Toimeentulohaaste päivät 1 ja 2

Torstai 30.11.2017 klo 10.41 - Johanna Loukaskorpi

Maanantai 27.11

Minut haastettiin muutama viikko sitten Invalidiliiton ja Tampereen Invalidit ry:n toimesta valtakunnalliseen toimeentulohaasteeseen, mikä tarkoittaa sitä, että viikon ajan 27.11-3.12 minun olisi tultava toimeen 50 eurolla. Haasteella Invalidiliitto haluaa nostaa esille vähävaraisten ja vammaisten ihmisten sosiaalisen ja taloudellisen yhdenvertaisuuden.

Huomasin jo maanantaina, kuinka haasteellista on suorittaa haasteviikkoa tosissaan tässä apulaispormestarin työssä. Tapasin maanantaiaamusta Soste ry:n toiminnanjohtaja Vertti Kiukaan. Jätin ottamatta kahvia tapaamisen yhteydessä ja tyydyin sen sijaan vesilasiin, koska vähävaraiselle harvemmin tarjotaan ilmaista ruokaa tai juomaa. Saman syyn vuoksi päädyin jättämään maanantaisen kaupunginhallituksen kokouksen yhteydessä tarjottavan lounaan väliin. Kokouksessa oli kuitenkin hedelmiä ja kahvia tarjolla ja en enää kokouksen jatkuttua kyennyt olemaan syömättä.

Kokouksesta kiiruhdin Minetti-neuvotteluihin Ratinaan. Ratinassa auton parkkeeraus maksoi 1,70 e. Olin aamulla valinnut auton, koska illaksi minun oli kiirehdittävä suoraan Minetti-neuvotteluista Hervantaan puhumaan sote-asioista. Hervannassa minulle tarjottiin keksiä ja teetä. Olin kotona kahdeksalta. Söin lautasellisen spagettia ja kanakastiketta. Minulta ei ollut kulunut päivän aikana rahaa muuta kuin parkkeeraukseen, mutta toisaalta olisin voinut syödä vatsani täyteen monessa paikkaa, mikä ei köyhälle useinkaan ole mahdollista.

Illalla opiskelija-asuntoon aiemmin syksyllä muuttaneelta pojalta tuli tekstiviesti, jossa hän pyysi rahaa ruokaan, koska opintotuki tulisi vasta viikon päästä ja tili oli tyhjä. Haasteesta huolimatta laitoin pojan tilille 20 euroa ruokarahaa. Viikon budjetistani oli mennyt lähes puolet jo ensimmäisenä päivänä.

Hallitus on leikannut merkittävästi opintotukea, ja opintotuki on tällä hetkellä niin pieni, että harva opiskelija tulee sillä oikeasti toimeen. Tämän takia monet opiskelijat joutuvat tekemään töitä opintojen ohella tai turvautumaan vanhempiinsa. Voin kuvitella pienituloisten perheiden ahdistuksen, kun ei ole mahdollisuutta tukea omaa nuortaan taloudellisesti. Vammaisten vanhempien perheissä eletään lisäksi valtaväestöä useammin köyhyysrajalla, koska perheet elävät usein kansaneläkkeen ja vammaisetuuksien varassa. Osattomuuden ja ulkopuolisuuden tunne onkin tällaisissa perheissä suurempaa kuin monissa muissa perheissä. Vaarana on myös se, että vähävaraisen perheen lapset jättävät kouluttautumatta, koska esimerkiksi korkeakoulutus on vaarassa muuttua monille taloudellisesti mahdottomaksi.

Tiistai 28.11.

