PUHE: Irjalan päiväkodin ja koulun harjannostajaiset

Torstai 27.9.2018 klo 15:04 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät kutsuvieraat,

Tervetuloa Irjalan päiväkodin ja koulun harjannostajaisiin. Aivan aluksi lienee hyvä todeta, että nämä ovat ensimmäiset harjannostajaiseni.

Vaikka kyseessä ovatkin ensimmäiset harjannostajaiseni, niin Irjalan päiväkodin ja koulun päätöksenteossa olen saanut olla mukana jo heti alkuvaiheista lähtien. Yleensä rakentamishankkeiden käsittely lähtee liikkeelle palveluverkon kehittämiseen liittyvistä selvityksistä tai kiinteistön peruskorjaustarpeesta. Tässä tapauksessa ajatus uudesta päiväkoti- ja koulurakennuksesta sai alkunsa, kun Irjalan päiväkodissa todettiin vakavia sisäilmaongelmia ja rakennus päätettiin purkaa.

Lasten ja nuorten palvelujen lautakunta hyväksyi Irjalan päiväkodin ja koulun tarveselvityksen maaliskuussa 2016. Kohteen hankesuunnitelma hyväksyttiin jatkosuunnittelun lähtökohdaksi lasten ja nuorten palvelujen lautakunnassa joulukuussa 2016. Irjalan vanha päiväkoti ja sen yhteydessä oleva siirtokelpoinen päiväkotirakennus purettiin uuden päiväkoti- ja koulurakennuksen tieltä kesäkuussa 2017. Uusi rakennus sijoittuu osin purettujen rakennusten kohdalle. Rakennustyön aikana päiväkoti toimii tontilla olevissa väistötiloissa, erillisessä siirtokelpoisessa rakennuksessa ja perusparannetussa vanhassa kartanossa.

Vanhan päiväkodin tilalle on suunniteltu kaksikerroksinen uusi päiväkoti ja pienten koululaisten koulurakennus. Uudisrakennus rakennetaan tontille, joka sijaitsee Takahuhdin kaupunginosassa luonnonkauniissa ympäristössä lähimetsän vieressä. Päiväkodissa on tulevaisuudessa 190 hoitopaikkaa, ja koulu on mitoitettu 140 lapsen oppilasmäärälle. Lisäksi rakennuksessa on tilat avoimen varhaiskasvatuksen ryhmälle. Irjalan päiväkodin toiminnassa korostetaan jatkossakin luontokasvatusta ja liikuntaa, mikä näkyy suunnittelussa.

Uuden päiväkodin ja koulun suunnittelussa otetaan mallia uusimmista pedagogisista näkemyksistä ja tilat on suunniteltu monipuolisiksi oppimistiloiksi. Myös kalusteet mietitään uuden oppimiskäsityksen mukaan. Näin kaikkia tiloja pystytään tulevaisuudessa hyödyntämään varhaiskasvatuksessa ja koulun oppimisessa, ja ne ovat mahdollisimman joustavia ja avattavissa tarvittaessa toisiinsa, jos ryhmät haluavat työskennellä yhdessä. Päivähoidon tiloja on sekä ensimmäisessä että toisessa kerroksessa. Esi- ja alkuopetuksen tilat ovat toisessa kerroksessa. Korkea aulatila toimii rakennuksen kokoavana tilana, johon on suora yhteys ryhmä- ja opetustiloista ja henkilökunnan tiloista. Kaikkiin tiloihin on esteetön pääsy. Minusta on erityisen tärkeää, että henkilökunnan toiveita kuunnellaan tarkalla korvalla ja ne otetaan huomioon mahdollisimman hyvin suunnittelu- ja rakennusvaiheessa, sillä kasvatuksen ammattilaiset tietävät parhaiten, mikä toimii varhaiskasvatuksen, esi- ja alkuopetuksen arjessa ja mistä saattaa päivittäisessä käytössä seurata ikäviä yllätyksiä, jos niitä ei huomioida jo suunnittelun aikana.

Hyvät kuulijat,

Koulujen ja päiväkotien tulevaisuuteen vaikuttavat pedagogiikan lisäksi sisäilmaongelmat. Tampereen kouluissa ja päiväkodeissa näitä on laajasti. Sisäilmaprosessissa meillä on tällä hetkellä yhteensä 26 peruskoulurakennusta ja 25 päiväkotia.

Tampereella käsitellään parhaillaan päiväkoti- ja kouluverkkoa. Sivistys- ja kulttuurilautakunta päättää palveluverkosta lokakuun kokouksessa. Palveluverkkoselvityksen lähtökohtina ovat pormestariohjelma, jossa todetaan muun muassa seuraavasti: ”Perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen tulevaisuuden palveluverkosta tehdään suunnitelma, joka sisältää lapsivaikutusten arvioinnin. Suunnitelman lähtökohtina ovat lasten määrän kasvu, uuden opetussuunnitelman mukainen oppimisympäristö, monipuolinen opetustarjonta ja nykyisten tilojen sisäilmaongelmat sekä kulkuyhteydet.” Lisäksi palveluverkkoselvitys perustuu uusimpaan väestösuunnitteeseen ja palveluverkkosuunnittelun periaatteisiin.

Palveluverkkoselvityksen yhteydessä on nähty tärkeäksi, että jatkossa on luotava selkeät korjaus- ja uudisrakentamisen periaatteet. Uudiskohteissa tulee pyrkiä ratkaisuihin, jotka mahdollistavat tilojen joustavan käytön, lisäksi on huomioitava myös päiväkoti- ja koulutilojen laajempi käyttö liikuntaryhmien tarpeisiin ja muuhun järjestötoimintaan. Uusissa päiväkoti- ja koulurakennushankkeissa tulee myös pohtia useampaan kerrokseen rakentamista, sillä tiivis kaupunkirakenne edellyttää uudenlaisia vaihtoehtoja.

Hyvät rakennusalan ammattilaiset ja kutsuvieraat,

Odotan innolla, että pääsen tutustumaan rakenteilla olevaan päiväkotiin ja kouluun. Niin ja saan elämäni ensimmäistä harjannostajaislohikeittoa. Sitä ennen haluan vielä kiittää Tampereen kaupungin puolesta Tilapalveluluita, rakennuttaja Hartelaa ja kaikkia muita suunnittelussa, rakentamisessa ja toteuttamisessa mukana olevia tahoja, ammattilaisia ja hankkeessa mukana olleita työntekijöitä. Isot kiitokset.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulu, päiväkoti, sisäilmaongelmat, pedagogiikka, harjannostajaiset, oppimisympäristö, Irjala

PUHE: Tsetanes naal -koulutushankkeen loppuseminaari

Torstai 20.9.2018 klo 11:19 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat loppuseminaarin osallistujat,

Sydämellisesti tervetuloa Tšetanes naal -koulutuspolulla romanihankkeen loppuseminaariin. Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina.
Tšetanes naal -romanihanke - alkoi meillä Tampereella vuonna 2016, ja se päättyy varsinaisesti tämän vuoden lopussa. Valtakunnallista hanketta koordinoi Diakonia-ammattikorkeakoulu, ja sitä tehdään yhdessä Suomen Romanifoorumi ry:n, Helsingin, Tampereen ja Salon kaupunkien, Helsingin Diakonissalaitoksen, Seurakuntaopiston sekä Otavan Opiston kanssa.

Alun perin hankkeeseen lähdettiin Tampereella, koska päättötodistuksen saaminen tuotti tuskaa muutamille romaninuorille ja osalla romaninuorista oli myös enemmän poissaoloja koulusta tai haluttomuutta ottaa koulun tarjoamaa tukea vastaan. Lisäksi kouluissa koettiin, että yhteistyö romaninuorten huoltajien kansaa sujui vaihtelevasti tai sitä saatettiin pitää hankalana.

Hanke on osoittautunut tarpeelliseksi, ja sen avulla on ollut mahdollisuus luoda pysyvä toimintamalli, jota voidaan jatkossa monistaa muihin vastaaviin tilanteisiin tai vähemmistöryhmiin sopivaksi. Hanke on vahvistanut romanikulttuurin tuntemusta palveluissamme ja tuonut sitä näkyväksi. Hanke on toiminut osana perusopetuksessa annettavaa tukea ja ehkäissyt romaninuorten syrjäytymistä. Hankkeen myötä lähes kaikki hankkeessa mukana olleet nuoret ovat saaneet jatko-opiskelupaikan toiselta asteelta. Haluan jo tässä vaiheessa kiittää kaikkia hankkeessa mukana olleita Tampereen kaupungin työntekijöitä ja hanketyöntekijä Keijo Svartia. Erityiskiitos myös hankkeessa mukana olleille romaninuorille ja heidän vanhemmilleen. Kiitän tässä myös hankkeen rahoittajia. Hanke toteutetaan Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) varoilla. Rahoittajana toimivat opetus- ja kulttuuriministeriö ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.

Hyvät kuulijat,
Romanivähemmistö on pitkään ollut Suomessa sorretussa asemassa, eikä romanikulttuuri tai kulttuuriin kuuluvat tavat ole tuttuja valtaväestölle. Sen sijaan tarinat mustalaisista ja arkipäivän rasistinen vihapuhe ovat liiankin tuttuja. Moni romani kokee syrjintää arjessaan päivittäin.

Tampereella on vuodesta 2012 toiminut pormestarin asettama paikallinen romanityöryhmä. Työryhmä perustettiin aikoinaan alueellisen romaniasianneuvottelukunnan aloitteesta parantamaan romanien elinoloja ja jalkauttamaan Suomen romanipoliittista ohjelmaa. Työryhmä on koonnut keskeisiä toimijoita eri yhteiskuntasektoreilta yhteistyöhön perustuvaan kehittämistyöhön.

Poikkihallinnollisen romanityöryhmän tehtäväksi on määritelty erityisesti paikallisen romanityöväestön osallistumismahdollisuuksien kehittäminen omien elinolojensa edistäjinä sekä viranomaisten ja romanien välisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön kehittäminen. Työryhmässä on pyritty käsittelemällä asian kannalta keskeisiä teemoja kuten asumista, perhetyötä, perusopetusta, ammatillista koulutusta ja työllisyydenhoitoa. Lisäksi romanityöryhmä on toiminut valtakunnallisen Tšetanes naal - koulutuspoluilla -hankkeen Tampereen ohjausryhmänä.

Tampereen kaupunki pyrkii yhdenvertaisuussuunnittelun ja suunnitelman jalkauttamisen kautta tukemaan eri väestöryhmien, vähemmistöjen ja erityisryhmien yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuussuunnittelutyön avulla jaetaan samalla tietoa erilaisista vähemmistöryhmistä. Yhdenvertaisuussuunnitelman laadinnassa mukana ollut romanityöryhmä on todennut, että asenteet romaneita kohtaan ovat ylivoimaisesti suurin haaste yhdenvertaisuuden ja asukkaiden tasa-arvon edistämisessä. Mielestäni kaupungin tulee aktiivisesti tukea oikeutta oman kulttuurin ilmaisuun puuttumalla romanien kokemaan syrjintään, luomalla yhdenvertaisia käytäntöjä ja vaikuttamalla erityisesti asenteisiin. Iita Järvisen opinnäytetyössä Romanien ääni todetaan, että esimerkiksi lainsäädännöllä ei pystytä poistamaan romanien kohtaamaa syrjintää, vaan ennen kaikkea tarvitaan aitoja kohtaamisia romanien ja valtaväestön kesken, minkä lisäksi jokaiselta meistä vaaditaan omakohtaista halua muuttaa käsityksiään romaneista.

Hyvä seminaariväki,
Palaan hetkeksi vielä Tšetanes naal -hankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on ollut koulutuksen ja ohjauksen avulla auttaa romaneita pääsemään paremmin kiinni yhteiskuntaan ja työelämään muun muassa tarjoamalla yksilöllistä tukea koulunkäyntiin.

Työ on ollut ennen kaikkea intensiivistä ja ratkaisukeskeistä verkostotyötä, erityisnuorisotyötä erityisnuorille, rinnalla kulkemista ja se on perustunut nuoren ja huoltajien kanssa tehtävään luottamukselliseen yhteistyöhön. Työhön on kiinteästi kuulunut myös vapaa-ajan harrastuksen löytäminen ja nuoren identiteetin vahvistaminen. Hankkeella on ollut merkittäviä vaikutuksia yksittäisten nuorten elämään. Nuoret ovat pystyneet vaikuttamaan omaan koulunkäyntiinsä ja kokeneet osallisuutta. Hankkeessa mukana olleiden nuorten koulupoissaolot ovat vähentyneet, koulumotivaatio parantunut, minäkuva ja vuorovaikutustaidot vahvistuneet ja perhesuhteet parantuneet. Romanioppilaat ovat hyötyneet omasta tukihenkilöstä, joka on tukenut koulunkäynnissä, auttanut perheitä ja oppilaita siirryttäessä toiselle asteelle. Nuorilla oman kulttuurisen identiteetin tukeminen on ollut erityisen tärkeää. Samalla on järjestetty tapahtumia, joilla on ollut ja tulee olemaan iso merkitys romanikulttuurin vahvistamisessa ja esilletuomisessa.

