Puhe: Koulujen eriarvoistumisen ehkäisy

Maanantai 18.11.2019 klo 16.18 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Politiikka on pitkäjänteistä puurtamista. Tässä salissa pitkään istuneet tietävät, että eri valtuutetuilla on omia erityisen läheisiä aiheita. Aiheita, joista jaksetaan kokous kokoukselta, vuosi vuodelta kirjoittaa, puhua ja johon pyrkiä vaikuttamaan. Minulle se on ollut koulujen eriarvoistuminen.

Vuonna 2011 kirjoitin ensimmäisiä mielipidekirjoituksiani koulujen eriarvoistumisen ehkäisystä. Olen tehnyt aiheesta eli positiivisen diskriminaation rahoituksesta perusopetukseen vuosien saatossa Tampereella ainakin kaksi valtuustoaloitetta.
Vuonna 2012 kirjoitin: ”Sosialidemokraatteille koulutuksellinen tasa-arvo on yksi tärkeimmistä arvoista. Koulutuksellisen tasa-arvon periaate on meidän kaikkien etu ja koskettaa nimenomaan lähiöiden asukkaita. Samaisessa kirjoituksessa muistutin siitä, kuinka kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että koulut vaikuttavat merkittävästi alueiden kehitykseen. Koulujen ja aluekehityksen välisen kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen tiedostaminen on tärkeää, sillä kouluja tukemalla edistetään koulutusjärjestelmän tasa-arvoa ja samalla asuinalueiden tasapainoista kehitystä.”

Helsinki on jo vuosia pyrkinyt puuttumaan kaupunginosien eriytymiseen ja niiden erilaisiin palvelutarpeisiin myönteisen erityiskohtelun määrärahalla. Määrärahalla on haluttu tukea mahdollisuuksien tasa-arvoa ja tasoittaa kaupunkirakenteesta johtuvia alueellisia hyvinvointieroja. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Vattin mukaan määräraha on lisännyt ennen kaikkea maahanmuuttajataustaisten oppilaiden sekä suomenkielisten poikien todennäköisyyttä hakeutua toisen asteen koulutukseen. Vuonna 2008 joka kolmas maahanmuuttajataustainen oppilas ei jatkanut Helsingissä toisen asteen koulutukseen, mutta uuden rahoitusmallin käyttöönoton jälkeen osuus on laskenut viidenneksellä. 83 prosenttia helsinkiläisistä rehtoreista on todennut, että pd-raha parantanut oppimistuloksia.

Vuonna 2017 pormestariohjelman kirjoituksen yhteydessä huolehdin, että positiivinen erityiskohtelu saadaan kirjoitettua osaksi pormestariohjelmaa. Pormestariohjelmaan kirjattiin, että Tampereella varhaiskasvatus ja perusopetus resursoidaan joustavasti asuinalueiden, toimintaympäristön ja erilaisten oppijoiden mukaan. Asia kirjattiin myös osaksi koulutuspoliittista ohjelmaa. Olemme viimeisten kahden vuoden aikana valmistelleet alueellisen resurssoinnin toimintamallin ja palvelu- ja vuosisuunnitelmassa sitä lähdetään aktiivisesti nyt ensi vuoden alusta toteuttamaan.

On tärkeää tiedostaa, että koulutuksellinen eriytyminen alkaa jo varhaisessa vaiheessa ja että oppilaan taustan ja oppimistulosten välillä on selkeä yhteys. Erilaiset sosioekonomiset erot, sukupuolten väliset erot, maahanmuuttajaväestöön ja kantaväestöön kuuluvien väliset erot vaikuttavat myös syrjäytymiskehitykseen. Alueellista resurssia eli myönteistä erityiskohtelua tullaan kohdistamaan jatkossa kouluille, jotka toimivat keskimääräistä haastavammalla alueelle ja jakoon vaikuttavat seuraavat oppilaaksiottoaluekohtaiset tekijät: huoltajien koulutustaso, työttömyys, oppilaiden maahanmuuttajataustaisuus sekä tehostetun tuen oppilaiden osuus koulun oppilaista. Koulut voivat käyttää koulu- tai koulupolkukohtaista määrärahaa harkintansa mukaan syrjäytymisen ehkäisyyn ja henkilöstön lisäämiseen - kouluohjaajien, resurssiopettajien, vakituisen sijaisen tai erityisopettajien palkkaukseen tai vaikka Icehearts-toimintaan.

Tänään olen onnellinen siitä, että pitkä työni koulujen eriarvoistumisen ehkäisemiseksi Tampereella kantaa vihdoin hedelmää. Määräraha ei ole vieläkään riittävä, mutta parempaan ollaan menossa. Toivottavasti myös hallitus lisää jatkossa perusopetuksen tasa-arvorahoitusta. Sitä tarvitaan erityisesti isoissa kaupungeissa.

PUHE: Vammaisneuvoston 30-vuotisjuhlaseminaari

Perjantai 4.5.2018 klo 10.54 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat kutsuvieraat ja hyvä vammaisneuvosto,

Olen iloinen mahdollisuudesta saada tuoda Tampereen kaupungin tervehdys vammaisneuvoston 30-vuotisjuhlaseminaariin. Vammaisneuvosto toimii Tampereen kaupunginhallituksen asettamana yhteistyöelimenä, jossa on mukana vammaisjärjestöjen, vammaisten ja heidän omaistensa sekä kaupungin edustajia. Vammaisneuvosto on tehnyt jo kolmekymmentä vuotta korvaamattoman arvokasta ja tärkeää työtä fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten ihmisten aseman parantamiseksi, esteettömyyden huomioimiseksi, yhdenvertaisuuden lisäämiseksi sekä arjen helpottamiseksi. Monia vammaisille merkittäviä asioita on korjattu vammaisneuvoston lausuntojen ja aloitteiden pohjalta, mutta se ei tarkoita, etteikö vielä olisi paljon työtä tehtävänä vammaisten oikeuksien parantamiseksi. Haluan lämpimästi kiittää vammaisneuvoston nykyisiä ja entisiä toimijoita siitä vaikuttamistyöstä, jota olette näiden vuosien aikana tehneet. Esimerkiksi yhdyskuntasuunnitteluun, esteettömään rakentamiseen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen teidän panoksenne on ollut merkittävää. Ilman teidän aktiivisuuttanne ja asiantuntijuuttanne, ei tilanne Tampereella olisi näinkään hyvä.

