Blogi: Kirjastot ovat elämysten ja tiedon aarreaittoja

Maanantai 27.3.2023 - Johanna Loukaskorpi

”Mistä voi löytää? / ja heille kaikille vastataan, / ja siihen suurimpaan lainauspöytään / heille maailmaa kannetaan.” Näin päättyy Ilpo Tiihosen runo Biblio, joka ylistää kirjastoja ja kirjallisuutta elämysten lähteenä. Kirjasto – suurin lainauspöytämme – on suomalaisten käytetyin kulttuuripalvelu ja pidetyin kuntapalvelu.

Viime päivinä on puhuttanut perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran lausunto, kolmen suurimman puolueen puheenjohtajatentissä, kulttuurista luksuspalveluna. Kulttuuri ja taide ei ole luksusta, vaan kulttuuri luo hyvinvointia ja on merkittävä  työllistäjä. Kulttuurin hyvinvointivaikutukset ovat moninaiset. Yksi itselleni merkityksellinen kulttuuripalvelu on kirjastopalvelu.

Suomalaiset viihtyvät ja viettävät aikaansa kirjastossa ja lainaavat edelleen myös kirjoja tiuhaan tahtiin. Pohjoismaisessa vertailussakin Suomi on ykkösenä kirjastojen käytössä. Kotikaupunkini Tampereen asukkaat ovat erittäin ahkeria kirjaston käyttäjiä ja käyttävät kirjastoa enemmän kuin suomalaiset keskimäärin. Asukasta kohden esimerkiksi vuonna 2018 Tampereen kaupunginkirjastoissa tehtiin 12 käyntiä ja 21 lainaa eli kaikkiaan 4,8 miljoonaa lainaa. En itsekään poikkea tästä joukosta, sillä myös minulle kirjasto on aina ollut yksi ehdottomia lempipaikkojani. Olen ahkera lukija ja kirjaston käyttäjä. Tiihosen sanoin kirjastossa voi työntää päänsä tämän maailman lauseisiin. Se on elämysten ja tiedon aarreaitta.

Itse olen ollut vankka kirjastojen puolustaja ja lukutaitotyön edistäjä sekä politiikassa että äidinkielen opettajan työni näkökulmasta. Kirjaston tehtävä on palvella ihmisten tarpeita, ja kirjastot ovatkin muuttuneet yhä enemmän erilaisiksi palvelutaloiksi, joissa voi oppia, tavata ihmisiä tai järjestää tapahtumia. Kirjastojen tapahtumissa käy vuosittain lähes miljoona suomalaista. Tapahtumatarjonta kirjastoissa on tärkeää, mutta itse haluan kuitenkin korostaa kirjastojen merkitystä suomalaisessa lukutaitotyössä ja kirjastojen vahvaa ja merkittävää roolia lukemisen edistäjänä. Me tiedämme, että lasten ja nuorten lukutaito on heikentynyt ja erityisesti poikien lukuinto on liian usein kateissa. Kirjastoilta ei siis tehtäväkenttä lopu vaan vaaditaan entistä vankempaa yhteistyötä peruskoulun ja perheiden kanssa lukemiseen kannustamisessa ja innostamisessa. Mutta juuri siinä ydintehtävässään kirjastot ovat ehdottomia ykkösiä.

Politiikan tehtävä vuorostaan on huolehtia, että jatkossakin kirjastojen rahoituksesta pidetään huolta ja että kulttuuripalveluita kokonaisuudessaan ei ajatella luksuksena vaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäjinä ja suomalaisen sivistyksen takaajina. Valtio tukee kulttuurialaa 1,2 miljardilla ja ala tuottaa jopa 13 miljardia. Luovan alan merkitys on siis iso ja se toimii Suomen kasvun veturina. Kulttuuribudjetin perusrahoitus tulee nostaa prosenttiin valtion budjetista ja siksi on tärkeää näissä vaaleissa äänestää kulttuurimyönteisiä ehdokkaita. 

VASTINE: Kirjaston kotipalvelut palvelevat edelleen

Torstai 12.10.2017 klo 13:28 - Johanna Loukaskorpi

Aamulehden mielipidekirjoituksessa 8.10.2017 Esko Erkkilä paheksui Tampereen kirjaston kotipalvelujen lakkauttamista. Tieto kotipalvelun lopettamisesta ei pidä paikkaansa.