Vaikka romanihanke nyt loppuukin, niin toivon, että hankkeen aikana opitut työtavat ja hyvät käytännöt jatkavat toimintatapoina jatkossakin. Erityisesti toivon, että romanien tukihenkilötoiminta jatkaa hankkeen loputtuakin. Toivotan teille kaikille hyvää ja mielenkiintoista seminaari-iltapäivää!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: romani, vähemmistö, hanke, koulutus, erityisnuorisotyö, Tsetanes naal, romanikulttuuri

PUHE: Innokas-robotiikkaturnaus

Tiistai 15.5.2018 klo 10:38 - Johanna Loukaskorpi

Tervehdys kaikki robotiikkaturnauksen osallistujat, opettajat ja oppilaat

Lämpimästi tervetuloa näin kesäloman kynnyksellä Innokas 2018 -robotiikkaturnaukseen Tampereelle! Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin Tampereella hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina. Palvelualueeni käsittää muun muassa kasvatus- ja opetuspalvelut.

Innokas2018 -robotiikkaturnaus järjestetään yhteistyössä Taitaja2018 -organisaation, Innokas-verkoston sekä Tampereen kaupungin perusopetuksen kanssa. Teitä tapahtumaan ilmoittautuneita kilpailijoita on noin 500 perusopetuksen oppilasta ympäri Suomea 156 joukkueessa. Turnauksessa kisaillaan neljässä Innokas-lajissa: Xsumossa, Pelastuksessa, Tanssi ja teatterissa sekä Freestylessä ja näytösluontoisesti Vex-lajissa. Nämä lajit eivät robotiikkaa harrastamattomalle kerro yhtikäs mitään, mutta varmasti teille osallistujille sitäkin enemmän. Odotan itsekin innolla, että pääsen tutustumaan, mitä nämä lajit pitävätkään sisällä ja millaisia tekniikan taitajia täältä turnauksesta paljastuukaan. Ainakin tarkoitus on rakentaa toimivia robotteja annetun tehtävänannon mukaan. Jännittävää!

Hyvät nuoret,

Moni aikuinen saattaa ajatella, että robotit ovat jotakin, jota löytyy vain tieteiselokuvista tai -kirjallisuudesta. Emme välttämättä huomaa, että robotit ovat jo meidän kaikkien arkipäivää. Esimerkiksi perheen auto voi sisältää 20 tietokonetta, varastosta saattaa löytyä ruohonleikkuurobotti ja olohuoneen lattialla vilistää imurirobotti. Laajasti ajateltuna kaikki älykkäät kodinkoneen voidaan itse asiassa laskea roboteiksi. Lisäksi roboteiksi voidaan kutsua myös ihmisen tekemistä korvaavia ohjelmistoja kuten hakurobotteja.

Robotiikan historia liittyy teknologian kehittymiseen. Robotiikan on mahdollistanut, metalliteknologian-, sähkötekniikan- ja elektroniikan kehitys. Robotiikan merkitys tulevaisuudelle on merkittävä.  Professori Ville Kyrki Aalto-yliopistosta on todennut, että on ennustettu, että jo vuonna 2020 markkinoilla on vain tuhat euroa maksava tietokone, jolla on ihmisen älykapasiteetti. Robotiikka mahdollistaa myös monia asioita työelämälle. Niin sanotut Cobotit alkavat yleistyä. Ne ovat robotteja, jotka työskentelevät yhteistyössä ihmisten kanssa samoissa tiloissa ja tehtävissä. Tällaisia coboltteja tullaan varmasti näkemään esimerkiksi vanhustenhuollossa. Uskotaan myös, että robottiautot tulevat mullistamaan liikenteen. Robottiauto helpottaisi kummasti omaakin ajamistani. Niitä odotellessa...

Uusi opetussuunnitelma ja digitalisoitunut yhteiskunta edellyttää myös koululta muuttuvia ja luovia tapoja hyödyntää teknologiaa ja robotiikkaa oppimisessa ja koulun toiminnassa.  Opetushallitus onkin sisällyttänyt ohjelmoinnin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että peruskoulussa on alettu opettaa kaikilla vuosiluokilla ohjelmointia syksystä 2016 alkaen. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että 1-2. luokilla opetetaan erilaisia toiminta- ja ajattelumalleja leikkien ja pelien kautta. Lisäksi voidaan hyödyntää alkupetukseenkin sopivia robotteja. 3-6. luokilla ohjelmointiympäristöjen avulla käydään läpi koodaamisen peruskäsitteitä. Voidaan esimerkiksi tutustua lego-robotteihin. 7-9 luokilla perehdytään tarkemmin johonkin oikeaan ohjelmointikieleen sekä syvennetään ja sovelletaan robotiikan osaamista.

Tampereella kehitetään ennakkoluulottomasti digitaalisia oppimisympäristöjä Smart Tampere -ohjelmassa ja edistetään tekoälyn sekä robotiikan soveltamista ja hyödyntämistä kaupungin hyvinvoinnin rakentumisessa.

Tampereen kaupunki on aloittanut kokeilun, jossa käytetään puhuvia robotteja matematiikan sekä saksan ja englannin kielten harjoittelussa esikoulussa ja 1.-2. luokilla. Robotteja on hankittu kaikkiaan neljä kappaletta. Kokeiluun on otettu kolme pientä pöllöä muistuttavaa matematiikkarobottia ja yksi pieni ihmismäinen humanoidirobotti Elias kielten harjoitteluun. Robotit ovat herättäneet kiinnostusta ympäri Suomea ja maailmaa ja mediapyöritys Eliaksen ympärillä on ollut melkoista. Elias nousee myös tänään estradille, joten minun onkin hyvä tästä väistyä ja antaa tilaa teknologian tähdellemme.

Toivotan Teille kaikille nuorille ja teidän opettajillenne oikein innostavaa ja antoisaa robotiikkaturvausta. Toivottavasti kipinä, jonka Te nuoret olette peruskoulussa ohjelmoinnin ja teknologian saralla saaneet, jatkuu ja avaa ovia jatko-opintoihin ja työmarkkinoille asti. Toivotan teille tässä samalla myös oikein aurinkoista ja ansaittua kesälomaa!

Näillä sanoilla ja ajatuksilla avaan Innokas 2018 -robotiikkaturvauksen.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: robotiikka, ohjelmointi, opetussuunnitelma, peruskoulu, Taitaja2018, Innokas-verkosto, robotit

Apon elämää: Painavaa asiaa vuodelta 2017 (osa 1 tammikuu-toukokuu 2017)

Sunnuntai 31.12.2017 - Johanna Loukaskorpi

Vuoden viimeinen päivä ja on aika summata eli kirjoittaa auki vuoden 2017 tapahtumat.

Tämä vuosi oli minulle monella tapaa käänteentekevä. Vuoden alussa pähkäilin pitkään, että lähdenkö lopulta ollenkaan kuntavaaliehdokkaaksi. Olin jo aiemmin eduskuntavaalien jälkeen päättänyt, etten enää lähtisi vaaleissa ehdolle. Vaalityö on monella tapaa työn ohella raskasta ja minulla oli vielä edellisen kauden tunnelipäätöksen takia ryhmästä erottamisen ja ryhmään takaisin ottamisen takia raskaita muistoja kannettavanani. Vaikka olinkin sopinut henkilökohtaisesti monen ihmisen kanssa ja mielestäni syntini ryhmälle sovittanut, niin ajatus uusista vaaleista, mahdollisesta putoamisesta vaaleissa tai pettymyksistä luottamushenkilövalintojen jälkeen ei houkutellut. Jotenkin sain itsekin kuitenkin vielä käännettyä sille kannalle, että ehkä vielä kerran. Kun olin tehnyt päätöksen vaaleihin osallistumisesta, jotenkin vaalityön tiimellyksessä into taas lisääntyi.

Työsaralla palailin vanhaan. Olin ollut edellisen puoli vuotta Hämeenlinnan lyseon koulun ja Hämeenlinnan yhteiskoulun opinto-ohjaajana ja olin nauttinut suunnattomasti opoilusta. Olin kokenut myös mukavaksi olla töissä syksyn 2016 kahdessa koulussa. Olen aina nauttinut muutoksista. Olen huomannut, että kyllästyn, jos teen samaa työtä pitkään. Tammikuussa 2017 palailin siis äidinkielen opettajan virkaani ja sain myös 7 C -luokan luokanvalvojuuden. Ihan uusia tuttavuuksia emme oppilaiden kanssa olleet, sillä olin toiminut saman luokan opinto-ohjaajana syksyn. Paluu vanhaan kesti tosin lyhyen aikaa, sillä lupauduin pitämään Hämeenlinnan Lyseon lukiossa kaksi suomi toisena kielenä -kurssia oman työni ohessa. Niinpä alkukevään jälkeen huomasin tekeväni kahta työtä ja siihen päälle vaalikampanjaa. Voisi kaiketi sanoa, että ihan työntäyteinen kevät oli. En juuri ehtinyt kirjojakaan junassa lukea.

Luottamushenkilönä jatkoin lasten ja nuorten lautakunnassa ja valtuustossa entiseen tapaan. Pyrin olemaan läsnä joka kokouksessa. Lautakunta jatkoi työskentelyä koko kevään, mutta mitään kovin merkittäviä päätöksiä ei enää lautakunnassa kevään aikana ollut.

Tein mielestäni suhteellisen hyvän vaalikampanjan. Kirjoitin kampanjan aikana kolme mielipidekirjoitusta lehtiin. 19.3.2017 julkaistiin Aamulehdessä kirjoitukseni Ilmaisia harrastusvuoroja lapsille ja 22.3.2017 Tamperelaisessa Koulujen ylisuuret ryhmät lisäävät opettajien uupumusta. Lisäksi kirjoitimme Jukka Gustafssonin kanssa kirjoituksen Koulujen eriarvoistuminen on pysäytettävissä, jonka lähetimme 2.4.2017 Aamulehteen, mutta sitä ei valitettavasti julkaistu. Saatoin kirjoittaa muutakin, mutta en enää löytänyt uudistetuilta kotisivuiltani sitä osiota, johon aiemmin jaoin tekstini.
Vaalit menivät kohtalaisen hyvin. Vaalipäiväni olin edelleen varma, etten pääse edes läpi. Käytin kuntavaaleihin noin 2500 euroa, joista omaa rahaa oli noin 1600 euroa. Tarkemmat luvut löytyvät vaalirahailmoituksesta. Sain lopulta 342 ääntä. Kirjoitin kotisivuilleni vaalien jälkeen muun muassa seuraavasti:
”Vaalityö on joukkuepeliä, ja eilen pallo osui komeasti koriin, vaikka puoliajalla ainakin ehdokkaalla itsellään oli havaittavissa hermoilua. Kiitänkin vaalijoukkuettani, joka teki töitä minuun uskoen ja luottaen, vaikka itselläni ajoittain loppuikin usko kesken. Kiitos Ismo, Tarja, Ulla-Maija, Eija ja myös koko Rantaperkiön työväenyhdistyksen väki. Lämmin kiitos myös niille kaikille yksityishenkilöille, jotka lahjoittivat kampanjaani rahaa ja niille ystäville, jotka jakoivat esitteitäni ympäri kaupunkia. Kiitos myös ihmisille, jotka kirjoittivat minusta Johannasta sanottua –tukitekstejä, joita julkaisin vaalien alla. Kiitos ystäville, tuttaville ja tuntemattomille, jotka jakoivat ja tykkäsivät kirjoituksistani Twitterissä tai Facebookissa. Kaikki tällainen on ehdokkaalle tarpeellista ja tärkeää.

Niin kuin pallopeleissäkin niin vaalityössäkin hyvä joukkue tarvitsee valmentajan ja huoltajan. Puolisoni Juha-Pekka on toiminut molemmissa rooleissa. En voisi olla ylpeämpi ja kiitollisempi siitä tuesta, jota olen kotoa näiden politiikassa vietettyjen vuosien aikana saanut.”


