PUHE: Keilailugaala

Lauantai 28.4.2018 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat kutsuvieraat,

Tampereen kaupungin puolesta minulla on ilo toivottaa teidät tervetulleeksi vuosittaiseen keilailun gaala-iltaan. Tämäkin ilta osoittaa, että liikunnassa ja urheilussa ei ole kyse vain fyysisen kunnon kehittämisestä, vaan kyse on myös henkisestä hyvinvoinnista ja yhdessäolosta.

Tampere on ollut vuosia Suomen vetovoimaisin kaupunki. Tampere on myös menestyvä tapahtuma- ja elämyskaupunki. Meillä on pitkä perinne yhteistyökumppanina toimimisesta Tampereella järjestettävissä kansallisissa ja kansainvälisissä urheilu- tai kulttuuritapahtumissa. Tampere haluaa olla kaikenlaisten tapahtumien pääkaupunki.

Erilaisilla tapahtumilla on positiivinen vaikutus aluetalouteemme, kaupungin imagoon ja tunnettuuteen elämyskaupunkina. Liikunta- ja urheilutapahtumat vahvistavat alueemme yhteisöllisyyttä ja identiteettiä.

Hyvät urheilun ystävät,

Meidät tamperelaiset tunnetaan ympäri Suomea urheilun ja liikunnan ystävinä ja Tampere on urheilukaupunkina Suomen paras. Tampere tunnetaan myös Suomen ulkopuolella. Täällä on järjestetty useiden urheilumuotojen Euroopan mestaruuskilpailuja ja maailmanmestaruuskilpailuja. Tampereen kaupunki on halunnut ja haluaa edelleen panostaa kansallisten ja kansainvälisten arvokilpailujen saamiseen. Ensi kesänä Tampereen valtaavat nuoret, kun Tampereella heinäkuussa järjestetään varsinainen urheilun suurtapahtuma nuorten yleisurheilun MM-kisat. Odotettavissa on urheilun juhlaa ja huikeita suorituksia. Tampereelle tulee noin 1700 urheilijaa 160 eri maasta. Mahtava urheilukesä tulossa!

 

Emme kuitenkaan kaupunkina tee tätä työtä yksin, vaan yhdessä kansallisten lajiliittojen ja tamperelaisten seurojen kanssa.  Halu saada Tampereelle erilaisia arvokilpailuja parantaa liikuntapaikkojemme laatua ja monipuolistaa tarjontaa. Siitä hyötyvät kaikki tamperelaiset ja Tampereella liikuntaa harrastavat.

Aktiivinen ja säännöllinen liikunta on parasta terveyden edistämistä ja ennaltaehkäisee sairauksia ja ylläpitää kokonaisvaltaista ihmisen hyvinvointia.

Meillä Tampereella on hyvä ja monipuolinen liikuntapaikkaverkosto, jota pyrimme kaiken aikaa parantamaan. Parhaillaan valmistelemme sivistys- ja kulttuurilautakunnassa yhdessä urheiluseurojen ja kuntalaisten kanssa liikuntapaikkaselvitystä, jossa otetaan kantaa tulevaisuuden liikuntapaikkaverkkoon. Suunnitelma on tarkoitus tuoda päätöksentekoon alkusyksystä 2018.

Tampere pyrkii myös edistämään liikkumista osana kaupungin palveluja ja samanaikaisesti kannustaa asukkaita omaehtoiseen liikkumiseen. Hyvät olosuhteet ja laaja liikuntapaikkaverkosto luonnollisesti helpottavat esimerkiksi liikunnan aloittamista.

Hyvät keilailuvaikuttajat ja keilailun harrastajat,  

Keilailu on paitsi urheilulaji niin myös sosiaalinen tapahtuma, jonka aikana tapaa tuttuja ja joka tarjoaa mahdollisuuden kuulumisten vaihtamiseen ja toisten keilaajien tapaamiseen. Keilailu on yhtä aikaa liikunta- ja sosiaalinen tapahtuma. Laji sopii kaikille ja kaikenikäisille.

140 keilahallia kertoo siitä, että keilailu on Suomessa laajalle levinnyt harrastus. Onkin helppo olla samaa mieltä harrastajien kanssa siitä, että keilailu on kaikkien saavutettavissa. Ei siis ole ihme, että keilailu on noussut yhdeksi suosituimmista liikunta- ja urheilulajeista.

