PUHE: Irjalan päiväkodin ja koulun harjannostajaiset

Torstai 27.9.2018 klo 15.04 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät kutsuvieraat,

Tervetuloa Irjalan päiväkodin ja koulun harjannostajaisiin. Aivan aluksi lienee hyvä todeta, että nämä ovat ensimmäiset harjannostajaiseni.

Vaikka kyseessä ovatkin ensimmäiset harjannostajaiseni, niin Irjalan päiväkodin ja koulun päätöksenteossa olen saanut olla mukana jo heti alkuvaiheista lähtien. Yleensä rakentamishankkeiden käsittely lähtee liikkeelle palveluverkon kehittämiseen liittyvistä selvityksistä tai kiinteistön peruskorjaustarpeesta. Tässä tapauksessa ajatus uudesta päiväkoti- ja koulurakennuksesta sai alkunsa, kun Irjalan päiväkodissa todettiin vakavia sisäilmaongelmia ja rakennus päätettiin purkaa.

Lasten ja nuorten palvelujen lautakunta hyväksyi Irjalan päiväkodin ja koulun tarveselvityksen maaliskuussa 2016. Kohteen hankesuunnitelma hyväksyttiin jatkosuunnittelun lähtökohdaksi lasten ja nuorten palvelujen lautakunnassa joulukuussa 2016. Irjalan vanha päiväkoti ja sen yhteydessä oleva siirtokelpoinen päiväkotirakennus purettiin uuden päiväkoti- ja koulurakennuksen tieltä kesäkuussa 2017. Uusi rakennus sijoittuu osin purettujen rakennusten kohdalle. Rakennustyön aikana päiväkoti toimii tontilla olevissa väistötiloissa, erillisessä siirtokelpoisessa rakennuksessa ja perusparannetussa vanhassa kartanossa.

Vanhan päiväkodin tilalle on suunniteltu kaksikerroksinen uusi päiväkoti ja pienten koululaisten koulurakennus. Uudisrakennus rakennetaan tontille, joka sijaitsee Takahuhdin kaupunginosassa luonnonkauniissa ympäristössä lähimetsän vieressä. Päiväkodissa on tulevaisuudessa 190 hoitopaikkaa, ja koulu on mitoitettu 140 lapsen oppilasmäärälle. Lisäksi rakennuksessa on tilat avoimen varhaiskasvatuksen ryhmälle. Irjalan päiväkodin toiminnassa korostetaan jatkossakin luontokasvatusta ja liikuntaa, mikä näkyy suunnittelussa.

Uuden päiväkodin ja koulun suunnittelussa otetaan mallia uusimmista pedagogisista näkemyksistä ja tilat on suunniteltu monipuolisiksi oppimistiloiksi. Myös kalusteet mietitään uuden oppimiskäsityksen mukaan. Näin kaikkia tiloja pystytään tulevaisuudessa hyödyntämään varhaiskasvatuksessa ja koulun oppimisessa, ja ne ovat mahdollisimman joustavia ja avattavissa tarvittaessa toisiinsa, jos ryhmät haluavat työskennellä yhdessä. Päivähoidon tiloja on sekä ensimmäisessä että toisessa kerroksessa. Esi- ja alkuopetuksen tilat ovat toisessa kerroksessa. Korkea aulatila toimii rakennuksen kokoavana tilana, johon on suora yhteys ryhmä- ja opetustiloista ja henkilökunnan tiloista. Kaikkiin tiloihin on esteetön pääsy. Minusta on erityisen tärkeää, että henkilökunnan toiveita kuunnellaan tarkalla korvalla ja ne otetaan huomioon mahdollisimman hyvin suunnittelu- ja rakennusvaiheessa, sillä kasvatuksen ammattilaiset tietävät parhaiten, mikä toimii varhaiskasvatuksen, esi- ja alkuopetuksen arjessa ja mistä saattaa päivittäisessä käytössä seurata ikäviä yllätyksiä, jos niitä ei huomioida jo suunnittelun aikana.

Hyvät kuulijat,

Koulujen ja päiväkotien tulevaisuuteen vaikuttavat pedagogiikan lisäksi sisäilmaongelmat. Tampereen kouluissa ja päiväkodeissa näitä on laajasti. Sisäilmaprosessissa meillä on tällä hetkellä yhteensä 26 peruskoulurakennusta ja 25 päiväkotia.

Tampereella käsitellään parhaillaan päiväkoti- ja kouluverkkoa. Sivistys- ja kulttuurilautakunta päättää palveluverkosta lokakuun kokouksessa. Palveluverkkoselvityksen lähtökohtina ovat pormestariohjelma, jossa todetaan muun muassa seuraavasti: ”Perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen tulevaisuuden palveluverkosta tehdään suunnitelma, joka sisältää lapsivaikutusten arvioinnin. Suunnitelman lähtökohtina ovat lasten määrän kasvu, uuden opetussuunnitelman mukainen oppimisympäristö, monipuolinen opetustarjonta ja nykyisten tilojen sisäilmaongelmat sekä kulkuyhteydet.” Lisäksi palveluverkkoselvitys perustuu uusimpaan väestösuunnitteeseen ja palveluverkkosuunnittelun periaatteisiin.

Palveluverkkoselvityksen yhteydessä on nähty tärkeäksi, että jatkossa on luotava selkeät korjaus- ja uudisrakentamisen periaatteet. Uudiskohteissa tulee pyrkiä ratkaisuihin, jotka mahdollistavat tilojen joustavan käytön, lisäksi on huomioitava myös päiväkoti- ja koulutilojen laajempi käyttö liikuntaryhmien tarpeisiin ja muuhun järjestötoimintaan. Uusissa päiväkoti- ja koulurakennushankkeissa tulee myös pohtia useampaan kerrokseen rakentamista, sillä tiivis kaupunkirakenne edellyttää uudenlaisia vaihtoehtoja.

Hyvät rakennusalan ammattilaiset ja kutsuvieraat,

Odotan innolla, että pääsen tutustumaan rakenteilla olevaan päiväkotiin ja kouluun. Niin ja saan elämäni ensimmäistä harjannostajaislohikeittoa. Sitä ennen haluan vielä kiittää Tampereen kaupungin puolesta Tilapalveluluita, rakennuttaja Hartelaa ja kaikkia muita suunnittelussa, rakentamisessa ja toteuttamisessa mukana olevia tahoja, ammattilaisia ja hankkeessa mukana olleita työntekijöitä. Isot kiitokset.

PUHE: Lukutaidon iltapäivässä opettajille

Tiistai 25.9.2018 klo 15.00 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät opettajat,

Tervetuloa Tampereen kaupungin, Tampereen kaupunginkirjaston ja Lukeva Tampere -työryhmän puolesta tänne Metsoon keskustelemaan lukemisesta ja sen edistämisestä sekä kuulemaan, miten Tampereella sanataide ja lasten ja nuorten kirjallisuus näkyvät yhteisöjemme toiminnassa ja tapahtumissa tänä vuonna.

Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina. Aiemmalta ammatiltani olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joten olen nähnyt käytännössä sen, miten lasten ja nuorten lukeminen on viimeisten vuosien aikana hiipunut, lukutaito heikentynyt ja lukeminen vapaa-ajan harrastuksena selvästi lasten ja nuorten elämässä vähentynyt. Olen itse kirjoittanut asiasta lukuisia mielipidekirjoituksia näiden politiikassa viettämieni vuosien aikana ja nostanut asiaa esiin monissa eri yhteyksissä. Apulaispormestarikauteni aluksi halusin perustaa työryhmän pohtimaan, miten lukemista voidaan vielä paremmin edistää Tampereella, miten perheitä voitaisiin kannustaa lukemaan vielä enemmän neuvolaikäisille lapsille, miten varhaiskasvatuksessa voitaisiin innostaa lapsia lastenkirjallisuuden ja sanataiteen maailmaan tai miten peruskoulun oppilaita ja toisen asteen opiskelijoita motivoidaan lukemaan ja löytämään kirjallisuuden maailmat. Tässä kaikessa Te opettajat olette avainasemassa. Siksi Te olette täällä tänään ja kiitän jo etukäteen Teitä kaikkia, jotka viette kirjallisuuden, sanataiteen ja lukemisen ilosanomaa eteenpäin kouluissamme.

Aivan viime vuosina huoli lasten lukemisesta ja sen vähenemisestä on tavoittanut koko Suomen, ja sitä onkin käsitelty laajasti medioissa. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen heräsi äidinkielenopettajien, luokanopettajien, asiantuntijoiden ja tutkijoiden sekä kirjailijoiden huoleen ja perusti kansallisen lukutaitofoorumin vastaamaan lukutaidon ja lukuinnon heikkenemiseen. Foorumin tehtävänä oli laatia suuntaviivat lasten ja nuorten lukutaidon ja lukemisharrastuksen kehittämiselle, ja se kokosi laajasti yhteen lukutaidon asiantuntijoita ja aiheen parissa toimivia tahoja. Meillä on täällä tänään paikalla Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen ja sanataideopettaja Pia Krutsin, jotka ovat osallistuneet lukutaitofoorumin työskentelyyn ja kuulette tarkemmin foorumin työskentelystä ja ehdotettuja toimenpiteitä lukuinnon parantamiseksi.

Hyvät kuulijat,
Maailman paras peruskoulu synnyttää maailman parhaat lukijat. Todellisuus on nykyään tylympi. Pisa-tutkimus on osoittanut, että Suomessa erot sukupuolten välillä lukutaidossa ovat OECD-maiden suurimmat. Pojat ovat lukutaidossa 1,5 vuotta tyttöjä jäljessä. Eikä siinä kaikki - myös tyttöjen lukutaito heikkenee. Peruskoulun läpäisevistä pojista joka kahdeksas ei osaa lukea hyvin, jotta menestyminen jatko-opinnoissa olisi mahdollista. Heikkojen lukijoiden määrä on viimeisten vuosien aikana merkittävästi lisääntynyt ja huippulukijoiden määrä vastaavasti vähentynyt. Alle 25-vuotiaiden lukutaidon taso on tällä hetkellä heikompi kuin reilu vuosikymmen aikaisemmin.

Perinteinen kirja ei ole pitänyt pintaansa kilpailussa vapaa-ajasta. Sen ovat syrjäyttäneet tietokone-, netti- ja kännykkäpelit ja sosiaalisen median lisääntynyt käyttö. Lapsilla ja nuorilla ei ole enää aikaa lukea. Syksyllä 2014 Suomessa vieraili yhdysvaltalainen lukutaitotutkija William B. Brozo. Hänen mukaansa lukutaito näkyy opintomenestyksessä ja sosiaalisessa hyvinvoinnissa. Brozo on havainnut hyväksi keinoksi vanhempien oppilaiden hyödyntämisen juuri lukemaan oppineiden lukuharrastuksessa. Isommat koululaiset voivat suositella nuoremmille luettavaa, he voivat lukea ääneen ja kertoa omista lukukokemuksistaan. Tällaisissa kokeiluissa vanhempien koululaisten oma asenne lukemista kohtaan kohenee samalla. Itse olen saanut hyviä tuloksia eri-ikäisten yhteisistä kirjallisuustunneista.

Onneksi lasten ja nuorten lukemattomuuteen ja lukumotivaation lisäämiseen on heräilty eri puolilla maata ja lukutaitofoorumin myötä lukuinnon herättämisen on myös varattu rahaa.Lukutaitofoorumi julkaisi elokuun lopussa lasten ja nuorten lukutaidon ja lukemisharrastuksen kehittämisen suuntaviivat. Lukutaitofoorumin työn tuloksena on syntynyt Lukuliike, jonka tarkoituksena on innostaa ja haastaa kaikki mukaan tekemään kampanjoita lukemisen puolesta. Oman haasteen ja kampanjan voi perustaa kuka tahansa tai mikä yhteisö tahansa – ja kertoa siitä sosiaalisessa mediassa käyttäen aihetunnistetta #lukuliike. Lukukeskuksen toteuttaman Lukuliike koulussa -kampanjan tarkoituksena on innostaa lapset ja nuoret takaisin kirjojen pariin. Lukuliike koulussa tuo elämyksellisin keinoin lukemisen mukaan lasten ja nuorten arkeen ja koulupäiviin. Kampanja toteutetaan yhteistyössä koulujen, kirjastojen, sanataidekoulujen ja laajasti muiden alan asiantuntijoiden kanssa. Koulukampanja toteutetaan lukuvuoden 2018-2019 aikana. Toivottavasti lähdette kaikki mukaan #lukuliikkeeseen. Teitä lukemisesta motivoituneita opettajia tarvitaan jalkauttamaan lukuliike kouluihin ja arkeen.

Haluan nostaa vielä yhden asian esiin eli Lukuklaanin, joka laajenee tänä lukuvuonna yläkouluihin. Suomen Kulttuurirahasto lahjoittaa miljoona euroa käytettäväksi yläkouluikäisten nuorten lukemisen edistämiseen ja lukutaidon tukemiseen. Yläkoulujen Lukuklaanin kohderyhmänä ovat kaikki Suomen ylä- ja yhtenäiskoulut ja jokainen ylä- ja yhtenäiskoulu saa lahjoituksena sadan kirjan paketin. Hankkeen käytännön toteutuksesta vastaa Tampereella sijaitseva Lastenkirjainstituutti. Siitäkin varmasti kuulette tänään lisää. Hankkeen kautta Suomen Kulttuurirahasto tukee Opetus- ja kulttuuriministeriön Lukutaitofoorumin työtä lasten ja nuorten lukemisen edistämiseksi.

Entisenä koulukirjastonhoitajana näen koulukirjastojen ja yleisten kirjastojen merkityksen lukutaidon ylläpitämisessä ja lukemiseen innostamisessa erittäin merkitykselliseksi. Ihanteellisinta olisi, jos kirjat olisivat näkyvä osa mahdollisimman monen lapsen koulupäivää. Välitunnilla oppilas voisi tarttua koulukirjastossa tai koulun yhteydessä olevassa lähikirjastossa nuortenkirjaan, lukea lehtiä tai sarjakuvia. Erilaiset lukukerhot, -porkkanat ja draamalliset kirjallisuustunnit kannustavat osaa koululaisista lukemaan enemmän. Miespuoliset lukevat esikuvat ovat myös erittäin tärkeitä poikien lukumotivaation lisääjiä. Kotien ilmapiirillä on suuri merkitys lukuharrastuksen tukemisessa. Finlandia-palkinnon voittanut Jussi Valtonen totesi eräässä haastattelussa, että hänen onnensa olivat lukevat kaverit. Kavereiden kirjavinkit otetaan todesta. Jokaisella pojalla ja tytöllä olisi hyvä olla vähintään yksi lukeva kaveri.

Toivotan teille kaikille oikein innostavaa iltapäivää lukemisen parissa ja lukuintoa.

PUHE: Tsetanes naal -koulutushankkeen loppuseminaari

Torstai 20.9.2018 klo 11.19 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat loppuseminaarin osallistujat,

Sydämellisesti tervetuloa Tšetanes naal -koulutuspolulla romanihankkeen loppuseminaariin. Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina.
Tšetanes naal -romanihanke - alkoi meillä Tampereella vuonna 2016, ja se päättyy varsinaisesti tämän vuoden lopussa. Valtakunnallista hanketta koordinoi Diakonia-ammattikorkeakoulu, ja sitä tehdään yhdessä Suomen Romanifoorumi ry:n, Helsingin, Tampereen ja Salon kaupunkien, Helsingin Diakonissalaitoksen, Seurakuntaopiston sekä Otavan Opiston kanssa.

Alun perin hankkeeseen lähdettiin Tampereella, koska päättötodistuksen saaminen tuotti tuskaa muutamille romaninuorille ja osalla romaninuorista oli myös enemmän poissaoloja koulusta tai haluttomuutta ottaa koulun tarjoamaa tukea vastaan. Lisäksi kouluissa koettiin, että yhteistyö romaninuorten huoltajien kansaa sujui vaihtelevasti tai sitä saatettiin pitää hankalana.

Hanke on osoittautunut tarpeelliseksi, ja sen avulla on ollut mahdollisuus luoda pysyvä toimintamalli, jota voidaan jatkossa monistaa muihin vastaaviin tilanteisiin tai vähemmistöryhmiin sopivaksi. Hanke on vahvistanut romanikulttuurin tuntemusta palveluissamme ja tuonut sitä näkyväksi. Hanke on toiminut osana perusopetuksessa annettavaa tukea ja ehkäissyt romaninuorten syrjäytymistä. Hankkeen myötä lähes kaikki hankkeessa mukana olleet nuoret ovat saaneet jatko-opiskelupaikan toiselta asteelta. Haluan jo tässä vaiheessa kiittää kaikkia hankkeessa mukana olleita Tampereen kaupungin työntekijöitä ja hanketyöntekijä Keijo Svartia. Erityiskiitos myös hankkeessa mukana olleille romaninuorille ja heidän vanhemmilleen. Kiitän tässä myös hankkeen rahoittajia. Hanke toteutetaan Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) varoilla. Rahoittajana toimivat opetus- ja kulttuuriministeriö ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.

Hyvät kuulijat,
Romanivähemmistö on pitkään ollut Suomessa sorretussa asemassa, eikä romanikulttuuri tai kulttuuriin kuuluvat tavat ole tuttuja valtaväestölle. Sen sijaan tarinat mustalaisista ja arkipäivän rasistinen vihapuhe ovat liiankin tuttuja. Moni romani kokee syrjintää arjessaan päivittäin.

