli ja on yhä vakava sairaus, joka ei ole kokonaan kadonnut maailmasta, vaan sitä esiintyy edelleen esimerkiksi Pakistanissa, Afganistanissa ja Nigeriassa. Näistä maista tauti voi levitä myös muualle aiheuttaen epidemioita lähinnä Aasiassa ja Afrikassa. Esimerkiksi turvapaikanhakijoissa voi olla sellaisia henkilöitä, joilla on puutteellinen poliosuoja ja jotka tulevat korkean polioriskin maista. Maailman huonontuneen poliotilanteen vuoksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos eli THL onkin suosittanut, että poliorokotussuoja tarkistetaan ja tarvittaessa täydennetään kaikilta Suomeen korkean polioriskin maista saapuvilta, jotka ovat oleskelleet polioriskimaassa vähintään neljä viikkoa.

Vaikka polio on käytännössä hävinnyt Suomesta tehokkaiden rokotusten ansiosta, se ei tarkoita sitä, etteikö polion sairastaneita olisi maassamme elossa useita tuhansia. Moni polion sairastanut on jo melko iäkäs, mikä tuo oman haasteensa polioon sairastaneiden ja heidän omaistensa elämään. Te Suomen polioliitossa olette tuoneet esiin, että viime vuosina yhä useammalle polion sairastaneelle on alkanut ilmaantua uusia oireita: lisääntyvää lihasheikkoutta, lihas- ja nivelkipuja, uupumusta ja kylmänarkuutta. Näitä oireita kutsutaan polion myöhäisoireiksi, ja niiden tunnistaminen terveydenhuollossa onkin erityisen tärkeää oikean hoito- ja kuntoutussuunnitelman takaamiseksi. Polion sairastaneet tarvitsevat kattavan terveydenhoidon lisäksi monipuolisesti tukea hyvinvointinsa ja toimintakykynsä ylläpitämiseen sekä usein erilaisia liikkumista parantavia apuvälineitä. Näissä asioissa kunnilla on erityisen tärkeä rooli.

Hyvät syyspäivien osallistujat,

Viime keväänä Tampereella poliittiset ryhmät valmistelivat yhteistyössä pormestariohjelman. Pormestari Lauri Lylyn pormestariohjelma Inhimillinen ja vetovoimainen Tampere lähtee ajatuksesta, että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja kaikki pidetään mukana. Pormestariohjelmassa todetaan muun muassa, että Tampere on esimerkillinen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä ja että esteettömyys ymmärretään laaja-alaisesti kaikissa kaupungin palveluissa. Hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina pyrin huolehtimaan siitä, että nämä kirjaukset tulevat myös käytäntöön. Meiltä puuttuu esimerkiksi esteetön uimaranta, joka toivottavasti saadaan pormestarikauden aikana toteutettua. Ainakin itse tulen viemään sitä aktiivisesti eteenpäin.

Kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen on yksi kunnan tärkeimmistä tehtävistä maakuntauudistuksen jälkeenkin. Ennaltaehkäisevässä työssä erityisesti kolmannen sektorin toimijoiden ja erilaisten yhdistysten työ on merkittävässä roolissa. Tampereen kaupunki on aktiivisesti edistänyt vammaisten asioita yhteistyössä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, mistä kertoo esimerkiksi se, että Tampereelle perustettiin vammais- ja esteettömyysasiamiehen virka vuonna 2007 ensimmäisenä Suomessa.

Vammais- ja esteettömyysasiamies edistää vammaisten ja eri tavoin toimintaesteisten henkilöiden edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena kaupunkilaisena. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös rakennetun ympäristön ja palvelujen esteettömyyden ja saavutettavuuden edistäminen. Aiempi viranhaltija jäi kesän aikana eläkkeelle, ja uusi asiamies Hanna Karojärvi on aloittanut toimintansa lokakuun alussa. Tampereella toimii myös aktiivisena toimijana vammaisneuvosto. Itse vierailen vammaisneuvoston lokakuun kokouksessa ja kerron vammaisneuvostolle uusimpia kaupungin kuulumisia.

Tampereen kaupungin uusi yhdenvertaisuussuunnitelma 2017-2021 hyväksyttiin tämän vuoden helmikuussa. Yhdenvertaisuus ja siihen liittyvät näkökohdat tulee suunnitelman mukaan huomioida kaupungin toiminnassa läpikäyvänä perusperiaatteena. Yhdenvertaisuussuunnitelmasta käy ilmi, että palvelut on järjestettävä siten, että ne ovat kaikille sopivia ja saavutettavissa. Esteettömyys tulee olla suunta, jota kohti kaupunkiympäristössä tulee pyrkiä. Liikkumisen, henkilökohtaisen avun ja laadukkaiden asumisen tukipalveluiden mahdollistaminen ovat keskeisiä itsenäisen elämän perusedellytyksiä.

Hyvät yhdistysihmiset,

Tampereen kaupungin organisaatiomuutoksen johdosta tulevan vuoden 2018 avustusten jakamista ja kriteereitä uudistetaan. Entisten lasten ja nuorten, terveyttä ja toimintakykyä edistävien ja ikäihmisten palveluiden lautakuntien myöntämät avustukset siirtyvät osin sivistys- ja kulttuurilautakunnalle ja osin sosiaali- ja terveyslautakunnalle. Valmistelutehtävät siirtyvät palveluryhmille, ja niitä koordinoi hyvinvoinnin palveluiden esikunta. Samalla päivitetään avustuskokonaisuuksia kohti sote-uudistusta.
Kriteerien tarkistaminen ja yhtenäistäminen on käynnissä. Tavoitteena avustuskokonaisuuksien uudistamisessa on, että läpinäkyvyys ja tasapuolisuus paranevat, hakemuksen tekeminen helpottuu ja hakemusten arviointi ja päätösvalmistelu helpottuvat. Lokakuun lautakunnassa esiteltiin toiminta-avustuskäytännön uudistamisen taustaa ja tavoitteita. Marraskuussa lautakuntien kokouksissa hyväksytään toiminta-avustusten kriteerit, avustusten haku tapahtuu tammikuussa ja lautakuntien päätökset tulevat keväällä. Kumppanuusavustusneuvottelut isompien avustusten saajien kanssa taas käydään joulukuussa ja siitä tulevat lautakuntien päätökset tammikuussa. Avustussummat pysynevät pääosin samoina ja me pyrimme siihen, ettei avustettavien yhdistysten avustussummat merkittävästi putoa. Yhdistyksissä voidaan siis jatkossakin nukkua yöt edelleen rauhallisesti. Tampereen kaupunki haluaa tukea monipuolisesti yhdistystoimintaa ja järjestökenttää.

Hyvät kuulijat,

Polioinvalidit ry:n valtakunnallisella jäsenjärjestöllä on kahdeksan alaosastoa, joista Tampereen osasto on perustettu ensimmäisenä ja toiminut tosiaan jo 60 vuotta. Tampereen osasto järjestää Polioinvalidit ry:n tuella ja Tampereen kaupungin avustamana neuvontapalvelua sekä monipuolista kuntoutus- ja virkistystoimintaa Pirkanmaan alueella oleville jäsenille. Uskon, että Tampereen kaupungin ja Polioinvalidit ry:n ja sen Tampereen osaston yhteistyö jatkuu yhtä hyvänä jatkossakin. Historiikkinne kannessa on lainaus: ”Joka ei pidä ääntä itsestään, se helposti unohtuu.” Vammaisasioista ja yhdenvertaisuudesta on pidettävä ääntä. Vammaisjärjestöjen kannattaa olla jatkossakin aktiivisia. Antakaa äänenne kuulua.

Toivotan teille kaikille oikein rentouttavia syyspäiviä ja hyviä 60-vuotisjuhlia!

PUHE: Metsänpeitto-näyttelyn avaus

Lauantai 14.10.2017 klo 17.48 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät, pienet ja vähän isommatkin, näyttelyvieraat,

”Mitäpä sinusta metsä? / Jos osaisi onnestansa / ihminen iloa puida, / niin mitä sinusta, metsä? / Kokoaisinko koreat: / honkia humisevia, / kuusenkukkia, kanervaa, / ulpukan suviunia."