Kirjaston kotipalvelut jatkavat toimintaansa, ja niiden palvelut katsotaan erittäin tärkeäksi osaksi kirjaston palveluvalikoimassa. Kotipalvelut tarjoavat aineistotoimituksia paitsi yksittäisille asukkaille myös kaupungin palvelutaloihin ja asumisyksiköihin. Myös erilaiset ohjelmapalvelut kuuluvat kotipalvelujen valikoimaan. Ikäihmiset ovat erittäin tärkeä kohderyhmä kirjastolle muiden asiakasryhmien tavoin.

Kirjasto on suunnittelemassa sisäistä organisaatiouudistusta, jossa koti- ja kirjastoautopalvelut yhdistetään, mutta tällä ei ole mitään tekemistä palveluiden laadun kanssa. Päinvastoin palvelua tullaan edelleen kehittämään, myös yhdessä kaupungin muiden yksiköiden kanssa.

Toivomme, ettei kirjaston palvelemia erityisryhmiä peloteltaisi huhupuheilla. Kirjoitus on aiheuttanut turhaa huolta kotipalvelun käyttäjissä. Tampereen suurinvestoinnit eivät myöskään vaikuta kirjastopalveluiden kehittämiseen, kuten kirjoituksessa annettiin ymmärtää.

Johanna Loukaskorpi, hyvinvointipalveluiden apulaispormestari
Pirkko Lindberg, kirjasto- ja kansalaisopistoyksikön johtaja

VASTINE AL: Osa maamme päättäjistä puhuu kirjojen ja lukemisen puolesta

Tiistai 10.2.2015 - Johanna Loukaskorpi

Arto J. Heinämäki kirjoitti Aamulehden  mielipidekirjoituksessaan (AL 4.2.), etteivät päättäjät puhu kirjojen puolesta. Haluan oikaista tätä väitettä. Osa päättäjistä puhuu kirjojen ja lukemisen puolesta. Esimerkiksi itse olen kirjoittanut lukemisesta, lukemattomuudesta, kirjastoista ja kirjallisuudenopetuksesta useita mielipidekirjoituksia, kolumneja ja pitänyt niihin liittyviä puheita eri tapahtumissa.  Yhtenäiskoulun opettajana olen selvillä lasten ja nuorten lukutottumuksista ja mielikirjoista.

Heinämäki muistuttaa, että kirjan arvonlisävero on Suomessa korkeampi kuin muissa EU-maissa. Verotuksella on varmasti vaikutusta kirjan heikentyneeseen asemaan. Ensi vaalikaudella perinteisen kirjan ja E-kirjan arvonlisäveroa tulisi pudottaa eurooppalaiselle tasolla.  Kirjan alv:n suuruus ei kuitenkaan ole ainoa syy lukuinnon laimenemiseen.  Kirjoja saa kirjastoista, ja niiden merkitystä pidän tärkeämpänä kuin kirjojen alv:n pudottamista.  Tampereella ja monissa naapurikunnissa on viime vuosina supistettu kirjastoverkkoa, mikä on huolestuttava ilmiö ja väärä säästökohde. Matalan kynnyksen lähikirjastot ovat asukkaille tärkeitä. Kirjaston vaivaton saavutettavuus on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymys.

On hyväksyttävä, että lukutottumukset ovat muuttuneet. Kirja kilpailee ajastamme netin, sosiaalisen median ja viihteen kanssa. Syvällistä ja analyyttista lukutaitoa tarvitaan myös pelien ja somen maailmassa. Päiväkotien ja koulujen merkitys kirjallisuuteen tutustuttajina ja kirjan ystäväksi kasvattajina on entistä suurempi. Lukutaitoa ei voi opettaa vain alakoulun ensi luokilla, vaan se on koko pitkän koulupolun sivistystehtävä. Erilaiset somessa toteutetut hauskat kampanjat ja –haasteet nostavat kirjan ja kirjallisuuden näkyvyyttä ja kiinnostusta lukemiseen.

Presidentti Niinistö ja rouva Jenni Haukio ovat Kirjan vuoden 2015 suojelijoita. Kirjan vuosi on suomalaisen kirja-alan yhteinen hanke, joka muistuttaa eri tempausten kautta lukemisen merkityksestä elämysten lähteenä. Presidenttipari on haastanut  suomalaiset antamaan lapsille lukuaikaa ja kannustamaan kirjojen ääreen. Presidentin ja hänen puolisonsa askelia on hyvä seurata. 

