Kolumni: Suomi - maa, jossa jokaisesta lapsesta voi tulla mitä vaan

Sunnuntai 19.3.2023 - Johanna Loukaskorpi

Yle julkaisi helmikuun puolivälissä koulukoneen, jonka avulla voi tutkia, millaisista taustoista eri koulujen oppilaat tulevat. Koulukone näytti koulukohtaisesti päättötodistusten keskiarvon, alueen palkkatulojen mediaanin, korkeakoulutettujen osuuden, työllisyysasteen ja S2-oppilaiden määrän eri kouluissa. Yle perusteli koneen tekemistä sillä, että näin media voi konkretisoida suomalaisten peruskoulujen eriytymistä ja seikkoja, jotka vaikuttavat lasten oppimiseen.

Monet lasten ja nuorten parissa työskentelevät, kansanedustajat ja tutkijat kritisoivat koulukoneen julkaisua. Yksi voimakkaimmista kritisoijista oli lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen, jonka mukaan Ylen koulukone leimasi tiettyjä kouluja käyviä lapsia. Koulukone on ongelmallinen, sillä se ei vain näytä lähikoulun oppilaiden taustamuuttujia, vaan pahimmillaan vaikuttaa lasten kouluvalintoihin ja lisää koulujen eriytymistä. Vaalien alla peruskoulukeskustelu onkin pyörinyt varsinkin somessa koulushoppauksen, painotusoppilaiden ja monikulttuuristen koulujen tilanteiden ympärillä.

Emme voi sulkea silmiämme siltä seikalta, että oppilaiden taustat eriytyvät ja perhetausta vaikuttaa yhä enemmän oppimistuloksiin. Aiempina vuosikymmeninä perusopetus on pystynyt tasaamaan perhetaustasta johtuvia eroja. Nykyään oppilaan sosioekonomisen taustan perusteella voidaan ennustaa yhä useammin tuleva opintomenestys ja opintopolku.

Hyväosaisista perheistä tulevien oppilaiden lukutaidon tulokset eivät juuri muuttuneet PISA-tutkimuksissa vuosien 2009 ja 2018 välillä, mutta vähäosaisista perheistä tulevien lasten tulokset heikkenivät merkittävästi. Samaan aikaan Suomessa maahanmuuttajataustaiset oppilaat jäävät kantaväestöstä jälkeen enemmän kuin muissa OECD-maissa. Oppimiserojen tasaaminen onkin dosentti Venla Berneliuksen mukaan Suomen kohtalonkysymys.

Omassa tulevaisuuden unelmassani lähikoulu on yhä edelleen paras koulu. Sijaitsipa se missä tahansa kaupungissa tai kunnassa tai millä tahansa alueella. Jotta tähän päästään, tarvitaan lisää rahaa ja vahvempaa koulutuspolitiikkaa. Tarvitaan päätöksiä, jotka eivät aina miellytä kaikkia. Pitää uskaltaa esimerkiksi tarkastella suurissa kaupungeissa koulupolkuja ja oppilaaksiottoalueita.

Koulujen eriarvoistumisen ehkäisy ei ole pelkkää koulutuspolitiikkaa. Se on mitä suuremmassa määrin asuntopolitiikkaa. Monipuolistamalla vanhojen alueiden asuntojakaumaa ja -tuotantoa ja tekemällä uusista alueista asuntorakenteeltaan mahdollisimman sekoittunutta voidaan jarruttaa alueellista eriytymistä. Me sosialidemokraatit olemme halunneet panostaa lähiö- ja aluekehittämiseen. Tampereella olemme nostaneet lähiökehittämisen ja lähiöohjelmatyön pormestariohjelmaan.

Kotikaupungissani Tampereella on tietoisesti pyritty kehittämään vanhoja asuinalueita julkisten ja yksityisten investointien avulla. Esimerkiksi aiemmin huonomaisen Tesoman maine on onnistuttu kääntämään. Alueelle on rakennettu uusi yhtenäiskoulu, lisätty harrastus- ja liikuntaolosuhteita ja julkista taidetta. Liikekeskuksen yhteyteen tehtiin julkisen ja yksityisen yhteistyönä toimiva hyvinvointikeskus, jossa on terveys- ja sivistyspalveluita ja järjestön ylläpitämä yhteisökahvila. Lisäksi alueen joukkoliikenneyhteyksiä vahvistettiin lähijunaseisakkeella. Tesoma toimii hyvänä esimerkkinä alueesta, jota on kehitetty sitoutuneesti ja joka on saanut kokonaan uuden nosteen.

Peruskoulujen eriarvoistumisen ehkäisyssä toimivammaksi keinoksi on osoittautunut tarveperustainen tasa-arvoraha, jonka avulla voidaan pienentää koulun ryhmäkokoja, lisätä koulunkäynninohjaajia, erityisopettajia, nuoriso-ohjaajia ja kouluvalmentajia, vahvistaa monikielistä ohjausta, kielellistä tukea ja kouluttaa henkilökuntaa kielitietoiseen opetukseen. Opetuksen on oltava riittävän yksilöllistä ja lapsen tilanteet huomioivaa, sillä siitä hyötyvät erityisesti ne, joilla kodin keinot auttaa ovat rajalliset.

Myös koulutiloilla on merkitystä. Peruskorjaamalla tai rakentamalla kokonaan uudet koulurakennukset saadaan lisää viihtyisyyttä ja ajantasaiset oppimisympäristöt. Harrastusmahdollisuuksia ei myöskään pidä väheksyä. Harrastamisen Suomen mallilla pystytään tarjoamaan laajasti ja monipuolisesti maksuttomia taide-, kulttuuri- ja liikuntaharrastuksia omalla koululla.