Vammaisneuvoston rooli asenteiden muokkaajana on erittäin tärkeä. Vammaisilla kuntalaisilla on oikeus osallistua ja vaikuttaa kaupungin päätöksentekoon ja on tärkeätä nostaa päättäjien tietoisuuteen asioita, jotka vaikeuttavat vammaisten ihmisten osallisuutta tai palvelujen käyttöä. Itse muistan, kuinka vihreä valtuutettu Amu Urhonen jo vuosia sitten toi tietoisuuteen lasten leikkipuistojen esteellisyyden pyörätuolia käyttäville vanhemmille. En ollut edes tullut ajatelleeksi, että leikkipuistojen pehmeä hiekka saattaa estää vammaista vanhempaa viemästä lastaan lähipuistoon. Asennemuokkausta pitääkin tehdä jatkuvasti. Arjen palveluiden esteettömyydestä ja saavutettavuudesta ei koskaan muistuteta liikaa meitä päättäjiä. Vammaisneuvosto toimii hyvänä yhdyspintana ja kumppanina päätöksenteossa.

Ihmisten välinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät toteudu itsestään, vaan niiden toteutumista on aktiivisesti edistettävä. Mielestäni jokaisen ihmisen kunnissa, järjestöissä ja omassa elämässään on pyrittävä toimimaan yhdenvertaisuuden ja laaja-alaisen tasa-arvon toteuttamisen edistämiseksi. Kuten voimassaoleva lainsäädäntökin jo vaatii, on Tampereellakin laadittu yhdenvertaisuussuunnitelma. Yhdenvertaisuussuunnitelmasta käy ilmi, että palvelut on järjestettävä siten, että ne ovat kaikille sopivia ja saavutettavissa. Esteettömyys tulee olla suunta, jota kohti kaupunkiympäristössä on pyrittävä. Liikkumisen, henkilökohtaisen avun ja laadukkaiden asumisen tukipalveluiden mahdollistaminen ovat keskeisiä vammaisen ihmisen itsenäisen elämän perusedellytyksiä.

Tampereella on uuteen vuoteen 2030 ulottuvaan kaupunkistrategiaan Tampere - Sinulle paras ja Lauri Lylyn pormestariohjelmaan Inhimillinen ja vetovoimainen Tampere kirjattu linjaukset yhdenvertaisuudesta. Pormestariohjelmassa korostetaan, että Tampere on esimerkillinen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Mutta niin kauan kuin ohjelmat ja suunnitelmat eivät jalkaudu osaksi arkea, ovat ne vain suunnitelmia ja lupauksia paremmasta. Esimerkillisyyteen on vielä pitkä matka.

Haluan muistuttaa myös, että yhdenvertaisuuden kanssa käsi kädessä kulkee aidon osallistumisen mahdollisuuksien tarjoaminen. Tampereella on pitkään huomioitu palveluja suunniteltaessa ja niitä kehitettäessä muun muassa kokemusasiantuntijat, alueverkostot, vanhus-, vammais- ja maahanmuuttajaneuvostot, erilaiset asiakasraadit ja sosiaali- ja terveysjärjestöille suunnattu järjestöedustamo. Samalla minun on valitettavasti todettava, että erityisryhmiä edustavien neuvostojen olemassaolo tai järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö eivät aina tuota aitoa osallisuutta ja edistä yhdenvertaisuutta, varsinkin jos hallinnon ja palveluiden tasolla ei tunnisteta ja tunnusteta erityisryhmien omien kokemusten merkitystä ja sen tärkeyttä. Tarjolla on useimmiten valtavasti kokemuksen kautta syntynyttä osaamista ja näkemystä, jota erityisryhmät tuovat mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Usein erityisryhmien osallisuuden kautta huomataan, että yhdenvertaisuus ei ole pelkästään asenteita ja mielipiteitä, vaan myös konkreettisia tekoja. Tämä näkyy esimerkiksi vammaisten kohdalla, joiden tasavertaisen osallistumisen esteenä saattaa olla vaikeaselkoinen kieli tai niinkin konkreettinen asia kuin avustajan puute.

Hyvät kuulijat,

Viime aikoina julkisuudessa on käyty keskustelua vammaisten asumispalveluiden kilpailutuksesta. On erinomaista, että Ei myytävänä! -kansalaisaloite vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttamisen lopettamiseksi eteni eduskunnan käsittelyyn. Kansalaisaloite on myös saanut eduskunnassa hyvän ja ymmärtävän vastaanoton. Kansanedustajiin on yli puoluerajojen tehnyt vaikutuksen vammaisten henkilöiden ja heidän läheisten raskaat, ahdistavat ja turhauttavat kokemukset osattomuudesta ja voimattomuudesta. Kansalaisaloitteen tavoite lopettaa vammaisten henkilöiden elämänmittaisten, välttämättömien palveluiden järjestäminen kilpailuttamalla on saanut laajaa ymmärrystä.

