MIELIPIDEKIRJOITUS: Kulttuurin rahoitusta valtion budjetissa on lisättävä

Perjantai 29.3.2019 - Johanna Loukaskorpi

Kulttuurista on tullut 2000-luvulla yhä näkyvämpi osa länsimaista yhteiskuntaa. Luovien alojen työpaikat ovat lisääntyneet, ja useampi suomalainen saa elantonsa aineettomasta tuotannosta. Ihmiset kuluttavat kulttuuria enemmän kuin koskaan. Maapallon rajallisten resurssien kuluttamisen sijaan nyt haetaan henkistä hyvinvointia. Lääkäripäivilläkin pohdittiin, miten taide ja kulttuuri vaikuttavat ihmisten terveyteen. Kulttuurin harrastamisella on yhteys siihen, miten hyväksi oma elämä koetaan.

Samaan aikaan kulttuuripolitiikka on ajettu Suomessa sivurooliin. Sipilän hallituksessa ei ollut päätoimista kulttuuriministeriä, ja kulttuuripalveluihin on kohdennettu kipeitä leikkauksia valtion ja kuntien budjeteissa. Esimerkiksi taidekoulut on ajettu niin ahtaalle, että vain joka 25. hakija saa opiskelupaikan. Taiteilijaköyhyyden pelko uhkaa vaikuttaa siihen, että lahjakkaat nuoret eivät enää uskalla lähteä toteuttamaan unelmiaan.

Muutos kulttuurille parempaan suuntaan on mahdollinen. Saksassa ja Ruotsissa sosialidemokraatit ovat hallitusvastuuseen päästyään nostaneet määrätietoisesti kulttuurin rahoitusta uudelle tasolle. Kulttuurin rahoitus on oleellinen osa parempaa yhteiskuntapolitiikkaa, jolla samalla vaikutetaan ihmisten hyvinvointiin, alueiden elinvoimaan ja vähennetään syrjäytymistä.

Suomessa on käynnistetty kampanja kulttuurirahoituksen nostamiseen yhteen prosenttiin valtion budjetissa. Käytännössä tämä nostaisi valtion kulttuurimenoja noin sadalla miljoonalla eurolla vuodessa. Mitä tämä voisi tarkoittaa Pirkanmaan näkökulmasta?

Tasonnosto antaisi teattereillemme, museoillemme ja muusikoillemme paremmat eväät tehdä työtään: saisimme entistä upeampia esityksiä, maailmanluokan näyttelyitä ja koskettavia konsertteja. Maksullisten palveluiden lisäksi nähtäisiin enemmän edullista ja ilmaista. Samalla tuettaisiin uutta taidetta vanhan rinnalla: lisää sirkusta, jazzia, kansanmusiikkia ja nykytanssia. Taiteilijoille myönnettäisiin apurahoja, joilla tulisi paremmin toimeen. On selvää, että tekijän nälkä ei synnytä parempaa kirjallisuutta tai kuvataidetta. Lisärahoituksella voisi tarjota kaikille lapsille ja nuorille monipuolisemmat mahdollisuudet osallistua taidekasvatukseen, ja taide tulisi vahvemmin osaksi varhaiskasvatusta, perusopetusta ja toista astetta. Esimerkiksi draamakasvatus tukee lasten kasvua ja sen on nähty opetusmenetelmänä parantavan oppimistuloksia. Taide kuuluu myös elämän viimeisiin vaiheisiin, joten kulttuuria on vietävä yhä enemmän hoivakoteihin ja hoitolaitoksiin. Meillä on hyviä esimerkkejä siitä, miten kulttuuripalveluilla voi puuttua syrjäytymiseen esimerkiksi vankilateatteri auttaa irti rikoksista.