Toisen haastepäivän aamuna kokoontui kaupungin johtoryhmä. Päätin, etten tällä kertaa jätä lounasta syömättä, vaan söin kokouksen päätteeksi lounaan. Virastotalon lounas maksaa 6,40 e. Lounaan jälkeen menin tarkastuslautakunnan kuultavaksi ikäihmisten asumispalveluista. Ehdin olla tarkastuslautakunnan kuultavana puolisen tuntia, koska lähdin työmatkalle Turkuun. Työmatka tuli tietooni yllättäin edellisellä viikolla, koska Tampereen kaupungille myönnettiin palkinto Yksi elämä -juhlaseminaarissa Turun Logomossa Päättäjät-kategoriassa. Kävin vastaanottamassa palkinnon Tampereen kaupungin puolesta. Yksi elämän tavoitteena on terveempi Suomi. Aivoliiton, Diabetesliiton ja Sydänliiton yhteiset terveystalkoot edistävät terveyttä ja hyvinvointia läpi elämän. Palkintoperusteissa todettiin muun muassa, että Tampere tekee jatkuvasti arvokkaita terveyspäätöksiä monella toimialalla. Tampereella on toteutettu muun muassa Sydänmerkki joukkoruokailuun sekä maksuttomat monipuoliset liikuntaryhmät lapsille ja nuorille, kehitetty lähiliikuntapaikkoja ja palkattu psykologi diabetesvastaanotolle. Jouduin menemään autolla Turkuun, joten työmatka sotki haastepäivän taloustilanteen. Ostin bensaa 30 eurolla. Seminaari päättyi coctail-tilaisuuteen, jossa söin muutamia cocktailpaloja. Kotimatkalla pysähdyin Urjalassa ja join kupin kahvia sekä mozzarellapaninin. Ne maksoivat 7.30.

Haastepäivän taloudellisesti haastavin tilanne liittyi kuitenkin jälleen kerran lapsiin. Keskimmäinen ilmoitti tekstiviestitse tarvitsevansa rahaa lukion oppikirjoihin. Jouduin jälleen tinkimään viikon haasteesta ja siirsin 90 euroa neljää lukion oppikirjaa varten. Lukio- tai ammattiopintojen kustannukset (oppikirjat, tietokonehankinnat, ammattiopiskelussa tarvittavat välineet) aiheuttavat jatkuvasti suuria taloudellisia haasteita monille toisen asteen opiskelijoille ja heidän perheilleen. Tämä tieto selviää esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n kyselystä, jonka tulokset julkistettiin marraskuussa. Tuloksiin sisältyvät lainaukset yksittäisistä vastauksista kertovat, että opintojen rahoittaminen on monelle opiskelijalle ja hänen perheelleen todellinen ja iso ongelma, mikä on johtanut kurssien väliin jättämiseen, mikä taas on heikentänyt opintomenestystä. Pahimmassa tapauksessa rahapula on aiheuttanut opintojen keskeyttämisen tai monilapsisessa perheessä sulkenut osan lapsista koulutuksen ulkopuolelle. On päättäjien tehtävä huolehtia siitä, että myös vähävaraisten perheiden lapsilla on mahdollisuus suorittaa lukio- tai ammattitutkinto. Nykymaailmassa ilman toisen asteen tutkintoa ei pärjää tai työllisty.

Apon elämää: Invalidiliiton toimeentulohaaste vastaanotettu

Maanantai 20.11.2017 klo 15.10 - Johanna Loukaskorpi

Kansainvälistä vammaisten päivää vietetään 3. joulukuuta. Päivän teemaksi Invalidiliitto on valinnut taloudellisen ja sosiaalisen yhdenvertaisuuden. Päivää edeltävän viikon aikana eli ensi viikolla 27.11-3.12. Invalidiliitto järjestää toimeentulohaasteen, jonka tavoitteena on saada näkyvyyttä vammaisten toimeentuloon liittyviin ongelmiin.

Monen vammaisen ihmisen taloudellinen asema on huono. Terveysongelmat ja huonot mahdollisuudet päästä työelämään lisäävät taloudellista eriarvoisuutta. Vammaisuus on myös valitettavasti edelleen toiseksi yleisin syrjintäperuste yhteiskunnassamme. Vammaisten taloudellista tilannetta kiristävät perusturvan indeksijäädytykset, lääkekorvausten leikkaukset ja asumiskulujen – erityisesti vuokrien ja sähkön hinnan nousu. Monen vammaisen ihmisen ainoa tulonlähde on työkyvyttömyyseläke. 

Liian monen vammaisen ihmisen kuukausitulot hipovat köyhyysrajaa. Asumis- ja muidenperuskulujen jälkeen käteen jää usein vain 50 euroa viikossa. Silloin voi joutua valitsemaan, ostaako lääkkeitä vai ruokaa. Maksaako puhelinlaskun vai käyttääkö rahat taksimatkaan, jotta pääsee kauppaan? Entä jos tulee jokin yllättävä meno: joutuu sairaalaan tai jääkaappi hajoaa?

Taloudellinen eriarvoisuus johtaa yleensä myös sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Vähävaraisten vammaisten ihmisten sosiaalinen elämä kutistuu olemattomiin ja yksinäisyys lisääntyy. 