Jo kansalaisaloitteen aikana työministeri Jari Lindström antoi kirjeen kunnille, jossa hän totesi, että hankintalaki ei edellytä vammaisten henkilöiden palveluiden kilpailuttamista. Kunnilla on paljon muitakin keinoja käytettävissä esimerkiksi palveluseteli – ja muut asiakasvalintamenetelmät. Hankintalakia noudatetaan vain, jos päätetään kilpailuttaa. Tämän asian vahvisti eduskunnan kuulemisessa ylijohtaja Pekka Timonen. Timonen myös totesi, että kilpailuttaminen ei sovellu vammaisten palveluihin. Siitä on riittävää näyttöä. Olen henkilökohtaisesti aivan samaa mieltä, että vammaisten asumispalveluja ei tulisi kilpailuttaa.

Tampere on ollut tikun nokassa kehitysvammaisten Vuoreksen ja Kalkun asumispalveluyksiköiden palveluntuottajien kilpailuttamisesta. Valitettavasti hankinnat ehtivät virkamiesvalmistelussa liian pitkälle, eikä niitä pystynyt enää poliittisesti keskeyttämään ilman, että siitä olisi tullut kaupungille vakavia seuraamuksia.
Minulle on kuitenkin luvattu, että vaikka asumispalvelujen tuottaja kilpailutetaan, asukkaat eivät joudu muuttamaan, vaan he saavat jäädä asumaan nykyisiin koteihinsa. Jos palveluntuottaja vaihtuu kilpailutuksen myötä, siirtyy henkilöstö uuden palveluntuottajan palvelukseen. Näin asukkailla on mahdollisuus jatkaa heille entuudestaan tuttujen hoitajien kanssa.

Vuoreksen asumisyksikön kilpailutuksesta tehtiin kuntalaisaloite, jota käsiteltiin sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Kuntalaisaloitteessa toivottiin sopimuskauden jatkamista nykyisen palveluntuottajan kanssa sekä palvelusetelin käyttöönottoa. Tein lautakunnassa ponsiesityksen, jonka lautakunta hyväksyi yksimielisesti. Palvelusetelin käyttöönottomahdollisuutta selvitetään nyt ponnen pohjalta. Pidimme lautakunnassa tärkeänä sitä, että kaupunki turvaa vammaisten asumispalvelujen jatkuvuuden ja pitkäkestoiset sopimukset sekä kuuntelee kilpailutuksissa palvelujenkäyttäjiä ja heidän läheisiään. Selvitettävänä lautakuntakäsittelyn jäljiltä on muun muassa se, että voitaisiinko vaikeavammaisten palveluasumisessa ja päivätoiminnan palvelujen kilpailutuksessa ottaa palveluseteli käyttöön ennen kuin vammaispalvelut siirtyvät maakunnan tuotettavaksi.
Asumispalveluiden kilpailutuksen hankinnan valmistelussa asukkaiden kuulemiseen ja vaikutusmahdollisuuksiin on kiinnitetty erityistä huomiota. Saadun tiedon pohjalta on laadittu palvelukuvaus ehdottomine laatuvaatimuksineen. Asukkaan yksilöllisen avun ja tuen tarve on kirjattu asumisen suunnitelmaan, joka laaditaan hänen muuttaessaan asumisyksikköön.

Hyvät vammaisneuvoston jäsenet ja kutsuvieraat,

Kunnat valmistautuvat parhaillaan yhteen suurimmista toiminnallisista ja rakenteellisista muutoksista sosiaali- ja terveysuudistuksen ja maakuntauudistuksen myötä. Sote-palveluiden, muun muassa vammaispalveluiden siirtyminen kunnilta maakunnan vastuulle muuttaa monin tavoin kuntien työkenttää ja rooleja. Vaikka vammaispalvelut siirtyvätkin maakunnan vastuulle, jää kunnille kasvatus-, koulutus-, kulttuuri- ja vapaa-aika- sekä elinvoima- ja kaupunkiympäristöön liittyvät palvelut.

Kaupungin ydintehtäväksi jää tamperelaisten hyvinvoinnin edistäminen, ja hyvinvoivat kuntalaiset ovat elinvoimaisen kunnan edellytys. Kuntien toimintakentän muuttuessa muuttuvat tietysti myös osallisuuden mallit ja -keinot sekä kumppanuuden tavat. Kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen ja lisääminen nousevat kunnan toiminnan kovaan ytimeen. Vammaisneuvostolla on siis jatkossakin tärkeä rooli kaupungin palveluiden kehittäjänä, kumppanina ja vammaisten ihmisten oikeuksien toteuttamisen mahdollistajana. Toivotan teille kaikille oikein hyvää juhlaseminaaria ja lämpimät onnitteluni vielä kerran Vammaisneuvostolle Tampereen kaupungin puolesta 30 aktiivisesta toiminnan vuodesta. Yhteistyö jatkukoon tulevaisuudessakin.

Puhe: Aidosti yhdenvertainen kunta

Torstai 15.3.2018 klo 12.20 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat kuulijat,

Terveisiä Tampereelta. Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin hyvinvointipalveluiden apulaispormestarina Tampereen kaupungissa. Vastaan varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta, sosiaali- ja terveyspalveluista sekä kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluista. Lyhyesti voisi sanoa, että yhdenvertaisuus ja sen huomioiminen kulkee kaikissa näissä hyvinvoinnin palveluissa läpikäyvänä perusperiaatteena.