Ratkaisuja tasa-arvoisempaan aluekehitykseen ja yhdenvertaisempaan koulutuspolitiikkaan löytyy. Se ei ole utopiaa, mutta vaatii pitkäjänteistä, sektorit, kunnan palvelualueet, hyvinvointialueen ja kunnan yhdyspinnat ylittävää laajapohjaista yhteistyötä. Kun kaikki kulkevat samaan suuntaan, voi jokaisesta lapsesta missä tahansa koulussa tulla mitä tahansa.

Osan puolueista retoriikkaan tällaiset keinot eivät kuitenkaan sovi, sillä niiden edistäminen vaatisi sitoutumista yhteiseen kehittämiseen, lisärahoitukseen ja maahanmuuttajaperheiden osallisuuden vahvistamiseen – leimaamalla tietyt oppilaat, koulut ja alueet, on helpompi kalastella ääniä. 

Kolumni on julkaistu Tiedelehti Hybriksessä 26.3.2023. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eriarvoistuminen, koulut, perusopetus, aluepolitiikka, koulutuspolitiikka, tiedelehti, hybris

Puhe: Koulujen eriarvoistumisen ehkäisy

Maanantai 18.11.2019 klo 16.18 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Politiikka on pitkäjänteistä puurtamista. Tässä salissa pitkään istuneet tietävät, että eri valtuutetuilla on omia erityisen läheisiä aiheita. Aiheita, joista jaksetaan kokous kokoukselta, vuosi vuodelta kirjoittaa, puhua ja johon pyrkiä vaikuttamaan. Minulle se on ollut koulujen eriarvoistuminen.

Vuonna 2011 kirjoitin ensimmäisiä mielipidekirjoituksiani koulujen eriarvoistumisen ehkäisystä. Olen tehnyt aiheesta eli positiivisen diskriminaation rahoituksesta perusopetukseen vuosien saatossa Tampereella ainakin kaksi valtuustoaloitetta.
Vuonna 2012 kirjoitin: ”Sosialidemokraatteille koulutuksellinen tasa-arvo on yksi tärkeimmistä arvoista. Koulutuksellisen tasa-arvon periaate on meidän kaikkien etu ja koskettaa nimenomaan lähiöiden asukkaita. Samaisessa kirjoituksessa muistutin siitä, kuinka kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että koulut vaikuttavat merkittävästi alueiden kehitykseen. Koulujen ja aluekehityksen välisen kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen tiedostaminen on tärkeää, sillä kouluja tukemalla edistetään koulutusjärjestelmän tasa-arvoa ja samalla asuinalueiden tasapainoista kehitystä.”

Helsinki on jo vuosia pyrkinyt puuttumaan kaupunginosien eriytymiseen ja niiden erilaisiin palvelutarpeisiin myönteisen erityiskohtelun määrärahalla. Määrärahalla on haluttu tukea mahdollisuuksien tasa-arvoa ja tasoittaa kaupunkirakenteesta johtuvia alueellisia hyvinvointieroja. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen Vattin mukaan määräraha on lisännyt ennen kaikkea maahanmuuttajataustaisten oppilaiden sekä suomenkielisten poikien todennäköisyyttä hakeutua toisen asteen koulutukseen. Vuonna 2008 joka kolmas maahanmuuttajataustainen oppilas ei jatkanut Helsingissä toisen asteen koulutukseen, mutta uuden rahoitusmallin käyttöönoton jälkeen osuus on laskenut viidenneksellä. 83 prosenttia helsinkiläisistä rehtoreista on todennut, että pd-raha parantanut oppimistuloksia.

Vuonna 2017 pormestariohjelman kirjoituksen yhteydessä huolehdin, että positiivinen erityiskohtelu saadaan kirjoitettua osaksi pormestariohjelmaa. Pormestariohjelmaan kirjattiin, että Tampereella varhaiskasvatus ja perusopetus resursoidaan joustavasti asuinalueiden, toimintaympäristön ja erilaisten oppijoiden mukaan. Asia kirjattiin myös osaksi koulutuspoliittista ohjelmaa. Olemme viimeisten kahden vuoden aikana valmistelleet alueellisen resurssoinnin toimintamallin ja palvelu- ja vuosisuunnitelmassa sitä lähdetään aktiivisesti nyt ensi vuoden alusta toteuttamaan.

On tärkeää tiedostaa, että koulutuksellinen eriytyminen alkaa jo varhaisessa vaiheessa ja että oppilaan taustan ja oppimistulosten välillä on selkeä yhteys. Erilaiset sosioekonomiset erot, sukupuolten väliset erot, maahanmuuttajaväestöön ja kantaväestöön kuuluvien väliset erot vaikuttavat myös syrjäytymiskehitykseen. Alueellista resurssia eli myönteistä erityiskohtelua tullaan kohdistamaan jatkossa kouluille, jotka toimivat keskimääräistä haastavammalla alueelle ja jakoon vaikuttavat seuraavat oppilaaksiottoaluekohtaiset tekijät: huoltajien koulutustaso, työttömyys, oppilaiden maahanmuuttajataustaisuus sekä tehostetun tuen oppilaiden osuus koulun oppilaista. Koulut voivat käyttää koulu- tai koulupolkukohtaista määrärahaa harkintansa mukaan syrjäytymisen ehkäisyyn ja henkilöstön lisäämiseen - kouluohjaajien, resurssiopettajien, vakituisen sijaisen tai erityisopettajien palkkaukseen tai vaikka Icehearts-toimintaan.

