Kolumni: Suomi - maa, jossa jokaisesta lapsesta voi tulla mitä vaan

Sunnuntai 19.3.2023 - Johanna Loukaskorpi

Yle julkaisi helmikuun puolivälissä koulukoneen, jonka avulla voi tutkia, millaisista taustoista eri koulujen oppilaat tulevat. Koulukone näytti koulukohtaisesti päättötodistusten keskiarvon, alueen palkkatulojen mediaanin, korkeakoulutettujen osuuden, työllisyysasteen ja S2-oppilaiden määrän eri kouluissa. Yle perusteli koneen tekemistä sillä, että näin media voi konkretisoida suomalaisten peruskoulujen eriytymistä ja seikkoja, jotka vaikuttavat lasten oppimiseen.

Monet lasten ja nuorten parissa työskentelevät, kansanedustajat ja tutkijat kritisoivat koulukoneen julkaisua. Yksi voimakkaimmista kritisoijista oli lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen, jonka mukaan Ylen koulukone leimasi tiettyjä kouluja käyviä lapsia. Koulukone on ongelmallinen, sillä se ei vain näytä lähikoulun oppilaiden taustamuuttujia, vaan pahimmillaan vaikuttaa lasten kouluvalintoihin ja lisää koulujen eriytymistä. Vaalien alla peruskoulukeskustelu onkin pyörinyt varsinkin somessa koulushoppauksen, painotusoppilaiden ja monikulttuuristen koulujen tilanteiden ympärillä.

Emme voi sulkea silmiämme siltä seikalta, että oppilaiden taustat eriytyvät ja perhetausta vaikuttaa yhä enemmän oppimistuloksiin. Aiempina vuosikymmeninä perusopetus on pystynyt tasaamaan perhetaustasta johtuvia eroja. Nykyään oppilaan sosioekonomisen taustan perusteella voidaan ennustaa yhä useammin tuleva opintomenestys ja opintopolku.

Hyväosaisista perheistä tulevien oppilaiden lukutaidon tulokset eivät juuri muuttuneet PISA-tutkimuksissa vuosien 2009 ja 2018 välillä, mutta vähäosaisista perheistä tulevien lasten tulokset heikkenivät merkittävästi. Samaan aikaan Suomessa maahanmuuttajataustaiset oppilaat jäävät kantaväestöstä jälkeen enemmän kuin muissa OECD-maissa. Oppimiserojen tasaaminen onkin dosentti Venla Berneliuksen mukaan Suomen kohtalonkysymys.

Omassa tulevaisuuden unelmassani lähikoulu on yhä edelleen paras koulu. Sijaitsipa se missä tahansa kaupungissa tai kunnassa tai millä tahansa alueella. Jotta tähän päästään, tarvitaan lisää rahaa ja vahvempaa koulutuspolitiikkaa. Tarvitaan päätöksiä, jotka eivät aina miellytä kaikkia. Pitää uskaltaa esimerkiksi tarkastella suurissa kaupungeissa koulupolkuja ja oppilaaksiottoalueita.

Koulujen eriarvoistumisen ehkäisy ei ole pelkkää koulutuspolitiikkaa. Se on mitä suuremmassa määrin asuntopolitiikkaa. Monipuolistamalla vanhojen alueiden asuntojakaumaa ja -tuotantoa ja tekemällä uusista alueista asuntorakenteeltaan mahdollisimman sekoittunutta voidaan jarruttaa alueellista eriytymistä. Me sosialidemokraatit olemme halunneet panostaa lähiö- ja aluekehittämiseen. Tampereella olemme nostaneet lähiökehittämisen ja lähiöohjelmatyön pormestariohjelmaan.

Kotikaupungissani Tampereella on tietoisesti pyritty kehittämään vanhoja asuinalueita julkisten ja yksityisten investointien avulla. Esimerkiksi aiemmin huonomaisen Tesoman maine on onnistuttu kääntämään. Alueelle on rakennettu uusi yhtenäiskoulu, lisätty harrastus- ja liikuntaolosuhteita ja julkista taidetta. Liikekeskuksen yhteyteen tehtiin julkisen ja yksityisen yhteistyönä toimiva hyvinvointikeskus, jossa on terveys- ja sivistyspalveluita ja järjestön ylläpitämä yhteisökahvila. Lisäksi alueen joukkoliikenneyhteyksiä vahvistettiin lähijunaseisakkeella. Tesoma toimii hyvänä esimerkkinä alueesta, jota on kehitetty sitoutuneesti ja joka on saanut kokonaan uuden nosteen.

Peruskoulujen eriarvoistumisen ehkäisyssä toimivammaksi keinoksi on osoittautunut tarveperustainen tasa-arvoraha, jonka avulla voidaan pienentää koulun ryhmäkokoja, lisätä koulunkäynninohjaajia, erityisopettajia, nuoriso-ohjaajia ja kouluvalmentajia, vahvistaa monikielistä ohjausta, kielellistä tukea ja kouluttaa henkilökuntaa kielitietoiseen opetukseen. Opetuksen on oltava riittävän yksilöllistä ja lapsen tilanteet huomioivaa, sillä siitä hyötyvät erityisesti ne, joilla kodin keinot auttaa ovat rajalliset.

Myös koulutiloilla on merkitystä. Peruskorjaamalla tai rakentamalla kokonaan uudet koulurakennukset saadaan lisää viihtyisyyttä ja ajantasaiset oppimisympäristöt. Harrastusmahdollisuuksia ei myöskään pidä väheksyä. Harrastamisen Suomen mallilla pystytään tarjoamaan laajasti ja monipuolisesti maksuttomia taide-, kulttuuri- ja liikuntaharrastuksia omalla koululla.

Ratkaisuja tasa-arvoisempaan aluekehitykseen ja yhdenvertaisempaan koulutuspolitiikkaan löytyy. Se ei ole utopiaa, mutta vaatii pitkäjänteistä, sektorit, kunnan palvelualueet, hyvinvointialueen ja kunnan yhdyspinnat ylittävää laajapohjaista yhteistyötä. Kun kaikki kulkevat samaan suuntaan, voi jokaisesta lapsesta missä tahansa koulussa tulla mitä tahansa.