Olemme tänään kokoontuneet tänne Cafe Köketiin Kuntaliiton ja Rainbow Rights- hankkeen Aidosti yhdenvertainen kunta -seminaariin pohtimaan muun muassa sitä, miten yhdenvertaisuus näkyy kuntien arjessa, mitä kuuluu kuntien yhdenvertaisuussuunnittelutyölle ja ennen kaikkea kuulemaan hyviä käytänteitä eri kuntien yhdenvertaisuussuunnitelmien täytäntöönpanosta.

Luin muutama vuosi Tommi Kinnusen kirjan Lopotti. Sen yksi päähenkilöistä on sokea Helena. Helena toteaa seuraavasti ”He mittaavat minua itse keksimillään mittareilla. Niiden mukaan olen aina vajaa.” Helenan ajatus, kuinka muut näkevät hänet kuvastaa sitä, kuinka monet vammaiset kokevat sen, miten heihin yhteiskunnassa tai palveluiden asiakkaana suhtaudutaan. Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksessä todettiin, että suurin syy, miksi esimerkiksi vammaiset ihmiset jättävät ilmoittamatta kokemastaan syrjinnästä johtuu siitä, että he eivät usko ilmoituksen johtavan mihinkään toimenpiteisiin.

Tämä antaa meille yhdenvertaisuuden toimeenpanijoille ja suunnittelijoille aika paljon ajattelemisen aihetta, eikö vaan? Se antaa meille myös kipinän tähän päivään.

Hyvä seminaariväki,

Kotikaupungissani Tampereella on pitkä ja hieno historia, kun tarkastellaan asioita yhdenvertaisuuden tai esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta. Tampereen kaupunki on aina halunnut olla tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja mahdollisuuksien kaupunki. Tästä kertoo osaltaan vaikkapa se, että Tampereen kaupunki perusti vammais- ja esteettömyysasiamiehen viran ensimmäisenä kaupunkina Suomessa vuonna 2007. Sama yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon eteen tehtävä työ jatkuu aktiivisesti tänäkin päivänä. Viime viikolla hallituksen perustaman kansainvälisen tasa-arvopalkinnon (International Gender Equality Prize) ensimmäistä palkinnonsaajaa, liittokansleri Merkeliä, juhlittiin Tampereella ja samalla nostettiin sukupuolten välisen tasa-arvon ja naisiin kohdistuneen syrjinnän ajankohtaisia kysymyksiä esiin. Tasa-arvopalkinto on jatkossakin tarkoitus jakaa nimenomaan Tampereella.

Hienosta historiasta huolimatta haluan korostaa, ettei tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden eteen tehtävä työ kunnissa tai vaikkapa Tampereella ole missään nimessä valmista. Onko se itse asiassa koskaan?

Ihmisten välinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät toteudu automaattisesti ja itsestään, vaan niiden toteutumista on aktiivisesti edistettävä. Mielestäni jokaisen ihmisen niin kunnissa, järjestöissä kuin omassa elämässään on pyrittävä toimimaan yhdenvertaisuuden ja laaja-alaisen tasa-arvon toteuttamisen edistämiseksi.

Kuten voimassaoleva lainsäädäntökin jo vaatii, on Tampereellakin laadittu yhdenvertaisuussuunnitelma. Tampereella on myös uuteen vuoteen 2030 ulottuvaan kaupunkistrategiaan Tampere - Sinulle paras ja Lauri Lylyn pormestariohjelmaan Inhimillinen ja vetovoimainen Tampere kirjattu linjaukset yhdenvertaisuudesta. Pormestariohjelmassa korostetaan, että Tampere on esimerkillinen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Mutta niin kauan kuin ohjelmat ja suunnitelmat eivät jalkaudu osaksi arkea, ovat suunnitelmat vain suunnitelmia ja lupauksia paremmasta.

Tampereen kaupunki lähti hankekuntana mukaan Oikeusministeriön, Kuntaliiton, Setan ja sosiaali- ja terveysministeriön toteuttamaan Rainbow Rights –hankkeeseen, koska hankkeen kautta Tampere saa tarvitsemaansa tukea matkalla siihen, että yhdenvertaisuusnäkökulmien huomioimisesta tulee kiinteä osa kaikkea kaupungin toimintaa ja palvelutuotantoa - ei vain jotakin päälle liimattua ylimääräistä ja pakollista. Olemme yhdessä muiden hankekuntien kanssa jo nyt jakaneet kokemuksia ja oppineet toistemme hyvistä käytännöistä. Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille tähänastisesta.

Harva kuntalainen, kunnan työntekijä tai luottamushenkilö vastustaa yhdenvertaisuuden toteuttamista tai syrjinnän poistamista. Ne ovat asioita, joita kannatetaan, joille taputetaan ja joita pidetään hyvinä. Rainbow Rights -hankkeessa pyrimme etsimään aktiivisesti hyviä konkreettisia käytäntöjä, sillä yhdenvertaisuus, vaikka sitä kannatettaisiinkin, ei toteudu itsestään ja ilman muuta, vaan se vaatii yhdenvertaisuuden huomioimista, ajattelemista ja toimeenpanemista jokaisen viran- ja toimenhaltijan tai työyhteisön perustyössä ja luottamushenkilöiden päätöksissä. Näen tärkeäksi, että uskallamme vaatia muutoksia ja parannuksia toimintaympäristöön, palvelurakenteisiin tai asenteisiin, jos siltä näyttää.

Olen joskus kuullut sanonnan kehitysyhteistyön yhteydessä, että maailmaa voi muuttaa hehtaari kerrallaan. Sanonta liittyi pienviljelijöiden opettamiseen Afrikassa. Yhdenvertaisuussuunnitteluun ja suomalaiseen yhteiskuntaan verraten saman sanonnan voisi sanoa, että maailmaa muutetaan yhdenvertaisemmaksi pienin askelin yksi toimenpide, virkahenkilö tai työpaikka kerrallaan. Monesti kyse on asenteista ja ajattelemattomuudesta.

