Blogi: Kirjastot ovat elämysten ja tiedon aarreaittoja

Maanantai 27.3.2023 - Johanna Loukaskorpi

”Mistä voi löytää? / ja heille kaikille vastataan, / ja siihen suurimpaan lainauspöytään / heille maailmaa kannetaan.” Näin päättyy Ilpo Tiihosen runo Biblio, joka ylistää kirjastoja ja kirjallisuutta elämysten lähteenä. Kirjasto – suurin lainauspöytämme – on suomalaisten käytetyin kulttuuripalvelu ja pidetyin kuntapalvelu.

Viime päivinä on puhuttanut perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran lausunto, kolmen suurimman puolueen puheenjohtajatentissä, kulttuurista luksuspalveluna. Kulttuuri ja taide ei ole luksusta, vaan kulttuuri luo hyvinvointia ja on merkittävä  työllistäjä. Kulttuurin hyvinvointivaikutukset ovat moninaiset. Yksi itselleni merkityksellinen kulttuuripalvelu on kirjastopalvelu.

Suomalaiset viihtyvät ja viettävät aikaansa kirjastossa ja lainaavat edelleen myös kirjoja tiuhaan tahtiin. Pohjoismaisessa vertailussakin Suomi on ykkösenä kirjastojen käytössä. Kotikaupunkini Tampereen asukkaat ovat erittäin ahkeria kirjaston käyttäjiä ja käyttävät kirjastoa enemmän kuin suomalaiset keskimäärin. Asukasta kohden esimerkiksi vuonna 2018 Tampereen kaupunginkirjastoissa tehtiin 12 käyntiä ja 21 lainaa eli kaikkiaan 4,8 miljoonaa lainaa. En itsekään poikkea tästä joukosta, sillä myös minulle kirjasto on aina ollut yksi ehdottomia lempipaikkojani. Olen ahkera lukija ja kirjaston käyttäjä. Tiihosen sanoin kirjastossa voi työntää päänsä tämän maailman lauseisiin. Se on elämysten ja tiedon aarreaitta.

Itse olen ollut vankka kirjastojen puolustaja ja lukutaitotyön edistäjä sekä politiikassa että äidinkielen opettajan työni näkökulmasta. Kirjaston tehtävä on palvella ihmisten tarpeita, ja kirjastot ovatkin muuttuneet yhä enemmän erilaisiksi palvelutaloiksi, joissa voi oppia, tavata ihmisiä tai järjestää tapahtumia. Kirjastojen tapahtumissa käy vuosittain lähes miljoona suomalaista. Tapahtumatarjonta kirjastoissa on tärkeää, mutta itse haluan kuitenkin korostaa kirjastojen merkitystä suomalaisessa lukutaitotyössä ja kirjastojen vahvaa ja merkittävää roolia lukemisen edistäjänä. Me tiedämme, että lasten ja nuorten lukutaito on heikentynyt ja erityisesti poikien lukuinto on liian usein kateissa. Kirjastoilta ei siis tehtäväkenttä lopu vaan vaaditaan entistä vankempaa yhteistyötä peruskoulun ja perheiden kanssa lukemiseen kannustamisessa ja innostamisessa. Mutta juuri siinä ydintehtävässään kirjastot ovat ehdottomia ykkösiä.

Politiikan tehtävä vuorostaan on huolehtia, että jatkossakin kirjastojen rahoituksesta pidetään huolta ja että kulttuuripalveluita kokonaisuudessaan ei ajatella luksuksena vaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäjinä ja suomalaisen sivistyksen takaajina. Valtio tukee kulttuurialaa 1,2 miljardilla ja ala tuottaa jopa 13 miljardia. Luovan alan merkitys on siis iso ja se toimii Suomen kasvun veturina. Kulttuuribudjetin perusrahoitus tulee nostaa prosenttiin valtion budjetista ja siksi on tärkeää näissä vaaleissa äänestää kulttuurimyönteisiä ehdokkaita. 

PUHE: Työväen musiikkiliiton 100-vuotisjuhla

Perjantai 24.9.2021 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat juhlavieraat,

Sydämellisesti tervetuloa Raatihuoneelle. Hienoa, että tämä Suomen Työväen Musiikkiliiton 100-vuotista taivalta kunnioittava kutsuvierastilaisuus päästiin järjestämään koronapandemiankin aikana, vaikkakin typistettynä. Haluan tässä alussa vielä muistuttaa, että tämä tilaisuus järjestetään istuvana tilaisuutena ja meillä on maskin käyttösuositus.
Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin sosiaali- ja terveyspalveluiden apulaispormestarina Tampereella. Viime valtuustokauden toimin hyvinvointipalveluiden apulaispormestarina ja vastasin silloin myös kulttuuripalveluista.

Suomen Työväen Musiikkiliitto täyttää tänä vuonna sata vuotta. Haluan Tampereen kaupungin puolesta lämpimästi onnitella Teidän satavuotiasta liittoanne ja toivottavaa onnea ja menestystä seuraavalle sadalle vuodelle. Juhlavuotenne huipentuu tänä viikonloppuna vietettävään STM 100 -musiikkijuhlaan Tampereella ja juhlakonserttiin, jossa esiintyy liiton jäsenkuoroja ja konsertissa kantaesitetään liiton 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tilattu Antti Nissilän säveltämä ja sanoittama Laulujen loimu.

Koronapandemia on kurittanut kulttuurialaa ennennäkemättömän rankasti. Musiikkikenttä on ollut yksi eniten koronasta kärsineitä toimijoita. Kuorojen toiminta on ollut jäissä, konsertti- ja esiintymistoimintaa ei ole koronan aikana juurikaan ollut - muutamia livestriimiesityksiä lukuun ottamatta ja musiikin harrastustoimintakin on ollut vain suppeasti käynnissä. Onneksi nyt näkyy valoa, ja lokakuussa rokotuskattavuuden yli 12-vuotiaissa kansalaisissa pitäisi olla niin kattava, että loputkin rajoitukset voidaan purkaa. Voidaankin sanoa, että erityisen hienoa, että viikonlopun tapahtumanne kokoaa musiikkiliiton jäsenryhmiä ympäri Suomea tänne Tampereelle esiintymään, musisoimaan, laulamaan, muistelemaan ja juhlimaan yhdessä musiikkiliiton historiaa ja nykypäivää. Odotettavissa onkin mielenkiintoinen ja konserttien ja esiintymisten täyteinen viikonloppu ympäri Tamperetta.

Tampere on ollut tunnettu menestyvänä tapahtuma-, kulttuuri- ja elämyskaupunkina. Meillä on pitkä perinne yhteistyökumppanina toimimisesta erilaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä urheilu- ja kulttuuritapahtumissa. Kaupungissamme on järjestetty ennen pandemiaa jatkuvasti lukuisia kongresseja ja valtakunnallisia tapahtumia sekä tilaisuuksia. Toivomme tilanteen palautuvan tältäkin osin mahdollisimman pikaisesti normaaliksi. Joulukuussa aukeaa junaradan päälle uusin tapahtuma-areena Uros LIVE, joka lisää entisestään tapahtumatarjontaa, kiinnostavuutta ja elämyksiä alueellamme. Erilaisilla tapahtumilla on positiivinen vaikutus aluetalouteemme, työllisyyteen, kaupungin imagoon ja tunnettuuteen. Monipuolinen tapahtumatarjonta omalta osaltaan vahvistaa alueemme yhteisöllisyyttä ja identiteettiä. Pormestari Anna-Kaisa Ikosen pormestariohjelmassa Ihmisten Tampere – mahdollisuuksien kaupunki korostetaan Tampereen merkitystä tapahtumakaupunkina ja luovien alojen keskittymänä.