Keilailu on hyvä esimerkki lajista, jota voi harrastaa kuntoilumielessä tai harjoitella ja kilpailla tavoitteellisesti. Kilpailullisesta puolesta olemme saaneet tänään nauttia naisten ja miesten SM-liigafinaaleissa sekä miesten liigakarsinnoissa ja SM-kilpailujen alkuerissä. Loppukilpailut pelataan Kaupissa toukokuun lopussa.

Toivotan teille kaikille nautittavaa gaalailtaa! Lisäksi haluan kiittää Tampereen keilailuliittoa ja toiminnanjohtaja Perttu Jussilaa hyvästä työstä tamperelaisen keilailun ja urheilun eteen. Jatketaan sitä työtä edelleen yhdessä!

 

 

Apon elämää: Maksuttomia tai edullisia harrastuksia metsästämässä

Perjantai 3.11.2017 klo 15.12 - Johanna Loukaskorpi

En ole harrastanut aktiivisesti soittamista. Joskus nuorempana soitin hetken viulua, mutta lopetin viulunkielieni vinguttamisen melko pian. Sen sijaan kaikki kolme poikaani ovat harrastaneet soittamista Härmälän koulun puhallinorkesterikoulussa.

Härmälän ja Peltolammin kouluissa on toiminut jo vuosia aktiivinen 3.–6. luokkalaisista oppilaista koottu puhallinorkesteri. Puhallinorkesterikoulun oppilaita ei valita valintakokeissa, eikä oppilaan tarvitse olla harrastanut aiemmin musiikkia. Riittää, kun lapsella on halu soittaa ja intoa sitoutua pitkäkestoiseen harrastukseen. Harrastus ei vaadi perheiltä suuria kustannuksia, sillä se on toteutettu Tampereen kaupungin ja konservatorion yhteistyössä. Harrastusmaksut ovat tavanomaiseen musiikin harrastamisen verrattuna suhteellisen pienet. Puhallinorkesterikoulun soittajia opettavat konservatorion opettajat. Orkesteri harjoittelee kaksi kertaa viikossa oppilaiden omalla koululla, jossa soittajat saavat tasokasta yksilö- ja ryhmäopetusta.

Pieni- ja keskituloisten perheiden lapset jäävät yhä useammin liikunta- tai kulttuuriharrastusten ulkopuolelle. Tällä on vakavat vaikutukset lasten hyvinvoinnille, sillä harrastusten suojaavat vaikutukset ovat moninaisia. Ohjatussa harrastuksessa lapsi saa kavereita, oppii pitkäjänteisyyttä, vuorovaikutusta ja omaksuu uusia taitoja. Mieleinen harrastus vaikuttaa myönteisesti itsetuntoon ja koulutusasenteisiin.

Puhallinorkesterikoulu, joka toimii lapsen omalla lähikoululla, on vain yksi esimerkki siitä, kun koulutiloja hyödynnetään paremmin tavoitteellisessa harrastustoiminnassa. Olennaista jatkossakin onkin, että kartoitetaan mahdollisuuksia harrastaa joko liikuntaa tai kulttuuria edullisesti omilla kouluilla ja monille eri asuinalueille. Tampereen pormestariohjelmassa on sovittu, että valtuustokauden aikana poistetaan esteitä harrastamisen tieltä ja että jokaisella lapsella ja nuorella on tasavertaiset mahdollisuudet ohjattuun harrastukseen. Tulevassa kaupungistrategiassa Tampere - Sinulle paras todetaan, että liikkumiselle ja kulttuurista nauttimiselle luodaan yhdenvertaisia mahdollisuuksia osana asukkaiden arkea. Tavoitteina on, että yhteisöllinen toiminta ja osallistuminen lisääntyvät. Tavoitteen toteutumista seurataan muun muassa kouluterveyskyselyn ja Lasten terveys, hyvinvointi ja palvelut -tutkimuksen avulla.

Apon elämää: Pumppaamaan ja pomppimaan lähiliikuntapaikoille

Torstai 12.10.2017 klo 13.06 - Johanna Loukaskorpi

Olisin päässyt tänä aamuna kokeilemaan Härmälän uutta pump track -rataa vieraillessani radan liikunnallisissa avajaisissa, mutta täytyy myöntää, etten uskaltanut. Sen sijaan Härmälän koulun näytösajajat ja oppilaat uskalsivat ja voi sitä liikunnan riemua ja vauhtia. Kun vauhtipyöräilijä kiidätti pyöräänsä pompulta toiselle, radan ympärille kokoontuneet oppilaat nostivat kätensä ylös ja hurrasivat. Tunnelma oli kuin suuremmassakin urheilujuhlassa.

