Apon elämää: Painavaa asiaa valtuustosta vuodelta 2017 (osa 2 kesä- joulukuu 2017)

Torstai 4.1.2018 klo 12:44 - Johanna Loukaskorpi

Kesäkuun 12. päivän valtuustossa minut valittiin hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestariksi. 

Kyseisen kesäkuun ensimmäisen kokouksen jälkeen on valtuusto kokoontunut kahdeksan kertaa. Valtuustossa on käsitelty kesän ja syksyn aikana lukuisia tärkeitä asioita. Palaan tässä tekstissä joihinkin omaa palvelualuettani koskeviin asioihin. Kesäkuun molemmissa kokouksissa käsiteltiin lähinnä luottamushenkilövalintoja, mutta 19.6. käsittelyssä oli myös pormestariohjelma, jonka palveluosion palvelulupauksia yritän viedä lautakuntieni kanssa yhdessä käytäntöön tulevien vuosien aikana.

Pormestariohjelmassa keskeisiä hyvinvointipalvelujen tavoitteita ovat ennaltaehkäisevien palvelujen vahvistaminen, päihde- ja mielenterveyspalvelujen kohdentaminen erityisesti nuorille ja lapsiperheille, vanhemmuuden tukeminen, köyhyyden ja huono-osaisuuden vähentäminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Opetuksen puolella tavoitteina ovat suurempien ryhmäkokojen pienentäminen ja vahvempi resurssointi alueille, jotka toimivat haastavimmissa toimintaympäristöissä, jolloin kaikille lapsille taataan tasavertaiset mahdollisuudet kasvuun ja oppimiseen. Pormestariohjemassa on myös sovittu subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttämisestä ja siitä että, matalan kynnyksen kulttuurin toteuttaminen tehdään mahdolliseksi kaikille ja että se olisi kaikkien saavutettavissa tulotasosta riippumatta.

Pormestariohjelman palvelulupaukset ja valtuustoryhmien yhdessä sovitut linjaukset joutuvat kovaan testiin tänä keväänä, kun taloutta aletaan tasapainottaa. Hyvinvointipalveluiden kokonaisuus (sosiaali- ja terveyspalvelut ja sivistys- ja kulttuuripalvelut) ovat kaupungin taloudessa pitkälle yli miljardin euron kokonaisuus, joten leikkurilta ei tulla palveluiden puolellakaan välttymään. Olennaista mielestäni olisi, että kaikkein heikompiosaisten palveluista ei säästettäisi ja että ymmärrettäisiin palveluiden, kuten esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen vaikuttavuus, kun säästöpäätöksiä yhdessä haetaan. Minkäänlaista juustohöyläleikkuria en kannata, mutta selvää on, että tässä taloustilanteessa ei vaikeiltakaan päätöksiltä voi välttyä. Olen silti vielä odottavalla kannalla, mutta valmistaudun jo puolustamaan vahvasti tärkeinä pitämiäni palveluita. Kaupungin päätehtävä on hyvinvointipalveluiden tuottaminen kuntalaisille yhdessä yritysten, yhteisöjen ja järjestöjen kanssa.   

Kesäkuun 19. päivän valtuustossa valtuutetut keskustelivat myös pitkään sisäilmaongelmista. Valtuustolla on yhteinen tahtotila siitä, että sisäilmaongelmiin puututaan tällä valtuustokaudella tiukasti. Puolen vuoden apulaispormestarikokemuksella olen tullut kyynisemmäksi. Tämä tavoite karkaa koko ajan kauemmas. Sisäilmakohteita tippuu nyt käsiin kaiken aikaa. Meillä on esimerkiksi 49 koulua, joista 29 on sisäilmastotyöryhmä. Koulukantamme on vanhaa, eikä kouluja ole juurikaan remontoitu 80- ja 90-luvuilla. Lisäksi kaupungin investointikatto vaikeuttaa päiväkoti- ja koulukiinteistöjen korjamista. Usein esimerkiksi kokonaan uusi päiväkoti tulisi korjaamista vain muutaman miljoonan kalliimmaksi, mutta investointikaton takia päädytään korjaamaan vanhaa rakennusta. Näin kävi esimerkiksi Linnainmaan päiväkodin kohdalla.

Lisäksi ilmastoinnin pitäminen kiinteistöissä päällä ympärivuorokautisesti kaikissa kohteissa (koulut, päiväkodit) tarkoittaa 7-10 miljoonan euron lisäkustannuksia energiankulutuksessa ja laitevaatimuksissa vuositasolla. Kiinteistö- ja asuntolautakunnassa suunnitellaankin parhaillaan jonkinlaista sisäilmapilottia, jossa koeluontoisesti valitaan tietyt kohteet, joissa ilmastointia tehostetaan ja tämän pilotin jälkeen tehdään jatkosuunnitelmia asiassa. Olen pyytänyt myös, että valtuustoa informoidaan kaupungin sisäilmaongelmista ja on sovittu, että kaupungin sisäilmatyön tilannekatsaus esitetään valtuustolle 21.5.2018.

Lokakuun 2. päivänä valtuusto teki merkittävän palvelualuettani koskevan päätöksen. Valtuusto hyväksyi Hatanpään sairaalan siirtämisen osaksi Taysin ja sairaanhoitopiirin toimintaa. Yhdistymistä valmisteltiin pitkään ja sen taustalla oli tammikuussa voimaan tullut terveydenhuoltolain muutos, jonka vuoksi leikkaussaliolosuhteita ja anestesiaa edellyttävä leikkaustoiminta pitää 1.1.2018 mennessä koota sairaaloihin, joissa on ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystys.

