Apon elämää: Painavaa asiaa vuodelta 2017 (osa 1 tammikuu-toukokuu 2017)

Sunnuntai 31.12.2017 - Johanna Loukaskorpi

Vuoden viimeinen päivä ja on aika summata eli kirjoittaa auki vuoden 2017 tapahtumat.

Tämä vuosi oli minulle monella tapaa käänteentekevä. Vuoden alussa pähkäilin pitkään, että lähdenkö lopulta ollenkaan kuntavaaliehdokkaaksi. Olin jo aiemmin eduskuntavaalien jälkeen päättänyt, etten enää lähtisi vaaleissa ehdolle. Vaalityö on monella tapaa työn ohella raskasta ja minulla oli vielä edellisen kauden tunnelipäätöksen takia ryhmästä erottamisen ja ryhmään takaisin ottamisen takia raskaita muistoja kannettavanani. Vaikka olinkin sopinut henkilökohtaisesti monen ihmisen kanssa ja mielestäni syntini ryhmälle sovittanut, niin ajatus uusista vaaleista, mahdollisesta putoamisesta vaaleissa tai pettymyksistä luottamushenkilövalintojen jälkeen ei houkutellut. Jotenkin sain itsekin kuitenkin vielä käännettyä sille kannalle, että ehkä vielä kerran. Kun olin tehnyt päätöksen vaaleihin osallistumisesta, jotenkin vaalityön tiimellyksessä into taas lisääntyi.

Työsaralla palailin vanhaan. Olin ollut edellisen puoli vuotta Hämeenlinnan lyseon koulun ja Hämeenlinnan yhteiskoulun opinto-ohjaajana ja olin nauttinut suunnattomasti opoilusta. Olin kokenut myös mukavaksi olla töissä syksyn 2016 kahdessa koulussa. Olen aina nauttinut muutoksista. Olen huomannut, että kyllästyn, jos teen samaa työtä pitkään. Tammikuussa 2017 palailin siis äidinkielen opettajan virkaani ja sain myös 7 C -luokan luokanvalvojuuden. Ihan uusia tuttavuuksia emme oppilaiden kanssa olleet, sillä olin toiminut saman luokan opinto-ohjaajana syksyn. Paluu vanhaan kesti tosin lyhyen aikaa, sillä lupauduin pitämään Hämeenlinnan Lyseon lukiossa kaksi suomi toisena kielenä -kurssia oman työni ohessa. Niinpä alkukevään jälkeen huomasin tekeväni kahta työtä ja siihen päälle vaalikampanjaa. Voisi kaiketi sanoa, että ihan työntäyteinen kevät oli. En juuri ehtinyt kirjojakaan junassa lukea.

Luottamushenkilönä jatkoin lasten ja nuorten lautakunnassa ja valtuustossa entiseen tapaan. Pyrin olemaan läsnä joka kokouksessa. Lautakunta jatkoi työskentelyä koko kevään, mutta mitään kovin merkittäviä päätöksiä ei enää lautakunnassa kevään aikana ollut.

Tein mielestäni suhteellisen hyvän vaalikampanjan. Kirjoitin kampanjan aikana kolme mielipidekirjoitusta lehtiin. 19.3.2017 julkaistiin Aamulehdessä kirjoitukseni Ilmaisia harrastusvuoroja lapsille ja 22.3.2017 Tamperelaisessa Koulujen ylisuuret ryhmät lisäävät opettajien uupumusta. Lisäksi kirjoitimme Jukka Gustafssonin kanssa kirjoituksen Koulujen eriarvoistuminen on pysäytettävissä, jonka lähetimme 2.4.2017 Aamulehteen, mutta sitä ei valitettavasti julkaistu. Saatoin kirjoittaa muutakin, mutta en enää löytänyt uudistetuilta kotisivuiltani sitä osiota, johon aiemmin jaoin tekstini.
Vaalit menivät kohtalaisen hyvin. Vaalipäiväni olin edelleen varma, etten pääse edes läpi. Käytin kuntavaaleihin noin 2500 euroa, joista omaa rahaa oli noin 1600 euroa. Tarkemmat luvut löytyvät vaalirahailmoituksesta. Sain lopulta 342 ääntä. Kirjoitin kotisivuilleni vaalien jälkeen muun muassa seuraavasti:
”Vaalityö on joukkuepeliä, ja eilen pallo osui komeasti koriin, vaikka puoliajalla ainakin ehdokkaalla itsellään oli havaittavissa hermoilua. Kiitänkin vaalijoukkuettani, joka teki töitä minuun uskoen ja luottaen, vaikka itselläni ajoittain loppuikin usko kesken. Kiitos Ismo, Tarja, Ulla-Maija, Eija ja myös koko Rantaperkiön työväenyhdistyksen väki. Lämmin kiitos myös niille kaikille yksityishenkilöille, jotka lahjoittivat kampanjaani rahaa ja niille ystäville, jotka jakoivat esitteitäni ympäri kaupunkia. Kiitos myös ihmisille, jotka kirjoittivat minusta Johannasta sanottua –tukitekstejä, joita julkaisin vaalien alla. Kiitos ystäville, tuttaville ja tuntemattomille, jotka jakoivat ja tykkäsivät kirjoituksistani Twitterissä tai Facebookissa. Kaikki tällainen on ehdokkaalle tarpeellista ja tärkeää.