Tänään vietettiin siis Härmälän koulussa kevään ja kesän korvilla rakennetun pump track -radan avajaisia. Pump track -rata eli pumppu- tai pomppurata on kaikenikäisille suunnattu rata, jossa voi ajaa peruspyörällä, maastopyörällä ja bmx-pyörällä, rullaluistella tai -lautailla tai vaikka vain juosta. Härmälän rata on oivallinen osoitus siitä, kun koululaiset, opettajat ja asiasta innostuneet aktiiviset ihmiset pistävät hynttyynsä yhteen ja ideoivat yhteiseksi hyväksi asioita.

Härmälän pump track-rata on myös hyvä esimerkki hienosti toteutetusta lähiliikuntapaikasta. Lähiliikuntapaikalla tarkoitetaan päivittäiseen liikuntaan tarkoitettua, vapaassa ja maksuttomassa käytössä olevaa liikuntapaikkaa, joka sijaitsee asuinalueella käyttäjiensä helposti ja turvallisesti saavutettavassa keskeisessä paikassa. Keskeisinä tavoitteina korostuvat aina lähiliikuntapaikan liikunnallinen monikäyttöisyys, ympärivuotisuus sekä viihtyisyys. Härmälän rata on aivan alakoulun vieressä puiston ja pallokentän läheisyydessä asutuksen keskellä. Hyvä lähiliikuntapaikka toimii asuinalueensa liikunnallisena kohtaamispaikkana. Hyviä luontaisia kohtaamispaikkoja ovat päiväkotien ja koulujen pihat sekä puistoalueet. Olen saanut härmäläläisenä seurata vierestä radan valmistumista läheltä ja valmistumisen jälkeen on ollut vielä suurempi ilo katsella siellä pyöräileviä, juoksevia ja rullalautailevia innostuneita ja liikkuvia lapsia.

Erilaisten liikuntasuositusten mukaan lasten tulisi liikkua päivittäin useita tunteja. Suomalaislapsista kuitenkin enemmistö liikkuu liian vähän. Osasyitä tähän ovat mm. liian pitkät etäisyydet liikuntapaikoille, sopivien liikuntapaikkojen puute ja liikuntapaikkojen maksullisuus. Nuoren Suomen muutamia vuosia sitten teettämän tutkimuksen mukaan suurin syy lasten liikkumattomuuteen on liian vähäinen määrä liikunta- ja leikkipaikkoja. Liikkuva Tampere ja Liikkuva koulu -hankkeet yrittävät kaikin tavoin lisätä liikkumista koulupäivien aikana ja toiminallisuutta koulussa. 

Koulupihojen ja niiden välittömässä läheisyydessä olevien alueiden liikuntaolosuhteiden kehittämisellä ja parantamisella on selkeitä ja merkittäviä vaikutuksia lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuteen. Tutkimuksissa on todettu, että oppilaiden välituntiliikunta lisääntyi selvästi kouluissa, joiden piha-alueet olivat kunnostettu. Kunnostaminen lisäsi tutkimuksen mukaan merkittävästi myös lasten vapaa-ajan liikuntaa – koulupihoja käytettiin aktiivisesti myös kouluajan ulkopuolella.

Liikunta-aktiivisuuden kasvun lisäksi liikuntapaikkojen kunnostus aiheutti muitakin positiivisia vaikutuksia, kuten koululaisten parantuneen keskittymisen tunneilla, lisääntyneet mahdollisuudet koulupihojen käyttöön oppimisympäristöinä sekä häiriökäyttäytymisen vähentymisen.

Olen tehnyt muutamia vuosia sitten itsekin valtuustoaloitteen Koulujen pihat lähiliikuntapaikoiksi, joten Härmälän koulun ja puiston uudistustyö ilahduttaa minua monella tapaa: päättäjänä, äitinä ja alueen asukkaana. Tampereella on määrätietoisesti kehitetty viimeisten vuosien aikana koulujen pihoja ja tehty niitä liikunnallisiksi ja toiminnallisiksi lähiliikuntapaikoiksi. Vielä on kuitenkin paljon kouluja, joiden pihat ovat pelkkää asfalttia tai toimivat pahimmassa tapauksessa parkkipaikkoina. Tehtävää riittää siis lähivuosillekin. Jokainen lapsi Tampereella ansaitsee koulupihan, jossa voi liikkua sekä harrastaa monipuolisesti välitunneilla, oppitunneilla ja vapaa-ajalla.