Hatanpään sairaalasta tuli valtuuston päätöksen myötä 1.1.2018 yksi Taysin kahdeksasta toimialueesta Tays Hatanpää. Yhdistyminen on sujunut ilman suurempia ongelmia ja sairaalan toiminta on vuoden alun muutoksesta huolimatta jatkunut normaalisti. Toki vuodenvaihteessa moni toimintatapa sairaalan sisällä on muuttunut. Keskeisin muutos liittyy potilastietojärjestelmiin: vuoden 2018 alusta lähtien Tampereen kaupunki ja Hatanpään sairaala ovat eri potilastietojärjestelmissä.

Hyvä kulttuuriasia saatiin lokakuussa käsiteltyä, kun valtuusto hyväksyi Jukka Gustafssonin valtuustoaloitteen Onkiniemestä. Onkiniemen tehdastilat jatkavat nyt väliaikaisessa kulttuurikäytössä. Tehdasalueesta on tarkoitus muodostaa tulevaisuudessa asumista, yrittämistä ja kulttuuria yhdistävä kokonaisuus.

Marraskuussa valtuusto hyväksyi vuoden 2018 talousarvion. Hyvinvoinnin palvelualueen talousarvio perustui strategialuonnokseen ja pormestariohjelmaan. Painopisteinä talousarviossa on muun muassa alueellisten hyvinvointierojen kaventaminen, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että perusopetuksen ryhmäkokojen alentamiseen suunnattu raha kohdistetaan sivistys- ja kulttuurilautakunnan toiveiden mukaan erityisesti haasteellisten alueiden kouluihin ja yleisesti peruskoulun isojen ryhmien pienentämiseen sekä laadun parantamiseksi. Tänä vuonna kasvatus- ja opetuspalveluissa valmistellaan mallia perusopetuksen joustavasta resurssoinnista, jolla pyritään lisäämään koulutuksen alueellista yhdenvertaisuutta. Tarkemmin olen kirjoittanut talousarviosta kotisivuille. Tekstin löydät täältä. 

Valtuustokyselyitä minulle on tehty näissä valtuuston kokouksissa neljä. Elokuussa valtuutetut Aila Dündar-Järvinen ja Anneli Kivistö (sd) kysyivät Tampereen kaupungin mielenterveyspalveluista ja joulukuussa valtuutettu Sinikka Torkkola (vas) kysyi kaupungin asukkaiden yhdenvertaisista mahdollisuuksista saada tietoa liikuntaryhmien toiminnasta ja vainajien nimien lisäämistä Kalevankankaan hautausmaan punaisten muistomerkkiin. Joulukuussa valtuutettu Maija Kajan (vihr.) teki myös valtuustokyselyn paperittomien henkilöiden terveydenhoidon palveluiden järjestämisestä, mutta sitä ei ehditty käsitellä joulukuun kyselytunnilla, joten sen käsittely siirtyi seuraavaa kokoukseen. Vastaukseni kyselyihin löytyvät täältä.  

Valtuustoaloitteita en ole itse tällä kaudella tehnyt. Apulaispormestari ohjaa asioiden valmistelua, joten en näe tarpeelliseksi tehdä tällä hetkellä valtuustoaloitteita. Pystyn vaikuttamaan tärkeisiin asioihin suoraan valmistelun ja virkamiesyhteydenottojen kautta. Viime kaudella valtuutettu Ulla-Leena Alpin kanssa tekemämme valtuustoaloite nuorisovaltuuston kokouspalkkioista ja niiden nostamisesta kuitenkin hyväksyttiin elokuun valtuustossa ja nuorisovaltuutettujen kokouspalkkioita korotettiin. Nuorisovaltuuston edustajille maksetaan tällä valtuustokaudella 40 euron suuruinen kokouspalkkio osallistumisesta valtuuston kokoukseen.

Toinenkin viime kaudella tekemäni valtuustoaloite sai hyvän vastaanoton. Valtuustoaloitteeni valtakunnallisen lasten- ja nuortenkirjatittelin hankkimiseksi Tampereen kaupungille on otettu valmisteluun ja sitä tarkastellaan suhteessa laajempaa kulttuuripolitiikkaan Tampereella. Asia pyritään huomioimaan osana Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026 -hakuprosessia. Tulen pitämään lastenkirjallisuuden ja lastenkulttuurin puolta jatkossakin vahvasti.

Olin ajatellut kirjoittaa ja koota kesän ja syksyn tärkeistä asioista ja tapahtumista yhden tekstin, mutta hyvin nopeasti huomasin, että pelkästään valtuustoasioiden käsittely vei niin paljon rivejä, että Painavaa asiaa näyttää muodostuvan jatkokertomukseksi. Kolmas osa Painavaa asiaa julkaistaan ensi viikon alussa. Siinä käsittelen lautakuntieni asioita kesältä ja syksyltä. Lupasin kuitenkin paljastaa tässä tekstissä, miksi otsikoksi muodostui painavaa asiaa. Tietenkin hyvinvointipalvelut ovat aina sitä kunnan painavinta ydintoimintaa, mutta ehkä otsikolla on hieman kevyempi peruste. Huomaan puolen vuoden apokokemuksen jälkeen painavani enemmän kuin koskaan aiemmin (jos ei lasketa raskausaikoja). Jatkuva kokouksissa istuminen, pitkät 12-tuntisiksi venyvät työpäivät, liian vähäinen liikunta ja jatkuvat edustusillalliset näkyy vaa’assa.

Uuden vuoden lupauksena olenkin päättänyt olla hieman armollisempi itselleni eli ottaa taas aikaa liikkumiselle. Oikeastaanhan se kuuluu jo työn kuvaan, että liikunnasta vastaava apo myös itse liikkuu enemmän. Ajattelin myös vähentää herkkuja ja kokouspullia. Vuoden päästä nähdään, onnistuinko tavoitteissani vai jäivätkö ne vain poliittisiksi puheiksi.  Nyt pitää mennä: aktiivisuusrannekkeeni piippasi ”It’s time to move!”