Hyvät kuulijat,

Kerron muutamia esimerkkejä Tampereella hyväksi havaituista käytänteistä.

Meillä on jatkuva yhdenvertaisuusverkkokoulutus henkilöstölle. Verkkokoulutus avaa yhdenvertaisuuden perusteita etenkin työyhteisöjen näkökulmasta. Kaupunki edellyttää esimiehiltä koulutuksen suorittamista, mutta henkilöstöstä kuka tahansa voi sen suorittaa. Olemme vuosia tehneet paikallisen SETAn kanssa koulutusyhteistyötä seksuaalikasvatuksen saralla. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin moninaisuuden avaava työpaja tarjotaan kaikissa Tampereen peruskouluissa kahdeksasluokkalaisille.

Kirjastojen erityisryhmien strategiatyö on laadittu pohtimalla kirjastopalveluiden yhdenvertaisuuden näkökulmaa. Kirjastojen erityisryhmästrategiassa ei mahdollisteta palveluita yhdenvertaisesti kaikille, vaan erityisryhmille pyritään tarjoamaan jotakin lisää peruspalveluiden ohella. Kirjastoissamme tietyt erityisryhmät saavat YK:n vammaissopimuksenkin vaatimaa positiivista erityiskohtelua suunnitellusti.

Haluan muistuttaa, että yhdenvertaisuuden kanssa käsi kädessä kulkee myös aidon osallistumisen mahdollisuuksien tarjoaminen. Tampereella on jo pitkään huomioitu palveluja suunniteltaessa ja niitä kehitettäessä muun muassa kokemusasiantuntijoiden oma ääni. Kokemusasiantuntijoiden lisäksi meillä on palveluita kehittämässä alueverkostot, vanhus-, vammais- ja maahanmuuttajaneuvostot, erilaisia asiakasraateja ja sosiaali- ja terveysjärjestöille suunnattu järjestöedustamo. Valitettavasti minun on todettava, että erityisryhmiä edustavien neuvostojen olemassaolo tai järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö eivät aina tuota aitoa osallisuutta ja edistä yhdenvertaisuutta, varsinkin jos hallinnon ja palveluiden tasolla ei tunnisteta ja tunnusteta erityisryhmien omien kokemusten merkitystä ja sen tärkeyttä. Tarjolla on useimmiten valtavasti kokemuksen kautta syntynyttä osaamista ja näkemystä, jota erityisryhmät tuovat mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Usein erityisryhmien osallisuuden kautta huomataan, että yhdenvertaisuus ei ole pelkästään asenteita ja mielipiteitä, vaan myös nimenomaan konkreettisia tekoja. Tämä näkyy esimerkiksi vammaisten kohdalla, joiden tasavertaisen osallistumisen esteenä saattaa olla vaikeaselkoinen kieli tai niinkin konkreettinen asia kuin avustajan puute.

Vaikka syrjintää voi kukin omalla toiminnallaan ja asenteillaan merkittävästi vähentää, on tässäkin asiassa yhteistyössä voimaa. Yhdenvertaisuudesta keskusteleminen, asioiden jakaminen ja jo tehdystä oppiminen luovat yhteistä kokemusta siitä, kuinka yhdenvertaisuus todella hyödyttää kaikkia. Kun rinnakkain keskustelevat väkiluvultaan, sijainniltaan ja väestörakenteeltaan erilaiset kunnat, julkisen sektorin toimijat ja kolmas sektori, saadaan arvokkaita näkökulmia yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän vähentämiseksi - samalla ymmärrys toisia kuntia ja alueita kohtaan lisääntyy ja parhaimmillaan myös alueelliset erot yhdenvertaisuutta edistävien käytäntöjen suhteen kaventuvat. Tällaisen keskustelualustan tarjoavat Rainbow Rightsin kaltaiset hienot hankkeet, mutta myös Kuntaliiton yhdenvertaisuus-verkosto.

Toivotan teille kaikille antoisaa päivää yhteisen hyvän äärellä. Päivän päätteeksi toivottavasti jokainen meistä on hiukan viisaampi yhteisen ja arvokkaan yhdenvertaisuuden toteuttamisen suhteen. Päätän puheeni runoilija Eila Pennasen runoon, joka on julkaistu teoksessa Kiitos harhaluuloista: ”Älä pidä ihmisiä esineinä, / koeta tajuta miten he elävät, / koeta tajuta heidän muotonsa, / heidän koskematon ainutlaatuinen / olemassaolonsa.

Onnittelupuhe Tampereen seudun invalidit ry:n 80-vuotisjuhlassa

Lauantai 5.8.2017 klo 16.21 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat juhlavieraat,

Olen iloinen mahdollisuudesta saada tuoda Tampereen kaupungin tervehdyksen Tampereen Seudun Invalidit ry:n 80-vuotisjuhlaan tänne viehättävään Aitorantaan. 80 vuoden aikana yhdistyksenne on tehnyt korvaamattoman arvokasta ja tärkeää työtä fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten ihmisten aseman parantamiseksi, yhdenvertaisuuden lisäämiseksi sekä arjen helpottamiseksi. Monia vammaisille merkittäviä arjen asioita on korjattu 80 vuoden aikana, mutta se ei tarkoita, etteikö vielä olisi työtä tehtävänä vammaisten oikeuksien parantamiseksi. Ilman teidän
yhdistyksenne aktivisuutta ja asiantuntijuutta, ei tilanne Tampereella ja
naapurikunnissa olisi näinkään hyvä.