Invalidiliiton jäsenyhdistykset voivat haastaa mukaan yhden tai useampia oman alueensa poliitikkoja tai mielipidevaikuttajia. Haastetun henkilön pitäisi tulla toimeen viikon ajan samalla rahasummalla kuin kaikkein vähävarainen vammainen ihminen eli 50 eurolla/viikko.

Tampereen Seudun Invalidit ry on haastanut minut mukaan ja olen lupautunut haasteeseen. Tiedostan haasteeseen liittyvän paljon ongelmia. On aivan eri asia elää 50 eurolla seitsemän päivää, kun tietää, että seuraavalla viikolla voi palata normaaliin elämäänsä. Vammaisilla ja vähävaraisilla ei ole mahdollista palata "arkeen", sillä se arki saattaa olla jatkuvaa kamppailua toimeentulokysymysten edessä. 

Apulaispormestarin työ asettaa myös haasteeseen omat ongelmansa. Työhöni kuuluu paljon edustamista ja tapaamisia, joissa tarjotaan lounas, välipaloja tai jotakin naposteltavaa. Vähävarainen sen sijaan harvemmin osallistuu tilaisuuksiin, joissa on tarjolla ilmaista syötävää.

Esimerkiksi vähävaraisella pääosa viikon menoista saattaa kulua bussikortin lataamiseen 20 eurolla. Itse voin siirtää tavallisten laskujen maksua viikolla, köyhä sen sijaan elää kädestä suuhun, eikä taloudellinen tilanne helpota seuraavallakaan viikolla. 

Päätin kuitenkin kaikista haasteeseen liittyvistä ongelmista huolimatta osallistua haasteeseen, sillä haluan olla tukemassa henkilökohtaisesti Invalidiliiton tärkeää toimeentulo-ongelmien esiinnostamista julkisuudessa ja edistää siltä osin vammaisten asiaa. Olen lupautunut kirjoittamaan kokemuksistani blogia kotisivuilleni viikon ajan.

Viikon nuukailu ei muuta omaa elämääni, mutta tuo toivottavasti esiin ihmisten välistä eriarvoisuutta ja sitä, millaisten toimeentulon ongelmien kanssa vammaiset ja vähävaraiset ihmiset joutuvat kaiken aikaa painiskelemaan. Otan mielelläni kommentteja ensi viikolla somessa ja vastaan kysymyksiin sekä Facebook- ja Twitter-tileilläni.

PUHE: Tammmenlehväkeskuksen Suomi 100 -juhla

Maanantai 16.10.2017 klo 16.58 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät juhlavieraat,

”Oi, maamme Suomi, synnyinmaa / soi sana kultainen! / Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa, / kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien” alkaa Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäinen runo. Isänmaamme saa tunnistettavat kasvonsa J.L. Runebergin säkeissä. Runebergin Maamme-runo sisältää useita säkeistöjä. Osa niistä on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomiksi. ”Totuuden, runon kotimaa, / maa tuhatjärvinen, miss’ elämämme suojan saa, / sa muistojen, sa toivon maa, / ain’ ollos, onnees tyytyen, vapaa ja iloinen.”

Suomi on tänä päivänä Runebergin sanoin vapaa ja iloinen maa. Siitä me nykypolvi saamme kiittää Teitä, sotiemme veteraaneja ja kotirintamalla toimineita lottia. Me saamme juhlia itsenäisyytemme satavuotisjuhlaa Teidän - itsenäisyytemme puolesta taistelleiden ansiosta. On äärettömän suuri kunnia tulla tänään tänne Tammenlehväkeskuksen juhlaanne tuomaan Tampereen kaupungin tervehdyksen.

Ilman teidän sukupolvenne uhrauksia kotimaamme ei olisi sitä, mitä se nykypäivänä on: menestyvä, kasvava ja kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu Suomi. Meidät suomalaiset on tunnettu maailmalla yhtenäisenä kansankuntana. Sodan käyneelle sukupolvelle oli kunnia kysymys, ettei kaveria jätetty tiukankaan paikan edessä. Samaa yhteenkuuluvuuden henkeä toivoisin näkeväni nykypäivänäkin. Että pitäisimme toisistamme huolta. Ettemme jättäisi kiihtyvän arjen keskellä ketään yksin - ilman hoivaa ja tarvitsemaansa tukea. Oli kyse sitten kotonaan asuvasta vanhuksesta, nuoresta huumeidenkäyttäjästä, köyhästä yksinhuoltajaäidistä tai pienestä maahanmuuttajalapsesta.