Liikkumisen iloa uuteen vuoteen 2018! 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: apulaispormestari, tampere, kaupunginvaltuusto, kesä 2017, syksy 2017

Apon elämää: Painavaa asiaa vuodelta 2017 (osa 1 tammikuu-toukokuu 2017)

Sunnuntai 31.12.2017 - Johanna Loukaskorpi

Vuoden viimeinen päivä ja on aika summata eli kirjoittaa auki vuoden 2017 tapahtumat.

Tämä vuosi oli minulle monella tapaa käänteentekevä. Vuoden alussa pähkäilin pitkään, että lähdenkö lopulta ollenkaan kuntavaaliehdokkaaksi. Olin jo aiemmin eduskuntavaalien jälkeen päättänyt, etten enää lähtisi vaaleissa ehdolle. Vaalityö on monella tapaa työn ohella raskasta ja minulla oli vielä edellisen kauden tunnelipäätöksen takia ryhmästä erottamisen ja ryhmään takaisin ottamisen takia raskaita muistoja kannettavanani. Vaikka olinkin sopinut henkilökohtaisesti monen ihmisen kanssa ja mielestäni syntini ryhmälle sovittanut, niin ajatus uusista vaaleista, mahdollisesta putoamisesta vaaleissa tai pettymyksistä luottamushenkilövalintojen jälkeen ei houkutellut. Jotenkin sain itsekin kuitenkin vielä käännettyä sille kannalle, että ehkä vielä kerran. Kun olin tehnyt päätöksen vaaleihin osallistumisesta, jotenkin vaalityön tiimellyksessä into taas lisääntyi.

Työsaralla palailin vanhaan. Olin ollut edellisen puoli vuotta Hämeenlinnan lyseon koulun ja Hämeenlinnan yhteiskoulun opinto-ohjaajana ja olin nauttinut suunnattomasti opoilusta. Olin kokenut myös mukavaksi olla töissä syksyn 2016 kahdessa koulussa. Olen aina nauttinut muutoksista. Olen huomannut, että kyllästyn, jos teen samaa työtä pitkään. Tammikuussa 2017 palailin siis äidinkielen opettajan virkaani ja sain myös 7 C -luokan luokanvalvojuuden. Ihan uusia tuttavuuksia emme oppilaiden kanssa olleet, sillä olin toiminut saman luokan opinto-ohjaajana syksyn. Paluu vanhaan kesti tosin lyhyen aikaa, sillä lupauduin pitämään Hämeenlinnan Lyseon lukiossa kaksi suomi toisena kielenä -kurssia oman työni ohessa. Niinpä alkukevään jälkeen huomasin tekeväni kahta työtä ja siihen päälle vaalikampanjaa. Voisi kaiketi sanoa, että ihan työntäyteinen kevät oli. En juuri ehtinyt kirjojakaan junassa lukea.

Luottamushenkilönä jatkoin lasten ja nuorten lautakunnassa ja valtuustossa entiseen tapaan. Pyrin olemaan läsnä joka kokouksessa. Lautakunta jatkoi työskentelyä koko kevään, mutta mitään kovin merkittäviä päätöksiä ei enää lautakunnassa kevään aikana ollut.

Tein mielestäni suhteellisen hyvän vaalikampanjan. Kirjoitin kampanjan aikana kolme mielipidekirjoitusta lehtiin. 19.3.2017 julkaistiin Aamulehdessä kirjoitukseni Ilmaisia harrastusvuoroja lapsille ja 22.3.2017 Tamperelaisessa Koulujen ylisuuret ryhmät lisäävät opettajien uupumusta. Lisäksi kirjoitimme Jukka Gustafssonin kanssa kirjoituksen Koulujen eriarvoistuminen on pysäytettävissä, jonka lähetimme 2.4.2017 Aamulehteen, mutta sitä ei valitettavasti julkaistu. Saatoin kirjoittaa muutakin, mutta en enää löytänyt uudistetuilta kotisivuiltani sitä osiota, johon aiemmin jaoin tekstini.
Vaalit menivät kohtalaisen hyvin. Vaalipäiväni olin edelleen varma, etten pääse edes läpi. Käytin kuntavaaleihin noin 2500 euroa, joista omaa rahaa oli noin 1600 euroa. Tarkemmat luvut löytyvät vaalirahailmoituksesta. Sain lopulta 342 ääntä. Kirjoitin kotisivuilleni vaalien jälkeen muun muassa seuraavasti:
”Vaalityö on joukkuepeliä, ja eilen pallo osui komeasti koriin, vaikka puoliajalla ainakin ehdokkaalla itsellään oli havaittavissa hermoilua. Kiitänkin vaalijoukkuettani, joka teki töitä minuun uskoen ja luottaen, vaikka itselläni ajoittain loppuikin usko kesken. Kiitos Ismo, Tarja, Ulla-Maija, Eija ja myös koko Rantaperkiön työväenyhdistyksen väki. Lämmin kiitos myös niille kaikille yksityishenkilöille, jotka lahjoittivat kampanjaani rahaa ja niille ystäville, jotka jakoivat esitteitäni ympäri kaupunkia. Kiitos myös ihmisille, jotka kirjoittivat minusta Johannasta sanottua –tukitekstejä, joita julkaisin vaalien alla. Kiitos ystäville, tuttaville ja tuntemattomille, jotka jakoivat ja tykkäsivät kirjoituksistani Twitterissä tai Facebookissa. Kaikki tällainen on ehdokkaalle tarpeellista ja tärkeää.

Niin kuin pallopeleissäkin niin vaalityössäkin hyvä joukkue tarvitsee valmentajan ja huoltajan. Puolisoni Juha-Pekka on toiminut molemmissa rooleissa. En voisi olla ylpeämpi ja kiitollisempi siitä tuesta, jota olen kotoa näiden politiikassa vietettyjen vuosien aikana saanut.”