Yhdistyksenne monipuolisesta työstä ja aktiivisesta edunvalvonnasta haluan kiittää teitä kaikkia lämpimästi. Olette tärkeä yhteistyökumppani Tampereen kaupungille.

Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa kaikilla on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua, kehittää itseään, saada palveluita ja edetä työurallaan. Tampereen kaupunki on aina halunnut olla tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja mahdollisuuksien kaupunki.

Lauri Lylyn pormestariohjelma Inhimillinen ja vetovoimainen Tampere lähtee siitä, että ketään ei jätetä ja kaikki pidetään mukana. Pormestariohjelmassa todetaan, että Tampere on esimerkillinen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä ja että esteettömyys ymmärretään laaja-alaisesti kaikissa kaupungin palveluissa. Hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina yritän huolehtia sitä, että nämä kirjaukset tulevat myös käytäntöön. Meillä on esimerkiksi vielä lukuisia esteellisiä päiväkoti- ja koulurakennuksia. Näen tärkeänä, että esimerkiksi liikuntavammaiset lapset pystyvät ja saavat käydä lähikouluaan.

Kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen on yksi kunnan tärkeimmistä tehtävistä maakuntauudistuksen jälkeenkin. Ennaltaehkäisevässä työssä erityisesti teidän kolmannen sektorin toimijoiden työ on merkittävässä roolissa ja uskon, että kaupungin ja Tampereen seudun invalidit ry:n yhteistyō jatkuu yhtä hyvänä kuin nytkin.

Tampereen kaupunki on aktiivisesti edistänyt vammaisten asioita, mistä kertoo esimerkiksi se, että Tampereelle perustettiin vammais-ja esteettömyysasiamiehen
virka vuonna 2007 ensimmäisenä Suomessa. Nykyinen viranhaltija jää kesän aikana
eläkkeelle. Rekrytointi on käynnissä ja uusi asiamies aloittaa toimintansa syyskuun alussa. Tampereella toimii myös aktiivisena toimijana vammaisneuvosto.

Tampereen kaupungin uusi yhdenvertaisuussuunnitelma 2017-2021 hyväksyttiin tämän vuoden helmikuussa. Yhdenvertaisuus ja siihen liittyvät näkökohdat tulee suunnitelman mukaan huomioida kaupungin toiminnassa läpikäyväna perusperiaatteena. Yhdenvertaisuussuunnitelmasta käy ilmi, että palvelut on järjestettävä siten, että ne ovat kaikille sopivia ja saavutettavissa. Esteettömyys tulee olla suunta, jota kohti kaupunkiympäristössä tulee pyrkiä. Liikkumisen, henkilökohtaisen avun ja laadukkaiden asumisen tukipalveluiden mahdollistaminen ovat keskeisiä itsenäisen elämän perusedellytyksiä.

Hyvät kuulijat, on aivan selvää, ettei vammainen ihminen halua olla tulla nähdyksi pelkästään palvelujen asiakkaana vaan aktiivisena kaupunkilaisena, joka pystyy yksilöllisin tukitoimin ja kaupunkiympäristön ja palvelujen saavutettavuutta
parantamalla osallistumaan kaupungin täysivaltaiseksi jäseneksi ja työllistymään.

Vammaisuus on valitettavasti kuitenkin edelleen toiseksi yleisin syrjintäperuste yhteiskunnassamme. Te Tampereen seudun Invalidit ry:ssä olettekin merkittävässä asemassa tähän liittyen. Olette aktiivinen yhdistys, joka tarjoaa jäsenilleen
mahdollisuuksia toimia yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä ja valvoo heidän oikeuksiensa toteutumista sekä kehittää jäsenien mahdollisuuksia vapaamuotoiseen
yhdessäoloon, vertaistukeen, matkoihin sekä retkiin. Hyvä, aktiivinen ja jäsentensä hyvinvoinnista huolehtiva yhdistys toimii juuri näin.

Jokainen meistä voi tehdä yllättävän paljon yhdenvertaisuuden eteen. Lauri Viita kirjoittaa runossaan On ja ei seuraavasti: "On sanoo: onko onkohan?/ ja epäily valtaa maailman. / Ei sanoo: eikö eiköhän!/ ja näemme vuorien siirtyvän.” Kysymys on
asenteesta ja uskosta siihen, mitä tekee. Joskus kyse on myös ihan pienistä sanoista, äänen painoista ja puheen sävystä. Eikö vaan? Pitäkäämme se yhdistyksen 80-vuotisjuhlavuonna mielessämme, niin jatkossa vuoretkin siirtyvät. Lämpimät ja sydämelliset onnitteluni Tampereen kaupungin puolesta Tampereen seudun Invalidit ry:lle

MIELIPIDEKIRJOITUS: Koulujen eriarvoistuminen on pysäytettävissä

Lauantai 8.4.2017 klo 9.02 - Johanna Loukaskorpi ja Jukka Gustafsson

Koulutusjärjestelmämme on perustunut siihen, että jokainen lapsi on saanut sosioekonomisesta ja etnisestä taustastaan tai perheen tilanteesta huolimatta samaa tasa-arvoista opetusta. Tasapuolisuus on taannut hyvät Pisa-tulokset yhdessä ansiokkaan opettajankoulutuksen ja motivoituneiden opettajien kanssa.

Tasa-arvoista koulutusjärjestelmäämme uhkaa kuitenkin koulutuksen eriarvoistuminen, jota tapahtuu erityisesti isoissa kaupungeissa. Se näkyy Tampereellakin, jossa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota lähiökoulujen haastaviin olosuhteisiin.

