PUHE: Kintulammin retkeily- ja luonnonsuojelualueen vihkiäiset

Lauantai 5.5.2018 klo 8.57 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat avajaisvieraat,

”Viherjäisel laattialla, / mis ei seinät hämmennä, / Tähtiteltiin korkeen alla / Käyskelen ja laulelen, / ja kaiku ympäri kiirii.” Näin kuvailee metsää kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi kuuluisassa runossaan Metsämiehen laulu. Jokainen meistä saa tänään olla metsän poika tai tyttö - sankar jylhän kuusiston. Tänään me avajaisvieraat pääsemme metsään, kuulemme honkien huminan ja koemme vihreyden sekä luonnon heräämisen ympärillämme. Puheeni Kintulammin retkeily- ja luonnonsuojelualueen avajais- ja vihkiäisjuhlassa on samalla ylistyspuheenvuoro suomalaisen luonnon kauneudelle ja puhtaudelle ja kulkijoille avautuville monipuolisille retkeilyreiteille pitkospuineen ja laavuineen.

Hyvät kuulijat,

on ilahduttavaa nähdä teidät kaikki täällä luonnonhelmassa retkeily- ja vaellusvarusteissanne. Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja vastaan Tampereen apulaispormestarina hyvinvoinnin palvelualueesta.

Luonnon näkeminen, kokeminen ja aktiivinen luonnossa oleskelu lisäävät tutkimusten mukaan ihmisten hyvinvointia monella tapaa. Luonnosta saatavat hyvinvointivaikutukset myös pysyvät pitkään. Tutkimusten mukaan luonnon läheisyys elinympäristössä vähentää ihmisten sairastavuutta ja lisää onnellisuutta. Perinteisesti luonto ja metsä on merkinnyt meille suomalaisille paljon. Monet suomalaisille tyypilliset vapaa-ajan toiminnot - marjastus, sienestys, kalastus, vaeltaminen, hiihtäminen, mökkeily - liittyvät läheisesti ulkoiluun ja luontoon.

Me Tampereella olemme erityisen onnekkaita. Täällä luonto on lähellä. Se ympäröi meitä ja tarjoaa monipuolisesti hyvinvoinnin lähteitä. Meillä järvet ulottuvat kaupungin keskustaan, samoin metsät. Tampereen keskustaa halkoo ikoninen Tammerkosken kansallismaisema, ja kaupungin laidalla kohoaa maailman korkein pitkittäisharju, Pyynikinharju. Näsijärven ja Pyhäjärven aalloille pääsee hetkessä.

Tampereen alueella pääsee nauttimaan puhtaasta ilmasta, vehreistä metsistä ja kirkkaista järvistä miltei kaikkialla. Näistä elementeistä on helppoa ammentaa terveyttä ja hyvinvointia, varsinkin kun metsän ja järvien antimista pääsee nauttimaan ihan ilmaiseksi. Lähimetsään voi syksyisin poiketa poimimaan ämpärit täyteen marjoja ja sieniä. Pirkanmaan alueelta löytyy myös useampia suojeltuja ja arvokkaita kansallispuistoja, kuten Helvetinjärven alue, jonka upeat rotkolaaksot kutsuvat seikkailemaan, patikoimaan ja nauttimaan luonnon omasta valo- ja ääniesityksestä.

Hyvät luonnon ystävät,

Viimeisten vuosikymmenten aikana yhteiskunnalliset muutokset, kaupunkien kasvaminen ja tiivistyminen ovat asettaneet monia haasteita ja heikentäneet esimerkiksi lasten ja nuorten luontosuhdetta. Sitä tärkeämmäksi muodostuvat tällaiset kaupunkien läheisyyteen perustetut retkeily- ja luonnonsuojelualueet kuten vaikkapa Kintulammi.