Jälkikirjoitus: Härmälän rata ei olisi valmistunut ilman muutamien liikunnallisten ihmisten intoa ja määrätietoista työskentelyä asian hyväksi. Isot kiitokseni Härmälän koulun opettaja Iivo Itkoselle, Tilakeskuksen isännöisijä Jenni Pitkäselle, Liikkuva Tampere -hankkeen Mikko Tiirikaiselle ja radan suunnitelleille Mikko Peltoselle ja Jani Vesikolle sekä koululle pyöriä ja kypäriä lahjoittaneelle Mikko Norvastolle ja Rtechille.

 

MIELIPIDEKIRJOITUS: Ilmaisia harrastusvuoroja lapsille

Sunnuntai 19.3.2017 - Johanna Loukaskorpi

Pieni- ja keskituloisten perheiden lapset jäävät yhä useammin kokonaan harrastustoiminnan ulkopuolelle. Tällä on vakavat vaikutukset lasten hyvinvoinnille, sillä harrastusten suojaavat vaikutukset ovat moninaisia. Ohjatussa harrastuksessa lapsi saa kavereita, oppii pitkäjänteisyyttä, vuorovaikutusta ja omaksuu uusia taitoja. Mieleinen harrastus vaikuttaa myönteisesti itsetuntoon ja koulutusasenteisiin.

Harrastusten valinnassa ei ole kyse vain lapsen kiinnostuksesta tai lahjakkuudesta, vaan yhä useammin perheen varallisuudesta. Opetus- ja kulttuuriministeriön selvitys osoitti, että lasten ja nuorten liikuntaharrastukset ovat kallistuneet huimasti. Selvityksen mukaan jopa 2/3 perheistä on nykyisin ohjatun liikuntatoiminnan ulkopuolella ja kilpalajien kustannukset ovat nousseet jopa kolminkertaisiksi kymmenessä vuodessa. Kun perheessä mietitään, ostetaanko ruokaa vai annetaanko lasten urheilla ohjatusti, ollaan vakavien kysymysten äärellä.

Yksi syy harrastusten kalleuteen ovat liikunta- ja harrastustiloista perittävät korkeat vuokrat. Jotta esimerkiksi liikuntaseuroissa tapahtuvasta harrastamisesta ei tule Tampereella vain harvojen lasten ja nuorten etuoikeus, tulisi koulutiloja avata yhä laajempaan käyttöön. Uudet koulut tulee suunnitella monipuolisiksi toimintakeskuksiksi, joissa erilaiset liikunta-, kulttuuri- ja harrastusryhmät toimivat koulupäivän loputtua.

Tampereen perimät liikuntatilojen vuokrat ovat yksi suurimmista liikunta- ja urheiluseurojen kuluista. Tampereella on aiemmin ehdotettu maksuttomia liikuntatiloja alle 18-vuotialle. Tämä on kerta toisensa jälkeen tyrmätty. Vuosia sitten kaupunki perusteli kielteistä asennettaan seuroille maksettavien toiminta-avustuksien suuruudella, mutta avustusten määrät ovat pienentyneet tai pysyneet entisellä tasollaan. Samaan aikaan liikuntatilojen käyttömaksut seuroille ovat nousseet. Kaupunki ottaa seuroilta enemmän kuin se niille antaa. Urheiluseura saa avustusta kaupungilta, mutta maksaa sen moninkertaisina salivuokrina takaisin.

Suomessa on useita kuntia, joissa kunnalliset liikuntatilat ovat lasten ja nuorten vuoroilla maksuttomia. Tampereen tulisi siirtyä perimään lapsia ja nuoria liikuttavilta seuroilta huomattavasti pienempiä salivuokria tai siirtyä tarjoamaan ilmaisia vuoroja alle 18-vuotiaille. Seuratoimintaan osallistuminen ei saa olla kiinni perheen lompakon paksuudesta, vaan yhdenvertainen liikuntamahdollisuus tulisi olla kaikkien lasten saavutettavissa.