Hyvät musiikin ystävät,

Suomen Työväen Musiikkiliitto on maamme vanhin valtakunnallinen harrastajamusiikkijärjestö, joka on perustettu täällä Tampereella vuonna 1920. Siltäkin osin on erinomaista, että päädyitte viettämään juhlavuoden musiikkijuhlaanne juuri täällä Tampereella liiton kotipaikkakunnalle. Liittonne pitkä ja vaiheikas historia on viime vuonna saatettu historiantutkija Keijo Rantasen toimesta kansiin. Hymni työlle – Suomen Työväen Musiikkiliitto ja työväen musiikkiharrastus 1920–2020 -teoksessa kuvataan muun muassa, miten työväen musiikkiharrastus on osa suomalaista kulttuurihistoriaa ja se on osaltaan rakentanut suomalaista identiteettiä.

Liittonne tavoitteenanne on koko historianne ajan ollut edistää ja tukea suomalaisten yhdenvertaista iästä, taidoista tai varallisuudesta riippumatonta ja helposti saavutettavaa musiikkiharrastustoimintaa ja siinä olette onnistuneet erinomaisesti. Jäsenkuoroissanne ja -orkestereissanne musiikkia harrastaa tälläkin hetkellä noin 2 500 suomalaista. Musiikin harrastaminen edistää monin tavoin ihmisten hyvinvointia, lisää yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemisen riemua. Esimerkiksi kuoroharrastus on lähes jokaiselle suomalaiselle mahdollista muun muassa edullisuutensa vuoksi ja näin sen tuomat terveys- ja hyvinvointivaikutukset ovat eri ikäryhmien helposti saavutettavissa. Minulle on ollut itselleni erityisen tärkeää, että omat lapseni ovat harrastaneet musiikkia ja poikani ovatkin soittaneet Härmälän ja sittemmin Hatanpään koulun puhallinorkesterikoulussa ja nuorimmaiseni jatkaa soittoharrastustaan Tampereen Konservatorion Celsius-puhallinorkesterissa.

Olette aktiivinen liitto, joka tarjoaa jäsenjärjestöilleen erilaista toimintaa, tekee vahvaa yhteistyötä erilaisten musiikki- ja kulttuurijärjestöjen kanssa ja on toimii vaikuttavasti musiikinharrastajien edunvalvontatehtävissä. Hyvä, aktiivinen ja jäsentensä hyvinvoinnista huolehtiva liitto toimii juuri näin. Haluan vielä lopuksi sydämellisesti onnitella 100-vuotiasta Suomen Työväen Musiikkiliittoa! Onnea. Seuraavaksi Liiton tervehdyksen esittää Suomen Työväen Musiikkiliiton hallituksen puheenjohtaja Jaana Palanterä. Hänen jälkeensä saamme kuulla esiintyvän ryhmän lauluesityksen. 

VASTINE: Taiteilijoiden työtiloista on Tampereella puutetta

Torstai 29.4.2021 - Johanna Loukaskorpi ja Jaakko Stenhäll

Maire Martikainen kysyy mielipidekirjoituksessaan (AL 24.4.) toisaalta Nekalan koulun ja toisaalta Kalevan lastentalon suunnitelmien perään, viitaten hiljattain valmistuneeseen kulttuuritilaselvitykseen.

Tehdyssä kulttuuritilaselvityksessä tunnistettiin useita kohteita, joilla voi olla käyttöä kulttuurikäytössä eri muodoissaan. Kaupunginhallituksessa päätettyjen linjausten pohjalta tarveselvitystä aletaan tehdä Nekalan koulusta, joka luonnollisesti edellyttää sisäilmaremonttia ennen varsinaista käyttöä. Eri vaihtoehdoissa on puolensa, ja myös tarpeet vaihtelevat kulttuurin eri aloilla. Samalla kaupungin taloustilanne pakottaa valintoihin siinä, minkä verran kaupunki voi eri tilojen hyödyntämiseen sitoutua.

Ilmeistä kuitenkin on, että nimenomaan taiteilijoiden työtiloista Tampereella on puutetta, ja tässä Nekalan koulu voisi toimia erinomaisesti - yhdistettynä yleisöä houkuttelevaan avoimeen ja yhteisölliseen toimintaan. Lisäksi Nekalaan olisi mahdollista sijoittaa tarvittaessa joitakin kaupungin avustamien yhteisöjen tiloja. Myös Nekalan kirjastolle mahdollistuisi pysyvät tilat. Martikaisen mainitsemasta sijainnista on keskusteltu myös. Nekalan koulu on myös saavutettavissa alle 10 minuutin pyörämatkalla, reilun vartin kävelyllä tai lyhyellä bussimatkalla kaupungin keskustasta. On myös kaupungin tavoitteiden mukaista kehittää kantakaupungin eri alueita, ja kulttuurikeskus voisi tuoda Nekalaan aivan uudenlaista eloa. Hanke on kaikesta päätellen otettu alueella myös hyvin vastaan.

Martikainen kyselee myös Kalevan lastentalon käytön perään. On selvää, että lastentalolle tulee löytää uutta käyttöä, ja rakennus on ollut turhan kauan ilman seuraavia askeleita. Kohteen hyödyntäminen asumiseen, ainakin osin, on vahva vaihtoehto. Parhaillaan kaupungin viranhaltijat yhteistyössä valmistelevat uuden käytön mahdollistavaa asemakaavaa. Osana prosessia voitaisiin esimerkiksi rakennuksen myyntiin tähtäävällä konseptikilpailulla etsiä ratkaisua tämänkin rakennuksen uudelle käytölle. Omat rajoitteensa rakennuksen eri käyttötapoihin luovat luonnollisesti sijainti Martikaisen noteeraamalla rakennetun kulttuuriympäristön alueella, sekä osaltaan myös pysäköintipolitiikan vaatimukset.

Vastuullisena omistajana kaupungin tulee kuitenkin etsiä ratkaisu Kalevan lastentalon tulevaan käyttöön, niin rakennusperintö- kuin muut arvot muistaen. Etenemistapa tulee myös olemaan avoin. Erinomaisella sijainnilla oleva arvokas kohde voi remonttien jälkeen taipua moneen, ja tässä kannattaa myös luovuutta hyödyntää.

Jaakko Stenhäll
Apulaispormestari, elinvoima ja kilpailukyky (vihr.)

Johanna Loukaskorpi
Apulaispormestari, sivistys- ja kulttuuripalvelut (sd.)”

Talousarviopuheet sikula ja sotela

Maanantai 18.11.2019 klo 12.52 - Johanna Loukaskorpi

Ohessa talousarviokokouksessa käyttämäni puheenvuorot: 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Kannatin pormestarin alkuperäistä talousarvioesitystä, jota olen itsekin ollut sivistys- ja kulttuurilautakunnan ja sosiaali- ja terveyslautakunnan sisältöjen osalta valmistelemassa. Pormestarin esitys sisälsi lautakuntien toivomia täsmäpanostuksia ennaltaehkäisyyn, lasten ja nuorten harrastamisen tukemiseen, koulutuksen eriarvoistumisen ehkäisyyn, köyhyysohjelman toteuttamiseen, perusterveydenhoitoon sekä huumehoitojen monipuolistamiseen. Pormestarin esitys oli inhimillinen, yhteisöllinen ja sosiaalisesti oikeudenmukainen.

Voin hyvillä mielin kannattaa myös neuvotteluissa saavutettua kompromissiesitystä. Kompromissiesityksessä ei ole lähdetty heikentämään palveluita vaan esitys sisältää vielä 50 000 euron lisäykset sosiaali- ja terveyslautakunnan ja sivistys- ja kulttuurilautakunnan kumppanuusavustuksiin.  

Nostan puheenvuoroissani hyvinvointipalveluiden kannalta keskeisiä asioita vuodelle 2020. Aloitan sivistys- ja kulttuurilautakunnasta. Kuten kuulimme  pormestari Lylyn ja valtuustoryhmämme puheenjohtaja Salmen puheenvuoroista ensi vuoden talousarviossa panostetaan lapsiin ja nuoriin. Tampere Junior kehitysohjelmaan on varattu lasten ja nuorten harrastamisen tukemiseen 200 000 euroa ja lisäksi köyhyysohjelman toimenpide-esityksen mukaisesti 100 000 euroa on lisätty harkinnanvaraisen toimeentulotuen suuntaamiseen lasten ja nuorten harrastamiseen. Näillä toimenpiteillä vastaamme pormestariohjelman linjaukseen tarjota jokaiselle lapselle harrastus.