Suurin ilahduksen aihe vaaleissa oli kuitenkin se, että SDP nousi suurimmaksi puolueeksi Tampereella ja tulisi saamaan pormestarin paikan. Työ puolueen eteen oli kannattanut. Hieman vaalien jälkeen SDP:n edustajisto valitsi pormestariehdokkaaksi Lauri Lylyn, joka näin jälkikäteen ajateltuna on ollut erinomainen valinta. Siitä kertoo myös se tuki ja luottamus, jota Lauri nauttii eri puolueiden kesken. En tuntunut Lauri Lylyä ennen vaaleja. Olimme tavanneet kerran Rantaperkiön työväenyhdistyksen 110-vuotisjuhlissa, jossa Lauri oli aiemmin ollut juhlapuhujana. Olin seurannut lähinnä hänen uraansa lehdistä.

Päätin heti vaalien jälkeen tavoitella parempia asemia ja ilmoitin, että olen kiinnostunut valtuustoryhmän varapuheenjohtajuudesta. Taisin vähän myös ”juntata”. Ainakin tein muutaman soittokierroksen ja niinpä minut valittiin ryhmän varapuheenjohtajaksi. Tämä takasi minulle mahdollisuudet ryhmien välisiin neuvotteluihin sekä tulevan pormestarikoalition sisäisiin keskusteluihin. Osallistuin aktiivisesti apulaispormestari Leena Kostiaisen vetämään palvelutyöryhmään, jossa kirjoitettiin pormestariohjelmaa palveluiden osalta. Tässä vaiheessa kävi myös ilmi, että SDP:lle olisi tulossa apulaispormestarin paikka, joka hyvin todennäköisesti olisi nimenomaan hyvinvoinnin apulaispormestari. Kokoomus oli nimittäin heti vaalien jälkeen ilmoittanut, että he haluavat kaupunkiympäristön apulaispormestarin paikan. Palvelutyöryhmä sai kokoon hyvän ohjelman ja minä päätin tavoitella täysillä kyseistä apon paikkaa, kun selvisi että Pekka Salmi ei ole kiinnostunut toisesta apulaispormestarikaudesta vaan tavoittelee valtuuston varapuheenjohtajuutta. Olimme Pekan kanssa sopineet edellisen kauden erimielisyydet ja sopu Pekan kanssa oli myös yksi kevään isoista iloista. On tuntunut hyvältä, että välimme ovat palautuneet yhtä hyviksi kuin ensimmäisellä valtuustokaudella.

Rantaperkiön työväenyhdistys asetti minut demareiden apulaispormestariehdokkaaksi ja lähetti myös tiedotteen siitä lehtiin. Halusin toimia avoimesti, koska valtaapitävien on uskallettava myös asettaa itsensä alttiiksi arvostelulle, julkiselle kritiikille ja sille, ettei tule lopulta valituksi. En varsinaisesti koskaan ajatellut tulevani valituksi ryhmämme apulaispormestariehdokkaaksi, sillä uskoin, että ne haavat, jotka ryhmästä poikkeava äänestyspäätös tunnelin yhteydessä teki, eivät olleet vielä arpeutuneet.

Niinpä kunnallisjärjestön edustajiston päätös oli minulle suuri henkilökohtainen yllätys, joka muutti omassa elämässäni monta asiaa. Samaan aikaan oli auennut Hämeenlinnassa kaksi oppilaanohjaajan paikkaa, joista toisen olisin hyvin todennäköisesti saanut. Toisaalta olin puoli vuotta äidinkieltä opetettuani taas erittäin innostunut omasta aineestani ja yhtäkkiä ymmärsin, että minut valittaisiinkin Tampereelle apulaispormestariksi ja joutuisin jättämään koulumaailman - ainakin toviksi - taakseni. Sinne jäivät tutut oppilaat ja ihanat kollegat. Tilalle tulisi jotakin kovin uutta, ihmeellistä, monipuolista, mutta myös raskasta. Toisaalta olin tavoitellut apon paikkaa tosissani ja yhtäkkiä sitä tarjottiin minulle tarjottimella. Olihan se ihmeellistä ja samalla kuitenkin monella tapaa haikeaa.

Perheessämme vietettiin kevään lopulla esikoisen ylioppilasjuhlia, joten olin jäänyt viimeisellä kouluviikolla jo virkavapaalle, joten en koskaan varsinaisesti ehtinyt sanoa kollegoille näkemiin ja tarjota heille kakkua. Se ehkä vieläkin kaihertaa mielessä. Tänä keväänä aion jossakin vaiheessa varmasti palata käymään Hämeenlinnan yhteiskoulussa. Kakkukahvit ovat edelleen kollegoiden kanssa juomatta.

Minun piti kirjoittaa vain pikaisesti keväästä ja keskittyä kesään ja syksyyn sekä lautakunnassa ja valtuustossa päätettyihin asioihin, mutta joskus käy näin, että on enemmän sanottavaa kuin aikoi ensin sanoa. Niinpä jaan tekstin kahteen osaan. Toinen osa Painavasta asiasta julkaistaan parin päivän sisällä - tulevana vuonna 2018. Silloin selviää, miksi otsikoin tekstin painavaksi asiaksi. Tästä tekstistä tuli nyt ehkä kuitenkin se kevytversio.

Haluan kiittää tässä vaiheessa kaikkia Teitä lukuisia uusia ja vanhoja tuttavuuksia - ihmisiä, jotka olette olleet mukana matkassa: tukijoina, ystävinä, seuraajina, lukijoina, kilpakumppaneina, uusina ja vanhoina kollegoina, puoluetovereina tai valtuustokavereina. Olen onnellinen, että olette olemassa. Kiitos kaikesta. Tsempataan toisiamme jatkossakin. Parasta elämässä ovat ihmiset ympärillä.     

Toivotan kaikille oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2018!

1 kommentti . Avainsanat: apulaispormestari, kevät 2017, valtuusto, pormestariohjelma, kuntavaalit, opettajuus, koulumaailma, työ

Puhe valtuustossa: Koulukiusaaminen

Maanantai 20.11.2017 klo 19:31 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Haluan ensin toivottaa oikein hyvää Lasten oikeuksien päivää valtuutetuille! Haluan kiittää tästä keskustelusta. Se on ollut ansiokasta. Tämän vuoden Lasten oikeuksien päivän teemana on yhdenvertaisuus. Yhdenvertaisuuteen on täällä useammassa puheenvuorossa jo viitattukin.

Oikeastaan jokaisen päivän tulisi olla lasten oikeuksien päivä. Suomessa yli 900 koulua kuuluu kiusaamisen vastaiseen Kiva koulu -toimenpideohjelmaan. Kouluissa puututaan aktiivisesti kiusaamiseen, mutta silti kaikkea kiusaamista ei saada kitkettyä pois. Juuri julkaistun kouluterveyskyselyn mukaan 19 prosenttia alakoululaisista ja 24 prosenttia yläkoululaisista on kokenut syrjivää kiusaamista. Kiusaamisen aiheita on paljon esimerkiksi ulkonäkö, sukupuoli, ihonväri, kieli, vammaisuus, uskonto. Koulukiusaaminen ilmenee yleisimmin nimittelynä, tekemällä naurunalaiseksi tai kiusoitteluna. Itse olen erittäin huolestunut, että kiusaaminen on nykyään usein jatkuvaa 24/7 -kiusaamista. Lapsi jätetään esimerkiksi erilaisten someryhmien ja kaveripiirien ulkopuolelle. Ryhmän ulkopuolelle jääminen on erittäin rankka kokemus.

Kouluterveyskyselyyn vastanneista tamperelaisista yläkouluikäisistä yksinäiseksi itsensä tunsi joka kymmenes, tytöistä jopa 13 %. Entisenä yläkouluopettajana tunnistan tämän ja tunnen siitä suurta huolta. Monesti yksinäisyys johtaa nuorten mielenterveysongelmiin.

Aikuisten tehtävä on huolehtia, että ketään ei kiusata. Jokaisessa päiväkodissa ja koulussa tulee kannustaa siihen, että kaikki otetaan mukaan leikkiin ja porukkaan ja että erilaisuus on rikkautta. Tammelan koulussa lapset toteuttivat kaveripenkin. Myös Vuoreksen koulussa on kaveripenkki. Jos tuntee itsensä yksinäiseksi välitunnilla, voi mennä istumaan kaveripenkille, josta muut voivat hakea mukaan leikkiin. Tällaisia ideoita tulee jakaa ja niistä ottaa mallia. Parhaat ideat yhdenvertaisuuden eteen ja kiusaamisen estämiseksi syntyvät juuri arjessa ja usein lasten itsensä ideoimana. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulukiusaaminen, lasten oikeuksien päivä, yhdenvertaisuus, Tampere, kiusaaminen

Puhe Talvitien päiväkodin ja koulun avajaisissa

Perjantai 17.11.2017 klo 16:59 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat juhlavieraat, rehtori Satu-Leena Kojola, päiväkodin johtaja Päivi Rautiala sekä koko Talvitien päiväkodin ja koulun väki


Kirjailija Immi Hellénin runo Mirrit koulussa alkaa seuraavasti: ”Tässä on taulut ja tässä on sienet ja tässä on opissa ystävät pienet”. Tänään on opintie vaihtunut suureen juhlaan, sillä vietämme Talvitien päiväkodin ja koulun vihkiäisiä. Talvitien päiväkodin ja koulun avautuminen on ollut eteläisellä alueelle odotettu asia. Härmälän alue kasvaa vauhdilla. Alueelle on viimeisten vuosien aikana muuttanut jatkuvasti lisää lapsiperheitä ja päiväkodit ja koulu ovat täynnä. Viime keväänä moni perhe sai iloisen uutisen, kun päiväkotipaikka uudesta päiväkodista varmistui oman kodin läheltä. Nyt on jo tovi päiväkotielämää vietetty ja koulua käyty täällä Talvitien varrella, sillä päiväkoti ja koulu aloittivat varsinaisen toimintansa elokuussa. Arkeaan täällä viettää päivittäin 180 lasta ja 30–40 aikuista.


Minulla on ollut ilo olla mukana Talvitien päiväkodin ja koulun päätöksenteossa jo heti sen alkuvaiheista lähtien. Yleensä rakentamishankkeiden käsittely lähtee liikkeelle palveluverkon kehittämiseen liittyvistä selvityksistä tai kiinteistön peruskorjaustarpeesta. Tässä tapauksessa ajatus uudesta päiväkoti- ja koulurakennuksesta sai alkunsa, kun Härmälän päiväkodissa ja neuvolassa todettiin vakavia sisäilmaongelmia ja rakennus päätettiin purkaa. Tilalle suunniteltiin kaksikerroksinen uusi päiväkoti ja pienten koululaisten koulurakennus. Tarveselvitys ja hankesuunnitelmat ovat hyväksytty lasten ja nuorten lautakunnassa, jossa olen itsekin ollut viime kaudella lautakunnan jäsenenä.


Varsinainen rakennusvaihe kesti 13 kuukautta ja kustannusarvio oli noin 6,2 miljoonaa. Talvitien päiväkodin ja koulun rakentamisessa haluttiin korostaa erityistä huolellisuutta. Se näkyi meille härmäläläisille muun muassa niin, että talo rakennettiin valkoisen pressuteltan suojassa. Koko hanke on tehty kokonaan säänsuojassa, jolla on varmistettu rakennuksen pitkäikäisyys ja turvallisuus. Pressut ovat monesti tuttu näky korjauskohteissa, mutta uudiskohteissa teltat eivät ole yhtä yleisiä. Pressun alta paljastui lopulta komea ja tyylikäs lehtikuusta, betonia ja lasia yhdistelevä rakennus.


Päiväkodin ja koulun suunnittelussa otettiin mallia uusimmista pedagogisista näkemyksistä ja tilat suunniteltiin monipuolisiksi oppimistiloiksi. Myös kalusteet mietittiin uuden "avoimen oppimiskäsityksen" mukaan. Näin kaikkia tiloja pystytään hyödyntämään varhaiskasvatuksessa ja oppimisessa, ja ne ovat mahdollisimman joustavia ja avattavissa toisiinsa, jos ryhmät haluavat työskennellä yhdessä. Koulu ja päiväkoti koostuvat "soluista", joissa on keskeinen avoin tila ja sen ympärillä pienempiä oppimis-, toiminta- ja lepotiloja. Päiväkoti ja koulu ovat myös esteettömät. Henkilökunnan toiveita kuunneltiin ja ne otettiin huomioon suunnittelu- ja rakennusvaiheessa, mikä on erityisen tärkeää, sillä kasvatuksen ammattilaiset tietävät parhaiten, mikä toimii varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen arjessa ja mistä saattaa seurata ikäviä yllätyksiä, jos niitä asioita ei huomioida jo suunnitteluvaiheessa.