Hyvä lukutaito on nykyään välttämättömyys, sillä heikot lukijat ovat vaarassa syrjäytyä opiskelu- tai työelämästä. On hyvä silti muistaa, ettei kirjallisuuden lukeminen tee kenestäkään sen parempaa ihmistä kuin musiikin tai urheilun harrastaminen. Monipuolinen liikunta-, kulttuuri- ja taidekasvatus tukee parhaiten lasten ja nuorten kehitystä. Taiteen, kuten draaman, kirjallisuuden tai sirkuksen kautta oppiminen, lisää  ymmärrystä omaan itseen ja toisiin sekä kasvattaa terveyttä, itsetuntoa ja luovuutta. 

Kirjoitus on julkaistu AL:n Lukijalta-palstalla 10.2.2015

KOLUMNI Pirkkalainen: Lukemattomia lukemattomia poikia (ja tyttöjäkin)

Keskiviikko 4.2.2015 - Johanna Loukaskorpi

Maailman paras peruskoulu synnyttää maailman parhaat lukijat. Todellisuus on tylympi. Peruskoulun läpäisevistä pojista joka kahdeksas ei osaa lukea hyvin, jotta menestyminen jatko-opinnoissa olisi mahdollista tai riittävät työelämävalmiudet. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila nostaa vuoden 2015 teemaksi koulutuksen eriarvoistumisen. Yksi sitä lisäävä tekijä on tyttöjen ja poikien lukutaitoerot.

Vuonna 2012 pojista heikkoja lukijoita oli 18 % ja tytöistä 5 %. 15-vuotiaista pojista puolet ei lue vapaa-ajalla kirjallisuutta. Pisa-tutkimus osoittaa, että Suomessa erot sukupuolten välillä ovat OECD-maiden suurimmat. Pojat ovat lukutaidossa 1,5 vuotta tyttöjä jäljessä. Eikä siinä kaikki, tyttöjen lukutaitokin on heikentymässä. 

Perinteinen kirja ei ole pitänyt pintaansa kilpailussa vapaa-ajasta. Sen ovat syrjäyttäneet tietokone-, netti- ja kännykkäpelit ja sosiaalisen median lisääntynyt käyttö. Lapsilla ja nuorilla ei ole enää aikaa lukea.

Syksyllä 2014 Suomessa vieraili yhdysvaltalainen lukutaitotutkija William B. Brozo. Hänen mukaansa lukutaito näkyy opintomenestyksessä ja sosiaalisessa hyvinvoinnissa. Miten kannustaa astetta kovemmat jätkät lukemaan, sillä heikko lukutaito lisää vaaraa syrjäytyä?
Brozo on havainnut hyväksi keinoksi vanhempien oppilaiden hyödyntämisen juuri lukemaan oppineiden lukuharrastuksessa. Isommat koululaiset voivat suositella nuoremmille luettavaa, he voivat lukea ääneen ja kertoa omista lukukokemuksistaan. Tällaisissa kokeiluissa vanhempien koululaisten oma asenne lukemista kohtaan kohenee samalla. Kannustankin opettajia kokeilemaan eri-ikäisten yhteisiä kirjallisuustunteja.

Lasten ja nuorten, varsinkin poikien, lukemattomuuteen ja lukumotivaation lisäämiseen on heräilty eri puolilla maata. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla on käynnissä hanke, jossa alueen kuntiin on perustettu lukukerhoja. Kerholaiset valitaan opettajien suositusten, oman tai kodin kiinnostuksen kautta. Kerhot on suunnattu heikoille lukijoille. Niiden tarkoitus on rohkaista tarttumaan tarinoihin ja luomaan lukutottumusta lapsille, joille lukeminen ei ole ollut aiemmin mielekästä. Lukukerhojen myötä monen lapsen lukutaito on parantunut. 
Valtakunnallisessa Lukuinto-ohjelmassa mukana oleva Kauhajoen kunta on yhdistänyt urheilun ja lukemisen. 12—13-vuotiaita koripallopoikia odottaa joukkueen bussissa koulun ja kirjaston yhteistyönä keräämä kirjakassi, josta he löytävät mielekästä lukemista pelireissuilla. 

Hämeenlinnan yhteiskoulussa lähi- ja koulukirjasto yhdistettiin. Kirjasto sai tilat peruskoulun sisältä. Aula ja pari luokkatilaa täyttyivät kirjoista. Niistä tuli näkyvä osa koulupäivää. Välitunnilla oppilas voi tarttua nuortenkirjaan, lukea lehtiä tai sarjakuvia.