Tampereella on monia tyypillisiä lähiökouluja. Yksi esimerkki on Hatanpään yläkoulu. Koulun oppilasaines kuuluu Tampereen haasteellisempien joukkoon. Yhä suurempi osa koulun oppilaista on vieraskielisiä maahanmuuttajia. Hatanpään koulussa perusopetukseen valmistavasta luokasta siirretään tavalliselle luokalle maahanmuuttajanuoria, joiden kielitaito on niin heikko, että opiskelu etenee hitaasti. Lisäksi ryhmissä on muita apua tarvitsevia. Yhden opettajan aika ei riitä kaikkien nuorten auttamiseen ja tarpeiden huomioimiseen.

Vertailtaessa Tampereen koulujen ryhmäkokoja huomataan, että Hatanpään koulussa ovat kaupungin yläkoulujen suurimmat luokka- ja ryhmäkoot. Isot ryhmäkoot johtavat väistämättä luokissa häiritsevään käytökseen, opetuksen laadun heikkenemiseen ja opettajien väsymiseen. Isot luokat tuottavat lisätyötä luokanvalvojille palaverien ja yhteydenpidon lisääntymisen myötä. On eri asia hoitaa 20 oppilaan ryhmän yhteydenpitoa ja asioita kuin 27 oppilaan.

Osassa Tampereen kouluja ryhmäkoot ovat yhä kohtuullisella tasolla ja toisissa painitaan ylisuurten ryhmien kanssa. Miten se on mahdollista ja miksi haastavien alueiden kouluista löytyy kaikkien suurimpia ryhmiä? Hatanpään koulu ei ole ainoa tällainen koulu. Samanlaisia isoja ryhmiä löytyy muistakin lähiökouluista.

Olemme menossa huolestuttavaan suuntaan. Emme voi sulkea silmiämme peruskoulun rapautumiseen ja eriarvoisuuden kasvuun johtavilta tekijöiltä kaupungin sisällä. Poliittisten päättäjien on Tampereella aika keskustella epätasa-arvoisesta tilanteesta ja tehdä asialle jotakin. Mielestämme on löydettävä lisärahoitusta luokkakokojen pienentämiseen erityisesti niille kouluille, joissa luokkakoot ovat suurimmat. Lisäksi rahaa tulisi jakaa enemmän oppilasaines huomioiden. Tasa-arvoisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille lapsille asuinalueesta riippumatta on oltava tamperelaisen koulutuspolitiikan keskiössä.

Suomen menestys oppimistuloksissa on perustunut pieniin koulujen välisiin eroihin ja heterogeenisiin opetusryhmiin, joissa heikommin pärjäävillä oppilaillakin on oppimisen edellytykset. Oppilaiden taustojen monimuotoistuminen edellyttää, että ryhmäkoot ovat kohtuulliset ja aikuisten ja lasten määrän suhdetta tarkastellaan koulukohtaisesti. Me sosialidemokraatit olemme valmiit kantamaan vastuumme ja vaatimaan huolellista selvitystä Tampereen koulutuksen tilasta ja tasa-arvoisen opetuksen varmistamisesta sekä peruskoulussa että toisen asteen koulutuksessa​.

Jukka Gustafsson, kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (SDP)
Johanna Loukaskorpi, lehtori, kaupunginvaltuutettu (SDP) Tampere

Kirjoitus on lähetetty 2.4. Aamulehden Lukijalta-palstalle.

Vastine Tamperelainen: Eriarvoistumista tulee ehkäistä

Lauantai 7.1.2012 - Johanna Loukaskorpi

Heikki Luoto (ps) kirjoitti (Tamperelainen 31.12.) Tampereen kaupunginvaltuuston hyväksymästä koulujen eriarvoistumisen ehkäisyyn liittyvästä valtuustoaloitteestani. Kirjoituksessaan Luoto toteaa, että aloitteen vaatimista 50 000 eurosta iso osa valuu pieninä puroina valtavaan maahanmuuttokustannusten virtaan. Vaikka maahanmuutto Suomeen on kansainvälisesti vähäistä ja esimerkiksi Tampereella pääkaupunkiseutuun nähden minimaalista, käyttää Luoto ilmauksia kuten virta. Kielikuva luonnonmullistuksesta viestii uhasta ja hallitsemattomuudesta.

Aivan kuin maahanmuuttajia virtaisi Tampereelle suurena vyörynä tai tulvana, jota ei pystytä hallitsemaan.

Perussuomalaisille tyypillinen poliittinen retoriikka perustuu tällaisiin kielikuviin ja pelotteluun. Puhutaan pakkokansainvälistymisestä – aivan kuin tavallisesta tamperelaisesta tulisi uhri, joka pakolla kansainvälistetään pakolaisten ja maahanmuuttajien toimesta. Maahanmuuttajat toimivat perussuomalaisille poliitikoille sopivana syntipukkina. Koulujen eriarvoistuminen on iso ongelma ja on aivan liian helppoa syyttää siitä maahanmuuttajia. Heikki Luoto tuntuu kirjoituksessaan unohtavan, että työttömyyden kasvu, nuorison syrjäytyminen ja alueiden eriarvoistuminen ovat aivan kotitekoisia ongelmia.

Kaupunkien lähiökouluihin on 2000-luvulla keskittynyt entistä enemmän maahanmuuttajataustaisten, sosiaalisesti syrjäytyneiden, taloudellisesti heikompiosaisten perheiden lapsia mm. lastensuojeluasiakkaita ja perheitä joissa työttömyyttä on monessa sukupolvessa. Opettajat kokevat lähiökouluissa jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, sillä heillä ei ole riittävästi keinoja tukea haastavia oppilaita. Kaivattuja tukimuotoja ovat resurssi- ja erityisopettajien määrän lisäys, pienemmät ryhmäkoot ja koulunkäyntiavustajien määrä.

Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että koulut vaikuttavat merkittävästi alueiden kehitykseen. Jos koulujen oppilaspohja ja oppimistulokset eriytyvät alueellisten erojen kasvaessa, koulut kiihdyttävät entisestään alueiden eriytymiskehitystä lapsiperheiden muuttaessa alueelta tai oppilaiden hakeutuessa muihin kuin lähikouluihinsa. Koulujen ja aluekehityksen välisen kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen tiedostaminen on tärkeää, sillä kouluja tukemalla edistetään koulutusjärjestelmän tasa-arvoa ja samalla asuinalueiden tasapainoista kehitystä.

Sosialidemokraatteille koulutuksellinen tasa-arvo on yksi tärkeimmistä arvoista. Koulutuksellisen tasa-arvon periaate on meidän kaikkien etu ja koskettaa nimenomaan lähiöiden asukkaita. Sen sijaan että osoittelee perussuomalaisten tavoin ongelmia ja pelottelee niillä, tulee päätöksentekijöiden miettiä keinoja, joilla ongelmia voidaan ehkäistä. Jään odottamaan perussuomalaisia avauksia eriarvoistumisen ehkäisemiseksi.  

 Johanna Loukaskorpi, äidinkielen lehtori, kaupunginvaltuutettu (sd)

Kirjoitus on julkaistu Tamperelaisessa 7.1.2012.

Mielipidekirjoitus AL: Koulujen eriytyminen pitää pysäyttää

Keskiviikko 2.3.2011 - Johanna Loukaskorpi

Koulutusjärjestelmämme on perustunut siihen, että jokainen lapsi on saanut sosioekonomisesta tai etnisestä taustasta ja perheen tilanteesta riippumatta samaa tasa-arvoista opetusta. Tasapuolisuus on taannut loistavat Pisa-tulokset yhdessä ansiokkaan opettajankoulutuksen ja motivoituneiden opettajien kanssa. Tasa-arvoisen koulutusjärjestelmämme suurin uhka on kuitenkin lisääntynyt jako eliitin ja köyhien kouluihin – eriytyminen maahanmuuttajien ja suomalaisten kouluihin.
 
Kaupunkien lähiökouluihin on 2000-luvulla keskittynyt entistä enemmän maahanmuuttajataustaisten perheiden, sosiaalisesti syrjäytyneiden ja taloudellisesti heikompiosaisten perheiden lapsia. Terhi Linnasaari on havainnut, että opettajat hylkivät huono-osaisten kouluja ja ovat näissä kouluissa huonommin sitoutuneita työhönsä. Samaan tulokseen tuli Työterveyslaitoksen tutkimus, joka paljasti, että matalan tulotason ja korkean työttömyyden alueilla vain joka neljäs opettaja on ollut työsuhteessa yli viisi vuotta, kun vauraalla alueella yli puolet opettajista on viihtynyt koulussa näin kauan. OAJ:n kyselyssä 41 % opettajista rajoittaisi maahanmuuttajien määrää päiväkodeissa ja kouluissa.  Maahanmuuttajien kasvanut määrä luokassa lisää opettajien mukaan melua ja hälinää.
 
Lähiökouluissa ollaankin tilanteessa, jossa oppimistulokset ovat heikentymässä,  vanhemmat ottavat lapsiaan pois ”mamu-kouluiksi” leimatuista kouluista, opettajat väsyvät ja jopa hylkivät tällaisia kouluja. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Helsingissä äidinkielen opettajien virkoja oli auki vain maahanmuuttajavaltaisilla alueilla. Kunnissa ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota maahanmuuttajavaltaisten lähiöiden ongelmiin, sillä seuraukset näkyvät aina viipeellä. Samaan aikaan perussuomalaisten on annettu puhua maahanmuuton aiheuttamista ongelmista, koska muut puolueet eivät ole uskaltaneet tarttua ongelmiin rasismin tai suvaitsevaisuuden puutteen pelossa. Perussuomalainen ovien sulkeminen ei kuitenkaan ole ratkaisu tähän ongelmaan, vaan on tartuttava härkää sarvista ja pysäytettävä koulujen eriarvoistuminen ei tyhjillä puheilla vaan rohkeilla teoilla. 
 
On uskallettava tehdä rajuja ratkaisuja. On otettava käyttöön maahanmuuttajakiintiöt kouluissa. On lakkautettava osa maahanmuuttajavaltaisista lähiökouluista ja muutettava oppilaiden koulupolkuja, jolloin köyhempien alueiden lapsia voidaan ohjata ns. parempien asuntoalueiden kouluihin. Tämä olisi myös maahanmuuttajaoppilaiden etu.  On kaavoitettava vuokra-asuntoja ja sosiaalista asuntotuotantoa myös vauraammille alueille ja kaavoitettava omakotitalotontteja kaupunkien lähiöihin. Sosiaalinen sekoittuminen on kaavoituspolitiikassa avainasemassa. On myös selvitettävä, miten tasa-arvoisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille lapsille asuinalueesta riippumatta, nousisi koulutuspolitiikkamme tärkeimpään keskiöön, ja miten opettajia motivoisi ja sitouttaisi opettamaan heikompiosaisten kouluissa. OAJ:n on myös aloitettava vaatimukset lähiökoulujen palkkauksen muuttamiseksi kannustavammaksi.
 
Johanna Loukaskorpi
kaupunginvaltuutettu (sd), opettaja ja opettajankouluttaja

Mielipidekirjoitus on julkaistu lyhennettynä AL:ssä 2.3.2011