Jylhissä ikimetsissä on hiljaista taikaa. On suuri onni, että on tällaisia paikkoja perustetaan, kuten Kintulammin luonnonsuojelualue. Alueita, jotka ovat kaupunkilaisten helposti saavutettavissa. Asukkaat voivat kevyellä varustuksella, eväiden ja säähän sopivan vaatetuksen kera, päästä yksin tai perheen kera tällaiseen upeaan luontokohteeseen. Kintulampi on Tampereen kaupungin tähän saakka laajin 548 hehtaarin luonnonsuojelualue.
Kintulammille on viime vuoden aikana rakennettu monipuolinen retkeilyreitistö opasteineen ja taukopaikkoineen. Luontoelämyksien suunnittelussa on huomioitu esteettömyys. Väylät on tehty sellaisiksi, että myös lastenvaunuilla ja pyörätuolilla pääsee perille. Tampereen kaupungin vammaisneuvosto on mielenkiinnolla seurannut Kintulammin rakentumista ja odottaa siitä todella kaivattua lisää tamperelaisen esteettömän luonnossa liikkumisen kartalle. Esteettömiä luontoliikuntakohteita on Tampereen seudulla kovin vähän, vaikka luonnon sekä etenkin metsän rauhoittava ja palauttava vaikutus yleisesti tiedetään.

Retkeilyreittien pituudet vaihtelevat sadoista metreistä 15 kilometriin, joten ne palvelevat erilaisia käyttäjäryhmiä lapsiperheistä aktiivisiin retkeilijöihin. Alueelta löytyy viisi nuotiopaikkaa, joista neljän yhteyteen on rakennettu laavu. Kaikki rakennusmateriaalit on kuljetettu paikalle käsin, kärryillä tai veneellä. Lämpimät kiitokseni kaikille Kintulammin rakentamiseen ja varustamiseen osallistuneille.

Hyvät vieraat,

Halusittepa luonnon rauhaa tai vauhdikkaampia luontokokemuksia, Tampereella olette oikeassa paikassa. Jylhät kalliomme tarjoavat kiipeilymahdollisuuksia. Humisevat harjumme hiljentymishetkiä.

Tampere on kansallisesti erittäin vetovoimainen kaupunki, mutta kaupungin kansainvälistä tunnettuutta on lisättävä. Matkailumarkkinoinnissa luonto on yksi iso valttimme ja sitä kannattaa hyödyntää maailmalla Tamperetta markkinoitaessa. Tampereen kansainvälisiä vahvuuksia ovat luonnon läheisyys, lukuisat järvet, korvaamattomat lähimetsämme, ainutlaatuiset luonnonsuojelualueemme - puhdas ja monimuotoinen luonto ympärillämme. Näistä kannattaa pitää kiinni, niitä arvostaa ja vaalia. Suomalaisen luonnon mahdollisuudet hyvinvoinnin edistämisessä ja matkailumarkkinoinnissa ovat rajattomat. Luonnon valttikortit ovat meidän ihmisten käsissä ja meidän tehtävämme on myös suojella ympäristöä sekä luontomme monipuolisia eliö- ja kasvilajeja.

Aloitin puheeni Kiven sanoilla metsästä ja päätän puheeni samoin - suomalaisen metsän ylistykseen Maaria Leinosen runon sanoilla: ”Tätä metsää rakastan: / naavapartakuusia /suopursusoita / kivikkorinteitä / neulaspolkuja / Rakastan iltaan hiljenneenä / kevään lauluja / helisevänä / myrskyssä kohisevana. / Tätä karua / hoitamatonta. / Keloineen / pahkoineen / lahorastaineen. / Tätä metsää rakastan. / Tätä maata.”

Rakastakaamme ja varjelkaamme näitä metsiä. Toivotankin teille kaikille rentouttavaa päivää luonnossa. Oli se sitten lyhyt tai pidempi. Kuunnellaan, miten metsä puhuu ja nautitaan yhdessä luonnon voimasta Kintulammilla! Näillä ajatuksilla avaan ja vihin Kintulammin retkeily- ja luonnonsuojelualueen käyttöön.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: luonnonsuojelu, luonto, metsä, Aleksis Kivi, Maaria Leinonen, runo, ulkoilu, retkeily, Kintulammi, vetovoimaisuus, matkailu, luontomatkailu

PUHE: Metsänpeitto-näyttelyn avaus

Lauantai 14.10.2017 klo 17.48 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät, pienet ja vähän isommatkin, näyttelyvieraat,

”Mitäpä sinusta metsä? / Jos osaisi onnestansa / ihminen iloa puida, / niin mitä sinusta, metsä? / Kokoaisinko koreat: / honkia humisevia, / kuusenkukkia, kanervaa, / ulpukan suviunia."

