Apon elämää (osa 2): Vanhushoivaa, vierailuja ja kaupungin tervehdyksiä

Maanantai 3.7.2017 klo 20.11 - Johanna Loukaskorpi

Rakas päiväkirja,

Olen parhaillani palkattomalla kahden viikon kesälomalla, mikä on kyllä tietyssä mielessä ollut virhe – siis se palkattomuus, sillä apulaispormestarihan on käytännössä koko ajan töissä. Niinpä tänäänkin olen vastaillut lukuisiin sähköposteihin, jotka ovat vaatineet reagointia heti. Ensi kerralla olen viisaampi ja mietin, kannattaako palkattomalla edes jäädä tai lähden niin kauas lomalle, etteivät edes sähköpostit tavoita. Tähän sopisi varmaan nyt jokin hymiö.

Olen viime viikolla tehnyt Aamulehteen vastineen Tampereen vanhustenhuoltoon liittyneestä mielipidekirjoituksesta. Vastineeni löytyy kotisivuiltani. Olen saanut kirjoituksesta sekä kritiikkiä että kiitosta, mikä ei sinänsä yllätä minua, sillä työsarkaani palvelualueellani on loputtomiin ja koska kyseessä ovat ihmisille elintärkeät terveyden ja hyvinvoinnin palvelut, joista monilla on omakohtaisia, ikäviäkin kokemuksia – niin palaute ei voi olla useinkaan positiivista. Monesti palvelualuettani koskettavat asiat ovat eettisesti vaikeita ja monisyisiä. Harvoin niihin onkaan yhtä oikeaa vastausta.

Kirjoitin vastineen lehteen, koska halusin, ettei kuntalaisille jää sellaista kuvaa, että ikäihmisten hoito olisi Tampereella jotenkin huonolla tolalla. Sitähän se ei ole. Parantamisen varaa toki aina on – niin kuin ihan kaikessa toiminnassa aina on. Lisäksi on tärkeää, että jos kokee omaisena tai asiakkaana, että hoito ei ole ollut riittävän hyvää, niin palaute tulisi aina antaa myös hoitavaan laitokseen, jotta he voivat kehittää omaa toimintaansa parempaan suuntaan.

Tampereella on ikäihmisten palveluiden rakennemuutos toiminut hyvin. Laitoshoitoa on purettu ja on siirretty enenevissä määrin kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen muotoihin. Tärkeätä on jatkossa huolehtia, ettei ikäihmisten määrän kasvu taita tätä hyvin alkanutta kehitystä. Tunnistan kuitenkin myös sen, että kotihoidossa osa hoidettavista alkaa olla liian huonokuntoisia, mutta pitää myös muistaa, etteivät kaikki vanhukset halua myöskään siirtyä kotoaan mihinkään. Sitäkin tahtoa pitää kunnioittaa.

Toivoisin myös, että vanhustenhuollon ongelmien lisäksi nostettaisiin esiin myös hyviä käytänteitä ja onnistumisia. Arjen onnistumisista vaan harvoin kirjoitetaan uutisia tai kiitellään mielipidekirjoituksissa. Apulaispormestarina tuntuu ikävältä vanhustenhuollon henkilöstön, ikäihmisten, asumispalveluyksiköiden ja kotihoidon, omaisten ja virkamiesten puolesta, jos koko tamperelainen vanhustenhoito leimautuu.

Vierailin viime viikolla myös turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa, jossa minua kierrätettiin ja keskustelin sekä henkilökunnan että turvapaikanhakijoiden kanssa. Vierailu oli onnistunut ja avartava. Päätin vierailun jälkeen yrittää pitää jatkossa palaverittoman perjantain, jolloin kierrän hyvinvointipalveluiden laajaa ja monipuolista kenttää. Minut saa siis kutsua kylään #kutsuapokylään.

Avasin viikolla myös Flamencoviikon ja kävin itsekin nauttimassa festivaalin esityksistä Flamencosaunan Pakkahuoneella. Kulttuuri pitänee minut hengissä jatkossakin, kun vaikeat asiat vyöryvät ajoittain uniin tai ainakin sähköpostiin. Mistä tulikin mieleeni, että sähköpostini pullistelee jo nyt tervehdys-, puhe- ja tilaisuuden avauspyyntöjä mitä erilaisempiin tilaisuuksiin ja tapahtumiin. Minusta on hyvää vauhtia tulossa melkoinen puheautomaatti. Ja jottei lomailemaan liikaa ehdi (tämä oli sarkasmia), niin tällä viikolla lähetän Tampereen Team Rynkebyn hyväntekeväisyyspyörämatkalle kohti Pariisia. Team Rynkeby tekee tärkeää työtä ja kerää rahaa syöpäsairaiden lasten hyväksi. Tule siis sinäkin kuuntelemaan Team Rynkebylle pitämäni kannustuspuhe Laukontorille torstaina 6.7. klo 9 ja tsemppaamaan Team Rynkebyn pyöräilijöitä.

JK. Minut valittiin kesäkuussa 2017 Tampereen kaupungin hyvinvointipalveluista vastaavaksi apulaispormestariksi. Tämä teksti, jonka juuri luit, on (julkinen) apulaispormestarin päiväkirjani. Koska kyseessä on julkinen, mutta henkilökohtainen päiväkirjani, asiat joihin tässä viittaan ja joista kerron, eivät edusta millään tavoin Tampereen kaupungin virallista näkemystä, vaan ovat minun omaa ajatteluani.