Osan puolueista retoriikkaan tällaiset keinot eivät kuitenkaan sovi, sillä niiden edistäminen vaatisi sitoutumista yhteiseen kehittämiseen, lisärahoitukseen ja maahanmuuttajaperheiden osallisuuden vahvistamiseen – leimaamalla tietyt oppilaat, koulut ja alueet, on helpompi kalastella ääniä. 

Kolumni on julkaistu Tiedelehti Hybriksessä 26.3.2023. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eriarvoistuminen, koulut, perusopetus, aluepolitiikka, koulutuspolitiikka, tiedelehti, hybris

Kolumni: Demokratia on arvokasta

Keskiviikko 8.2.2023 - Johanna Loukaskorpi

Vierailin 28.1. Multisillassa Suuressa vaalijuhlassa. Tapahtuma järjestettiin yhteistyössä kirjastojen demokratiahankkeen, Tampereen kaupungin ja 3. sektorin toimijoiden kanssa. Tilaisuudessa haastateltiin vaikuttajia ja saattoi tavata kuntapäättäjiä tai eduskuntavaaliehdokkaita. Järjestäjien tavoite oli vahvistaa kuntalaisten yhteiskunnallista osallistumista iästä tai taustasta riippumatta ja tehdä päättäjistä helpommin lähestyttäviä.

Puolueiden jäsenmäärät ja vaalien äänestysprosentit ovat tasaisesti laskeneet. Erityisesti kaupunkien lähiöissä äänestysprosentit ovat surkeita. Esimerkiksi aluevaaleissa äänestysprosentti oli Multisillassa 36 % ja Pohjois-Hervannassa 38 %. Ihmisten tausta ja sosioekonomiset erot näkyvät osallistumisessa. Hyvä taloudellinen asema lisää poliittista osallistumista ja huono taloudellinen asema vähentää sitä. Tehokkain tapa parantaa poliittista yhdenvertaisuutta onkin kaventaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta.

Luottamus demokratiaan ja politiikkoihin on laskenut. Politiikkaa pidetään likaisena, vaikka suurin osa politiikassa mukana olevista on tavallisia ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa yhteisiin asioihin tai tehdä lähiympäristöstä, Suomesta tai maailmasta parempi paikka. Puolueilla on eroja, ja erot näkyvät esimerkiksi siinä, miten eri ihmisryhmistä puhutaan. Puhutaanko vaikkapa maahanmuuttajista kunnioittavasti vai halveksien?

Demokratiaan liittyy äänestäminen ja se, että vaaleissa voi vaihtaa päättäjiä. Yhtä lailla demokratiaan liittyy vireä kansalaisyhteiskunta. Se että kansalaiset voivat vaikuttaa eri tahoilla muun muassa järjestöissä tai AY-liikkeessä. Demokratiaa on sananvapaus. Se että voi pelkäämättä ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Demokratiaa on, että päättäjät kuuntelevat ja voivat itsekin muuttaa mielipidettään.

Poliittinen tilanne Venäjällä, Valko-Venäjällä tai EU-maa Unkarissa osoittaa, että demokraattinen kehitys ei ole itsestään selvää. Demokratiamme on arvokasta. Sen eteen on tehtävä töitä ja sitä on puolustettava. Onnea kevään ehdokkaille – demokratian sankareille.

Kolumni on julkaistu Tamperelaisessa 8.2.2023

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: demokratia, eduskuntavaalit, sananvapaus, vaikuttaminen, äänestäminen, päättäjät, eriarvoistuminen

Puhe: Koulujen eriarvoistumisen ehkäisy

Maanantai 18.11.2019 klo 16.18 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Politiikka on pitkäjänteistä puurtamista. Tässä salissa pitkään istuneet tietävät, että eri valtuutetuilla on omia erityisen läheisiä aiheita. Aiheita, joista jaksetaan kokous kokoukselta, vuosi vuodelta kirjoittaa, puhua ja johon pyrkiä vaikuttamaan. Minulle se on ollut koulujen eriarvoistuminen.

Vuonna 2011 kirjoitin ensimmäisiä mielipidekirjoituksiani koulujen eriarvoistumisen ehkäisystä. Olen tehnyt aiheesta eli positiivisen diskriminaation rahoituksesta perusopetukseen vuosien saatossa Tampereella ainakin kaksi valtuustoaloitetta.
Vuonna 2012 kirjoitin: ”Sosialidemokraatteille koulutuksellinen tasa-arvo on yksi tärkeimmistä arvoista. Koulutuksellisen tasa-arvon periaate on meidän kaikkien etu ja koskettaa nimenomaan lähiöiden asukkaita. Samaisessa kirjoituksessa muistutin siitä, kuinka kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että koulut vaikuttavat merkittävästi alueiden kehitykseen. Koulujen ja aluekehityksen välisen kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen tiedostaminen on tärkeää, sillä kouluja tukemalla edistetään koulutusjärjestelmän tasa-arvoa ja samalla asuinalueiden tasapainoista kehitystä.”

Helsinki on jo vuosia pyrkinyt puuttumaan kaupunginosien eriytymiseen ja niiden erilaisiin palvelutarpeisiin myönteisen erityiskohtelun määrärahalla. Määrärahalla on haluttu tukea mahdollisuuksien tasa-arvoa ja tasoittaa kaupunkirakenteesta johtuvia alueellisia hyvinvointieroja. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Vattin mukaan määräraha on lisännyt ennen kaikkea maahanmuuttajataustaisten oppilaiden sekä suomenkielisten poikien todennäköisyyttä hakeutua toisen asteen koulutukseen. Vuonna 2008 joka kolmas maahanmuuttajataustainen oppilas ei jatkanut Helsingissä toisen asteen koulutukseen, mutta uuden rahoitusmallin käyttöönoton jälkeen osuus on laskenut viidenneksellä. 83 prosenttia helsinkiläisistä rehtoreista on todennut, että pd-raha parantanut oppimistuloksia.