Suurin ilahduksen aihe vaaleissa oli kuitenkin se, että SDP nousi suurimmaksi puolueeksi Tampereella ja tulisi saamaan pormestarin paikan. Työ puolueen eteen oli kannattanut. Hieman vaalien jälkeen SDP:n edustajisto valitsi pormestariehdokkaaksi Lauri Lylyn, joka näin jälkikäteen ajateltuna on ollut erinomainen valinta. Siitä kertoo myös se tuki ja luottamus, jota Lauri nauttii eri puolueiden kesken. En tuntunut Lauri Lylyä ennen vaaleja. Olimme tavanneet kerran Rantaperkiön työväenyhdistyksen 110-vuotisjuhlissa, jossa Lauri oli aiemmin ollut juhlapuhujana. Olin seurannut lähinnä hänen uraansa lehdistä.

Päätin heti vaalien jälkeen tavoitella parempia asemia ja ilmoitin, että olen kiinnostunut valtuustoryhmän varapuheenjohtajuudesta. Taisin vähän myös ”juntata”. Ainakin tein muutaman soittokierroksen ja niinpä minut valittiin ryhmän varapuheenjohtajaksi. Tämä takasi minulle mahdollisuudet ryhmien välisiin neuvotteluihin sekä tulevan pormestarikoalition sisäisiin keskusteluihin. Osallistuin aktiivisesti apulaispormestari Leena Kostiaisen vetämään palvelutyöryhmään, jossa kirjoitettiin pormestariohjelmaa palveluiden osalta. Tässä vaiheessa kävi myös ilmi, että SDP:lle olisi tulossa apulaispormestarin paikka, joka hyvin todennäköisesti olisi nimenomaan hyvinvoinnin apulaispormestari. Kokoomus oli nimittäin heti vaalien jälkeen ilmoittanut, että he haluavat kaupunkiympäristön apulaispormestarin paikan. Palvelutyöryhmä sai kokoon hyvän ohjelman ja minä päätin tavoitella täysillä kyseistä apon paikkaa, kun selvisi että Pekka Salmi ei ole kiinnostunut toisesta apulaispormestarikaudesta vaan tavoittelee valtuuston varapuheenjohtajuutta. Olimme Pekan kanssa sopineet edellisen kauden erimielisyydet ja sopu Pekan kanssa oli myös yksi kevään isoista iloista. On tuntunut hyvältä, että välimme ovat palautuneet yhtä hyviksi kuin ensimmäisellä valtuustokaudella.

Rantaperkiön työväenyhdistys asetti minut demareiden apulaispormestariehdokkaaksi ja lähetti myös tiedotteen siitä lehtiin. Halusin toimia avoimesti, koska valtaapitävien on uskallettava myös asettaa itsensä alttiiksi arvostelulle, julkiselle kritiikille ja sille, ettei tule lopulta valituksi. En varsinaisesti koskaan ajatellut tulevani valituksi ryhmämme apulaispormestariehdokkaaksi, sillä uskoin, että ne haavat, jotka ryhmästä poikkeava äänestyspäätös tunnelin yhteydessä teki, eivät olleet vielä arpeutuneet.

Niinpä kunnallisjärjestön edustajiston päätös oli minulle suuri henkilökohtainen yllätys, joka muutti omassa elämässäni monta asiaa. Samaan aikaan oli auennut Hämeenlinnassa kaksi oppilaanohjaajan paikkaa, joista toisen olisin hyvin todennäköisesti saanut. Toisaalta olin puoli vuotta äidinkieltä opetettuani taas erittäin innostunut omasta aineestani ja yhtäkkiä ymmärsin, että minut valittaisiinkin Tampereelle apulaispormestariksi ja joutuisin jättämään koulumaailman - ainakin toviksi - taakseni. Sinne jäivät tutut oppilaat ja ihanat kollegat. Tilalle tulisi jotakin kovin uutta, ihmeellistä, monipuolista, mutta myös raskasta. Toisaalta olin tavoitellut apon paikkaa tosissani ja yhtäkkiä sitä tarjottiin minulle tarjottimella. Olihan se ihmeellistä ja samalla kuitenkin monella tapaa haikeaa.

Perheessämme vietettiin kevään lopulla esikoisen ylioppilasjuhlia, joten olin jäänyt viimeisellä kouluviikolla jo virkavapaalle, joten en koskaan varsinaisesti ehtinyt sanoa kollegoille näkemiin ja tarjota heille kakkua. Se ehkä vieläkin kaihertaa mielessä. Tänä keväänä aion jossakin vaiheessa varmasti palata käymään Hämeenlinnan yhteiskoulussa. Kakkukahvit ovat edelleen kollegoiden kanssa juomatta.

Minun piti kirjoittaa vain pikaisesti keväästä ja keskittyä kesään ja syksyyn sekä lautakunnassa ja valtuustossa päätettyihin asioihin, mutta joskus käy näin, että on enemmän sanottavaa kuin aikoi ensin sanoa. Niinpä jaan tekstin kahteen osaan. Toinen osa Painavasta asiasta julkaistaan parin päivän sisällä - tulevana vuonna 2018. Silloin selviää, miksi otsikoin tekstin painavaksi asiaksi. Tästä tekstistä tuli nyt ehkä kuitenkin se kevytversio.

Haluan kiittää tässä vaiheessa kaikkia Teitä lukuisia uusia ja vanhoja tuttavuuksia - ihmisiä, jotka olette olleet mukana matkassa: tukijoina, ystävinä, seuraajina, lukijoina, kilpakumppaneina, uusina ja vanhoina kollegoina, puoluetovereina tai valtuustokavereina. Olen onnellinen, että olette olemassa. Kiitos kaikesta. Tsempataan toisiamme jatkossakin. Parasta elämässä ovat ihmiset ympärillä.     

Toivotan kaikille oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2018!