Talousarviossa lisätään palvelusetelipäiväkotipaikkojen määrää 300 ja peruskorjataan ja uudisrakennetaan useita päiväkoteja ja perusopetuksen kouluja.

Perusopetuksen 500 oppilaan kasvuun on varattu budjetissa siten, että ryhmäkoot eivät kasva. Tämä on arvovalinta, jonka olemme halunneet tehdä nyt ja jatkossakin. Sama oppilasmäärän kasvu on huomioitu oppilashuollon henkilöstöä lisäämällä.   

Varhennettuun kielenopettamiseen on varauduttu siten, että Tampereella kielten opettajat huolehtivat jatkossakin ensimmäisestä luokasta lähtien kielten opetuksesta. A1-kieli alkaa nykyisillä ekaluokkalaisilla nyt tammikuussa.

Erityisen ilahtunut olen alueellisen resursoinnin vakinaistumisesta. Puhun tästä vielä tarkemmin, mutta budjetissa on 550 000 euroa lisätty perusopetuksen ja 150 000 euroa varhaiskasvatuksen myönteiseen erityiskohteluun.  Pormestariohjelmassa sovittiin, että Tampereella varhaiskasvatus ja perusopetus resursoidaan joustavasti asuinalueiden, toimintaympäristön ja erilaisten oppijoiden mukaan. Olemme viimeisten kahden vuoden aikana valmistelleet alueellisen resurssoinnin toimintamallin ja nyt se otetaan vahvemmin käyttöön, koska pormestarin esityksessä lautakunnan enemmistön toiveiden mukaan siihen varattiin lisärahoitusta. Pystymme jatkossa paremmin ehkäisemään koulujen eriarvoistumista, huomioimaan lasten ja nuorten yksilölliset tarpeet ja päiväkotien ja koulujen toimintaympäristön. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen myönteisen erityiskohtelun lisäresurssilla tuetaan 3-5 koulupolun toimintaa lisäämällä henkilöstöä ja matalan kynnyksen tuen rakenteita.

JK. Vastaan myös Ulla-Leena Alpin kysymykseen punaisten muistomerkistä. Nimien peruskeruutyö tehty muistomerkkiä varten on nyt tehty. Jonkin verran pitää kuulemma vielä täydentää työtä ottaen kuitenkin huomioon, että tietty epätarkkuus jää. Ensi vuonna voidaan lähteä ajattelemaan itse fyysistä muistomerkkiä. Sen suunnittelu vaatii resursseja, ja tietysti toteutus. Tämä kannattaa ensi vuoden 2021 kehysneuvotteluissa ja budjetin valmistelussa huomioida. Sama koskee tietysti myös Lotta Svärd -muistomerkkiä.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Lupasin palata toisessa puheenvuorossani sosiaali- ja terveyslautakunnan talousarvioesityksen sisältöihin.

Täällä mainittiin jo aiemmin siitä, että koko Tampereen kotihoito on otettu tarkkailuun. Se on valitettavasti totta. Ikäihmisten palveluissa asiakasmäärät ja asiakkaiden hoitoisuus ovat viimeisten vuosien aikana kasvaneet merkittävästi. Ensi vuonnakin yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa yli 400. Olemme aloittaneet kotihoidon kehittämishankkeen ja siinä hankkeessa ovat mukana myös pääluotot ja apulaispormestari. Kehittämishankkeessa pyrimme löytämään myös taloudellisesti tehokkaita ratkaisuja ja ratkomaan kotihoidon rekrytointihaasteita.

Budjetissa on vahva panostus ikäihmisten kotihoitoon ja tehostettuun palveluasumiseen. Lisäämme kotihoitoon yli 30 hoitajaa ja vahvistamme kotikuntoutusta ja saattohoitoa. Nostamme myös erityisen vaativan hoivan yksikköjen hoitajamitoitusta.

Talousarvio sisältää perusterveyden vahvistamisen. Terveysasema- ja suun terveydenhoitoon on varattu peräti 2,3 miljoonaa. Näistä 300 000 euroa tuli vielä sosiaali- ja terveyslautakunnan ponsiesityksen pohjalta, jota kannatti enemmistö lautakunnan jäsenistä. Terveysasematoiminnassa laajennamme ensi vuonna asema kerrallaan Tipotiellä ja Linnainmaalla aloitettua terveysasemien toimintamallia. Edistämme mallin hyviä elementtejä - yhteydenottoja suoraan omalle terveysasemalle, moniammatillisen yhteistyön ja tiimityön lisäämistä ja sähköisten palvelujen vahvistamista.

Ensi vuonna avataan lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin keskittynyt matalan kynnyksen yksikkö Nuorisovastaanotto. Vastaanotto tulee todella suureen tarpeeseen, sillä lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet hälyttävästi koko maassa. Tampereen yliopistollisen sairaalan Taysin lastenpsykiatrian klinikan hoitoon tulee jopa alle kouluikäisiä lapsia, jotka käyttäytyvät itsetuhoisesti ja alakouluikäisiä, jotka viiltelevät itseään. Kouluista kuuluu huolestuneita viestejä siitä, kuinka aggressiivisten ja nepsyoireisten lasten määrä lisääntyy ihan tavallisissa luokissa. Taysin nuorisopsykiatrian poliklinikalle lähetteiden määrä on huolestuttava ja hoitojonot pitkiä. Siksi Nuorisovastaanotto ja oppilashuollon vahvistaminen juuri nyt on ensiarvoisen tärkeää. Talousarviossa on varauduttu lastensuojelulain muutoksen vaikutuksiin eli jälkihuollon ikärajan nousemiseen 25 vuoteen. Huolissani olen siitä, että lastensuojelun sijaishuollon ostopalveluissa on iso ylitysriski ensi vuodelle ja se on syytä tiedostaa. Toivon, että lastensuojelun kehittämisprojekti alkaisi kuitenkin kantaa jo ensi vuonna hedelmää ja sosiaalityön lisärekrytoinnit auttavat vähentämään sijaishuollon kustannuksia.

Psykososiaalissa palveluissa talousarviossa vastataan muun muassa vammaisten asumispalveluiden tarpeen kasvuun ja turvataan kriisiasuminen pitkäaikaistyöttömille. Sotela esitti myös köyhyysohjelman toimenpiteenä Huoltsun aukioloaikojen lisäämistä. Tämä SDP:n Ilkka Porttikiven valtuustoaloite toteutuu ensi vuonna köyhyysohjelman mukaisesti. Ilkka kertoikin, kuinka tärkeää on, että asunnottomat pääsevät jo aiemmin pesulle ja lämpimään. Lääkkeetön huumehoito saa myös lisää euroja. Tampereen huumehoidon tilanne on huolestuttanut monia ryhmiä, joten nyt siihen yritetään panostaa vielä enemmän. Tänä vuonnahan saatiin jo auki nuorten huumehoidon matalan kynnyksen yksikkö Nuppo. Tämä ja nuorisovastaanotto yhdistetään ensi vuonna yhdeksi kokonaisuudeksi.

PUHE: Niittyjuhlat

Sunnuntai 11.8.2019 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat kutsuvieraat,

Lämpimästi tervetuloa Niittyjuhlille. Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin Tampereen kaupungin apulaispormestarina ja minulla on suuri ilo tuoda kaupungin tervehdys perinteikkääseen puutarhajuhlaanne. Tämä vuodesta 2009 järjestetty tapahtuma on kunnianosoitus 1800-luvun lopulla Finlaysonin puuvillatehtaan johtajan Wilhelm von Nottbeckin elonkorjuujuhlille, jotka von Nottbeck halusi 1800-luvun lopulla järjestää tehtaansa työntekijöille, heidän perheilleen ja muillekin tamperelaisille. Tampereen kulttuuriyhdistys ry yhdessä Tampereen kulttuuripalveluiden kanssa järjestää tapahtuman täällä Finlaysonin palatsin alueelle nyt jo 11. kerran. Kuten 1800-luvun lopullakin, niin tänäkin päivänä Niittyjuhla koostuu musiikkiesityksistä, runoudesta, kesäisistä peleistä ja yhdessäolosta. Päivän päättää kirkkokonsertti Finlaysonin kirkossa.