Runo, josta luin katkelman, on nimeltään Metsä ja säkeet ovat tamperelaisen runoilijan, Pispalan oman pojan, Lauri Viidan kynästä.

Kun laskeutuu lentokoneella Tampere-Pirkkalan tai Helsinki-Vantaan lentokentälle, lentokoneen ikkunasta näyttäytyvä ympäristö on metsäisen vihreää silmänkantamattomiin. Ilmasta katsottuna Suomessa ei tunnu olevan muuta kuin metsää.

Suomeen ja suomalaisuuteen liitetään vahvasti metsä ja siihen läheisesti liittyvät asiat. Metsä herättää meissä suomalaisissa syviä tunteita. Jokaisella meistä on jonkinlaisia kokemuksia metsästä - useimmilla näihin kokemuksiin liittyy lämpimiä muistoja lapsuudesta. Monen teistä kuulijoistakin muistot palauttavat oman lapsuuden kodin leikkeihin lähimetsään, mummolan metsän mustikkamättäille tai sukumökille juhannussaunavastojen tekoon metsätien varteen. Käsitystä metsästä ja sen yhteydestä suomalaisuuteen on rakennettu kansanperinteessä, taiteessa ja kulttuurissa vuosisatoja. Voisi kai sanoa, että kulttuurimme on rakentunut tarinoille metsästä.

Lastenkulttuurikeskus Rullan tänään avautuva Metsänpeitto-näyttely pohjautuu suomalaiseen kansanperinteeseen ja kertoo tarinoita myyttisestä suomalaisesta metsästä. Näyttely kuvaa sitä, miten ihmiset ennen näkivät ja kokivat maailman, kunnioittivat metsää ympärillään ja se kertoo tarinoita metsän eläimistä ja taruolennoista. Näyttelykutsussa pilkistää pikkuinen olento. Onko se kenties metsähiisi? ”Oli kerran metsähiisi, / jota oli viisi / samanmoista. / Toista tämä viisi kertaa, / tulee esiin hiisi vailla vertaa.” Näin alkaa Kirsi Kunnaksen loru Metsähiisi, jossa pienet vikkelät hiidet vilistävät metsän poikki. Metsänpeitto-näyttelyyn tutustuva voikin seikkailla erilaisten kansanperinteestä ja -saduista tuttujen metsän olentojen seassa. Näyttelyssä vilahtelevat metsässä kotiaan pitäviä eläimiä, metsänkuningas Tapio ja tämän salaista ja taikavoimaista väkeä: haltijoita, peikkoja, maahisia, hiisiä ja monia muita.

Rullan näyttely on saanut nimekseen Metsänpeitto. Metsänpeitto on suomalaisessa kansanperinteessä jokin tila tai paikka, johon luonnossa kulkeva ihminen tai kotieläin voi joutua. Metsänpeittoa pidettiin uskomusperinteessä metsänhaltijoiden tai maahisten maailmana. Kansan suussa kulkevien uskomusten mukaan ihminen saattoi joutua metsänpeittoon eksymällä metsään tai jonkin metsänolennon tai -eläimen viemänä. Esimerkiksi harakka saattoi kuljettaa lapsen metsänpeittoon.
Metsänpeittoon joutunut koki omituista oloa. Uskomuksissa kerrottiin, kuinka maailma hiljentyi, linnunlaulu ja metsän äänet vaikenivat. Tuttu metsä muuttui vieraaksi ja erilaiseksi, joskus pelottavaksikin. Suullisessa kansanperinteessä kulki tarinoita esimerkiksi siitä, miten metsänpeittoon joutuneen uskottiin katoavan näkyvistä.