Runo, josta luin katkelman, on nimeltään Metsä ja säkeet ovat tamperelaisen runoilijan, Pispalan oman pojan, Lauri Viidan kynästä.

Kun laskeutuu lentokoneella Tampere-Pirkkalan tai Helsinki-Vantaan lentokentälle, lentokoneen ikkunasta näyttäytyvä ympäristö on metsäisen vihreää silmänkantamattomiin. Ilmasta katsottuna Suomessa ei tunnu olevan muuta kuin metsää.

Suomeen ja suomalaisuuteen liitetään vahvasti metsä ja siihen läheisesti liittyvät asiat. Metsä herättää meissä suomalaisissa syviä tunteita. Jokaisella meistä on jonkinlaisia kokemuksia metsästä - useimmilla näihin kokemuksiin liittyy lämpimiä muistoja lapsuudesta. Monen teistä kuulijoistakin muistot palauttavat oman lapsuuden kodin leikkeihin lähimetsään, mummolan metsän mustikkamättäille tai sukumökille juhannussaunavastojen tekoon metsätien varteen. Käsitystä metsästä ja sen yhteydestä suomalaisuuteen on rakennettu kansanperinteessä, taiteessa ja kulttuurissa vuosisatoja. Voisi kai sanoa, että kulttuurimme on rakentunut tarinoille metsästä.

Lastenkulttuurikeskus Rullan tänään avautuva Metsänpeitto-näyttely pohjautuu suomalaiseen kansanperinteeseen ja kertoo tarinoita myyttisestä suomalaisesta metsästä. Näyttely kuvaa sitä, miten ihmiset ennen näkivät ja kokivat maailman, kunnioittivat metsää ympärillään ja se kertoo tarinoita metsän eläimistä ja taruolennoista. Näyttelykutsussa pilkistää pikkuinen olento. Onko se kenties metsähiisi? ”Oli kerran metsähiisi, / jota oli viisi / samanmoista. / Toista tämä viisi kertaa, / tulee esiin hiisi vailla vertaa.” Näin alkaa Kirsi Kunnaksen loru Metsähiisi, jossa pienet vikkelät hiidet vilistävät metsän poikki. Metsänpeitto-näyttelyyn tutustuva voikin seikkailla erilaisten kansanperinteestä ja -saduista tuttujen metsän olentojen seassa. Näyttelyssä vilahtelevat metsässä kotiaan pitäviä eläimiä, metsänkuningas Tapio ja tämän salaista ja taikavoimaista väkeä: haltijoita, peikkoja, maahisia, hiisiä ja monia muita.

Rullan näyttely on saanut nimekseen Metsänpeitto. Metsänpeitto on suomalaisessa kansanperinteessä jokin tila tai paikka, johon luonnossa kulkeva ihminen tai kotieläin voi joutua. Metsänpeittoa pidettiin uskomusperinteessä metsänhaltijoiden tai maahisten maailmana. Kansan suussa kulkevien uskomusten mukaan ihminen saattoi joutua metsänpeittoon eksymällä metsään tai jonkin metsänolennon tai -eläimen viemänä. Esimerkiksi harakka saattoi kuljettaa lapsen metsänpeittoon.
Metsänpeittoon joutunut koki omituista oloa. Uskomuksissa kerrottiin, kuinka maailma hiljentyi, linnunlaulu ja metsän äänet vaikenivat. Tuttu metsä muuttui vieraaksi ja erilaiseksi, joskus pelottavaksikin. Suullisessa kansanperinteessä kulki tarinoita esimerkiksi siitä, miten metsänpeittoon joutuneen uskottiin katoavan näkyvistä.

Kansanperinteessä myös kerrottiin keinoja, miten metsänpeitosta pääsee pois. Joissakin uskomuksissa neuvottiin kääntämään vaatekappale nurin päin tai katsomaan metsää jalkojen välistä. Metsänpeitosta pääsemiseksi runoiltiin myös erilaisia loitsuja tai loruja, joiden avulla tietäjä saattoi palauttaa metsänpeittoon joutuneen.

Hyvät kuulijat,

Rullan näyttely on osa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 100-vuotisjuhlaa ja sen kantava teema on, miten ihmiset ennen näkivät ja kokivat ympäröivän maailman. Esitetyiden tarinoiden tarkoitus on innostaa leikkimään ja käyttämään mielikuvitusta ja tutustuttaa metsään sekä suomalaiseen kansanperinteeseen. Näyttely on suunniteltu perheen pienimmille sekä heidän perheilleen. Näyttelyn tavoitteena on herättää kävijöiden uteliaisuus luontoa ja metsän elämää kohtaan ja saada heidät ajattelemaan luonnon merkitystä ihmiselle. Tarinoilla herätellään kiinnostusta perinteitä, tarustoa ja historiaa kohtaan ja samalla yllytetään seikkailemaan metsässä. Tarkoitus on saada kaikki yhdessä miettimään suomalaisuutta, metsän merkitystä ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Näyttely koostuu kuudesta osiosta. Oman kokonaisuutensa muodostavat metsän puut, luonto ja eläimet. Siinä kävijä pääsee tutustumaan myös suureen maailmanpuuhun, joka kannattelee taivasta. Suo muodostaa tupasvilloineen ja lakkoineen oman osionsa. Lapsia ja lapsenmielisiä kiinnostaa varmasti näyttelyssä oleva karhun luola, josta voi nähdä pilkahduksen öistä tähtitaivasta. Katsoja pääsee tutustumaan myös kallioon, jossa on peikkojen ja lasten oma kiipeilyseinä. Muuttuva metsä on oma kokonaisuutensa ja näyttelyn huipentaa yhteisötaideteos, joka täydentyy näyttelyn aikana. Metsänpeitto-näyttely on viimeinen näyttely, joka avataan näissä nykyisissä tiloissa. Rulla muuttaa kevään 2018 aikana uusiin remontoituihin tiloihin Vanhalle kirjastotalolle eli Laikulle.

Arvoisat kutsuvieraat, 

Eikö kuullosta upealta näyttelyltä? Itse odotan jo sitä, että saan kömpiä karhun luolaan ja kurkistella ja ehkä vähän hypistelläkin näyttelyyn tehtyjä pieniä otuksia ja ihastella ratkaisuja, joita Rullan osaava ja ammattitaitoinen henkilökunta on meidän kävijöidemme iloksi eri materiaaleista luonut. Näyttelyn valmistamisessa apuna on ollut Tyrvään käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen artesaaniopiskelijat, Tredun tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijat sekä Tamkin media- ja taideopiskelija. Rullan näyttely on rakennettu siten, että siinä on pyritty huomioimaan eri aistit ja myös lasten osallisuus monin tavoin. Uskon, että Rullan näyttely saa lapset ja meidät aikuiset kaipaamaan oikeaan metsään. Näenkin tärkeäksi, että lastenkulttuurikeskuksemme mahdollistaa omalta osaltaan tamperelaisten lasten ja perheiden metsäsuhteen rakentumisen ja tuo metsän tarinoineen keskelle kaupunkia kaupunkilaislasten arkeen. Parhaimmillaan se innostaakin perheitä metsäretkille luonnon ääreen.

Viime viikolla vietettiin Aleksis Kiven päivää. Kansalliskirjailijamme kunniaksi luen puheeni päätteeksi Kiven runon Metsämiehen laulu. Kiven säkeet toimikoon Metsänpeitto-näyttelyn avaussanoina ja johdattajina näyttelyn maailmaan.

VASTINE: Kirjaston kotipalvelut palvelevat edelleen

Torstai 12.10.2017 klo 13.28 - Johanna Loukaskorpi

Aamulehden mielipidekirjoituksessa 8.10.2017 Esko Erkkilä paheksui Tampereen kirjaston kotipalvelujen lakkauttamista. Tieto kotipalvelun lopettamisesta ei pidä paikkaansa.

Kirjaston kotipalvelut jatkavat toimintaansa, ja niiden palvelut katsotaan erittäin tärkeäksi osaksi kirjaston palveluvalikoimassa. Kotipalvelut tarjoavat aineistotoimituksia paitsi yksittäisille asukkaille myös kaupungin palvelutaloihin ja asumisyksiköihin. Myös erilaiset ohjelmapalvelut kuuluvat kotipalvelujen valikoimaan. Ikäihmiset ovat erittäin tärkeä kohderyhmä kirjastolle muiden asiakasryhmien tavoin.