Kulttuuriin paremmalla rahoittamisella ei tavoitella valikoidun yleisön viihdyttämistä vaan yhteiskunnallista muutosta. Kulttuurisesti vahva ja rikas Suomi pärjää paremmin, onnellisemmin ja tasapainoisemmin kuin kulttuurisesti köyhä maa. Muutos on mahdollinen, jos päättäjät ovat siihen valmiita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kulttuuri, taide, rahoitus, valtion budjetti, luovat alat, sdp, loukaskorpi2019, kulttuurivaalit

Puhe: SDP:n kaupunkipoliittisen seminaarin iltajuhlassa

Lauantai 30.9.2017 klo 20:33 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät puoluetoverit,

Olin eilen Tampereen Kalamarkkinoilla SDP:n teltalla tapaamassa kuntalaisia. Teltalle tuli keski-ikäinen mies, joka totesi kovaan ääneen, että SDP on auringonlaskun puolue, joten häivy vielä kun voit. En viitsinyt sanoa, että olen demareiden apulaispormestarina täällä, että häipyminen ei oikein tule kysymykseen. Saati että siihen olisi mitään halua. Jälkikäteen jäin kuitenkin miettimään tuota mielikuvaa SDP:stä auringonlaskun puolueena, joka monella saattaa olla mielessä. Senkin takia on erityisen mukavaa nähdä tänään täällä Tampereella näin iso joukko tuttuja ja uusia kasvoja pohtimassa SDP:n tulevaisuutta ja meidän kaupunkipolitiikkaamme.

Kun katson teitä, en näe auringonlaskua vaan tulevan nousun, toivoa ja paljon mahdollisuuksia. Ei pidä kuitenkaan kieltää sitä, että puolueen käynnistämä kaupunkistrategiatyö on tullut todelliseen tarpeeseen, sillä viime aikoina on ollut aistittavissa myös jäsenistöllä ja kuntien valtuutetuilla suurta huolta SDP:n tilasta ja puolueen vähenevästä kannatuksesta erityisesti kaupungeissa. En aio tänään puhua Tampereen tilanteesta, joka on hieman poikkeava verrattuna muihin isoihin kaupunkeihin, vaan ajattelin pohtia sosialidemokratian tilannetta Suomessa yleisesti.

Hyvät ystävät,
Suomessa on tällä hetkellä 62 000 lasta, noin 6,2 prosenttia kaikista lapsista, jotka eivät koskaan näe kotitaloutensa aikuisen lähtevän töihin. Eurostatin tilastojen mukaan heidän määränsä on kasvanut vuoden aikana liki prosentilla eli noin 10 000 lapsella. Yhtä suurta suhteellista kasvua on EU-maista vain Romaniassa. Huono-osaisuus kasaantuu Suomessa yhä useammin samoille suvuille ja periytyy perheen aikuisilta lapsille. Kun olin vuosia sitten töissä Pohjois-Hervannan lähiökoulussa suomen opettajana, koulussa oli jo silloin oppilaita, joilla oli kahdessa polvessa työttömyyttä. Kun lapsi ei koskaan näe vanhempiensa tai isovanhempiensa menevän töihin tai saavan palkkaa, hän omaksuu helposti samankaltaisen identiteetin. Köyhien perheiden lapset kokevat helposti osattomuutta ja tuntevat jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolisiksi. Suomessa on yli 50 000 lapsiperhettä, joilla on hankaluuksia selvitä arjen menoista vaikeasti tai erittäin vaikeasti. Toverit, meitä tarvitaan pysäyttämään tällainen kehitys. Ihmisten arjen parantaminen ja hyvinvoinnin turvaaminen tulee näkyä yhä tiiviimmin SDP:n päätöksissä ja meidän politiikassamme.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on pyrkinyt tasoittamaan oppilaiden taustasta johtuvia eroja. Tilanne on muuttunut. Kasvatustieteen professori Risto Rinne on tutkinut muun muassa koulutustaustan periytymistä. Tulokset ovat erittäin huolestuttavia. Eriytyminen alkaa alakouluiästä ja jatkuu läpi koulupolun. Korkeasti koulutettujen vanhempien lapsista korkeakouluun päätyy seitsemän kertaa enemmän kuin kouluttamattomien. Lukioon korkeakoulutettujen lapsia hakeutuu viisi kertaa enemmän kuin vähemmän koulutettujen. Olemme palaamassa luokkayhteiskunnaksi. Koulutuksellisen tasa-arvon politiikka on hallituksen leikkausten tuloksena murtunut. Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja palveluita puolustavaa sosialidemokratiaa tarvitaankin tänä päivänä entistä voimallisemmin. Me olimme rakentamassa tätä maata, emmekä voi tyytyä sivusta seuraamaan, kun yhteiskuntaamme ja hyvinvointivaltiota nakerretaan pala palalta.