1 kommentti . Avainsanat: apulaispormestari, kevät 2017, valtuusto, pormestariohjelma, kuntavaalit, opettajuus, koulumaailma, työ

Apon elämää: Invalidiliiton toimeentulohaaste vastaanotettu

Maanantai 20.11.2017 klo 15:10 - Johanna Loukaskorpi

Kansainvälistä vammaisten päivää vietetään 3. joulukuuta. Päivän teemaksi Invalidiliitto on valinnut taloudellisen ja sosiaalisen yhdenvertaisuuden. Päivää edeltävän viikon aikana eli ensi viikolla 27.11-3.12. Invalidiliitto järjestää toimeentulohaasteen, jonka tavoitteena on saada näkyvyyttä vammaisten toimeentuloon liittyviin ongelmiin.

Monen vammaisen ihmisen taloudellinen asema on huono. Terveysongelmat ja huonot mahdollisuudet päästä työelämään lisäävät taloudellista eriarvoisuutta. Vammaisuus on myös valitettavasti edelleen toiseksi yleisin syrjintäperuste yhteiskunnassamme. Vammaisten taloudellista tilannetta kiristävät perusturvan indeksijäädytykset, lääkekorvausten leikkaukset ja asumiskulujen – erityisesti vuokrien ja sähkön hinnan nousu. Monen vammaisen ihmisen ainoa tulonlähde on työkyvyttömyyseläke. 

Liian monen vammaisen ihmisen kuukausitulot hipovat köyhyysrajaa. Asumis- ja muidenperuskulujen jälkeen käteen jää usein vain 50 euroa viikossa. Silloin voi joutua valitsemaan, ostaako lääkkeitä vai ruokaa. Maksaako puhelinlaskun vai käyttääkö rahat taksimatkaan, jotta pääsee kauppaan? Entä jos tulee jokin yllättävä meno: joutuu sairaalaan tai jääkaappi hajoaa?

Taloudellinen eriarvoisuus johtaa yleensä myös sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Vähävaraisten vammaisten ihmisten sosiaalinen elämä kutistuu olemattomiin ja yksinäisyys lisääntyy. 

Invalidiliiton jäsenyhdistykset voivat haastaa mukaan yhden tai useampia oman alueensa poliitikkoja tai mielipidevaikuttajia. Haastetun henkilön pitäisi tulla toimeen viikon ajan samalla rahasummalla kuin kaikkein vähävarainen vammainen ihminen eli 50 eurolla/viikko.

Tampereen Seudun Invalidit ry on haastanut minut mukaan ja olen lupautunut haasteeseen. Tiedostan haasteeseen liittyvän paljon ongelmia. On aivan eri asia elää 50 eurolla seitsemän päivää, kun tietää, että seuraavalla viikolla voi palata normaaliin elämäänsä. Vammaisilla ja vähävaraisilla ei ole mahdollista palata "arkeen", sillä se arki saattaa olla jatkuvaa kamppailua toimeentulokysymysten edessä. 

Apulaispormestarin työ asettaa myös haasteeseen omat ongelmansa. Työhöni kuuluu paljon edustamista ja tapaamisia, joissa tarjotaan lounas, välipaloja tai jotakin naposteltavaa. Vähävarainen sen sijaan harvemmin osallistuu tilaisuuksiin, joissa on tarjolla ilmaista syötävää.

Esimerkiksi vähävaraisella pääosa viikon menoista saattaa kulua bussikortin lataamiseen 20 eurolla. Itse voin siirtää tavallisten laskujen maksua viikolla, köyhä sen sijaan elää kädestä suuhun, eikä taloudellinen tilanne helpota seuraavallakaan viikolla. 

Päätin kuitenkin kaikista haasteeseen liittyvistä ongelmista huolimatta osallistua haasteeseen, sillä haluan olla tukemassa henkilökohtaisesti Invalidiliiton tärkeää toimeentulo-ongelmien esiinnostamista julkisuudessa ja edistää siltä osin vammaisten asiaa. Olen lupautunut kirjoittamaan kokemuksistani blogia kotisivuilleni viikon ajan.

Viikon nuukailu ei muuta omaa elämääni, mutta tuo toivottavasti esiin ihmisten välistä eriarvoisuutta ja sitä, millaisten toimeentulon ongelmien kanssa vammaiset ja vähävaraiset ihmiset joutuvat kaiken aikaa painiskelemaan. Otan mielelläni kommentteja ensi viikolla somessa ja vastaan kysymyksiin sekä Facebook- ja Twitter-tileilläni.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toimeentulo-ongelmat, vammaiset, invalidit, Tampereen seudun invalidit, Invalidiliitto, Tampere, apulaispormestari

Apon elämää (osa 2): Vanhushoivaa, vierailuja ja kaupungin tervehdyksiä

Maanantai 3.7.2017 klo 20:11 - Johanna Loukaskorpi

Rakas päiväkirja,

Olen parhaillani palkattomalla kahden viikon kesälomalla, mikä on kyllä tietyssä mielessä ollut virhe – siis se palkattomuus, sillä apulaispormestarihan on käytännössä koko ajan töissä. Niinpä tänäänkin olen vastaillut lukuisiin sähköposteihin, jotka ovat vaatineet reagointia heti. Ensi kerralla olen viisaampi ja mietin, kannattaako palkattomalla edes jäädä tai lähden niin kauas lomalle, etteivät edes sähköpostit tavoita. Tähän sopisi varmaan nyt jokin hymiö.

Olen viime viikolla tehnyt Aamulehteen vastineen Tampereen vanhustenhuoltoon liittyneestä mielipidekirjoituksesta. Vastineeni löytyy kotisivuiltani. Olen saanut kirjoituksesta sekä kritiikkiä että kiitosta, mikä ei sinänsä yllätä minua, sillä työsarkaani palvelualueellani on loputtomiin ja koska kyseessä ovat ihmisille elintärkeät terveyden ja hyvinvoinnin palvelut, joista monilla on omakohtaisia, ikäviäkin kokemuksia – niin palaute ei voi olla useinkaan positiivista. Monesti palvelualuettani koskettavat asiat ovat eettisesti vaikeita ja monisyisiä. Harvoin niihin onkaan yhtä oikeaa vastausta.