Kirjasto on suunnittelemassa sisäistä organisaatiouudistusta, jossa koti- ja kirjastoautopalvelut yhdistetään, mutta tällä ei ole mitään tekemistä palveluiden laadun kanssa. Päinvastoin palvelua tullaan edelleen kehittämään, myös yhdessä kaupungin muiden yksiköiden kanssa.

Toivomme, ettei kirjaston palvelemia erityisryhmiä peloteltaisi huhupuheilla. Kirjoitus on aiheuttanut turhaa huolta kotipalvelun käyttäjissä. Tampereen suurinvestoinnit eivät myöskään vaikuta kirjastopalveluiden kehittämiseen, kuten kirjoituksessa annettiin ymmärtää.

Johanna Loukaskorpi, hyvinvointipalveluiden apulaispormestari
Pirkko Lindberg, kirjasto- ja kansalaisopistoyksikön johtaja

Apon elämää: Pumppaamaan ja pomppimaan lähiliikuntapaikoille

Torstai 12.10.2017 klo 13.06 - Johanna Loukaskorpi

Olisin päässyt tänä aamuna kokeilemaan Härmälän uutta pump track -rataa vieraillessani radan liikunnallisissa avajaisissa, mutta täytyy myöntää, etten uskaltanut. Sen sijaan Härmälän koulun näytösajajat ja oppilaat uskalsivat ja voi sitä liikunnan riemua ja vauhtia. Kun vauhtipyöräilijä kiidätti pyöräänsä pompulta toiselle, radan ympärille kokoontuneet oppilaat nostivat kätensä ylös ja hurrasivat. Tunnelma oli kuin suuremmassakin urheilujuhlassa.

Tänään vietettiin siis Härmälän koulussa kevään ja kesän korvilla rakennetun pump track -radan avajaisia. Pump track -rata eli pumppu- tai pomppurata on kaikenikäisille suunnattu rata, jossa voi ajaa peruspyörällä, maastopyörällä ja bmx-pyörällä, rullaluistella tai -lautailla tai vaikka vain juosta. Härmälän rata on oivallinen osoitus siitä, kun koululaiset, opettajat ja asiasta innostuneet aktiiviset ihmiset pistävät hynttyynsä yhteen ja ideoivat yhteiseksi hyväksi asioita.

Härmälän pump track-rata on myös hyvä esimerkki hienosti toteutetusta lähiliikuntapaikasta. Lähiliikuntapaikalla tarkoitetaan päivittäiseen liikuntaan tarkoitettua, vapaassa ja maksuttomassa käytössä olevaa liikuntapaikkaa, joka sijaitsee asuinalueella käyttäjiensä helposti ja turvallisesti saavutettavassa keskeisessä paikassa. Keskeisinä tavoitteina korostuvat aina lähiliikuntapaikan liikunnallinen monikäyttöisyys, ympärivuotisuus sekä viihtyisyys. Härmälän rata on aivan alakoulun vieressä puiston ja pallokentän läheisyydessä asutuksen keskellä. Hyvä lähiliikuntapaikka toimii asuinalueensa liikunnallisena kohtaamispaikkana. Hyviä luontaisia kohtaamispaikkoja ovat päiväkotien ja koulujen pihat sekä puistoalueet. Olen saanut härmäläläisenä seurata vierestä radan valmistumista läheltä ja valmistumisen jälkeen on ollut vielä suurempi ilo katsella siellä pyöräileviä, juoksevia ja rullalautailevia innostuneita ja liikkuvia lapsia.

Erilaisten liikuntasuositusten mukaan lasten tulisi liikkua päivittäin useita tunteja. Suomalaislapsista kuitenkin enemmistö liikkuu liian vähän. Osasyitä tähän ovat mm. liian pitkät etäisyydet liikuntapaikoille, sopivien liikuntapaikkojen puute ja liikuntapaikkojen maksullisuus. Nuoren Suomen muutamia vuosia sitten teettämän tutkimuksen mukaan suurin syy lasten liikkumattomuuteen on liian vähäinen määrä liikunta- ja leikkipaikkoja. Liikkuva Tampere ja Liikkuva koulu -hankkeet yrittävät kaikin tavoin lisätä liikkumista koulupäivien aikana ja toiminallisuutta koulussa. 

Koulupihojen ja niiden välittömässä läheisyydessä olevien alueiden liikuntaolosuhteiden kehittämisellä ja parantamisella on selkeitä ja merkittäviä vaikutuksia lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuteen. Tutkimuksissa on todettu, että oppilaiden välituntiliikunta lisääntyi selvästi kouluissa, joiden piha-alueet olivat kunnostettu. Kunnostaminen lisäsi tutkimuksen mukaan merkittävästi myös lasten vapaa-ajan liikuntaa – koulupihoja käytettiin aktiivisesti myös kouluajan ulkopuolella.

Liikunta-aktiivisuuden kasvun lisäksi liikuntapaikkojen kunnostus aiheutti muitakin positiivisia vaikutuksia, kuten koululaisten parantuneen keskittymisen tunneilla, lisääntyneet mahdollisuudet koulupihojen käyttöön oppimisympäristöinä sekä häiriökäyttäytymisen vähentymisen.

Olen tehnyt muutamia vuosia sitten itsekin valtuustoaloitteen Koulujen pihat lähiliikuntapaikoiksi, joten Härmälän koulun ja puiston uudistustyö ilahduttaa minua monella tapaa: päättäjänä, äitinä ja alueen asukkaana. Tampereella on määrätietoisesti kehitetty viimeisten vuosien aikana koulujen pihoja ja tehty niitä liikunnallisiksi ja toiminnallisiksi lähiliikuntapaikoiksi. Vielä on kuitenkin paljon kouluja, joiden pihat ovat pelkkää asfalttia tai toimivat pahimmassa tapauksessa parkkipaikkoina. Tehtävää riittää siis lähivuosillekin. Jokainen lapsi Tampereella ansaitsee koulupihan, jossa voi liikkua sekä harrastaa monipuolisesti välitunneilla, oppitunneilla ja vapaa-ajalla.

Jälkikirjoitus: Härmälän rata ei olisi valmistunut ilman muutamien liikunnallisten ihmisten intoa ja määrätietoista työskentelyä asian hyväksi. Isot kiitokseni Härmälän koulun opettaja Iivo Itkoselle, Tilakeskuksen isännöisijä Jenni Pitkäselle, Liikkuva Tampere -hankkeen Mikko Tiirikaiselle ja radan suunnitelleille Mikko Peltoselle ja Jani Vesikolle sekä koululle pyöriä ja kypäriä lahjoittaneelle Mikko Norvastolle ja Rtechille.

 

Apon elämää: Tipotien ja Linnainmaan terveysasemien uusi toimintamalli on ihmetyttänyt osaa kuntalaisia

Tiistai 3.10.2017 klo 15.42 - Johanna Loukaskorpi

Tipotien ja Linnaimaan terveysasemien uusi elokuussa toimintansa aloittanut, toimintamalli on herättänyt kuntalaisissa jonkin verran kysymyksiä ja minullekin on siitä tullut palautetta ja huolestuneita viestejä sekä ikäihmisiltä että heidän omaisiltaan.

Olen vuosia peruskoulussa opettaneena oppinut kantapään kautta, että koskaan ei voi viestiä asioista liian paljon tai että vaikka kuinka luulee vääntäneensä asian rautalangasta, joku oppilas kuitenkin seuraavalla tunnilla sanoo, ettei koskaan ole asiasta kuullutkaan tai että vanhemmat lähestyvät Wilman kautta, että miksi tätä asiaa ei ollut tunnilla opetettu. Kai minä tällä esimerkillä yritän rautalangasta vääntää, että vaikka saatetaan luulla, että uusista asioista tai palveluista on viestitty riittävästi, niin harvoin niin oikeasti on tehty. Aina löytyy joku, joka ei ole koskaan kuullutkaan asiasta.