Hyvät kuulijat

Tammenlehväkeskuksessa on vuoden 2017 alusta rakennettu Suomi 100 juhlavuotta teemalla taide ja luova toiminta hyvinvoinnin ja kuntoutumisen lähteenä. Teema on huomioitu kaikessa Tammenlehvän tämän vuoden toiminnassa. Tampereen kaupungin kulttuuritoimi on avustanut juhlavuoden tapahtumien järjestämisessä.

Tämän päiväinen Suomi 100 -juhla on yhteisen suunnittelun tulos. Tammenlehväsäätiö järjestää juhlan yhdessä Tampereen sotaveteraanien huoltoyhdistyksen, Sotainvalidien Veljesliiton Tampereen osaston ja Tampereen kaupungin kanssa. Jokaisesta järjestöstä on ollut edustaja suunnittelutyöryhmässä. Lämpimät kiitokseni kaikille juhlan toteuttamisessa mukana olleille.

Yhteiskunnalla on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi ihmisten tekemiin valintoihin erilaisilla toimenpiteillä. Kunnan vastuulla on huolehtia siitä, että asukkaat saavat elää ympäristössä, joka tukee parhaalla mahdollisella tavalla heidän hyvinvointiaan. Käytännössä kyse on kunnan kannalta tehtävistä, joiden tavoitteena on asukkaiden hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn lisääminen, sairauksien ja syrjäytymisen ehkäisy sekä osallisuuden vahvistaminen.

Näitä tehtäviä toteuttavat jatkossa maakunta, kunta ja järjestöt yhdessä. Edistämällä hyvinvointia ja terveyttä ei pelkästään paranneta asukkaiden elämänlaatua, vaan myös lisätään alueen elinvoimaa, työllisyyttä ja tuottavuutta. Lisäksi samalla hillitään sosiaali- ja terveydenhuollon menojen kasvua.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on yksi niistä tehtävistä, joka jää kunnille sote-uudistuksen jälkeen. Kunnallisalan kehittämissäätiön tekemän kyselyn mukaan hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on tärkein kunnan ja maakunnan yhteistyöalue. Peräti 95 % keväällä valituista valtuutetuista piti sitä erittäin tai melko tärkeänä.

Hyvinvoinnin ja terveyden perusta syntyy arjessa, jossa ihmiset päivittäin käyttävät kunnan tuottamia palveluja. Esimerkiksi kasvatus- ja opetuspalvelut, työllisyyspalvelut ja nuoriso-, liikunta- ja kulttuuripalvelut edistävät kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä monien muiden toimintojen ohella.

Järjestelmän uudistuessa erilaiset yhteistyön mallit asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä kunnan ja maakunnan välillä korostuvat. Koko maakunta hyötyy, kun alueen kunnat onnistuvat väestön hyvinvointierojen kaventamisessa ja hyvinvoinnin lisäämisessä. Valtaosa ikäihmisten palveluista siirtyy sote-uudistuksen myötä maakunnan vastuulle. Kaupungilla on kuitenkin edelleen merkittävä rooli ikäihmisten hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja terveyden tukemisessa. Jatkossa onkin huolehdittava siitä, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävät sisältyvät toiminnan ja talouden suunnitelmiin ja hyvinvoinnin tukemiseen kulttuurin ja liikunnan keinoin sekä avustamalla järjestökenttää ohjataan riittävästi resursseja.

Hyvät juhlavieraat,

Sotaveteraanien saamia palveluita on Tampereella viime vuosina parannettu. Edeltäjäni apulaispormestari Mikko Aaltonen kehitti yhdessä ikäihmisten palvelujen kanssa veteraanien etuja ja palveluita monella tapaa. Kaupunki saa Valtiokonttorilta kotiin tuotavien palvelujen määrärahaa joka vuosi. Tämän määrärahan suuruus kasvoi tänä vuonna merkittävästi. Veteraanietuisuuksia ja palvelutarpeita hoitaa kaupungilla kaksi asiakasohjaajaa. Veteraaneilla on myös oikeus monipuoliseen kuntoutukseen: laitos- ja päiväkuntoutukseen sekä polikliiniseen avokuntoutukseen. Veteraanietuisuuksien lisäksi veteraaneille kuuluu sama hoito kuin muillekin tamperelaisille ikäihmisille.