Tänään olen onnellinen siitä, että pitkä työni koulujen eriarvoistumisen ehkäisemiseksi Tampereella kantaa vihdoin hedelmää. Määräraha ei ole vieläkään riittävä, mutta parempaan ollaan menossa. Toivottavasti myös hallitus lisää jatkossa perusopetuksen tasa-arvorahoitusta. Sitä tarvitaan erityisesti isoissa kaupungeissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tasa-arvo, koulutus, peruskoulu, lähiöt, eriarvoistuminen, koulutuksellinen tasa-arvo, VATT

Hyvinvointi tarvitsee oppivelvollisuuden laajentamisen ja maksuttoman toisen asteen (osa 2)

Tiistai 26.2.2019 klo 11.53 - Johanna Loukaskorpi

Suomalaisten koulutustaso on laskussa ja 16,4 prosentilla 25-34-vuotiasta ei ole perusasteen jälkeistä tutkintoa. Valtionvarainministeriön tuoreessa puheenvuorossa todetaan, että pelkän perusasteen varassa olevat nuoret ovat selvästi heikommassa työmarkkina-asemassa. Se näkyy esimerkiksi siinä, että perusasteen työpaikat ovat vähentyneet miljoonasta noin 200 000. Pelkän peruskoulun varaan jääneitä nuoria uhkaakin pahimmillaan työttömyys ja syrjäytyminen.

Oppivelvollisuus tulisi ulottaa toiselle asteelle, ja siitä tulisi tehdä maksutonta, jolloin kukaan ei jätä opintojaan kesken ainakaan taloudellisista syistä. Oppivelvollisuuden laajentaminen maksaa, mutta se tuo yhteiskunnalle säästöjä toisesta suunnasta, kun nuoret työllistyvät tai eivät keskeytä opintojaan. SDP näkee, että tarvitaan tulevaisuudessa maksuton 12-vuotinen peruskoulutus, joka sisältää peruskoulun ja toisen asteen lukio- tai ammatillisen koulutuksen opinnot.

Oppivelvollisuuden laajentaminen ja maksuton toinen aste on signaali yhteiskunnalta, että jokainen nuori on tärkeä ja jokaisen nuoren koulutukseen halutaan panostaa. Kenenkään nuoren ei pitäisi joutua miettimään sitä, miten rahoittaa lukio- tai ammatilliset opintonsa. Maksuttomuudessa on kyse yhteiskunnan vastuusta huolehtia nuoristaan.

Kansalaisaloite maksuttoman toisen asteen koulutuksen puolesta keräsi nopeasti 50 000 allekirjoitusta, joista monet nuorilta itseltään. Kansalaisaloitteessa perusteltiin maksutonta toista astetta opiskelijoiden yhdenvertaisilla oikeuksilla. Lukiolaisen äitinä tiedän, kuinka kallista lukio-opiskelu on ja erityisesti vähävaraisissa perheissä kipuillaan opiskelujen korkeiden kustannusten kanssa. Nuoret ovatkin nyky-Suomessa kovin eriarvoisessa asemassa koulutuksen suhteen ja näinhän sen ei pitäisi olla. Nuorisobarometrin mukaan neljännes toisen asteen keskeyttäneistä kertoi keskeytyksen syyksi rahapulan. Meillä on varaa tasa-arvoiseen toisen asteen koulutukseen, joka rahoitetaan veroilla.

Tehdään peruskoulun jälkeisestä opiskelusta mahdollista kaikille nuorille. Se on nuorten oikeus, mutta ennen kaikkea meidän aikuisten velvollisuus.

Jos olet tänään Helsingissä, käy osoittamassa mieltäsi klo 12 maksuttoman toisen asteen puolesta.

Tämä kirjoitusarja on osa eduskuntavaalikampanjaani ja teemaa Hyvinvointi tarvitsee puolustajan. Aiemmat osat on julkaistu sekä Facebookin poliitikkosivuilla että kotisivuilla kirjoituksissa.

Äänestä 14.4. #Loukaskorpi2019

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: oppivelvollisuus, maksuton toinen aste, lukio-opinnot, ammatillinen koulutus, ammatilliset opinnot, lukiokoulutus, kansalaisaloite

PUHE: Tsetanes naal -koulutushankkeen loppuseminaari

Torstai 20.9.2018 klo 11.19 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat loppuseminaarin osallistujat,

Sydämellisesti tervetuloa Tšetanes naal -koulutuspolulla romanihankkeen loppuseminaariin. Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina.
Tšetanes naal -romanihanke - alkoi meillä Tampereella vuonna 2016, ja se päättyy varsinaisesti tämän vuoden lopussa. Valtakunnallista hanketta koordinoi Diakonia-ammattikorkeakoulu, ja sitä tehdään yhdessä Suomen Romanifoorumi ry:n, Helsingin, Tampereen ja Salon kaupunkien, Helsingin Diakonissalaitoksen, Seurakuntaopiston sekä Otavan Opiston kanssa.

Alun perin hankkeeseen lähdettiin Tampereella, koska päättötodistuksen saaminen tuotti tuskaa muutamille romaninuorille ja osalla romaninuorista oli myös enemmän poissaoloja koulusta tai haluttomuutta ottaa koulun tarjoamaa tukea vastaan. Lisäksi kouluissa koettiin, että yhteistyö romaninuorten huoltajien kansaa sujui vaihtelevasti tai sitä saatettiin pitää hankalana.