Kirjoitin vastineen lehteen, koska halusin, ettei kuntalaisille jää sellaista kuvaa, että ikäihmisten hoito olisi Tampereella jotenkin huonolla tolalla. Sitähän se ei ole. Parantamisen varaa toki aina on – niin kuin ihan kaikessa toiminnassa aina on. Lisäksi on tärkeää, että jos kokee omaisena tai asiakkaana, että hoito ei ole ollut riittävän hyvää, niin palaute tulisi aina antaa myös hoitavaan laitokseen, jotta he voivat kehittää omaa toimintaansa parempaan suuntaan.

Tampereella on ikäihmisten palveluiden rakennemuutos toiminut hyvin. Laitoshoitoa on purettu ja on siirretty enenevissä määrin kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen muotoihin. Tärkeätä on jatkossa huolehtia, ettei ikäihmisten määrän kasvu taita tätä hyvin alkanutta kehitystä. Tunnistan kuitenkin myös sen, että kotihoidossa osa hoidettavista alkaa olla liian huonokuntoisia, mutta pitää myös muistaa, etteivät kaikki vanhukset halua myöskään siirtyä kotoaan mihinkään. Sitäkin tahtoa pitää kunnioittaa.

Toivoisin myös, että vanhustenhuollon ongelmien lisäksi nostettaisiin esiin myös hyviä käytänteitä ja onnistumisia. Arjen onnistumisista vaan harvoin kirjoitetaan uutisia tai kiitellään mielipidekirjoituksissa. Apulaispormestarina tuntuu ikävältä vanhustenhuollon henkilöstön, ikäihmisten, asumispalveluyksiköiden ja kotihoidon, omaisten ja virkamiesten puolesta, jos koko tamperelainen vanhustenhoito leimautuu.

Vierailin viime viikolla myös turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa, jossa minua kierrätettiin ja keskustelin sekä henkilökunnan että turvapaikanhakijoiden kanssa. Vierailu oli onnistunut ja avartava. Päätin vierailun jälkeen yrittää pitää jatkossa palaverittoman perjantain, jolloin kierrän hyvinvointipalveluiden laajaa ja monipuolista kenttää. Minut saa siis kutsua kylään #kutsuapokylään.

Avasin viikolla myös Flamencoviikon ja kävin itsekin nauttimassa festivaalin esityksistä Flamencosaunan Pakkahuoneella. Kulttuuri pitänee minut hengissä jatkossakin, kun vaikeat asiat vyöryvät ajoittain uniin tai ainakin sähköpostiin. Mistä tulikin mieleeni, että sähköpostini pullistelee jo nyt tervehdys-, puhe- ja tilaisuuden avauspyyntöjä mitä erilaisempiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Minusta on hyvää vauhtia tulossa melkoinen puheautomaatti. Ja jottei lomailemaan liikaa ehdi (tämä oli sarkasmia), niin tällä viikolla lähetän Tampereen Team Rynkebyn hyväntekeväisyyspyörämatkalle kohti Pariisia. Team Rynkeby tekee tärkeää työtä ja kerää rahaa syöpäsairaiden lasten hyväksi. Tule siis sinäkin kuuntelemaan Team Rynkebylle pitämäni kannustuspuhe Laukontorille torstaina 6.7. klo 9 ja tsemppaamaan Team Rynkebyn pyöräilijöitä.

JK. Minut valittiin kesäkuussa 2017 Tampereen kaupungin hyvinvointipalveluista vastaavaksi apulaispormestariksi. Tämä teksti, jonka juuri luit, on (julkinen) apulaispormestarin päiväkirjani. Koska kyseessä on julkinen, mutta henkilökohtainen päiväkirjani, asiat joihin tässä viittaan ja joista kerron, eivät edusta millään tavoin Tampereen kaupungin virallista näkemystä, vaan ovat minun omaa ajatteluani.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vanhustenhoito, vastaanottokeskus, apulaispormestari, hyvinvointi, Tampere

Apon elämää (osa 1): Alkushokki ja uuden opettelua

Lauantai 24.6.2017 klo 12:59 - Johanna Loukaskorpi

Rakas päiväkirja,

Minut valittiin kaksi viikkoa sitten Tampereen kaupungin hyvinvointipalveluista vastaavaksi apulaispormestariksi. Tämä teksti, jota juuri luet, taas on (julkinen) apulaispormestarin päiväkirjani, jossa kerron (kun ehdin ja jaksan) tunnelmistani ja siitä mitä olen tehnyt ja kokenut ja mitä politiikan pariin kuuluu. Koska kyseessä on julkinen, mutta henkilökohtainen päiväkirjani, asiat joihin tässä viittaan ja joista kerron, eivät edusta millään tavoin Tampereen kaupungin virallista näkemystä, vaan ovat minun omaa ajatteluani.

Tänään on juhannuslauantai ja kirjoitan ensimmäistä päiväkirjakatkelmaani mökillä Orivedellä. Vaihtoehtona olisin voinut mennä kärräämään hiekkaa nuotiopaikan pohjia varten. Yritän täällä mökillä muistella, mitä viimeisen kahden viikon aikana on tapahtunut. Valtuusto on tänä aikana kokoustanut kahdesti 12.6. ja 19.6. Valtuuston kokouksissa päätettiin lähinnä lautakunta- ja johtokunta ynnä muista luottamushenkilövalinnoista. 12.6. jäi omaan muistiini merkittävänä muistona, sillä valittiinhan minut silloin apulaispormestariksi. Demarina minua tietysti myös lämmitti, että Tampere siirtyi silloin sosialidemokraattisen pormestarin Lauri Lylyn johdettavaksi. 19. päivän valtuuston merkittävimpänä asiana oli pormestariohjelma, josta valtuusto keskusteli useampia tunteja hyvässä hengessä. Itsekin pidin valmistellun puheen pormestariohjelman hyvinvointipalveluista. Se löytyy kotisivuiltani. Jää nähtäväksi, kuinka kauan hyvä henki ja yhteinen hymistely jatkuvat. Voi olla, että ensimmäisiä irtiottoja tapahtuu jo syksyllä.