Vuonna 2017 pormestariohjelman kirjoituksen yhteydessä huolehdin, että positiivinen erityiskohtelu saadaan kirjoitettua osaksi pormestariohjelmaa. Pormestariohjelmaan kirjattiin, että Tampereella varhaiskasvatus ja perusopetus resursoidaan joustavasti asuinalueiden, toimintaympäristön ja erilaisten oppijoiden mukaan. Asia kirjattiin myös osaksi koulutuspoliittista ohjelmaa. Olemme viimeisten kahden vuoden aikana valmistelleet alueellisen resurssoinnin toimintamallin ja palvelu- ja vuosisuunnitelmassa sitä lähdetään aktiivisesti nyt ensi vuoden alusta toteuttamaan.

On tärkeää tiedostaa, että koulutuksellinen eriytyminen alkaa jo varhaisessa vaiheessa ja että oppilaan taustan ja oppimistulosten välillä on selkeä yhteys. Erilaiset sosioekonomiset erot, sukupuolten väliset erot, maahanmuuttajaväestöön ja kantaväestöön kuuluvien väliset erot vaikuttavat myös syrjäytymiskehitykseen. Alueellista resurssia eli myönteistä erityiskohtelua tullaan kohdistamaan jatkossa kouluille, jotka toimivat keskimääräistä haastavammalla alueelle ja jakoon vaikuttavat seuraavat oppilaaksiottoaluekohtaiset tekijät: huoltajien koulutustaso, työttömyys, oppilaiden maahanmuuttajataustaisuus sekä tehostetun tuen oppilaiden osuus koulun oppilaista. Koulut voivat käyttää koulu- tai koulupolkukohtaista määrärahaa harkintansa mukaan syrjäytymisen ehkäisyyn ja henkilöstön lisäämiseen - kouluohjaajien, resurssiopettajien, vakituisen sijaisen tai erityisopettajien palkkaukseen tai vaikka Icehearts-toimintaan.

Tänään olen onnellinen siitä, että pitkä työni koulujen eriarvoistumisen ehkäisemiseksi Tampereella kantaa vihdoin hedelmää. Määräraha ei ole vieläkään riittävä, mutta parempaan ollaan menossa. Toivottavasti myös hallitus lisää jatkossa perusopetuksen tasa-arvorahoitusta. Sitä tarvitaan erityisesti isoissa kaupungeissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tasa-arvo, koulutus, peruskoulu, lähiöt, eriarvoistuminen, koulutuksellinen tasa-arvo, VATT

Hyvinvointi tarvitsee tekoja lapsiperheköyhyyden ehkäisemiseksi (osa 4)

Keskiviikko 10.4.2019 klo 10.06 - Johanna Loukaskorpi

Yli 100 000 lasta elää Suomessa pienituloisessa perheessä eli suomeksi sanottuna köyhyydessä. Lapsiperheköyhyyden takana on usein vanhempien pitkittynyttä työttömyyttä tai kotivanhemmuutta, maahanmuuttajataustaisuutta tai kesken jääneitä opintoja. Lapsiperheköyhyyden lisääntymisen syinä on esitetty muun muassa asumisen jatkuvaa kallistumista kasvukeskuksissa ja valtakunnan ja kuntien tasolla tehtyjä päätöksiä, jotka ovat nostaneet erilaisia pakollisia maksuja, lisänneet pätkä- ja silpputyötä ja samalla mahdollistaneet eriarvoistumisen jatkuvan kasvun.

Lasten ja perheiden elämää heikentäneiden toimien seuraukset näkyvät lasten elämässä monin tavoin - syrjäytymisenä, osattomuuden kokemuksina ja ulkopuolelle jäämisenä ja jättäytymisenä. Moni lapsi oirehtii köyhyyttä - on käytöshäiriöitä koulussa, köyhyydestä johtuvaa kiusaamista, yksinäisyyttä ja myöhemmässä iässä koulupudokkuutta.

Tampereella pormestari Lauri Lylyn nimeämä köyhyystyöryhmä, jonka puheenjohtaja oli vasemmiston Mikko Aaltonen ja jonka varapuheenjohtaja itse olin, paneutui muun muassa lapsiperheköyhyyteen. Kaupunginvaltuusto hyväksyi helmikuussa työryhmämme valmisteleman köyhyysohjelman toimenpide-ehdotuksineen ja oli lähes yksimielinen siitä, että köyhyyden, huono-osaisuuden ja eriarvoistumisen ehkäisemiseksi on Tampereella työskenneltävä määrätietoisesti. 

Köyhyyttä voidaan tarkastella esimerkiksi syrjäytymisen, terveyserojen, mielenterveys- ja päihdeongelmien, asunnottomuuden, työttömyyden, pitkäaikaissairauksien, maahanmuuttajien, ylisukupolvisuuden tai lasten näkökulmasta.

Myös lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on kiinnittänyt huomiota lapsiperheköyhyyteen. Lapsiasiavaltuutetun vuosikirjassaan 2018 Köyhyydellä ei leikitä Kurttila vaatii kansallista köyhyyspolitiikkaa, joka tulee rakentaa viiteen lähtökohtaan: 1) Lapset ovat olennainen yhteiskunnallinen ryhmä, 2) Köyhyys kohdistuu lapsiin eri tavoin kuin aikuisiin, 3) Hyvä lapsuus on yhteiskunnallinen arvo, jota köyhyys uhkaa, 4) Lasten köyhyydellä on tuhoisat vaikutukset pitkälle tulevaisuuteen ja 5) Köyhyysilmiön sisälle on päästävä ja kohdattava yksilölliset tilanteet, joihin on etsittävä ratkaisuja.

