KOLUMNI: Matkalla kohti parempia päihde- ja mielenterveyspalveluita

Lauantai 8.5.2021 - Johanna Loukaskorpi

Kasvavat päihde- ja mielenterveysongelmat puhuttavat kuntapolitiikassa, mikä oikein onkin. Ongelmista kärsivät kuntalaiset tarvitsevat apua oikea-aikaisesti ja palveluita, jotka ovat yksilöllisiä ja vastaavat tarpeeseen.

Tällä valtuustokaudella olemme yrittäneet parantaa päihde- ja mielenterveyspalveluita monin tavoin. Esimerkiksi aikuisten mielenterveyspalvelut on siirretty sairaanhoitopiirin järjestettäväksi, nuorten mielenterveysongelmien avuksi on perustettu nuorisovastaanotto ja nuorille päihteidenkäyttäjille Nuppo. Päihdehoitojen osalta on tehty muitakin muutoksia. Olemme lisänneet kriisiasumista, katkaisu-, vieroitus-. ja laitoshoitoa, kokemusasiantuntijoita ja parantaneet asiakasohjausta. Euromääräisesti päihdepalveluihin kohdistuneet lisäykset vuosina 2019-2021 ovat olleet merkittäviä - yli 1,7 miljoonaa.

Silti ne eivät ole olleet riittäviä. Päihde- ja mielenterveyspalvelujen sekä sosiaalityön tarve ja kysyntä kasvavat vielä nopeammin. Koronapandemia on nostanut esiin erityisesti nuorten aikuisten hädän ja etäopiskelu lisännyt yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta ja masennusta.

Valmistelemme parhaillaan kesäkuun valtuustoon mielenterveyspalveluiden ja oppilas- ja opiskelijahuollon lisäbudjettia, jolla yritetään purkaa kasvaneita hoitojonoja ja lisätä oppilas- ja opiskelijahuollon henkilöstöä, jotta kouluissa ja oppilaitoksissa olisi riittävästi henkilöstöä vastaamaan lasten ja nuorten hätään. Lisäksi perusteilla on uusi päivätoimintakeskus, jonka suunnitelmat esiteltiin sotelautakunnassa toukokuun kokouksessa. Pormestari Lauri Lyly (sd) on nimennyt myös poliittisen työryhmän, jonka puheenjohtajana toimin. Työryhmän tavoitteena on kehittää päihdehoitoja asiakaslähtöisesti, selvittää resurssitarpeita ja luoda pohjaa tulevalla pormestariohjelmalle.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen on loppumaton maratonmatka. Olennaista tällä matkalla on, että mahdollisimman moni kuntalainen pysyy matkassa mukana. Tähän tarvitaan valtuuston tahtoa. Pelkkä tahto ei aina riitä. Tarvitaan myös rahaa tahdon toteuttamiseen.

Apon elämää: Maksuttomia tai edullisia harrastuksia metsästämässä

Perjantai 3.11.2017 klo 15.12 - Johanna Loukaskorpi

En ole harrastanut aktiivisesti soittamista. Joskus nuorempana soitin hetken viulua, mutta lopetin viulunkielieni vinguttamisen melko pian. Sen sijaan kaikki kolme poikaani ovat harrastaneet soittamista Härmälän koulun puhallinorkesterikoulussa.

Härmälän ja Peltolammin kouluissa on toiminut jo vuosia aktiivinen 3.–6. luokkalaisista oppilaista koottu puhallinorkesteri. Puhallinorkesterikoulun oppilaita ei valita valintakokeissa, eikä oppilaan tarvitse olla harrastanut aiemmin musiikkia. Riittää, kun lapsella on halu soittaa ja intoa sitoutua pitkäkestoiseen harrastukseen. Harrastus ei vaadi perheiltä suuria kustannuksia, sillä se on toteutettu Tampereen kaupungin ja konservatorion yhteistyössä. Harrastusmaksut ovat tavanomaiseen musiikin harrastamisen verrattuna suhteellisen pienet. Puhallinorkesterikoulun soittajia opettavat konservatorion opettajat. Orkesteri harjoittelee kaksi kertaa viikossa oppilaiden omalla koululla, jossa soittajat saavat tasokasta yksilö- ja ryhmäopetusta.