SDP:n juuret ovat syvällä kaupunkien maaperässä ja kaupungeissa valitettavasti yleinen eriarvoistumiskehitys ja syrjäyttävä politiikka selvimmin näkyvät. Helsingin Sanomissa 28.8. julkaistun uutisen mukaan vihreiden johdonmukainen nousu kuntavaaleista asti, ja demarien lasku ovat osa samaa ilmiötä: sosialidemokraateista näyttää siirtyvän määrällisesti vihreiden riveihin yhtä paljon äänestäjiä kuin kaikista muista puolueista yhteensä. Niistä, jotka äänestivät kuntavaaleissa SDP:tä, 12 prosenttia äänestäisi nyt vihreitä. Luku on huima. Samassa jutussa todettiin SDP:n jäsenten olevan keskimäärin yli 61-vuotiaita ja vihreiden noin 43-vuotiaita. Mitä vihreät ovat tehneet eri tavalla kuin me sosialidemokraatit? SDP:n jäsenten keski-ikä nousee, vaikka Suomessa on iso joukko liikkuvia äänestäjiä: opiskelijoita, nuoria aikuisia ja lapsiperheitä. Näiden ihmisten keskuudessa emme ole moniin vuosiin saaneet ääntämme kuuluviin ja tekemään SDP:stä heille tärkeätä ja ennen kaikkea uskottavaa puoluetta.

Meidän on otettava asiat omiin käsiimme ja otettava muutama askel taaksepäin aikaan, josta kannatusprosentit lähtivät alaspäin. SDP on liikaa yrittänyt olla mieliksi kaikille ja olla koko maan puolue - tällöin on unohdettu meidän tärkein kannatuspotentiaalimme - kaupungeissa asuvat pieni- ja keskituloiset ja osa korkeastikoulutettuja. Ihmiset, jotka voivat allekirjoittaa arvomme oikeudenmukaisuudesta, suvaitsevaisuudesta, tasa-arvosta ja solidaarisuudesta. Samaan aikaan vihreät ovat onnistuneet vakuuttamaan kaupunkilaiset - opiskelijat, lapsiperheet, jopa korkeastikoulutetun valkokaulusköyhälistön sekä entistä merkittävämpään rooliin nousevat liikkuvat äänestäjät. Vihreiden viesti näille ihmisille on ollut onnistunut.

Hyvät toverit,
Tässä uskallan kutsua teitä tovereiksi, mutta vain täällä keskuudessanne. Kielellä muokataan mielikuvia. On uskallettava sanoa ääneen se, että vanhakantainen toverillisuus, joka meihin liitetään, ei ole viestinnällisesti enää tästä päivästä. Meidän on myös päästävä ay-puolueen leimasta, sillä se vaikuttaa nykyajan kaupunkilaisista luontaantyöntävältä ja vanhanaikaiselta. Tiedän, että nyt muutamat teistä ovat tuohtuneita. Että nyt puhuja halveksii työn puolueen perustaa ja tekijöitä. Kyse ei ole siitä, vaan siitä että me voimme olla työntekijöiden puolella olematta kuitenkaan liikaa ay-liikkeen vankeja ja siihen sidoksissa. Meidän pitää pystyä uudistumaan ja nähdä samalla työn tekemisen uudet muodot.