Me SDP:ssä näemme, että seuraavan hallituksen on nostettava lapsiperheköyhyyden vähentäminen politiikan keskeiseksi painopisteeksi ja aivan samoin kuin Tampereella on tehty köyhyysohjelma, niin jokaisessa pirkanmaalaisessa kunnassa tulisi tehdä valtuustoryhmien kesken yhteinen köyhyysohjelma, jossa tarkasteltaisiin köyhyyttä juuri oman kunnan asukkaiden näkökulmasta. SDP on vuonna 2017 julkaissut toimenpideohjelman lapsiperheköyhyyden vähentämiseksi. Haaveena onnellinen lapsuus -toimenpideohjelma löytyy netistä. Siinä esitetään lukuisia erilaisia ratkaisuja valtakunnan, kunnan ja arjen tasolle.

Itse näen, että hyvät, toimivat ja matalan kynnyksen helposti saavutettavat peruspalvelut ovat vähävaraisille ensiarvoisen tärkeitä. Siksi hyvinvointipalveluiden rahoituksesta ja laadusta on vaikeina aikoinakin uskallettava pitää kiinni ja ennaltaehkäisyyn rohjettava panostaa. Lapsiperheköyhyyden ehkäisemiseksi myös kaikkien lapsiperheiden kanssa työskentelevien on kyettävä tunnistamaan köyhyys ja ymmärrettävä sen syrjäyttävät mekanismit ja samalla työskenneltävä lasten ja heidän perheidensä toivon ja osallisuuden vahvistamiseksi.

Tämä kirjoitussarja on osa eduskuntavaalikampanjaani, jossa avaan itselleni tärkeitä asioita ja teemoja. Teemasarjan nimi on Hyvinvointi tarvitsee puolustajan. Kirjoitukset julkaistaan kotisivuillani ja Facebookin poliitikkosivuilla.

Äänestä 14.4. #Loukaskorpi2019

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapsiperheköyhyys, pienituloisuus, köyhyys, Köyhyydellä ei leikitä, Tampereen köyhyysohjelma, Haaveena onnellinen lapsuus. eriarvoistuminen

Puhe talousarviokokouksessa

Maanantai 13.11.2017 klo 14.49 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Haluan aluksi sydämellisesti kiittää kaikkia niitä tahoja, jotka ovat olleet vaikuttamassa ja valmistelemassa hyvinvoinnin palvelualueen talousarviota: pormestari Lylyä, koalition valtuustoryhmiä, jotka kokosivat yhdessä tehden vetovoimaa ja inhimillisyyttä korostavan pormestariohjelman ja sitä kautta vaikuttivat vahvasti asioihin, joita hyvinvoinnin palvelualueen talousarviossa on painotettu, sivistys- ja kulttuurilautakuntaa ja sosiaali- ja terveyslautakuntaa, jotka hyväksyivät talousarvioesitykset yksimielisesti lisäten niihin toivomusponsiesitykset, jotka on pääosin pystytty huomioimaan talousarviossa ja hyvinvoinnin palvelualueen virkahenkilöitä ja työntekijöitä: avo- ja asumispalveluissa, sairaala- ja kuntoutuspalveluissa, kasvatus- ja opetuspalveluissa ja kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluissa. Lämmin kiitos työntekijöille siitä työstä, jota teette tamperelaisten parhaaksi päivittäin.

Hyvinvointipalveluita käytetään arjessa ja joihin kuluu myös suurin osa kaupungin budjetista. Tässä tuntee olevansa ison äärellä ja paljon vartijana. Hyvinvoinnin palvelualueen talousarvio perustuu strategialuonnokseen ja pormestariohjelmaan. Painopisteinä on muun muassa alueellisten hyvinvointierojen kaventaminen, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että perusopetuksen ryhmäkokojen alentamiseen suunnattu raha tullaan kohdistamaan sivistys- ja kulttuurilautakunnan toiveiden mukaan erityisesti haasteellisten alueiden kouluihin ja yleisesti peruskoulun isojen ryhmien pienentämiseen sekä laadun parantamiseksi. Vuonna 2018 kasvatus- ja opetuspalveluissa valmistellaan myös malli perusopetuksen joustavasta resurssoinnista, jolla pyritään lisäämään koulutuksen alueellista yhdenvertaisuutta. Hyvinvointierojen kaventaminen on uuden köyhyystyöryhmän yksi tärkeimpiä tehtäviä. On tärkeää ennaltaehkäistä kaikin tavoin köyhyyttä, syrjäytymistä ja huono-osaisuutta. Edellisestä köyhyysohjelmasta jätettiin lapset ja nuoret sekä ikäihmiset pois. Nyt toivottavasti nämä ryhmät erityisesti huomioidaan ja köyhyysohjelman toteuttamiseen saadaan riittävä rahoitus ensi vuodelle.

Painopisteitä ovat myös ennaltaehkäisy ja hyvinvointia tukevien palvelujen kehittäminen. Näitä ovat esimerkiksi psykososiaalisten palvelujen vahvistaminen peruskouluissa. Koulupsykologien määrää lisätään muun muassa Kaukajärvellä, Lielahdessa ja Etelä-Hervannassa ja koulunkäynninohjaajien määrää lisätään. Lisäksi palkataan laaja-alaisia erityisopettajia. Erityisen iloinen olen neljän uuden Icehearts-ryhmän perustamisesta. Icehearts-toimintamalli on tutkitusti vaikuttavaa ja sillä voidaan ehkäistä nuorten poikien syrjäytymistä. Kuntalaisten omaehtoisen hyvinvointia edistävää toimintaa tuetaan ensi vuonna monin tavoin. Minua ilahduttaa Metson sunnuntaiaukiolojat ja uuden maauimalan avaaminen. Odotan sen olevan suuri menestys.