Pieni- ja keskituloisten perheiden lapset jäävät yhä useammin liikunta- tai kulttuuriharrastusten ulkopuolelle. Tällä on vakavat vaikutukset lasten hyvinvoinnille, sillä harrastusten suojaavat vaikutukset ovat moninaisia. Ohjatussa harrastuksessa lapsi saa kavereita, oppii pitkäjänteisyyttä, vuorovaikutusta ja omaksuu uusia taitoja. Mieleinen harrastus vaikuttaa myönteisesti itsetuntoon ja koulutusasenteisiin.

Puhallinorkesterikoulu, joka toimii lapsen omalla lähikoululla, on vain yksi esimerkki siitä, kun koulutiloja hyödynnetään paremmin tavoitteellisessa harrastustoiminnassa. Olennaista jatkossakin onkin, että kartoitetaan mahdollisuuksia harrastaa joko liikuntaa tai kulttuuria edullisesti omilla kouluilla ja monille eri asuinalueille. Tampereen pormestariohjelmassa on sovittu, että valtuustokauden aikana poistetaan esteitä harrastamisen tieltä ja että jokaisella lapsella ja nuorella on tasavertaiset mahdollisuudet ohjattuun harrastukseen. Tulevassa kaupungistrategiassa Tampere - Sinulle paras todetaan, että liikkumiselle ja kulttuurista nauttimiselle luodaan yhdenvertaisia mahdollisuuksia osana asukkaiden arkea. Tavoitteina on, että yhteisöllinen toiminta ja osallistuminen lisääntyvät. Tavoitteen toteutumista seurataan muun muassa kouluterveyskyselyn ja Lasten terveys, hyvinvointi ja palvelut -tutkimuksen avulla.

MIELIPIDEKIRJOITUS: Koulujen ylisuuret ryhmät lisäävät opettajien uupumusta

Keskiviikko 22.3.2017 - Johanna Loukaskorpi

Lanulassa esiteltiin pyynnöstäni koulujen luokka- ja ryhmäkoot. Vertailu osoitti ryhmäkokojen merkittävän nousun. Tampereen suurin 32 oppilaan alakoululuokka on Kämmenniemessä, mutta muissakin kouluissa on 30 oppilaan luokkia. Alakouluissa luokkien ryhmäkokoja laskevat vähän jakotunnit. Tampereen suurimmat yläkoululuokat ovat Hatanpäällä, jossa on 26 oppilaan luokkia.

Vertailu osoittaa, että koulutuksen tasa-arvo kaupungin sisällä ei toteudu. Osassa kouluista luokkakoot ovat yhä inhimilliset. Toisissa ne ovat paljon isommat. Tilanne ei parane ensi lukuvuonna. Esimerkiksi aloittavat 7. luokat ovat Hatanpäällä 26—27. Vertailukohtana toimikoon kouluni Hämeenlinnassa, jossa aloittavat seiskat ovat 18—21.

Opettajan työhön kuuluu ops:n mukainen opetus ja ohjaus, turvallisesta oppimisympäristöstä huolehtiminen, opetuksen suunnittelu ja arviointi, yhteistyö kotien kanssa, kolmiportainen tuki, oppilashuoltoon ja kehittämistyöhön osallistuminen. Mitä enemmän ryhmissä on oppilaita, sitä enemmän opettajan työmäärä kasvaa. Samalla luokanopettajien ja -valvojien työ moninkertaistuu, koska kolmiportaisen tuen prosessit ovat heidän vastuullaan.

Ryhmäkoko ei ole ainoa opettajan työtä kasvattava ja koulujen tasa-arvoa kaupungin sisällä hiertävä asia. Myös koulujen oppilasaines vaikuttaa. Esimerkiksi Pohjois-Hervannassa on 46 % maahanmuuttajaoppilaita. Samaan aikaan myös alueen suomalaislapsilla on ongelmia. Hervannasta lopetettiin erityisluokka viisi vuotta sitten. Jos erityispaikkaa ei löydy muualta kaupungista, erityispäätös puretaan. Oppilas siirtyy tavalliseen isoon ja heterogeeniseen luokkaan. Oppilaiden suomen kieli ei kehity, koska ryhmissä on paljon maahanmuuttajataustaisia. Koulujen eriarvoistumisen ehkäisyä ei ole panostettu riittävästi.

Tilanne peruskouluissa on hälyttävä. Opettajat väsyvät. Tukea tarvitsevat oppilaat eivät saa tukea oikea-aikaisesti. Vuosi vuodelta jatkunut opetuksen alibudjetointi ja ryhmäkokojen kasvu näkyvät opettajien sairauslomina ja työhyvinvoinnin laskuna.