Niin kuin pallopeleissäkin niin vaalityössäkin hyvä joukkue tarvitsee valmentajan ja huoltajan. Puolisoni Juha-Pekka on toiminut molemmissa rooleissa. En voisi olla ylpeämpi ja kiitollisempi siitä tuesta, jota olen kotoa näiden politiikassa vietettyjen vuosien aikana saanut.”

Suurin ilahduksen aihe vaaleissa oli kuitenkin se, että SDP nousi suurimmaksi puolueeksi Tampereella ja tulisi saamaan pormestarin paikan. Työ puolueen eteen oli kannattanut. Hieman vaalien jälkeen SDP:n edustajisto valitsi pormestariehdokkaaksi Lauri Lylyn, joka näin jälkikäteen ajateltuna on ollut erinomainen valinta. Siitä kertoo myös se tuki ja luottamus, jota Lauri nauttii eri puolueiden kesken. En tuntunut Lauri Lylyä ennen vaaleja. Olimme tavanneet kerran Rantaperkiön työväenyhdistyksen 110-vuotisjuhlissa, jossa Lauri oli aiemmin ollut juhlapuhujana. Olin seurannut lähinnä hänen uraansa lehdistä.

Päätin heti vaalien jälkeen tavoitella parempia asemia ja ilmoitin, että olen kiinnostunut valtuustoryhmän varapuheenjohtajuudesta. Taisin vähän myös ”juntata”. Ainakin tein muutaman soittokierroksen ja niinpä minut valittiin ryhmän varapuheenjohtajaksi. Tämä takasi minulle mahdollisuudet ryhmien välisiin neuvotteluihin sekä tulevan pormestarikoalition sisäisiin keskusteluihin. Osallistuin aktiivisesti apulaispormestari Leena Kostiaisen vetämään palvelutyöryhmään, jossa kirjoitettiin pormestariohjelmaa palveluiden osalta. Tässä vaiheessa kävi myös ilmi, että SDP:lle olisi tulossa apulaispormestarin paikka, joka hyvin todennäköisesti olisi nimenomaan hyvinvoinnin apulaispormestari. Kokoomus oli nimittäin heti vaalien jälkeen ilmoittanut, että he haluavat kaupunkiympäristön apulaispormestarin paikan. Palvelutyöryhmä sai kokoon hyvän ohjelman ja minä päätin tavoitella täysillä kyseistä apon paikkaa, kun selvisi että Pekka Salmi ei ole kiinnostunut toisesta apulaispormestarikaudesta vaan tavoittelee valtuuston varapuheenjohtajuutta. Olimme Pekan kanssa sopineet edellisen kauden erimielisyydet ja sopu Pekan kanssa oli myös yksi kevään isoista iloista. On tuntunut hyvältä, että välimme ovat palautuneet yhtä hyviksi kuin ensimmäisellä valtuustokaudella.

Rantaperkiön työväenyhdistys asetti minut demareiden apulaispormestariehdokkaaksi ja lähetti myös tiedotteen siitä lehtiin. Halusin toimia avoimesti, koska valtaapitävien on uskallettava myös asettaa itsensä alttiiksi arvostelulle, julkiselle kritiikille ja sille, ettei tule lopulta valituksi. En varsinaisesti koskaan ajatellut tulevani valituksi ryhmämme apulaispormestariehdokkaaksi, sillä uskoin, että ne haavat, jotka ryhmästä poikkeava äänestyspäätös tunnelin yhteydessä teki, eivät olleet vielä arpeutuneet.

Niinpä kunnallisjärjestön edustajiston päätös oli minulle suuri henkilökohtainen yllätys, joka muutti omassa elämässäni monta asiaa. Samaan aikaan oli auennut Hämeenlinnassa kaksi oppilaanohjaajan paikkaa, joista toisen olisin hyvin todennäköisesti saanut. Toisaalta olin puoli vuotta äidinkieltä opetettuani taas erittäin innostunut omasta aineestani ja yhtäkkiä ymmärsin, että minut valittaisiinkin Tampereelle apulaispormestariksi ja joutuisin jättämään koulumaailman - ainakin toviksi - taakseni. Sinne jäivät tutut oppilaat ja ihanat kollegat. Tilalle tulisi jotakin kovin uutta, ihmeellistä, monipuolista, mutta myös raskasta. Toisaalta olin tavoitellut apon paikkaa tosissani ja yhtäkkiä sitä tarjottiin minulle tarjottimella. Olihan se ihmeellistä ja samalla kuitenkin monella tapaa haikeaa.