Hanke on osoittautunut tarpeelliseksi, ja sen avulla on ollut mahdollisuus luoda pysyvä toimintamalli, jota voidaan jatkossa monistaa muihin vastaaviin tilanteisiin tai vähemmistöryhmiin sopivaksi. Hanke on vahvistanut romanikulttuurin tuntemusta palveluissamme ja tuonut sitä näkyväksi. Hanke on toiminut osana perusopetuksessa annettavaa tukea ja ehkäissyt romaninuorten syrjäytymistä. Hankkeen myötä lähes kaikki hankkeessa mukana olleet nuoret ovat saaneet jatko-opiskelupaikan toiselta asteelta. Haluan jo tässä vaiheessa kiittää kaikkia hankkeessa mukana olleita Tampereen kaupungin työntekijöitä ja hanketyöntekijä Keijo Svartia. Erityiskiitos myös hankkeessa mukana olleille romaninuorille ja heidän vanhemmilleen. Kiitän tässä myös hankkeen rahoittajia. Hanke toteutetaan Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) varoilla. Rahoittajana toimivat opetus- ja kulttuuriministeriö ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.

Hyvät kuulijat,
Romanivähemmistö on pitkään ollut Suomessa sorretussa asemassa, eikä romanikulttuuri tai kulttuuriin kuuluvat tavat ole tuttuja valtaväestölle. Sen sijaan tarinat mustalaisista ja arkipäivän rasistinen vihapuhe ovat liiankin tuttuja. Moni romani kokee syrjintää arjessaan päivittäin.

Tampereella on vuodesta 2012 toiminut pormestarin asettama paikallinen romanityöryhmä. Työryhmä perustettiin aikoinaan alueellisen romaniasianneuvottelukunnan aloitteesta parantamaan romanien elinoloja ja jalkauttamaan Suomen romanipoliittista ohjelmaa. Työryhmä on koonnut keskeisiä toimijoita eri yhteiskuntasektoreilta yhteistyöhön perustuvaan kehittämistyöhön.

Poikkihallinnollisen romanityöryhmän tehtäväksi on määritelty erityisesti paikallisen romanityöväestön osallistumismahdollisuuksien kehittäminen omien elinolojensa edistäjinä sekä viranomaisten ja romanien välisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön kehittäminen. Työryhmässä on pyritty käsittelemällä asian kannalta keskeisiä teemoja kuten asumista, perhetyötä, perusopetusta, ammatillista koulutusta ja työllisyydenhoitoa. Lisäksi romanityöryhmä on toiminut valtakunnallisen Tšetanes naal - koulutuspoluilla -hankkeen Tampereen ohjausryhmänä.

Tampereen kaupunki pyrkii yhdenvertaisuussuunnittelun ja suunnitelman jalkauttamisen kautta tukemaan eri väestöryhmien, vähemmistöjen ja erityisryhmien yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuussuunnittelutyön avulla jaetaan samalla tietoa erilaisista vähemmistöryhmistä. Yhdenvertaisuussuunnitelman laadinnassa mukana ollut romanityöryhmä on todennut, että asenteet romaneita kohtaan ovat ylivoimaisesti suurin haaste yhdenvertaisuuden ja asukkaiden tasa-arvon edistämisessä. Mielestäni kaupungin tulee aktiivisesti tukea oikeutta oman kulttuurin ilmaisuun puuttumalla romanien kokemaan syrjintään, luomalla yhdenvertaisia käytäntöjä ja vaikuttamalla erityisesti asenteisiin. Iita Järvisen opinnäytetyössä Romanien ääni todetaan, että esimerkiksi lainsäädännöllä ei pystytä poistamaan romanien kohtaamaa syrjintää, vaan ennen kaikkea tarvitaan aitoja kohtaamisia romanien ja valtaväestön kesken, minkä lisäksi jokaiselta meistä vaaditaan omakohtaista halua muuttaa käsityksiään romaneista.

Hyvä seminaariväki,
Palaan hetkeksi vielä Tšetanes naal -hankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on ollut koulutuksen ja ohjauksen avulla auttaa romaneita pääsemään paremmin kiinni yhteiskuntaan ja työelämään muun muassa tarjoamalla yksilöllistä tukea koulunkäyntiin.

Työ on ollut ennen kaikkea intensiivistä ja ratkaisukeskeistä verkostotyötä, erityisnuorisotyötä erityisnuorille, rinnalla kulkemista ja se on perustunut nuoren ja huoltajien kanssa tehtävään luottamukselliseen yhteistyöhön. Työhön on kiinteästi kuulunut myös vapaa-ajan harrastuksen löytäminen ja nuoren identiteetin vahvistaminen. Hankkeella on ollut merkittäviä vaikutuksia yksittäisten nuorten elämään. Nuoret ovat pystyneet vaikuttamaan omaan koulunkäyntiinsä ja kokeneet osallisuutta. Hankkeessa mukana olleiden nuorten koulupoissaolot ovat vähentyneet, koulumotivaatio parantunut, minäkuva ja vuorovaikutustaidot vahvistuneet ja perhesuhteet parantuneet. Romanioppilaat ovat hyötyneet omasta tukihenkilöstä, joka on tukenut koulunkäynnissä, auttanut perheitä ja oppilaita siirryttäessä toiselle asteelle. Nuorilla oman kulttuurisen identiteetin tukeminen on ollut erityisen tärkeää. Samalla on järjestetty tapahtumia, joilla on ollut ja tulee olemaan iso merkitys romanikulttuurin vahvistamisessa ja esilletuomisessa.