Lukukerhot, -porkkanat ja draamalliset kirjallisuustunnit kannustavat osaa koululaisista lukemaan enemmän. Miespuoliset lukevat esikuvat ovat erittäin tärkeitä poikien lukumotivaation lisääjiä. Kotien ilmapiirillä on myös merkitystä lukuharrastuksen tukemisessa. Finlandia-palkinnon voittanut Jussi Valtonen totesi eräässä haastattelussa, että hänen onnensa olivat lukevat kaverit. Kavereiden kirjavinkit otetaan todesta. Jokaisella pojalla (ja tytöllä) olisi hyvä olla vähintään yksi lukeva kaveri.

Kolumni on julkaistu Pirkkalainen-lehdessä 4.2.2015

Puhe valtuustossa: Liikunta- ja kulttuuriohjelma 2013-2020

Maanantai 28.1.2013 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Olen ollut neljä vuotta sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakunnassa. Ne ovat olleet hyviä vuosia. Lautakuntaa ovat johtaneet apulaispormestari Pesä ja Parviainen hyvällä, luottamusta herättävällä tavalla. Erityisesti olen ollut vakuuttunut apo Olli-Poika Parviaisen kyvystä pitää liikunnan ja kulttuurin puolta. Olenkin iloinen, että hän jatkaa lautakunnan johdossa. Lautakunta on ollut melko yhtenäinen ja pitänyt tiukasti ääntä kulttuuria ja liikuntaa koskevissa asioissa. Äänestyksiin on jouduttu harvoin. Olemme muun muassa hyväksyneet sivelassa hyvässä hengessä liikunta- ja kulttuuriohjelman vuosille 2013-2020.

En puutu ohjelmaan sen tarkemmin, koska olen ollut sitä hyväksymässä, mutta haluan kuitenkin nostaa ohjelmasta yhden asian. Liikunta- ja kulttuuriohjelmaan on kirjattu seuraava kohta. Tämän kohdan toteuttamisessa tulevan neljän vuoden aikana tänään valitut sivelan jäsenet joutuvat kovaan prässiin. ”Julkistalouden kiristyessä nykyisen kaltaisen palvelutason ylläpitäminen ei ole mahdollista, minkä vuoksi kunnan tarjoamia vapaa-ajanpalveluita tulee tarkastella kriittisesti.”

Ohjelmaan on kirjattu, että sellaisista palveluista voidaan luopua, jotka eivät ole tunnettuja ja joiden käyttö supistuu; sellaisten harrasteiden tukemisesta, joissa harrastaminen kasautuu pienille aktiiviryhmille sekä yksityisen sektorin kanssa päällekkäisistä rakenteista ja palveluista. Minulle on lautakunnassa vakuutettu, ettei tämän varjolla olla lakkauttamassa lähikirjastoja. Tosin valtuuston koulutuksessa Aulangolla tuli jälleen sellainen tunne, että eteläisen alueen pienet, usein koulujen yhteydessä olevat kirjastot, ovat ehkä kuitenkin uhattuina.      

Monet tutkimukset ovat osoittaneet ja olen sen myös omassa työssäni äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana huomannut, kuinka lasten ja nuorten omaksi huviksi ja vapaa-ajan kuluksi tarkoitettu lukeminen on vähentynyt merkittävästi viimeisinä vuosina. Kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää ajattelukykyä, lisää mielikuvitusta, parantaa sanavarastoa ja kielellistä kehitystä, auttaa tiedon jäsentelyssä ja ymmärtämisessä sekä tuottaa elämyksiä. 

Kirjastoilla on tärkeä rooli lasten ja nuorten lukemisen edistämisessä. Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relanderin mukaan kirjaston tulisi olla rollaattorimatkan päässä kotoa. Kirjastojen ei tule olla vain rollaattorimatkan päässä, vaan myös koulumatkan varrella. Koulujen yhteydessä olevilla lähikirjastoilla on paras mahdollisuus yhdessä koulun kanssa opettaa lapset lukijoiksi. Välituntisin, oppitunneilla ja koulun jälkeen lapsi parhaiten löytää tiensä kirjaston vakituiseksi käyttäjäksi. Hyvä lukutaito on yksi merkittävimmistä tekijöistä, joka ehkäisee syrjäytymistä.