Kulttuuriyhdistys on halunnut Niittyjuhlien kautta tuoda esiin arvostuksensa ja kunnioituksena puuvillatehtaalle, sen työväelle ja patruuna von Nottbeckille. Näiden ansiosta Tampere aikanaan kasvoi merkittäväksi ja voimakkaaksi teollisuuskaupungiksi.

Gustav V. Lindfors kuvaa teoksessaan Finlaysonin tehtaat Tampereella 1820-1907 elokuista kulttuuritapahtumaa seuraavasti: ”Se vaati erikoisia valmisteluja ja vähintään viikon ajan ennen juhlapäivää oli monta miestä työssä kentällä saattamassa kaikkea järjestykseen. Kaikki tapahtui tasaisella nurminiityllä Kuninkaan- ja Polttimonkatujen välissä, minne tavallisesti siihen aikaan levitettiin kankaita valkaistaviksi. Kankaat korjattiin tieltä, ja yksinomaan juhlatilaisuutta varten pystytettiin kentälle iso paviljonki kunniavieraita varten, musiikki- ja laululava, kaksi tanssilavaa ja erilaisia telineitä urheilu- ja muita kilpailuja varten. Itse juhlapäivänä suljettiin tehdas klo 12 ja muutamia tunteja myöhemmin alkoi väki virtailla juhlakentälle, joka oli koristettu lukuisin lipuin ja värilyhdyin. Kaikkien katseet kohdistuivat etupäässä taustan komeaan paviljonkiin, sillä sen keskiaukon yläpuolelle oli maalattu suurin kirjaimin: OLKAAT TERVE TULTUA”.

Lindfors kuvailee kirjassaan vuolaasti Niittyjuhlien ohjelmaa: ”Hämärän langetessa sytytettiin lukemattomia talilamppuja kentälle ja värilyhtyjen kynttilät paviljongeissa. Raketteja ammuttiin sadoittain ja erilaiset ilotulitusvälineet huikaisivat silmiä ihmeellisine tulineen.” Keskiyön lähestyessä juhla päättyi kirjoittajan mukaan suuriin kiitoksiin ja patruuna von Nottbeck ”viskattiin ilmaan vahvoin käsivarsin eläköön-huutojen kajahdellessa”.

Palatkaamme tämän kuvauksen jäljiltä jälleen nykyhetkeen. On erityisen upeata, että Tampereen kulttuuriyhdistys pitää kiinni Niittyjuhlien perinteestä ja vaikka tänä päivänä juhlanne ei ehkä päätykään eläköön-huutoihin ja ketään ei kaiketi lopuksi viskata ilmaan, niin Tampereen, Finlaysonin ja sen työntekijöiden historian ja tamperelaisen kulttuuriperinnön vaaliminen ja siitä jälkipolville kertominen on hieno ja arvostettava kulttuuriteko. Lämpimät kiitokseni juhlan järjestäjille.

Hyvät kuulijat,

Suomalainen teollisuus otti ensiaskeleitaan 1800-luvun alkupuolella nimenomaan Tampereella ja Tammerkosken varrella. Jotkut laskevat alkusoitoksi Häggmanin lumppupaperitehtaan synnyn vuonna 1783 nykyisen Frenckellin kohdalle, toisten mielestä Finlaysonin paperitehdas aloitti varsinaisen teollistumisen aikakauden Suomessa. Wilhelm von Nottbeckin aikana Finlaysonin tehdas ohitti kehityksessään kaupungin kehityksen. Tehtaan alue oli kuin oma valtionsa kaupungin sisällä . Tehtaan omistamat asuinalueet muodostivat oman puuvillatehtaan kaupunginosan.

Ensi vuonna Finlayson viettää 200-vuotisjuhliaan ja juhlavuoteen liittyy myös Vuosisadan museoksi valittuun Museokeskus Vapriikkiin suunniteltu ja toteutettava Finlaysonin värikkäästä historiasta kertova näyttely.

Finlaysonin alueesta on muodostunut nykyisin vahva kulttuuri- ja yritystoiminnan keskus, jota korostaa vuosittain järjestettävä kolmen kuukauden ajan taidetta alueella esittelevä Finlayson Art Area. Art Area elävöittää taiteen keinoin historiallisen arvokasta Finlaysonin aluetta ja muistuttaa samalla miljöön historiasta ja kulttuuriperinnöstä maahan maalattuine kangaskuvioineen.

Hyvät juhlavieraat,

Tamperetta pidetään Suomen vetovoimaisimpana kaupunkina, eikä suotta. Meidät tunnetaan rennosta ilmapiiristämme, omaleimaisesta ja vahvasta kulttuuripanostuksestamme ja suurista hankkeistamme. Tampereen brändi rakentuu kaupungin olemassa oleville vahvuuksille. Se kumpuaa Tampereen asenteesta, eikä siksi tarvitse mitään ylimääräistä. Se on yhtä konstailematon kuin kaupunki itse.

Tampereen tarinassa Tamperetta kuvataan seuraavasti: ”Kun yhdet koneet ovat hiljentyneet, uudet ajatukset ovat pian täyttäneet tilan. Kangaspakat ovat vaihtuneet koodinpätkiin ja mieleenpainuviin kokemuksiin.”

Tänä viikonloppuna Tampere on täyttynyt mieleenpainuvista kokemuksista. Kaksi Rammsteinin mahtipontista keikkaa, Tampere Filharmonian puistokonsertti Sorsapuistossa, Tampereen Teatterikesän kansainväliset ja kansalliset vierailuesitykset ja Muumien puutarhajuhla ovat täyttäneet Tampereen. Elämykset ovat vallanneet kaupungin. Tänään Finlaysonin palatsi täyttyy vuorostaan historian havinasta. Toivotankin teille kaikille mieleenpainuvaa Niittyjuhlaa, rentouttavaa iltapäivää ja yhdessäoloa!

MIELIPIDEKIRJOITUS: Kulttuurin rahoitusta valtion budjetissa on lisättävä

Perjantai 29.3.2019 - Johanna Loukaskorpi

Kulttuurista on tullut 2000-luvulla yhä näkyvämpi osa länsimaista yhteiskuntaa. Luovien alojen työpaikat ovat lisääntyneet, ja useampi suomalainen saa elantonsa aineettomasta tuotannosta. Ihmiset kuluttavat kulttuuria enemmän kuin koskaan. Maapallon rajallisten resurssien kuluttamisen sijaan nyt haetaan henkistä hyvinvointia. Lääkäripäivilläkin pohdittiin, miten taide ja kulttuuri vaikuttavat ihmisten terveyteen. Kulttuurin harrastamisella on yhteys siihen, miten hyväksi oma elämä koetaan.

Samaan aikaan kulttuuripolitiikka on ajettu Suomessa sivurooliin. Sipilän hallituksessa ei ollut päätoimista kulttuuriministeriä, ja kulttuuripalveluihin on kohdennettu kipeitä leikkauksia valtion ja kuntien budjeteissa. Esimerkiksi taidekoulut on ajettu niin ahtaalle, että vain joka 25. hakija saa opiskelupaikan. Taiteilijaköyhyyden pelko uhkaa vaikuttaa siihen, että lahjakkaat nuoret eivät enää uskalla lähteä toteuttamaan unelmiaan.