Valtuutetut ovat ymmärrettävästi olleet erityisesti huolissaan sosiaali- ja terveysmenojen tilanteesta. Avaan talousarviota vähän siltä osin vielä. Sosiaali- ja terveyspalveluissa jatketaan palvelurakenteen uudistamista ja lisätään ikäihmisten palveluita. Pitkäaikaisia sairaala- ja vanhainkotipaikkoja vähennetään. Tehostettuun palveluasumiseen tulee 120 uutta paikkaa ja kotihoidon henkilöstöä lisätään 40 henkilötyövuotta. Myös kehitysvammaisten asumispalveluja lisätään. Syömishäiriöyksikkö avataan kokonaan uutena palveluna ja terveydenhoitajia lisätään neuvolapalveluissa, kouluterveydenhuollossa sekä opiskeluterveydenhuollossa. Sitten niihin haasteisiin.

Pormestarikin totesi puheessaan, että sosiaali- ja terveysmenojen osalta talousarvio on haasteellinen. Se on totta. Sosiaali- ja terveyslautakunnalle varatuissa toimintamenoissa on vähintään 20 miljoonaa vaje tähän vuoteen. Sitä yritetään sosiaali- ja terveyspalveluluiden talouden tasapainottamisella ensi keväänä kuroa kiinni ja kuten pormestari Lyly totesi koko talouden tasapainotus on sotepuolen etu. Valtuutettujen huolet ovat kuitenkin aiheellisia. Jos esimerkiksi ikäihmisten määrä muuttovoiton seurauksena kasvaa enemmän kuin budjetissa nyt on varauduttu, niin budjetin ylitysuhka on selvästi suurempi. Yhden prosentin palveluiden määrän kasvu tarkoittaa rahassa lähes kahdeksaa miljoonaa euroa. Tämä kannattaa muistaa. Budjetissa ei ole myöskään varauduttu esimerkiksi kunta-alan palkkaratkaisuun. Sotepuolella yhden prosentin palkkojen nousu tarkoittaa sekin noin parin miljoonan menolisäystä. Esimerkiksi avopalveluissa ei ole mitään merkittäviä ulkoisia tuloja, joita voitaisiin lisätä menojen kasvaessa. Näin henkilöstömenojen pienentäminen jää valitettavasti ainoaksi keinoksi. Ja silloin puhutaan juuri niistä tekevistä käsistä.

Toivon, että Soten toimenpideohjelmassa saadaan sopeutettua toimintaa jonkin verran ja saadaan näin budjettia osin tasapainotettua. Tärkeää on ennen kaikkea huolehtia, ettei kaikkein heikoimmassa asemassa olevien palvelut vaarannu, tilanteet vaikeudu tai ettei tehdä ratkaisuja, jotka lisäävät menoja myöhemmin tai lisäävät esimerkiksi vastaavasti kalliimpien erikoissairaanhoidon palveluiden käyttöä. Sosiaali- ja terveyslautakunnassa on tehtävä arvovalintoja nimenomaan niiden puolesta, jotka eivät jaksa pitää itsestään ääntä. Näen myös tärkeäksi, että erikoissairaanhoidon omistajaohjausta Pshp:n suuntaan tiukennetaan.

Eräs valtuututtu salissa totesi, että keppiä sitten, jos ei homma toimi. Itse uskon aina porkkanaan kepin sijaan. Työhyvinvointiin panostaminen ja henkilöstön ottaminen soten tasapainottamiseen on ensiarvoisen tärkeää.

Pormestari asettaa hyvinvoinnin palvelualueelle kaksi työryhmää. Toinen on köyhyystyöryhmä, johon tulee edustaja jokaisesta valtuustoryhmästä ja se on pidempiaikainen ja toiseen huumeongelman tilannekuva ja haittojen ennnaltaehkäisy -työryhmään tulee edustus suurimmista ryhmistä, asiantuntijoita sekä kaupungin työntekijöistä että ulkopuolelta. Olen jo kerännyt näihin nimet, ja pormestari nimittää työryhmät ensi tilassa. Konkreettisia toimenpide-ehdotuksia ongelmien ratkaisemiseksi yritetään näissä molemmissa ryhmissä löytää alkukesään mennessä. Näin ongelmiin voidaan varautua jo talousarvion kehysvaiheessa. Köyhyystyöryhmässä otetaan kantaa esimerkiksi maksuttomasta ehkäisystä nuorille, Huoltsun aukioloaikojen lisäämisestä ja hävikkiruoan jakelun aloittamisesta seurakunnan kanssa yhdessä. Myös nuorisovaltuutettu Murtosen huoli yhdenvertaisesta mahdollisuudesta toisen asteen opiskeluun tulee ottaa köyhyystyöryhmän käsiteltäväksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sotela, sikula, eriarvoistuminen, valtuusto, talousarvio, 2018, pormestariohjelma, Lauri Lyly

Puhe: SDP:n kaupunkipoliittisen seminaarin iltajuhlassa

Lauantai 30.9.2017 klo 20.33 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät puoluetoverit,

Olin eilen Tampereen Kalamarkkinoilla SDP:n teltalla tapaamassa kuntalaisia. Teltalle tuli keski-ikäinen mies, joka totesi kovaan ääneen, että SDP on auringonlaskun puolue, joten häivy vielä kun voit. En viitsinyt sanoa, että olen demareiden apulaispormestarina täällä, että häipyminen ei oikein tule kysymykseen. Saati että siihen olisi mitään halua. Jälkikäteen jäin kuitenkin miettimään tuota mielikuvaa SDP:stä auringonlaskun puolueena, joka monella saattaa olla mielessä. Senkin takia on erityisen mukavaa nähdä tänään täällä Tampereella näin iso joukko tuttuja ja uusia kasvoja pohtimassa SDP:n tulevaisuutta ja meidän kaupunkipolitiikkaamme.

Kun katson teitä, en näe auringonlaskua vaan tulevan nousun, toivoa ja paljon mahdollisuuksia. Ei pidä kuitenkaan kieltää sitä, että puolueen käynnistämä kaupunkistrategiatyö on tullut todelliseen tarpeeseen, sillä viime aikoina on ollut aistittavissa myös jäsenistöllä ja kuntien valtuutetuilla suurta huolta SDP:n tilasta ja puolueen vähenevästä kannatuksesta erityisesti kaupungeissa. En aio tänään puhua Tampereen tilanteesta, joka on hieman poikkeava verrattuna muihin isoihin kaupunkeihin, vaan ajattelin pohtia sosialidemokratian tilannetta Suomessa yleisesti.