Odotan innolla, että pääsen kiertämään tiloissa ja näen ja kuulen henkilökunnalta, miten arki on lähtenyt rullaamaan uusissa moderneissa tiloissa. Pihaa olenkin ehtinyt ihastella jo iltalenkeilläni. Piha kannustaa liikkumaan ja houkuttelee viettämään vapaa- aikaa myös päiväkoti- ja koulupäivän jälkeen. Aivan kuin se kuiskaisi kadulle kulkijalle, että tule luo - pomppimaan, kiipeilemään ja keinumaan. 

Tampereen kaupunki pyrkii saamaan päiväkoti- ja koulutiloja käyttöön myös kouluajan ulkopuolella ilta-aikana. Osaa Talvitien rakennuksen tiloista voidaan hyödyntää myös alueen asukkaiden käytössä esimerkiksi ruokasalia voi vuokrata juhliin. Näin rakennus voi toimia myös asukastalona oman toiminta-ajan ulkopuolella.


Hyvä päiväkodin ja koulun väki,


Alussa siteeraamani Immi Hellénin runo päättyy: ”Keltä vain läksy liukkaasti luistaa, sille se kukkokin munia muistaa.” Toivotan teille innokkaita oppimiseen kannustavia päiväkoti- ja koulupäiviä täällä upeassa ja uudessa Talvitien päiväkoti- ja koulurakennuksessa. Olkoon opintienne turvallinen, innostava ja uuteen kannustava. Puitteet siihen ovat nyt kunnossa. Hellénin runossa mainitut sienet ja taulut ovat korvautuneet uusimmalla opetusteknologialla ja talon tekniikka palvelee käyttäjiä ja sisäilma on puhdasta. Työntekijöille haluan toivottaa antoisia ja hyviä työpäiviä. Päätän puheeni Jukka Itkosen runoon Seitsemän veljestä, sillä runossa kuvataan hyvin, miten parhaat tulokset syntyvät yhdessä tehden ja toisilta oppien. Lopulta syntyy aina jotakin uutta aivan niin kuin päivittäin päiväkodin ja koulun arjessa.

(Itkosen runo.)


Näillä ajatuksialla ja sanoilla avaan Tampereen kaupungin puolesta Talvitien päiväkodin ja koulun.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulu, päiväkoti, sisäilmaongelmat, pedagogiikka, uudet oppimisympäristöt, Härmälä, Tampere

Apon elämää: Pumppaamaan ja pomppimaan lähiliikuntapaikoille

Torstai 12.10.2017 klo 13:06 - Johanna Loukaskorpi

Olisin päässyt tänä aamuna kokeilemaan Härmälän uutta pump track -rataa vieraillessani radan liikunnallisissa avajaisissa, mutta täytyy myöntää, etten uskaltanut. Sen sijaan Härmälän koulun näytösajajat ja oppilaat uskalsivat ja voi sitä liikunnan riemua ja vauhtia. Kun vauhtipyöräilijä kiidätti pyöräänsä pompulta toiselle, radan ympärille kokoontuneet oppilaat nostivat kätensä ylös ja hurrasivat. Tunnelma oli kuin suuremmassakin urheilujuhlassa.

Tänään vietettiin siis Härmälän koulussa kevään ja kesän korvilla rakennetun pump track -radan avajaisia. Pump track -rata eli pumppu- tai pomppurata on kaikenikäisille suunnattu rata, jossa voi ajaa peruspyörällä, maastopyörällä ja bmx-pyörällä, rullaluistella tai -lautailla tai vaikka vain juosta. Härmälän rata on oivallinen osoitus siitä, kun koululaiset, opettajat ja asiasta innostuneet aktiiviset ihmiset pistävät hynttyynsä yhteen ja ideoivat yhteiseksi hyväksi asioita.

Härmälän pump track-rata on myös hyvä esimerkki hienosti toteutetusta lähiliikuntapaikasta. Lähiliikuntapaikalla tarkoitetaan päivittäiseen liikuntaan tarkoitettua, vapaassa ja maksuttomassa käytössä olevaa liikuntapaikkaa, joka sijaitsee asuinalueella käyttäjiensä helposti ja turvallisesti saavutettavassa keskeisessä paikassa. Keskeisinä tavoitteina korostuvat aina lähiliikuntapaikan liikunnallinen monikäyttöisyys, ympärivuotisuus sekä viihtyisyys. Härmälän rata on aivan alakoulun vieressä puiston ja pallokentän läheisyydessä asutuksen keskellä. Hyvä lähiliikuntapaikka toimii asuinalueensa liikunnallisena kohtaamispaikkana. Hyviä luontaisia kohtaamispaikkoja ovat päiväkotien ja koulujen pihat sekä puistoalueet. Olen saanut härmäläläisenä seurata vierestä radan valmistumista läheltä ja valmistumisen jälkeen on ollut vielä suurempi ilo katsella siellä pyöräileviä, juoksevia ja rullalautailevia innostuneita ja liikkuvia lapsia.

Erilaisten liikuntasuositusten mukaan lasten tulisi liikkua päivittäin useita tunteja. Suomalaislapsista kuitenkin enemmistö liikkuu liian vähän. Osasyitä tähän ovat mm. liian pitkät etäisyydet liikuntapaikoille, sopivien liikuntapaikkojen puute ja liikuntapaikkojen maksullisuus. Nuoren Suomen muutamia vuosia sitten teettämän tutkimuksen mukaan suurin syy lasten liikkumattomuuteen on liian vähäinen määrä liikunta- ja leikkipaikkoja. Liikkuva Tampere ja Liikkuva koulu -hankkeet yrittävät kaikin tavoin lisätä liikkumista koulupäivien aikana ja toiminallisuutta koulussa. 

Koulupihojen ja niiden välittömässä läheisyydessä olevien alueiden liikuntaolosuhteiden kehittämisellä ja parantamisella on selkeitä ja merkittäviä vaikutuksia lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuteen. Tutkimuksissa on todettu, että oppilaiden välituntiliikunta lisääntyi selvästi kouluissa, joiden piha-alueet olivat kunnostettu. Kunnostaminen lisäsi tutkimuksen mukaan merkittävästi myös lasten vapaa-ajan liikuntaa – koulupihoja käytettiin aktiivisesti myös kouluajan ulkopuolella.

Liikunta-aktiivisuuden kasvun lisäksi liikuntapaikkojen kunnostus aiheutti muitakin positiivisia vaikutuksia, kuten koululaisten parantuneen keskittymisen tunneilla, lisääntyneet mahdollisuudet koulupihojen käyttöön oppimisympäristöinä sekä häiriökäyttäytymisen vähentymisen.

Olen tehnyt muutamia vuosia sitten itsekin valtuustoaloitteen Koulujen pihat lähiliikuntapaikoiksi, joten Härmälän koulun ja puiston uudistustyö ilahduttaa minua monella tapaa: päättäjänä, äitinä ja alueen asukkaana. Tampereella on määrätietoisesti kehitetty viimeisten vuosien aikana koulujen pihoja ja tehty niitä liikunnallisiksi ja toiminnallisiksi lähiliikuntapaikoiksi. Vielä on kuitenkin paljon kouluja, joiden pihat ovat pelkkää asfalttia tai toimivat pahimmassa tapauksessa parkkipaikkoina. Tehtävää riittää siis lähivuosillekin. Jokainen lapsi Tampereella ansaitsee koulupihan, jossa voi liikkua sekä harrastaa monipuolisesti välitunneilla, oppitunneilla ja vapaa-ajalla.

Jälkikirjoitus: Härmälän rata ei olisi valmistunut ilman muutamien liikunnallisten ihmisten intoa ja määrätietoista työskentelyä asian hyväksi. Isot kiitokseni Härmälän koulun opettaja Iivo Itkoselle, Tilakeskuksen isännöisijä Jenni Pitkäselle, Liikkuva Tampere -hankkeen Mikko Tiirikaiselle ja radan suunnitelleille Mikko Peltoselle ja Jani Vesikolle sekä koululle pyöriä ja kypäriä lahjoittaneelle Mikko Norvastolle ja Rtechille.

 

1 kommentti . Avainsanat: lähiliikunta, Tampere, liikunta, liikkuva koulu, toiminnallisuus, pump track, koulu, koulupäivä, vapaa-aika

MIELIPIDEKIRJOITUS: Koulujen eriarvoistuminen on pysäytettävissä

Lauantai 8.4.2017 klo 9:02 - Johanna Loukaskorpi ja Jukka Gustafsson

Koulutusjärjestelmämme on perustunut siihen, että jokainen lapsi on saanut sosioekonomisesta ja etnisestä taustastaan tai perheen tilanteesta huolimatta samaa tasa-arvoista opetusta. Tasapuolisuus on taannut hyvät Pisa-tulokset yhdessä ansiokkaan opettajankoulutuksen ja motivoituneiden opettajien kanssa.

Tasa-arvoista koulutusjärjestelmäämme uhkaa kuitenkin koulutuksen eriarvoistuminen, jota tapahtuu erityisesti isoissa kaupungeissa. Se näkyy Tampereellakin, jossa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota lähiökoulujen haastaviin olosuhteisiin.

Tampereella on monia tyypillisiä lähiökouluja. Yksi esimerkki on Hatanpään yläkoulu. Koulun oppilasaines kuuluu Tampereen haasteellisempien joukkoon. Yhä suurempi osa koulun oppilaista on vieraskielisiä maahanmuuttajia. Hatanpään koulussa perusopetukseen valmistavasta luokasta siirretään tavalliselle luokalle maahanmuuttajanuoria, joiden kielitaito on niin heikko, että opiskelu etenee hitaasti. Lisäksi ryhmissä on muita apua tarvitsevia. Yhden opettajan aika ei riitä kaikkien nuorten auttamiseen ja tarpeiden huomioimiseen.

Vertailtaessa Tampereen koulujen ryhmäkokoja huomataan, että Hatanpään koulussa ovat kaupungin yläkoulujen suurimmat luokka- ja ryhmäkoot. Isot ryhmäkoot johtavat väistämättä luokissa häiritsevään käytökseen, opetuksen laadun heikkenemiseen ja opettajien väsymiseen. Isot luokat tuottavat lisätyötä luokanvalvojille palaverien ja yhteydenpidon lisääntymisen myötä. On eri asia hoitaa 20 oppilaan ryhmän yhteydenpitoa ja asioita kuin 27 oppilaan.

Osassa Tampereen kouluja ryhmäkoot ovat yhä kohtuullisella tasolla ja toisissa painitaan ylisuurten ryhmien kanssa. Miten se on mahdollista ja miksi haastavien alueiden kouluista löytyy kaikkien suurimpia ryhmiä? Hatanpään koulu ei ole ainoa tällainen koulu. Samanlaisia isoja ryhmiä löytyy muistakin lähiökouluista.

Olemme menossa huolestuttavaan suuntaan. Emme voi sulkea silmiämme peruskoulun rapautumiseen ja eriarvoisuuden kasvuun johtavilta tekijöiltä kaupungin sisällä. Poliittisten päättäjien on Tampereella aika keskustella epätasa-arvoisesta tilanteesta ja tehdä asialle jotakin. Mielestämme on löydettävä lisärahoitusta luokkakokojen pienentämiseen erityisesti niille kouluille, joissa luokkakoot ovat suurimmat. Lisäksi rahaa tulisi jakaa enemmän oppilasaines huomioiden. Tasa-arvoisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille lapsille asuinalueesta riippumatta on oltava tamperelaisen koulutuspolitiikan keskiössä.

Suomen menestys oppimistuloksissa on perustunut pieniin koulujen välisiin eroihin ja heterogeenisiin opetusryhmiin, joissa heikommin pärjäävillä oppilaillakin on oppimisen edellytykset. Oppilaiden taustojen monimuotoistuminen edellyttää, että ryhmäkoot ovat kohtuulliset ja aikuisten ja lasten määrän suhdetta tarkastellaan koulukohtaisesti. Me sosialidemokraatit olemme valmiit kantamaan vastuumme ja vaatimaan huolellista selvitystä Tampereen koulutuksen tilasta ja tasa-arvoisen opetuksen varmistamisesta sekä peruskoulussa että toisen asteen koulutuksessa​.