Tampereella on ensi valtuustokaudella ryhdyttävä tietoisesti poistamaan esteitä harrastamisen tieltä ja pidettävä huoli siitä, että jokaisella lapsella ja nuorella on tasavertaiset mahdollisuudet ohjattuun harrastukseen. SDP on sitoutunut poliittisessa ohjelmassaan poistamaan kaupungin tiloista asteittain lapsille suunnatun harrastustoiminnan käyttömaksut, sillä kenenkään tamperelaisen etu ei ole se, että harjoitusvuoron hintalappu estää lapsen taide- tai kulttuuriharrastuksen tai nuori lopettaa urheilemisen perheen huonon taloustilanteen vuoksi.

Johanna Loukaskorpi, 

opettaja, kaupunginvaltuutettu (SDP)

Puhe valtuustossa: Liikunta- ja kulttuuriohjelma 2013-2020

Maanantai 28.1.2013 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Olen ollut neljä vuotta sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakunnassa. Ne ovat olleet hyviä vuosia. Lautakuntaa ovat johtaneet apulaispormestari Pesä ja Parviainen hyvällä, luottamusta herättävällä tavalla. Erityisesti olen ollut vakuuttunut apo Olli-Poika Parviaisen kyvystä pitää liikunnan ja kulttuurin puolta. Olenkin iloinen, että hän jatkaa lautakunnan johdossa. Lautakunta on ollut melko yhtenäinen ja pitänyt tiukasti ääntä kulttuuria ja liikuntaa koskevissa asioissa. Äänestyksiin on jouduttu harvoin. Olemme muun muassa hyväksyneet sivelassa hyvässä hengessä liikunta- ja kulttuuriohjelman vuosille 2013-2020.

En puutu ohjelmaan sen tarkemmin, koska olen ollut sitä hyväksymässä, mutta haluan kuitenkin nostaa ohjelmasta yhden asian. Liikunta- ja kulttuuriohjelmaan on kirjattu seuraava kohta. Tämän kohdan toteuttamisessa tulevan neljän vuoden aikana tänään valitut sivelan jäsenet joutuvat kovaan prässiin. ”Julkistalouden kiristyessä nykyisen kaltaisen palvelutason ylläpitäminen ei ole mahdollista, minkä vuoksi kunnan tarjoamia vapaa-ajanpalveluita tulee tarkastella kriittisesti.”

Ohjelmaan on kirjattu, että sellaisista palveluista voidaan luopua, jotka eivät ole tunnettuja ja joiden käyttö supistuu; sellaisten harrasteiden tukemisesta, joissa harrastaminen kasautuu pienille aktiiviryhmille sekä yksityisen sektorin kanssa päällekkäisistä rakenteista ja palveluista. Minulle on lautakunnassa vakuutettu, ettei tämän varjolla olla lakkauttamassa lähikirjastoja. Tosin valtuuston koulutuksessa Aulangolla tuli jälleen sellainen tunne, että eteläisen alueen pienet, usein koulujen yhteydessä olevat kirjastot, ovat ehkä kuitenkin uhattuina.      

Monet tutkimukset ovat osoittaneet ja olen sen myös omassa työssäni äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana huomannut, kuinka lasten ja nuorten omaksi huviksi ja vapaa-ajan kuluksi tarkoitettu lukeminen on vähentynyt merkittävästi viimeisinä vuosina. Kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää ajattelukykyä, lisää mielikuvitusta, parantaa sanavarastoa ja kielellistä kehitystä, auttaa tiedon jäsentelyssä ja ymmärtämisessä sekä tuottaa elämyksiä. 

Kirjastoilla on tärkeä rooli lasten ja nuorten lukemisen edistämisessä. Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relanderin mukaan kirjaston tulisi olla rollaattorimatkan päässä kotoa. Kirjastojen ei tule olla vain rollaattorimatkan päässä, vaan myös koulumatkan varrella. Koulujen yhteydessä olevilla lähikirjastoilla on paras mahdollisuus yhdessä koulun kanssa opettaa lapset lukijoiksi. Välituntisin, oppitunneilla ja koulun jälkeen lapsi parhaiten löytää tiensä kirjaston vakituiseksi käyttäjäksi. Hyvä lukutaito on yksi merkittävimmistä tekijöistä, joka ehkäisee syrjäytymistä.