Hyvät ystävät,
Suomessa on tällä hetkellä 62 000 lasta, noin 6,2 prosenttia kaikista lapsista, jotka eivät koskaan näe kotitaloutensa aikuisen lähtevän töihin. Eurostatin tilastojen mukaan heidän määränsä on kasvanut vuoden aikana liki prosentilla eli noin 10 000 lapsella. Yhtä suurta suhteellista kasvua on EU-maista vain Romaniassa. Huono-osaisuus kasaantuu Suomessa yhä useammin samoille suvuille ja periytyy perheen aikuisilta lapsille. Kun olin vuosia sitten töissä Pohjois-Hervannan lähiökoulussa suomen opettajana, koulussa oli jo silloin oppilaita, joilla oli kahdessa polvessa työttömyyttä. Kun lapsi ei koskaan näe vanhempiensa tai isovanhempiensa menevän töihin tai saavan palkkaa, hän omaksuu helposti samankaltaisen identiteetin. Köyhien perheiden lapset kokevat helposti osattomuutta ja tuntevat jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolisiksi. Suomessa on yli 50 000 lapsiperhettä, joilla on hankaluuksia selvitä arjen menoista vaikeasti tai erittäin vaikeasti. Toverit, meitä tarvitaan pysäyttämään tällainen kehitys. Ihmisten arjen parantaminen ja hyvinvoinnin turvaaminen tulee näkyä yhä tiiviimmin SDP:n päätöksissä ja meidän politiikassamme.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on pyrkinyt tasoittamaan oppilaiden taustasta johtuvia eroja. Tilanne on muuttunut. Kasvatustieteen professori Risto Rinne on tutkinut muun muassa koulutustaustan periytymistä. Tulokset ovat erittäin huolestuttavia. Eriytyminen alkaa alakouluiästä ja jatkuu läpi koulupolun. Korkeasti koulutettujen vanhempien lapsista korkeakouluun päätyy seitsemän kertaa enemmän kuin kouluttamattomien. Lukioon korkeakoulutettujen lapsia hakeutuu viisi kertaa enemmän kuin vähemmän koulutettujen. Olemme palaamassa luokkayhteiskunnaksi. Koulutuksellisen tasa-arvon politiikka on hallituksen leikkausten tuloksena murtunut. Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja palveluita puolustavaa sosialidemokratiaa tarvitaankin tänä päivänä entistä voimallisemmin. Me olimme rakentamassa tätä maata, emmekä voi tyytyä sivusta seuraamaan, kun yhteiskuntaamme ja hyvinvointivaltiota nakerretaan pala palalta.

SDP:n juuret ovat syvällä kaupunkien maaperässä ja kaupungeissa valitettavasti yleinen eriarvoistumiskehitys ja syrjäyttävä politiikka selvimmin näkyvät. Helsingin Sanomissa 28.8. julkaistun uutisen mukaan vihreiden johdonmukainen nousu kuntavaaleista asti, ja demarien lasku ovat osa samaa ilmiötä: sosialidemokraateista näyttää siirtyvän määrällisesti vihreiden riveihin yhtä paljon äänestäjiä kuin kaikista muista puolueista yhteensä. Niistä, jotka äänestivät kuntavaaleissa SDP:tä, 12 prosenttia äänestäisi nyt vihreitä. Luku on huima. Samassa jutussa todettiin SDP:n jäsenten olevan keskimäärin yli 61-vuotiaita ja vihreiden noin 43-vuotiaita. Mitä vihreät ovat tehneet eri tavalla kuin me sosialidemokraatit? SDP:n jäsenten keski-ikä nousee, vaikka Suomessa on iso joukko liikkuvia äänestäjiä: opiskelijoita, nuoria aikuisia ja lapsiperheitä. Näiden ihmisten keskuudessa emme ole moniin vuosiin saaneet ääntämme kuuluviin ja tekemään SDP:stä heille tärkeätä ja ennen kaikkea uskottavaa puoluetta.

Meidän on otettava asiat omiin käsiimme ja otettava muutama askel taaksepäin aikaan, josta kannatusprosentit lähtivät alaspäin. SDP on liikaa yrittänyt olla mieliksi kaikille ja olla koko maan puolue - tällöin on unohdettu meidän tärkein kannatuspotentiaalimme - kaupungeissa asuvat pieni- ja keskituloiset ja osa korkeastikoulutettuja. Ihmiset, jotka voivat allekirjoittaa arvomme oikeudenmukaisuudesta, suvaitsevaisuudesta, tasa-arvosta ja solidaarisuudesta. Samaan aikaan vihreät ovat onnistuneet vakuuttamaan kaupunkilaiset - opiskelijat, lapsiperheet, jopa korkeastikoulutetun valkokaulusköyhälistön sekä entistä merkittävämpään rooliin nousevat liikkuvat äänestäjät. Vihreiden viesti näille ihmisille on ollut onnistunut.

Hyvät toverit,
Tässä uskallan kutsua teitä tovereiksi, mutta vain täällä keskuudessanne. Kielellä muokataan mielikuvia. On uskallettava sanoa ääneen se, että vanhakantainen toverillisuus, joka meihin liitetään, ei ole viestinnällisesti enää tästä päivästä. Meidän on myös päästävä ay-puolueen leimasta, sillä se vaikuttaa nykyajan kaupunkilaisista luontaantyöntävältä ja vanhanaikaiselta. Tiedän, että nyt muutamat teistä ovat tuohtuneita. Että nyt puhuja halveksii työn puolueen perustaa ja tekijöitä. Kyse ei ole siitä, vaan siitä että me voimme olla työntekijöiden puolella olematta kuitenkaan liikaa ay-liikkeen vankeja ja siihen sidoksissa. Meidän pitää pystyä uudistumaan ja nähdä samalla työn tekemisen uudet muodot.