Mitä siis Linnainmaan ja Tipotien terveysasemien uusi toimintamalli tarkoittaa? Se ei suinkaan tarkoita sitä, että enää ei saisi lääkäriaikaa. Päinvastoin sen pitäisi auttaa siinä ajan saamisessa - toisin sanoen mallin tarkoitus on, että asiakas saa oikeaa palvelua nopeammin ja oikeaan tarpeeseen. Malli ei tarkoita sitäkään, että enää ei saa puhelimella varata terveyskeskusaikaa. Edelleen ajan terveysasemalle saa joko puhelimella tai kävelemällä sisään terveysasemalle, mutta nyt sen ajan saa myös täyttämällä sähköisen lomakkeen ja siihen tietysti yritetään kaikin tavoin myös kannustaa.

Terveyspalvelujen neuvonta- ja ajanvarausnumerosta (03/10023) ei kuitenkaan enää varata vastaanottoaikoja Tipotien tai Linnainmaan terveysasemille, vaan sieltä ohjataan asiakkaat käyttämään sähköisiä palveluita eli netin yhteydenottolomaketta tai sieltä laitetaan asia eteenpäin vastuujonoon terveysasemalle. Asiakkaiden itse lähettämiin yhteydenottolomakkeisiin on palvelulupaus reagoida viimeistään seuraavana arkipäivänä. Ja kuten tuossa aiemmin kirjoitin, Linnainmaan ja Tipotien terveysasemille saa edelleen soittaa tai mennä paikan päälle. Tämä on ainakin niissä itselleni tulleissa viesteissä ollutkin se suurin huoli ja pelästystä aiheuttanut asia.

Ihmiset eivät tiedä, että edelleen voi soittaa ja saada sitä kautta asiansa eteenpäin. Olen vienyt myös viestiä eteenpäin siitä, että kun ihmiset edelleen soittavat neuvontanumeroon, koska ovat oppineet sitä vuosien saatossa käyttämään, niin heitä on neuvottava ystävällisesti kokeilemaan netin sähköistä lomaketta ja tarvittaessa ohjattava soittamaan suoraan kyseisille terveysasemille. Vuorovaikutustaitoja ei koskaan voi korostaa liikaa! Terveysasemien asiakaskunta on kirjavaa ja siksi asiakaslähtöisyyteen ja ihmisten huoliin on vastattava erityisellä inhimillisyydellä. Monella asiakkaalla on hätä ja tarve tulla nopeasti kuulluksi.

Jokaiselle asiakkaalle nimetään uudessa mallissa yhteyshenkilö, joka useimmiten on sairaanhoitaja ja jonka kautta asiointi kiireettömissä asioissa jatkossa tapahtuu.

Mallin perusta on haettu Helsingistä. Siellä samankaltainen malli on käytössä kolmella asemalla. Mallin valmistelu aloitettiin Tampereella tammikuussa 2017. Tampereella ei kuitenkaan yritetä kopioida suoraan Helsingin mallia, vaan tarkoitus on luoda oma tamperelainen tapa hoitaa potilaita.

Mallin tarkoituksena on lyhentää jonoja lääkärille. Lääkärille pääsy on ollut hankalaa ja puhelinajoillekin on ollut jonoja. Myös asiakkaiden poukkoiluun ammattilaiselta toiselle tai siihen, että asiakkaat ohjautuivat vääriin paikkoihin on haluttu puuttua. Jos asiakas tarvitseekin vain sairaanhoitajan apua, on turhaa, että hänellä on ollut lääkäriaika varattuna. Olen hieman huolissani siitä, että henkilökunnasta on kaikunut viestejä, etteivät he ole tulleet riittävästi kuulluksi. Tähän on luvattu tuoda nyt muutosta ja odotan, että henkilökuntaa sitoutetaan ja osallistetaan paremmin. Virkahenkilöstöllä ja johdolla on tässä erityinen vastuu. Henkilökunnan pitää kokea pystyvänsä vaikuttamaan ja ennen kaikkea on tärkeää, että ammattilaisten ääni kuuluu palveluja kehitettäessä.

Toisaalta myös henkilökunnan pitää pystyä muuttamaan vakiintuneita toimintatapojaan, on selvää, ettei Tampereen kokoisessa kaupungissa voi terveydenhoidon saralla levätä laakereille ja odottaa ja toivoa sormet selän takana ristissä, että soteuudistuksen jälkeen maakunta hoitaa asiat paremmin. Uusi toimintamalli on kunnianhimoinen yritys parantaa terveysasemilta saatavaa palvelua ja hoitoa. Jos tässä onnistutaan, se on monistettavissa muuallekin esimerkiksi sinne maakunnan terveysasemille. Kaikkien tärkeintä ja syy siihen, miksi tätä uutta mallia nyt kokeillaan, on kuitenkin se, että asiakkaat ja potilaat tulevat hoidetuiksi nopeammin ja paremmin, saavat vaivoihinsa lääkitystä, ohjausta, neuvontaa tai lähetteen jatkohoitoon, kuntoutukseen tai terapiaan.

Samalla kun kunnassa uusia digitaalisia toimintatapoja käynnistetään, on niiden rinnalla oltava myös ne perinteiset tavat. Moni oppii hitaasti käyttämään uusia sähköisiä palveluita ja aina löytyy pientä muutosvastarintaa. Uudet sukupolvet omaksuvat yllättävän nopeasti asioita, jotka meistä vanhemmista saattavat tuntua kovin vierailta. Itse olen sen verran vanhakantainen, että tykkään hoitaa asioita kasvotusten tai puhelimella. 19-vuotiasta poikaani en taas millään ilveelläkään saa hoitamaan asioitaan puhelimessa. Hän haluaa hoitaa asiansa netissä. 67 vuotta täyttänyt äitini haluaa hoitaa myös asiansa pääosin netissä, koska se on hänen mukaansa vaivatonta ja nopeaa. Ikäihmisiä ei pidä siis myöskään aliarvioida digitaalisten palveluiden käyttämisessä. Ehkä muutosvastarinta elääkin meissä keski-ikäisissä.

Apon elämää: Vähän Hatanpään sairaalasta ja jonkin verran arjesta

Tiistai 26.9.2017 klo 15.37 - Johanna Loukaskorpi

Rakas päiväkirja,

Apulaispormestarin arki on tasoittunut jatkuvaksi kiireeksi. Juoksen kokouksissa. Vedän monia erilaisia ohjaus- ja työryhmiä. Niiden välissä käyn edustamassa eri paikoissa. Viime viikolla vietin kolme päivää Puolassa ystävyyskaupunki Lodzissa Partner City Forumissa Tampereen edustajana. Viikkoihin mahtuu myös lukuisia puhetilaisuuksia - erilaisten tapahtumien ja seminaarien avauksia, kaupungin tervehdyksiä sekä juhlapuheita. Lisäksi tapaan paljon eri järjestöjen ja kolmannen sektorin edustajia.

Syyskuussa lautakunnissani - sosiaali- ja terveyslautakunnassa ja sivistys- ja kulttuurilautakunnassa - käsiteltiin talousarvioesitykset. Talousarvioesitykset menivät läpi lautakunnissa. Toki molemmissa lautakunnissa oli suuri huoli taloudesta ja palvelutarpeiden kasvusta. Sotelassa myös tämän vuoden budjettiylitykset huolestuttivat erittäin paljon valtuutettuja. Molemmissa lautakunnissa jätettiin talousarvioesityksiin yhteiset ponsiesitykset, joilla pyritään ohjeistamaan pormestarin talousarviovalmistelua ja valtuustoryhmien neuvotteluita.

Tällä viikolla minulla on kolme puhetilaisuutta. Avaan huomenna monikielisyysseminaarin, joka kuuluu Kieliä kehiin -hankkeeseen. Lauantaina emännöin ja lounastan ystävyyskaupunkivieraiden kanssa. Tampereelle saapuu Tampere-päivän viikonlopun kunniaksi 11 pormestaria tai apulaispormestaria sekä myös valtuustojen puheenjohtajia sekä muita eri kaupunkien johtoa. Peräti 12 ystävyyskaupungin edustajat 18:sta tulevat Tampereelle. Pidän vieraille tervetulopuheen Tampere-talossa ja vierailemme Muumi-museossa. Lauantai-iltana emännöin Vapriikissa SDP:n kaupunkipoliittista seminaarin iltatilaisuutta. Seminaari on osa puolueemme käynnistämää kaupunkistrategiatyötä, jonka tavoitteena on vahvistaa sosialidemokraattista politiikkaa ja puolueen kannatusta kaupungeissa. 