Edesmennyt mummoni oli Karjalan evakko. Hän joutui lähtemään kahdesti kotoaan. Toisen kerran noin 15-vuotiaana lopullisesti. Mummo kertoi karjalan murteella paljon tarinoita rajan takaa. Hän kertoi meille lapsenlapsille myös ankeasta sekä pelottavasta sota-ajasta. Mummo asettui perheineen ensin Lahteen ja muutti sieltä pian Kangasalle, jossa itsekin olen asunut lähes koko lapsuuteni mummolan pihapiirissä. Mummo kaipasi kuitenkin koko elämänsä takaisin kotiin Kivennavalle. Kun olen täällä tänään kanssanne, tuntuu kuin rakas mummoni olisi taas hieman lähempänä minua. Arvostan suuresti Teitä sodan käynyttä sukupolvea, lottia ja sotiemme veteraaneja ja työskentelen siten, että Tampereella sotaveteraanit saavat jatkossakin tarvitsemansa palvelut.

Lauri Lylyn pormestariohjelmassa Inhimillinen ja vetovoimainen Tampere valtuustoryhmät ovat sitoutuneet palvelulupaukseen, että jokainen tamperelainen voi ikääntyä turvallisesti. Pormestariohjelmassa on sitouduttu siihen, että Tampereella ikäihmisille tarjotaan monipuolisia mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen, terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseen sekä aktiiviseen kansalaisuuteen. Myös liikkumista edistetään ja vapaaehtoistoimintaa, päiväkeskustoimintaa sekä palveluliikennettä kehitetään yhdessä kolmannen sektorin kanssa. Samalla jatketaan kaupungin omien alueellisten palvelukeskusten ja lähitorien kehittämistä.

Arvoisat sotiemme veteraanit, omaiset ja juhlavieraat,

Viime viikolla vietettiin kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven päivää. Päätän puheeni lukemalla katkelmia Kiven runosta Suomenmaa. Teidän veteraanien ansiosta saamme tänäänkin juhlia rakasta Suomenmaatamme ja nauttia tästäkin juhlasta. Runon säkeiden myötä toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlaa. Olkaamme onnellisia tästä kauniista kotimaastamme, sen luonnosta, kaupunkien vilinästä ja ihmisistä, jotka täällä asuvat tai tänne haluavat tulla. Pidetään huolta toisistamme.

”Maa kunnasten ja laaksojen, / Mi on tuo kaunoinen? / Tuo hohteess’ kesäpäivien, / Tuo loisteess’ pohjan tulien, / Mi ompi soma maa? / Siell tuhansissa järvissä / yön tähdet kimmeltää / ja kanteleitten pauhina / Siell kaikuu ympär’ kallioi’ / Ja kultanummen hongat soi: / Se ompi Suomenmaa. / En milloinkaan mä unohtais / Sun lempeet taivastas, / En tulta heljän aurinkos, / En kirkast’ kuuta kuusistos, / En kaskiesi sauvua / Päin pilviin nousevaa. / Nyt ihanainen, kallis maa / On meidän ainiaan; / Tuoss’ aaltoileva peltomme, / Tuoss’ viherjäinen niittumme, / Tuoss’ metsiemme jylhä yö / Ja meriemme vyö! / Oi Suomenniemi kaunoinen, / Sä iankaikkinen.”

Onnittelupuhe Tampereen seudun invalidit ry:n 80-vuotisjuhlassa

Lauantai 5.8.2017 klo 16.21 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat juhlavieraat,

Olen iloinen mahdollisuudesta saada tuoda Tampereen kaupungin tervehdyksen Tampereen Seudun Invalidit ry:n 80-vuotisjuhlaan tänne viehättävään Aitorantaan. 80 vuoden aikana yhdistyksenne on tehnyt korvaamattoman arvokasta ja tärkeää työtä fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten ihmisten aseman parantamiseksi, yhdenvertaisuuden lisäämiseksi sekä arjen helpottamiseksi. Monia vammaisille merkittäviä arjen asioita on korjattu 80 vuoden aikana, mutta se ei tarkoita, etteikö vielä olisi työtä tehtävänä vammaisten oikeuksien parantamiseksi. Ilman teidän
yhdistyksenne aktivisuutta ja asiantuntijuutta, ei tilanne Tampereella ja
naapurikunnissa olisi näinkään hyvä.

Yhdistyksenne monipuolisesta työstä ja aktiivisesta edunvalvonnasta haluan kiittää teitä kaikkia lämpimästi. Olette tärkeä yhteistyökumppani Tampereen kaupungille.

Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa kaikilla on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua, kehittää itseään, saada palveluita ja edetä työurallaan. Tampereen kaupunki on aina halunnut olla tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja mahdollisuuksien kaupunki.

Lauri Lylyn pormestariohjelma Inhimillinen ja vetovoimainen Tampere lähtee siitä, että ketään ei jätetä ja kaikki pidetään mukana. Pormestariohjelmassa todetaan, että Tampere on esimerkillinen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä ja että esteettömyys ymmärretään laaja-alaisesti kaikissa kaupungin palveluissa. Hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina yritän huolehtia sitä, että nämä kirjaukset tulevat myös käytäntöön. Meillä on esimerkiksi vielä lukuisia esteellisiä päiväkoti- ja koulurakennuksia. Näen tärkeänä, että esimerkiksi liikuntavammaiset lapset pystyvät ja saavat käydä lähikouluaan.

Kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen on yksi kunnan tärkeimmistä tehtävistä maakuntauudistuksen jälkeenkin. Ennaltaehkäisevässä työssä erityisesti teidän kolmannen sektorin toimijoiden työ on merkittävässä roolissa ja uskon, että kaupungin ja Tampereen seudun invalidit ry:n yhteistyō jatkuu yhtä hyvänä kuin nytkin.

Tampereen kaupunki on aktiivisesti edistänyt vammaisten asioita, mistä kertoo esimerkiksi se, että Tampereelle perustettiin vammais-ja esteettömyysasiamiehen
virka vuonna 2007 ensimmäisenä Suomessa. Nykyinen viranhaltija jää kesän aikana
eläkkeelle. Rekrytointi on käynnissä ja uusi asiamies aloittaa toimintansa syyskuun alussa. Tampereella toimii myös aktiivisena toimijana vammaisneuvosto.

Tampereen kaupungin uusi yhdenvertaisuussuunnitelma 2017-2021 hyväksyttiin tämän vuoden helmikuussa. Yhdenvertaisuus ja siihen liittyvät näkökohdat tulee suunnitelman mukaan huomioida kaupungin toiminnassa läpikäyväna perusperiaatteena. Yhdenvertaisuussuunnitelmasta käy ilmi, että palvelut on järjestettävä siten, että ne ovat kaikille sopivia ja saavutettavissa. Esteettömyys tulee olla suunta, jota kohti kaupunkiympäristössä tulee pyrkiä. Liikkumisen, henkilökohtaisen avun ja laadukkaiden asumisen tukipalveluiden mahdollistaminen ovat keskeisiä itsenäisen elämän perusedellytyksiä.

Hyvät kuulijat, on aivan selvää, ettei vammainen ihminen halua olla tulla nähdyksi pelkästään palvelujen asiakkaana vaan aktiivisena kaupunkilaisena, joka pystyy yksilöllisin tukitoimin ja kaupunkiympäristön ja palvelujen saavutettavuutta
parantamalla osallistumaan kaupungin täysivaltaiseksi jäseneksi ja työllistymään.

Vammaisuus on valitettavasti kuitenkin edelleen toiseksi yleisin syrjintäperuste yhteiskunnassamme. Te Tampereen seudun Invalidit ry:ssä olettekin merkittävässä asemassa tähän liittyen. Olette aktiivinen yhdistys, joka tarjoaa jäsenilleen
mahdollisuuksia toimia yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä ja valvoo heidän oikeuksiensa toteutumista sekä kehittää jäsenien mahdollisuuksia vapaamuotoiseen
yhdessäoloon, vertaistukeen, matkoihin sekä retkiin. Hyvä, aktiivinen ja jäsentensä hyvinvoinnista huolehtiva yhdistys toimii juuri näin.

Jokainen meistä voi tehdä yllättävän paljon yhdenvertaisuuden eteen. Lauri Viita kirjoittaa runossaan On ja ei seuraavasti: "On sanoo: onko onkohan?/ ja epäily valtaa maailman. / Ei sanoo: eikö eiköhän!/ ja näemme vuorien siirtyvän.” Kysymys on
asenteesta ja uskosta siihen, mitä tekee. Joskus kyse on myös ihan pienistä sanoista, äänen painoista ja puheen sävystä. Eikö vaan? Pitäkäämme se yhdistyksen 80-vuotisjuhlavuonna mielessämme, niin jatkossa vuoretkin siirtyvät. Lämpimät ja sydämelliset onnitteluni Tampereen kaupungin puolesta Tampereen seudun Invalidit ry:lle