Jukka Gustafsson, kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (SDP)
Johanna Loukaskorpi, lehtori, kaupunginvaltuutettu (SDP) Tampere

Kirjoitus on lähetetty 2.4. Aamulehden Lukijalta-palstalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulu, peruskoulu, toinen aste, eriarvoistuminen, koulutus, lähiökoulut, oppimistulokset, sdp, Tampere, tasa-arvo, ryhmäkoko, luokkakoko

MIELIPIDEKIRJOITUS: Koulujen ylisuuret ryhmät lisäävät opettajien uupumusta

Keskiviikko 22.3.2017 - Johanna Loukaskorpi

Lanulassa esiteltiin pyynnöstäni koulujen luokka- ja ryhmäkoot. Vertailu osoitti ryhmäkokojen merkittävän nousun. Tampereen suurin 32 oppilaan alakoululuokka on Kämmenniemessä, mutta muissakin kouluissa on 30 oppilaan luokkia. Alakouluissa luokkien ryhmäkokoja laskevat vähän jakotunnit. Tampereen suurimmat yläkoululuokat ovat Hatanpäällä, jossa on 26 oppilaan luokkia.

Vertailu osoittaa, että koulutuksen tasa-arvo kaupungin sisällä ei toteudu. Osassa kouluista luokkakoot ovat yhä inhimilliset. Toisissa ne ovat paljon isommat. Tilanne ei parane ensi lukuvuonna. Esimerkiksi aloittavat 7. luokat ovat Hatanpäällä 26—27. Vertailukohtana toimikoon kouluni Hämeenlinnassa, jossa aloittavat seiskat ovat 18—21.

Opettajan työhön kuuluu ops:n mukainen opetus ja ohjaus, turvallisesta oppimisympäristöstä huolehtiminen, opetuksen suunnittelu ja arviointi, yhteistyö kotien kanssa, kolmiportainen tuki, oppilashuoltoon ja kehittämistyöhön osallistuminen. Mitä enemmän ryhmissä on oppilaita, sitä enemmän opettajan työmäärä kasvaa. Samalla luokanopettajien ja -valvojien työ moninkertaistuu, koska kolmiportaisen tuen prosessit ovat heidän vastuullaan.

Ryhmäkoko ei ole ainoa opettajan työtä kasvattava ja koulujen tasa-arvoa kaupungin sisällä hiertävä asia. Myös koulujen oppilasaines vaikuttaa. Esimerkiksi Pohjois-Hervannassa on 46 % maahanmuuttajaoppilaita. Samaan aikaan myös alueen suomalaislapsilla on ongelmia. Hervannasta lopetettiin erityisluokka viisi vuotta sitten. Jos erityispaikkaa ei löydy muualta kaupungista, erityispäätös puretaan. Oppilas siirtyy tavalliseen isoon ja heterogeeniseen luokkaan. Oppilaiden suomen kieli ei kehity, koska ryhmissä on paljon maahanmuuttajataustaisia. Koulujen eriarvoistumisen ehkäisyä ei ole panostettu riittävästi.

Tilanne peruskouluissa on hälyttävä. Opettajat väsyvät. Tukea tarvitsevat oppilaat eivät saa tukea oikea-aikaisesti. Vuosi vuodelta jatkunut opetuksen alibudjetointi ja ryhmäkokojen kasvu näkyvät opettajien sairauslomina ja työhyvinvoinnin laskuna.

Johanna Loukaskorpi
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, opinto-ohjaaja
kaupunginvaltuutettu (SDP)
Tampere

Kirjoitus on lähetetty Tamperelaisen mielipidesivuille. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulut, peruskoulu, ryhmäkoko, luokkakoko, lanula, kolmiportainen tuki, opettajat, oppilaat, lapset, nuoret, Tampere

MIELIPIDEKIRJOITUS: Peruskoulujen kurjimus pahenee ensi lukuvuonna

Lauantai 21.5.2016 - Johanna Loukaskorpi

Moni tamperelainen 8. luokan oppilas on jo kuullut ikävän uutisen siitä, että oma luokka hajotetaan. Ensi lukuvuonna monessa yläkoulussa aloittaa vähemmän 9. luokkia kuin siellä nyt on 8. luokkia. Luokkien yhdistämisiin on päädytty viimeisenä keinona, koska Tampereen peruskoulut kamppailevat vaikeassa taloustilanteessa.

Seitsemännen luokan alussa käytetään kouluissa yleensä aikaa ryhmäyttämiseen sekä luokkahengen luomiseen. Voi vain kuvitella, mitä luokkahengelle tapahtuu, kun luokka kahden vuoden jälkeen hajotetaan ja kaverisuhteet katkeavat juuri kun yksi tärkeimmistä peruskouluvuosista alkaa ja yhteishaku sekä jatko-opinnot siintävät näköpiirissä. Eikä tilanne koske vain nykyisiä kaseja vaan luokkien yhdistämisiä tapahtuu muillakin luokka-asteilla. Alakouluissa tehdään myös yhdysluokkia. Rehtoreilla ei ole tarjota kouluilla juuri muita vaihtoehtoja kuin ryhmäkoon kasvattaminen.

Tampereella lasten määrä ala- ja yläkouluissa kasvaa vauhdilla. Rahahanat eivät ole pysyneet lasten perässä. 2000-luvun alun oppilaskato on muuttunut oppilasvirraksi. Samaan aikaan hallitus on leikannut kunnilta ryhmäkokorahoja ja eriarvoistumisen ehkäisemiseen varatut eurot. Näillä rahoilla on Tampereella saatu resurssi- ja samanaikaisopettajia, jakotunteja sekä pienennetty ryhmäkokoja.

Pirkanmaan OAJ:n puheenjohtaja Matti Helimo kirjoitti (AL 16.5.) koulutusleikkausten seurauksista mm. lautakunnan päätöksestä leikata oppituntien määrä minimiin 3.-6. -luokilla. Kritisoin ennen kokousta päätöstä, koska siirtyminen minimitunteihin asettaa tamperelaiset oppilaat eriarvoiseen asemaan muiden kuntien lasten kanssa. Kyse on opetuksen heikentämisestä, eikä asiasta ole käyty riittävää arvokeskustelua. Helimo on oikeassa todetessaan, että säästyneen rahan ohjaaminen jakotunteihin on ikävän päätöksen käärimistä karkkipapereihin.

Vaahtokarkkeja ei ole kouluille luvassa edes niiden jakotuntien muodossa. Tampereella on integroitu ahkerasti erityistä tukea tarvitsevia oppilaita yleisopetukseen, ja usein ilman mitään lisäresurssia. Säästöjen takia kouluissa ei ole nyt pystytty hankkimaan tarvittavia välineitä ja ryhmäkoot kasvavat rajusti. Erityisesti yläkouluissa kipuillaan, sillä hyvät oppilaat pärjäävät leikkausten keskellä mutta eniten opetuksesta leikkaaminen ja ryhmäkokojen kasvu kirpaisevat heikoimpia oppilaita.

Peruskoulujen budjetissa ei ole huomioitu riittävästi uuteen opetussuunnitelmaan siirtymisen aiheuttamia lisäkustannuksia. Oppilaat kärsivät, sillä isot ryhmät mm. yläkoulun kemian tunneilla tai valinnaisaineissa eivät palvele ketään.
Yläkouluista on kadonnut 57 tuntia resurssista, ja tuntikehystä on supistettu. Kun kouluille tarjotaan vähemmän kehystä, jonka pohjalta opetus rakennetaan, tarkoittaa se suurempia ryhmiä ja samalla vähemmän opettajia. Opettajilla e ole enää ylitunteja ja moni opettaja jää työttömäksi. Valtuuston tulisi osoittaa lisärahaa kouluille, sillä emme kai halua olla tekemässä samoja virheitä kuin 90-luvun aikana. Peruskouluun investointi kannattaa.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehden Lukijalta-palstalla. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulu, peruskoulu, säästöt, koulutusleikkaukset, Tampere

VASTINE AL: Osa maamme päättäjistä puhuu kirjojen ja lukemisen puolesta

Tiistai 10.2.2015 - Johanna Loukaskorpi

Arto J. Heinämäki kirjoitti Aamulehden  mielipidekirjoituksessaan (AL 4.2.), etteivät päättäjät puhu kirjojen puolesta. Haluan oikaista tätä väitettä. Osa päättäjistä puhuu kirjojen ja lukemisen puolesta. Esimerkiksi itse olen kirjoittanut lukemisesta, lukemattomuudesta, kirjastoista ja kirjallisuudenopetuksesta useita mielipidekirjoituksia, kolumneja ja pitänyt niihin liittyviä puheita eri tapahtumissa.  Yhtenäiskoulun opettajana olen selvillä lasten ja nuorten lukutottumuksista ja mielikirjoista.

Heinämäki muistuttaa, että kirjan arvonlisävero on Suomessa korkeampi kuin muissa EU-maissa. Verotuksella on varmasti vaikutusta kirjan heikentyneeseen asemaan. Ensi vaalikaudella perinteisen kirjan ja E-kirjan arvonlisäveroa tulisi pudottaa eurooppalaiselle tasolla.  Kirjan alv:n suuruus ei kuitenkaan ole ainoa syy lukuinnon laimenemiseen.  Kirjoja saa kirjastoista, ja niiden merkitystä pidän tärkeämpänä kuin kirjojen alv:n pudottamista.  Tampereella ja monissa naapurikunnissa on viime vuosina supistettu kirjastoverkkoa, mikä on huolestuttava ilmiö ja väärä säästökohde. Matalan kynnyksen lähikirjastot ovat asukkaille tärkeitä. Kirjaston vaivaton saavutettavuus on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymys.

On hyväksyttävä, että lukutottumukset ovat muuttuneet. Kirja kilpailee ajastamme netin, sosiaalisen median ja viihteen kanssa. Syvällistä ja analyyttista lukutaitoa tarvitaan myös pelien ja somen maailmassa. Päiväkotien ja koulujen merkitys kirjallisuuteen tutustuttajina ja kirjan ystäväksi kasvattajina on entistä suurempi. Lukutaitoa ei voi opettaa vain alakoulun ensi luokilla, vaan se on koko pitkän koulupolun sivistystehtävä. Erilaiset somessa toteutetut hauskat kampanjat ja –haasteet nostavat kirjan ja kirjallisuuden näkyvyyttä ja kiinnostusta lukemiseen.

Presidentti Niinistö ja rouva Jenni Haukio ovat Kirjan vuoden 2015 suojelijoita. Kirjan vuosi on suomalaisen kirja-alan yhteinen hanke, joka muistuttaa eri tempausten kautta lukemisen merkityksestä elämysten lähteenä. Presidenttipari on haastanut  suomalaiset antamaan lapsille lukuaikaa ja kannustamaan kirjojen ääreen. Presidentin ja hänen puolisonsa askelia on hyvä seurata. 

Hyvä lukutaito on nykyään välttämättömyys, sillä heikot lukijat ovat vaarassa syrjäytyä opiskelu- tai työelämästä. On hyvä silti muistaa, ettei kirjallisuuden lukeminen tee kenestäkään sen parempaa ihmistä kuin musiikin tai urheilun harrastaminen. Monipuolinen liikunta-, kulttuuri- ja taidekasvatus tukee parhaiten lasten ja nuorten kehitystä. Taiteen, kuten draaman, kirjallisuuden tai sirkuksen kautta oppiminen, lisää  ymmärrystä omaan itseen ja toisiin sekä kasvattaa terveyttä, itsetuntoa ja luovuutta. 

Kirjoitus on julkaistu AL:n Lukijalta-palstalla 10.2.2015

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjat, lukeminen, vastine, netti, vapaa-aika, kirjallisuus, mielikirjat, lukutottumukset, kirjastot, koulut, Niinistö, Haukio

MIELIPIDEKIRJOITUS AL: Kouluruoka tarvitsee arvostusta ja euroja

Torstai 20.11.2014 - Johanna Loukaskorpi

Tänä päivänä monen koululaisen ainoa lämmin ateria on päiväkoti- tai koululounas. Erityisesti yläkouluissa nuoret karsastavat kouluruokaa. He jättävät sen syömättä tai ottavat vain näkkileipää.