Tärkeä päätöksentekoon tuleva oman toimialani hyvinvointipalveluiden asia on ensi viikolla Hatanpään sairaalan siirtäminen osaksi Taysin ja sairaanhoitopiirin toimintaa. Päätös yhdistämisestä tehdään 2.10. ylimääräisessä valtuuston kokouksessa. Itse kannatan yhdistämistä, enkä oikeastaan näe tilanteessa edes muita vaihtoehtoja.

Yhdistymistä on valmisteltu pitkään ja sen taustalla on tammikuussa voimaan tullut terveydenhuoltolain muutos, jonka vuoksi leikkaussaliolosuhteita ja anestesiaa edellyttävä leikkaustoiminta pitää 1.1.2018 mennessä koota sairaaloihin, joissa on ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystys. Tämän lakimuutoksen takia Hatanpään sairaalassa voidaan jatkaa leikkaustoimintaa vain, jos se yhdistetään hallinnollisesti sairaanhoitopiirin kanssa. Samalla Hatanpään sairaalan etupäivystystä vahvistetaan. Hatanpään sairaalasta tulee yksi Taysin kahdeksasta toimialueesta Tays Hatanpää.

Yhdistämisen vuoksi olen istunut yhdistämistä valmistelevassa Hasa-Tays-ohjausryhmässä, joka on ohjannut sekä valmistellut yhdistymisen liittyviä yksityiskohtia. Jos valtuusto maanantaina päättää yhdistää Hatanpään osaksi Taysia, Hatanpään sairaalan henkilöstö siirtyy suurelta osin kaupungilta sairaanhoitopiiriin palvelukseen liikkeenluovutuksen periaatteiden mukaisesti. Liikkeenluovutus koskee noin 1100 työntekijää, joista suurin osa jäisi Hatanpään toimialueelle töihin. Ketään ei irtisanota yhdistymisen takia, ja henkilöstöä on kuultu kaiken aikaa matkan varrella. Suurin henkilöstöä hiertänyt asia on ollut työsuhde-etuisuudet ja kaupungin sairauskassa. Apulaispormestarina tietysti minua myös ilahduttaa se, että Tampereen kaupunkia on pidetty ja pidetään hyvänä työnantajana. Toki PSHP:llä on omat työsuhde-etunsa. Yhdistymisestä seuraa kuluja, joista suurimmat liittyvät potilastietojärjestelmien yhdistämiseen ja yleisesti ICT:hen. Toisaalta potilastietojärjestelmien yhdistäminen myös parantaa palvelua, sillä tämän jälkeen sekä Hatanpään sairaalassa ja Taysissa on yhteinen tietojärjestelmä. Potilastietojärjestelmän muuttaminen toiseksi on kuitenkin henkilöstölle iso ponnistus ja uuden järjestelmän käyttöönotto vaatii koko henkilökunnan koulutuksen. 

Vaikka Hatanpään yhdistäminen ei ole osa soteuudistusta, toki näin iso hallinnollinen yhdistäminen antaa meille pienen maistiaisen tulevasta. Muutaman vuoden päästähän siirretään sosiaali- ja terveyspalvelut maakunnan tuotettaviksi, mikäli hallitus saa asiassa päätökset tehtyä ja eduskunnalle päätettäviksi. Sotea odottavan aika on välillä pitkä... 

Toki nin ovat myös palveluista vastaavan apulaispormestarin päivätkin. Silti nautin työstäni päivittäin. Tänäänkin menee myöhään ja ilta kuluu sivistys- ja kulttuurilautakunnan kanssa Tampereen opettajien ammattiyhdistyksen vieraana. Aiheena ovat varmasti paisuvat ryhmäkoot ja huoli tuen oppilaiden integraatiosta tavallisiin ryhmiin.

Yritän silti löytää aikaa kirjoitella kuulumisia…

Onnittelupuhe Tampereen seudun invalidit ry:n 80-vuotisjuhlassa

Lauantai 5.8.2017 klo 16.21 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat juhlavieraat,

Olen iloinen mahdollisuudesta saada tuoda Tampereen kaupungin tervehdyksen Tampereen Seudun Invalidit ry:n 80-vuotisjuhlaan tänne viehättävään Aitorantaan. 80 vuoden aikana yhdistyksenne on tehnyt korvaamattoman arvokasta ja tärkeää työtä fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten ihmisten aseman parantamiseksi, yhdenvertaisuuden lisäämiseksi sekä arjen helpottamiseksi. Monia vammaisille merkittäviä arjen asioita on korjattu 80 vuoden aikana, mutta se ei tarkoita, etteikö vielä olisi työtä tehtävänä vammaisten oikeuksien parantamiseksi. Ilman teidän
yhdistyksenne aktivisuutta ja asiantuntijuutta, ei tilanne Tampereella ja
naapurikunnissa olisi näinkään hyvä.

Yhdistyksenne monipuolisesta työstä ja aktiivisesta edunvalvonnasta haluan kiittää teitä kaikkia lämpimästi. Olette tärkeä yhteistyökumppani Tampereen kaupungille.

Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa kaikilla on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua, kehittää itseään, saada palveluita ja edetä työurallaan. Tampereen kaupunki on aina halunnut olla tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja mahdollisuuksien kaupunki.

Lauri Lylyn pormestariohjelma Inhimillinen ja vetovoimainen Tampere lähtee siitä, että ketään ei jätetä ja kaikki pidetään mukana. Pormestariohjelmassa todetaan, että Tampere on esimerkillinen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä ja että esteettömyys ymmärretään laaja-alaisesti kaikissa kaupungin palveluissa. Hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina yritän huolehtia sitä, että nämä kirjaukset tulevat myös käytäntöön. Meillä on esimerkiksi vielä lukuisia esteellisiä päiväkoti- ja koulurakennuksia. Näen tärkeänä, että esimerkiksi liikuntavammaiset lapset pystyvät ja saavat käydä lähikouluaan.

Kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen on yksi kunnan tärkeimmistä tehtävistä maakuntauudistuksen jälkeenkin. Ennaltaehkäisevässä työssä erityisesti teidän kolmannen sektorin toimijoiden työ on merkittävässä roolissa ja uskon, että kaupungin ja Tampereen seudun invalidit ry:n yhteistyō jatkuu yhtä hyvänä kuin nytkin.

Tampereen kaupunki on aktiivisesti edistänyt vammaisten asioita, mistä kertoo esimerkiksi se, että Tampereelle perustettiin vammais-ja esteettömyysasiamiehen
virka vuonna 2007 ensimmäisenä Suomessa. Nykyinen viranhaltija jää kesän aikana
eläkkeelle. Rekrytointi on käynnissä ja uusi asiamies aloittaa toimintansa syyskuun alussa. Tampereella toimii myös aktiivisena toimijana vammaisneuvosto.

Tampereen kaupungin uusi yhdenvertaisuussuunnitelma 2017-2021 hyväksyttiin tämän vuoden helmikuussa. Yhdenvertaisuus ja siihen liittyvät näkökohdat tulee suunnitelman mukaan huomioida kaupungin toiminnassa läpikäyväna perusperiaatteena. Yhdenvertaisuussuunnitelmasta käy ilmi, että palvelut on järjestettävä siten, että ne ovat kaikille sopivia ja saavutettavissa. Esteettömyys tulee olla suunta, jota kohti kaupunkiympäristössä tulee pyrkiä. Liikkumisen, henkilökohtaisen avun ja laadukkaiden asumisen tukipalveluiden mahdollistaminen ovat keskeisiä itsenäisen elämän perusedellytyksiä.