Muutos kulttuurille parempaan suuntaan on mahdollinen. Saksassa ja Ruotsissa sosialidemokraatit ovat hallitusvastuuseen päästyään nostaneet määrätietoisesti kulttuurin rahoitusta uudelle tasolle. Kulttuurin rahoitus on oleellinen osa parempaa yhteiskuntapolitiikkaa, jolla samalla vaikutetaan ihmisten hyvinvointiin, alueiden elinvoimaan ja vähennetään syrjäytymistä.

Suomessa on käynnistetty kampanja kulttuurirahoituksen nostamiseen yhteen prosenttiin valtion budjetissa. Käytännössä tämä nostaisi valtion kulttuurimenoja noin sadalla miljoonalla eurolla vuodessa. Mitä tämä voisi tarkoittaa Pirkanmaan näkökulmasta?

Tasonnosto antaisi teattereillemme, museoillemme ja muusikoillemme paremmat eväät tehdä työtään: saisimme entistä upeampia esityksiä, maailmanluokan näyttelyitä ja koskettavia konsertteja. Maksullisten palveluiden lisäksi nähtäisiin enemmän edullista ja ilmaista. Samalla tuettaisiin uutta taidetta vanhan rinnalla: lisää sirkusta, jazzia, kansanmusiikkia ja nykytanssia. Taiteilijoille myönnettäisiin apurahoja, joilla tulisi paremmin toimeen. On selvää, että tekijän nälkä ei synnytä parempaa kirjallisuutta tai kuvataidetta. Lisärahoituksella voisi tarjota kaikille lapsille ja nuorille monipuolisemmat mahdollisuudet osallistua taidekasvatukseen, ja taide tulisi vahvemmin osaksi varhaiskasvatusta, perusopetusta ja toista astetta. Esimerkiksi draamakasvatus tukee lasten kasvua ja sen on nähty opetusmenetelmänä parantavan oppimistuloksia. Taide kuuluu myös elämän viimeisiin vaiheisiin, joten kulttuuria on vietävä yhä enemmän hoivakoteihin ja hoitolaitoksiin. Meillä on hyviä esimerkkejä siitä, miten kulttuuripalveluilla voi puuttua syrjäytymiseen esimerkiksi vankilateatteri auttaa irti rikoksista.

Kulttuuriin paremmalla rahoittamisella ei tavoitella valikoidun yleisön viihdyttämistä vaan yhteiskunnallista muutosta. Kulttuurisesti vahva ja rikas Suomi pärjää paremmin, onnellisemmin ja tasapainoisemmin kuin kulttuurisesti köyhä maa. Muutos on mahdollinen, jos päättäjät ovat siihen valmiita.

PUHE: Tsetanes naal -koulutushankkeen loppuseminaari

Torstai 20.9.2018 klo 11.19 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat loppuseminaarin osallistujat,

Sydämellisesti tervetuloa Tšetanes naal -koulutuspolulla romanihankkeen loppuseminaariin. Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina.
Tšetanes naal -romanihanke - alkoi meillä Tampereella vuonna 2016, ja se päättyy varsinaisesti tämän vuoden lopussa. Valtakunnallista hanketta koordinoi Diakonia-ammattikorkeakoulu, ja sitä tehdään yhdessä Suomen Romanifoorumi ry:n, Helsingin, Tampereen ja Salon kaupunkien, Helsingin Diakonissalaitoksen, Seurakuntaopiston sekä Otavan Opiston kanssa.

Alun perin hankkeeseen lähdettiin Tampereella, koska päättötodistuksen saaminen tuotti tuskaa muutamille romaninuorille ja osalla romaninuorista oli myös enemmän poissaoloja koulusta tai haluttomuutta ottaa koulun tarjoamaa tukea vastaan. Lisäksi kouluissa koettiin, että yhteistyö romaninuorten huoltajien kansaa sujui vaihtelevasti tai sitä saatettiin pitää hankalana.

Hanke on osoittautunut tarpeelliseksi, ja sen avulla on ollut mahdollisuus luoda pysyvä toimintamalli, jota voidaan jatkossa monistaa muihin vastaaviin tilanteisiin tai vähemmistöryhmiin sopivaksi. Hanke on vahvistanut romanikulttuurin tuntemusta palveluissamme ja tuonut sitä näkyväksi. Hanke on toiminut osana perusopetuksessa annettavaa tukea ja ehkäissyt romaninuorten syrjäytymistä. Hankkeen myötä lähes kaikki hankkeessa mukana olleet nuoret ovat saaneet jatko-opiskelupaikan toiselta asteelta. Haluan jo tässä vaiheessa kiittää kaikkia hankkeessa mukana olleita Tampereen kaupungin työntekijöitä ja hanketyöntekijä Keijo Svartia. Erityiskiitos myös hankkeessa mukana olleille romaninuorille ja heidän vanhemmilleen. Kiitän tässä myös hankkeen rahoittajia. Hanke toteutetaan Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) varoilla. Rahoittajana toimivat opetus- ja kulttuuriministeriö ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.

Hyvät kuulijat,
Romanivähemmistö on pitkään ollut Suomessa sorretussa asemassa, eikä romanikulttuuri tai kulttuuriin kuuluvat tavat ole tuttuja valtaväestölle. Sen sijaan tarinat mustalaisista ja arkipäivän rasistinen vihapuhe ovat liiankin tuttuja. Moni romani kokee syrjintää arjessaan päivittäin.

Tampereella on vuodesta 2012 toiminut pormestarin asettama paikallinen romanityöryhmä. Työryhmä perustettiin aikoinaan alueellisen romaniasianneuvottelukunnan aloitteesta parantamaan romanien elinoloja ja jalkauttamaan Suomen romanipoliittista ohjelmaa. Työryhmä on koonnut keskeisiä toimijoita eri yhteiskuntasektoreilta yhteistyöhön perustuvaan kehittämistyöhön.

Poikkihallinnollisen romanityöryhmän tehtäväksi on määritelty erityisesti paikallisen romanityöväestön osallistumismahdollisuuksien kehittäminen omien elinolojensa edistäjinä sekä viranomaisten ja romanien välisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön kehittäminen. Työryhmässä on pyritty käsittelemällä asian kannalta keskeisiä teemoja kuten asumista, perhetyötä, perusopetusta, ammatillista koulutusta ja työllisyydenhoitoa. Lisäksi romanityöryhmä on toiminut valtakunnallisen Tšetanes naal - koulutuspoluilla -hankkeen Tampereen ohjausryhmänä.

Tampereen kaupunki pyrkii yhdenvertaisuussuunnittelun ja suunnitelman jalkauttamisen kautta tukemaan eri väestöryhmien, vähemmistöjen ja erityisryhmien yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuussuunnittelutyön avulla jaetaan samalla tietoa erilaisista vähemmistöryhmistä. Yhdenvertaisuussuunnitelman laadinnassa mukana ollut romanityöryhmä on todennut, että asenteet romaneita kohtaan ovat ylivoimaisesti suurin haaste yhdenvertaisuuden ja asukkaiden tasa-arvon edistämisessä. Mielestäni kaupungin tulee aktiivisesti tukea oikeutta oman kulttuurin ilmaisuun puuttumalla romanien kokemaan syrjintään, luomalla yhdenvertaisia käytäntöjä ja vaikuttamalla erityisesti asenteisiin. Iita Järvisen opinnäytetyössä Romanien ääni todetaan, että esimerkiksi lainsäädännöllä ei pystytä poistamaan romanien kohtaamaa syrjintää, vaan ennen kaikkea tarvitaan aitoja kohtaamisia romanien ja valtaväestön kesken, minkä lisäksi jokaiselta meistä vaaditaan omakohtaista halua muuttaa käsityksiään romaneista.

Hyvä seminaariväki,
Palaan hetkeksi vielä Tšetanes naal -hankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on ollut koulutuksen ja ohjauksen avulla auttaa romaneita pääsemään paremmin kiinni yhteiskuntaan ja työelämään muun muassa tarjoamalla yksilöllistä tukea koulunkäyntiin.

Työ on ollut ennen kaikkea intensiivistä ja ratkaisukeskeistä verkostotyötä, erityisnuorisotyötä erityisnuorille, rinnalla kulkemista ja se on perustunut nuoren ja huoltajien kanssa tehtävään luottamukselliseen yhteistyöhön. Työhön on kiinteästi kuulunut myös vapaa-ajan harrastuksen löytäminen ja nuoren identiteetin vahvistaminen. Hankkeella on ollut merkittäviä vaikutuksia yksittäisten nuorten elämään. Nuoret ovat pystyneet vaikuttamaan omaan koulunkäyntiinsä ja kokeneet osallisuutta. Hankkeessa mukana olleiden nuorten koulupoissaolot ovat vähentyneet, koulumotivaatio parantunut, minäkuva ja vuorovaikutustaidot vahvistuneet ja perhesuhteet parantuneet. Romanioppilaat ovat hyötyneet omasta tukihenkilöstä, joka on tukenut koulunkäynnissä, auttanut perheitä ja oppilaita siirryttäessä toiselle asteelle. Nuorilla oman kulttuurisen identiteetin tukeminen on ollut erityisen tärkeää. Samalla on järjestetty tapahtumia, joilla on ollut ja tulee olemaan iso merkitys romanikulttuurin vahvistamisessa ja esilletuomisessa.

Vaikka romanihanke nyt loppuukin, niin toivon, että hankkeen aikana opitut työtavat ja hyvät käytännöt jatkavat toimintatapoina jatkossakin. Erityisesti toivon, että romanien tukihenkilötoiminta jatkaa hankkeen loputtuakin. Toivotan teille kaikille hyvää ja mielenkiintoista seminaari-iltapäivää!

Apon elämää: Maksuttomia tai edullisia harrastuksia metsästämässä

Perjantai 3.11.2017 klo 15.12 - Johanna Loukaskorpi

En ole harrastanut aktiivisesti soittamista. Joskus nuorempana soitin hetken viulua, mutta lopetin viulunkielieni vinguttamisen melko pian. Sen sijaan kaikki kolme poikaani ovat harrastaneet soittamista Härmälän koulun puhallinorkesterikoulussa.

Härmälän ja Peltolammin kouluissa on toiminut jo vuosia aktiivinen 3.–6. luokkalaisista oppilaista koottu puhallinorkesteri. Puhallinorkesterikoulun oppilaita ei valita valintakokeissa, eikä oppilaan tarvitse olla harrastanut aiemmin musiikkia. Riittää, kun lapsella on halu soittaa ja intoa sitoutua pitkäkestoiseen harrastukseen. Harrastus ei vaadi perheiltä suuria kustannuksia, sillä se on toteutettu Tampereen kaupungin ja konservatorion yhteistyössä. Harrastusmaksut ovat tavanomaiseen musiikin harrastamisen verrattuna suhteellisen pienet. Puhallinorkesterikoulun soittajia opettavat konservatorion opettajat. Orkesteri harjoittelee kaksi kertaa viikossa oppilaiden omalla koululla, jossa soittajat saavat tasokasta yksilö- ja ryhmäopetusta.

Pieni- ja keskituloisten perheiden lapset jäävät yhä useammin liikunta- tai kulttuuriharrastusten ulkopuolelle. Tällä on vakavat vaikutukset lasten hyvinvoinnille, sillä harrastusten suojaavat vaikutukset ovat moninaisia. Ohjatussa harrastuksessa lapsi saa kavereita, oppii pitkäjänteisyyttä, vuorovaikutusta ja omaksuu uusia taitoja. Mieleinen harrastus vaikuttaa myönteisesti itsetuntoon ja koulutusasenteisiin.

Puhallinorkesterikoulu, joka toimii lapsen omalla lähikoululla, on vain yksi esimerkki siitä, kun koulutiloja hyödynnetään paremmin tavoitteellisessa harrastustoiminnassa. Olennaista jatkossakin onkin, että kartoitetaan mahdollisuuksia harrastaa joko liikuntaa tai kulttuuria edullisesti omilla kouluilla ja monille eri asuinalueille. Tampereen pormestariohjelmassa on sovittu, että valtuustokauden aikana poistetaan esteitä harrastamisen tieltä ja että jokaisella lapsella ja nuorella on tasavertaiset mahdollisuudet ohjattuun harrastukseen. Tulevassa kaupungistrategiassa Tampere - Sinulle paras todetaan, että liikkumiselle ja kulttuurista nauttimiselle luodaan yhdenvertaisia mahdollisuuksia osana asukkaiden arkea. Tavoitteina on, että yhteisöllinen toiminta ja osallistuminen lisääntyvät. Tavoitteen toteutumista seurataan muun muassa kouluterveyskyselyn ja Lasten terveys, hyvinvointi ja palvelut -tutkimuksen avulla.

PUHE: Metsänpeitto-näyttelyn avaus

Lauantai 14.10.2017 klo 17.48 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät, pienet ja vähän isommatkin, näyttelyvieraat,

”Mitäpä sinusta metsä? / Jos osaisi onnestansa / ihminen iloa puida, / niin mitä sinusta, metsä? / Kokoaisinko koreat: / honkia humisevia, / kuusenkukkia, kanervaa, / ulpukan suviunia."

Runo, josta luin katkelman, on nimeltään Metsä ja säkeet ovat tamperelaisen runoilijan, Pispalan oman pojan, Lauri Viidan kynästä.

Kun laskeutuu lentokoneella Tampere-Pirkkalan tai Helsinki-Vantaan lentokentälle, lentokoneen ikkunasta näyttäytyvä ympäristö on metsäisen vihreää silmänkantamattomiin. Ilmasta katsottuna Suomessa ei tunnu olevan muuta kuin metsää.

Suomeen ja suomalaisuuteen liitetään vahvasti metsä ja siihen läheisesti liittyvät asiat. Metsä herättää meissä suomalaisissa syviä tunteita. Jokaisella meistä on jonkinlaisia kokemuksia metsästä - useimmilla näihin kokemuksiin liittyy lämpimiä muistoja lapsuudesta. Monen teistä kuulijoistakin muistot palauttavat oman lapsuuden kodin leikkeihin lähimetsään, mummolan metsän mustikkamättäille tai sukumökille juhannussaunavastojen tekoon metsätien varteen. Käsitystä metsästä ja sen yhteydestä suomalaisuuteen on rakennettu kansanperinteessä, taiteessa ja kulttuurissa vuosisatoja. Voisi kai sanoa, että kulttuurimme on rakentunut tarinoille metsästä.

Lastenkulttuurikeskus Rullan tänään avautuva Metsänpeitto-näyttely pohjautuu suomalaiseen kansanperinteeseen ja kertoo tarinoita myyttisestä suomalaisesta metsästä. Näyttely kuvaa sitä, miten ihmiset ennen näkivät ja kokivat maailman, kunnioittivat metsää ympärillään ja se kertoo tarinoita metsän eläimistä ja taruolennoista. Näyttelykutsussa pilkistää pikkuinen olento. Onko se kenties metsähiisi? ”Oli kerran metsähiisi, / jota oli viisi / samanmoista. / Toista tämä viisi kertaa, / tulee esiin hiisi vailla vertaa.” Näin alkaa Kirsi Kunnaksen loru Metsähiisi, jossa pienet vikkelät hiidet vilistävät metsän poikki. Metsänpeitto-näyttelyyn tutustuva voikin seikkailla erilaisten kansanperinteestä ja -saduista tuttujen metsän olentojen seassa. Näyttelyssä vilahtelevat metsässä kotiaan pitäviä eläimiä, metsänkuningas Tapio ja tämän salaista ja taikavoimaista väkeä: haltijoita, peikkoja, maahisia, hiisiä ja monia muita.

Rullan näyttely on saanut nimekseen Metsänpeitto. Metsänpeitto on suomalaisessa kansanperinteessä jokin tila tai paikka, johon luonnossa kulkeva ihminen tai kotieläin voi joutua. Metsänpeittoa pidettiin uskomusperinteessä metsänhaltijoiden tai maahisten maailmana. Kansan suussa kulkevien uskomusten mukaan ihminen saattoi joutua metsänpeittoon eksymällä metsään tai jonkin metsänolennon tai -eläimen viemänä. Esimerkiksi harakka saattoi kuljettaa lapsen metsänpeittoon.
Metsänpeittoon joutunut koki omituista oloa. Uskomuksissa kerrottiin, kuinka maailma hiljentyi, linnunlaulu ja metsän äänet vaikenivat. Tuttu metsä muuttui vieraaksi ja erilaiseksi, joskus pelottavaksikin. Suullisessa kansanperinteessä kulki tarinoita esimerkiksi siitä, miten metsänpeittoon joutuneen uskottiin katoavan näkyvistä.

Kansanperinteessä myös kerrottiin keinoja, miten metsänpeitosta pääsee pois. Joissakin uskomuksissa neuvottiin kääntämään vaatekappale nurin päin tai katsomaan metsää jalkojen välistä. Metsänpeitosta pääsemiseksi runoiltiin myös erilaisia loitsuja tai loruja, joiden avulla tietäjä saattoi palauttaa metsänpeittoon joutuneen.

Hyvät kuulijat,

Rullan näyttely on osa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 100-vuotisjuhlaa ja sen kantava teema on, miten ihmiset ennen näkivät ja kokivat ympäröivän maailman. Esitetyiden tarinoiden tarkoitus on innostaa leikkimään ja käyttämään mielikuvitusta ja tutustuttaa metsään sekä suomalaiseen kansanperinteeseen. Näyttely on suunniteltu perheen pienimmille sekä heidän perheilleen. Näyttelyn tavoitteena on herättää kävijöiden uteliaisuus luontoa ja metsän elämää kohtaan ja saada heidät ajattelemaan luonnon merkitystä ihmiselle. Tarinoilla herätellään kiinnostusta perinteitä, tarustoa ja historiaa kohtaan ja samalla yllytetään seikkailemaan metsässä. Tarkoitus on saada kaikki yhdessä miettimään suomalaisuutta, metsän merkitystä ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Näyttely koostuu kuudesta osiosta. Oman kokonaisuutensa muodostavat metsän puut, luonto ja eläimet. Siinä kävijä pääsee tutustumaan myös suureen maailmanpuuhun, joka kannattelee taivasta. Suo muodostaa tupasvilloineen ja lakkoineen oman osionsa. Lapsia ja lapsenmielisiä kiinnostaa varmasti näyttelyssä oleva karhun luola, josta voi nähdä pilkahduksen öistä tähtitaivasta. Katsoja pääsee tutustumaan myös kallioon, jossa on peikkojen ja lasten oma kiipeilyseinä. Muuttuva metsä on oma kokonaisuutensa ja näyttelyn huipentaa yhteisötaideteos, joka täydentyy näyttelyn aikana. Metsänpeitto-näyttely on viimeinen näyttely, joka avataan näissä nykyisissä tiloissa. Rulla muuttaa kevään 2018 aikana uusiin remontoituihin tiloihin Vanhalle kirjastotalolle eli Laikulle.

Arvoisat kutsuvieraat, 

Eikö kuullosta upealta näyttelyltä? Itse odotan jo sitä, että saan kömpiä karhun luolaan ja kurkistella ja ehkä vähän hypistelläkin näyttelyyn tehtyjä pieniä otuksia ja ihastella ratkaisuja, joita Rullan osaava ja ammattitaitoinen henkilökunta on meidän kävijöidemme iloksi eri materiaaleista luonut. Näyttelyn valmistamisessa apuna on ollut Tyrvään käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen artesaaniopiskelijat, Tredun tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijat sekä Tamkin media- ja taideopiskelija. Rullan näyttely on rakennettu siten, että siinä on pyritty huomioimaan eri aistit ja myös lasten osallisuus monin tavoin. Uskon, että Rullan näyttely saa lapset ja meidät aikuiset kaipaamaan oikeaan metsään. Näenkin tärkeäksi, että lastenkulttuurikeskuksemme mahdollistaa omalta osaltaan tamperelaisten lasten ja perheiden metsäsuhteen rakentumisen ja tuo metsän tarinoineen keskelle kaupunkia kaupunkilaislasten arkeen. Parhaimmillaan se innostaakin perheitä metsäretkille luonnon ääreen.

Viime viikolla vietettiin Aleksis Kiven päivää. Kansalliskirjailijamme kunniaksi luen puheeni päätteeksi Kiven runon Metsämiehen laulu. Kiven säkeet toimikoon Metsänpeitto-näyttelyn avaussanoina ja johdattajina näyttelyn maailmaan.

MIELIPIDEKIRJOITUS Tamperelainen: Kaupunginvaltuusto säästi Väinö Linnan rahaston

Lauantai 15.11.2014 - Johanna Loukaskorpi

Syyskuun valtuuston kokoukseen tuotiin virkamiesesitys, jossa olisi lakkautettu  muiden kaupungin rahastojen ohessa Väinö Linnan rahasto.  Demareiden Riitta Ollila esitti pykälän jättämistä pöydälle, sillä päätösesityksestä puuttuivat riittävät perustelut sekä liite rahaston säännöistä.

Väinö Linnan rahaston lakkauttamisprosessi kuvaa hyvin päätöksentekoa valtuustossa. Moni merkittävä päätös menee läpi puheenjohtajan nuijan kopautuksella, ellei joku aktiivinen valtuutettu tai valtuustoryhmä kiinnitä asiaan huomiota.

Väinö Linnan rahaston tarkoituksena on suomenkielisen kaunokirjallisuuden edistäminen. Rahasto on perustettu vuonna 1962 ja ensimmäisen kerran palkinto, sillä kertaa 20 000 markkaa, myönnettiin vuonna 1967 kirjailija Eeva-Liisa Mannerille. Rahasto perustettiin kaupunginvaltuuston tähän tarkoitukseen osoittamalla alkupääomalla. Rahastosta voidaan myöntää sekä palkintoja että apurahoja. Palkintoja on myönnetty vuosien varrella yhteensä kymmenen kappaletta Eeva-Liisa Mannerin lisäksi Hannu Salamalle, Martti Joenpolvelle, Väinö Kirstinälle, Eila Pennaselle, Asko Martinheimolle, Kalle Päätalolle, Kari Aronpurolle, Jaakko Syrjälle ja Kirsi Kunnakselle.

Kaikki palkinnon saaneet kirjailijat ovat erityisen ansioituneita ja merkittäviä kirjallisen työn tekijöitä Tampereella ja lähiseudulla. Olisi ollut suuri häpeä, että tällainen rahasto olisi lakkautettu valtuustossa tietämättömyyden vuoksi.

Esityksen palkinnon myöntämisestä tekee luovan kirjallisen työn palkitsemistoimikunta. Toimikunta on sitoutunut työhönsä ja kaikki toimikunnan jäsenet ovat opiskelleet kirjallisuutta, toimivat tai ovat toimineet työuransa aikana kulttuurin, tieteen tai kirjallisuuden parissa. Lopullisesti palkinnoista päättää kaupunginhallitus toimikunnan esityksestä. Euroaikana palkinnot ovat vakiintuneet 10 000 euron suuruisiksi.

Luovan kirjallisen työn toimikunta tekee esityksen myös vuosittain jaettavasta Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnosta, johon kaupungin talousarviossa on ollut erillinen määräraha vuodesta 1944. Tampere onkin ollut Suomessa ensimmäinen kaupunki, joka on palkinnut kirjailijoitaan. Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto on myönnetty tamperelaisten kirjailijoiden ansiokkaille teoksille. Palkinto on saatettu antaa joskus myös Tampere-aiheisista kaunokirjallisista teoksista. Tampere ei mielestäni riittävästi hyödynnä tämän kirjallisuuspalkinnon arvoa kulttuurikaupunkimarkkinoinnissaan. Palkinnon arvoa nostaisi sen tunnettavuuden lisääminen.