Koululounaan syömättä jättäminen johtuu muun muassa siitä, että koulun läheltä saa nuorten mielestä houkuttelevampaa ruokaa. Oman valvontaluokkani pojat karkasivat melkein viikottain lähipitseriaan. Osa nuorista taas ylpeilee kouluruoan syömättä jättämisellä, he nirsoilevat tai laihduttavat, vaikka syytä laihduttaa ei ole. Pieni peruna ja lusikallinen kastiketta ei nykyään ole poikkeus vaan melkein sääntö monen tytön lautasella. Jotkut nuorista haluavat käyttää ruoka-ajan muuhun, kuten kännykällä pelaamiseen tai kavereiden kanssa hengailuun. Erityisen ongelmalliseksi tilanteen tekee, että moni jättää myös aamiaisen väliin. Jyväskylässä tähän on herätty tarjoamalla yläasteilla maksullista aamupalaa. Koululaiset ovat olleet tyytyväisiä.

Ajankohtaisen kakkosen vuoden alussa järjestämässä Peruskouluremppa-kyselyssä eniten korjausta vaativa asia kouluissa oli oppilaiden mielestä kouluruoka. Monissa kunnissa esimerkiksi Hämeenlinnassa ja Oulussa järjestetyissä nuorten ja vaikuttajien yhteisissä tapaamisissa kouluruoan parantaminen nousee esiin yhtenä tärkeimmistä toiveista.

Kouluruuan syömättömyys johtuu osin sen laadusta. Kouluissa tarjotaan liikaa eineksiä ja raaka-aineet eivät ole tarpeeksi laadukkaita. Kuntien pyrkimykset leikata aterioiden hintoja ovat vähentäneet ruoan terveellisyyttä ja lisänneet sen yksitoikkoisuutta. Kalapuikot ja seiruoat ovat lähestulkoon ainoita kalaruokia ja lisukesalaatit usein kaalipohjaisia.  Hyvistä raaka-aineista tingitään eikä esillepano houkuta oppilaita. Esimerkiksi Tampereella peruskouluaterian maksaa 0,74 euroa ja lukiolaisilla kahdeksan senttiä enemmän. Yleinen ruoan hinnannousu ei ole monen kunnan ateriamäärärahoissa näkynyt.

Aterioiden jättäminen väliin ja sokeripitoiset välipalat näkyvät lasten terveydessä jo ekaluokalta lähtien. Aino-Maija Elorannan joulukuussa tarkistettavassa väitöksessä todetaan, että lapset saavat lähes puolet päivittäisestä energiansaannistaan välipaloista. Koulujen välipalakahvioista tulisi vähentää herkkuja, kuten pullia, jäätelöitä sekä sokeroitua juomia ja näiden tilalla tulisi tarjota terveellisempiä vaihtoehtoja, kuten hedelmiä, marjavälipaloja sekä voileipiä. Tutkimus osoittaa senkin, että lapset, joiden perheiden sosioekonominen asema on alhainen, syövät muita epäterveellisemmin. Lasten eriarvoistumisen ehkäisemisen vuoksi terveellinen ja riittävä kouluruoka on ensiarvoisen tärkeää.

Kouluruokailu saa paljon asiatonta kritiikkiä osakseen. Toimenpiteet kouluruoan imagon nostamiseksi ovat tarpeen. Laadukas ja monipuolinen kouluruoka on aarre, josta on uskallettava taantumankin aikana pitää kiinni ja johon on kunnissa panostettava myös euroja.  Se, miten oppilaat saadaan syömään kouluruokaa, on haastavampi tehtävä, johon lasten, vanhempien, opettajien ja päättäjien on etsittävä yhdessä ratkaisuja. Tärkeätä on kuunnella koululaisten toiveita. 

Kirjoitus julkaistiin AL:n Lukijalta-palstalla 20.11.2014. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kouluruoka, peruskoulu, lukio, ateria, kouluruokailu, terveellisyys, ateriamäärärahat

MIELIPIDEKIRJOITUS AL: Lasten ja nuorten lukuinto on Suomessa kadonnut

Torstai 28.8.2014 - Johanna Loukaskorpi

15-vuotiaista pojista puolet ei lue vapaa-ajallaan kaunokirjallisuutta Myös tyttöjen lukeminen on vähentynyt viime vuosina selvästi. Suomalaisnuorten lukutaidon tulokset ovat edelleen Pisa-tutkimuksessa kansainvälisesti vertailtuna hyviä, vaikka nuorten lukutaito onkin heikentynyt. Heikkojen lukijoiden osuus on kasvanut ja erinomaisten lukijoiden osuus vähentynyt. Pisa-tutkimus osoittaa, että Suomessa erot sukupuolten välillä ovat OECD-maiden suurimmat. Pojat ovat lukutaidossa 1,5 kouluvuotta tyttöjä jäljessä.

Lukeminen on yhä harvemman nuoren mielestä kiinnostava vapaa-ajanviettotapa. Kirja kilpailee lasten ja nuorten vapaa-ajasta muun muassa nettipelien, kännykän käytön lisääntymisen ja sosiaalisen median sovellusten kanssa. Moni nuori lukee enää vain koulusta äidinkielen opettajan määräämät kokonaisteokset. Yhä useammalle 13—16-vuotiaalle kokonaisten kirjojen lukeminen tuottaa vaikeuksia, ja kirjojen lukeminen koetaan työlääksi ja epämiellyttäväksi. Yläkoulun äidinkielen opettajat ovat joutuneet uuden pulman ääreen, kun tavallisille nuorille täytyy etsiä luettavaksi selkokielisiä ja lyhennettyjä teoksia tai valita sivumäärältään lyhyitä kirjoja.

Valtakunnallinen Lukuinto-ohjelma yrittää elvyttää lukutaitoa ja nostaa lasten ja nuorten motivaatiota lukemista kohtaan. Taustalla on huoli lasten lukutaidon vähenemisestä ja rapistumisesta. Esimerkiksi Kauhajoella 12—13-vuotiailta koripallopoikia odottaa bussissa koulun ja kirjaston yhteistyössä keräämä kirjakassi, josta pojat löytävät lukemista, jota he voivat lukea pitkilläkin pelireissuilla. Vastaavanlaisia hankkeita suunnitellaan ja kehitellään muuallakin maassa.

Lukuvuotta 2014—2015 vietetään kouluissa Lukuinnon teemavuotena. Teemavuoden soisi näkyvän laajasti ala- ja yläkoulujen arjessa, vanhempainilloissa sekä teemapäivissä. Lasten ja nuorten ja erityisesti poikien olisi hyvä tavata kouluissa myös innostuneita miespuolisia lukijoita ja kirjavinkkareita, jotka voisivat jakaa lukemisen ilosanomaa ja kannustaa sekä motivoida myös poikia  lukemaan. Varsinkin alakouluissa lukevan miehen malli on vahva kannustin oman lukuinnon heräämiseen.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa sekä ala- että yläkouluissa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota siihen, että tarjolla on kirjallisuutta, joka puhuttelee poikia ja tyttöjä. Toiminnalliset ja elämykselliset kirjallisuustunnit voivat innostaa osan lapsista ja nuorista tarinoiden pariin. Tilaratkaisuissa tulee miettiä mahdollisuuksia, missä koulut ja kirjastot toimisivat samoissa tiloissa. Kun kirjat ovat läsnä lasten ja nuorten arjessa, niihin tarttuu helpommin. Kirjoista tulee näkyvä osa koulupäivää. Koulujen ja kirjastojen monipuoliseen yhteistyöhön on osoitettava resursseja. Koulujen yhteydessä olevien lähikirjastojen ovia ei saa säästösyistä sulkea. Lasten ja nuorten lukuinnostus ja lukutaidon parantaminen ovat koko yhteiskunnan etu ja voimavara, joihin satsaaminen näkyy pitkälle tulevaisuuteen. 

Kirjoitus on julkaistu AL:n Lukijalta-palstalla 28.8.2014



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lukuinto, lukeminen, kirjat, nuoret, lapset, opetus, kirjallisuus, äidinkieli, koulu, kirjavinkkaus, lukija

Puhe valtuustossa: Liikunta- ja kulttuuriohjelma 2013-2020

Maanantai 28.1.2013 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Olen ollut neljä vuotta sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakunnassa. Ne ovat olleet hyviä vuosia. Lautakuntaa ovat johtaneet apulaispormestari Pesä ja Parviainen hyvällä, luottamusta herättävällä tavalla. Erityisesti olen ollut vakuuttunut apo Olli-Poika Parviaisen kyvystä pitää liikunnan ja kulttuurin puolta. Olenkin iloinen, että hän jatkaa lautakunnan johdossa. Lautakunta on ollut melko yhtenäinen ja pitänyt tiukasti ääntä kulttuuria ja liikuntaa koskevissa asioissa. Äänestyksiin on jouduttu harvoin. Olemme muun muassa hyväksyneet sivelassa hyvässä hengessä liikunta- ja kulttuuriohjelman vuosille 2013-2020.

En puutu ohjelmaan sen tarkemmin, koska olen ollut sitä hyväksymässä, mutta haluan kuitenkin nostaa ohjelmasta yhden asian. Liikunta- ja kulttuuriohjelmaan on kirjattu seuraava kohta. Tämän kohdan toteuttamisessa tulevan neljän vuoden aikana tänään valitut sivelan jäsenet joutuvat kovaan prässiin. ”Julkistalouden kiristyessä nykyisen kaltaisen palvelutason ylläpitäminen ei ole mahdollista, minkä vuoksi kunnan tarjoamia vapaa-ajanpalveluita tulee tarkastella kriittisesti.”

Ohjelmaan on kirjattu, että sellaisista palveluista voidaan luopua, jotka eivät ole tunnettuja ja joiden käyttö supistuu; sellaisten harrasteiden tukemisesta, joissa harrastaminen kasautuu pienille aktiiviryhmille sekä yksityisen sektorin kanssa päällekkäisistä rakenteista ja palveluista. Minulle on lautakunnassa vakuutettu, ettei tämän varjolla olla lakkauttamassa lähikirjastoja. Tosin valtuuston koulutuksessa Aulangolla tuli jälleen sellainen tunne, että eteläisen alueen pienet, usein koulujen yhteydessä olevat kirjastot, ovat ehkä kuitenkin uhattuina.      

Monet tutkimukset ovat osoittaneet ja olen sen myös omassa työssäni äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana huomannut, kuinka lasten ja nuorten omaksi huviksi ja vapaa-ajan kuluksi tarkoitettu lukeminen on vähentynyt merkittävästi viimeisinä vuosina. Kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää ajattelukykyä, lisää mielikuvitusta, parantaa sanavarastoa ja kielellistä kehitystä, auttaa tiedon jäsentelyssä ja ymmärtämisessä sekä tuottaa elämyksiä. 

Kirjastoilla on tärkeä rooli lasten ja nuorten lukemisen edistämisessä. Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relanderin mukaan kirjaston tulisi olla rollaattorimatkan päässä kotoa. Kirjastojen ei tule olla vain rollaattorimatkan päässä, vaan myös koulumatkan varrella. Koulujen yhteydessä olevilla lähikirjastoilla on paras mahdollisuus yhdessä koulun kanssa opettaa lapset lukijoiksi. Välituntisin, oppitunneilla ja koulun jälkeen lapsi parhaiten löytää tiensä kirjaston vakituiseksi käyttäjäksi. Hyvä lukutaito on yksi merkittävimmistä tekijöistä, joka ehkäisee syrjäytymistä.

Koulujen yhteydessä ja  välittömässä läheisyydessä olevia kirjastoja ei tule säästösyistä sulkea, vaan uuden lautakunnan ja viimeiseksi valtuuston, tulee kantaa huolta lähikirjastojen tulevaisuudesta. Lähikirjastot eivät ole se, mistä tässä kaupungissa on varaa taloudellisista syistä luopua. Lähikirjastot ovat matalan kynnyksen palveluita, joiden palvelut kohdentuvat juuri sinne, missä palvelua tarvitaan. Haluan muistuttaa, että kirjastopalvelut ovat Tampereella käytetyin ja kiitetyin kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden muoto.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: liikunta, kulttuuri, kirjasto, koulu

Mielipidekirjoitus AL: Koulutilojen vuokria alennettava

Torstai 29.11.2012 - Johanna Loukaskorpi

Tampereen kaupunginvaltuusto myönsi 700 000 euroa lukioiden kurssitarjonnan turvaamiseen. Tällä ei ratkaista lukioiden ongelmia, mutta sen avulla estetään opetuksen merkittävä heikkeneminen.