Perheessämme vietettiin kevään lopulla esikoisen ylioppilasjuhlia, joten olin jäänyt viimeisellä kouluviikolla jo virkavapaalle, joten en koskaan varsinaisesti ehtinyt sanoa kollegoille näkemiin ja tarjota heille kakkua. Se ehkä vieläkin kaihertaa mielessä. Tänä keväänä aion jossakin vaiheessa varmasti palata käymään Hämeenlinnan yhteiskoulussa. Kakkukahvit ovat edelleen kollegoiden kanssa juomatta.

Minun piti kirjoittaa vain pikaisesti keväästä ja keskittyä kesään ja syksyyn sekä lautakunnassa ja valtuustossa päätettyihin asioihin, mutta joskus käy näin, että on enemmän sanottavaa kuin aikoi ensin sanoa. Niinpä jaan tekstin kahteen osaan. Toinen osa Painavasta asiasta julkaistaan parin päivän sisällä - tulevana vuonna 2018. Silloin selviää, miksi otsikoin tekstin painavaksi asiaksi. Tästä tekstistä tuli nyt ehkä kuitenkin se kevytversio.

Haluan kiittää tässä vaiheessa kaikkia Teitä lukuisia uusia ja vanhoja tuttavuuksia - ihmisiä, jotka olette olleet mukana matkassa: tukijoina, ystävinä, seuraajina, lukijoina, kilpakumppaneina, uusina ja vanhoina kollegoina, puoluetovereina tai valtuustokavereina. Olen onnellinen, että olette olemassa. Kiitos kaikesta. Tsempataan toisiamme jatkossakin. Parasta elämässä ovat ihmiset ympärillä.     

Toivotan kaikille oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2018!

Puhe talousarviokokouksessa

Maanantai 13.11.2017 klo 14.49 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Haluan aluksi sydämellisesti kiittää kaikkia niitä tahoja, jotka ovat olleet vaikuttamassa ja valmistelemassa hyvinvoinnin palvelualueen talousarviota: pormestari Lylyä, koalition valtuustoryhmiä, jotka kokosivat yhdessä tehden vetovoimaa ja inhimillisyyttä korostavan pormestariohjelman ja sitä kautta vaikuttivat vahvasti asioihin, joita hyvinvoinnin palvelualueen talousarviossa on painotettu, sivistys- ja kulttuurilautakuntaa ja sosiaali- ja terveyslautakuntaa, jotka hyväksyivät talousarvioesitykset yksimielisesti lisäten niihin toivomusponsiesitykset, jotka on pääosin pystytty huomioimaan talousarviossa ja hyvinvoinnin palvelualueen virkahenkilöitä ja työntekijöitä: avo- ja asumispalveluissa, sairaala- ja kuntoutuspalveluissa, kasvatus- ja opetuspalveluissa ja kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluissa. Lämmin kiitos työntekijöille siitä työstä, jota teette tamperelaisten parhaaksi päivittäin.

Hyvinvointipalveluita käytetään arjessa ja joihin kuluu myös suurin osa kaupungin budjetista. Tässä tuntee olevansa ison äärellä ja paljon vartijana. Hyvinvoinnin palvelualueen talousarvio perustuu strategialuonnokseen ja pormestariohjelmaan. Painopisteinä on muun muassa alueellisten hyvinvointierojen kaventaminen, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että perusopetuksen ryhmäkokojen alentamiseen suunnattu raha tullaan kohdistamaan sivistys- ja kulttuurilautakunnan toiveiden mukaan erityisesti haasteellisten alueiden kouluihin ja yleisesti peruskoulun isojen ryhmien pienentämiseen sekä laadun parantamiseksi. Vuonna 2018 kasvatus- ja opetuspalveluissa valmistellaan myös malli perusopetuksen joustavasta resurssoinnista, jolla pyritään lisäämään koulutuksen alueellista yhdenvertaisuutta. Hyvinvointierojen kaventaminen on uuden köyhyystyöryhmän yksi tärkeimpiä tehtäviä. On tärkeää ennaltaehkäistä kaikin tavoin köyhyyttä, syrjäytymistä ja huono-osaisuutta. Edellisestä köyhyysohjelmasta jätettiin lapset ja nuoret sekä ikäihmiset pois. Nyt toivottavasti nämä ryhmät erityisesti huomioidaan ja köyhyysohjelman toteuttamiseen saadaan riittävä rahoitus ensi vuodelle.