Kansanperinteessä myös kerrottiin keinoja, miten metsänpeitosta pääsee pois. Joissakin uskomuksissa neuvottiin kääntämään vaatekappale nurin päin tai katsomaan metsää jalkojen välistä. Metsänpeitosta pääsemiseksi runoiltiin myös erilaisia loitsuja tai loruja, joiden avulla tietäjä saattoi palauttaa metsänpeittoon joutuneen.

Hyvät kuulijat,

Rullan näyttely on osa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 100-vuotisjuhlaa ja sen kantava teema on, miten ihmiset ennen näkivät ja kokivat ympäröivän maailman. Esitetyiden tarinoiden tarkoitus on innostaa leikkimään ja käyttämään mielikuvitusta ja tutustuttaa metsään sekä suomalaiseen kansanperinteeseen. Näyttely on suunniteltu perheen pienimmille sekä heidän perheilleen. Näyttelyn tavoitteena on herättää kävijöiden uteliaisuus luontoa ja metsän elämää kohtaan ja saada heidät ajattelemaan luonnon merkitystä ihmiselle. Tarinoilla herätellään kiinnostusta perinteitä, tarustoa ja historiaa kohtaan ja samalla yllytetään seikkailemaan metsässä. Tarkoitus on saada kaikki yhdessä miettimään suomalaisuutta, metsän merkitystä ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Näyttely koostuu kuudesta osiosta. Oman kokonaisuutensa muodostavat metsän puut, luonto ja eläimet. Siinä kävijä pääsee tutustumaan myös suureen maailmanpuuhun, joka kannattelee taivasta. Suo muodostaa tupasvilloineen ja lakkoineen oman osionsa. Lapsia ja lapsenmielisiä kiinnostaa varmasti näyttelyssä oleva karhun luola, josta voi nähdä pilkahduksen öistä tähtitaivasta. Katsoja pääsee tutustumaan myös kallioon, jossa on peikkojen ja lasten oma kiipeilyseinä. Muuttuva metsä on oma kokonaisuutensa ja näyttelyn huipentaa yhteisötaideteos, joka täydentyy näyttelyn aikana. Metsänpeitto-näyttely on viimeinen näyttely, joka avataan näissä nykyisissä tiloissa. Rulla muuttaa kevään 2018 aikana uusiin remontoituihin tiloihin Vanhalle kirjastotalolle eli Laikulle.

Arvoisat kutsuvieraat, 

Eikö kuullosta upealta näyttelyltä? Itse odotan jo sitä, että saan kömpiä karhun luolaan ja kurkistella ja ehkä vähän hypistelläkin näyttelyyn tehtyjä pieniä otuksia ja ihastella ratkaisuja, joita Rullan osaava ja ammattitaitoinen henkilökunta on meidän kävijöidemme iloksi eri materiaaleista luonut. Näyttelyn valmistamisessa apuna on ollut Tyrvään käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen artesaaniopiskelijat, Tredun tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijat sekä Tamkin media- ja taideopiskelija. Rullan näyttely on rakennettu siten, että siinä on pyritty huomioimaan eri aistit ja myös lasten osallisuus monin tavoin. Uskon, että Rullan näyttely saa lapset ja meidät aikuiset kaipaamaan oikeaan metsään. Näenkin tärkeäksi, että lastenkulttuurikeskuksemme mahdollistaa omalta osaltaan tamperelaisten lasten ja perheiden metsäsuhteen rakentumisen ja tuo metsän tarinoineen keskelle kaupunkia kaupunkilaislasten arkeen. Parhaimmillaan se innostaakin perheitä metsäretkille luonnon ääreen.

Viime viikolla vietettiin Aleksis Kiven päivää. Kansalliskirjailijamme kunniaksi luen puheeni päätteeksi Kiven runon Metsämiehen laulu. Kiven säkeet toimikoon Metsänpeitto-näyttelyn avaussanoina ja johdattajina näyttelyn maailmaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rulla, lastenkulttuuri, lastenkulttuurikeskus, Tampere, kansanperinne, metsä, suomalaisuus