Molemmista kokouksista henkilövalintojen lisäksi jäänee mieleen valtuutettu Raevaaran (VaTa) nimi. Raevaara äänestytti sekä apulaispormestariuteni että seuraavassa kokouksessa lautamiesten valinnan. Yhden miehen oppositio on siis terävänä heti valtuustokauden alussa. Toivoisin kuitenkin valtuutettu Raevaaralta jonkinlaista pelisilmää. Koko valtuustoa ei kannata heti ärsyttää. Se ei johda lopulta mihinkään hyvään. Itse en kanna hänelle kaunaa, sillä muistan vielä viime valtuustokaudelta Aarnen kääntymisen subjektiivisen päivähoidon kannattajaksi. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on onneksi nyt pormestariohjelman myötä turvattu koko valtuustokaudeksi. Siitä ei siis tarvitse tapella.  

Sosiaali- ja terveyslautakunta kokousti heti 20.6. Kokous oli lyhyt, sillä varsinaisia isompia päätösasioita ei ollut kuin yksilöasioista käsittelevän jaoston valinta. Minun sen sijaan pitää vielä harjoitella lautakunnan puheenjohtamista. Olin näin jälkikäteen ajateltuna ehkä liian epävarma. No harjoittelu tekee mestarin tai jotain sinnepäin. Neljässä vuodessa ehtii onneksi vetää aika monta sotelan ja sikulan (sivistys- ja kulttuurilautakunnan) kokousta. Kaupunginhallitus on myös istunut kahdesti tänä aikana.

Erilaisissa palavereissa olen kahden viikon aikana istunut useita kymmeniä tunteja. On ollut Taysin ja Hatanpään yhdistymistä koskevaa palaveria, Taysin ja Tampereen kaupungin yhteistyöryhmää, hyvinvoinnin palvelualueen johtoryhmää, julkisen taiteen ohjausryhmää, pormestaritiimiä ja vaikka mitä. Olen näissä palavereissa myös tutustunut lukuisiin eri verkostojen ihmisiin. Muistikirjaan on tullut kymmeniä sivuja muistiinpanoja. Opeteltavaa on paljon. Pää on hieman pyörällä. Yritän olla silti armollinen itselleni. Ei kai kukaan voi olettaa, että pystyisin hetkessä hyppäämään vauhdilla kulkevaan junaan ja useampien ihmisten saappaisiin. Tai jos olettaa, niin eivät ole sitä itse tehneet. Kysyä ja kuunnella – sitä yritän tehdä. En aio esittää, että osaisin kaiken heti. Olen kuitenkin mielestäni selvinnyt alkushokista. Päivä päivältä tuntuu paremmalta.

Muita mainittavia asioita:

Olen saanut perehdytystä monilta tahoilta. Niistä sydämellinen kiitos ihan kaikille. Olen saanut myös useita onnittelukortteja, sähköpostia sekä sähkeitä eri sidosryhmiltä ja tahoilta muun muassa Tampereen yliopistolta, Tampere-talolta, Kauppakamarilta, Sisä-Suomen poliisilta ja Tampereen seurakunnilta. Näistäkin suuret kiitokseni! Ja niistäkin jotka tässä jäivät mainitsematta.

Kävin viemässä kaupungin onnittelutervehdyksen ja kukat Kuuselassa 100 vuotta täyttäneelle hurmaavalle rouvalle. Ihana hetki. Minulle tuli lämmin olo siitä välittävästä tunnelmasta, jonka henkilökunta oli luonut ja joka näkyi onnitteluissa. Henkilökunta myös kierrätti minua Kuuselassa. Tällaiset hetket ovat tämän työn helmiä. Toiveenani on kiertää hyvinvoinnin palvelujen kenttää niin paljon kuin ehdin. Toivottavasti siihen jää kaikelta kokoustamiselta aikaa.

Kirjoitin tunnelmistani ennen valintaa ja valinnan jälkeen Toveriseuran-lehteen kolumnin. Ylitin merkkimäärän – kuten yleensä. Juttu julkaistaan kesän aikana. Vastasin myös Tampereen asiakaslehden haastatteluun. Juttu julkaistiin Tampere-lehdessä ennen juhannusta.

Minua haastateltiin Rantaväylän tunneliin liittyvästä päätöksenteosta kirjaan, joka julkaistaan Tampere-päivänä. Tutkija totesi, että nousuni apulaispormestariksi muistuttaa Tuhkimo-tarinaa. Jäin nauraen miettimään sitä. Toisaalta tutkija totesi, että sodan voittaa se, joka kestää yhden tappion enemmän. En tiedä tappioista, mutta kuopasta on ollut pitkä matka takaisin pinnalle. Politiikka on sellaista – yllättävää ja siksi niin mielenkiintoista.

Rentouttavaa ja turvallista juhannusta ihan kaikille! Liehukoon siniristilippu lipputangossa, ja nauttikaamme Suomen luonnosta, kesän tuoksuista ja hyttysistä. Ja jos hyttysistä ei pidä, kaupunkijuhannus toimii aina.

Kesäterveisin, Johanna

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: päiväkirja, apulaispormestari

Avoin kirje SDP:n edustjistolle

Torstai 1.6.2017 klo 8:18 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät ystävät, rakkaat toverit


"Tulla lujaksi,
Pysyä pehmeänä
Siinä on haavetta
kylliksi yhdelle elämälle!"


Kyseiset säkeet ovat runoilija, sosialidemokraatti Tommy Tabermannin kynästä. Olen yrittänyt elää elämääni näitä säkeitä noudattaen – niin luokassa oppilaiden edessä kuin luottamustoimia hoitaessani. Usein haave-sana korvautuu mielessäni haasteella, sillä olla luja ja pehmeä yhtä aikaa - onhan siinä ajoittain omat haasteensa.