Tampereella on vuodesta 2012 toiminut pormestarin asettama paikallinen romanityöryhmä. Työryhmä perustettiin aikoinaan alueellisen romaniasianneuvottelukunnan aloitteesta parantamaan romanien elinoloja ja jalkauttamaan Suomen romanipoliittista ohjelmaa. Työryhmä on koonnut keskeisiä toimijoita eri yhteiskuntasektoreilta yhteistyöhön perustuvaan kehittämistyöhön.

Poikkihallinnollisen romanityöryhmän tehtäväksi on määritelty erityisesti paikallisen romanityöväestön osallistumismahdollisuuksien kehittäminen omien elinolojensa edistäjinä sekä viranomaisten ja romanien välisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön kehittäminen. Työryhmässä on pyritty käsittelemällä asian kannalta keskeisiä teemoja kuten asumista, perhetyötä, perusopetusta, ammatillista koulutusta ja työllisyydenhoitoa. Lisäksi romanityöryhmä on toiminut valtakunnallisen Tšetanes naal - koulutuspoluilla -hankkeen Tampereen ohjausryhmänä.

Tampereen kaupunki pyrkii yhdenvertaisuussuunnittelun ja suunnitelman jalkauttamisen kautta tukemaan eri väestöryhmien, vähemmistöjen ja erityisryhmien yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuussuunnittelutyön avulla jaetaan samalla tietoa erilaisista vähemmistöryhmistä. Yhdenvertaisuussuunnitelman laadinnassa mukana ollut romanityöryhmä on todennut, että asenteet romaneita kohtaan ovat ylivoimaisesti suurin haaste yhdenvertaisuuden ja asukkaiden tasa-arvon edistämisessä. Mielestäni kaupungin tulee aktiivisesti tukea oikeutta oman kulttuurin ilmaisuun puuttumalla romanien kokemaan syrjintään, luomalla yhdenvertaisia käytäntöjä ja vaikuttamalla erityisesti asenteisiin. Iita Järvisen opinnäytetyössä Romanien ääni todetaan, että esimerkiksi lainsäädännöllä ei pystytä poistamaan romanien kohtaamaa syrjintää, vaan ennen kaikkea tarvitaan aitoja kohtaamisia romanien ja valtaväestön kesken, minkä lisäksi jokaiselta meistä vaaditaan omakohtaista halua muuttaa käsityksiään romaneista.

Hyvä seminaariväki,
Palaan hetkeksi vielä Tšetanes naal -hankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on ollut koulutuksen ja ohjauksen avulla auttaa romaneita pääsemään paremmin kiinni yhteiskuntaan ja työelämään muun muassa tarjoamalla yksilöllistä tukea koulunkäyntiin.

Työ on ollut ennen kaikkea intensiivistä ja ratkaisukeskeistä verkostotyötä, erityisnuorisotyötä erityisnuorille, rinnalla kulkemista ja se on perustunut nuoren ja huoltajien kanssa tehtävään luottamukselliseen yhteistyöhön. Työhön on kiinteästi kuulunut myös vapaa-ajan harrastuksen löytäminen ja nuoren identiteetin vahvistaminen. Hankkeella on ollut merkittäviä vaikutuksia yksittäisten nuorten elämään. Nuoret ovat pystyneet vaikuttamaan omaan koulunkäyntiinsä ja kokeneet osallisuutta. Hankkeessa mukana olleiden nuorten koulupoissaolot ovat vähentyneet, koulumotivaatio parantunut, minäkuva ja vuorovaikutustaidot vahvistuneet ja perhesuhteet parantuneet. Romanioppilaat ovat hyötyneet omasta tukihenkilöstä, joka on tukenut koulunkäynnissä, auttanut perheitä ja oppilaita siirryttäessä toiselle asteelle. Nuorilla oman kulttuurisen identiteetin tukeminen on ollut erityisen tärkeää. Samalla on järjestetty tapahtumia, joilla on ollut ja tulee olemaan iso merkitys romanikulttuurin vahvistamisessa ja esilletuomisessa.

Vaikka romanihanke nyt loppuukin, niin toivon, että hankkeen aikana opitut työtavat ja hyvät käytännöt jatkavat toimintatapoina jatkossakin. Erityisesti toivon, että romanien tukihenkilötoiminta jatkaa hankkeen loputtuakin. Toivotan teille kaikille hyvää ja mielenkiintoista seminaari-iltapäivää!

PUHE: Ikäihmisten tempauspäivä

Torstai 23.8.2018 klo 12.38 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät ikäihmisten tempauspäivään osallistuvat ikäihmiset, järjestöjen edustajat ja yhteistyökumppanit,

Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina. Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleeksi ikäihmisten tempauspäivään. Tempausta järjestävät yhteistyössä kaupungin kanssa useat kolmannen sektorin järjestöt ja vanhusneuvosto.

Tämän päivän tempauksessa esitellään viimeisimpiä innovaatiota ikäihmisten omatoimisen asumisen ja elämisen sekä toimintakyvyn parantamiseksi. Iän myötä monet elimistön toiminnot vähitellen heikkenevät. Heikentynyt toimintakyky lisää riskiä erilaisille tapaturmille, kuten kaatumisille. Turvallinen ympäristö ja kaatumisten ehkäisy, hyvä ravitsemus sekä toimintakyvyn ylläpitäminen vahvistavat edellytyksiä selviytyä jokapäiväisistä askareista ja asumisesta pitempään kotona.

Hyvä toimintakyky mahdollistaa itsenäisemmän elämän ja luo edellytyksiä osallistua harrastuksiin ja muihin itselle tärkeisiin tapahtumiin. Tarpeenmukaiset palvelut, apuvälineet ja sopivaksi muokattu ympäristö tukevat myös toimintakyvyltään heikentyneen iäkkään hyvinvointia ja osallisuutta. 

Toimintakyvyn kehittäminen ja ylläpitäminen on inhimillisesti tärkeää mutta myös yhteiskunnallisesti kannattavaa. Yhteiskuntamme sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys ja hyvinvointi nojaavat vankasti väestön toimintakykyisyyteen, myös iäkkäiden ihmisten kotona selviytymiseen. Esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinongelmat ovat suurin toimintakykyä heikentävä ja eniten kipua aiheuttava sairausryhmä. Tuki- ja liikuntaelinongelmat aiheuttavat kunnille satojen miljoonien kulut puhumattakaan inhimillisistä kärsimyksistä, joita niistä seuraa yksittäisille ihmisille.  

Hyvät kuulijat,

Tampere on yksi Suomen vetovoimaisimmasta kaupungeista, mikä tarkoittaa samalla sitä, että kaupunki kasvaa vuodessa peräti 2 500–3 500 asukasta. Yli 75-vuotiaiden määrä kasvoi viime vuonnakin noin 700:lla. Väestön ikääntymisen myötä toimintarajoitteisia ja apua tarvitsevia henkilöitä on joukossamme yhä enemmän.

On tärkeää miettiä, miten me vastaamme kaupungin asukasmäärän kasvuun ja ikärakenteen muutokseen ja kuinka samalla tuemme kotona sekä laitoksissa asuvien toimintakykyä. Samalla tulee huolehtia, että ikäihmisistä ei puhuta vain palveluiden käyttäjinä, vaan että nähdään vanhusten ja ikääntyvän väestön suuri arvo ja myönteiset mahdollisuudet yhteiskunnassa. Haluan muistuttaa, että meidän kaikkien yhteinen tehtävä on huolehtia siitä, ettei kukaan kotona asuva ikäihminen koe yksinäisyyttä ja turvattomuutta kotonaan. Tässä meillä kaikille on vielä paljon tehtävää.

Väestön toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen vaatii useita toimia, ja mukaan tarvitaan laaja joukko toimijoita eri sektoreilta aina yhdyskuntasuunnittelusta ja palveluiden kehittäjistä järjestöihin ja vapaaehtoistoimijoihin. Tampereella on esimerkiksi Elonpolkuja-verkosto, joka on valtakunnallisesti tunnustettu, lähes 80 yhteisön, yhdistyksen ja yritysyhteistyökumppanin ikääntyvien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yhteistyöverkosto. Ideana on ollut edistää ikäihmisten hyvinvointia ja sitä kautta itsenäistä kotona selviytymistä. Verkosto on tarjonnut tamperelaisille toimivan ja positiivisen ikääntymisen mallin. Haluankin tässä kiittää kaikkia verkostossa aktiivisesti mukana olevia ja tämänkin päivän järjestelyistä vastaavia tahoja.  

Hyvät kuulijat,

Tänään saamme tutustua tekniikan ja digitalisaation mukanaan tuomiin innovaatioihin ikäihmisten arjen helpottamiseksi, mutta haluan kuitenkin korostaa sitä, että tekniikka ei voi koskaan korvata ihmisten välisen vuorovaikutuksen merkityksellisyyttä.

Toivotan teille kaikille oikein mukavaa toimintapäivää. Näillä sanoilla ja ajatuksilla avaan Ikäihmisten tempauspäivän.

PUHE: Innokas-robotiikkaturnaus

Tiistai 15.5.2018 klo 10.38 - Johanna Loukaskorpi

Tervehdys kaikki robotiikkaturnauksen osallistujat, opettajat ja oppilaat

Lämpimästi tervetuloa näin kesäloman kynnyksellä Innokas 2018 -robotiikkaturnaukseen Tampereelle! Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin Tampereella hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina. Palvelualueeni käsittää muun muassa kasvatus- ja opetuspalvelut.

Innokas2018 -robotiikkaturnaus järjestetään yhteistyössä Taitaja2018 -organisaation, Innokas-verkoston sekä Tampereen kaupungin perusopetuksen kanssa. Teitä tapahtumaan ilmoittautuneita kilpailijoita on noin 500 perusopetuksen oppilasta ympäri Suomea 156 joukkueessa. Turnauksessa kisaillaan neljässä Innokas-lajissa: Xsumossa, Pelastuksessa, Tanssi ja teatterissa sekä Freestylessä ja näytösluontoisesti Vex-lajissa. Nämä lajit eivät robotiikkaa harrastamattomalle kerro yhtikäs mitään, mutta varmasti teille osallistujille sitäkin enemmän. Odotan itsekin innolla, että pääsen tutustumaan, mitä nämä lajit pitävätkään sisällä ja millaisia tekniikan taitajia täältä turnauksesta paljastuukaan. Ainakin tarkoitus on rakentaa toimivia robotteja annetun tehtävänannon mukaan. Jännittävää!

Hyvät nuoret,

Moni aikuinen saattaa ajatella, että robotit ovat jotakin, jota löytyy vain tieteiselokuvista tai -kirjallisuudesta. Emme välttämättä huomaa, että robotit ovat jo meidän kaikkien arkipäivää. Esimerkiksi perheen auto voi sisältää 20 tietokonetta, varastosta saattaa löytyä ruohonleikkuurobotti ja olohuoneen lattialla vilistää imurirobotti. Laajasti ajateltuna kaikki älykkäät kodinkoneen voidaan itse asiassa laskea roboteiksi. Lisäksi roboteiksi voidaan kutsua myös ihmisen tekemistä korvaavia ohjelmistoja kuten hakurobotteja.

Robotiikan historia liittyy teknologian kehittymiseen. Robotiikan on mahdollistanut, metalliteknologian-, sähkötekniikan- ja elektroniikan kehitys. Robotiikan merkitys tulevaisuudelle on merkittävä.  Professori Ville Kyrki Aalto-yliopistosta on todennut, että on ennustettu, että jo vuonna 2020 markkinoilla on vain tuhat euroa maksava tietokone, jolla on ihmisen älykapasiteetti. Robotiikka mahdollistaa myös monia asioita työelämälle. Niin sanotut Cobotit alkavat yleistyä. Ne ovat robotteja, jotka työskentelevät yhteistyössä ihmisten kanssa samoissa tiloissa ja tehtävissä. Tällaisia coboltteja tullaan varmasti näkemään esimerkiksi vanhustenhuollossa. Uskotaan myös, että robottiautot tulevat mullistamaan liikenteen. Robottiauto helpottaisi kummasti omaakin ajamistani. Niitä odotellessa...

Uusi opetussuunnitelma ja digitalisoitunut yhteiskunta edellyttää myös koululta muuttuvia ja luovia tapoja hyödyntää teknologiaa ja robotiikkaa oppimisessa ja koulun toiminnassa.  Opetushallitus onkin sisällyttänyt ohjelmoinnin perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että peruskoulussa on alettu opettaa kaikilla vuosiluokilla ohjelmointia syksystä 2016 alkaen. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että 1-2. luokilla opetetaan erilaisia toiminta- ja ajattelumalleja leikkien ja pelien kautta. Lisäksi voidaan hyödyntää alkupetukseenkin sopivia robotteja. 3-6. luokilla ohjelmointiympäristöjen avulla käydään läpi koodaamisen peruskäsitteitä. Voidaan esimerkiksi tutustua lego-robotteihin. 7-9 luokilla perehdytään tarkemmin johonkin oikeaan ohjelmointikieleen sekä syvennetään ja sovelletaan robotiikan osaamista.

Tampereella kehitetään ennakkoluulottomasti digitaalisia oppimisympäristöjä Smart Tampere -ohjelmassa ja edistetään tekoälyn sekä robotiikan soveltamista ja hyödyntämistä kaupungin hyvinvoinnin rakentumisessa.

Tampereen kaupunki on aloittanut kokeilun, jossa käytetään puhuvia robotteja matematiikan sekä saksan ja englannin kielten harjoittelussa esikoulussa ja 1.-2. luokilla. Robotteja on hankittu kaikkiaan neljä kappaletta. Kokeiluun on otettu kolme pientä pöllöä muistuttavaa matematiikkarobottia ja yksi pieni ihmismäinen humanoidirobotti Elias kielten harjoitteluun. Robotit ovat herättäneet kiinnostusta ympäri Suomea ja maailmaa ja mediapyöritys Eliaksen ympärillä on ollut melkoista. Elias nousee myös tänään estradille, joten minun onkin hyvä tästä väistyä ja antaa tilaa teknologian tähdellemme.

Toivotan Teille kaikille nuorille ja teidän opettajillenne oikein innostavaa ja antoisaa robotiikkaturvausta. Toivottavasti kipinä, jonka Te nuoret olette peruskoulussa ohjelmoinnin ja teknologian saralla saaneet, jatkuu ja avaa ovia jatko-opintoihin ja työmarkkinoille asti. Toivotan teille tässä samalla myös oikein aurinkoista ja ansaittua kesälomaa!

Näillä sanoilla ja ajatuksilla avaan Innokas 2018 -robotiikkaturvauksen.

 

PUHE: Kintulammin retkeily- ja luonnonsuojelualueen vihkiäiset

Lauantai 5.5.2018 klo 8.57 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat avajaisvieraat,

”Viherjäisel laattialla, / mis ei seinät hämmennä, / Tähtiteltiin korkeen alla / Käyskelen ja laulelen, / ja kaiku ympäri kiirii.” Näin kuvailee metsää kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi kuuluisassa runossaan Metsämiehen laulu. Jokainen meistä saa tänään olla metsän poika tai tyttö - sankar jylhän kuusiston. Tänään me avajaisvieraat pääsemme metsään, kuulemme honkien huminan ja koemme vihreyden sekä luonnon heräämisen ympärillämme. Puheeni Kintulammin retkeily- ja luonnonsuojelualueen avajais- ja vihkiäisjuhlassa on samalla ylistyspuheenvuoro suomalaisen luonnon kauneudelle ja puhtaudelle ja kulkijoille avautuville monipuolisille retkeilyreiteille pitkospuineen ja laavuineen.

Hyvät kuulijat,

on ilahduttavaa nähdä teidät kaikki täällä luonnonhelmassa retkeily- ja vaellusvarusteissanne. Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja vastaan Tampereen apulaispormestarina hyvinvoinnin palvelualueesta.

Luonnon näkeminen, kokeminen ja aktiivinen luonnossa oleskelu lisäävät tutkimusten mukaan ihmisten hyvinvointia monella tapaa. Luonnosta saatavat hyvinvointivaikutukset myös pysyvät pitkään. Tutkimusten mukaan luonnon läheisyys elinympäristössä vähentää ihmisten sairastavuutta ja lisää onnellisuutta. Perinteisesti luonto ja metsä on merkinnyt meille suomalaisille paljon. Monet suomalaisille tyypilliset vapaa-ajan toiminnot - marjastus, sienestys, kalastus, vaeltaminen, hiihtäminen, mökkeily - liittyvät läheisesti ulkoiluun ja luontoon.

Me Tampereella olemme erityisen onnekkaita. Täällä luonto on lähellä. Se ympäröi meitä ja tarjoaa monipuolisesti hyvinvoinnin lähteitä. Meillä järvet ulottuvat kaupungin keskustaan, samoin metsät. Tampereen keskustaa halkoo ikoninen Tammerkosken kansallismaisema, ja kaupungin laidalla kohoaa maailman korkein pitkittäisharju, Pyynikinharju. Näsijärven ja Pyhäjärven aalloille pääsee hetkessä.

Tampereen alueella pääsee nauttimaan puhtaasta ilmasta, vehreistä metsistä ja kirkkaista järvistä miltei kaikkialla. Näistä elementeistä on helppoa ammentaa terveyttä ja hyvinvointia, varsinkin kun metsän ja järvien antimista pääsee nauttimaan ihan ilmaiseksi. Lähimetsään voi syksyisin poiketa poimimaan ämpärit täyteen marjoja ja sieniä. Pirkanmaan alueelta löytyy myös useampia suojeltuja ja arvokkaita kansallispuistoja, kuten Helvetinjärven alue, jonka upeat rotkolaaksot kutsuvat seikkailemaan, patikoimaan ja nauttimaan luonnon omasta valo- ja ääniesityksestä.