Meidän pitää uskaltaa olla reippaasti kaupunkien ja kaupunkilaisten asialla. Meillä ei enää ole varaa heitellä vaalilupauksia ja kalastella joka puolella. Me olemme kaupunkipuolue ja tämän tosiasian pitää näkyä myös puolueen strategisissa päätöksissä, tulevissa toimissa ja siinä keitä me ihan oikeasti haluamme puhutella. Tämän päivän Helsingin Sanomien pormestari Lylyn ja Vapaavuoren kannanotot kaupunkien merkityksestä Suomen kilpailukyvylle, kaupunkiseutujen elinvoimasta ja maakuntauudistuksen kritiikki ovat senkaltaista pohdintaa, johon toivon SDP:n kaupunkistrategiatyön myös ottavan vahvasti kantaa. Odotan mielenkiinnolla ja innostuneesti kaupunkistrategiatyön tuloksia ja sen jalkauttamista käytäntöön. Tiedän, etten suinkaan ole ainoa, vaan meitä odottajia on monia. Toivottavasti odottavien aika ei ole enää pitkä.

Hyvät kuulijat,

Olemme työn äärellä Museokeskus Vapriikissa, joka rakennettiin Tampellan tehtaan entiseen verstaaseen Tammerkosken partaalla. Tampellan alueen teollinen historia alkoi 1840-luvulla pienestä masuunista. Myöhemmin Tampellaksi nimetty yhtiö on valmistanut muun muassa vetureita ja turbiineja sekä pellavaisia damastiliinoja. Suurin näyttelysali rakennettiin 1910- ja 1920-luvuilla.

Tekstiiliteollisuus päättyi 1970-luvulla ja vähitellen teollisuus on siirtynyt kokonaan pois kosken varren rakennuksista. Tänä päivänä Tampellan alueella asutaan sekä työskennellään erilaisissa palvelualan ammateissa. Museokeskus Vapriikki avattiin yleisölle vuonna 1996. Museokeskus tarjoaa kaikenikäisille nähtävää ja tekemistä. Tämän vastaanoton aikana voitte vapaasti tutustua Kielletty kaupunki -näyttelyyn.

Täällä Vapriikissa Tampellan vanhassa tehdasrakennuksessa on helppo sanoa, että kaupunkilaiset olivat ja että he yhä ovat meidän kohdeyleisöämme. Heidät on vain löydettävä uudestaan ja saatava innostumaan ajamistamme asioista. Jälleen kerran. Eikä vain innostumaan, vaan näyttämään seuraavissa vaaleissa, että he ovat samaa mieltä kanssamme siitä, miten Suomea kehitetään myönteiseen suuntaan siten, että kaikki pidetään mukana ja kuinka kaupungeissa kasvavaa eriarvoisuutta sekä köyhyyttä vähennetään. Minä uskon SDP:n mahdollisuuksiin tässä. Toivottavasti tekin. Nostetaan malja SDP:n uudelle tulemiselle!

Ja lopuksi vielä nostakaamme malja tovereille, vaikka vähän teitä sillä termillä härnäsinkin. Toivotan teille oikein mukavaa iltaa ja yhdessäoloa.
Tervetuloa Tampereelle ja Vapriikkiin. 

1 kommentti . Avainsanat: sdp, kaupungit, kannatus, politiikka, kaupungistuminen, eriarvoistuminen, liikkuvat äänestäjät

MIELIPIDEKIRJOITUS: Koulujen eriarvoistuminen on pysäytettävissä

Lauantai 8.4.2017 klo 9.02 - Johanna Loukaskorpi ja Jukka Gustafsson

Koulutusjärjestelmämme on perustunut siihen, että jokainen lapsi on saanut sosioekonomisesta ja etnisestä taustastaan tai perheen tilanteesta huolimatta samaa tasa-arvoista opetusta. Tasapuolisuus on taannut hyvät Pisa-tulokset yhdessä ansiokkaan opettajankoulutuksen ja motivoituneiden opettajien kanssa.

Tasa-arvoista koulutusjärjestelmäämme uhkaa kuitenkin koulutuksen eriarvoistuminen, jota tapahtuu erityisesti isoissa kaupungeissa. Se näkyy Tampereellakin, jossa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota lähiökoulujen haastaviin olosuhteisiin.

Tampereella on monia tyypillisiä lähiökouluja. Yksi esimerkki on Hatanpään yläkoulu. Koulun oppilasaines kuuluu Tampereen haasteellisempien joukkoon. Yhä suurempi osa koulun oppilaista on vieraskielisiä maahanmuuttajia. Hatanpään koulussa perusopetukseen valmistavasta luokasta siirretään tavalliselle luokalle maahanmuuttajanuoria, joiden kielitaito on niin heikko, että opiskelu etenee hitaasti. Lisäksi ryhmissä on muita apua tarvitsevia. Yhden opettajan aika ei riitä kaikkien nuorten auttamiseen ja tarpeiden huomioimiseen.

Vertailtaessa Tampereen koulujen ryhmäkokoja huomataan, että Hatanpään koulussa ovat kaupungin yläkoulujen suurimmat luokka- ja ryhmäkoot. Isot ryhmäkoot johtavat väistämättä luokissa häiritsevään käytökseen, opetuksen laadun heikkenemiseen ja opettajien väsymiseen. Isot luokat tuottavat lisätyötä luokanvalvojille palaverien ja yhteydenpidon lisääntymisen myötä. On eri asia hoitaa 20 oppilaan ryhmän yhteydenpitoa ja asioita kuin 27 oppilaan.

Osassa Tampereen kouluja ryhmäkoot ovat yhä kohtuullisella tasolla ja toisissa painitaan ylisuurten ryhmien kanssa. Miten se on mahdollista ja miksi haastavien alueiden kouluista löytyy kaikkien suurimpia ryhmiä? Hatanpään koulu ei ole ainoa tällainen koulu. Samanlaisia isoja ryhmiä löytyy muistakin lähiökouluista.