Koulujen yhteydessä ja  välittömässä läheisyydessä olevia kirjastoja ei tule säästösyistä sulkea, vaan uuden lautakunnan ja viimeiseksi valtuuston, tulee kantaa huolta lähikirjastojen tulevaisuudesta. Lähikirjastot eivät ole se, mistä tässä kaupungissa on varaa taloudellisista syistä luopua. Lähikirjastot ovat matalan kynnyksen palveluita, joiden palvelut kohdentuvat juuri sinne, missä palvelua tarvitaan. Haluan muistuttaa, että kirjastopalvelut ovat Tampereella käytetyin ja kiitetyin kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden muoto.

 

Mielipidekirjoitus AL: Lähikirjastoja tarvitaan edelleen

Tiistai 29.11.2011 - Johanna Loukaskorpi

Olen ollut Tampereen kaupungin sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakunnan jäsenenä kolme vuotta ja ei ole ollut lautakunnan kokousta, jossa en ole puolustanut ihmisten oikeutta käydä lähikirjastossaan, korostanut lähikirjastojen merkitystä asuinalueilleen ja niiden tarpeellisuutta lasten ja nuorten lukemisen edistäjinä. Tästä on tullut jopa lautakunnan sisäinen vitsi, sillä muutamat lautakunnan jäsenet kiusoittelevat minua ajatuksella, että jospa tänään lakkautettaisiin joku kirjasto.

Lähikirjastojen lakkauttaminen ei kuitenkaan ole mikään vitsi. Se on pelottava  ajatus ja kuvastaa nykyajan tehokkuusajattelua. Apulaispormestari Pesä haluaa rakentaa Tampereelle isoja aluekirjastoja ja samalla lakkauttaa asuinalueiden omat pienet lähikirjastot. Pyrkimyksenä on saada kirjastosta kansalaisten kahvilatyyppisiä olohuoneita, joissa voisi oleskella, harrastaa kaikkea kivaa ja työskennellä lähes ympäri vuorokauden.

Lähikirjastot voivat olla omien alueidensa olohuoneita, jos niin halutaan. Niiden paras puoli on se, että ne ovat lähellä. Useimmat lähikirjastot sijaitsevat alakoulun välittömässä läheisyydessä. Näin on muun muassa eteläisellä alueella, jossa Koivistonkylän, Nekalan ja Härmälän kirjastot sijaitsevat samassa rakennuksessa alakoulun kanssa. Etelä-Tampereelle suunnitellaan uutta aluekirjastoa yhdessä Pirkkalan kanssa, jolloin alueiden omat kirjastot joutuvat vaaravyöhykkeelle. Myös Etelä-Alvari on ilmaissut yksimielisyytensä lähikirjastojen tarpeellisuudesta ja siitä, ettei koulujen yhteydessä olevia kirjastoja saa lakkauttaa tai siirtää muualle.
 
Kasvu kirjan ja kirjallisuuden ystäväksi alkaa lapsuudesta, siksi kirjaston on oltava lähellä. Alueilla olevat lähikirjastot tekevät paljon yhteistyötä oman alueensa alakoulun ja päiväkotien kanssa. Myös ikäihmisille ja kotivanhemmille on tärkeää, että kirjasto sijaitsee lähellä kotia ja siellä on helppo poiketa. Kirjastot ehkäisevät myös syrjäytymistä tarjoamalla monille mahdollisuuden käyttää tietokoneita ja erilaisia digitaalisia palveluita. 
Suomalainen sivistys ja peruskoulun hyvä Pisa-menestys perustuvat omalta osaltaan nimenomaan kaikille yhteiseen ilmaiseen kirjastolaitokseen ja loistavaan lukutaitoon. Lähellä kotia olevat kirjastot ovat tärkeitä sivistyksen ja kulttuurin ylläpitäjiä. Lähikirjastoilla on kuitenkin sivistyksen ja lukemisen edistämisen lisäksi tärkeä merkitys kaupunginosien yhteisöllisyyden rakentajina. Esimerkiksi Härmälässä lähikirjasto tekee Härmälän koulun vanhempainyhdistyksen kanssa paljon yhteistyötä ja osallistuu muun muassa Härmälän keväiseen turvallisuuspäivään sekä eskari-iltaan yhtenä toimijana. 
Toimivia lähikirjastoja ei saa lakkauttaa. Ne tarjoavat lukemista, sivistystä, kulttuuria, tietoa, elämyksiä ja yhteisöllisen paikan, jossa voi kokoontua. Nyt on aika herätä ja perustaa kansanliike Tampereen lähikirjastojen puolesta. Vielä on aikaa!

Johanna Loukaskorpi, kaupunginvaltuutettu (sd), äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, Tampere

Kirjoitus on julkaistu AL:ssä Lukijalta-sivuilla 29.11.2012.