Tampereen lukioiden opiskelijakohtaisista 6500 euron käyttömenoista opetukseen jää 63 %. Kaupunki on pystynyt tarjoamaan tällä 2012-13 noin 5000 kurssia. Uhkana oli, että lukioista joudutaan leikkaamaan noin 500 kurssia, mikä olisi ollut 10 % tarjonnasta – itse asiassa ylikin, sillä osa resurssista menee säädösten mukaisesti lukioresurssiin, joka kuluu virkaehtosopimuksen mukaisiin tehtäviin kuten oppilaan- ja ryhmänohjaukseen, kirjaston, laboratorioiden ja AV-välineiden hoitoon. Opetuksesta on leikattu jo aikaisemmin, minkä vuoksi uudet säästöt ovat aina entistä hankalampia toteuttaa.

Lukioissa tarjotaan valtakunnallisia pakollisia ja syventäviä sekä koulukohtaisina syventäviä ja soveltavia kursseja. Valtakunnalliset pakolliset ja syventävät ovat keskeisiä lukio-opinnoille, koska ylioppilaskirjoitukset perustuvat niihin. Koulukohtaiset syventävät ja soveltavat kurssit ovat taas lukiolle mahdollisuus tarjota omia painotuksiaan tukevia kursseja. Ne lisäävät opiskelijoiden mielenkiintoa ja syventävät osaamista. Säästöjen seurauksena tarjottimelta on poistettu soveltavien ja syventävien kurssien ryhmiä tai jätetty kursseja tarjoamatta.

Koulukohtaisten syventävien ja soveltavien kurssien joukosta on vaikea löytää lisää karsittavaa, mikä tarkoittaa sitä, että vähennyksiä on tehtävä pakollisten ja syventävien kurssien määristä, mikä taas kaventaa opiskelijoiden valinnanmahdollisuuksia.

Opiskelijan on valittava ainakin pakolliset kurssit, mikä tarkoittaa ryhmäkokojen kasvamista. Ideaalissa tilanteessa ryhmien koot jakautuvat tasaisesti, mutta käytännössä näin ei tapahdu, koska kurssitarjottimelta tulee valita kursseja, joita tarjotaan vain kerran vuodessa, mikä pakottaa monia opiskelijoita valitsemaan pakolliset kurssinsa tietystä kohdasta.

Ryhmien kasvamisesta seuraa ongelmia. 1) Mihin isot ryhmät sijoitetaan? 2) Suurten ryhmien opettaminen on pedagogisesti haasteellista. 3) Pakollisten ja syventävien kurssien suuri oppilasmäärä heikentää opettajan mahdollisuuksia yksilöllisempään ohjaukseen. Kuitenkin pakolliset  kurssit ovat aineita kirjoittaville ensiarvoisen tärkeitä. 4) Heikompien opiskelijoiden tukeminen on vaikeampaa isoissa ryhmissä, ja ongelmat saattavat jäädä huomaamatta.

Kaupungin lukioiden tulisi pystyä uskottavasti markkinoimaan itseään varteenotettavana vaihtoehtona muiden rinnalla; perinteisesti Tampereen lukioilla on ollut hyvä maine, mutta kouluihin on alkanut tulla viestejä siitä, opiskelijoiden keskuudessa yksityiset ja naapurikuntien lukiot ovat kiinnostavampia vaihtoehtoja tässä tilanteessa. Lukioiden on kyettävä vakuuttamaan jokainen peruskoulun päättävä ikäluokka aina uudelleen.

Mediamielikuva on leimattu kurjaksi ja samaan aikaan  pitäisi osoittaa, että kaupunki tarjoaa laadukasta lukiokoulutusta. Jokainen lukiolainen tuo kaupungille valtionosuutta noin 5900 euroa. Kiinteistökustannukset ovat noin 20 % menoista, ja niiden osuus vain kasvaa, jos opetusta leikataan. Kun opetusta leikataan, opiskelijat jäävät kotikuntiinsa tai hakeutuvat yksityisiin lukioihin ja negatiivinen kierre pahenee, koska samalla menetetään valtionosuudet ja jokainen opiskelija vie mukanaan ”kursseja”. Samaan aikaan yksityiset lukiot pystyvät tarjoamaan opiskelijoille lisää kursseja.

On tärkeätä, että valtuusto antoi positiivisen signaalin lukiokoulutuksen puolesta. Lukioiden ongelmat on kuitenkin ratkaistava pidemmällä tähtäimellä, sillä tällainen tilanne ei voi jatkua vuodesta toiseen. Tilavuokriin on tultava muutos. Yksityiset lukiot pystyvät paremmin kohdentamaan budjettiaan opetustarpeisiin. Onko 7 %n pääomavuokra tällaisina aikoina kohtuullinen? Pääomavuokran pudottaminen Helsingin tavoin kolmeen prosenttiin olisi iso osa ongelman ratkaisua.

Kirjoitus on julkaistu hieman lyhennettynä Aamulehden Lukijalta-palstalla 29.11.2012

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lukio, Tampere, koulutilat, vuokrat, alennettava, säästöt, kurssi, leikkaukset, yksityiset lukiot

Mielipidekirjoitus AL: Säästöt ajavat nuoret yksityislukioihin

Perjantai 26.10.2012 - Johanna Loukaskorpi

Tampereen kaupungin lukiot voivat entistä huonommin. Koeviikon pienentäminen seitsemästä päivästä viiteen päivään on aiheuttanut kouluissa kiireen tuntua ja opiskelijoille isoja vaikeuksia. Viime keväänähän Tampere runnoi koeviikon säästöjen seurauksena väkisin viisipäiväiseksi. Osalla opiskelijoista onkin nyt kaksi koetta samana päivänä. Opiskelijoilta saatu palaute viisipäiväisestä koeviikosta on ollut karua kuultavaa. Se on stressaava ja liian tiivis. Arvosanat ovat laskeneet, koska luku-, koe- ja kokeesta palautumisaikaa on ollut liian vähän.

Lukio-opettajat ja -opiskelijat ovat erittäin huolestuneita ryhmäkokojen kasvusta, joka on seurausta peruskurssien vähennyksistä ja leikkauksista. Soveltavat ja syventävät kurssit ovat saattaneet poistua osin tai kokonaan, ja ne ovat uusien säästövelvoitteiden vuoksi jälleen vaarassa. Tampereen kaupunki on heikentämässä uusilla suunnitelluilla lukioleikkauksilla tuntuvasti opetusta ja sen laatua sekä opettajien ja opiskelijoiden työhyvinvointia. Moni 16—18-vuotias tarvitsee  henkilökohtaista ja yksilöllisistä ohjausta kurssien suorittamiseen ja apua oppimisvaikeuksien vuoksi. Harva nykynuori osaa suorittaa kursseja itsenäisesti.

Tampereen kaupungin lukioista on vähennetty kursseja neljän viime vuoden aikana noin 500. Samaan aikaan yksityiset lukiot ovat kasvattaneet kurssitarjontaansa. Nyt rahapula uhkaa entisestään kasvattaa lukioiden ryhmäkokoja. Tuotannon suunnitelmissa on myös vähentää määräaikaisia opettajia ja tuntiopettajia. 

Kaupungin lukioissa opiskelevat suorittavat kurssejaan jo nyt suuremmissa ryhmissä kuin yksityisen puolen lukioissa opiskelevat, mikä on näkynyt suoraan opiskelijavalinnoissa ja opetuksen laadussa. Tulevaisuudessa opiskelijat äänestävät jaloillaan eli valitsevat yksityiset lukiot, joita säästötoimet eivät koske, jos säästövelvoitteita ei pureta ja tällaista järjetöntä kaupungin omien lukioiden alasajoa pysäytetä.

Tampereen imago koulutuskaupunkina on lukiopuolen säästöjen takia vaarassa. On myös kyseenalaista puhua nuorten syrjäytymisen ehkäisystä, jos samaan aikaan leikataan opetuksesta ja koulutuksesta, joka parhaiten estää syrjäytymistä. Viimeksi keväänä valtuustoryhmät onnistuivat yhteisissä neuvotteluissa sopimaan, että lukiopuolen säästöjä ei toteutettu sellaisina kuin ne julkisuudessa esitettiin. Nyt on samanlaisen yhteisen tahtotilan aika. Lukiokoulutuksesta ei saa enää leikata, jos halutaan säilyttää omat lukiot houkuttelevina ja tarjota lukiolaisille laadukasta ja monipuolista opetusta.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä Lukijalta-palstalla 26.10.2012.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lukio, koulutus, säästöt, Tampere, yksityiset lukiot

Puhe valtuustossa. Hyvinvoinnin tila -raportti

Maanantai 20.8.2012 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Hyvinvoinnin tila -raportista näkyy, että suuri osa tamperelaisista nuorista voi hyvin. Kuitenkin niiden nuorten määrä, joilla ei mene hyvin, on liian iso.

Vuonna 2010 tamperelaisista 17—24 –vuotiaista jäi koulutuksen ulkopuolelle 9,3 prosenttia. Vaikka koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten osuus on Tampereella suurten kaupunkien vertailussa pienin yhdessä Oulun kanssa, se on silti 2650 nuorta liikaa. Koulunkäynnin keskeyttäminen tai se, ettei pääse opiskelemaan laisinkaan, ei ole kenenkään etu. 

Kesäkuussa ilmeni, että 190 peruskoulunsa päättänyttä nuorta jäi ilman jatko-opiskelupaikkaa yhteisvalinnassa. Kysyisin apulaispormestareilta, kuinka monelle näistä on löydetty opiskelupaikka. Lupauksia ainakin oli, että lisäopetukseen, lukiostarttiin, Silta-Lisään ja ammattistartti-koulutukseen on syksyllä tulossa saman verran paikkoja niille nuorille, joilla ei vielä kesäkuussa ollut jatko-opiskelupaikkaa.

Olen tutustunut aikamoiseen määrään nuoria viimeisten kymmenen vuoden aikana ja niiden nuorten määrä, jotka eivät ole halunneet minnekään opiskelemaan,  on laskettavissa kahden käden sormilla. Yhdeksäsluokkalaisilla on erilaisia jatko-opintosuunnitelmia, monenlaisia tulevaisuuden haaveita ja unelma-ammatteja. Jos nuori ei pääse opiskelemaan, kariutuu nopeasti usko tulevaisuuteen. Pahimmillaan nuori syrjäytyy ja jää ulkopuoliseksi. Tukitoimia olisikin monesti  tarjottava jo alakoulussa niille, joiden syrjäytymisen vaara on ennustettavissa. Liian usein on kyse ilmiöstä, jota kutsutaan perinnölliseksi syrjäytymiseksi.

Maan hallitus on ottanut tilanteen vakavasti ja hallitusohjelman yksi kärkihankkeista on nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen. SDP linjasi puoluekokouksessaan, että nuorten yhteiskuntatakuun toteutus viedään joka kuntaan.

Raportti osoittaa, että Tampereen työttömyysaste on suurista kaupungeista kolmanneksi korkein. Myös  nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömiä on Tampereella määrällisesti enemmän kuin muissa suurissa kaupungeissa. Vaikka työttömyyden lasku on saatu pysäytettyä, meillä on yhä elokuussa paljon pitkäaikaistyöttömiä ja nuoria työttömiä. Nuorten työllisyys on myös tärkeä asia kaupungin talouden kannalta. Työttömänä nuori on yhteiskunnan tuen varassa. Lisäksi nuori on poissa tuottavasta työstä, jonka palkkatulosta hän voisi maksaa veroja.

Koulutus ei ole vain opetusta, vaan ennen kaikkea nuorten kohtaamista ja tukemista. Moni nuori tarvitsee tukea ja ohjausta kädestä pitäen. Kun säästetään esimerkiksi ammatillisesta lähiopetuksesta, kuten kesäkuun valtuussa säästettiin, säästetään siitä tuesta ja ohjauksesta, jota opettajat nuorille antavat ja myös siitä tuesta, jonka nuoret antavat toisilleen. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työttömyys, nuorisotyöttömyys, yhteiskuntatakuu, jatko-opiskelupaikka, koulu, keskeyttäminen, työtön

Johannan päiväkirja: Suvivirren sijaan säästöjä ja säästölistoja

Maanantai 11.6.2012 - Johanna Loukaskorpi

Rakas päiväkirja, lukio- ja ammatillisen koulutuksen lisäsäästövaatimukset esitettiin sopivasti juuri koulujen loppumisviikolla. Se on ovelaa politiikkaa. Raskas kouluvuosi on takana ja opettajat ovat lukukaudesta väsyneitä - opiskelijat ja opettajat molemmat odottavat jo hartain mielin lomaa. Tampereen kaupunginhallitus kuitenkin päätti, että lukukausi oppilaitoksissa päätetäänkin suvivirren sijaan lisäsäästöihin, jotka toteutetaan syksyllä. Opettajien ja opiskelijoiden kirmatessa kesälaitumelle ei kukaan muista valittaa epäoikeudenmukaisten päätösten perään. Tänään (11.6) Aamulehden Lukijalta-sivuilla useat lukio-opettajat kertovat, mistä päätöksessä on lukiossa oikeasti kyse. Tampereen kaupunki piilolomauttaa opettajansa lukiossa, ja näin heikentää tuntuvasti opetusta ja sen laatua sekä opettajien ja opiskelijoiden työhyvinvointia.