Hyvät luonnon ystävät,

Viimeisten vuosikymmenten aikana yhteiskunnalliset muutokset, kaupunkien kasvaminen ja tiivistyminen ovat asettaneet monia haasteita ja heikentäneet esimerkiksi lasten ja nuorten luontosuhdetta. Sitä tärkeämmäksi muodostuvat tällaiset kaupunkien läheisyyteen perustetut retkeily- ja luonnonsuojelualueet kuten vaikkapa Kintulammi.

Jylhissä ikimetsissä on hiljaista taikaa. On suuri onni, että on tällaisia paikkoja perustetaan, kuten Kintulammin luonnonsuojelualue. Alueita, jotka ovat kaupunkilaisten helposti saavutettavissa. Asukkaat voivat kevyellä varustuksella, eväiden ja säähän sopivan vaatetuksen kera, päästä yksin tai perheen kera tällaiseen upeaan luontokohteeseen. Kintulampi on Tampereen kaupungin tähän saakka laajin 548 hehtaarin luonnonsuojelualue.
Kintulammille on viime vuoden aikana rakennettu monipuolinen retkeilyreitistö opasteineen ja taukopaikkoineen. Luontoelämyksien suunnittelussa on huomioitu esteettömyys. Väylät on tehty sellaisiksi, että myös lastenvaunuilla ja pyörätuolilla pääsee perille. Tampereen kaupungin vammaisneuvosto on mielenkiinnolla seurannut Kintulammin rakentumista ja odottaa siitä todella kaivattua lisää tamperelaisen esteettömän luonnossa liikkumisen kartalle. Esteettömiä luontoliikuntakohteita on Tampereen seudulla kovin vähän, vaikka luonnon sekä etenkin metsän rauhoittava ja palauttava vaikutus yleisesti tiedetään.

Retkeilyreittien pituudet vaihtelevat sadoista metreistä 15 kilometriin, joten ne palvelevat erilaisia käyttäjäryhmiä lapsiperheistä aktiivisiin retkeilijöihin. Alueelta löytyy viisi nuotiopaikkaa, joista neljän yhteyteen on rakennettu laavu. Kaikki rakennusmateriaalit on kuljetettu paikalle käsin, kärryillä tai veneellä. Lämpimät kiitokseni kaikille Kintulammin rakentamiseen ja varustamiseen osallistuneille.

Hyvät vieraat,

Halusittepa luonnon rauhaa tai vauhdikkaampia luontokokemuksia, Tampereella olette oikeassa paikassa. Jylhät kalliomme tarjoavat kiipeilymahdollisuuksia. Humisevat harjumme hiljentymishetkiä.

Tampere on kansallisesti erittäin vetovoimainen kaupunki, mutta kaupungin kansainvälistä tunnettuutta on lisättävä. Matkailumarkkinoinnissa luonto on yksi iso valttimme ja sitä kannattaa hyödyntää maailmalla Tamperetta markkinoitaessa. Tampereen kansainvälisiä vahvuuksia ovat luonnon läheisyys, lukuisat järvet, korvaamattomat lähimetsämme, ainutlaatuiset luonnonsuojelualueemme - puhdas ja monimuotoinen luonto ympärillämme. Näistä kannattaa pitää kiinni, niitä arvostaa ja vaalia. Suomalaisen luonnon mahdollisuudet hyvinvoinnin edistämisessä ja matkailumarkkinoinnissa ovat rajattomat. Luonnon valttikortit ovat meidän ihmisten käsissä ja meidän tehtävämme on myös suojella ympäristöä sekä luontomme monipuolisia eliö- ja kasvilajeja.

Aloitin puheeni Kiven sanoilla metsästä ja päätän puheeni samoin - suomalaisen metsän ylistykseen Maaria Leinosen runon sanoilla: ”Tätä metsää rakastan: / naavapartakuusia /suopursusoita / kivikkorinteitä / neulaspolkuja / Rakastan iltaan hiljenneenä / kevään lauluja / helisevänä / myrskyssä kohisevana. / Tätä karua / hoitamatonta. / Keloineen / pahkoineen / lahorastaineen. / Tätä metsää rakastan. / Tätä maata.”

Rakastakaamme ja varjelkaamme näitä metsiä. Toivotankin teille kaikille rentouttavaa päivää luonnossa. Oli se sitten lyhyt tai pidempi. Kuunnellaan, miten metsä puhuu ja nautitaan yhdessä luonnon voimasta Kintulammilla! Näillä ajatuksilla avaan ja vihin Kintulammin retkeily- ja luonnonsuojelualueen käyttöön.

PUHE: Vammaisneuvoston 30-vuotisjuhlaseminaari

Perjantai 4.5.2018 klo 10.54 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat kutsuvieraat ja hyvä vammaisneuvosto,

Olen iloinen mahdollisuudesta saada tuoda Tampereen kaupungin tervehdys vammaisneuvoston 30-vuotisjuhlaseminaariin. Vammaisneuvosto toimii Tampereen kaupunginhallituksen asettamana yhteistyöelimenä, jossa on mukana vammaisjärjestöjen, vammaisten ja heidän omaistensa sekä kaupungin edustajia. Vammaisneuvosto on tehnyt jo kolmekymmentä vuotta korvaamattoman arvokasta ja tärkeää työtä fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten ihmisten aseman parantamiseksi, esteettömyyden huomioimiseksi, yhdenvertaisuuden lisäämiseksi sekä arjen helpottamiseksi. Monia vammaisille merkittäviä asioita on korjattu vammaisneuvoston lausuntojen ja aloitteiden pohjalta, mutta se ei tarkoita, etteikö vielä olisi paljon työtä tehtävänä vammaisten oikeuksien parantamiseksi. Haluan lämpimästi kiittää vammaisneuvoston nykyisiä ja entisiä toimijoita siitä vaikuttamistyöstä, jota olette näiden vuosien aikana tehneet. Esimerkiksi yhdyskuntasuunnitteluun, esteettömään rakentamiseen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen teidän panoksenne on ollut merkittävää. Ilman teidän aktiivisuuttanne ja asiantuntijuuttanne, ei tilanne Tampereella olisi näinkään hyvä.

Vammaisneuvoston rooli asenteiden muokkaajana on erittäin tärkeä. Vammaisilla kuntalaisilla on oikeus osallistua ja vaikuttaa kaupungin päätöksentekoon ja on tärkeätä nostaa päättäjien tietoisuuteen asioita, jotka vaikeuttavat vammaisten ihmisten osallisuutta tai palvelujen käyttöä. Itse muistan, kuinka vihreä valtuutettu Amu Urhonen jo vuosia sitten toi tietoisuuteen lasten leikkipuistojen esteellisyyden pyörätuolia käyttäville vanhemmille. En ollut edes tullut ajatelleeksi, että leikkipuistojen pehmeä hiekka saattaa estää vammaista vanhempaa viemästä lastaan lähipuistoon. Asennemuokkausta pitääkin tehdä jatkuvasti. Arjen palveluiden esteettömyydestä ja saavutettavuudesta ei koskaan muistuteta liikaa meitä päättäjiä. Vammaisneuvosto toimii hyvänä yhdyspintana ja kumppanina päätöksenteossa.

Ihmisten välinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät toteudu itsestään, vaan niiden toteutumista on aktiivisesti edistettävä. Mielestäni jokaisen ihmisen kunnissa, järjestöissä ja omassa elämässään on pyrittävä toimimaan yhdenvertaisuuden ja laaja-alaisen tasa-arvon toteuttamisen edistämiseksi. Kuten voimassaoleva lainsäädäntökin jo vaatii, on Tampereellakin laadittu yhdenvertaisuussuunnitelma. Yhdenvertaisuussuunnitelmasta käy ilmi, että palvelut on järjestettävä siten, että ne ovat kaikille sopivia ja saavutettavissa. Esteettömyys tulee olla suunta, jota kohti kaupunkiympäristössä on pyrittävä. Liikkumisen, henkilökohtaisen avun ja laadukkaiden asumisen tukipalveluiden mahdollistaminen ovat keskeisiä vammaisen ihmisen itsenäisen elämän perusedellytyksiä.

Tampereella on uuteen vuoteen 2030 ulottuvaan kaupunkistrategiaan Tampere - Sinulle paras ja Lauri Lylyn pormestariohjelmaan Inhimillinen ja vetovoimainen Tampere kirjattu linjaukset yhdenvertaisuudesta. Pormestariohjelmassa korostetaan, että Tampere on esimerkillinen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Mutta niin kauan kuin ohjelmat ja suunnitelmat eivät jalkaudu osaksi arkea, ovat ne vain suunnitelmia ja lupauksia paremmasta. Esimerkillisyyteen on vielä pitkä matka.

Haluan muistuttaa myös, että yhdenvertaisuuden kanssa käsi kädessä kulkee aidon osallistumisen mahdollisuuksien tarjoaminen. Tampereella on pitkään huomioitu palveluja suunniteltaessa ja niitä kehitettäessä muun muassa kokemusasiantuntijat, alueverkostot, vanhus-, vammais- ja maahanmuuttajaneuvostot, erilaiset asiakasraadit ja sosiaali- ja terveysjärjestöille suunnattu järjestöedustamo. Samalla minun on valitettavasti todettava, että erityisryhmiä edustavien neuvostojen olemassaolo tai järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö eivät aina tuota aitoa osallisuutta ja edistä yhdenvertaisuutta, varsinkin jos hallinnon ja palveluiden tasolla ei tunnisteta ja tunnusteta erityisryhmien omien kokemusten merkitystä ja sen tärkeyttä. Tarjolla on useimmiten valtavasti kokemuksen kautta syntynyttä osaamista ja näkemystä, jota erityisryhmät tuovat mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Usein erityisryhmien osallisuuden kautta huomataan, että yhdenvertaisuus ei ole pelkästään asenteita ja mielipiteitä, vaan myös konkreettisia tekoja. Tämä näkyy esimerkiksi vammaisten kohdalla, joiden tasavertaisen osallistumisen esteenä saattaa olla vaikeaselkoinen kieli tai niinkin konkreettinen asia kuin avustajan puute.

Hyvät kuulijat,

Viime aikoina julkisuudessa on käyty keskustelua vammaisten asumispalveluiden kilpailutuksesta. On erinomaista, että Ei myytävänä! -kansalaisaloite vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttamisen lopettamiseksi eteni eduskunnan käsittelyyn. Kansalaisaloite on myös saanut eduskunnassa hyvän ja ymmärtävän vastaanoton. Kansanedustajiin on yli puoluerajojen tehnyt vaikutuksen vammaisten henkilöiden ja heidän läheisten raskaat, ahdistavat ja turhauttavat kokemukset osattomuudesta ja voimattomuudesta. Kansalaisaloitteen tavoite lopettaa vammaisten henkilöiden elämänmittaisten, välttämättömien palveluiden järjestäminen kilpailuttamalla on saanut laajaa ymmärrystä.

Jo kansalaisaloitteen aikana työministeri Jari Lindström antoi kirjeen kunnille, jossa hän totesi, että hankintalaki ei edellytä vammaisten henkilöiden palveluiden kilpailuttamista. Kunnilla on paljon muitakin keinoja käytettävissä esimerkiksi palveluseteli – ja muut asiakasvalintamenetelmät. Hankintalakia noudatetaan vain, jos päätetään kilpailuttaa. Tämän asian vahvisti eduskunnan kuulemisessa ylijohtaja Pekka Timonen. Timonen myös totesi, että kilpailuttaminen ei sovellu vammaisten palveluihin. Siitä on riittävää näyttöä. Olen henkilökohtaisesti aivan samaa mieltä, että vammaisten asumispalveluja ei tulisi kilpailuttaa.

Tampere on ollut tikun nokassa kehitysvammaisten Vuoreksen ja Kalkun asumispalveluyksiköiden palveluntuottajien kilpailuttamisesta. Valitettavasti hankinnat ehtivät virkamiesvalmistelussa liian pitkälle, eikä niitä pystynyt enää poliittisesti keskeyttämään ilman, että siitä olisi tullut kaupungille vakavia seuraamuksia.
Minulle on kuitenkin luvattu, että vaikka asumispalvelujen tuottaja kilpailutetaan, asukkaat eivät joudu muuttamaan, vaan he saavat jäädä asumaan nykyisiin koteihinsa. Jos palveluntuottaja vaihtuu kilpailutuksen myötä, siirtyy henkilöstö uuden palveluntuottajan palvelukseen. Näin asukkailla on mahdollisuus jatkaa heille entuudestaan tuttujen hoitajien kanssa.

Vuoreksen asumisyksikön kilpailutuksesta tehtiin kuntalaisaloite, jota käsiteltiin sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Kuntalaisaloitteessa toivottiin sopimuskauden jatkamista nykyisen palveluntuottajan kanssa sekä palvelusetelin käyttöönottoa. Tein lautakunnassa ponsiesityksen, jonka lautakunta hyväksyi yksimielisesti. Palvelusetelin käyttöönottomahdollisuutta selvitetään nyt ponnen pohjalta. Pidimme lautakunnassa tärkeänä sitä, että kaupunki turvaa vammaisten asumispalvelujen jatkuvuuden ja pitkäkestoiset sopimukset sekä kuuntelee kilpailutuksissa palvelujenkäyttäjiä ja heidän läheisiään. Selvitettävänä lautakuntakäsittelyn jäljiltä on muun muassa se, että voitaisiinko vaikeavammaisten palveluasumisessa ja päivätoiminnan palvelujen kilpailutuksessa ottaa palveluseteli käyttöön ennen kuin vammaispalvelut siirtyvät maakunnan tuotettavaksi.
Asumispalveluiden kilpailutuksen hankinnan valmistelussa asukkaiden kuulemiseen ja vaikutusmahdollisuuksiin on kiinnitetty erityistä huomiota. Saadun tiedon pohjalta on laadittu palvelukuvaus ehdottomine laatuvaatimuksineen. Asukkaan yksilöllisen avun ja tuen tarve on kirjattu asumisen suunnitelmaan, joka laaditaan hänen muuttaessaan asumisyksikköön.

Hyvät vammaisneuvoston jäsenet ja kutsuvieraat,

Kunnat valmistautuvat parhaillaan yhteen suurimmista toiminnallisista ja rakenteellisista muutoksista sosiaali- ja terveysuudistuksen ja maakuntauudistuksen myötä. Sote-palveluiden, muun muassa vammaispalveluiden siirtyminen kunnilta maakunnan vastuulle muuttaa monin tavoin kuntien työkenttää ja rooleja. Vaikka vammaispalvelut siirtyvätkin maakunnan vastuulle, jää kunnille kasvatus-, koulutus-, kulttuuri- ja vapaa-aika- sekä elinvoima- ja kaupunkiympäristöön liittyvät palvelut.

Kaupungin ydintehtäväksi jää tamperelaisten hyvinvoinnin edistäminen, ja hyvinvoivat kuntalaiset ovat elinvoimaisen kunnan edellytys. Kuntien toimintakentän muuttuessa muuttuvat tietysti myös osallisuuden mallit ja -keinot sekä kumppanuuden tavat. Kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen ja lisääminen nousevat kunnan toiminnan kovaan ytimeen. Vammaisneuvostolla on siis jatkossakin tärkeä rooli kaupungin palveluiden kehittäjänä, kumppanina ja vammaisten ihmisten oikeuksien toteuttamisen mahdollistajana. Toivotan teille kaikille oikein hyvää juhlaseminaaria ja lämpimät onnitteluni vielä kerran Vammaisneuvostolle Tampereen kaupungin puolesta 30 aktiivisesta toiminnan vuodesta. Yhteistyö jatkukoon tulevaisuudessakin.

PUHE: Keilailugaala

Lauantai 28.4.2018 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat kutsuvieraat,

Tampereen kaupungin puolesta minulla on ilo toivottaa teidät tervetulleeksi vuosittaiseen keilailun gaala-iltaan. Tämäkin ilta osoittaa, että liikunnassa ja urheilussa ei ole kyse vain fyysisen kunnon kehittämisestä, vaan kyse on myös henkisestä hyvinvoinnista ja yhdessäolosta.

Tampere on ollut vuosia Suomen vetovoimaisin kaupunki. Tampere on myös menestyvä tapahtuma- ja elämyskaupunki. Meillä on pitkä perinne yhteistyökumppanina toimimisesta Tampereella järjestettävissä kansallisissa ja kansainvälisissä urheilu- tai kulttuuritapahtumissa. Tampere haluaa olla kaikenlaisten tapahtumien pääkaupunki.

Erilaisilla tapahtumilla on positiivinen vaikutus aluetalouteemme, kaupungin imagoon ja tunnettuuteen elämyskaupunkina. Liikunta- ja urheilutapahtumat vahvistavat alueemme yhteisöllisyyttä ja identiteettiä.

Hyvät urheilun ystävät,

Meidät tamperelaiset tunnetaan ympäri Suomea urheilun ja liikunnan ystävinä ja Tampere on urheilukaupunkina Suomen paras. Tampere tunnetaan myös Suomen ulkopuolella. Täällä on järjestetty useiden urheilumuotojen Euroopan mestaruuskilpailuja ja maailmanmestaruuskilpailuja. Tampereen kaupunki on halunnut ja haluaa edelleen panostaa kansallisten ja kansainvälisten arvokilpailujen saamiseen. Ensi kesänä Tampereen valtaavat nuoret, kun Tampereella heinäkuussa järjestetään varsinainen urheilun suurtapahtuma nuorten yleisurheilun MM-kisat. Odotettavissa on urheilun juhlaa ja huikeita suorituksia. Tampereelle tulee noin 1700 urheilijaa 160 eri maasta. Mahtava urheilukesä tulossa!

 

Emme kuitenkaan kaupunkina tee tätä työtä yksin, vaan yhdessä kansallisten lajiliittojen ja tamperelaisten seurojen kanssa.  Halu saada Tampereelle erilaisia arvokilpailuja parantaa liikuntapaikkojemme laatua ja monipuolistaa tarjontaa. Siitä hyötyvät kaikki tamperelaiset ja Tampereella liikuntaa harrastavat.

Aktiivinen ja säännöllinen liikunta on parasta terveyden edistämistä ja ennaltaehkäisee sairauksia ja ylläpitää kokonaisvaltaista ihmisen hyvinvointia.

Meillä Tampereella on hyvä ja monipuolinen liikuntapaikkaverkosto, jota pyrimme kaiken aikaa parantamaan. Parhaillaan valmistelemme sivistys- ja kulttuurilautakunnassa yhdessä urheiluseurojen ja kuntalaisten kanssa liikuntapaikkaselvitystä, jossa otetaan kantaa tulevaisuuden liikuntapaikkaverkkoon. Suunnitelma on tarkoitus tuoda päätöksentekoon alkusyksystä 2018.

Tampere pyrkii myös edistämään liikkumista osana kaupungin palveluja ja samanaikaisesti kannustaa asukkaita omaehtoiseen liikkumiseen. Hyvät olosuhteet ja laaja liikuntapaikkaverkosto luonnollisesti helpottavat esimerkiksi liikunnan aloittamista.

Hyvät keilailuvaikuttajat ja keilailun harrastajat,  

Keilailu on paitsi urheilulaji niin myös sosiaalinen tapahtuma, jonka aikana tapaa tuttuja ja joka tarjoaa mahdollisuuden kuulumisten vaihtamiseen ja toisten keilaajien tapaamiseen. Keilailu on yhtä aikaa liikunta- ja sosiaalinen tapahtuma. Laji sopii kaikille ja kaikenikäisille.

140 keilahallia kertoo siitä, että keilailu on Suomessa laajalle levinnyt harrastus. Onkin helppo olla samaa mieltä harrastajien kanssa siitä, että keilailu on kaikkien saavutettavissa. Ei siis ole ihme, että keilailu on noussut yhdeksi suosituimmista liikunta- ja urheilulajeista.

Keilailu on hyvä esimerkki lajista, jota voi harrastaa kuntoilumielessä tai harjoitella ja kilpailla tavoitteellisesti. Kilpailullisesta puolesta olemme saaneet tänään nauttia naisten ja miesten SM-liigafinaaleissa sekä miesten liigakarsinnoissa ja SM-kilpailujen alkuerissä. Loppukilpailut pelataan Kaupissa toukokuun lopussa.

Toivotan teille kaikille nautittavaa gaalailtaa! Lisäksi haluan kiittää Tampereen keilailuliittoa ja toiminnanjohtaja Perttu Jussilaa hyvästä työstä tamperelaisen keilailun ja urheilun eteen. Jatketaan sitä työtä edelleen yhdessä!

 

 

PUHE: Kansallisen veteraanipäivän juhla

Perjantai 27.4.2018 - Johanna Loukaskorpi

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisat juhlavieraat, hyvä Tammenlehvän väki,

Vietämme tänään huhtikuun 27. päivänä sodan päättymisen muistona ja rauhan alkamisen kunniaksi sotiemme veteraanien juhlapäivää. Sotiemme veteraanien juhlapäiväksi otettua Lapin sodan päättymispäivää on vietetty vuodesta 1987 kansallisena veteraanipäivänä. Ensimmäisen kerran veteraanipäivää vietettiin Lahdessa osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta. Ehdotuksen kansallisesta veteraanipäivästä teki aikoinaan pääministeri Kalevi Sorsa. Tänä vuonna järjestettävä veteraanipäivä on järjestyksessään 32. valtakunnallinen juhlapäivä. Minulle on suuri kunnia saada tuoda tänään Tammenlehväkeskuksen juhlaanne Tampereen kaupungin tervehdys ja puhe.
Veteraanien juhlapäivää kunnioitetaan Suomessa juhlaliputuksella ja sotaveteraanien muistamisella eri tavoin eri paikkakunnilla. Valtakunnallista pääjuhlaa vietetään Helsingin Finlandia-talossa. Päivän teema on tänä vuonna Yhdessä eteenpäin - Framåt tillsammans.
Kansallisen veteraanipäivän päätoimikunta ja Suomen Kuntaliitto ovat toivoneet kuntien ja kuntayhtymien ottavan huomioon päivän järjestelyissä veteraanien itsensä lisäksi erityisesti nuoret ja ajatuksena on ollut veteraanien perinnön siirtäminen seuraaville sukupolville. Tätä me olemme Tampereellakin kunnioittaneet.

Tämän vuoden teema on monella tapaa merkityksellinen. Näen erityisen tärkeäksi sen, että veteraaneja muistetaan kouluissa ja että heidän panoksestaan ja uhrauksistaan isänmaamme puolustamisessa ja itsenäisyytemme turvaajina kerrotaan lapsille ja nuorille. Olen itse toiminut pitkään peruskoulussa opettajana ja nähnyt sen, miten paljon vaikutusta lapsiin ja nuoriin on sillä, että veteraanit käyvät vierailemassa kouluissa ja kertoivat oppilaille esimerkiksi omista kouluajoistaan, elämästään 1930- ja 40-luvuilla tai esimerkiksi niinkin tavallisista asioista kuin aikakaudelle tyypillisestä pukeutumisesta tai ruoasta. Myös sota-ajan murheellisista tapahtumista pitää puhua lapsille, sillä se on rauhankasvatusta parhaimmillaan. Monella nykylapsella ei ole kosketusta enää sota-aikaan tai ihmisten elämään tuolloin. Omat isovanhemmat saattavat olla melko nuoria tai kokemusta ikääntyneistä ei lähipiirissä edes ole.

Koulut voivat opetuksessaan pyytää sekä veteraanipäivänä mutta myös muulloin veteraanijärjestöjen edustajia kouluihin puhujiksi tai oppilaiden haastateltaviksi. Veteraaneja voi huomioida ja muistaa koulutyössä eri oppiaineiden opetuksessa monella tapaa. Erilaiset koko koulun yhteiset teemapäivät tai -projektit opettavat lapsia ymmärtämään historian tapahtumia ja opettavat myös suhtautumista ikäihmisiin ja heidän kunnioittamistaan. Myös oppilaiden vierailut vanhainkodeissa ja palvelutaloissa ovat mahdollisuuksia, joita liian harvoin kouluissa käytetään. Tänäänkin täällä Tammenlehväkeskuksessa saamme nauttia Kalkunvuoren eskareiden esityksestä. Vierailut mahdollistavat eri sukupolvien kohtaamisen, kuuntelemisen ja vuorovaikutuksen. Ennen niin luonnollisena osana elämään kuulunut sukupolvien välinen vuorovaikutus on valitettavasti nykyään merkittävästi vähentynyt. Kannustankin oppilaitoksiamme hankkimaan oman veteraanikummin, jolle koululaiset voivat kirjoittaa kuulumisiaan ja joka käy koululla vierailulla jaksamisensa mukaan.

Arvoisat juhlavieraat,

Suomen Sotaveteraaniliiton mukaan maassa on yli 12 000 vuosien 1939–1945 sotiemme veteraania. Heistä noin 2 000 on sotainvalideja ja noin 10 000 fyysisesti haavoittumatonta, rintamalla tai muulla sotatoimialueella palvellutta veteraania. Viimeisten vuosien aikana sotiemme veteraanien asioita on onneksi määrätietoisesti kehitetty ja monin tavoin parannettu. Meidän nuorempien sukupolvien tehtävä on huolehtia siitä, että ikääntyvien veteraanien asiat hoidetaan kunnialla ja arvokkaasti. Sen me olemme teille sankareille sotiemme veteraaneille ja kotirintamalla toimineille lotille velkaa.
Sosiaali- ja terveysneuvos emeritus sekä Suomen Sotaveteraaniliiton sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunnan puheenjohtaja Pekka Paatero kirjoitti muutama viikko sitten julkaistussa blogissaan "valtion käskeneen miehet sotaan. Valtion täytyy myös hoitaa veteraanien nykyinen elämänvaihe, sillä se on osa kunniavelan maksua itsenäisyytemme turvanneille veteraaneillemme". Paateron ajatuksiin on helppo yhtyä. On tärkeätä huolehtia siitä, että sotaveteraanit saavat tarvitsemansa palvelut helposti, turvallisesti ja nopeasti.
Hyvät sotiemme veteraanit ja heidän läheisensä,

Minulla on ollut kunnia toimia sotaveteraanien neuvottelukunnan puheenjohtajana nyt lähes vuosi. Tämän vuoden aikana olen saanut tutustua lähemmin moniin sotaveteraanijärjestöjen edustajiin ja sotaveteraanien asioita työkseen hoitaviin. Tämä vuosi on avannut myös minun silmäni. Viime kokouksessamme meille kerrottiin niistä lapsista ja nuorista, jotka sodan aikana toimivat kotirintamalla apuna eri tehtävissä. Sen myötä itsekin ymmärsin laajemmin vielä käsitteen sotiemme veteraanit. Kun muistamme nämä sota-ajan lapset, ymmärrämme myös sen, että sotien sankarit ovat luonamme vielä jopa 2030-luvulle asti. Kun ymmärrämme tämän, tajuamme myös sen, että sotaveteraanien palveluista ja niiden saatavuudesta tulee kantaa huolta vielä pitkään.

Voin todeta varmasti kaikkien Tampereen kaupungin päättäjien puolesta, että tunnemme suurta kiitollisuutta teitä kohtaan, jotka taistelitte Suomen itsenäisyyden ja vapauden puolesta. Vähintä, mitä me päättäjät voimme tehdä, on taata teille mahdollisimman hyvät ja riittävät palvelut. Lauri Lylyn pormestariohjelmassa olemme antaneet tamperelaisille palvelulupauksen tukea hyvinvointia kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämä palvelulupaus koskee myös Teitä sotaveteraaneja ja tästä lupauksesta pidämme ehdottomasti kiinni.

Sotaveteraanien saamia palveluita on Tampereella viime vuosina parannettu. Edeltäjäni apulaispormestari Mikko Aaltonen kehitti yhdessä ikäihmisten palvelujen kanssa veteraanien etuja ja palveluita monella tapaa. Valtiokonttorilta saatu raha on pystytty ohjaamaan täysimääräisesti veteraaneille, mistä voimme olla iloisia. Olen halunnut jatkaa Mikko Aaltosen aloittamaa hyvää työtä ja uskon, että olen siinä onnistunut. Veteraanietuisuuksia ja palvelutarpeita hoitaa kaupungilla asiakasohjaaja. Huolehdimme myös siitä, että veteraanien kuntoutus toimii ja sitä on saatavilla sekä laitos- ja päiväkuntoutuksena kuin polikliinisena avokuntoutuksena. Veteraaniasioiden neuvottelukunnan kokouksessa kuulen terveiset veteraanien järjestöiltä ja voimme edelleen kehittää palveluitamme veteraaneille sopiviksi. Tänä vuonna Valtiokonttori on laajentanut veteraanirahan koskemaan myös tehostetussa palveluasumisessa asuvia rintamatunnuksellisia veteraaneja, mikä on hieno asia, sillä yhä useampi veteraani asuu jossakin palvelukodissa. Lisäksi olemme ottaneet uutena palveluna käyttöön Tampereella sosiaalisen tuen Kotikanttiini-palvelun.

Arvoisat veteraanit,

Totesin puheeni aluksi, että tämän vuoden Kansallisen veteraanipäivän teema on Yhdessä eteenpäin. Vain yhdessä me suomalaiset olemme vahvoja ja menestymme kansakuntana jatkossakin. Pitäkäämme siis huolta toinen toisistamme. Yhteistyöllä ja toisista välittäen Suomi säilyy yhteiskuntana, jossa seuraavatkin sukupolvet saavat asua rauhassa ja tasa-arvoisesti. Kiitos Teille isänmaamme puolustajille. Toivotan Teille oikein hyvää juhlapäivää ja mitä parhainta kevättä!

PUHE: Pirkanmaan epilepsiayhdistys ry

Perjantai 20.4.2018 klo 20.59

Hyvät yhdistysaktiivit ja kutsuvieraat,

Sydämellisesti tervetuloa Raatihuoneelle. Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina Tampereella.

Pirkanmaan Epilepsiayhdistys ry on epilepsiaa sairastavien ihmisten ja heidän läheistensä yhdistys. Toimintanne tavoitteena on tukea epilepsiaa sairastavia ihmisiä elämään tasa-arvoisina muun väestön kanssa. Järjestätte paljon tapahtumia, virkistystoimintaa ja vertaistapaamisia. Välitätte ajanmukaista tietoa epilepsiasta ja korostatte epilepsian hyvän hoidon, arjessa pärjäämisen sekä työllistymisen merkitystä. Toiminnassanne olette ottaneet hienosti huomioon kaiken ikäiset ihmiset.

Tänään Te juhlitte 50-vuotista toimintaanne. Tampereen kaupungin puolesta haluan lämpimästi onnitella yhdistystänne ja toivottaa jo nyt teille antoisaa juhlapäivää.

Hyvät kuulijat,

Epilepsialiitto ja sen alueelliset yhdistykset tukevat epilepsiaa sairastavia ja heidän läheisiään omaehtoiseen elämään. Lisäksi liitto tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa epilepsiaa sairastavien ihmisten asioihin. Liittoon kuuluu 23 epilepsiayhdistystä, joista Pirkanmaan yhdistys on yksi.

Noin prosentti suomalaisista sairastaa epilepsiaa. Kuka tahansa voi sairastua epilepsiaan: sinä, minä tai meille läheinen ihminen. Epilepsiaan voi sairastua missä iässä tahansa. Eri ikäryhmät kohtaavat osittain samoja, osittain erilaisia haasteita elämässään epilepsian kanssa.

Yksi Pirkanmaan epilepsiayhdistyksen tärkeimmistä tehtävistä onkin vertaistuki. Se liittyy vahvasti potilasjärjestöjen toimintaan, sillä järjestöjen kautta löytyy samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, jotka tietävät esimerkiksi millaista on käydä läpi tietoa äskettäin diagnosoidusta sairaudesta.

Vertaistuen toteuttamisella on monta muotoa. Nykyaikana yksi ja melko uusi vertaistuen muoto on sosiaalisen median kautta toimivat ryhmät. Teilläkin on Facebookissa suljettu ryhmä, joka on nykyaikainen kokoontumispaikka epilepsiaa sairastaville ja heidän läheisilleen.

Pirkanmaan epilepsiayhdistys ja Epilepsialiitto ovat paitsi potilasjärjestöjä niin myös edunvalvojia. Potilasjärjestöjen tapaan Epilepsialiittokin tarjoaa edunvalvontaa, vertaistukea, koulutusta, kuntoutusta ja tapahtumia sekä yhteiskunnallista vaikuttamistyötä. Sosiaali- ja terveysjärjestöissä toimii noin 180 000 vapaaehtoista henkilöä. Tekin teette joka päivä tärkeää työtä ja tästä työstä haluan lausua teille kiitokset.

Hyvät rouvat ja herrat,

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus sekä sen yhteydessä toteutettava maakuntauudistus häämöttävät edessämme. Sote-palveluiden siirtyminen kunnilta maakunnan vastuulle muuttaa monin tavoin kuntien rooleja ja toimintatapoja. Tampereen kaupunki on myös uuden edessä. Tulevaisuuden kaupungissa sivistys- ja elinvoimaroolit korostuvat. Tulevissa tehtävissä painottuvat sivistyksen ja koulutuksen lisäksi vastuu hyvästä elinympäristöstä, kumppanuuksien luomisesta ja osallisuuden tukemisesta.

Kaupungin ydintehtäväksi jää edelleen tamperelaisten hyvinvoinnin edistäminen, ja hyvinvoivat kuntalaiset ovat elinvoimaisen kunnan edellytys. Kuntalaisten aktiivinen vuorovaikutus on hyvä lähtökohta kunnan elinvoiman ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Ennaltaehkäisevässä työssä erityisesti Teidän kolmannen sektorin toimijoiden ja erilaisten yhdistysten ja järjestöjen työ on merkittävässä roolissa.

Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi marraskuussa 2017 vuoteen 2030 asti ulottuvan kaupunkistrategian Tampere - Sinulle paras. Strategiassa osallisuus ja aktiivisuus on nostettu keskeisiksi asioiksi ja toimintamalliksi on rakennettu yhdessä toimiminen. Strategiassa todetaan, että Tampereella jokaisella on mahdollisuus osallistua, vaikuttaa, kohdata muita ihmisiä ja toteuttaa itseään. Kaupunki toimii alustana asukkaiden ja yhteisöjen aktiivisuudelle ja yhdessä tekemiselle. Tamperelaisia kannustetaan aktiiviseen, omaa ja yhteisöjen hyvinvointia edistävään toimintaan luomalla olosuhteita ja tarjoamalla omaehtoisuutta tukevaa tietoa ja ratkaisuja.

Lauri Lylyn pormestariohjelmassa olemme antaneet tamperelaisille palvelulupauksen tukea hyvinvointia kaikilla mahdollisilla tavoilla. Hyvinvoinnin tukeminen on kannattava investointi niin asukkaan kuin kaupungin taloudenkin näkökulmasta.

Emme kuitenkaan pysty tekemään kaikkea yksin ja emmekä tätä haluakaan. Osan hyvinvoinnista tuottaa kolmas sektori, johon kuuluvat muun muassa yhdistykset ja järjestöt. Tampereen kokoisessa ja jatkuvasti kasvavassa kaupungissa kolmannen sektorin toiminnan merkitys kasvaa kaiken aikaa. Yhdistyksillä on osaamista ja kokemusta ja tätä osaamista Tampereen kaupunki haluaa hyödyntää edelleen.

Pirkanmaan epilepsiayhdistys on muiden potilasjärjestöjen tapaan tärkeä yhteistyökumppani Tampereen kaupungille. Meillä molemmilla on kirkas yhteinen tavoite, josta emme anna periksi. Kehittämällä yhteistyötämme entisestään ja keksimällä uusia yhteistyötapoja pystymme entistä paremmin auttamaan epilepsiaa sairastavia ja heidän läheisiään.

Toivotan teille oikein viihtyisää iltapäivää Raatihuoneella. Voitte tämän vastaanoton aikana vapaasti tutustua eri saleihin. Jokaisessa huoneessa on pieni punainen kirja, josta voi lukea tarkempia tietoja huoneen sisustuksesta ja kalusteista.

Nostakaamme yhteinen malja virkeälle yhdistystoiminnallenne!

Puhe: Aidosti yhdenvertainen kunta

Torstai 15.3.2018 klo 12.20 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat kuulijat,

Terveisiä Tampereelta. Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin hyvinvointipalveluiden apulaispormestarina Tampereen kaupungissa. Vastaan varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta, sosiaali- ja terveyspalveluista sekä kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluista. Lyhyesti voisi sanoa, että yhdenvertaisuus ja sen huomioiminen kulkee kaikissa näissä hyvinvoinnin palveluissa läpikäyvänä perusperiaatteena.

Olemme tänään kokoontuneet tänne Cafe Köketiin Kuntaliiton ja Rainbow Rights- hankkeen Aidosti yhdenvertainen kunta -seminaariin pohtimaan muun muassa sitä, miten yhdenvertaisuus näkyy kuntien arjessa, mitä kuuluu kuntien yhdenvertaisuussuunnittelutyölle ja ennen kaikkea kuulemaan hyviä käytänteitä eri kuntien yhdenvertaisuussuunnitelmien täytäntöönpanosta.

Luin muutama vuosi Tommi Kinnusen kirjan Lopotti. Sen yksi päähenkilöistä on sokea Helena. Helena toteaa seuraavasti ”He mittaavat minua itse keksimillään mittareilla. Niiden mukaan olen aina vajaa.” Helenan ajatus, kuinka muut näkevät hänet kuvastaa sitä, kuinka monet vammaiset kokevat sen, miten heihin yhteiskunnassa tai palveluiden asiakkaana suhtaudutaan. Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksessä todettiin, että suurin syy, miksi esimerkiksi vammaiset ihmiset jättävät ilmoittamatta kokemastaan syrjinnästä johtuu siitä, että he eivät usko ilmoituksen johtavan mihinkään toimenpiteisiin.

Tämä antaa meille yhdenvertaisuuden toimeenpanijoille ja suunnittelijoille aika paljon ajattelemisen aihetta, eikö vaan? Se antaa meille myös kipinän tähän päivään.

Hyvä seminaariväki,

Kotikaupungissani Tampereella on pitkä ja hieno historia, kun tarkastellaan asioita yhdenvertaisuuden tai esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta. Tampereen kaupunki on aina halunnut olla tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja mahdollisuuksien kaupunki. Tästä kertoo osaltaan vaikkapa se, että Tampereen kaupunki perusti vammais- ja esteettömyysasiamiehen viran ensimmäisenä kaupunkina Suomessa vuonna 2007. Sama yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon eteen tehtävä työ jatkuu aktiivisesti tänäkin päivänä. Viime viikolla hallituksen perustaman kansainvälisen tasa-arvopalkinnon (International Gender Equality Prize) ensimmäistä palkinnonsaajaa, liittokansleri Merkeliä, juhlittiin Tampereella ja samalla nostettiin sukupuolten välisen tasa-arvon ja naisiin kohdistuneen syrjinnän ajankohtaisia kysymyksiä esiin. Tasa-arvopalkinto on jatkossakin tarkoitus jakaa nimenomaan Tampereella.

Hienosta historiasta huolimatta haluan korostaa, ettei tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden eteen tehtävä työ kunnissa tai vaikkapa Tampereella ole missään nimessä valmista. Onko se itse asiassa koskaan?

Ihmisten välinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät toteudu automaattisesti ja itsestään, vaan niiden toteutumista on aktiivisesti edistettävä. Mielestäni jokaisen ihmisen niin kunnissa, järjestöissä kuin omassa elämässään on pyrittävä toimimaan yhdenvertaisuuden ja laaja-alaisen tasa-arvon toteuttamisen edistämiseksi.

Kuten voimassaoleva lainsäädäntökin jo vaatii, on Tampereellakin laadittu yhdenvertaisuussuunnitelma. Tampereella on myös uuteen vuoteen 2030 ulottuvaan kaupunkistrategiaan Tampere - Sinulle paras ja Lauri Lylyn pormestariohjelmaan Inhimillinen ja vetovoimainen Tampere kirjattu linjaukset yhdenvertaisuudesta. Pormestariohjelmassa korostetaan, että Tampere on esimerkillinen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Mutta niin kauan kuin ohjelmat ja suunnitelmat eivät jalkaudu osaksi arkea, ovat suunnitelmat vain suunnitelmia ja lupauksia paremmasta.

Tampereen kaupunki lähti hankekuntana mukaan Oikeusministeriön, Kuntaliiton, Setan ja sosiaali- ja terveysministeriön toteuttamaan Rainbow Rights –hankkeeseen, koska hankkeen kautta Tampere saa tarvitsemaansa tukea matkalla siihen, että yhdenvertaisuusnäkökulmien huomioimisesta tulee kiinteä osa kaikkea kaupungin toimintaa ja palvelutuotantoa - ei vain jotakin päälle liimattua ylimääräistä ja pakollista. Olemme yhdessä muiden hankekuntien kanssa jo nyt jakaneet kokemuksia ja oppineet toistemme hyvistä käytännöistä. Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille tähänastisesta.

Harva kuntalainen, kunnan työntekijä tai luottamushenkilö vastustaa yhdenvertaisuuden toteuttamista tai syrjinnän poistamista. Ne ovat asioita, joita kannatetaan, joille taputetaan ja joita pidetään hyvinä. Rainbow Rights -hankkeessa pyrimme etsimään aktiivisesti hyviä konkreettisia käytäntöjä, sillä yhdenvertaisuus, vaikka sitä kannatettaisiinkin, ei toteudu itsestään ja ilman muuta, vaan se vaatii yhdenvertaisuuden huomioimista, ajattelemista ja toimeenpanemista jokaisen viran- ja toimenhaltijan tai työyhteisön perustyössä ja luottamushenkilöiden päätöksissä. Näen tärkeäksi, että uskallamme vaatia muutoksia ja parannuksia toimintaympäristöön, palvelurakenteisiin tai asenteisiin, jos siltä näyttää.

Olen joskus kuullut sanonnan kehitysyhteistyön yhteydessä, että maailmaa voi muuttaa hehtaari kerrallaan. Sanonta liittyi pienviljelijöiden opettamiseen Afrikassa. Yhdenvertaisuussuunnitteluun ja suomalaiseen yhteiskuntaan verraten saman sanonnan voisi sanoa, että maailmaa muutetaan yhdenvertaisemmaksi pienin askelin yksi toimenpide, virkahenkilö tai työpaikka kerrallaan. Monesti kyse on asenteista ja ajattelemattomuudesta.

Hyvät kuulijat,

Kerron muutamia esimerkkejä Tampereella hyväksi havaituista käytänteistä.

Meillä on jatkuva yhdenvertaisuusverkkokoulutus henkilöstölle. Verkkokoulutus avaa yhdenvertaisuuden perusteita etenkin työyhteisöjen näkökulmasta. Kaupunki edellyttää esimiehiltä koulutuksen suorittamista, mutta henkilöstöstä kuka tahansa voi sen suorittaa. Olemme vuosia tehneet paikallisen SETAn kanssa koulutusyhteistyötä seksuaalikasvatuksen saralla. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin moninaisuuden avaava työpaja tarjotaan kaikissa Tampereen peruskouluissa kahdeksasluokkalaisille.

Kirjastojen erityisryhmien strategiatyö on laadittu pohtimalla kirjastopalveluiden yhdenvertaisuuden näkökulmaa. Kirjastojen erityisryhmästrategiassa ei mahdollisteta palveluita yhdenvertaisesti kaikille, vaan erityisryhmille pyritään tarjoamaan jotakin lisää peruspalveluiden ohella. Kirjastoissamme tietyt erityisryhmät saavat YK:n vammaissopimuksenkin vaatimaa positiivista erityiskohtelua suunnitellusti.

Haluan muistuttaa, että yhdenvertaisuuden kanssa käsi kädessä kulkee myös aidon osallistumisen mahdollisuuksien tarjoaminen. Tampereella on jo pitkään huomioitu palveluja suunniteltaessa ja niitä kehitettäessä muun muassa kokemusasiantuntijoiden oma ääni. Kokemusasiantuntijoiden lisäksi meillä on palveluita kehittämässä alueverkostot, vanhus-, vammais- ja maahanmuuttajaneuvostot, erilaisia asiakasraateja ja sosiaali- ja terveysjärjestöille suunnattu järjestöedustamo. Valitettavasti minun on todettava, että erityisryhmiä edustavien neuvostojen olemassaolo tai järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö eivät aina tuota aitoa osallisuutta ja edistä yhdenvertaisuutta, varsinkin jos hallinnon ja palveluiden tasolla ei tunnisteta ja tunnusteta erityisryhmien omien kokemusten merkitystä ja sen tärkeyttä. Tarjolla on useimmiten valtavasti kokemuksen kautta syntynyttä osaamista ja näkemystä, jota erityisryhmät tuovat mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Usein erityisryhmien osallisuuden kautta huomataan, että yhdenvertaisuus ei ole pelkästään asenteita ja mielipiteitä, vaan myös nimenomaan konkreettisia tekoja. Tämä näkyy esimerkiksi vammaisten kohdalla, joiden tasavertaisen osallistumisen esteenä saattaa olla vaikeaselkoinen kieli tai niinkin konkreettinen asia kuin avustajan puute.

Vaikka syrjintää voi kukin omalla toiminnallaan ja asenteillaan merkittävästi vähentää, on tässäkin asiassa yhteistyössä voimaa. Yhdenvertaisuudesta keskusteleminen, asioiden jakaminen ja jo tehdystä oppiminen luovat yhteistä kokemusta siitä, kuinka yhdenvertaisuus todella hyödyttää kaikkia. Kun rinnakkain keskustelevat väkiluvultaan, sijainniltaan ja väestörakenteeltaan erilaiset kunnat, julkisen sektorin toimijat ja kolmas sektori, saadaan arvokkaita näkökulmia yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän vähentämiseksi - samalla ymmärrys toisia kuntia ja alueita kohtaan lisääntyy ja parhaimmillaan myös alueelliset erot yhdenvertaisuutta edistävien käytäntöjen suhteen kaventuvat. Tällaisen keskustelualustan tarjoavat Rainbow Rightsin kaltaiset hienot hankkeet, mutta myös Kuntaliiton yhdenvertaisuus-verkosto.

Toivotan teille kaikille antoisaa päivää yhteisen hyvän äärellä. Päivän päätteeksi toivottavasti jokainen meistä on hiukan viisaampi yhteisen ja arvokkaan yhdenvertaisuuden toteuttamisen suhteen. Päätän puheeni runoilija Eila Pennasen runoon, joka on julkaistu teoksessa Kiitos harhaluuloista: ”Älä pidä ihmisiä esineinä, / koeta tajuta miten he elävät, / koeta tajuta heidän muotonsa, / heidän koskematon ainutlaatuinen / olemassaolonsa.

PUHE: Valtakunnalliset sukututkimuspäivät

Lauantai 10.3.2018 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät sukututkijat, historioitsijat ja sukututkimuksesta kiinnostuneet kuulijat,

Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleeksi valtakunnallisille sukututkimuspäiville Tampereelle ja Sampolaan.

Luin tällä viikolla ystäväni Ira Vihreälehdon vuonna 2016 julkaistun teoksen Tuntematon sotavanki. Se kertoo venäläisen isoisän etsinnästä. Ostin teoksen sen ilmestymisen aikoihin, mutta teos jäi kirjahyllyyn odottamaan sopivaa lukuhetkeä. Kun minua pyydettiin tuomaan kaupungin tervehdys sukututkimuspäiville, päätin tarttua teokseen ymmärtääkseni samalla paremmin nykyaikaista sukututkimusta. Vihreälehto etsii teoksessa isänsä isää - venäläistä sotavankia. Isoisästä on suvussa vuosikymmenet vaiettu. Teoksessa kuvataan, kuinka Vihreälehto tonkii arkistoja, analysoi vanhoja valokuvia, teettää dna-tutkimuksia, etsii netin eri sivustoilta etäisiä sukulaisia ja aikalaisia, jotka ovat saattaneet tuntea jonkun joka on taas tuntenut jonkun toisen. Teos etenee kuin dekkari ja tuo sukututkimuksen ja siihen liittyviä asioita ja yksityiskohtia julki. Kirjailija kertoo lukijalle, kuinka hän toivoo löytävänsä juurensa, totuuden ja mielenrauhan ja samalla tarkoituksena on löytää menneisyydessä hävetyn salaisuuden tilalle jotakin kaunista. Kirjan lopussa havainnollistetaan ja annetaan vinkkejä lukijalle, miten aloittaa sukututkimus. Lukija alkaa teoksen luettuaan vaivihkaa pohtia omia juuriaan.

Aivan kuten Vihreälehdon kirja, niin nämä sukututkimuspäivät saivat minut pohtimaan omia juuriani. Kaikki isovanhempani ovat jo edesmenneitä. Äitini äiti ja isä eli mummoni ja pappani ovat kotoisin rajan takaa Karjalasta. Yllättäen viime kesänä sitten oma äitini lähti mummon nuoruuden maisemiin Kivennavalle. Tunne karjalaisuudesta ja halu tutustua mummolleni tärkeisiin paikkoihin tuli hänelle niin vahvana, että hän halusi tehdä kiertomatkan sinne, minne mummo - hänen äitinsä - kaipasi niin usein elinaikanaan. Isäni äiti ja isä ovat kotoisin Pohjanmaalta. Isäni isä kuoli isäni ollessa kaksivuotias ja äiti taas muutti viiden lapsensa kanssa Hämeeseen. Elämä oli köyhää ja raskasta, eikä isäni ole avannut lapsuuttaan meille lapsille juuri laisinkaan. Vihreälehto harmittelee oman kirjansa alussa sitä, että ei enää itse muista mummujensa tarinoita kovin hyvin. Sitä minäkin harmittelen. Pitäisi ymmärtää ajoissa kuunnella ja tallentaa jälkipolvien tarinoita omille lapsille. Minulla, kuten niin monilla muillakin, olisi halua navigoida menneisyyteni ihmisten kanssa.

Hyvät kuulijat,

101 vuotta täyttänyt Suomen Sukututkimusseura on valtakunnallisesti toimiva sukututkijoiden asiantuntija-, edunvalvonta- ja yhteistyöjärjestö sekä Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenseura. Vuosittain järjestettävät valtakunnalliset sukututkimuspäivät ovat Suomen suurin sukututkijoiden koulutustapahtuma. Tänä vuonna sukututkimuspäivät pidetään Suku 2018 -tapahtumana. Tämän 41. kerran järjestettävän tapahtuman näyttämönä on tamperelaisen sukututkimusyhdistystoiminnan syntysija eli Sampolan työväenopisto. Suomen Sukututkimusseuran yhteistyökumppaneita tapahtuman järjestämisessä ovat Tampereen seudun työväenopisto ja Tampereen seudun sukututkimusseura ry.

Tampereen työväenopistossa ja nykyisin Tampereen seudun työväenopistossa on pitkään opetettu sukututkimusta ja päivien järjestäminen Sampolassa sitoo hyvin yhteen sukututkimuksen ja paikan. Me tamperelaiset saamme olla ylpeitä siitä pitkästä opetuksen perinteestä, joka täällä Sampolassa on sukututkimukseen liittyen.
Suku 2018 -tapahtuman teemana on vuoden 1918 sota ja sen henkilöhistorialliset lähteet. Teemankin puolesta Tampere on hyvä valinta, sillä Tampereen taisteluun osallistuneiden joukkojen määrillä mitattuna kyseessä oli Pohjoismaiden siihenastisen sotahistorian suurin taistelu. Valkoisten voittamasta Tampereen taistelusta tuli sisällissodan käännekohta. Taistelun jälkiä on edelleen nähtävissä muutamissa rakennuksissa, kuten Messukylän kirkon ja entisen veturihallin seinissä.

Hyvät sukututkijat,

Sukututkimus on hyvin erilainen tutkimusala moniin muihin verrattuna, koska sitä tekevät niin harrastajat kuin ammattilaisetkin. Vaikka harrastajalla kyse ei ole palkkatyöstä, tekee harrastajakin tutkimustaan osaavasti, kokemuksella ja nykyaikaisia tiedonsaantikanavia hyödyntäen. Sukututkimuksen harrastaminen on voimakkaasti lisääntynyt suurten ikäluokkien kiinnostuessa asiasta. Aikaisemmin sukututkimusta pidettiin eläkeläisten harrastuksena, nyt mukaan on tullut yhä nuorempia ikäpolvia. Oman suvun tutkiminen on enemmän kuin harrastus; se avaa silmät menneisyydelle, joka voi yltää yllättävänkin pitkälle. Sukututkimus tuo tutkijan eteen mielenkiintoisia henkilöitä ja heidän kohtaloitaan.
Te sukututkijat teette arvokasta työtä tutkiessanne ja tallentaessanne ihmisten ja sukujen historiaa. Tiedon jakaminen nykyisiä mahdollisuuksia hyödyntäen auttaa ihmisiä etsimään ja löytämään omat juurensa. Nykyinen verkkomaailma on myös helpottanut tutkijan työtä, sillä arkistojen materiaaleja digitoidaan hyvää vauhtia ja netistä löytyy paljon sukupuita. Lisäksi geneettinen sukututkimus eli DNA-testien hyödyntäminen on jo nyt avannut sukututkimuksen ihan uudelle sivulle ja tulee muuttamaan käsitystämme ihmisten liikkeistä ja kansakuntien historiasta globaalilla tasolla

Toivotan teille oikein mielenkiintoisia päiviä ja ennen kaikkea kiinnostavia luentoja. Lisäksi haluan vielä mainita, että mikäli päivienne tai kevään aikana ehditte, niin toivon, että päivienne teeman innoittamana vierailette myös Museokeskus Vapriikissa, jossa on avattu uudistettu Tampere 1918 -näyttely. Sadan vuoden takaiset murheelliset tapahtumat näkyvät monin eri tavoin myös muiden kulttuuriyhteisöjemme tarjonnassa. Esimerkiksi Tampereen Teatterissa esitetään Teatteri taistelussa 1918 -näytelmää ja Tampereen Työväen Teatterissa Tytöt 1918 -esitystä. Myös Tampereen Komediateatterilta on tulossa sisällissotaa käsittelevä näytelmä.

Näillä ajatuksilla vielä kerran tervetuloa Tampereelle!

Apon elämää: Painavaa asiaa valtuustosta vuodelta 2017 (osa 2 kesä- joulukuu 2017)

Torstai 4.1.2018 klo 12.44 - Johanna Loukaskorpi

Kesäkuun 12. päivän valtuustossa minut valittiin hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestariksi. 

Kyseisen kesäkuun ensimmäisen kokouksen jälkeen on valtuusto kokoontunut kahdeksan kertaa. Valtuustossa on käsitelty kesän ja syksyn aikana lukuisia tärkeitä asioita. Palaan tässä tekstissä joihinkin omaa palvelualuettani koskeviin asioihin. Kesäkuun molemmissa kokouksissa käsiteltiin lähinnä luottamushenkilövalintoja, mutta 19.6. käsittelyssä oli myös pormestariohjelma, jonka palveluosion palvelulupauksia yritän viedä lautakuntieni kanssa yhdessä käytäntöön tulevien vuosien aikana.

Pormestariohjelmassa keskeisiä hyvinvointipalvelujen tavoitteita ovat ennaltaehkäisevien palvelujen vahvistaminen, päihde- ja mielenterveyspalvelujen kohdentaminen erityisesti nuorille ja lapsiperheille, vanhemmuuden tukeminen, köyhyyden ja huono-osaisuuden vähentäminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Opetuksen puolella tavoitteina ovat suurempien ryhmäkokojen pienentäminen ja vahvempi resurssointi alueille, jotka toimivat haastavimmissa toimintaympäristöissä, jolloin kaikille lapsille taataan tasavertaiset mahdollisuudet kasvuun ja oppimiseen. Pormestariohjemassa on myös sovittu subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttämisestä ja siitä että, matalan kynnyksen kulttuurin toteuttaminen tehdään mahdolliseksi kaikille ja että se olisi kaikkien saavutettavissa tulotasosta riippumatta.

Pormestariohjelman palvelulupaukset ja valtuustoryhmien yhdessä sovitut linjaukset joutuvat kovaan testiin tänä keväänä, kun taloutta aletaan tasapainottaa. Hyvinvointipalveluiden kokonaisuus (sosiaali- ja terveyspalvelut ja sivistys- ja kulttuuripalvelut) ovat kaupungin taloudessa pitkälle yli miljardin euron kokonaisuus, joten leikkurilta ei tulla palveluiden puolellakaan välttymään. Olennaista mielestäni olisi, että kaikkein heikompiosaisten palveluista ei säästettäisi ja että ymmärrettäisiin palveluiden, kuten esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen vaikuttavuus, kun säästöpäätöksiä yhdessä haetaan. Minkäänlaista juustohöyläleikkuria en kannata, mutta selvää on, että tässä taloustilanteessa ei vaikeiltakaan päätöksiltä voi välttyä. Olen silti vielä odottavalla kannalla, mutta valmistaudun jo puolustamaan vahvasti tärkeinä pitämiäni palveluita. Kaupungin päätehtävä on hyvinvointipalveluiden tuottaminen kuntalaisille yhdessä yritysten, yhteisöjen ja järjestöjen kanssa.   

Kesäkuun 19. päivän valtuustossa valtuutetut keskustelivat myös pitkään sisäilmaongelmista. Valtuustolla on yhteinen tahtotila siitä, että sisäilmaongelmiin puututaan tällä valtuustokaudella tiukasti. Puolen vuoden apulaispormestarikokemuksella olen tullut kyynisemmäksi. Tämä tavoite karkaa koko ajan kauemmas. Sisäilmakohteita tippuu nyt käsiin kaiken aikaa. Meillä on esimerkiksi 49 koulua, joista 29 on sisäilmastotyöryhmä. Koulukantamme on vanhaa, eikä kouluja ole juurikaan remontoitu 80- ja 90-luvuilla. Lisäksi kaupungin investointikatto vaikeuttaa päiväkoti- ja koulukiinteistöjen korjamista. Usein esimerkiksi kokonaan uusi päiväkoti tulisi korjaamista vain muutaman miljoonan kalliimmaksi, mutta investointikaton takia päädytään korjaamaan vanhaa rakennusta. Näin kävi esimerkiksi Linnainmaan päiväkodin kohdalla.

Lisäksi ilmastoinnin pitäminen kiinteistöissä päällä ympärivuorokautisesti kaikissa kohteissa (koulut, päiväkodit) tarkoittaa 7-10 miljoonan euron lisäkustannuksia energiankulutuksessa ja laitevaatimuksissa vuositasolla. Kiinteistö- ja asuntolautakunnassa suunnitellaankin parhaillaan jonkinlaista sisäilmapilottia, jossa koeluontoisesti valitaan tietyt kohteet, joissa ilmastointia tehostetaan ja tämän pilotin jälkeen tehdään jatkosuunnitelmia asiassa. Olen pyytänyt myös, että valtuustoa informoidaan kaupungin sisäilmaongelmista ja on sovittu, että kaupungin sisäilmatyön tilannekatsaus esitetään valtuustolle 21.5.2018.

Lokakuun 2. päivänä valtuusto teki merkittävän palvelualuettani koskevan päätöksen. Valtuusto hyväksyi Hatanpään sairaalan siirtämisen osaksi Taysin ja sairaanhoitopiirin toimintaa. Yhdistymistä valmisteltiin pitkään ja sen taustalla oli tammikuussa voimaan tullut terveydenhuoltolain muutos, jonka vuoksi leikkaussaliolosuhteita ja anestesiaa edellyttävä leikkaustoiminta pitää 1.1.2018 mennessä koota sairaaloihin, joissa on ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystys.

Hatanpään sairaalasta tuli valtuuston päätöksen myötä 1.1.2018 yksi Taysin kahdeksasta toimialueesta Tays Hatanpää. Yhdistyminen on sujunut ilman suurempia ongelmia ja sairaalan toiminta on vuoden alun muutoksesta huolimatta jatkunut normaalisti. Toki vuodenvaihteessa moni toimintatapa sairaalan sisällä on muuttunut. Keskeisin muutos liittyy potilastietojärjestelmiin: vuoden 2018 alusta lähtien Tampereen kaupunki ja Hatanpään sairaala ovat eri potilastietojärjestelmissä.

Hyvä kulttuuriasia saatiin lokakuussa käsiteltyä, kun valtuusto hyväksyi Jukka Gustafssonin valtuustoaloitteen Onkiniemestä. Onkiniemen tehdastilat jatkavat nyt väliaikaisessa kulttuurikäytössä. Tehdasalueesta on tarkoitus muodostaa tulevaisuudessa asumista, yrittämistä ja kulttuuria yhdistävä kokonaisuus.

Marraskuussa valtuusto hyväksyi vuoden 2018 talousarvion. Hyvinvoinnin palvelualueen talousarvio perustui strategialuonnokseen ja pormestariohjelmaan. Painopisteinä talousarviossa on muun muassa alueellisten hyvinvointierojen kaventaminen, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että perusopetuksen ryhmäkokojen alentamiseen suunnattu raha kohdistetaan sivistys- ja kulttuurilautakunnan toiveiden mukaan erityisesti haasteellisten alueiden kouluihin ja yleisesti peruskoulun isojen ryhmien pienentämiseen sekä laadun parantamiseksi. Tänä vuonna kasvatus- ja opetuspalveluissa valmistellaan mallia perusopetuksen joustavasta resurssoinnista, jolla pyritään lisäämään koulutuksen alueellista yhdenvertaisuutta. Tarkemmin olen kirjoittanut talousarviosta kotisivuille. Tekstin löydät täältä. 

Valtuustokyselyitä minulle on tehty näissä valtuuston kokouksissa neljä. Elokuussa valtuutetut Aila Dündar-Järvinen ja Anneli Kivistö (sd) kysyivät Tampereen kaupungin mielenterveyspalveluista ja joulukuussa valtuutettu Sinikka Torkkola (vas) kysyi kaupungin asukkaiden yhdenvertaisista mahdollisuuksista saada tietoa liikuntaryhmien toiminnasta ja vainajien nimien lisäämistä Kalevankankaan hautausmaan punaisten muistomerkkiin. Joulukuussa valtuutettu Maija Kajan (vihr.) teki myös valtuustokyselyn paperittomien henkilöiden terveydenhoidon palveluiden järjestämisestä, mutta sitä ei ehditty käsitellä joulukuun kyselytunnilla, joten sen käsittely siirtyi seuraavaa kokoukseen. Vastaukseni kyselyihin löytyvät täältä.  

Valtuustoaloitteita en ole itse tällä kaudella tehnyt. Apulaispormestari ohjaa asioiden valmistelua, joten en näe tarpeelliseksi tehdä tällä hetkellä valtuustoaloitteita. Pystyn vaikuttamaan tärkeisiin asioihin suoraan valmistelun ja virkamiesyhteydenottojen kautta. Viime kaudella valtuutettu Ulla-Leena Alpin kanssa tekemämme valtuustoaloite nuorisovaltuuston kokouspalkkioista ja niiden nostamisesta kuitenkin hyväksyttiin elokuun valtuustossa ja nuorisovaltuutettujen kokouspalkkioita korotettiin. Nuorisovaltuuston edustajille maksetaan tällä valtuustokaudella 40 euron suuruinen kokouspalkkio osallistumisesta valtuuston kokoukseen.

Toinenkin viime kaudella tekemäni valtuustoaloite sai hyvän vastaanoton. Valtuustoaloitteeni valtakunnallisen lasten- ja nuortenkirjatittelin hankkimiseksi Tampereen kaupungille on otettu valmisteluun ja sitä tarkastellaan suhteessa laajempaa kulttuuripolitiikkaan Tampereella. Asia pyritään huomioimaan osana Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026 -hakuprosessia. Tulen pitämään lastenkirjallisuuden ja lastenkulttuurin puolta jatkossakin vahvasti.

Olin ajatellut kirjoittaa ja koota kesän ja syksyn tärkeistä asioista ja tapahtumista yhden tekstin, mutta hyvin nopeasti huomasin, että pelkästään valtuustoasioiden käsittely vei niin paljon rivejä, että Painavaa asiaa näyttää muodostuvan jatkokertomukseksi. Kolmas osa Painavaa asiaa julkaistaan ensi viikon alussa. Siinä käsittelen lautakuntieni asioita kesältä ja syksyltä. Lupasin kuitenkin paljastaa tässä tekstissä, miksi otsikoksi muodostui painavaa asiaa. Tietenkin hyvinvointipalvelut ovat aina sitä kunnan painavinta ydintoimintaa, mutta ehkä otsikolla on hieman kevyempi peruste. Huomaan puolen vuoden apokokemuksen jälkeen painavani enemmän kuin koskaan aiemmin (jos ei lasketa raskausaikoja). Jatkuva kokouksissa istuminen, pitkät 12-tuntisiksi venyvät työpäivät, liian vähäinen liikunta ja jatkuvat edustusillalliset näkyy vaa’assa.

Uuden vuoden lupauksena olenkin päättänyt olla hieman armollisempi itselleni eli ottaa taas aikaa liikkumiselle. Oikeastaanhan se kuuluu jo työn kuvaan, että liikunnasta vastaava apo myös itse liikkuu enemmän. Ajattelin myös vähentää herkkuja ja kokouspullia. Vuoden päästä nähdään, onnistuinko tavoitteissani vai jäivätkö ne vain poliittisiksi puheiksi.  Nyt pitää mennä: aktiivisuusrannekkeeni piippasi ”It’s time to move!”

Liikkumisen iloa uuteen vuoteen 2018! 

Apon elämää: Painavaa asiaa vuodelta 2017 (osa 1 tammikuu-toukokuu 2017)

Sunnuntai 31.12.2017 - Johanna Loukaskorpi

Vuoden viimeinen päivä ja on aika summata eli kirjoittaa auki vuoden 2017 tapahtumat.

Tämä vuosi oli minulle monella tapaa käänteentekevä. Vuoden alussa pähkäilin pitkään, että lähdenkö lopulta ollenkaan kuntavaaliehdokkaaksi. Olin jo aiemmin eduskuntavaalien jälkeen päättänyt, etten enää lähtisi vaaleissa ehdolle. Vaalityö on monella tapaa työn ohella raskasta ja minulla oli vielä edellisen kauden tunnelipäätöksen takia ryhmästä erottamisen ja ryhmään takaisin ottamisen takia raskaita muistoja kannettavanani. Vaikka olinkin sopinut henkilökohtaisesti monen ihmisen kanssa ja mielestäni syntini ryhmälle sovittanut, niin ajatus uusista vaaleista, mahdollisesta putoamisesta vaaleissa tai pettymyksistä luottamushenkilövalintojen jälkeen ei houkutellut. Jotenkin sain itsekin kuitenkin vielä käännettyä sille kannalle, että ehkä vielä kerran. Kun olin tehnyt päätöksen vaaleihin osallistumisesta, jotenkin vaalityön tiimellyksessä into taas lisääntyi.

Työsaralla palailin vanhaan. Olin ollut edellisen puoli vuotta Hämeenlinnan lyseon koulun ja Hämeenlinnan yhteiskoulun opinto-ohjaajana ja olin nauttinut suunnattomasti opoilusta. Olin kokenut myös mukavaksi olla töissä syksyn 2016 kahdessa koulussa. Olen aina nauttinut muutoksista. Olen huomannut, että kyllästyn, jos teen samaa työtä pitkään. Tammikuussa 2017 palailin siis äidinkielen opettajan virkaani ja sain myös 7 C -luokan luokanvalvojuuden. Ihan uusia tuttavuuksia emme oppilaiden kanssa olleet, sillä olin toiminut saman luokan opinto-ohjaajana syksyn. Paluu vanhaan kesti tosin lyhyen aikaa, sillä lupauduin pitämään Hämeenlinnan Lyseon lukiossa kaksi suomi toisena kielenä -kurssia oman työni ohessa. Niinpä alkukevään jälkeen huomasin tekeväni kahta työtä ja siihen päälle vaalikampanjaa. Voisi kaiketi sanoa, että ihan työntäyteinen kevät oli. En juuri ehtinyt kirjojakaan junassa lukea.

Luottamushenkilönä jatkoin lasten ja nuorten lautakunnassa ja valtuustossa entiseen tapaan. Pyrin olemaan läsnä joka kokouksessa. Lautakunta jatkoi työskentelyä koko kevään, mutta mitään kovin merkittäviä päätöksiä ei enää lautakunnassa kevään aikana ollut.

Tein mielestäni suhteellisen hyvän vaalikampanjan. Kirjoitin kampanjan aikana kolme mielipidekirjoitusta lehtiin. 19.3.2017 julkaistiin Aamulehdessä kirjoitukseni Ilmaisia harrastusvuoroja lapsille ja 22.3.2017 Tamperelaisessa Koulujen ylisuuret ryhmät lisäävät opettajien uupumusta. Lisäksi kirjoitimme Jukka Gustafssonin kanssa kirjoituksen Koulujen eriarvoistuminen on pysäytettävissä, jonka lähetimme 2.4.2017 Aamulehteen, mutta sitä ei valitettavasti julkaistu. Saatoin kirjoittaa muutakin, mutta en enää löytänyt uudistetuilta kotisivuiltani sitä osiota, johon aiemmin jaoin tekstini.
Vaalit menivät kohtalaisen hyvin. Vaalipäiväni olin edelleen varma, etten pääse edes läpi. Käytin kuntavaaleihin noin 2500 euroa, joista omaa rahaa oli noin 1600 euroa. Tarkemmat luvut löytyvät vaalirahailmoituksesta. Sain lopulta 342 ääntä. Kirjoitin kotisivuilleni vaalien jälkeen muun muassa seuraavasti:
”Vaalityö on joukkuepeliä, ja eilen pallo osui komeasti koriin, vaikka puoliajalla ainakin ehdokkaalla itsellään oli havaittavissa hermoilua. Kiitänkin vaalijoukkuettani, joka teki töitä minuun uskoen ja luottaen, vaikka itselläni ajoittain loppuikin usko kesken. Kiitos Ismo, Tarja, Ulla-Maija, Eija ja myös koko Rantaperkiön työväenyhdistyksen väki. Lämmin kiitos myös niille kaikille yksityishenkilöille, jotka lahjoittivat kampanjaani rahaa ja niille ystäville, jotka jakoivat esitteitäni ympäri kaupunkia. Kiitos myös ihmisille, jotka kirjoittivat minusta Johannasta sanottua –tukitekstejä, joita julkaisin vaalien alla. Kiitos ystäville, tuttaville ja tuntemattomille, jotka jakoivat ja tykkäsivät kirjoituksistani Twitterissä tai Facebookissa. Kaikki tällainen on ehdokkaalle tarpeellista ja tärkeää.

Niin kuin pallopeleissäkin niin vaalityössäkin hyvä joukkue tarvitsee valmentajan ja huoltajan. Puolisoni Juha-Pekka on toiminut molemmissa rooleissa. En voisi olla ylpeämpi ja kiitollisempi siitä tuesta, jota olen kotoa näiden politiikassa vietettyjen vuosien aikana saanut.”

Suurin ilahduksen aihe vaaleissa oli kuitenkin se, että SDP nousi suurimmaksi puolueeksi Tampereella ja tulisi saamaan pormestarin paikan. Työ puolueen eteen oli kannattanut. Hieman vaalien jälkeen SDP:n edustajisto valitsi pormestariehdokkaaksi Lauri Lylyn, joka näin jälkikäteen ajateltuna on ollut erinomainen valinta. Siitä kertoo myös se tuki ja luottamus, jota Lauri nauttii eri puolueiden kesken. En tuntunut Lauri Lylyä ennen vaaleja. Olimme tavanneet kerran Rantaperkiön työväenyhdistyksen 110-vuotisjuhlissa, jossa Lauri oli aiemmin ollut juhlapuhujana. Olin seurannut lähinnä hänen uraansa lehdistä.

Päätin heti vaalien jälkeen tavoitella parempia asemia ja ilmoitin, että olen kiinnostunut valtuustoryhmän varapuheenjohtajuudesta. Taisin vähän myös ”juntata”. Ainakin tein muutaman soittokierroksen ja niinpä minut valittiin ryhmän varapuheenjohtajaksi. Tämä takasi minulle mahdollisuudet ryhmien välisiin neuvotteluihin sekä tulevan pormestarikoalition sisäisiin keskusteluihin. Osallistuin aktiivisesti apulaispormestari Leena Kostiaisen vetämään palvelutyöryhmään, jossa kirjoitettiin pormestariohjelmaa palveluiden osalta. Tässä vaiheessa kävi myös ilmi, että SDP:lle olisi tulossa apulaispormestarin paikka, joka hyvin todennäköisesti olisi nimenomaan hyvinvoinnin apulaispormestari. Kokoomus oli nimittäin heti vaalien jälkeen ilmoittanut, että he haluavat kaupunkiympäristön apulaispormestarin paikan. Palvelutyöryhmä sai kokoon hyvän ohjelman ja minä päätin tavoitella täysillä kyseistä apon paikkaa, kun selvisi että Pekka Salmi ei ole kiinnostunut toisesta apulaispormestarikaudesta vaan tavoittelee valtuuston varapuheenjohtajuutta. Olimme Pekan kanssa sopineet edellisen kauden erimielisyydet ja sopu Pekan kanssa oli myös yksi kevään isoista iloista. On tuntunut hyvältä, että välimme ovat palautuneet yhtä hyviksi kuin ensimmäisellä valtuustokaudella.

Rantaperkiön työväenyhdistys asetti minut demareiden apulaispormestariehdokkaaksi ja lähetti myös tiedotteen siitä lehtiin. Halusin toimia avoimesti, koska valtaapitävien on uskallettava myös asettaa itsensä alttiiksi arvostelulle, julkiselle kritiikille ja sille, ettei tule lopulta valituksi. En varsinaisesti koskaan ajatellut tulevani valituksi ryhmämme apulaispormestariehdokkaaksi, sillä uskoin, että ne haavat, jotka ryhmästä poikkeava äänestyspäätös tunnelin yhteydessä teki, eivät olleet vielä arpeutuneet.

Niinpä kunnallisjärjestön edustajiston päätös oli minulle suuri henkilökohtainen yllätys, joka muutti omassa elämässäni monta asiaa. Samaan aikaan oli auennut Hämeenlinnassa kaksi oppilaanohjaajan paikkaa, joista toisen olisin hyvin todennäköisesti saanut. Toisaalta olin puoli vuotta äidinkieltä opetettuani taas erittäin innostunut omasta aineestani ja yhtäkkiä ymmärsin, että minut valittaisiinkin Tampereelle apulaispormestariksi ja joutuisin jättämään koulumaailman - ainakin toviksi - taakseni. Sinne jäivät tutut oppilaat ja ihanat kollegat. Tilalle tulisi jotakin kovin uutta, ihmeellistä, monipuolista, mutta myös raskasta. Toisaalta olin tavoitellut apon paikkaa tosissani ja yhtäkkiä sitä tarjottiin minulle tarjottimella. Olihan se ihmeellistä ja samalla kuitenkin monella tapaa haikeaa.

Perheessämme vietettiin kevään lopulla esikoisen ylioppilasjuhlia, joten olin jäänyt viimeisellä kouluviikolla jo virkavapaalle, joten en koskaan varsinaisesti ehtinyt sanoa kollegoille näkemiin ja tarjota heille kakkua. Se ehkä vieläkin kaihertaa mielessä. Tänä keväänä aion jossakin vaiheessa varmasti palata käymään Hämeenlinnan yhteiskoulussa. Kakkukahvit ovat edelleen kollegoiden kanssa juomatta.

Minun piti kirjoittaa vain pikaisesti keväästä ja keskittyä kesään ja syksyyn sekä lautakunnassa ja valtuustossa päätettyihin asioihin, mutta joskus käy näin, että on enemmän sanottavaa kuin aikoi ensin sanoa. Niinpä jaan tekstin kahteen osaan. Toinen osa Painavasta asiasta julkaistaan parin päivän sisällä - tulevana vuonna 2018. Silloin selviää, miksi otsikoin tekstin painavaksi asiaksi. Tästä tekstistä tuli nyt ehkä kuitenkin se kevytversio.

Haluan kiittää tässä vaiheessa kaikkia Teitä lukuisia uusia ja vanhoja tuttavuuksia - ihmisiä, jotka olette olleet mukana matkassa: tukijoina, ystävinä, seuraajina, lukijoina, kilpakumppaneina, uusina ja vanhoina kollegoina, puoluetovereina tai valtuustokavereina. Olen onnellinen, että olette olemassa. Kiitos kaikesta. Tsempataan toisiamme jatkossakin. Parasta elämässä ovat ihmiset ympärillä.     

Toivotan kaikille oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2018!

MIELIPIDEKIRJOITUS: Paperittomien palvelut puhuttavat Tampereellakin

Sunnuntai 24.12.2017 - Johanna Loukaskorpi

Helsingin valtuusto laajensi paperittomien sosiaali- ja terveyspalveluita. Kiireellisen hoidon lisäksi tarjotaan mm. kroonisten sairauksien hoito ja rokotukset. Myös tiedostusta laajennetaan ja kaupungin kotisivuille lisätään tieto palveluista arabiaksi, somaliksi, bulgariaksi ja romaniaksi.

Paperittomien palvelut keskusteluttavat Tampereellakin. Valtuutettu Maija Kajan (vihr.) teki asiasta valtuustokyselyn joulukuun valtuustoon, mitä tosin ei ehditty käsitellä ja sen käsittely siirtyi seuraavalle kyselytunnille. Valtuutettu Noora Tapio (vas.) jätti kokouksessa aloitteen paperittomien välttämättömien oikeuksien laajentamiseksi.

Joulukuussa 2016 Tampereen valtuusto päätti tarjota paperittomille raskaana oleville ja alle 18-vuotiaille terveydenhoidon palvelut kuten tamperelaisille. Paperittomille tarjotaan tällä hetkellä normaalit äitiys- ja lastenneuvolapalvelut tulkkipalveluineen. Asiakkaat on keskitetty tietyille terveydenhoitajille ja lääkäreille, jotta varmistetaan riittävä perehtyneisyys asiakkaiden kohtaamiseen.

Alle 18-vuotiaille Tampereella koulussa tai oppilaitoksessa oppilaana tai opiskelijana oleville, esimerkiksi valmistavan opetuksen oppilaille, järjestetään koulu- ja opiskeluterveydenhuolto. Kunnan tulee järjestää myös perusopetusta kaikille alueellaan oleskeleville lapsille - myös paperittomille. Toistaiseksi Tampereella ei ole paperittomia asiakkaita neuvolaan ohjautunut, koska muutamien paperittomien asema on muuttunut turvapaikanhakijoiksi. Koulu- tai opiskeluterveydenhuoltoon ei ole ohjautunut paperittomia.

Paperittomien laajennetut terveyspalvelut ehkäisevät yksilöiden vakavampaa sairastumista ja välitöntä hengenvaaraa ja samalla ehkäisevät sairauksien esimerkiksi tuberkuloosin leviämistä, mikä on koko yhteiskuntamme etu. Paperittomien terveyspalveluita olisi syytä mielestäni Tampereella laajentaa nimenomaan inhimillisistä syistä. Taloudellisesti kyse on pienestä panostuksesta, sillä meillä paperittomia asiakkaita ei ole terveysasemille kiireellisissäkään asioissa juuri hakeutunut.

Näen kuitenkin hankalaksi, jos eri kaupungeissa on pitkään eri käytäntöjä. Meidän on yhtäältä mietittävä, onko yhteiskunnan kannalta kestävää, että paperittomille luodaan kattavat terveyspalvelut. Toisaalta on ajateltava asiaa inhimillisestä näkökulmasta. Paperittomat eivät katoa Suomesta sillä, että suljemme silmämme heiltä ja heidän sairauksiltaan. Tarvitaan selkeämpi lainsäädäntö ja valtakunnallisesti yhtenäiset käytänteet. Pitkään emme voi olla tilanteessa, jossa eri kunnissa on erilaisia linjauksia.

MIELIPIDEKIRJOITUS: Tampere lyhentää jonoja uudella mallilla

Perjantai 1.12.2017 klo 19.42 - Lauri Lyly ja Johanna Loukaskorpi

Haluamme kiittää Pekka Suokasta hyvästä ja tärkeästä kirjoituksesta Lääkäritilanne on Tampereella huono (AL 27.11.2017). Selvitimme tilannetta yhdessä. On totta, että seuraavat vapaat ajat kiireettömille vastaanottoajoille ovat kuukauden päässä. Syynä on pian koittava joulusulku.

Toki kiireellistä hoitoa tarvitsevat hoidetaan aina saman tai seuraavan päivän aikana. Palvelutarpeiden voimakas kasvu edellyttää mittavia panostuksia palvelutuotantoon, mikä konkretisoituu erityisesti sosiaali- ja terveyslautakunnan menojen kasvuna ja alijäämäisenä tuloksena.

Suokkaan havainto tilanteen jatkumisesta pitää paikkansa. Jonotilanne on ollut olennaisin osin tällainen jo vuosien ajan. On erittäin tärkeää huomata, että kysymys on kiireettömien asioiden jonoista ja kiireelliset asiat hoidetaan kiireellisesti eli tuosta jonosta poiketen.

Olemme pyrkineet aktiivisesti kehittämään toimintaamme siten, että poissaoloista huolimatta pystymme kohtuullisesti ja tasapuolisesti vastaamaan lääkäritarpeeseen.

Valtakunnallisessa sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen valmistelussa on keskiöön nostettu lääkärille pääsy. Tähän olemme Tampereella pyrkineet vastaamaan juuri aloitetuilla kokeilulla Tipotiellä ja Linnainmaalla. Kokeilun tavoitteena on saatavuuden parantaminen ja lääkäriajan kohdentaminen sitä tarvitseville. Keskiössä on palvelutarpeen arvio. Potilaan tarve pyritään ratkaisemaan kevyimmällä mahdollisella tavalla, esimerkiksi sähköisillä palveluilla, puhelinpalvelulla ja hoitajan tai fysioterapeutin toimesta, kun se on mahdollista.

Malli on vielä melko uusi. Siinä on vielä paljon työstettävää, esimerkiksi uusien työtapojen omaksumisessa. Oman haasteensa digitalisaatiota hyödyntävän mallin käytössä tuovat tekniset ratkaisut, jotka ovat paikoitellen hieman kankeita. Tässä teemme kuitenkin parhaamme.

Joku voi tämän kokea uuden mallin heikentäneen palvelua. Lääkäriaikaa ei ilman arviota saa varattua, kuten aiemmin. Tavoite on mahdollisimman oikeanlainen palvelu, eli joskus sähköinen palvelu tai puhelu vastaanoton sijaan. Uuden toimintamallin asemilla lääkärille pääsy on kiireettömissä asioissa nopeampaa kuin perinteisesti toimivilla asemilla. Tämä on saamiemme tietojen havaittavissa, vaikkei järjestelmästä tietoja saada vielä numeroina ulos.

Pormestariohjelmassa lähtökohtana on painopisteen siirtäminen perustason palveluihin ja ennaltaehkäisyyn. Ikäihmisten palveluja vahvistetaan merkittävästi.

Tampereen kaupunki turvaa sosiaali- ja terveyspalvelujen nykytason niin kauan kun se toimii palvelujen järjestäjänä. Tamperelainen kohtaa välittävän ammattilaisen eri palveluissa vauvasta vaariin. Palvelujen
kehittämisen ja henkilökunnan osaamisen painopiste on etsivän, kokonaisvaltaisen ja ratkaisukeskeisen työotteen vahvistamisessa.

Lauri Lyly
Kaupungin pormestari

Johanna Loukaskorpi
Apulaispormestari

Toimeentulohaaste päivät 1 ja 2

Torstai 30.11.2017 klo 10.41 - Johanna Loukaskorpi

Maanantai 27.11

Minut haastettiin muutama viikko sitten Invalidiliiton ja Tampereen Invalidit ry:n toimesta valtakunnalliseen toimeentulohaasteeseen, mikä tarkoittaa sitä, että viikon ajan 27.11-3.12 minun olisi tultava toimeen 50 eurolla. Haasteella Invalidiliitto haluaa nostaa esille vähävaraisten ja vammaisten ihmisten sosiaalisen ja taloudellisen yhdenvertaisuuden.

Huomasin jo maanantaina, kuinka haasteellista on suorittaa haasteviikkoa tosissaan tässä apulaispormestarin työssä. Tapasin maanantaiaamusta Soste ry:n toiminnanjohtaja Vertti Kiukaan. Jätin ottamatta kahvia tapaamisen yhteydessä ja tyydyin sen sijaan vesilasiin, koska vähävaraiselle harvemmin tarjotaan ilmaista ruokaa tai juomaa. Saman syyn vuoksi päädyin jättämään maanantaisen kaupunginhallituksen kokouksen yhteydessä tarjottavan lounaan väliin. Kokouksessa oli kuitenkin hedelmiä ja kahvia tarjolla ja en enää kokouksen jatkuttua kyennyt olemaan syömättä.

Kokouksesta kiiruhdin Minetti-neuvotteluihin Ratinaan. Ratinassa auton parkkeeraus maksoi 1,70 e. Olin aamulla valinnut auton, koska illaksi minun oli kiirehdittävä suoraan Minetti-neuvotteluista Hervantaan puhumaan sote-asioista. Hervannassa minulle tarjottiin keksiä ja teetä. Olin kotona kahdeksalta. Söin lautasellisen spagettia ja kanakastiketta. Minulta ei ollut kulunut päivän aikana rahaa muuta kuin parkkeeraukseen, mutta toisaalta olisin voinut syödä vatsani täyteen monessa paikkaa, mikä ei köyhälle useinkaan ole mahdollista.

Illalla opiskelija-asuntoon aiemmin syksyllä muuttaneelta pojalta tuli tekstiviesti, jossa hän pyysi rahaa ruokaan, koska opintotuki tulisi vasta viikon päästä ja tili oli tyhjä. Haasteesta huolimatta laitoin pojan tilille 20 euroa ruokarahaa. Viikon budjetistani oli mennyt lähes puolet jo ensimmäisenä päivänä.

Hallitus on leikannut merkittävästi opintotukea, ja opintotuki on tällä hetkellä niin pieni, että harva opiskelija tulee sillä oikeasti toimeen. Tämän takia monet opiskelijat joutuvat tekemään töitä opintojen ohella tai turvautumaan vanhempiinsa. Voin kuvitella pienituloisten perheiden ahdistuksen, kun ei ole mahdollisuutta tukea omaa nuortaan taloudellisesti. Vammaisten vanhempien perheissä eletään lisäksi valtaväestöä useammin köyhyysrajalla, koska perheet elävät usein kansaneläkkeen ja vammaisetuuksien varassa. Osattomuuden ja ulkopuolisuuden tunne onkin tällaisissa perheissä suurempaa kuin monissa muissa perheissä. Vaarana on myös se, että vähävaraisen perheen lapset jättävät kouluttautumatta, koska esimerkiksi korkeakoulutus on vaarassa muuttua monille taloudellisesti mahdottomaksi.

Tiistai 28.11.

Toisen haastepäivän aamuna kokoontui kaupungin johtoryhmä. Päätin, etten tällä kertaa jätä lounasta syömättä, vaan söin kokouksen päätteeksi lounaan. Virastotalon lounas maksaa 6,40 e. Lounaan jälkeen menin tarkastuslautakunnan kuultavaksi ikäihmisten asumispalveluista. Ehdin olla tarkastuslautakunnan kuultavana puolisen tuntia, koska lähdin työmatkalle Turkuun. Työmatka tuli tietooni yllättäin edellisellä viikolla, koska Tampereen kaupungille myönnettiin palkinto Yksi elämä -juhlaseminaarissa Turun Logomossa Päättäjät-kategoriassa. Kävin vastaanottamassa palkinnon Tampereen kaupungin puolesta. Yksi elämän tavoitteena on terveempi Suomi. Aivoliiton, Diabetesliiton ja Sydänliiton yhteiset terveystalkoot edistävät terveyttä ja hyvinvointia läpi elämän. Palkintoperusteissa todettiin muun muassa, että Tampere tekee jatkuvasti arvokkaita terveyspäätöksiä monella toimialalla. Tampereella on toteutettu muun muassa Sydänmerkki joukkoruokailuun sekä maksuttomat monipuoliset liikuntaryhmät lapsille ja nuorille, kehitetty lähiliikuntapaikkoja ja palkattu psykologi diabetesvastaanotolle. Jouduin menemään autolla Turkuun, joten työmatka sotki haastepäivän taloustilanteen. Ostin bensaa 30 eurolla. Seminaari päättyi coctail-tilaisuuteen, jossa söin muutamia cocktailpaloja. Kotimatkalla pysähdyin Urjalassa ja join kupin kahvia sekä mozzarellapaninin. Ne maksoivat 7.30.

Haastepäivän taloudellisesti haastavin tilanne liittyi kuitenkin jälleen kerran lapsiin. Keskimmäinen ilmoitti tekstiviestitse tarvitsevansa rahaa lukion oppikirjoihin. Jouduin jälleen tinkimään viikon haasteesta ja siirsin 90 euroa neljää lukion oppikirjaa varten. Lukio- tai ammattiopintojen kustannukset (oppikirjat, tietokonehankinnat, ammattiopiskelussa tarvittavat välineet) aiheuttavat jatkuvasti suuria taloudellisia haasteita monille toisen asteen opiskelijoille ja heidän perheilleen. Tämä tieto selviää esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n kyselystä, jonka tulokset julkistettiin marraskuussa. Tuloksiin sisältyvät lainaukset yksittäisistä vastauksista kertovat, että opintojen rahoittaminen on monelle opiskelijalle ja hänen perheelleen todellinen ja iso ongelma, mikä on johtanut kurssien väliin jättämiseen, mikä taas on heikentänyt opintomenestystä. Pahimmassa tapauksessa rahapula on aiheuttanut opintojen keskeyttämisen tai monilapsisessa perheessä sulkenut osan lapsista koulutuksen ulkopuolelle. On päättäjien tehtävä huolehtia siitä, että myös vähävaraisten perheiden lapsilla on mahdollisuus suorittaa lukio- tai ammattitutkinto. Nykymaailmassa ilman toisen asteen tutkintoa ei pärjää tai työllisty.

Puhe valtuustossa: Koulukiusaaminen

Maanantai 20.11.2017 klo 19.31 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Haluan ensin toivottaa oikein hyvää Lasten oikeuksien päivää valtuutetuille! Haluan kiittää tästä keskustelusta. Se on ollut ansiokasta. Tämän vuoden Lasten oikeuksien päivän teemana on yhdenvertaisuus. Yhdenvertaisuuteen on täällä useammassa puheenvuorossa jo viitattukin.

Oikeastaan jokaisen päivän tulisi olla lasten oikeuksien päivä. Suomessa yli 900 koulua kuuluu kiusaamisen vastaiseen Kiva koulu -toimenpideohjelmaan. Kouluissa puututaan aktiivisesti kiusaamiseen, mutta silti kaikkea kiusaamista ei saada kitkettyä pois. Juuri julkaistun kouluterveyskyselyn mukaan 19 prosenttia alakoululaisista ja 24 prosenttia yläkoululaisista on kokenut syrjivää kiusaamista. Kiusaamisen aiheita on paljon esimerkiksi ulkonäkö, sukupuoli, ihonväri, kieli, vammaisuus, uskonto. Koulukiusaaminen ilmenee yleisimmin nimittelynä, tekemällä naurunalaiseksi tai kiusoitteluna. Itse olen erittäin huolestunut, että kiusaaminen on nykyään usein jatkuvaa 24/7 -kiusaamista. Lapsi jätetään esimerkiksi erilaisten someryhmien ja kaveripiirien ulkopuolelle. Ryhmän ulkopuolelle jääminen on erittäin rankka kokemus.

Kouluterveyskyselyyn vastanneista tamperelaisista yläkouluikäisistä yksinäiseksi itsensä tunsi joka kymmenes, tytöistä jopa 13 %. Entisenä yläkouluopettajana tunnistan tämän ja tunnen siitä suurta huolta. Monesti yksinäisyys johtaa nuorten mielenterveysongelmiin.

Aikuisten tehtävä on huolehtia, että ketään ei kiusata. Jokaisessa päiväkodissa ja koulussa tulee kannustaa siihen, että kaikki otetaan mukaan leikkiin ja porukkaan ja että erilaisuus on rikkautta. Tammelan koulussa lapset toteuttivat kaveripenkin. Myös Vuoreksen koulussa on kaveripenkki. Jos tuntee itsensä yksinäiseksi välitunnilla, voi mennä istumaan kaveripenkille, josta muut voivat hakea mukaan leikkiin. Tällaisia ideoita tulee jakaa ja niistä ottaa mallia. Parhaat ideat yhdenvertaisuuden eteen ja kiusaamisen estämiseksi syntyvät juuri arjessa ja usein lasten itsensä ideoimana. 

Apon elämää: Invalidiliiton toimeentulohaaste vastaanotettu

Maanantai 20.11.2017 klo 15.10 - Johanna Loukaskorpi

Kansainvälistä vammaisten päivää vietetään 3. joulukuuta. Päivän teemaksi Invalidiliitto on valinnut taloudellisen ja sosiaalisen yhdenvertaisuuden. Päivää edeltävän viikon aikana eli ensi viikolla 27.11-3.12. Invalidiliitto järjestää toimeentulohaasteen, jonka tavoitteena on saada näkyvyyttä vammaisten toimeentuloon liittyviin ongelmiin.

Monen vammaisen ihmisen taloudellinen asema on huono. Terveysongelmat ja huonot mahdollisuudet päästä työelämään lisäävät taloudellista eriarvoisuutta. Vammaisuus on myös valitettavasti edelleen toiseksi yleisin syrjintäperuste yhteiskunnassamme. Vammaisten taloudellista tilannetta kiristävät perusturvan indeksijäädytykset, lääkekorvausten leikkaukset ja asumiskulujen – erityisesti vuokrien ja sähkön hinnan nousu. Monen vammaisen ihmisen ainoa tulonlähde on työkyvyttömyyseläke. 

Liian monen vammaisen ihmisen kuukausitulot hipovat köyhyysrajaa. Asumis- ja muidenperuskulujen jälkeen käteen jää usein vain 50 euroa viikossa. Silloin voi joutua valitsemaan, ostaako lääkkeitä vai ruokaa. Maksaako puhelinlaskun vai käyttääkö rahat taksimatkaan, jotta pääsee kauppaan? Entä jos tulee jokin yllättävä meno: joutuu sairaalaan tai jääkaappi hajoaa?

Taloudellinen eriarvoisuus johtaa yleensä myös sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Vähävaraisten vammaisten ihmisten sosiaalinen elämä kutistuu olemattomiin ja yksinäisyys lisääntyy. 

Invalidiliiton jäsenyhdistykset voivat haastaa mukaan yhden tai useampia oman alueensa poliitikkoja tai mielipidevaikuttajia. Haastetun henkilön pitäisi tulla toimeen viikon ajan samalla rahasummalla kuin kaikkein vähävarainen vammainen ihminen eli 50 eurolla/viikko.

Tampereen Seudun Invalidit ry on haastanut minut mukaan ja olen lupautunut haasteeseen. Tiedostan haasteeseen liittyvän paljon ongelmia. On aivan eri asia elää 50 eurolla seitsemän päivää, kun tietää, että seuraavalla viikolla voi palata normaaliin elämäänsä. Vammaisilla ja vähävaraisilla ei ole mahdollista palata "arkeen", sillä se arki saattaa olla jatkuvaa kamppailua toimeentulokysymysten edessä. 

Apulaispormestarin työ asettaa myös haasteeseen omat ongelmansa. Työhöni kuuluu paljon edustamista ja tapaamisia, joissa tarjotaan lounas, välipaloja tai jotakin naposteltavaa. Vähävarainen sen sijaan harvemmin osallistuu tilaisuuksiin, joissa on tarjolla ilmaista syötävää.

Esimerkiksi vähävaraisella pääosa viikon menoista saattaa kulua bussikortin lataamiseen 20 eurolla. Itse voin siirtää tavallisten laskujen maksua viikolla, köyhä sen sijaan elää kädestä suuhun, eikä taloudellinen tilanne helpota seuraavallakaan viikolla. 

Päätin kuitenkin kaikista haasteeseen liittyvistä ongelmista huolimatta osallistua haasteeseen, sillä haluan olla tukemassa henkilökohtaisesti Invalidiliiton tärkeää toimeentulo-ongelmien esiinnostamista julkisuudessa ja edistää siltä osin vammaisten asiaa. Olen lupautunut kirjoittamaan kokemuksistani blogia kotisivuilleni viikon ajan.

Viikon nuukailu ei muuta omaa elämääni, mutta tuo toivottavasti esiin ihmisten välistä eriarvoisuutta ja sitä, millaisten toimeentulon ongelmien kanssa vammaiset ja vähävaraiset ihmiset joutuvat kaiken aikaa painiskelemaan. Otan mielelläni kommentteja ensi viikolla somessa ja vastaan kysymyksiin sekä Facebook- ja Twitter-tileilläni.

Puhe Talvitien päiväkodin ja koulun avajaisissa

Perjantai 17.11.2017 klo 16.59 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat juhlavieraat, rehtori Satu-Leena Kojola, päiväkodin johtaja Päivi Rautiala sekä koko Talvitien päiväkodin ja koulun väki

Kirjailija Immi Hellénin runo Mirrit koulussa alkaa seuraavasti: ”Tässä on taulut ja tässä on sienet ja tässä on opissa ystävät pienet”. Tänään on opintie vaihtunut suureen juhlaan, sillä vietämme Talvitien päiväkodin ja koulun vihkiäisiä. Talvitien päiväkodin ja koulun avautuminen on ollut eteläisellä alueelle odotettu asia. Härmälän alue kasvaa vauhdilla. Alueelle on viimeisten vuosien aikana muuttanut jatkuvasti lisää lapsiperheitä ja päiväkodit ja koulu ovat täynnä. Viime keväänä moni perhe sai iloisen uutisen, kun päiväkotipaikka uudesta päiväkodista varmistui oman kodin läheltä. Nyt on jo tovi päiväkotielämää vietetty ja koulua käyty täällä Talvitien varrella, sillä päiväkoti ja koulu aloittivat varsinaisen toimintansa elokuussa. Arkeaan täällä viettää päivittäin 180 lasta ja 30–40 aikuista.

Minulla on ollut ilo olla mukana Talvitien päiväkodin ja koulun päätöksenteossa jo heti sen alkuvaiheista lähtien. Yleensä rakentamishankkeiden käsittely lähtee liikkeelle palveluverkon kehittämiseen liittyvistä selvityksistä tai kiinteistön peruskorjaustarpeesta. Tässä tapauksessa ajatus uudesta päiväkoti- ja koulurakennuksesta sai alkunsa, kun Härmälän päiväkodissa ja neuvolassa todettiin vakavia sisäilmaongelmia ja rakennus päätettiin purkaa. Tilalle suunniteltiin kaksikerroksinen uusi päiväkoti ja pienten koululaisten koulurakennus. Tarveselvitys ja hankesuunnitelmat ovat hyväksytty lasten ja nuorten lautakunnassa, jossa olen itsekin ollut viime kaudella lautakunnan jäsenenä.

Varsinainen rakennusvaihe kesti 13 kuukautta ja kustannusarvio oli noin 6,2 miljoonaa. Talvitien päiväkodin ja koulun rakentamisessa haluttiin korostaa erityistä huolellisuutta. Se näkyi meille härmäläläisille muun muassa niin, että talo rakennettiin valkoisen pressuteltan suojassa. Koko hanke on tehty kokonaan säänsuojassa, jolla on varmistettu rakennuksen pitkäikäisyys ja turvallisuus. Pressut ovat monesti tuttu näky korjauskohteissa, mutta uudiskohteissa teltat eivät ole yhtä yleisiä. Pressun alta paljastui lopulta komea ja tyylikäs lehtikuusta, betonia ja lasia yhdistelevä rakennus.

Päiväkodin ja koulun suunnittelussa otettiin mallia uusimmista pedagogisista näkemyksistä ja tilat suunniteltiin monipuolisiksi oppimistiloiksi. Myös kalusteet mietittiin uuden "avoimen oppimiskäsityksen" mukaan. Näin kaikkia tiloja pystytään hyödyntämään varhaiskasvatuksessa ja oppimisessa, ja ne ovat mahdollisimman joustavia ja avattavissa toisiinsa, jos ryhmät haluavat työskennellä yhdessä. Koulu ja päiväkoti koostuvat "soluista", joissa on keskeinen avoin tila ja sen ympärillä pienempiä oppimis-, toiminta- ja lepotiloja. Päiväkoti ja koulu ovat myös esteettömät. Henkilökunnan toiveita kuunneltiin ja ne otettiin huomioon suunnittelu- ja rakennusvaiheessa, mikä on erityisen tärkeää, sillä kasvatuksen ammattilaiset tietävät parhaiten, mikä toimii varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen arjessa ja mistä saattaa seurata ikäviä yllätyksiä, jos niitä asioita ei huomioida jo suunnitteluvaiheessa.

Odotan innolla, että pääsen kiertämään tiloissa ja näen ja kuulen henkilökunnalta, miten arki on lähtenyt rullaamaan uusissa moderneissa tiloissa. Pihaa olenkin ehtinyt ihastella jo iltalenkeilläni. Piha kannustaa liikkumaan ja houkuttelee viettämään vapaa- aikaa myös päiväkoti- ja koulupäivän jälkeen. Aivan kuin se kuiskaisi kadulle kulkijalle, että tule luo - pomppimaan, kiipeilemään ja keinumaan. 

Tampereen kaupunki pyrkii saamaan päiväkoti- ja koulutiloja käyttöön myös kouluajan ulkopuolella ilta-aikana. Osaa Talvitien rakennuksen tiloista voidaan hyödyntää myös alueen asukkaiden käytössä esimerkiksi ruokasalia voi vuokrata juhliin. Näin rakennus voi toimia myös asukastalona oman toiminta-ajan ulkopuolella.

Hyvä päiväkodin ja koulun väki,

Alussa siteeraamani Immi Hellénin runo päättyy: ”Keltä vain läksy liukkaasti luistaa, sille se kukkokin munia muistaa.” Toivotan teille innokkaita oppimiseen kannustavia päiväkoti- ja koulupäiviä täällä upeassa ja uudessa Talvitien päiväkoti- ja koulurakennuksessa. Olkoon opintienne turvallinen, innostava ja uuteen kannustava. Puitteet siihen ovat nyt kunnossa. Hellénin runossa mainitut sienet ja taulut ovat korvautuneet uusimmalla opetusteknologialla ja talon tekniikka palvelee käyttäjiä ja sisäilma on puhdasta. Työntekijöille haluan toivottaa antoisia ja hyviä työpäiviä. Päätän puheeni Jukka Itkosen runoon Seitsemän veljestä, sillä runossa kuvataan hyvin, miten parhaat tulokset syntyvät yhdessä tehden ja toisilta oppien. Lopulta syntyy aina jotakin uutta aivan niin kuin päivittäin päiväkodin ja koulun arjessa.

(Itkosen runo.)

Näillä ajatuksialla ja sanoilla avaan Tampereen kaupungin puolesta Talvitien päiväkodin ja koulun.