Vaikka romanihanke nyt loppuukin, niin toivon, että hankkeen aikana opitut työtavat ja hyvät käytännöt jatkavat toimintatapoina jatkossakin. Erityisesti toivon, että romanien tukihenkilötoiminta jatkaa hankkeen loputtuakin. Toivotan teille kaikille hyvää ja mielenkiintoista seminaari-iltapäivää!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: romani, vähemmistö, hanke, koulutus, erityisnuorisotyö, Tsetanes naal, romanikulttuuri

MIELIPIDEKIRJOITUS: Koulujen eriarvoistuminen on pysäytettävissä

Lauantai 8.4.2017 klo 9.02 - Johanna Loukaskorpi ja Jukka Gustafsson

Koulutusjärjestelmämme on perustunut siihen, että jokainen lapsi on saanut sosioekonomisesta ja etnisestä taustastaan tai perheen tilanteesta huolimatta samaa tasa-arvoista opetusta. Tasapuolisuus on taannut hyvät Pisa-tulokset yhdessä ansiokkaan opettajankoulutuksen ja motivoituneiden opettajien kanssa.

Tasa-arvoista koulutusjärjestelmäämme uhkaa kuitenkin koulutuksen eriarvoistuminen, jota tapahtuu erityisesti isoissa kaupungeissa. Se näkyy Tampereellakin, jossa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota lähiökoulujen haastaviin olosuhteisiin.

Tampereella on monia tyypillisiä lähiökouluja. Yksi esimerkki on Hatanpään yläkoulu. Koulun oppilasaines kuuluu Tampereen haasteellisempien joukkoon. Yhä suurempi osa koulun oppilaista on vieraskielisiä maahanmuuttajia. Hatanpään koulussa perusopetukseen valmistavasta luokasta siirretään tavalliselle luokalle maahanmuuttajanuoria, joiden kielitaito on niin heikko, että opiskelu etenee hitaasti. Lisäksi ryhmissä on muita apua tarvitsevia. Yhden opettajan aika ei riitä kaikkien nuorten auttamiseen ja tarpeiden huomioimiseen.

Vertailtaessa Tampereen koulujen ryhmäkokoja huomataan, että Hatanpään koulussa ovat kaupungin yläkoulujen suurimmat luokka- ja ryhmäkoot. Isot ryhmäkoot johtavat väistämättä luokissa häiritsevään käytökseen, opetuksen laadun heikkenemiseen ja opettajien väsymiseen. Isot luokat tuottavat lisätyötä luokanvalvojille palaverien ja yhteydenpidon lisääntymisen myötä. On eri asia hoitaa 20 oppilaan ryhmän yhteydenpitoa ja asioita kuin 27 oppilaan.

Osassa Tampereen kouluja ryhmäkoot ovat yhä kohtuullisella tasolla ja toisissa painitaan ylisuurten ryhmien kanssa. Miten se on mahdollista ja miksi haastavien alueiden kouluista löytyy kaikkien suurimpia ryhmiä? Hatanpään koulu ei ole ainoa tällainen koulu. Samanlaisia isoja ryhmiä löytyy muistakin lähiökouluista.

Olemme menossa huolestuttavaan suuntaan. Emme voi sulkea silmiämme peruskoulun rapautumiseen ja eriarvoisuuden kasvuun johtavilta tekijöiltä kaupungin sisällä. Poliittisten päättäjien on Tampereella aika keskustella epätasa-arvoisesta tilanteesta ja tehdä asialle jotakin. Mielestämme on löydettävä lisärahoitusta luokkakokojen pienentämiseen erityisesti niille kouluille, joissa luokkakoot ovat suurimmat. Lisäksi rahaa tulisi jakaa enemmän oppilasaines huomioiden. Tasa-arvoisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille lapsille asuinalueesta riippumatta on oltava tamperelaisen koulutuspolitiikan keskiössä.

Suomen menestys oppimistuloksissa on perustunut pieniin koulujen välisiin eroihin ja heterogeenisiin opetusryhmiin, joissa heikommin pärjäävillä oppilaillakin on oppimisen edellytykset. Oppilaiden taustojen monimuotoistuminen edellyttää, että ryhmäkoot ovat kohtuulliset ja aikuisten ja lasten määrän suhdetta tarkastellaan koulukohtaisesti. Me sosialidemokraatit olemme valmiit kantamaan vastuumme ja vaatimaan huolellista selvitystä Tampereen koulutuksen tilasta ja tasa-arvoisen opetuksen varmistamisesta sekä peruskoulussa että toisen asteen koulutuksessa​.


Jukka Gustafsson, kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (SDP)
Johanna Loukaskorpi, lehtori, kaupunginvaltuutettu (SDP) Tampere

Kirjoitus on lähetetty 2.4. Aamulehden Lukijalta-palstalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulu, peruskoulu, toinen aste, eriarvoistuminen, koulutus, lähiökoulut, oppimistulokset, sdp, Tampere, tasa-arvo, ryhmäkoko, luokkakoko

MIELIPIDEKIRJOITUS: Peruskoulujen kurjimus pahenee ensi lukuvuonna

Lauantai 21.5.2016 - Johanna Loukaskorpi

Moni tamperelainen 8. luokan oppilas on jo kuullut ikävän uutisen siitä, että oma luokka hajotetaan. Ensi lukuvuonna monessa yläkoulussa aloittaa vähemmän 9. luokkia kuin siellä nyt on 8. luokkia. Luokkien yhdistämisiin on päädytty viimeisenä keinona, koska Tampereen peruskoulut kamppailevat vaikeassa taloustilanteessa.