 

Kun on kyse koulutuksesta, säästöt tarkoittavat aina heikennyksiä. Kouluissa ei voi käytännössä säästää kuin opetuksesta eli työstä. Lukioiden kohdalla säästöt tarkoittavat kurssien leikkaamista. Tämä ei kerro mitään sille, joka ei ole koulumaailmaan tutustunut kuin itse siellä aikoinaan penkkejä kuluttamalla ja pulpetin kanteen piirtelemällä. Lukiossa kaupunki haluaa leikata 202 kurssia. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että kun aiemmin äidinkielen ensimmäinen lukiokurssi vaikkapa 75 lukion ykköselle olisi opetettu kolmessa samaan aikaan pidettävässä ryhmässä, säästöjen jälkeen sitä opetettaisiin vain kahdessa. Säästäjä ei tällöin ole ainakaan se lukion ykkönen, joka tarvitsisi henkilökohtaista ohjausta ja opettajan apua, mutta kukas siitä piittaa. Paperilla säästö on saatu sujuvasti aikaan. Kukaan ei tunnu piittaavan siitäkään opiskelijasta, joka kurssien vähentyessä joutuu tilanteeseen, että valmistuminen viivästyy, koska kurssia ei pidetäkään tänä vuonna. Se säästettiin seuraavalle vuodelle.  

 

Aamulehdessä oli tänään toinenkin koulutukseen säästöihin liittyvä merkittävä mielipidekirjoitus. SDP:n osaamis- ja elinkeinolautakunnan edustajat Auli Korhonen, Heini Lehtokannas ja Marja-Sinikka Tuhkanen-Mattila kirjoittavat osuvasti, mitä säästöt ammatillisella puolella tarkoittavat. Sielläkin lähiopetus vähenisi merkittävästi. On aika kyseenalaista puhua syrjäytymisen ehkäisystä, jos samaan aikaan leikataan opetuksesta, joka estää syrjäytymiskehitystä.

 

SDP:n valtuustoryhmän mielestä XL-ryhmä rikkoo sovittua budjettisopua ja leikkaa ennaltaehkäisystä. SDP ei halua leikata peruspalveluista, johon muun muassa koulutus lukiossa ja ammatillisella puolella kuuluu. Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän mielestä ennaltaehkäisy on vaikuttavuudeltaan oikeansuuntaista ja järkevää, emmekä me näe mahdolliseksi lukioiden ja ammatillisen koulutuksen lähiopetustuntien karsimista.

 

Toimin itse peruskoulussa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Olen myös opettanut lukiossa ja toiminut opettajankouluttajana normaalikoulussa. Tiedän, mitä tarkoittaa, kun opetuksesta säästetään. Silloin säästetään tulevaisuudesta. Erityisesti tällaisina aikoina jolloin monet nuoret voivat pahoin, meidän pitäisi antaa koulujen toimia niillä resursseilla, jotka niille on annettu. Olisi tärkeätä päättää kevätlukukausi säästöjen sijaan suvivirteen ja antaa opiskelijoille ja opettajille se suviloma, jonka he ansaitsevat.

 

Kirjoittaja on tamperelainn sdp:n kaupunginvaltuutettu ja opettaja

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulutus lukio säästöt leikkaukset

Mielipidekirjoitus Tori: Suomalaisnuorten lukutaito heikkenee

Keskiviikko 2.5.2012 - Johanna Loukaskorpi

Vaikka suomalaisnuoret ovat olleet lukutaidon Pisa-tutkimusten kärjessä vuosia, törmää äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja yhä useammin yläasteikäisiin nuoriin, jotka ovat onnistuneet luovimaan läpi alakoulun lukematta yhtään ainoata kaunokirjallista opusta. Sama meno jatkuu yläkoulussa. ”Mä en oo ikinä lukenu yhtään kirjaa, enkä mä perusta tälläsistä kirjajutuista”, toteaa yhdeksäsluokkalainen poika. Lukeminen ei innosta, eikä motivoi. Lukutaidon ylläpitäminen ei ole tarpeellinen taito, sillä kaikkihan lukea osaavat. Vai osaavatko?
 
Teetin vähän aikaa sitten kahdeksannella luokalla lukutaidon testin, jossa oppilaiden piti vertailla kolmea samasta aiheesta kirjoitettua uutista. Valitettavan moni oppilaista ei osannut tehdä päätelmiä tekstien pohjalta tai arvioida uutisten eroja ja luotettavuutta. Monen oppilaan lukutaidon taso oli heikko tai välttävä ja vain yksi yli 20 oppilaan ryhmästä ylsi kiitettävään arvosanaan. Samansuuntaista viestiä kuulee muiltakin äidinkielen opettajilta.
Opetusministeriön tuoreimmasta julkaisusta käy ilmi, että suomalaisnuoret ovat aiempaa huonompia lukemaan tekstejä tarkasti. Erikoistutkija Sari Sulkusen mukaan nykyään lukijat joutuvat silmäilemään suuria tekstimääriä. Hän arvelee tämän vaikuttavan siihen, että nuoret osaavat aiempaa huonommin tarkan ja yksityiskohtaisen lukutavan. Monet nykynuoret eivät enää jaksa keskittyä lukemaan tarkasti. On totuttu siihen, että kaikki tieto on klikkauksen päässä. Joka kymmenes yli 16-vuotias ei ymmärrä lukemaansa. Lukutaito näkyy koulussa pärjäämisenä, opintomenestyksenä ja elämän hallintana. Hyvään lukutaitoon liittyy kiinteästi nuoren asenne lukemista kohtaan, erilaiset lukemisen tavat ja luettavien tekstien monipuolisuus.  Sanomalehtien liiton tutkimuksesta (HS 2.2.2012) käy ilmi, että Pisa-kokeissa menestyneet ovat lukeneet erityisesti sanomalehtiä. Nuoret jakaantuvatkin yhä selvimmin niihin, jotka haluavat, osaavat ja ymmärtävät lukemaansa sekä niihin, jotka eivät halua, osaa, eivätkä ymmärrä lukemaansa. Heikko lukutaito eriarvoistaa nuorisoa ja pahimmillaan syrjäyttää nuoren jatko-opinnoista ja yhteiskunnasta.    
 
Viimeisten vuosien aikana lasten ja nuorten omaksi huviksi ja vapaa-ajan kuluksi tarkoitettu lukeminen on vähentynyt. Kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää ajattelukykyä, lisää mielikuvitusta, parantaa sanavarastoa ja kielellistä kehitystä, auttaa tiedon jäsentelyssä ja ymmärtämisessä sekä tuottaa elämyksiä. Suomalaiset kirjallisuusalan järjestöt käynnistivät Myytti lukukansasta –kampanjan, jonka tarkoituksena on vahvistaa lukemisen ja kirjallisuuden asemaa Suomessa.
 
Kirjastolla on myös tärkeä rooli lasten ja nuorten lukemisen edistämisessä. Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relanderin mukaan kirjaston tulisi olla rollaattorimatkan päässä kotoa. Kirjastojen ei tule olla vain rollaattorimatkan päässä, vaan myös koulumatkan varrella. Koulujen yhteydessä ja  välittömässä läheisyydessä olevia kirjastoja ei tule säästösyistä sulkea, vaan näiden määrärahat on turvattava ja yhteistyötä koulujen sekä kirjastojen kesken tulee lisätä. Kuntien ja valtion tulisi myös yhdessä turvata koulukirjastojen määrärahat. 
 
”Mä en ole ikinä lukenu yhtään kirjaa, enkä mä perusta tälläsistä kirjajutuista”, kirjoitti yhdeksäsluokkalainen poika kirjallisuustehtäväänsä, mutta jatkoi kysymällä: ”Löytyykö tähän jatko-osaa?” Toivoa on, mutta ei riitä, että lukemisen puolesta tehdään työtä vain kouluissa. Parhaiten lukemiseen ja lukijaksi kasvetaan kotona. Kodin ja koulun lisäksi myös poliittisen päätöksenteon on oltava lukemisen puolella.
 
Johanna Loukaskorpi
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, kaupunginvaltuutettu (sd)

Mielipidekirjoitus on julkaistu Tori-lehdessä 2.5.2012

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lukutaito, heikkeneminen, nuoret, pisa-tutkimus, koulu, kaunokirjallisuus

Vastine Tamperelainen: Eriarvoistumista tulee ehkäistä

Lauantai 7.1.2012 - Johanna Loukaskorpi

Heikki Luoto (ps) kirjoitti (Tamperelainen 31.12.) Tampereen kaupunginvaltuuston hyväksymästä koulujen eriarvoistumisen ehkäisyyn liittyvästä valtuustoaloitteestani. Kirjoituksessaan Luoto toteaa, että aloitteen vaatimista 50 000 eurosta iso osa valuu pieninä puroina valtavaan maahanmuuttokustannusten virtaan. Vaikka maahanmuutto Suomeen on kansainvälisesti vähäistä ja esimerkiksi Tampereella pääkaupunkiseutuun nähden minimaalista, käyttää Luoto ilmauksia kuten virta. Kielikuva luonnonmullistuksesta viestii uhasta ja hallitsemattomuudesta.

Aivan kuin maahanmuuttajia virtaisi Tampereelle suurena vyörynä tai tulvana, jota ei pystytä hallitsemaan.

Perussuomalaisille tyypillinen poliittinen retoriikka perustuu tällaisiin kielikuviin ja pelotteluun. Puhutaan pakkokansainvälistymisestä – aivan kuin tavallisesta tamperelaisesta tulisi uhri, joka pakolla kansainvälistetään pakolaisten ja maahanmuuttajien toimesta. Maahanmuuttajat toimivat perussuomalaisille poliitikoille sopivana syntipukkina. Koulujen eriarvoistuminen on iso ongelma ja on aivan liian helppoa syyttää siitä maahanmuuttajia. Heikki Luoto tuntuu kirjoituksessaan unohtavan, että työttömyyden kasvu, nuorison syrjäytyminen ja alueiden eriarvoistuminen ovat aivan kotitekoisia ongelmia.

Kaupunkien lähiökouluihin on 2000-luvulla keskittynyt entistä enemmän maahanmuuttajataustaisten, sosiaalisesti syrjäytyneiden, taloudellisesti heikompiosaisten perheiden lapsia mm. lastensuojeluasiakkaita ja perheitä joissa työttömyyttä on monessa sukupolvessa. Opettajat kokevat lähiökouluissa jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, sillä heillä ei ole riittävästi keinoja tukea haastavia oppilaita. Kaivattuja tukimuotoja ovat resurssi- ja erityisopettajien määrän lisäys, pienemmät ryhmäkoot ja koulunkäyntiavustajien määrä.

Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että koulut vaikuttavat merkittävästi alueiden kehitykseen. Jos koulujen oppilaspohja ja oppimistulokset eriytyvät alueellisten erojen kasvaessa, koulut kiihdyttävät entisestään alueiden eriytymiskehitystä lapsiperheiden muuttaessa alueelta tai oppilaiden hakeutuessa muihin kuin lähikouluihinsa. Koulujen ja aluekehityksen välisen kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen tiedostaminen on tärkeää, sillä kouluja tukemalla edistetään koulutusjärjestelmän tasa-arvoa ja samalla asuinalueiden tasapainoista kehitystä.

Sosialidemokraatteille koulutuksellinen tasa-arvo on yksi tärkeimmistä arvoista. Koulutuksellisen tasa-arvon periaate on meidän kaikkien etu ja koskettaa nimenomaan lähiöiden asukkaita. Sen sijaan että osoittelee perussuomalaisten tavoin ongelmia ja pelottelee niillä, tulee päätöksentekijöiden miettiä keinoja, joilla ongelmia voidaan ehkäistä. Jään odottamaan perussuomalaisia avauksia eriarvoistumisen ehkäisemiseksi.  

 Johanna Loukaskorpi, äidinkielen lehtori, kaupunginvaltuutettu (sd)

Kirjoitus on julkaistu Tamperelaisessa 7.1.2012.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulujen eriarvoistuminen, perussuomalaiset, koulutuksellinen tasa-arvo, maahanmuuttaja

Vanhemmat kirjoitukset »