Valtuutettu Riitta Ollilan muutosesitystä Väinö Linnan rahaston säilyttämisestä lokakuun valtuuston kokouksessa kannatti useamman valtuustoryhmän edustaja. Lopulta muutosesitys hyväksyttiin yksimielisesti. Muutosesityksen hyväksyminen oli kirjallisuuskaupunki Tampereen ja kulttuurin voitto. Tampere voi edelleen kutsua itseään kirjallisuuskaupungiksi.

Kirjoitus on julkaistu Tamperelaisen mielipidesivuilla 15.11.2014

Puhe valtuustossa: Liikunta- ja kulttuuriohjelma 2013-2020

Maanantai 28.1.2013 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Olen ollut neljä vuotta sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakunnassa. Ne ovat olleet hyviä vuosia. Lautakuntaa ovat johtaneet apulaispormestari Pesä ja Parviainen hyvällä, luottamusta herättävällä tavalla. Erityisesti olen ollut vakuuttunut apo Olli-Poika Parviaisen kyvystä pitää liikunnan ja kulttuurin puolta. Olenkin iloinen, että hän jatkaa lautakunnan johdossa. Lautakunta on ollut melko yhtenäinen ja pitänyt tiukasti ääntä kulttuuria ja liikuntaa koskevissa asioissa. Äänestyksiin on jouduttu harvoin. Olemme muun muassa hyväksyneet sivelassa hyvässä hengessä liikunta- ja kulttuuriohjelman vuosille 2013-2020.

En puutu ohjelmaan sen tarkemmin, koska olen ollut sitä hyväksymässä, mutta haluan kuitenkin nostaa ohjelmasta yhden asian. Liikunta- ja kulttuuriohjelmaan on kirjattu seuraava kohta. Tämän kohdan toteuttamisessa tulevan neljän vuoden aikana tänään valitut sivelan jäsenet joutuvat kovaan prässiin. ”Julkistalouden kiristyessä nykyisen kaltaisen palvelutason ylläpitäminen ei ole mahdollista, minkä vuoksi kunnan tarjoamia vapaa-ajanpalveluita tulee tarkastella kriittisesti.”

Ohjelmaan on kirjattu, että sellaisista palveluista voidaan luopua, jotka eivät ole tunnettuja ja joiden käyttö supistuu; sellaisten harrasteiden tukemisesta, joissa harrastaminen kasautuu pienille aktiiviryhmille sekä yksityisen sektorin kanssa päällekkäisistä rakenteista ja palveluista. Minulle on lautakunnassa vakuutettu, ettei tämän varjolla olla lakkauttamassa lähikirjastoja. Tosin valtuuston koulutuksessa Aulangolla tuli jälleen sellainen tunne, että eteläisen alueen pienet, usein koulujen yhteydessä olevat kirjastot, ovat ehkä kuitenkin uhattuina.      

Monet tutkimukset ovat osoittaneet ja olen sen myös omassa työssäni äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana huomannut, kuinka lasten ja nuorten omaksi huviksi ja vapaa-ajan kuluksi tarkoitettu lukeminen on vähentynyt merkittävästi viimeisinä vuosina. Kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää ajattelukykyä, lisää mielikuvitusta, parantaa sanavarastoa ja kielellistä kehitystä, auttaa tiedon jäsentelyssä ja ymmärtämisessä sekä tuottaa elämyksiä. 

Kirjastoilla on tärkeä rooli lasten ja nuorten lukemisen edistämisessä. Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relanderin mukaan kirjaston tulisi olla rollaattorimatkan päässä kotoa. Kirjastojen ei tule olla vain rollaattorimatkan päässä, vaan myös koulumatkan varrella. Koulujen yhteydessä olevilla lähikirjastoilla on paras mahdollisuus yhdessä koulun kanssa opettaa lapset lukijoiksi. Välituntisin, oppitunneilla ja koulun jälkeen lapsi parhaiten löytää tiensä kirjaston vakituiseksi käyttäjäksi. Hyvä lukutaito on yksi merkittävimmistä tekijöistä, joka ehkäisee syrjäytymistä.

Koulujen yhteydessä ja  välittömässä läheisyydessä olevia kirjastoja ei tule säästösyistä sulkea, vaan uuden lautakunnan ja viimeiseksi valtuuston, tulee kantaa huolta lähikirjastojen tulevaisuudesta. Lähikirjastot eivät ole se, mistä tässä kaupungissa on varaa taloudellisista syistä luopua. Lähikirjastot ovat matalan kynnyksen palveluita, joiden palvelut kohdentuvat juuri sinne, missä palvelua tarvitaan. Haluan muistuttaa, että kirjastopalvelut ovat Tampereella käytetyin ja kiitetyin kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden muoto.

 

Vastine AL: Lailliset graffitit tekevät tuloaan myös Tampereelle

Torstai 20.10.2011 - Johanna Loukaskorpi ja Joonas Lepistö

Leo Peltomaa esitti mielipidekirjoituksessaan (14.10 AL), että Tampereelle tehtäisiin laillisia graffitiseiniä. Peltomaa on aivan oikeassa todetessaan, että graffitit ovat taidetta ja Tampereelle tulisi pikaisesti saada laillisia paikkoja graffitien maalaamiseen. Helsingin kaupunkiin rakennettiin vuonna 2009 virallinen graffitiaita Suvilahteen. Suvilahden graffitiaita saikin vuoden kulttuuritekopalkinnon samana vuonna ja on saanut kiitosta monelta taholta. Myös Rovaniemessä on kaupungin perustama suosittu ja ahkerasti käytetty julkinen graffitiaita.

 

Graffitikulttuuri on vakiintunut osaksi nuorten kulttuuria. Usein graffiteja kuitenkin maalataan laittomiin ja vääriin paikkoihin, ja niiden puhdistamiseen käytetään vuosittain Tampereellakin suuria summia. Laillisia paikkoja graffitien maalaukseen ei Tampereella ole,  joten nuoret, jotka maalausta harrastavat, ovat pakotettuja maalaamaan laittomiin paikkoihin. Esimerkiksi Belgian Bruggessa laittomat graffitit putosivat kolmannekseen, kun graffitit tunnustettiin taiteeksi, maalareille annettiin laillinen paikka, luvattomat töhryt puhdistettiin ja sovittiin säännöistä maalarien, poliisin sekä muiden viranomaisten kesken. Lailliset paikat vähentäisivät nuorten tekijöiden tarpeetonta marginalisointia. Monikulttuurinen yhteistyö kaupungin ja nuorison alakulttuurien kanssa antaa kuvaa avoimemmasta ilmapiiristä ja avoimemmasta kaupungista, jossa nuorten annetaan toteuttaa itseään.

 

Teimme viime vuonna  valtuustoaloitteen graffitiaidan rakentamiseksi Tampereelle Vuoreksen asuntomessualueelle ja graffitipaikkojen järjestämisestä keskustan kaupunkitiloihin. Aloitteemme käsiteltiin 12.10 sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakunnassa, ja siellä hyväksyttiin seuraava ponsiesitys yksimielisesti: ”Kaupungin selvitys graffitiaidan rakentamisesta tuodaan sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakuntaan jatkotoimenpiteiden päättämiseksi. Lisäksi Tampereen kaupunki selvittää mahdollisuudet graffititaiteelle soveltuvista paikoista myös keskusta-alueelta.

 

Toivomme, että Tampere profiloituu nuorisokulttuurille myönteisenä kaupunkina, joka ohjaa nuoria maalamaan graffitejaan laillisesti. On myös tärkeätä, että kaupunki ottaa aktiivisen roolin uusien kaupunkilaisnuorten harrastusten, kuten graffititaiteen, parkour- ja skeittipuistojen, tukemisessa.

 

Johanna Loukaskorpi, äidinkielen opettaja, kaupunginvaltuutettu (sd)Joonas Lepistö, uutistoimittaja, kaupunginvaltuutettu (sd), Tampere

Vastine on julkaistu AL:ssä 20.10.2011