Painopisteitä ovat myös ennaltaehkäisy ja hyvinvointia tukevien palvelujen kehittäminen. Näitä ovat esimerkiksi psykososiaalisten palvelujen vahvistaminen peruskouluissa. Koulupsykologien määrää lisätään muun muassa Kaukajärvellä, Lielahdessa ja Etelä-Hervannassa ja koulunkäynninohjaajien määrää lisätään. Lisäksi palkataan laaja-alaisia erityisopettajia. Erityisen iloinen olen neljän uuden Icehearts-ryhmän perustamisesta. Icehearts-toimintamalli on tutkitusti vaikuttavaa ja sillä voidaan ehkäistä nuorten poikien syrjäytymistä. Kuntalaisten omaehtoisen hyvinvointia edistävää toimintaa tuetaan ensi vuonna monin tavoin. Minua ilahduttaa Metson sunnuntaiaukiolojat ja uuden maauimalan avaaminen. Odotan sen olevan suuri menestys.

Valtuutetut ovat ymmärrettävästi olleet erityisesti huolissaan sosiaali- ja terveysmenojen tilanteesta. Avaan talousarviota vähän siltä osin vielä. Sosiaali- ja terveyspalveluissa jatketaan palvelurakenteen uudistamista ja lisätään ikäihmisten palveluita. Pitkäaikaisia sairaala- ja vanhainkotipaikkoja vähennetään. Tehostettuun palveluasumiseen tulee 120 uutta paikkaa ja kotihoidon henkilöstöä lisätään 40 henkilötyövuotta. Myös kehitysvammaisten asumispalveluja lisätään. Syömishäiriöyksikkö avataan kokonaan uutena palveluna ja terveydenhoitajia lisätään neuvolapalveluissa, kouluterveydenhuollossa sekä opiskeluterveydenhuollossa. Sitten niihin haasteisiin.

Pormestarikin totesi puheessaan, että sosiaali- ja terveysmenojen osalta talousarvio on haasteellinen. Se on totta. Sosiaali- ja terveyslautakunnalle varatuissa toimintamenoissa on vähintään 20 miljoonaa vaje tähän vuoteen. Sitä yritetään sosiaali- ja terveyspalveluluiden talouden tasapainottamisella ensi keväänä kuroa kiinni ja kuten pormestari Lyly totesi koko talouden tasapainotus on sotepuolen etu. Valtuutettujen huolet ovat kuitenkin aiheellisia. Jos esimerkiksi ikäihmisten määrä muuttovoiton seurauksena kasvaa enemmän kuin budjetissa nyt on varauduttu, niin budjetin ylitysuhka on selvästi suurempi. Yhden prosentin palveluiden määrän kasvu tarkoittaa rahassa lähes kahdeksaa miljoonaa euroa. Tämä kannattaa muistaa. Budjetissa ei ole myöskään varauduttu esimerkiksi kunta-alan palkkaratkaisuun. Sotepuolella yhden prosentin palkkojen nousu tarkoittaa sekin noin parin miljoonan menolisäystä. Esimerkiksi avopalveluissa ei ole mitään merkittäviä ulkoisia tuloja, joita voitaisiin lisätä menojen kasvaessa. Näin henkilöstömenojen pienentäminen jää valitettavasti ainoaksi keinoksi. Ja silloin puhutaan juuri niistä tekevistä käsistä.

Toivon, että Soten toimenpideohjelmassa saadaan sopeutettua toimintaa jonkin verran ja saadaan näin budjettia osin tasapainotettua. Tärkeää on ennen kaikkea huolehtia, ettei kaikkein heikoimmassa asemassa olevien palvelut vaarannu, tilanteet vaikeudu tai ettei tehdä ratkaisuja, jotka lisäävät menoja myöhemmin tai lisäävät esimerkiksi vastaavasti kalliimpien erikoissairaanhoidon palveluiden käyttöä. Sosiaali- ja terveyslautakunnassa on tehtävä arvovalintoja nimenomaan niiden puolesta, jotka eivät jaksa pitää itsestään ääntä. Näen myös tärkeäksi, että erikoissairaanhoidon omistajaohjausta Pshp:n suuntaan tiukennetaan.

Eräs valtuututtu salissa totesi, että keppiä sitten, jos ei homma toimi. Itse uskon aina porkkanaan kepin sijaan. Työhyvinvointiin panostaminen ja henkilöstön ottaminen soten tasapainottamiseen on ensiarvoisen tärkeää.

Pormestari asettaa hyvinvoinnin palvelualueelle kaksi työryhmää. Toinen on köyhyystyöryhmä, johon tulee edustaja jokaisesta valtuustoryhmästä ja se on pidempiaikainen ja toiseen huumeongelman tilannekuva ja haittojen ennnaltaehkäisy -työryhmään tulee edustus suurimmista ryhmistä, asiantuntijoita sekä kaupungin työntekijöistä että ulkopuolelta. Olen jo kerännyt näihin nimet, ja pormestari nimittää työryhmät ensi tilassa. Konkreettisia toimenpide-ehdotuksia ongelmien ratkaisemiseksi yritetään näissä molemmissa ryhmissä löytää alkukesään mennessä. Näin ongelmiin voidaan varautua jo talousarvion kehysvaiheessa. Köyhyystyöryhmässä otetaan kantaa esimerkiksi maksuttomasta ehkäisystä nuorille, Huoltsun aukioloaikojen lisäämisestä ja hävikkiruoan jakelun aloittamisesta seurakunnan kanssa yhdessä. Myös nuorisovaltuutettu Murtosen huoli yhdenvertaisesta mahdollisuudesta toisen asteen opiskeluun tulee ottaa köyhyystyöryhmän käsiteltäväksi.

Kieliä kehiin -hanke Monikielisyysseminaarin avaus

Keskiviikko 27.9.2017 klo 13.20 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa opetusneuvos Katri Kuukka, hyvät puhujat ja monikielisyysseminaarin osallistujat

Tamperelainen runoilija, Pispalan oma poika, Lauri Viita on todennut, että jos kirjailija ei osaa kieltään, hän ei osaa muutakaan. Entisenä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana en voi voi kuin yhtyä Viidan ajatelmaan. Äidinkieli on ihmisen ajattelun ja vuorovaikutuksen perusta. Ilman äidinkielen taitoja emme opi muitakaan kieliä. Runoilija Pentti Saarikoski on runossaan kuvannut äidinkielen merkitystä: ”Suomen kieli on minulle ikkuna ja talo / minä asun tässä kielessä. / Se on minun ihoni.”

Äidinkieli on ihomme. Se on talo, jonka ikkunoista katsomme maailmaa. Se on perustukset, jonka päälle talo voidaan rakentaa. Äidinkielen avulla lapsi tulee tietoiseksi itsestään, muodostaa omat käsityksensä ja kommunikoi ympäristönsä kanssa. Äidinkielellä ihminen pystyy parhaiten ilmaisemaan sekä kuvailemaan erilaisia kielen sävyjä ja vivahteita. Kun itse käyn hyvinvointipalveluiden apulaispormestarin roolissa puhumassa eri tilaisuuksissa englanniksi, minusta tuntuu usein, että en pysty kuvailemaan asioita yhtä tarkasti, monisanaisesti tai vivahteikkaasti kuin pystyn äidinkielelläni.

Monikielisyysseminaari on osa Kieliä kehiin! -hankkeen järjestämää Monikielisyysviikkoa. Kuulette tämän päivän seminaarissa luentoja kielitietoisuudesta kasvatus- ja opetusalan näkökulmasta ja opetusneuvos Katri Kuukka Opetushallituksesta esittelee kielitietoisen toimintakulttuurin kehittämistä johtamisen näkökulmasta. Kun minua pyydettiin avaamaan tämä seminaari, tiesin heti, että haluan puhua äidinkielen merkityksestä ja sen osaamisen tärkeydestä. Se ei kuitenkaan sulje sitä, mikä merkitys on muiden kielten osaamisella. Ihminen, joka hallitsee sekä äidinkielensä että useampia vieraita kieliä, pärjää usein hyvin elämässään. Kieli- ja viestintätaidot ovat olennainen osa ammattitaitoa alalla kuin alalla. Työntekijöiltä edellytetään oman äidinkielen joustavaa hallintaa sekä monipuolista vieraiden kielten taitoa. Pelkkä englannin kielen osaaminen ei useimmiten enää työelämässä riitä. Myös jatko-opiskeluissa vieraiden kielten monipuolinen hallinta parantaa opiskelumahdollisuuksia ja mahdollistaa opiskelun ulkomailla. Hyvä kielitaito – oman äidinkielen ja vieraiden kielten taito – lisää tulevaisuuden vaihtoehtoja, helpottaa työllistymistä, parantaa uramahdollisuuksia ja helpottaa liikkumista ulkomailla.

Hyvät kuulijat,

Kieltenopetuksen varhentaminen on osa opetus- ja kulttuuriministeriön peruskoulun uudistamisen kärkihanketta. Opetushallitus myönsi täksi lukuvuodeksi perusopetuksen järjestäjille 3,8 miljoonaa euroa avustuksia, joilla varhennetaan, kehitetään ja lisätään kieltenopetusta varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja perusopetuksessa. Pirkanmaalla avustuksen sai 11 kuntaa. Tampere on yksi näistä kunnista. Kieltenopetuksen varhentamisen taustalla on huoli suomalaisten kaventuneesta kielitaidosta ja siitä, että kolmannella luokalla kielen oppimisen paras herkkyyskausi on jo ohi.
Tampereella on esiopetusryhmille tarjottu kielisuihkutoimintaa yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa. Perusopetuksessa on lukujärjestykseen lisätty varhennetun kielikasvatuksen monialainen oppimiskokonaisuus eli kikatus-tunnit 1. ja 2.-luokilla. Kikatus-tunnit on toteutettu koulujen oman A-kielten tarjonnan mukaan ja yhteistyössä koulupolun muiden koulujen kanssa. Kikatus-tunneilla tutustutaan kieleen ja kulttuurin toiminnallisesti niin, että lapsen ikäkausi huomioidaan opetuksessa.

Pääpaino on suullisen kielitaidon harjoittamisessa. Opetusmenetelminä käytetään muun muassa leikkejä, lauluja ja draamaa. Oppimisen voisi kutsua tapahtuvan leikiten. Tarkoitus on herättää lasten kiinnostus vieraita kieliä ja kulttuureita kohtaan ja edistää monikielisyyttä. Oppiminen ja sen arviointi perustuu kannustavaan ja rakentavaan palautteeseen, jolla vahvistetaan oppilaan kielellistä itsetuntoa ja innostusta kielenoppimiseen. Oppilaiden palaute kikatus-tunneista on ollut myönteistä. Tunnit on koettu hauskoiksi, innostaviksi ja virkistäviksi. Kikatus on saanut varmasti aikaan aitoa kikatusta - oppilaissa ja ehkä vanhemmissakin. Pieni kritiikin poikanen kuitenkin lienee tässä kohtaa paikallaan. Olen huolissani siitä, että osassa kuntia kielenopetuksen varhentamiseen on käytetty esimerkiksi äidinkielen ja matematiikan tunteja. Lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen perustaitojen opettaminen tulee kuitenkin olla ensisijaista alakoulun ensimmäisillä luokilla.

Kielitietoinen kouluyhteisö kannustaa monin tavoin kielten oppimiseen. Kielitietoisessa kouluyhteisössä keskustellaan kielistä ja eri kieliryhmiin kohdistuvista asenteista ja ymmärretään kielen tärkeä merkitys oppimisessa, vuorovaikutuksessa ja erilaisessa toiminnassa. Kielitietoisuus tulisi olla keskeinen osa koulujen toimintakulttuureja. Kielitietoisuuteen kuuluu myös suomi toisena kielenä oppilaiden omien äidinkielten arvostaminen. Oppilaiden oikeus omaan äidinkieleen ja kulttuuriin on perusoikeus, jonka tulisi näkyä myös koko kouluyhteisön toiminnassa.

Hyvät kuulijat,

Tampereella hyväksyttiin kesällä kaupunginvaltuustossa pormestari Lauri Lylyn pormestariohjelma Inhimillinen ja vetovoimainen Tampere neljäksi vuodeksi. Pormestariohjelman ykkösasia on työn ja yrittäjyyden edistäminen. Pormestariohjelmassa korostetaan myös monipuolisen koulutustarjonnan merkitystä aina varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen. Pormestariohjelmassa todetaan, että Tampere tarjoaa vieraskielisen koulutuspolun päivähoidosta ja esikoulusta korkeakouluihin asti. Pormestariohjelmassa luvataan, että kaikilla tamperelaisilla lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus oppia laadukkaasti, yksilöllisesti ja yhteisöllisesti ja että alueittain lapsilla ja nuorilla on tasavertaiset mahdollisuudet kasvuun ja oppimiseen. Tavoitteena ovat oppimisen kannalta sopivan kokoiset ryhmät ja riittävä erityisopetus.

Pormestariohjelma linjaa uuden valtuuston toimintaa ja kaupungin tavoitteita neljäksi vuodeksi. Tämän lisäksi kaupungissa laaditaan kaupunkistrategiaa, joka kestää vuoteen 2030 saakka. Se on yhteinen näkemys koko Tampereen tulevaisuudesta. Uudessa strategiassa koulutus tulee nousemaan yhdeksi tärkeäksi teemaksi. Kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät maakunnan tuotettaviksi, niin kunnan tehtäviksi jää elinvoima-, sivistys- ja hyvinvointirooli ja näiden palveluiden tuottaminen. Tulevaisuuden kunnan yksi merkittävimmistä rooleista on sivistyskuntana toiminen.

Palaan puheeni lopuksi takaisin Lauri Viitaan ja hänen ajatuksiinsa. Viita on kirjoittanut seuraavasti: ”Mitä, puhuiko hän viittä kieltä! Entä oliko hänellä asiaa?” Kielitietoisen kasvatuksen yksi tärkeä asia onkin - ei vain kielen opetus ja opiskelu vaan ymmärrys erilaisista kulttuureista ja tavoista. Ei riitä, että osaamme puhua useita kieliä, jos emme osaa tulla toimeen ihmisten kanssa. Näiden ajatusten myötä avaan monikielisyysseminaarin.

Onnittelupuhe Tampereen seudun invalidit ry:n 80-vuotisjuhlassa

Lauantai 5.8.2017 klo 16.21 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat juhlavieraat,

Olen iloinen mahdollisuudesta saada tuoda Tampereen kaupungin tervehdyksen Tampereen Seudun Invalidit ry:n 80-vuotisjuhlaan tänne viehättävään Aitorantaan. 80 vuoden aikana yhdistyksenne on tehnyt korvaamattoman arvokasta ja tärkeää työtä fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten ihmisten aseman parantamiseksi, yhdenvertaisuuden lisäämiseksi sekä arjen helpottamiseksi. Monia vammaisille merkittäviä arjen asioita on korjattu 80 vuoden aikana, mutta se ei tarkoita, etteikö vielä olisi työtä tehtävänä vammaisten oikeuksien parantamiseksi. Ilman teidän
yhdistyksenne aktivisuutta ja asiantuntijuutta, ei tilanne Tampereella ja
naapurikunnissa olisi näinkään hyvä.

Yhdistyksenne monipuolisesta työstä ja aktiivisesta edunvalvonnasta haluan kiittää teitä kaikkia lämpimästi. Olette tärkeä yhteistyökumppani Tampereen kaupungille.

Oikeudenmukaisessa yhteiskunnassa kaikilla on oltava yhdenvertaiset mahdollisuudet kouluttautua, kehittää itseään, saada palveluita ja edetä työurallaan. Tampereen kaupunki on aina halunnut olla tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja mahdollisuuksien kaupunki.

Lauri Lylyn pormestariohjelma Inhimillinen ja vetovoimainen Tampere lähtee siitä, että ketään ei jätetä ja kaikki pidetään mukana. Pormestariohjelmassa todetaan, että Tampere on esimerkillinen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä ja että esteettömyys ymmärretään laaja-alaisesti kaikissa kaupungin palveluissa. Hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina yritän huolehtia sitä, että nämä kirjaukset tulevat myös käytäntöön. Meillä on esimerkiksi vielä lukuisia esteellisiä päiväkoti- ja koulurakennuksia. Näen tärkeänä, että esimerkiksi liikuntavammaiset lapset pystyvät ja saavat käydä lähikouluaan.

Kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen on yksi kunnan tärkeimmistä tehtävistä maakuntauudistuksen jälkeenkin. Ennaltaehkäisevässä työssä erityisesti teidän kolmannen sektorin toimijoiden työ on merkittävässä roolissa ja uskon, että kaupungin ja Tampereen seudun invalidit ry:n yhteistyō jatkuu yhtä hyvänä kuin nytkin.

Tampereen kaupunki on aktiivisesti edistänyt vammaisten asioita, mistä kertoo esimerkiksi se, että Tampereelle perustettiin vammais-ja esteettömyysasiamiehen
virka vuonna 2007 ensimmäisenä Suomessa. Nykyinen viranhaltija jää kesän aikana
eläkkeelle. Rekrytointi on käynnissä ja uusi asiamies aloittaa toimintansa syyskuun alussa. Tampereella toimii myös aktiivisena toimijana vammaisneuvosto.

Tampereen kaupungin uusi yhdenvertaisuussuunnitelma 2017-2021 hyväksyttiin tämän vuoden helmikuussa. Yhdenvertaisuus ja siihen liittyvät näkökohdat tulee suunnitelman mukaan huomioida kaupungin toiminnassa läpikäyväna perusperiaatteena. Yhdenvertaisuussuunnitelmasta käy ilmi, että palvelut on järjestettävä siten, että ne ovat kaikille sopivia ja saavutettavissa. Esteettömyys tulee olla suunta, jota kohti kaupunkiympäristössä tulee pyrkiä. Liikkumisen, henkilökohtaisen avun ja laadukkaiden asumisen tukipalveluiden mahdollistaminen ovat keskeisiä itsenäisen elämän perusedellytyksiä.

Hyvät kuulijat, on aivan selvää, ettei vammainen ihminen halua olla tulla nähdyksi pelkästään palvelujen asiakkaana vaan aktiivisena kaupunkilaisena, joka pystyy yksilöllisin tukitoimin ja kaupunkiympäristön ja palvelujen saavutettavuutta
parantamalla osallistumaan kaupungin täysivaltaiseksi jäseneksi ja työllistymään.

Vammaisuus on valitettavasti kuitenkin edelleen toiseksi yleisin syrjintäperuste yhteiskunnassamme. Te Tampereen seudun Invalidit ry:ssä olettekin merkittävässä asemassa tähän liittyen. Olette aktiivinen yhdistys, joka tarjoaa jäsenilleen
mahdollisuuksia toimia yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä ja valvoo heidän oikeuksiensa toteutumista sekä kehittää jäsenien mahdollisuuksia vapaamuotoiseen
yhdessäoloon, vertaistukeen, matkoihin sekä retkiin. Hyvä, aktiivinen ja jäsentensä hyvinvoinnista huolehtiva yhdistys toimii juuri näin.

Jokainen meistä voi tehdä yllättävän paljon yhdenvertaisuuden eteen. Lauri Viita kirjoittaa runossaan On ja ei seuraavasti: "On sanoo: onko onkohan?/ ja epäily valtaa maailman. / Ei sanoo: eikö eiköhän!/ ja näemme vuorien siirtyvän.” Kysymys on
asenteesta ja uskosta siihen, mitä tekee. Joskus kyse on myös ihan pienistä sanoista, äänen painoista ja puheen sävystä. Eikö vaan? Pitäkäämme se yhdistyksen 80-vuotisjuhlavuonna mielessämme, niin jatkossa vuoretkin siirtyvät. Lämpimät ja sydämelliset onnitteluni Tampereen kaupungin puolesta Tampereen seudun Invalidit ry:lle

Puhe valtuustossa: Pormestariohjelmassa kehitetään

Maanantai 18.2.2013 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Pormestariohjelmassa kehitetään, päätetään, selvitetään, käsitellään, toteutetaan, tarkastellaan ja painotetaan. Ohjelma on rakennettu niin, että suurin osa verbeistä on passiivissa. Millaisia merkityksiä suuri passiivin käyttö sitten tuo kieleen ja tekstiin? 

Passiivin keskeisin piirre on tekijän puuttuminen tai sen häivyttäminen. Passiivin käyttö pehmentää tekoa ja vähentää tekstin ytimekkyyttä. Passiivissa toteuttaja ikään kuin hämärretään ja epämääräistetään.

Miksi pormestariohjelmassa todetaan, että johonkin ”pyritään” tai jotakin ”kehitetään”, kun parempi olisi tietysti sanoa suoraan, että  pormestariryhmät ”pyrkivät” tai pormestariryhmät ”kehittävät”. Kielentutkija Matti Räsänen on todennut: ”Passiivi voi tehdä holtittomasti käytettynä karhunpalveluksen. Tekijät voivat jäädä lopullisesti piiloon. Tekstistä tulee ympäripyöreää ja utuista.”

En usko, että pormestariryhmät ja ne, jotka ovat olleet ohjelmaa tekemässä ja kirjoittamassa ovat tietoisesti pyrkineet tekemään tekstistä ympäripyöreää, vaan tarkoituksena on ollut hyvä, kaikkia tyydyttävä ja tulevaisuuteen katsova ohjelma, jonka avulla kaupunki kehittyy ja palvelut paranevat. En usko myöskään, että neloset haluavat epämääräistää tekojen totettajan.

Toimittaja Jarkko Sipilä laski ennen viime hallitusohjelman julkistamista kahden edellisen hallitusohjelman passiivit. Esimerkiksi sana turvataan  mainittiin Lipposen (1999) hallitusohjelmassa 18 kertaa ja Vanhasen (2003) ohjelmassa 39 kertaa. Sana kehitetään mainitaan Lipponen ohjelmassa 40 ja Vanhasen ohjelmassa jopa 70 kertaa. Valtuutetut voivatkin kotitehtävänään laskea, kuinka monta kertaa sana kehitetään mainitaan pormestariohjelmassa. Vaikka onhan se hyvä, jos kotikaupunkia kehitetään.

Lopuksi haluan sanoa, että erityisesti minua lämmittää se, että pormestariohjelmassa on ennaltaehkäisevyyttä, varhaista puuttumista ja matalan kynnyksen apua korostava ote. Toivottavasti pormestariohjelma todella ennaltaehkäisee tulevia ongelmia ja paneutuu uusiin varhaisen ja matalan kynnyksen palveluihin innovoiden ja uudella otteella – niin että toteuttaja ei jää epäselväksi tai hämäräksi niin kuin se nyt pormestariohjelmassa uhkaa jäädä.