Johanna Loukaskorpi
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, opinto-ohjaaja
kaupunginvaltuutettu (SDP)
Tampere

Kirjoitus on lähetetty Tamperelaisen mielipidesivuille. 

MIELIPIDEKIRJOITUS: Ilmaisia harrastusvuoroja lapsille

Sunnuntai 19.3.2017 - Johanna Loukaskorpi

Pieni- ja keskituloisten perheiden lapset jäävät yhä useammin kokonaan harrastustoiminnan ulkopuolelle. Tällä on vakavat vaikutukset lasten hyvinvoinnille, sillä harrastusten suojaavat vaikutukset ovat moninaisia. Ohjatussa harrastuksessa lapsi saa kavereita, oppii pitkäjänteisyyttä, vuorovaikutusta ja omaksuu uusia taitoja. Mieleinen harrastus vaikuttaa myönteisesti itsetuntoon ja koulutusasenteisiin.

Harrastusten valinnassa ei ole kyse vain lapsen kiinnostuksesta tai lahjakkuudesta, vaan yhä useammin perheen varallisuudesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön selvitys osoitti, että lasten ja nuorten liikuntaharrastukset ovat kallistuneet huimasti. Selvityksen mukaan jopa 2/3 perheistä on nykyisin ohjatun liikuntatoiminnan ulkopuolella ja kilpalajien kustannukset ovat nousseet jopa kolminkertaisiksi kymmenessä vuodessa. Kun perheessä mietitään, ostetaanko ruokaa vai annetaanko lasten urheilla ohjatusti, ollaan vakavien kysymysten äärellä.

Yksi syy harrastusten kalleuteen ovat liikunta- ja harrastustiloista perittävät korkeat vuokrat. Jotta esimerkiksi liikuntaseuroissa tapahtuvasta harrastamisesta ei tule Tampereella vain harvojen lasten ja nuorten etuoikeus, tulisi koulutiloja avata yhä laajempaan käyttöön. Uudet koulut tulee suunnitella monipuolisiksi toimintakeskuksiksi, joissa erilaiset liikunta-, kulttuuri- ja harrastusryhmät toimivat koulupäivän loputtua.

Tampereen perimät liikuntatilojen vuokrat ovat yksi suurimmista liikunta- ja urheiluseurojen kuluista. Tampereella on aiemmin ehdotettu maksuttomia liikuntatiloja alle 18-vuotialle. Tämä on kerta toisensa jälkeen tyrmätty. Vuosia sitten kaupunki perusteli kielteistä asennettaan seuroille maksettavien toiminta-avustuksien suuruudella, mutta avustusten määrät ovat pienentyneet tai pysyneet entisellä tasollaan. Samaan aikaan liikuntatilojen käyttömaksut seuroille ovat nousseet. Kaupunki ottaa seuroilta enemmän kuin se niille antaa. Urheiluseura saa avustusta kaupungilta, mutta maksaa sen moninkertaisina salivuokrina takaisin.

Suomessa on useita kuntia, joissa kunnalliset liikuntatilat ovat lasten ja nuorten vuoroilla maksuttomia. Tampereen tulisi siirtyä perimään lapsia ja nuoria liikuttavilta seuroilta huomattavasti pienempiä salivuokria tai siirtyä tarjoamaan ilmaisia vuoroja alle 18-vuotiaille. Seuratoimintaan osallistuminen ei saa olla kiinni perheen lompakon paksuudesta, vaan yhdenvertainen liikuntamahdollisuus tulisi olla kaikkien lasten saavutettavissa.

Tampereella on ensi valtuustokaudella ryhdyttävä tietoisesti poistamaan esteitä harrastamisen tieltä ja pidettävä huoli siitä, että jokaisella lapsella ja nuorella on tasavertaiset mahdollisuudet ohjattuun harrastukseen. SDP on sitoutunut poliittisessa ohjelmassaan poistamaan kaupungin tiloista asteittain lapsille suunnatun harrastustoiminnan käyttömaksut, sillä kenenkään tamperelaisen etu ei ole se, että harjoitusvuoron hintalappu estää lapsen taide- tai kulttuuriharrastuksen tai nuori lopettaa urheilemisen perheen huonon taloustilanteen vuoksi.