Hyvät kuulijat, on aivan selvää, ettei vammainen ihminen halua olla tulla nähdyksi pelkästään palvelujen asiakkaana vaan aktiivisena kaupunkilaisena, joka pystyy yksilöllisin tukitoimin ja kaupunkiympäristön ja palvelujen saavutettavuutta
parantamalla osallistumaan kaupungin täysivaltaiseksi jäseneksi ja työllistymään.

Vammaisuus on valitettavasti kuitenkin edelleen toiseksi yleisin syrjintäperuste yhteiskunnassamme. Te Tampereen seudun Invalidit ry:ssä olettekin merkittävässä asemassa tähän liittyen. Olette aktiivinen yhdistys, joka tarjoaa jäsenilleen
mahdollisuuksia toimia yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä ja valvoo heidän oikeuksiensa toteutumista sekä kehittää jäsenien mahdollisuuksia vapaamuotoiseen
yhdessäoloon, vertaistukeen, matkoihin sekä retkiin. Hyvä, aktiivinen ja jäsentensä hyvinvoinnista huolehtiva yhdistys toimii juuri näin.

Jokainen meistä voi tehdä yllättävän paljon yhdenvertaisuuden eteen. Lauri Viita kirjoittaa runossaan On ja ei seuraavasti: "On sanoo: onko onkohan?/ ja epäily valtaa maailman. / Ei sanoo: eikö eiköhän!/ ja näemme vuorien siirtyvän.” Kysymys on
asenteesta ja uskosta siihen, mitä tekee. Joskus kyse on myös ihan pienistä sanoista, äänen painoista ja puheen sävystä. Eikö vaan? Pitäkäämme se yhdistyksen 80-vuotisjuhlavuonna mielessämme, niin jatkossa vuoretkin siirtyvät. Lämpimät ja sydämelliset onnitteluni Tampereen kaupungin puolesta Tampereen seudun Invalidit ry:lle

Apon elämää (osa 2): Vanhushoivaa, vierailuja ja kaupungin tervehdyksiä

Maanantai 3.7.2017 klo 20.11 - Johanna Loukaskorpi

Rakas päiväkirja,

Olen parhaillani palkattomalla kahden viikon kesälomalla, mikä on kyllä tietyssä mielessä ollut virhe – siis se palkattomuus, sillä apulaispormestarihan on käytännössä koko ajan töissä. Niinpä tänäänkin olen vastaillut lukuisiin sähköposteihin, jotka ovat vaatineet reagointia heti. Ensi kerralla olen viisaampi ja mietin, kannattaako palkattomalla edes jäädä tai lähden niin kauas lomalle, etteivät edes sähköpostit tavoita. Tähän sopisi varmaan nyt jokin hymiö.

Olen viime viikolla tehnyt Aamulehteen vastineen Tampereen vanhustenhuoltoon liittyneestä mielipidekirjoituksesta. Vastineeni löytyy kotisivuiltani. Olen saanut kirjoituksesta sekä kritiikkiä että kiitosta, mikä ei sinänsä yllätä minua, sillä työsarkaani palvelualueellani on loputtomiin ja koska kyseessä ovat ihmisille elintärkeät terveyden ja hyvinvoinnin palvelut, joista monilla on omakohtaisia, ikäviäkin kokemuksia – niin palaute ei voi olla useinkaan positiivista. Monesti palvelualuettani koskettavat asiat ovat eettisesti vaikeita ja monisyisiä. Harvoin niihin onkaan yhtä oikeaa vastausta.

Kirjoitin vastineen lehteen, koska halusin, ettei kuntalaisille jää sellaista kuvaa, että ikäihmisten hoito olisi Tampereella jotenkin huonolla tolalla. Sitähän se ei ole. Parantamisen varaa toki aina on – niin kuin ihan kaikessa toiminnassa aina on. Lisäksi on tärkeää, että jos kokee omaisena tai asiakkaana, että hoito ei ole ollut riittävän hyvää, niin palaute tulisi aina antaa myös hoitavaan laitokseen, jotta he voivat kehittää omaa toimintaansa parempaan suuntaan.

Tampereella on ikäihmisten palveluiden rakennemuutos toiminut hyvin. Laitoshoitoa on purettu ja on siirretty enenevissä määrin kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen muotoihin. Tärkeätä on jatkossa huolehtia, ettei ikäihmisten määrän kasvu taita tätä hyvin alkanutta kehitystä. Tunnistan kuitenkin myös sen, että kotihoidossa osa hoidettavista alkaa olla liian huonokuntoisia, mutta pitää myös muistaa, etteivät kaikki vanhukset halua myöskään siirtyä kotoaan mihinkään. Sitäkin tahtoa pitää kunnioittaa.

Toivoisin myös, että vanhustenhuollon ongelmien lisäksi nostettaisiin esiin myös hyviä käytänteitä ja onnistumisia. Arjen onnistumisista vaan harvoin kirjoitetaan uutisia tai kiitellään mielipidekirjoituksissa. Apulaispormestarina tuntuu ikävältä vanhustenhuollon henkilöstön, ikäihmisten, asumispalveluyksiköiden ja kotihoidon, omaisten ja virkamiesten puolesta, jos koko tamperelainen vanhustenhoito leimautuu.

Vierailin viime viikolla myös turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa, jossa minua kierrätettiin ja keskustelin sekä henkilökunnan että turvapaikanhakijoiden kanssa. Vierailu oli onnistunut ja avartava. Päätin vierailun jälkeen yrittää pitää jatkossa palaverittoman perjantain, jolloin kierrän hyvinvointipalveluiden laajaa ja monipuolista kenttää. Minut saa siis kutsua kylään #kutsuapokylään.

Avasin viikolla myös Flamencoviikon ja kävin itsekin nauttimassa festivaalin esityksistä Flamencosaunan Pakkahuoneella. Kulttuuri pitänee minut hengissä jatkossakin, kun vaikeat asiat vyöryvät ajoittain uniin tai ainakin sähköpostiin. Mistä tulikin mieleeni, että sähköpostini pullistelee jo nyt tervehdys-, puhe- ja tilaisuuden avauspyyntöjä mitä erilaisempiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Minusta on hyvää vauhtia tulossa melkoinen puheautomaatti. Ja jottei lomailemaan liikaa ehdi (tämä oli sarkasmia), niin tällä viikolla lähetän Tampereen Team Rynkebyn hyväntekeväisyyspyörämatkalle kohti Pariisia. Team Rynkeby tekee tärkeää työtä ja kerää rahaa syöpäsairaiden lasten hyväksi. Tule siis sinäkin kuuntelemaan Team Rynkebylle pitämäni kannustuspuhe Laukontorille torstaina 6.7. klo 9 ja tsemppaamaan Team Rynkebyn pyöräilijöitä.

JK. Minut valittiin kesäkuussa 2017 Tampereen kaupungin hyvinvointipalveluista vastaavaksi apulaispormestariksi. Tämä teksti, jonka juuri luit, on (julkinen) apulaispormestarin päiväkirjani. Koska kyseessä on julkinen, mutta henkilökohtainen päiväkirjani, asiat joihin tässä viittaan ja joista kerron, eivät edusta millään tavoin Tampereen kaupungin virallista näkemystä, vaan ovat minun omaa ajatteluani.

VASTINE: Tampereella saa monipuolista hoivaa palvelutaloissa

Lauantai 1.7.2017 - Johanna Loukaskorpi

Palvelutaloasukkaan tytär Raija-Liisa Stenberg kirjoitti (AL 28.6.2017) pettymyksestään juhannusaaton ohjelmaan äitinsä palvelutalossa ja ikäihmisten virkistystoiminnasta. Palaute olisi hyvä aina antaa suoraan kyseisen yksikön johdolle ja henkilökunnalle, mikäli on huolestunut omaisensa hoidosta. Kaikki palaute otetaan vastaan, sillä se mahdollistaa toimintatapojen kehittämisen.