Olen ammatiltani äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori. Minulla on myös kaksi muuta tutkintoa. Opetushallinnon tutkinto, joka antaa rehtorin pätevyyden ja opinto-ohjaajan pätevyys. Olen toiminut opettajana perusasteella yli 14 vuotta. Olen opettanut myös lukiossa ja toiminut yliopiston normaalikoulussa opettajankouluttajana. En aio uuvuttaa teitä luottamustoimihistoriallani ja työurallani - tämän enempää. Sosialidemokraattinen valtuutettu olen ollut kahdeksan ja puoli vuotta.

Nuoruuttani kurjisti 90-luvulla työttömyys perheessämme. Ei ollut juuri rahaa uusiin vaatteisiin tai ylimääräisiin harrastuksiin. Mutta minä luin kirjoja. Kahlasin kirjastoautoa. Aloin kiinnostua yhteiskunnasta ja asioista ympärilläni. Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo nousivat asioiksi, joita halusin vaalia elämässä ja kaikessa toiminnassani.
Tämä viikko on minulle monella tapaa merkittävä. Keskimmäinen poikani päättää lauantaina yläkoulun ja vanhin pääsee ylioppilaaksi.

Hyvät toverit, tämä on merkittävä minulle myös henkilökohtaisesti. Te valitsette tänään sosialidemokraattisen apulaispormestarin. Toivon, että valinnassanne näette tulevaan ettekä menneeseen. Ja jos mietitte mennyttä, suunnatkaa se katseenne siihen, miksi minusta tuli sosialidemokraatti.

Minä rakastan hyvinvointivaltiota. Olen sen kasvatti, mutta myös tuote. Voisin kertoa teille lapsuudestani, nuoruudestani tai aikuisuudestani lukuisia tarinoita siitä, kuinka hyvinvointivaltio on pitänyt minusta tai läheisistäni huolta. Kuinka olen ostanut hoitopöydän ensimmäiselle lapselle toimeentulotuella tai saanut perhetyöntekijän kotiin monen kuukauden ajaksi toisen lapsen syntymän jälkeen?

Hyvät toverit, ilman sosialidemokraattien rakentamaa hyvinvointivaltiota minä en seisoisi tässä tänään pyytämässä teidän tukeanne apulaispormestariksi.

Olin palvelut-työryhmässä tekemässä pormestariohjelmaa. Monet työryhmän kirjauksista ovat minun tuomiani siihen pöytään ja ohjelmaan. Haluan apulaispormestarina olla viemässä niitä asioita eteenpäin ja toivon, että annatte minun niin tehdä.
Tulevalla nelivuotiskaudella apulaispormestarin tehtävänä on viedä ja valmistella kulttuurikaupunkihanketta eteenpäin, vetää köyhyystyöryhmää, aloittaa koulujen kehittämisohjelma ja siinä muuttaa rahoitus ja ryhmäkoot vastaamaan sitä, että ehkäistään eriarvoistumista ja huomioidaan koulujen toimintaympäristö ja oppilaiden tarpeet resurssien jaossa.

Sotepuolella tulee viedä ja jatkaa hyvin alkanutta rakennemuutostyötä. Tämä tarkoittaa lastensuojelussa, ikäihmisten palveluissa ja muiden erityisryhmien kohdalla hallittua siirtymää laitoshoidosta avohoidon palveluihin. Lisäksi nämä ovat saattaen vaihdettava maakunnan tehtäviksi. Sosiaali- ja terveyspalveluissa on myös tärkeää huolehtia siitä, että päättäjillä on riittävät tiedot sotepalveluiden muutoksesta. Ensitöikseni apulaispormestarina tulisin valmistelemaan virkamiestyönä tietopaketin, mitä soteuudistus kaupungin palveluissa tarkoittaa, jotta päättäjillä on riittävät tiedot päätettäväksi tuleviin asioihin.

Apulaispormestarin valinnassa on tärkeää huomioida kunnan tehtävien muutos. Kunta muuttuu sivistyskunnaksi, jossa pääpaino on opetus-, sivistys- ja vapaa-ajan palveluilla. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen nousevat vielä merkittävimmiksi kunnan tehtäviksi kuin nyt. Seuraavalla valtuustokaudella tulee selvittää kouluverkko ja siirtyä hallitusti yhä, enenevissä määrin yhtenäiskouluihin. Tämä tarkoittaa huonokuntoisista, terveydelle vaarallisista ja epäkäytännöllisistä koulurakennuksista luopumista ja niiden sulkemista.

Minulla on tiedollisesti, mutta myös politiikan ymmärryksen suhteen tarvittavat tiedot apulaispormestarin tehtävän hoitoon. Minulla on yhteistyöverkostot pitkän lautakuntakokemuksen kautta valmiina ja tunnen läheisesti niin tulevat apulaispormestarit kuin virkamiehistönkin. Minulla on kykyä myös toimia.

Hyvät toverit, toivon että uskallatte olla rohkeita. Viime eduskuntavaaleissa sain yli 1200 ääntä pienellä budjetilla kiertämättä käytännössä juuri lainkaan maakuntaa. Puolueen varapuheenjohtaja Sanna Marin kiertää parhaillaan isoja kaupunkeja ja SDP miettii, miten vallata kaupungit takaisin sekä vihreiltä että kokoomukselta. Me valtasimme tämän kaupungin näissä vaaleissa, mutta se pitää tehdä neljän vuoden päästä uudelleen ja se sama pitää tehdä myös maakuntavaaleissa ja eduskuntavaaleissa.

Minä uskon teihin. Uskokaa te myös minuun. Presidentti Mauno Koiviston sanoin: "Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin."

Kiitos. Tehkää viisaita valintoja.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: apulaispormestari, Tampere