Olemme menossa huolestuttavaan suuntaan. Emme voi sulkea silmiämme peruskoulun rapautumiseen ja eriarvoisuuden kasvuun johtavilta tekijöiltä kaupungin sisällä. Poliittisten päättäjien on Tampereella aika keskustella epätasa-arvoisesta tilanteesta ja tehdä asialle jotakin. Mielestämme on löydettävä lisärahoitusta luokkakokojen pienentämiseen erityisesti niille kouluille, joissa luokkakoot ovat suurimmat. Lisäksi rahaa tulisi jakaa enemmän oppilasaines huomioiden. Tasa-arvoisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille lapsille asuinalueesta riippumatta on oltava tamperelaisen koulutuspolitiikan keskiössä.

Suomen menestys oppimistuloksissa on perustunut pieniin koulujen välisiin eroihin ja heterogeenisiin opetusryhmiin, joissa heikommin pärjäävillä oppilaillakin on oppimisen edellytykset. Oppilaiden taustojen monimuotoistuminen edellyttää, että ryhmäkoot ovat kohtuulliset ja aikuisten ja lasten määrän suhdetta tarkastellaan koulukohtaisesti. Me sosialidemokraatit olemme valmiit kantamaan vastuumme ja vaatimaan huolellista selvitystä Tampereen koulutuksen tilasta ja tasa-arvoisen opetuksen varmistamisesta sekä peruskoulussa että toisen asteen koulutuksessa​.


Jukka Gustafsson, kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (SDP)
Johanna Loukaskorpi, lehtori, kaupunginvaltuutettu (SDP) Tampere

Kirjoitus on lähetetty 2.4. Aamulehden Lukijalta-palstalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulu, peruskoulu, toinen aste, eriarvoistuminen, koulutus, lähiökoulut, oppimistulokset, sdp, Tampere, tasa-arvo, ryhmäkoko, luokkakoko

Vastine Tamperelainen: Eriarvoistumista tulee ehkäistä

Lauantai 7.1.2012 - Johanna Loukaskorpi

Heikki Luoto (ps) kirjoitti (Tamperelainen 31.12.) Tampereen kaupunginvaltuuston hyväksymästä koulujen eriarvoistumisen ehkäisyyn liittyvästä valtuustoaloitteestani. Kirjoituksessaan Luoto toteaa, että aloitteen vaatimista 50 000 eurosta iso osa valuu pieninä puroina valtavaan maahanmuuttokustannusten virtaan. Vaikka maahanmuutto Suomeen on kansainvälisesti vähäistä ja esimerkiksi Tampereella pääkaupunkiseutuun nähden minimaalista, käyttää Luoto ilmauksia kuten virta. Kielikuva luonnonmullistuksesta viestii uhasta ja hallitsemattomuudesta.

Aivan kuin maahanmuuttajia virtaisi Tampereelle suurena vyörynä tai tulvana, jota ei pystytä hallitsemaan.

Perussuomalaisille tyypillinen poliittinen retoriikka perustuu tällaisiin kielikuviin ja pelotteluun. Puhutaan pakkokansainvälistymisestä – aivan kuin tavallisesta tamperelaisesta tulisi uhri, joka pakolla kansainvälistetään pakolaisten ja maahanmuuttajien toimesta. Maahanmuuttajat toimivat perussuomalaisille poliitikoille sopivana syntipukkina. Koulujen eriarvoistuminen on iso ongelma ja on aivan liian helppoa syyttää siitä maahanmuuttajia. Heikki Luoto tuntuu kirjoituksessaan unohtavan, että työttömyyden kasvu, nuorison syrjäytyminen ja alueiden eriarvoistuminen ovat aivan kotitekoisia ongelmia.

Kaupunkien lähiökouluihin on 2000-luvulla keskittynyt entistä enemmän maahanmuuttajataustaisten, sosiaalisesti syrjäytyneiden, taloudellisesti heikompiosaisten perheiden lapsia mm. lastensuojeluasiakkaita ja perheitä joissa työttömyyttä on monessa sukupolvessa. Opettajat kokevat lähiökouluissa jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, sillä heillä ei ole riittävästi keinoja tukea haastavia oppilaita. Kaivattuja tukimuotoja ovat resurssi- ja erityisopettajien määrän lisäys, pienemmät ryhmäkoot ja koulunkäyntiavustajien määrä.

Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että koulut vaikuttavat merkittävästi alueiden kehitykseen. Jos koulujen oppilaspohja ja oppimistulokset eriytyvät alueellisten erojen kasvaessa, koulut kiihdyttävät entisestään alueiden eriytymiskehitystä lapsiperheiden muuttaessa alueelta tai oppilaiden hakeutuessa muihin kuin lähikouluihinsa. Koulujen ja aluekehityksen välisen kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen tiedostaminen on tärkeää, sillä kouluja tukemalla edistetään koulutusjärjestelmän tasa-arvoa ja samalla asuinalueiden tasapainoista kehitystä.

Sosialidemokraatteille koulutuksellinen tasa-arvo on yksi tärkeimmistä arvoista. Koulutuksellisen tasa-arvon periaate on meidän kaikkien etu ja koskettaa nimenomaan lähiöiden asukkaita. Sen sijaan että osoittelee perussuomalaisten tavoin ongelmia ja pelottelee niillä, tulee päätöksentekijöiden miettiä keinoja, joilla ongelmia voidaan ehkäistä. Jään odottamaan perussuomalaisia avauksia eriarvoistumisen ehkäisemiseksi.  

 Johanna Loukaskorpi, äidinkielen lehtori, kaupunginvaltuutettu (sd)

Kirjoitus on julkaistu Tamperelaisessa 7.1.2012.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulujen eriarvoistuminen, perussuomalaiset, koulutuksellinen tasa-arvo, maahanmuuttaja