Seitsemännen luokan alussa käytetään kouluissa yleensä aikaa ryhmäyttämiseen sekä luokkahengen luomiseen. Voi vain kuvitella, mitä luokkahengelle tapahtuu, kun luokka kahden vuoden jälkeen hajotetaan ja kaverisuhteet katkeavat juuri kun yksi tärkeimmistä peruskouluvuosista alkaa ja yhteishaku sekä jatko-opinnot siintävät näköpiirissä. Eikä tilanne koske vain nykyisiä kaseja vaan luokkien yhdistämisiä tapahtuu muillakin luokka-asteilla. Alakouluissa tehdään myös yhdysluokkia. Rehtoreilla ei ole tarjota kouluilla juuri muita vaihtoehtoja kuin ryhmäkoon kasvattaminen.

Tampereella lasten määrä ala- ja yläkouluissa kasvaa vauhdilla. Rahahanat eivät ole pysyneet lasten perässä. 2000-luvun alun oppilaskato on muuttunut oppilasvirraksi. Samaan aikaan hallitus on leikannut kunnilta ryhmäkokorahoja ja eriarvoistumisen ehkäisemiseen varatut eurot. Näillä rahoilla on Tampereella saatu resurssi- ja samanaikaisopettajia, jakotunteja sekä pienennetty ryhmäkokoja.

Pirkanmaan OAJ:n puheenjohtaja Matti Helimo kirjoitti (AL 16.5.) koulutusleikkausten seurauksista mm. lautakunnan päätöksestä leikata oppituntien määrä minimiin 3.-6. -luokilla. Kritisoin ennen kokousta päätöstä, koska siirtyminen minimitunteihin asettaa tamperelaiset oppilaat eriarvoiseen asemaan muiden kuntien lasten kanssa. Kyse on opetuksen heikentämisestä, eikä asiasta ole käyty riittävää arvokeskustelua. Helimo on oikeassa todetessaan, että säästyneen rahan ohjaaminen jakotunteihin on ikävän päätöksen käärimistä karkkipapereihin.

Vaahtokarkkeja ei ole kouluille luvassa edes niiden jakotuntien muodossa. Tampereella on integroitu ahkerasti erityistä tukea tarvitsevia oppilaita yleisopetukseen, ja usein ilman mitään lisäresurssia. Säästöjen takia kouluissa ei ole nyt pystytty hankkimaan tarvittavia välineitä ja ryhmäkoot kasvavat rajusti. Erityisesti yläkouluissa kipuillaan, sillä hyvät oppilaat pärjäävät leikkausten keskellä mutta eniten opetuksesta leikkaaminen ja ryhmäkokojen kasvu kirpaisevat heikoimpia oppilaita.

Peruskoulujen budjetissa ei ole huomioitu riittävästi uuteen opetussuunnitelmaan siirtymisen aiheuttamia lisäkustannuksia. Oppilaat kärsivät, sillä isot ryhmät mm. yläkoulun kemian tunneilla tai valinnaisaineissa eivät palvele ketään.
Yläkouluista on kadonnut 57 tuntia resurssista, ja tuntikehystä on supistettu. Kun kouluille tarjotaan vähemmän kehystä, jonka pohjalta opetus rakennetaan, tarkoittaa se suurempia ryhmiä ja samalla vähemmän opettajia. Opettajilla e ole enää ylitunteja ja moni opettaja jää työttömäksi. Valtuuston tulisi osoittaa lisärahaa kouluille, sillä emme kai halua olla tekemässä samoja virheitä kuin 90-luvun aikana. Peruskouluun investointi kannattaa.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehden Lukijalta-palstalla. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulu, peruskoulu, säästöt, koulutusleikkaukset, Tampere

Mielipidekirjoitus AL: Säästöt ajavat nuoret yksityislukioihin

Perjantai 26.10.2012 - Johanna Loukaskorpi

Tampereen kaupungin lukiot voivat entistä huonommin. Koeviikon pienentäminen seitsemästä päivästä viiteen päivään on aiheuttanut kouluissa kiireen tuntua ja opiskelijoille isoja vaikeuksia. Viime keväänähän Tampere runnoi koeviikon säästöjen seurauksena väkisin viisipäiväiseksi. Osalla opiskelijoista onkin nyt kaksi koetta samana päivänä. Opiskelijoilta saatu palaute viisipäiväisestä koeviikosta on ollut karua kuultavaa. Se on stressaava ja liian tiivis. Arvosanat ovat laskeneet, koska luku-, koe- ja kokeesta palautumisaikaa on ollut liian vähän.

Lukio-opettajat ja -opiskelijat ovat erittäin huolestuneita ryhmäkokojen kasvusta, joka on seurausta peruskurssien vähennyksistä ja leikkauksista. Soveltavat ja syventävät kurssit ovat saattaneet poistua osin tai kokonaan, ja ne ovat uusien säästövelvoitteiden vuoksi jälleen vaarassa. Tampereen kaupunki on heikentämässä uusilla suunnitelluilla lukioleikkauksilla tuntuvasti opetusta ja sen laatua sekä opettajien ja opiskelijoiden työhyvinvointia. Moni 16—18-vuotias tarvitsee  henkilökohtaista ja yksilöllisistä ohjausta kurssien suorittamiseen ja apua oppimisvaikeuksien vuoksi. Harva nykynuori osaa suorittaa kursseja itsenäisesti.