Johanna Loukaskorpi, 

opettaja, kaupunginvaltuutettu (SDP)

KOLUMNI Pirkkalainen: Lukemattomia lukemattomia poikia (ja tyttöjäkin)

Keskiviikko 4.2.2015 - Johanna Loukaskorpi

Maailman paras peruskoulu synnyttää maailman parhaat lukijat. Todellisuus on tylympi. Peruskoulun läpäisevistä pojista joka kahdeksas ei osaa lukea hyvin, jotta menestyminen jatko-opinnoissa olisi mahdollista tai riittävät työelämävalmiudet. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila nostaa vuoden 2015 teemaksi koulutuksen eriarvoistumisen. Yksi sitä lisäävä tekijä on tyttöjen ja poikien lukutaitoerot.

Vuonna 2012 pojista heikkoja lukijoita oli 18 % ja tytöistä 5 %. 15-vuotiaista pojista puolet ei lue vapaa-ajalla kirjallisuutta. Pisa-tutkimus osoittaa, että Suomessa erot sukupuolten välillä ovat OECD-maiden suurimmat. Pojat ovat lukutaidossa 1,5 vuotta tyttöjä jäljessä. Eikä siinä kaikki, tyttöjen lukutaitokin on heikentymässä. 

Perinteinen kirja ei ole pitänyt pintaansa kilpailussa vapaa-ajasta. Sen ovat syrjäyttäneet tietokone-, netti- ja kännykkäpelit ja sosiaalisen median lisääntynyt käyttö. Lapsilla ja nuorilla ei ole enää aikaa lukea.

Syksyllä 2014 Suomessa vieraili yhdysvaltalainen lukutaitotutkija William B. Brozo. Hänen mukaansa lukutaito näkyy opintomenestyksessä ja sosiaalisessa hyvinvoinnissa. Miten kannustaa astetta kovemmat jätkät lukemaan, sillä heikko lukutaito lisää vaaraa syrjäytyä?
Brozo on havainnut hyväksi keinoksi vanhempien oppilaiden hyödyntämisen juuri lukemaan oppineiden lukuharrastuksessa. Isommat koululaiset voivat suositella nuoremmille luettavaa, he voivat lukea ääneen ja kertoa omista lukukokemuksistaan. Tällaisissa kokeiluissa vanhempien koululaisten oma asenne lukemista kohtaan kohenee samalla. Kannustankin opettajia kokeilemaan eri-ikäisten yhteisiä kirjallisuustunteja.

Lasten ja nuorten, varsinkin poikien, lukemattomuuteen ja lukumotivaation lisäämiseen on heräilty eri puolilla maata. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla on käynnissä hanke, jossa alueen kuntiin on perustettu lukukerhoja. Kerholaiset valitaan opettajien suositusten, oman tai kodin kiinnostuksen kautta. Kerhot on suunnattu heikoille lukijoille. Niiden tarkoitus on rohkaista tarttumaan tarinoihin ja luomaan lukutottumusta lapsille, joille lukeminen ei ole ollut aiemmin mielekästä. Lukukerhojen myötä monen lapsen lukutaito on parantunut. 
Valtakunnallisessa Lukuinto-ohjelmassa mukana oleva Kauhajoen kunta on yhdistänyt urheilun ja lukemisen. 12—13-vuotiaita koripallopoikia odottaa joukkueen bussissa koulun ja kirjaston yhteistyönä keräämä kirjakassi, josta he löytävät mielekästä lukemista pelireissuilla. 

Hämeenlinnan yhteiskoulussa lähi- ja koulukirjasto yhdistettiin. Kirjasto sai tilat peruskoulun sisältä. Aula ja pari luokkatilaa täyttyivät kirjoista. Niistä tuli näkyvä osa koulupäivää. Välitunnilla oppilas voi tarttua nuortenkirjaan, lukea lehtiä tai sarjakuvia.

Lukukerhot, -porkkanat ja draamalliset kirjallisuustunnit kannustavat osaa koululaisista lukemaan enemmän. Miespuoliset lukevat esikuvat ovat erittäin tärkeitä poikien lukumotivaation lisääjiä. Kotien ilmapiirillä on myös merkitystä lukuharrastuksen tukemisessa. Finlandia-palkinnon voittanut Jussi Valtonen totesi eräässä haastattelussa, että hänen onnensa olivat lukevat kaverit. Kavereiden kirjavinkit otetaan todesta. Jokaisella pojalla (ja tytöllä) olisi hyvä olla vähintään yksi lukeva kaveri.

Kolumni on julkaistu Pirkkalainen-lehdessä 4.2.2015

MIELIPIDEKIRJOITUS AL: Lasten ja nuorten lukuinto on Suomessa kadonnut

Torstai 28.8.2014 - Johanna Loukaskorpi

15-vuotiaista pojista puolet ei lue vapaa-ajallaan kaunokirjallisuutta Myös tyttöjen lukeminen on vähentynyt viime vuosina selvästi. Suomalaisnuorten lukutaidon tulokset ovat edelleen Pisa-tutkimuksessa kansainvälisesti vertailtuna hyviä, vaikka nuorten lukutaito onkin heikentynyt. Heikkojen lukijoiden osuus on kasvanut ja erinomaisten lukijoiden osuus vähentynyt. Pisa-tutkimus osoittaa, että Suomessa erot sukupuolten välillä ovat OECD-maiden suurimmat. Pojat ovat lukutaidossa 1,5 kouluvuotta tyttöjä jäljessä.

Lukeminen on yhä harvemman nuoren mielestä kiinnostava vapaa-ajanviettotapa. Kirja kilpailee lasten ja nuorten vapaa-ajasta muun muassa nettipelien, kännykän käytön lisääntymisen ja sosiaalisen median sovellusten kanssa. Moni nuori lukee enää vain koulusta äidinkielen opettajan määräämät kokonaisteokset. Yhä useammalle 13—16-vuotiaalle kokonaisten kirjojen lukeminen tuottaa vaikeuksia, ja kirjojen lukeminen koetaan työlääksi ja epämiellyttäväksi. Yläkoulun äidinkielen opettajat ovat joutuneet uuden pulman ääreen, kun tavallisille nuorille täytyy etsiä luettavaksi selkokielisiä ja lyhennettyjä teoksia tai valita sivumäärältään lyhyitä kirjoja.

Valtakunnallinen Lukuinto-ohjelma yrittää elvyttää lukutaitoa ja nostaa lasten ja nuorten motivaatiota lukemista kohtaan. Taustalla on huoli lasten lukutaidon vähenemisestä ja rapistumisesta. Esimerkiksi Kauhajoella 12—13-vuotiailta koripallopoikia odottaa bussissa koulun ja kirjaston yhteistyössä keräämä kirjakassi, josta pojat löytävät lukemista, jota he voivat lukea pitkilläkin pelireissuilla. Vastaavanlaisia hankkeita suunnitellaan ja kehitellään muuallakin maassa.

Lukuvuotta 2014—2015 vietetään kouluissa Lukuinnon teemavuotena. Teemavuoden soisi näkyvän laajasti ala- ja yläkoulujen arjessa, vanhempainilloissa sekä teemapäivissä. Lasten ja nuorten ja erityisesti poikien olisi hyvä tavata kouluissa myös innostuneita miespuolisia lukijoita ja kirjavinkkareita, jotka voisivat jakaa lukemisen ilosanomaa ja kannustaa sekä motivoida myös poikia  lukemaan. Varsinkin alakouluissa lukevan miehen malli on vahva kannustin oman lukuinnon heräämiseen.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa sekä ala- että yläkouluissa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota siihen, että tarjolla on kirjallisuutta, joka puhuttelee poikia ja tyttöjä. Toiminnalliset ja elämykselliset kirjallisuustunnit voivat innostaa osan lapsista ja nuorista tarinoiden pariin. Tilaratkaisuissa tulee miettiä mahdollisuuksia, missä koulut ja kirjastot toimisivat samoissa tiloissa. Kun kirjat ovat läsnä lasten ja nuorten arjessa, niihin tarttuu helpommin. Kirjoista tulee näkyvä osa koulupäivää. Koulujen ja kirjastojen monipuoliseen yhteistyöhön on osoitettava resursseja. Koulujen yhteydessä olevien lähikirjastojen ovia ei saa säästösyistä sulkea. Lasten ja nuorten lukuinnostus ja lukutaidon parantaminen ovat koko yhteiskunnan etu ja voimavara, joihin satsaaminen näkyy pitkälle tulevaisuuteen. 

Kirjoitus on julkaistu AL:n Lukijalta-palstalla 28.8.2014

Mielipidekirjoitus Tori: Suomalaisnuorten lukutaito heikkenee

Keskiviikko 2.5.2012 - Johanna Loukaskorpi

Vaikka suomalaisnuoret ovat olleet lukutaidon Pisa-tutkimusten kärjessä vuosia, törmää äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja yhä useammin yläasteikäisiin nuoriin, jotka ovat onnistuneet luovimaan läpi alakoulun lukematta yhtään ainoata kaunokirjallista opusta. Sama meno jatkuu yläkoulussa. ”Mä en oo ikinä lukenu yhtään kirjaa, enkä mä perusta tälläsistä kirjajutuista”, toteaa yhdeksäsluokkalainen poika. Lukeminen ei innosta, eikä motivoi. Lukutaidon ylläpitäminen ei ole tarpeellinen taito, sillä kaikkihan lukea osaavat. Vai osaavatko?
 
Teetin vähän aikaa sitten kahdeksannella luokalla lukutaidon testin, jossa oppilaiden piti vertailla kolmea samasta aiheesta kirjoitettua uutista. Valitettavan moni oppilaista ei osannut tehdä päätelmiä tekstien pohjalta tai arvioida uutisten eroja ja luotettavuutta. Monen oppilaan lukutaidon taso oli heikko tai välttävä ja vain yksi yli 20 oppilaan ryhmästä ylsi kiitettävään arvosanaan. Samansuuntaista viestiä kuulee muiltakin äidinkielen opettajilta.
Opetusministeriön tuoreimmasta julkaisusta käy ilmi, että suomalaisnuoret ovat aiempaa huonompia lukemaan tekstejä tarkasti. Erikoistutkija Sari Sulkusen mukaan nykyään lukijat joutuvat silmäilemään suuria tekstimääriä. Hän arvelee tämän vaikuttavan siihen, että nuoret osaavat aiempaa huonommin tarkan ja yksityiskohtaisen lukutavan. Monet nykynuoret eivät enää jaksa keskittyä lukemaan tarkasti. On totuttu siihen, että kaikki tieto on klikkauksen päässä. Joka kymmenes yli 16-vuotias ei ymmärrä lukemaansa. Lukutaito näkyy koulussa pärjäämisenä, opintomenestyksenä ja elämän hallintana. Hyvään lukutaitoon liittyy kiinteästi nuoren asenne lukemista kohtaan, erilaiset lukemisen tavat ja luettavien tekstien monipuolisuus.  Sanomalehtien liiton tutkimuksesta (HS 2.2.2012) käy ilmi, että Pisa-kokeissa menestyneet ovat lukeneet erityisesti sanomalehtiä. Nuoret jakaantuvatkin yhä selvimmin niihin, jotka haluavat, osaavat ja ymmärtävät lukemaansa sekä niihin, jotka eivät halua, osaa, eivätkä ymmärrä lukemaansa. Heikko lukutaito eriarvoistaa nuorisoa ja pahimmillaan syrjäyttää nuoren jatko-opinnoista ja yhteiskunnasta.    
 
Viimeisten vuosien aikana lasten ja nuorten omaksi huviksi ja vapaa-ajan kuluksi tarkoitettu lukeminen on vähentynyt. Kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää ajattelukykyä, lisää mielikuvitusta, parantaa sanavarastoa ja kielellistä kehitystä, auttaa tiedon jäsentelyssä ja ymmärtämisessä sekä tuottaa elämyksiä. Suomalaiset kirjallisuusalan järjestöt käynnistivät Myytti lukukansasta –kampanjan, jonka tarkoituksena on vahvistaa lukemisen ja kirjallisuuden asemaa Suomessa.
 
Kirjastolla on myös tärkeä rooli lasten ja nuorten lukemisen edistämisessä. Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relanderin mukaan kirjaston tulisi olla rollaattorimatkan päässä kotoa. Kirjastojen ei tule olla vain rollaattorimatkan päässä, vaan myös koulumatkan varrella. Koulujen yhteydessä ja  välittömässä läheisyydessä olevia kirjastoja ei tule säästösyistä sulkea, vaan näiden määrärahat on turvattava ja yhteistyötä koulujen sekä kirjastojen kesken tulee lisätä. Kuntien ja valtion tulisi myös yhdessä turvata koulukirjastojen määrärahat. 
 
”Mä en ole ikinä lukenu yhtään kirjaa, enkä mä perusta tälläsistä kirjajutuista”, kirjoitti yhdeksäsluokkalainen poika kirjallisuustehtäväänsä, mutta jatkoi kysymällä: ”Löytyykö tähän jatko-osaa?” Toivoa on, mutta ei riitä, että lukemisen puolesta tehdään työtä vain kouluissa. Parhaiten lukemiseen ja lukijaksi kasvetaan kotona. Kodin ja koulun lisäksi myös poliittisen päätöksenteon on oltava lukemisen puolella.
 
Johanna Loukaskorpi
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, kaupunginvaltuutettu (sd)

Mielipidekirjoitus on julkaistu Tori-lehdessä 2.5.2012