Haluan täsmentää muutamia kirjoituksessa esille nostettuja asioita. Ikäihmisten asumispalvelut ovat lakisääteistä sosiaalipalvelua. Palvelutalossa tai ryhmäkodissa asukkaat, jotka eivät enää selviä omassa kodissaan, saavat tarvitsemansa palvelut ja näin ehkäistään pitkäaikaisen laitos- tai sairaalahoidon tarvetta. Palvelujen tarve yksilöidään, ja ne suunnitellaan asukkaan henkilökohtaisessa palvelu- ja hoitosuunnitelmassa. Tampere tarjoaa asumispalveluja palvelukodeissa ja -taloissa yhteistyössä monien toimijoiden kanssa. Lisäksi meillä toimii yksityisiä palvelu- ja hoitokoteja. On vaikea ottaa kantaa yksittäiseen tapaukseen tietämättä, mistä palvelutalosta tai palvelun tuottajasta on kyse.

Kunta perii asumispalveluista palvelumaksun, joka on korvausta asukkaan käyttämistä palveluista. Sen suuruus määräytyy palvelu- ja hoitosuunnitelmaan kirjatun palvelun ja asiakkaan maksukyvyn mukaan.

Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että ikäihmisten terveyden edistämisen ja hyvinvoinnin vuoksi on tärkeää, että heille järjestetään monipuolisesti virkistys- ja viriketoimintaa. Palvelutalojen asukkaat kaipaavat mahdollisuuksia harrastaa, kokea ja nähdä kulttuuria tai viettää aikaa yhdessä. Tähän on monissa yksiköissä panostettu. Meillä on palvelutaloissa virike- ja sosiaaliohjaajia järjestämässä ohjelmaa. Monet vapaaehtoistoimijat tai yhdistykset järjestävät omia ohjelmatuokioitaan ikäihmisille eri yksiköissä. Lisäksi on erilaista muuta yhteisöllistä toimintaa. Esimerkiksi Kuuselassa alueen päiväkoti on vienyt lapset leikkimään palvelutaloon, ja asukkaat ovat saaneet seurata lasten vapaata leikkiä.

Jokainen voi myös itse osallistua omaisena tai kuntalaisena ikäihmisten hyvinvoinnin tukemiseen. Kuka tahansa voi antaa aikaansa menemällä läheiseen palvelutaloon lukemaan lehtiä tai kirjoja, musisoimaan, juttelemaan tai ulkoiluttamaan vanhuksia. Stenberg on oikeassa, että pienillä viihtyisyyttä lisäävillä tekijöillä, kuten kukkaistutuksilla tai viljelylaatikoilla, voidaan tuoda vanhusten arkeen iloa. Kyse on usein siitä, että etsitään ratkaisuja yhdessä, kuunnellaan ikäihmisiä, heidän omaisiaan ja henkilökuntaa. Monet ideat eivät vaadi lisäeuroja vaan innovoivan ja yhteen hiileen puhaltavan yhteisön.

Johanna Loukaskorpi (sd)
Hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestari
Tampere

Kirjoitus on julkaistu hieman muokattuna Aamulehdessä 1.7.2017

Avoin kirje SDP:n edustjistolle

Torstai 1.6.2017 klo 8.18 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät ystävät, rakkaat toverit

"Tulla lujaksi,
Pysyä pehmeänä
Siinä on haavetta
kylliksi yhdelle elämälle!"

Kyseiset säkeet ovat runoilija, sosialidemokraatti Tommy Tabermannin kynästä. Olen yrittänyt elää elämääni näitä säkeitä noudattaen – niin luokassa oppilaiden edessä kuin luottamustoimia hoitaessani. Usein haave-sana korvautuu mielessäni haasteella, sillä olla luja ja pehmeä yhtä aikaa - onhan siinä ajoittain omat haasteensa.

Olen ammatiltani äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Minulla on myös kaksi muuta tutkintoa. Opetushallinnon tutkinto, joka antaa rehtorin pätevyyden ja opinto-ohjaajan pätevyys. Olen toiminut opettajana perusasteella yli 14 vuotta. Olen opettanut myös lukiossa ja toiminut yliopiston normaalikoulussa opettajankouluttajana. En aio uuvuttaa teitä luottamustoimihistoriallani ja työurallani - tämän enempää. Sosialidemokraattinen valtuutettu olen ollut kahdeksan ja puoli vuotta.

Nuoruuttani kurjisti 90-luvulla työttömyys perheessämme. Ei ollut juuri rahaa uusiin vaatteisiin tai ylimääräisiin harrastuksiin. Mutta minä luin kirjoja. Kahlasin kirjastoautoa. Aloin kiinnostua yhteiskunnasta ja asioista ympärilläni. Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo nousivat asioiksi, joita halusin vaalia elämässä ja kaikessa toiminnassani.
Tämä viikko on minulle monella tapaa merkittävä. Keskimmäinen poikani päättää lauantaina yläkoulun ja vanhin pääsee ylioppilaaksi.

Hyvät toverit, tämä on merkittävä minulle myös henkilökohtaisesti. Te valitsette tänään sosialidemokraattisen apulaispormestarin. Toivon, että valinnassanne näette tulevaan ettekä menneeseen. Ja jos mietitte mennyttä, suunnatkaa se katseenne siihen, miksi minusta tuli sosialidemokraatti.

Minä rakastan hyvinvointivaltiota. Olen sen kasvatti, mutta myös tuote. Voisin kertoa teille lapsuudestani, nuoruudestani tai aikuisuudestani lukuisia tarinoita siitä, kuinka hyvinvointivaltio on pitänyt minusta tai läheisistäni huolta. Kuinka olen ostanut hoitopöydän ensimmäiselle lapselle toimeentulotuella tai saanut perhetyöntekijän kotiin monen kuukauden ajaksi toisen lapsen syntymän jälkeen?

Hyvät toverit, ilman sosialidemokraattien rakentamaa hyvinvointivaltiota minä en seisoisi tässä tänään pyytämässä teidän tukeanne apulaispormestariksi.

Olin palvelut-työryhmässä tekemässä pormestariohjelmaa. Monet työryhmän kirjauksista ovat minun tuomiani siihen pöytään ja ohjelmaan. Haluan apulaispormestarina olla viemässä niitä asioita eteenpäin ja toivon, että annatte minun niin tehdä.
Tulevalla nelivuotiskaudella apulaispormestarin tehtävänä on viedä ja valmistella kulttuurikaupunkihanketta eteenpäin, vetää köyhyystyöryhmää, aloittaa koulujen kehittämisohjelma ja siinä muuttaa rahoitus ja ryhmäkoot vastaamaan sitä, että ehkäistään eriarvoistumista ja huomioidaan koulujen toimintaympäristö ja oppilaiden tarpeet resurssien jaossa.

Sotepuolella tulee viedä ja jatkaa hyvin alkanutta rakennemuutostyötä. Tämä tarkoittaa lastensuojelussa, ikäihmisten palveluissa ja muiden erityisryhmien kohdalla hallittua siirtymää laitoshoidosta avohoidon palveluihin. Lisäksi nämä ovat saattaen vaihdettava maakunnan tehtäviksi. Sosiaali- ja terveyspalveluissa on myös tärkeää huolehtia siitä, että päättäjillä on riittävät tiedot sotepalveluiden muutoksesta. Ensitöikseni apulaispormestarina tulisin valmistelemaan virkamiestyönä tietopaketin, mitä soteuudistus kaupungin palveluissa tarkoittaa, jotta päättäjillä on riittävät tiedot päätettäväksi tuleviin asioihin.

Apulaispormestarin valinnassa on tärkeää huomioida kunnan tehtävien muutos. Kunta muuttuu sivistyskunnaksi, jossa pääpaino on opetus-, sivistys- ja vapaa-ajan palveluilla. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen nousevat vielä merkittävimmiksi kunnan tehtäviksi kuin nyt. Seuraavalla valtuustokaudella tulee selvittää kouluverkko ja siirtyä hallitusti yhä, enenevissä määrin yhtenäiskouluihin. Tämä tarkoittaa huonokuntoisista, terveydelle vaarallisista ja epäkäytännöllisistä koulurakennuksista luopumista ja niiden sulkemista.

Minulla on tiedollisesti, mutta myös politiikan ymmärryksen suhteen tarvittavat tiedot apulaispormestarin tehtävän hoitoon. Minulla on yhteistyöverkostot pitkän lautakuntakokemuksen kautta valmiina ja tunnen läheisesti niin tulevat apulaispormestarit kuin virkamiehistönkin. Minulla on kykyä myös toimia.