Koulujen yhteydessä ja  välittömässä läheisyydessä olevia kirjastoja ei tule säästösyistä sulkea, vaan uuden lautakunnan ja viimeiseksi valtuuston, tulee kantaa huolta lähikirjastojen tulevaisuudesta. Lähikirjastot eivät ole se, mistä tässä kaupungissa on varaa taloudellisista syistä luopua. Lähikirjastot ovat matalan kynnyksen palveluita, joiden palvelut kohdentuvat juuri sinne, missä palvelua tarvitaan. Haluan muistuttaa, että kirjastopalvelut ovat Tampereella käytetyin ja kiitetyin kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden muoto.

 

Mielipidekirjoitus AL: Lisää vapaata kaupunkitilaa ja lähiliikuntapaikkoja

Tiistai 7.8.2012 - Johanna Loukaskorpi

Kierrätettyään Härmälän päiväkodin lapsia ympäri Tampereen keskustaa toimittaja Matti Kuusela (AL 29.7.2012) tuli reportaasissaan päätelmään, että Tampere vihaa lapsiaan. Tällä on ikävä kaiku kaupunginvaltuutetun korvissa, sillä tunnen lukuisia valtuutettuja ja virkamiehiä, jotka pyrkivät päätöksenteossaan miettimään lapsinäkökulmaa ja yrittävät tehdä kaupungista parempaa paikkaa lapsille ja nuorille.

Tampere ei vihaa lapsiaan tai ole lapsivihamielinen kaupunki. Tampereella on muun muassa tasokkaita leikkipuistoja. Sorsapuiston uudistukset ovat onnistuneet, ja Näsinpuiston puistosuunnitelma vaikuttaa kiinnostavalta. Jatkossa toivottavasti Iidesrannan perhepuisto toteutuu ja tuo kaupunkiin jonkinlaisen seikkailupuiston.  Kun puhutaan lapsiystävällisestä kaupungista, aina ei tarvitse rakentaa kalliita leikkipuistoja. Lapset innostuvat pienistä asioista.

Kööpenhaminassa törmäsin keskellä kaupunkia kolmeen kadun sisälle rakennettuun trampoliiniin. Kaupunkikierroksesta väsyneet poikani saivat uutta virtaa, kiukku unohtui, eikä pomppimisesta meinannut tulla loppua. Seuraavana päivänä yksi kolmesta kysyi, voidaanko taas kiertää trampoliinien kautta.

Kaupunkitilaa tulee suunnitella niin, ettei sitä ajatella vain aikuisten silmin. Vapaat graffitiaidat ja piirtämiseen varatut kadunpätkät luovat mahdollisuuksia myös lapsille toteuttaa luovuuttaan. Itse toisin kaupunkiin kiipeilyn mahdollistavia ja sallivia katutaideteoksia. Kuninkaankatu ongelmineen keskusteluttaa jatkuvasti kaupunkikehittäjiä. Minua kiehtoo ajatus, että katu muutettaisiin lasten kaduksi. Toisin sanoen antaisin lasten vallata kadun takaisin juopoilta. Toisin kadulle esimerkiksi koripallokorit, skeittirampin ja erilaisia kiipeilyyn sopivia katutaideteoksia. Sinne sopisi myös Kööpenhaminassa näkemäni trampoliini.

Tampereella on liian paljon tyhjiä, toimimattomia ja hiljaisia koulujen ja päiväkotien pihoja. Pienelläkin ehostuksella niihin saa hankittua muutamia liikuntavälineitä. Koulujen pihat ovat oivallisia lähiliikuntapaikkoja kaikille – ei vain kouluikäisille. Koulujen pihoja tulisi muuttaa tulevien vuosien aikana monitoimikentiksi ja lähiliikuntapaikoiksi. Ne houkuttelevat kaikenikäisiä liikkumaan omatoimisesti, estävät koulujen pihoissa iltaisin tapahtuvaa ilkivaltaa ja lisäävät lasten ja nuorten liikunnallista aktiivisuutta sekä kouluaikana että kouluajan ulkopuolella. 

Tamperetta pitää kehittää lasten ääntä kuunnellen.Lapsinäkökulmaa ja lapsimyönteistä ajattelua tarvitaan päätöksenteossa. Lasten äänen saa parhaiten kuuluviin äänestämällä ”lapsipuolueen” edustajia.

Kirjoitus julkaistu hieman lyhennettynä Aamulehden Lukijalta-sivuilla 7.8.2012