Meidän pitää uskaltaa olla reippaasti kaupunkien ja kaupunkilaisten asialla. Meillä ei enää ole varaa heitellä vaalilupauksia ja kalastella joka puolella. Me olemme kaupunkipuolue ja tämän tosiasian pitää näkyä myös puolueen strategisissa päätöksissä, tulevissa toimissa ja siinä keitä me ihan oikeasti haluamme puhutella. Tämän päivän Helsingin Sanomien pormestari Lylyn ja Vapaavuoren kannanotot kaupunkien merkityksestä Suomen kilpailukyvylle, kaupunkiseutujen elinvoimasta ja maakuntauudistuksen kritiikki ovat senkaltaista pohdintaa, johon toivon SDP:n kaupunkistrategiatyön myös ottavan vahvasti kantaa. Odotan mielenkiinnolla ja innostuneesti kaupunkistrategiatyön tuloksia ja sen jalkauttamista käytäntöön. Tiedän, etten suinkaan ole ainoa, vaan meitä odottajia on monia. Toivottavasti odottavien aika ei ole enää pitkä.

Hyvät kuulijat,

Olemme työn äärellä Museokeskus Vapriikissa, joka rakennettiin Tampellan tehtaan entiseen verstaaseen Tammerkosken partaalla. Tampellan alueen teollinen historia alkoi 1840-luvulla pienestä masuunista. Myöhemmin Tampellaksi nimetty yhtiö on valmistanut muun muassa vetureita ja turbiineja sekä pellavaisia damastiliinoja. Suurin näyttelysali rakennettiin 1910- ja 1920-luvuilla.

Tekstiiliteollisuus päättyi 1970-luvulla ja vähitellen teollisuus on siirtynyt kokonaan pois kosken varren rakennuksista. Tänä päivänä Tampellan alueella asutaan sekä työskennellään erilaisissa palvelualan ammateissa. Museokeskus Vapriikki avattiin yleisölle vuonna 1996. Museokeskus tarjoaa kaikenikäisille nähtävää ja tekemistä. Tämän vastaanoton aikana voitte vapaasti tutustua Kielletty kaupunki -näyttelyyn.

Täällä Vapriikissa Tampellan vanhassa tehdasrakennuksessa on helppo sanoa, että kaupunkilaiset olivat ja että he yhä ovat meidän kohdeyleisöämme. Heidät on vain löydettävä uudestaan ja saatava innostumaan ajamistamme asioista. Jälleen kerran. Eikä vain innostumaan, vaan näyttämään seuraavissa vaaleissa, että he ovat samaa mieltä kanssamme siitä, miten Suomea kehitetään myönteiseen suuntaan siten, että kaikki pidetään mukana ja kuinka kaupungeissa kasvavaa eriarvoisuutta sekä köyhyyttä vähennetään. Minä uskon SDP:n mahdollisuuksiin tässä. Toivottavasti tekin. Nostetaan malja SDP:n uudelle tulemiselle!

Ja lopuksi vielä nostakaamme malja tovereille, vaikka vähän teitä sillä termillä härnäsinkin. Toivotan teille oikein mukavaa iltaa ja yhdessäoloa.
Tervetuloa Tampereelle ja Vapriikkiin. 

1 kommentti . Avainsanat: sdp, kaupungit, kannatus, politiikka, kaupungistuminen, eriarvoistuminen, liikkuvat äänestäjät

MIELIPIDEKIRJOITUS: Koulujen eriarvoistuminen on pysäytettävissä

Lauantai 8.4.2017 klo 9:02 - Johanna Loukaskorpi ja Jukka Gustafsson

Koulutusjärjestelmämme on perustunut siihen, että jokainen lapsi on saanut sosioekonomisesta ja etnisestä taustastaan tai perheen tilanteesta huolimatta samaa tasa-arvoista opetusta. Tasapuolisuus on taannut hyvät Pisa-tulokset yhdessä ansiokkaan opettajankoulutuksen ja motivoituneiden opettajien kanssa.

Tasa-arvoista koulutusjärjestelmäämme uhkaa kuitenkin koulutuksen eriarvoistuminen, jota tapahtuu erityisesti isoissa kaupungeissa. Se näkyy Tampereellakin, jossa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota lähiökoulujen haastaviin olosuhteisiin.

Tampereella on monia tyypillisiä lähiökouluja. Yksi esimerkki on Hatanpään yläkoulu. Koulun oppilasaines kuuluu Tampereen haasteellisempien joukkoon. Yhä suurempi osa koulun oppilaista on vieraskielisiä maahanmuuttajia. Hatanpään koulussa perusopetukseen valmistavasta luokasta siirretään tavalliselle luokalle maahanmuuttajanuoria, joiden kielitaito on niin heikko, että opiskelu etenee hitaasti. Lisäksi ryhmissä on muita apua tarvitsevia. Yhden opettajan aika ei riitä kaikkien nuorten auttamiseen ja tarpeiden huomioimiseen.

Vertailtaessa Tampereen koulujen ryhmäkokoja huomataan, että Hatanpään koulussa ovat kaupungin yläkoulujen suurimmat luokka- ja ryhmäkoot. Isot ryhmäkoot johtavat väistämättä luokissa häiritsevään käytökseen, opetuksen laadun heikkenemiseen ja opettajien väsymiseen. Isot luokat tuottavat lisätyötä luokanvalvojille palaverien ja yhteydenpidon lisääntymisen myötä. On eri asia hoitaa 20 oppilaan ryhmän yhteydenpitoa ja asioita kuin 27 oppilaan.

Osassa Tampereen kouluja ryhmäkoot ovat yhä kohtuullisella tasolla ja toisissa painitaan ylisuurten ryhmien kanssa. Miten se on mahdollista ja miksi haastavien alueiden kouluista löytyy kaikkien suurimpia ryhmiä? Hatanpään koulu ei ole ainoa tällainen koulu. Samanlaisia isoja ryhmiä löytyy muistakin lähiökouluista.

Olemme menossa huolestuttavaan suuntaan. Emme voi sulkea silmiämme peruskoulun rapautumiseen ja eriarvoisuuden kasvuun johtavilta tekijöiltä kaupungin sisällä. Poliittisten päättäjien on Tampereella aika keskustella epätasa-arvoisesta tilanteesta ja tehdä asialle jotakin. Mielestämme on löydettävä lisärahoitusta luokkakokojen pienentämiseen erityisesti niille kouluille, joissa luokkakoot ovat suurimmat. Lisäksi rahaa tulisi jakaa enemmän oppilasaines huomioiden. Tasa-arvoisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille lapsille asuinalueesta riippumatta on oltava tamperelaisen koulutuspolitiikan keskiössä.

Suomen menestys oppimistuloksissa on perustunut pieniin koulujen välisiin eroihin ja heterogeenisiin opetusryhmiin, joissa heikommin pärjäävillä oppilaillakin on oppimisen edellytykset. Oppilaiden taustojen monimuotoistuminen edellyttää, että ryhmäkoot ovat kohtuulliset ja aikuisten ja lasten määrän suhdetta tarkastellaan koulukohtaisesti. Me sosialidemokraatit olemme valmiit kantamaan vastuumme ja vaatimaan huolellista selvitystä Tampereen koulutuksen tilasta ja tasa-arvoisen opetuksen varmistamisesta sekä peruskoulussa että toisen asteen koulutuksessa​.


Jukka Gustafsson, kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (SDP)
Johanna Loukaskorpi, lehtori, kaupunginvaltuutettu (SDP) Tampere

Kirjoitus on lähetetty 2.4. Aamulehden Lukijalta-palstalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulu, peruskoulu, toinen aste, eriarvoistuminen, koulutus, lähiökoulut, oppimistulokset, sdp, Tampere, tasa-arvo, ryhmäkoko, luokkakoko

MIELIPIDEKIRJOITUS: Ilmaisia harrastusvuoroja lapsille

Sunnuntai 19.3.2017 - Johanna Loukaskorpi

Pieni- ja keskituloisten perheiden lapset jäävät yhä useammin kokonaan harrastustoiminnan ulkopuolelle. Tällä on vakavat vaikutukset lasten hyvinvoinnille, sillä harrastusten suojaavat vaikutukset ovat moninaisia. Ohjatussa harrastuksessa lapsi saa kavereita, oppii pitkäjänteisyyttä, vuorovaikutusta ja omaksuu uusia taitoja. Mieleinen harrastus vaikuttaa myönteisesti itsetuntoon ja koulutusasenteisiin.

Harrastusten valinnassa ei ole kyse vain lapsen kiinnostuksesta tai lahjakkuudesta, vaan yhä useammin perheen varallisuudesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön selvitys osoitti, että lasten ja nuorten liikuntaharrastukset ovat kallistuneet huimasti. Selvityksen mukaan jopa 2/3 perheistä on nykyisin ohjatun liikuntatoiminnan ulkopuolella ja kilpalajien kustannukset ovat nousseet jopa kolminkertaisiksi kymmenessä vuodessa. Kun perheessä mietitään, ostetaanko ruokaa vai annetaanko lasten urheilla ohjatusti, ollaan vakavien kysymysten äärellä.

Yksi syy harrastusten kalleuteen ovat liikunta- ja harrastustiloista perittävät korkeat vuokrat. Jotta esimerkiksi liikuntaseuroissa tapahtuvasta harrastamisesta ei tule Tampereella vain harvojen lasten ja nuorten etuoikeus, tulisi koulutiloja avata yhä laajempaan käyttöön. Uudet koulut tulee suunnitella monipuolisiksi toimintakeskuksiksi, joissa erilaiset liikunta-, kulttuuri- ja harrastusryhmät toimivat koulupäivän loputtua.

Tampereen perimät liikuntatilojen vuokrat ovat yksi suurimmista liikunta- ja urheiluseurojen kuluista. Tampereella on aiemmin ehdotettu maksuttomia liikuntatiloja alle 18-vuotialle. Tämä on kerta toisensa jälkeen tyrmätty. Vuosia sitten kaupunki perusteli kielteistä asennettaan seuroille maksettavien toiminta-avustuksien suuruudella, mutta avustusten määrät ovat pienentyneet tai pysyneet entisellä tasollaan. Samaan aikaan liikuntatilojen käyttömaksut seuroille ovat nousseet. Kaupunki ottaa seuroilta enemmän kuin se niille antaa. Urheiluseura saa avustusta kaupungilta, mutta maksaa sen moninkertaisina salivuokrina takaisin.

Suomessa on useita kuntia, joissa kunnalliset liikuntatilat ovat lasten ja nuorten vuoroilla maksuttomia. Tampereen tulisi siirtyä perimään lapsia ja nuoria liikuttavilta seuroilta huomattavasti pienempiä salivuokria tai siirtyä tarjoamaan ilmaisia vuoroja alle 18-vuotiaille. Seuratoimintaan osallistuminen ei saa olla kiinni perheen lompakon paksuudesta, vaan yhdenvertainen liikuntamahdollisuus tulisi olla kaikkien lasten saavutettavissa.

Tampereella on ensi valtuustokaudella ryhdyttävä tietoisesti poistamaan esteitä harrastamisen tieltä ja pidettävä huoli siitä, että jokaisella lapsella ja nuorella on tasavertaiset mahdollisuudet ohjattuun harrastukseen. SDP on sitoutunut poliittisessa ohjelmassaan poistamaan kaupungin tiloista asteittain lapsille suunnatun harrastustoiminnan käyttömaksut, sillä kenenkään tamperelaisen etu ei ole se, että harjoitusvuoron hintalappu estää lapsen taide- tai kulttuuriharrastuksen tai nuori lopettaa urheilemisen perheen huonon taloustilanteen vuoksi.

Johanna Loukaskorpi, 

opettaja, kaupunginvaltuutettu (SDP)

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapset, nuoret, urheileminen, liikkuminen, harrastaminen, liikunta, harrastus, liikuntaseura, urheiluseura, maksuton, Tampere, sdp