Hyvät toverit, toivon että uskallatte olla rohkeita. Viime eduskuntavaaleissa sain yli 1200 ääntä pienellä budjetilla kiertämättä käytännössä juuri lainkaan maakuntaa. Puolueen varapuheenjohtaja Sanna Marin kiertää parhaillaan isoja kaupunkeja ja SDP miettii, miten vallata kaupungit takaisin sekä vihreiltä että kokoomukselta. Me valtasimme tämän kaupungin näissä vaaleissa, mutta se pitää tehdä neljän vuoden päästä uudelleen ja se sama pitää tehdä myös maakuntavaaleissa ja eduskuntavaaleissa.

Minä uskon teihin. Uskokaa te myös minuun. Presidentti Mauno Koiviston sanoin: "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."

Kiitos. Tehkää viisaita valintoja.

MIELIPIDEKIRJOITUS: Koulujen eriarvoistuminen on pysäytettävissä

Lauantai 8.4.2017 klo 9.02 - Johanna Loukaskorpi ja Jukka Gustafsson

Koulutusjärjestelmämme on perustunut siihen, että jokainen lapsi on saanut sosioekonomisesta ja etnisestä taustastaan tai perheen tilanteesta huolimatta samaa tasa-arvoista opetusta. Tasapuolisuus on taannut hyvät Pisa-tulokset yhdessä ansiokkaan opettajankoulutuksen ja motivoituneiden opettajien kanssa.

Tasa-arvoista koulutusjärjestelmäämme uhkaa kuitenkin koulutuksen eriarvoistuminen, jota tapahtuu erityisesti isoissa kaupungeissa. Se näkyy Tampereellakin, jossa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota lähiökoulujen haastaviin olosuhteisiin.

Tampereella on monia tyypillisiä lähiökouluja. Yksi esimerkki on Hatanpään yläkoulu. Koulun oppilasaines kuuluu Tampereen haasteellisempien joukkoon. Yhä suurempi osa koulun oppilaista on vieraskielisiä maahanmuuttajia. Hatanpään koulussa perusopetukseen valmistavasta luokasta siirretään tavalliselle luokalle maahanmuuttajanuoria, joiden kielitaito on niin heikko, että opiskelu etenee hitaasti. Lisäksi ryhmissä on muita apua tarvitsevia. Yhden opettajan aika ei riitä kaikkien nuorten auttamiseen ja tarpeiden huomioimiseen.

Vertailtaessa Tampereen koulujen ryhmäkokoja huomataan, että Hatanpään koulussa ovat kaupungin yläkoulujen suurimmat luokka- ja ryhmäkoot. Isot ryhmäkoot johtavat väistämättä luokissa häiritsevään käytökseen, opetuksen laadun heikkenemiseen ja opettajien väsymiseen. Isot luokat tuottavat lisätyötä luokanvalvojille palaverien ja yhteydenpidon lisääntymisen myötä. On eri asia hoitaa 20 oppilaan ryhmän yhteydenpitoa ja asioita kuin 27 oppilaan.

Osassa Tampereen kouluja ryhmäkoot ovat yhä kohtuullisella tasolla ja toisissa painitaan ylisuurten ryhmien kanssa. Miten se on mahdollista ja miksi haastavien alueiden kouluista löytyy kaikkien suurimpia ryhmiä? Hatanpään koulu ei ole ainoa tällainen koulu. Samanlaisia isoja ryhmiä löytyy muistakin lähiökouluista.

Olemme menossa huolestuttavaan suuntaan. Emme voi sulkea silmiämme peruskoulun rapautumiseen ja eriarvoisuuden kasvuun johtavilta tekijöiltä kaupungin sisällä. Poliittisten päättäjien on Tampereella aika keskustella epätasa-arvoisesta tilanteesta ja tehdä asialle jotakin. Mielestämme on löydettävä lisärahoitusta luokkakokojen pienentämiseen erityisesti niille kouluille, joissa luokkakoot ovat suurimmat. Lisäksi rahaa tulisi jakaa enemmän oppilasaines huomioiden. Tasa-arvoisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille lapsille asuinalueesta riippumatta on oltava tamperelaisen koulutuspolitiikan keskiössä.

Suomen menestys oppimistuloksissa on perustunut pieniin koulujen välisiin eroihin ja heterogeenisiin opetusryhmiin, joissa heikommin pärjäävillä oppilaillakin on oppimisen edellytykset. Oppilaiden taustojen monimuotoistuminen edellyttää, että ryhmäkoot ovat kohtuulliset ja aikuisten ja lasten määrän suhdetta tarkastellaan koulukohtaisesti. Me sosialidemokraatit olemme valmiit kantamaan vastuumme ja vaatimaan huolellista selvitystä Tampereen koulutuksen tilasta ja tasa-arvoisen opetuksen varmistamisesta sekä peruskoulussa että toisen asteen koulutuksessa​.

Jukka Gustafsson, kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (SDP)
Johanna Loukaskorpi, lehtori, kaupunginvaltuutettu (SDP) Tampere

Kirjoitus on lähetetty 2.4. Aamulehden Lukijalta-palstalle.

MIELIPIDEKIRJOITUS: Koulujen ylisuuret ryhmät lisäävät opettajien uupumusta

Keskiviikko 22.3.2017 - Johanna Loukaskorpi

Lanulassa esiteltiin pyynnöstäni koulujen luokka- ja ryhmäkoot. Vertailu osoitti ryhmäkokojen merkittävän nousun. Tampereen suurin 32 oppilaan alakoululuokka on Kämmenniemessä, mutta muissakin kouluissa on 30 oppilaan luokkia. Alakouluissa luokkien ryhmäkokoja laskevat vähän jakotunnit. Tampereen suurimmat yläkoululuokat ovat Hatanpäällä, jossa on 26 oppilaan luokkia.

Vertailu osoittaa, että koulutuksen tasa-arvo kaupungin sisällä ei toteudu. Osassa kouluista luokkakoot ovat yhä inhimilliset. Toisissa ne ovat paljon isommat. Tilanne ei parane ensi lukuvuonna. Esimerkiksi aloittavat 7. luokat ovat Hatanpäällä 26—27. Vertailukohtana toimikoon kouluni Hämeenlinnassa, jossa aloittavat seiskat ovat 18—21.

Opettajan työhön kuuluu ops:n mukainen opetus ja ohjaus, turvallisesta oppimisympäristöstä huolehtiminen, opetuksen suunnittelu ja arviointi, yhteistyö kotien kanssa, kolmiportainen tuki, oppilashuoltoon ja kehittämistyöhön osallistuminen. Mitä enemmän ryhmissä on oppilaita, sitä enemmän opettajan työmäärä kasvaa. Samalla luokanopettajien ja -valvojien työ moninkertaistuu, koska kolmiportaisen tuen prosessit ovat heidän vastuullaan.

Ryhmäkoko ei ole ainoa opettajan työtä kasvattava ja koulujen tasa-arvoa kaupungin sisällä hiertävä asia. Myös koulujen oppilasaines vaikuttaa. Esimerkiksi Pohjois-Hervannassa on 46 % maahanmuuttajaoppilaita. Samaan aikaan myös alueen suomalaislapsilla on ongelmia. Hervannasta lopetettiin erityisluokka viisi vuotta sitten. Jos erityispaikkaa ei löydy muualta kaupungista, erityispäätös puretaan. Oppilas siirtyy tavalliseen isoon ja heterogeeniseen luokkaan. Oppilaiden suomen kieli ei kehity, koska ryhmissä on paljon maahanmuuttajataustaisia. Koulujen eriarvoistumisen ehkäisyä ei ole panostettu riittävästi.

Tilanne peruskouluissa on hälyttävä. Opettajat väsyvät. Tukea tarvitsevat oppilaat eivät saa tukea oikea-aikaisesti. Vuosi vuodelta jatkunut opetuksen alibudjetointi ja ryhmäkokojen kasvu näkyvät opettajien sairauslomina ja työhyvinvoinnin laskuna.

Johanna Loukaskorpi
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, opinto-ohjaaja
kaupunginvaltuutettu (SDP)
Tampere

Kirjoitus on lähetetty Tamperelaisen mielipidesivuille.