Tampereen kaupungin lukioista on vähennetty kursseja neljän viime vuoden aikana noin 500. Samaan aikaan yksityiset lukiot ovat kasvattaneet kurssitarjontaansa. Nyt rahapula uhkaa entisestään kasvattaa lukioiden ryhmäkokoja. Tuotannon suunnitelmissa on myös vähentää määräaikaisia opettajia ja tuntiopettajia. 

Kaupungin lukioissa opiskelevat suorittavat kurssejaan jo nyt suuremmissa ryhmissä kuin yksityisen puolen lukioissa opiskelevat, mikä on näkynyt suoraan opiskelijavalinnoissa ja opetuksen laadussa. Tulevaisuudessa opiskelijat äänestävät jaloillaan eli valitsevat yksityiset lukiot, joita säästötoimet eivät koske, jos säästövelvoitteita ei pureta ja tällaista järjetöntä kaupungin omien lukioiden alasajoa pysäytetä.

Tampereen imago koulutuskaupunkina on lukiopuolen säästöjen takia vaarassa. On myös kyseenalaista puhua nuorten syrjäytymisen ehkäisystä, jos samaan aikaan leikataan opetuksesta ja koulutuksesta, joka parhaiten estää syrjäytymistä. Viimeksi keväänä valtuustoryhmät onnistuivat yhteisissä neuvotteluissa sopimaan, että lukiopuolen säästöjä ei toteutettu sellaisina kuin ne julkisuudessa esitettiin. Nyt on samanlaisen yhteisen tahtotilan aika. Lukiokoulutuksesta ei saa enää leikata, jos halutaan säilyttää omat lukiot houkuttelevina ja tarjota lukiolaisille laadukasta ja monipuolista opetusta.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä Lukijalta-palstalla 26.10.2012.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lukio, koulutus, säästöt, Tampere, yksityiset lukiot

Johannan päiväkirja: Suvivirren sijaan säästöjä ja säästölistoja

Maanantai 11.6.2012 - Johanna Loukaskorpi

Rakas päiväkirja, lukio- ja ammatillisen koulutuksen lisäsäästövaatimukset esitettiin sopivasti juuri koulujen loppumisviikolla. Se on ovelaa politiikkaa. Raskas kouluvuosi on takana ja opettajat ovat lukukaudesta väsyneitä - opiskelijat ja opettajat molemmat odottavat jo hartain mielin lomaa. Tampereen kaupunginhallitus kuitenkin päätti, että lukukausi oppilaitoksissa päätetäänkin suvivirren sijaan lisäsäästöihin, jotka toteutetaan syksyllä. Opettajien ja opiskelijoiden kirmatessa kesälaitumelle ei kukaan muista valittaa epäoikeudenmukaisten päätösten perään. Tänään (11.6) Aamulehden Lukijalta-sivuilla useat lukio-opettajat kertovat, mistä päätöksessä on lukiossa oikeasti kyse. Tampereen kaupunki piilolomauttaa opettajansa lukiossa, ja näin heikentää tuntuvasti opetusta ja sen laatua sekä opettajien ja opiskelijoiden työhyvinvointia.

 

Kun on kyse koulutuksesta, säästöt tarkoittavat aina heikennyksiä. Kouluissa ei voi käytännössä säästää kuin opetuksesta eli työstä. Lukioiden kohdalla säästöt tarkoittavat kurssien leikkaamista. Tämä ei kerro mitään sille, joka ei ole koulumaailmaan tutustunut kuin itse siellä aikoinaan penkkejä kuluttamalla ja pulpetin kanteen piirtelemällä. Lukiossa kaupunki haluaa leikata 202 kurssia. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että kun aiemmin äidinkielen ensimmäinen lukiokurssi vaikkapa 75 lukion ykköselle olisi opetettu kolmessa samaan aikaan pidettävässä ryhmässä, säästöjen jälkeen sitä opetettaisiin vain kahdessa. Säästäjä ei tällöin ole ainakaan se lukion ykkönen, joka tarvitsisi henkilökohtaista ohjausta ja opettajan apua, mutta kukas siitä piittaa. Paperilla säästö on saatu sujuvasti aikaan. Kukaan ei tunnu piittaavan siitäkään opiskelijasta, joka kurssien vähentyessä joutuu tilanteeseen, että valmistuminen viivästyy, koska kurssia ei pidetäkään tänä vuonna. Se säästettiin seuraavalle vuodelle.  

 

Aamulehdessä oli tänään toinenkin koulutukseen säästöihin liittyvä merkittävä mielipidekirjoitus. SDP:n osaamis- ja elinkeinolautakunnan edustajat Auli Korhonen, Heini Lehtokannas ja Marja-Sinikka Tuhkanen-Mattila kirjoittavat osuvasti, mitä säästöt ammatillisella puolella tarkoittavat. Sielläkin lähiopetus vähenisi merkittävästi. On aika kyseenalaista puhua syrjäytymisen ehkäisystä, jos samaan aikaan leikataan opetuksesta, joka estää syrjäytymiskehitystä.

 

SDP:n valtuustoryhmän mielestä XL-ryhmä rikkoo sovittua budjettisopua ja leikkaa ennaltaehkäisystä. SDP ei halua leikata peruspalveluista, johon muun muassa koulutus lukiossa ja ammatillisella puolella kuuluu. Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän mielestä ennaltaehkäisy on vaikuttavuudeltaan oikeansuuntaista ja järkevää, emmekä me näe mahdolliseksi lukioiden ja ammatillisen koulutuksen lähiopetustuntien karsimista.

 

Toimin itse peruskoulussa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Olen myös opettanut lukiossa ja toiminut opettajankouluttajana normaalikoulussa. Tiedän, mitä tarkoittaa, kun opetuksesta säästetään. Silloin säästetään tulevaisuudesta. Erityisesti tällaisina aikoina jolloin monet nuoret voivat pahoin, meidän pitäisi antaa koulujen toimia niillä resursseilla, jotka niille on annettu. Olisi tärkeätä päättää kevätlukukausi säästöjen sijaan suvivirteen ja antaa opiskelijoille ja opettajille se suviloma, jonka he ansaitsevat.

 

Kirjoittaja on tamperelainn sdp:n kaupunginvaltuutettu ja opettaja

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulutus lukio säästöt leikkaukset

Mielipidekirjoitus AL: Koulujen eriytyminen pitää pysäyttää

Keskiviikko 2.3.2011 - Johanna Loukaskorpi

Koulutusjärjestelmämme on perustunut siihen, että jokainen lapsi on saanut sosioekonomisesta tai etnisestä taustasta ja perheen tilanteesta riippumatta samaa tasa-arvoista opetusta. Tasapuolisuus on taannut loistavat Pisa-tulokset yhdessä ansiokkaan opettajankoulutuksen ja motivoituneiden opettajien kanssa. Tasa-arvoisen koulutusjärjestelmämme suurin uhka on kuitenkin lisääntynyt jako eliitin ja köyhien kouluihin – eriytyminen maahanmuuttajien ja suomalaisten kouluihin.
 
Kaupunkien lähiökouluihin on 2000-luvulla keskittynyt entistä enemmän maahanmuuttajataustaisten perheiden, sosiaalisesti syrjäytyneiden ja taloudellisesti heikompiosaisten perheiden lapsia. Terhi Linnasaari on havainnut, että opettajat hylkivät huono-osaisten kouluja ja ovat näissä kouluissa huonommin sitoutuneita työhönsä. Samaan tulokseen tuli Työterveyslaitoksen tutkimus, joka paljasti, että matalan tulotason ja korkean työttömyyden alueilla vain joka neljäs opettaja on ollut työsuhteessa yli viisi vuotta, kun vauraalla alueella yli puolet opettajista on viihtynyt koulussa näin kauan. OAJ:n kyselyssä 41 % opettajista rajoittaisi maahanmuuttajien määrää päiväkodeissa ja kouluissa.  Maahanmuuttajien kasvanut määrä luokassa lisää opettajien mukaan melua ja hälinää.
 
Lähiökouluissa ollaankin tilanteessa, jossa oppimistulokset ovat heikentymässä,  vanhemmat ottavat lapsiaan pois ”mamu-kouluiksi” leimatuista kouluista, opettajat väsyvät ja jopa hylkivät tällaisia kouluja. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Helsingissä äidinkielen opettajien virkoja oli auki vain maahanmuuttajavaltaisilla alueilla. Kunnissa ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota maahanmuuttajavaltaisten lähiöiden ongelmiin, sillä seuraukset näkyvät aina viipeellä. Samaan aikaan perussuomalaisten on annettu puhua maahanmuuton aiheuttamista ongelmista, koska muut puolueet eivät ole uskaltaneet tarttua ongelmiin rasismin tai suvaitsevaisuuden puutteen pelossa. Perussuomalainen ovien sulkeminen ei kuitenkaan ole ratkaisu tähän ongelmaan, vaan on tartuttava härkää sarvista ja pysäytettävä koulujen eriarvoistuminen ei tyhjillä puheilla vaan rohkeilla teoilla. 
 
On uskallettava tehdä rajuja ratkaisuja. On otettava käyttöön maahanmuuttajakiintiöt kouluissa. On lakkautettava osa maahanmuuttajavaltaisista lähiökouluista ja muutettava oppilaiden koulupolkuja, jolloin köyhempien alueiden lapsia voidaan ohjata ns. parempien asuntoalueiden kouluihin. Tämä olisi myös maahanmuuttajaoppilaiden etu.  On kaavoitettava vuokra-asuntoja ja sosiaalista asuntotuotantoa myös vauraammille alueille ja kaavoitettava omakotitalotontteja kaupunkien lähiöihin. Sosiaalinen sekoittuminen on kaavoituspolitiikassa avainasemassa. On myös selvitettävä, miten tasa-arvoisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille lapsille asuinalueesta riippumatta, nousisi koulutuspolitiikkamme tärkeimpään keskiöön, ja miten opettajia motivoisi ja sitouttaisi opettamaan heikompiosaisten kouluissa. OAJ:n on myös aloitettava vaatimukset lähiökoulujen palkkauksen muuttamiseksi kannustavammaksi.
 
Johanna Loukaskorpi
kaupunginvaltuutettu (sd), opettaja ja opettajankouluttaja

Mielipidekirjoitus on julkaistu lyhennettynä AL:ssä 2.3.2011 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lähiökoulu, maahanmuuttaja, koulujen eriytyminen, tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä