Kolumni: Vammaisten ja vanhusten itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava

Lauantai 13.11.2021 - Johanna Loukaskorpi

Alkuviikosta Yle paljasti kehitysvammaisten kohtelussa isoja ongelmia. Räikein kaltoinkohtelu oli tapahtunut hämeenlinnalaisessa Mehiläisen Onnikoti Omenapuussa, jossa vaikeasti autistista ja alaikäistä asukasta oli laittomasti sidottu teipeillä ja kuormaliinoilla. Samanlaisia epäkohtia on valitettavasti paljastunut aiemmin ikäihmisten asumisyksiköistä. Tamperekaan ei voi tässä ylpeillä. Meilläkään tilanne ei ole kaikilta osin kunnossa.
Viime kesänä paljastui Tampereen järjestämisvastuulla olevasta Oriveden Särkänkodista laajoja epäkohtia. Yksikössä oli mm. käytetty hygieniahaalaria, vaikka sille ei ollut lääketieteellistä syytä. Olen syvästi pahoillani, että Tampereen sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisessa toiminnassa on ollut näin isoja puutteita. Näin ei saisi missään tilanteessa olla.

Vanhus- ja vammaispalveluissa perusoikeuksien, erityisesti ihmisten itsemääräämisoikeuden, rajoittaminen on iso kysymys. Henkilökunta ei aina ymmärrä rajoitustoimia rajoittamiseksi, vaan osa saattaa nähdä toimet asukkaiden turvallisuutta takaavina. Kehitysvamma tai muistisairaus ei kuitenkaan poista oikeutta tehdä itseään koskevia päätöksiä.

Osa rajoitustoimista johtuu liian vähäisestä henkilöstöstä. Sanna Marinin (sd) hallitus on toteuttanut sitovan henkilöstömitoituksen 0,7 iäkkäiden henkilöiden tehostettuun palveluasumiseen ja pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Vuoden alusta kaikissa Tampereen omissa ja ulkoistetuissa ikäihmisten yksiköissä henkilöstömitoituksen tulee olla lain siirtymäajan edellyttämä 0,6. Asiakkaiden yksilölliset tarpeet ja hoitoisuus pitäisi myös näkyä henkilöstömäärissä. Erityisen vaativat asiakkaat tarvitsevat enemmän hoitajia.

Lain mukaan jokaisella asiakkaalla on oikeus laadukkaaseen ja hyvään hoitoon. Pelkällä mitoituksella ei hoideta ihmisiä. Tarvitaan koulutettuja ja osaavia hoitajia, jotka ymmärtävät vammaisten ja vanhusten oikeuden inhimilliseen ja lempeään hoitoon. Hoitajien pitää myös uskaltaa tarvittaessa tehdä valvontailmoituksia, mikäli ihmisten perusoikeudet eivät omalla työpaikalla toteudu riittävästi. Surullisinta minusta Onnikoti Omenapuun tapauksessa oli se, että ongelmat ehtivät jatkua vuosia. Voidaan oikeutetusti kysyä miksi?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vammaiset, vanhukset, ikäihmiset, itsemääräämisoikeus, kehitysvammaiset, hyvä hoito

PUHE: Työväen musiikkiliiton 100-vuotisjuhla

Perjantai 24.9.2021 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat juhlavieraat,

Sydämellisesti tervetuloa Raatihuoneelle. Hienoa, että tämä Suomen Työväen Musiikkiliiton 100-vuotista taivalta kunnioittava kutsuvierastilaisuus päästiin järjestämään koronapandemiankin aikana, vaikkakin typistettynä. Haluan tässä alussa vielä muistuttaa, että tämä tilaisuus järjestetään istuvana tilaisuutena ja meillä on maskin käyttösuositus.
Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin sosiaali- ja terveyspalveluiden apulaispormestarina Tampereella. Viime valtuustokauden toimin hyvinvointipalveluiden apulaispormestarina ja vastasin silloin myös kulttuuripalveluista.

Suomen Työväen Musiikkiliitto täyttää tänä vuonna sata vuotta. Haluan Tampereen kaupungin puolesta lämpimästi onnitella Teidän satavuotiasta liittoanne ja toivottavaa onnea ja menestystä seuraavalle sadalle vuodelle. Juhlavuotenne huipentuu tänä viikonloppuna vietettävään STM 100 -musiikkijuhlaan Tampereella ja juhlakonserttiin, jossa esiintyy liiton jäsenkuoroja ja konsertissa kantaesitetään liiton 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi tilattu Antti Nissilän säveltämä ja sanoittama Laulujen loimu.

Koronapandemia on kurittanut kulttuurialaa ennennäkemättömän rankasti. Musiikkikenttä on ollut yksi eniten koronasta kärsineitä toimijoita. Kuorojen toiminta on ollut jäissä, konsertti- ja esiintymistoimintaa ei ole koronan aikana juurikaan ollut - muutamia livestriimiesityksiä lukuun ottamatta ja musiikin harrastustoimintakin on ollut vain suppeasti käynnissä. Onneksi nyt näkyy valoa, ja lokakuussa rokotuskattavuuden yli 12-vuotiaissa kansalaisissa pitäisi olla niin kattava, että loputkin rajoitukset voidaan purkaa. Voidaankin sanoa, että erityisen hienoa, että viikonlopun tapahtumanne kokoaa musiikkiliiton jäsenryhmiä ympäri Suomea tänne Tampereelle esiintymään, musisoimaan, laulamaan, muistelemaan ja juhlimaan yhdessä musiikkiliiton historiaa ja nykypäivää. Odotettavissa onkin mielenkiintoinen ja konserttien ja esiintymisten täyteinen viikonloppu ympäri Tamperetta.

Tampere on ollut tunnettu menestyvänä tapahtuma-, kulttuuri- ja elämyskaupunkina. Meillä on pitkä perinne yhteistyökumppanina toimimisesta erilaisissa kansallisissa ja kansainvälisissä urheilu- ja kulttuuritapahtumissa. Kaupungissamme on järjestetty ennen pandemiaa jatkuvasti lukuisia kongresseja ja valtakunnallisia tapahtumia sekä tilaisuuksia. Toivomme tilanteen palautuvan tältäkin osin mahdollisimman pikaisesti normaaliksi. Joulukuussa aukeaa junaradan päälle uusin tapahtuma-areena Uros LIVE, joka lisää entisestään tapahtumatarjontaa, kiinnostavuutta ja elämyksiä alueellamme. Erilaisilla tapahtumilla on positiivinen vaikutus aluetalouteemme, työllisyyteen, kaupungin imagoon ja tunnettuuteen. Monipuolinen tapahtumatarjonta omalta osaltaan vahvistaa alueemme yhteisöllisyyttä ja identiteettiä. Pormestari Anna-Kaisa Ikosen pormestariohjelmassa Ihmisten Tampere – mahdollisuuksien kaupunki korostetaan Tampereen merkitystä tapahtumakaupunkina ja luovien alojen keskittymänä.

Hyvät musiikin ystävät,

Suomen Työväen Musiikkiliitto on maamme vanhin valtakunnallinen harrastajamusiikkijärjestö, joka on perustettu täällä Tampereella vuonna 1920. Siltäkin osin on erinomaista, että päädyitte viettämään juhlavuoden musiikkijuhlaanne juuri täällä Tampereella liiton kotipaikkakunnalle. Liittonne pitkä ja vaiheikas historia on viime vuonna saatettu historiantutkija Keijo Rantasen toimesta kansiin. Hymni työlle – Suomen Työväen Musiikkiliitto ja työväen musiikkiharrastus 1920–2020 -teoksessa kuvataan muun muassa, miten työväen musiikkiharrastus on osa suomalaista kulttuurihistoriaa ja se on osaltaan rakentanut suomalaista identiteettiä.

Liittonne tavoitteenanne on koko historianne ajan ollut edistää ja tukea suomalaisten yhdenvertaista iästä, taidoista tai varallisuudesta riippumatonta ja helposti saavutettavaa musiikkiharrastustoimintaa ja siinä olette onnistuneet erinomaisesti. Jäsenkuoroissanne ja -orkestereissanne musiikkia harrastaa tälläkin hetkellä noin 2 500 suomalaista. Musiikin harrastaminen edistää monin tavoin ihmisten hyvinvointia, lisää yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemisen riemua. Esimerkiksi kuoroharrastus on lähes jokaiselle suomalaiselle mahdollista muun muassa edullisuutensa vuoksi ja näin sen tuomat terveys- ja hyvinvointivaikutukset ovat eri ikäryhmien helposti saavutettavissa. Minulle on ollut itselleni erityisen tärkeää, että omat lapseni ovat harrastaneet musiikkia ja poikani ovatkin soittaneet Härmälän ja sittemmin Hatanpään koulun puhallinorkesterikoulussa ja nuorimmaiseni jatkaa soittoharrastustaan Tampereen Konservatorion Celsius-puhallinorkesterissa.

Olette aktiivinen liitto, joka tarjoaa jäsenjärjestöilleen erilaista toimintaa, tekee vahvaa yhteistyötä erilaisten musiikki- ja kulttuurijärjestöjen kanssa ja on toimii vaikuttavasti musiikinharrastajien edunvalvontatehtävissä. Hyvä, aktiivinen ja jäsentensä hyvinvoinnista huolehtiva liitto toimii juuri näin. Haluan vielä lopuksi sydämellisesti onnitella 100-vuotiasta Suomen Työväen Musiikkiliittoa! Onnea. Seuraavaksi Liiton tervehdyksen esittää Suomen Työväen Musiikkiliiton hallituksen puheenjohtaja Jaana Palanterä. Hänen jälkeensä saamme kuulla esiintyvän ryhmän lauluesityksen. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kulttuuriala, Raatihuone, koronapandemia, Työväen musiikkiliitto

KOLUMNI: Nyt on kesäloman aika

Keskiviikko 7.7.2021 - Johanna Loukaskorpi

Tämä on viimeinen kolumnini Tamperelaisessa hyvinvointipalveluiden apulaispormestarina. Takana on yli neljä vuotta sosiaali- ja terveyslautakunnan ja sivistys- ja kulttuurilautakunnan puheenjohtajana. Vuodet ovat olleet työteliäitä, ja töitä on saanut tehdä aamusta pitkään iltaan. Opettajan lomat ovat jääneet kaihoisaksi muistoksi menneisyydestä. Hyvinvointipalveluiden apulaispormestarin tehtävää ei jatkossa enää ole, vaan kaupunginvaltuusto valitsee elokuussa molemmille palvelualueille oman apulaispormestarinsa.

Olo on tällä hetkellä helpottunut, mutta haikea. Olen saanut tehdä innostavaa, mielenkiintoista ja vaikuttavaa työtä kuntalaisille merkityksellisten hyvinvointipalveluiden parantamiseksi ja kehittämiseksi. Neljässä vuodessa on saatu uusia avauksia, ja palvelut ovat monelta osin parantuneet. Palveluiden parantamista ovat haastaneet samaan aikaan kaupungin kasvu, talouden realiteetit, laista tulevat velvoitteet, ikääntyminen ja monella alalla kasvava henkilöstöpula. Näitä haasteita on ratkottu päivittäin, eikä tilanne tulevina vuosina ole sen helpompi.

Hyvinvointipalveluita olen käsitellyt ajankohtaisissa kolumneissani Tamperelaisessa. Olen kirjoittanut muun muassa perusopetuksesta, varhaiskasvatuksesta, kulttuurista, päihde- ja mielenterveyspalveluista, ikäihmisten palveluista sekä koronapandemiasta. Yksittäiset aiheet ovat vaihdelleet kaksivuotisesta esiopetuksesta psykiatripulaan ja kaikkea siltä väliltä. Tällä kertaa halusin kirjoittaa henkilökohtaisemmin.

Olen saanut toimia valtuutettuna yli 12 vuotta, ja kuntavaaleissa sain ilokseni jatkoa valtuustotyölle. Olen aina arvostanut valtuutetun roolia ja on kunniatehtävä saada toimia Tampereella luottamushenkilönä. SDP:n kunnallisjärjestön edustajisto päättää tulevan valtuustokauden luottamuspaikoista 5. elokuuta. Tällöin päätetään henkilöistä, joita valtuuston kokouksessa 16.8. luottamuspaikoille valitaan. Elokuussa selviää lopullisesti omakin luottamuspaikkani.

Haluan kiittää lopuksi lautakuntieni jäseniä hyvästä yhteistyöstä ja kaupungin viranhaltijoita avusta, jota olen saanut apulaispormestarina. Lopuksi haluan lausua erityiskiitokset lautakunnan päätösvalmistelusihteeri Kallelle ja johdon assistentti Riikalle. Ilman teitä olisin ollut monesti pulassa. Toivotan kaikille tamperelaisille ja yhteistyötahoille aurinkoista kesää. Nyt on kesäloman aika.

Johanna Loukaskorpi

Sosiaali- ja terveyspalveluiden ja sivistyspalveluiden apulaispormestari

Kirjoitus on julkaistu Tamperelaisen kolumnina 7.7.2021. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvinvointipalvelut, apulaispormestari, Tamperelainen, sivistyspalvelut, sosiaali- ja terveyspalvelut, lautakunta

Kiitos kaikesta

Sunnuntai 13.6.2021 klo 12:02 - Johanna Loukaskorpi

Pitkittynyt vaalikampanja on takana ja tänään on demokratian juhlapäivä. Yleensä äänestän itse vasta vaalipäivänä. Siinä on jotain erityisen juhlallista ja sen jälkeen olen aina keittänyt vaalikahvit. Tällä kertaa äänestin varmuuden vuoksi jo ennakkoon. Joten vaalikahvit pitää juoda ihan muuten vaan.

Itse en mielestäni kampanjoinut kovinkaan aktiivisesti - ainakaan verrattuna aiempiin vaaleihin. Silti vaalityö kuluttaa. Varsinkin vaalikoneiden täyttäminen, erilaisissa paneeleissa juokseminen ja vaalimainosten suunnitteleminen ja taittaminen. Varsinkin kun tekee kaiken itse vain muutamien lähimpien ystävien, tukijoiden ja puolison tukemana.

Kiitos Ismo Alhoniemi. Pysyttiin yhä ystävinä, vaikka ääni välillä nousi molemmilla. Kiitos Juha-Pekka. Pysyttiin yhä naimisissa, vaikka tiedän, että vaalit eivät suinkaan ole puolison näkökulmasta ihmisen parasta aikaa. Kiitos lapset, joista kaksi vanhinta toimii tänään demokratian takaajina vaalilautakuntien toimitsijoina. Kiitos ystävät yli puoluerajojen. Kiitos, että jaksoitte kuunnella, kun halusin puhua.

Kiitos kollegat Lauri Lyly, Jaakko Stenhäll ja Aleksi Jäntti. Neljän (ja Jaakon kanssa kahden) vuoden läheinen työkaveruus on ollut hieno ja arvokas kokemus. Kiitos kaikesta. Esimieheni Laurin alaisuudessa on ollut hienoa työskennellä. Hän ajattelee aina ensin Tampereen ja tamperelaisten parasta ja hänellä on suuri sydän. Toivon sydämestäni, että tamperelaiset äänestävät hänet tänään jatkokaudelle. Siinä jokaisella äänellä on iso merkitys.

Kiitos SDP:n 99 muulle ehdokkaalle. Näihin vaaleihin kunnallisjärjestö sai jälleen mukaansa uskomattoman monipuolisen kattauksen eri alojen ja taustojen omaavia eri-ikäisiä ihmisiä. Toivotan teille menestystä ja erityisesti toivon, että uudet ensikertalaiset saavat kipinän jatkaa poliittista vaikuttamistaan ja arvojen mukaista työtään.

Kiitos myös Rantaperkiön Työväenyhdistys ry. Luotitte jälleen minuun ja sain teiltä 1000 euroa vaalitukea. Rahallinen tuki on ehdokkaalle erityisen tärkeätä.

Vaikuttaminen on pitkäjänteistä ja välillä hidastakin puuhaa. Kuntapolitiikka on välillä myös rasittavaa, ärsyttävää ja sitä miettii, että miksi on mukana. Se on täysin ymmärrettävää. Osa politiikkaan haluavista lähtee sinne itsensä, titteleiden tai luottamuspalkkioiden takia. Myös vihapuhe ja poliittinen häirintä ovat lisääntyneet valtavasti siitä, kun itse vuonna 2008 ensimmäisen kerran allekirjoitin ehdokassitoomuksen.

Kuntapolitiikka vaatii yhteistyötä, eikä mitään todellisuudessa saavuta yksin. Ne, jotka ovat titteleiden tai palkkioiden perään, jäävät nopeasti yksin.

Itse olen ollut onnekas, että olen apulaispormestarina saanut nähdä, kurkistaa ja olla osa viranhaltijoiden valmistelutyötä. Päätösten takana on aina osaavien ammattilaisten valmistelutyö, jonka osana on kuultu mm. yrittäjiä, kuntalaisia, kokemusasiantuntijoita tai vaikuttamisneuvostoja ja -raateja.

Toivoisin, että saisin tänään jatkomandaatin ja voisin vielä jatkaa vaikuttamista valtuustossa, sillä minulla on valmiit verkostot, halu edelleen oppia, vahva tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden arvopohja, joka lähtee siitä, että ketään ei jätetä ja kaikki pidetään mukana ja että ilmasto ja luontoasioista ei voi tinkiä sekä kyky tehdä kaikkien kanssa yhteistyötä. Minua voi äänestää tänään numerolla 204. Kiitos luottamuksesta. 

Kiitos kaikille mukanakulkijoille. Jännittävä päivä on edessä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntavaalit, 2021, vaalityö, lauri lyly

VASTINE: Taiteilijoiden työtiloista on Tampereella puutetta

Torstai 29.4.2021 - Johanna Loukaskorpi ja Jaakko Stenhäll

Maire Martikainen kysyy mielipidekirjoituksessaan (AL 24.4.) toisaalta Nekalan koulun ja toisaalta Kalevan lastentalon suunnitelmien perään, viitaten hiljattain valmistuneeseen kulttuuritilaselvitykseen.

Tehdyssä kulttuuritilaselvityksessä tunnistettiin useita kohteita, joilla voi olla käyttöä kulttuurikäytössä eri muodoissaan. Kaupunginhallituksessa päätettyjen linjausten pohjalta tarveselvitystä aletaan tehdä Nekalan koulusta, joka luonnollisesti edellyttää sisäilmaremonttia ennen varsinaista käyttöä. Eri vaihtoehdoissa on puolensa, ja myös tarpeet vaihtelevat kulttuurin eri aloilla. Samalla kaupungin taloustilanne pakottaa valintoihin siinä, minkä verran kaupunki voi eri tilojen hyödyntämiseen sitoutua.

Ilmeistä kuitenkin on, että nimenomaan taiteilijoiden työtiloista Tampereella on puutetta, ja tässä Nekalan koulu voisi toimia erinomaisesti - yhdistettynä yleisöä houkuttelevaan avoimeen ja yhteisölliseen toimintaan. Lisäksi Nekalaan olisi mahdollista sijoittaa tarvittaessa joitakin kaupungin avustamien yhteisöjen tiloja. Myös Nekalan kirjastolle mahdollistuisi pysyvät tilat. Martikaisen mainitsemasta sijainnista on keskusteltu myös. Nekalan koulu on myös saavutettavissa alle 10 minuutin pyörämatkalla, reilun vartin kävelyllä tai lyhyellä bussimatkalla kaupungin keskustasta. On myös kaupungin tavoitteiden mukaista kehittää kantakaupungin eri alueita, ja kulttuurikeskus voisi tuoda Nekalaan aivan uudenlaista eloa. Hanke on kaikesta päätellen otettu alueella myös hyvin vastaan.

Martikainen kyselee myös Kalevan lastentalon käytön perään. On selvää, että lastentalolle tulee löytää uutta käyttöä, ja rakennus on ollut turhan kauan ilman seuraavia askeleita. Kohteen hyödyntäminen asumiseen, ainakin osin, on vahva vaihtoehto. Parhaillaan kaupungin viranhaltijat yhteistyössä valmistelevat uuden käytön mahdollistavaa asemakaavaa. Osana prosessia voitaisiin esimerkiksi rakennuksen myyntiin tähtäävällä konseptikilpailulla etsiä ratkaisua tämänkin rakennuksen uudelle käytölle. Omat rajoitteensa rakennuksen eri käyttötapoihin luovat luonnollisesti sijainti Martikaisen noteeraamalla rakennetun kulttuuriympäristön alueella, sekä osaltaan myös pysäköintipolitiikan vaatimukset.

Vastuullisena omistajana kaupungin tulee kuitenkin etsiä ratkaisu Kalevan lastentalon tulevaan käyttöön, niin rakennusperintö- kuin muut arvot muistaen. Etenemistapa tulee myös olemaan avoin. Erinomaisella sijainnilla oleva arvokas kohde voi remonttien jälkeen taipua moneen, ja tässä kannattaa myös luovuutta hyödyntää.

Jaakko Stenhäll
Apulaispormestari, elinvoima ja kilpailukyky (vihr.)

Johanna Loukaskorpi
Apulaispormestari, sivistys- ja kulttuuripalvelut (sd.)”

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kulttuuri, tilat, kulttuurikeskus, Nekalan koulu, kulttuuritilaselvitys

VASTINE: Tampere pyrkii monipuolistamaan lähiöitä

Keskiviikko 11.11.2020 - Johanna Loukaskorpi

Olen samaa mieltä kansanedustaja Veikko Vallinin (ps) (AL 9.11.) kanssa, että asuinalueiden eriytyminen on pysäytettävä. Tosin ratkaisumme eroavat kuin yö ja päivä. Vallin pyrkii Trumpilta matkitulla retoriikalla luomaan pelkoa herättävän tulevaisuuskuvan, että maahanmuuttajien asuttamilla asuinalueilla kytisi megaongelma, jota on torjuttava kaikin keinoin.

Lähiöissä asuu 1,3 miljoonaa suomalaista. Myös Tampereella moni asuu lähiöksi nimitetyllä asuinalueella esimerkiksi Tesomalla, Hervannassa tai Multisillassa. 1960- ja 1970-luvulla rakennetut lähiöt herättävät ajoittain negatiivisia mielikuvia ja sosialidemokraateilla on ollut huoli, että kaupunkien asuinalueet eriytyvät liikaa, mikäli aluekehittämiseen ei panosteta.

Tasa-arvoinen kaupunkikehitys vaatii monia toimia, erityisesti asunto- ja koulutuspolitiikkaa. Tampereella on tietoisesti pyritty monipuolistamaan lähiöitä julkisia investointeja tekemällä ja kannustamalla yksityisiä toimijoita investoimaan niihin.

Esimerkiksi Tesomalle on rakennettu moderni yhtenäiskoulu, kehitetty harrastus- ja liikuntaolosuhteita ja lisätty alueelle julkista taidetta. Uuden liikekeskuksen yhteyteen avattiin julkisen ja yksityisen yhteistyönä toimiva hyvinvointikeskus, jossa on terveys- ja sivistyspalveluita ja järjestön ylläpitämä yhteisökahvila. Tesoma onkin oiva esimerkki siitä, että kun aluetta kehitetään sitoutuneesti, alue alkaa kukoistaa.

Peltolammi-Multisilta-alue on pormestariohjelmassa nimetty seuraavaksi lähiökehittämiskohteeksi. Se on mukana ympäristöministeriön koordinoimassa valtakunnallisessa lähiöohjelmassa, jossa aluetta kehitetään yhteisesti asukkaiden, aluetoimijoiden ja kaupungin kanssa.

Vallin yrittää leimata kirjoituksessa lähiöiden koulut. Varhaiskasvatuksen ja peruskoulujen eriarvoistumisen ehkäisyssä on huolehdittava riittävistä oppimisen resursseista ja peruskorjattava ne viihtyisiksi kasvatus- ja oppimiskeskuksiksi, joissa on tarjolla maksuttomia harrastuksia ja nuorisopalvelua.

Tällä valtuustokaudella on lisätty alueellista resurssointia kouluille, jotka toimivat keskimääräistä haastavammalla alueella. Rahoituksen jakoon vaikuttavat oppilaaksiottoaluekohtaiset tekijät: huoltajien koulutustaso, työttömyys, oppilaiden maahanmuuttajataustaisuus ja tehostetun tuen oppilaiden osuus.

Ratkaisuja tasa-arvoisempaan aluekehitykseen löytyy, mutta perussuomalaisten retoriikkaan nämä keinot eivät sovi, sillä niiden edistäminen vaatisi sitoutumista yhteiseen kehittämiseen – pelottelulla ja leimaamisella on helpompi kalastella ääniä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vastine, Veikko Vallin, lähiöt, lähiöpolitiikka, aluekehittäminen, koulut, Hervanta, Tesoma, eriytyminen

KOLUMNI: Kuinka voit ikääntyvä tamperelainen?

Keskiviikko 10.6.2020 - Johanna Loukaskorpi

Sanna Marinin (sdp) hallitus on pyrkinyt monin tavoin suojaamaan yli 70-vuotiaita ja riskiryhmäläisiä koronakevään aikana. Ikääntyneitä on kehotettu pysymään kotona tai palvelutaloissa karanteenia vastaavissa olosuhteissa ja välttämään kontakteja jopa lähiomaisten kanssa.

Tampereen kaupunki on epidemia-aikana huolehtinut eri tavoin ikäihmisten hyvinvoinnista. Lähetimme yli 70-vuotiaille pormestari Lauri Lylyn (sdp) kirjeen kotiin. Kirjeessä kerrottiin mm. miten saa apua poikkeustilanteessa. Perustimme myös call center -palvelun Tampere Avun, josta on kevään aikana soitettu yli 80 vuotta täyttäneille tamperelaisille ja oriveteläisille. Puheluissa on kyselty vanhusten kuulumisia ja arjen sujumista. Samalla on tarkistettu vointi, kyselty huolenaiheita ja kartoitettu lisäavun tarvetta. Tarvittaessa vanhus on ohjattu vaativimpien palveluiden piiriin.

Tampere Apuun henkilökunta siirtyi ja koulutettiin mm. kirjastoista, museoista ja varhaiskasvatuksesta. Näille ammattilaisille Tampere Apu tarjosi mielekkään ja kiinnostavan mahdollisuuden työnkiertoon sosiaali- ja terveyspalveluissa. Haluan sydämellisesti kiittää nopeasti uuteen tehtävään hypänneitä työntekijöitä. Soititte ja juttelitte kesäkuun alkuun mennessä 12 054 ikäihmisille ja puhelut kestivät yli 1 620 tuntia. Se on huikean iso määrä kohtaamisia!

Ikäihmiset ilahtuivat puheluista. Huolenaiheita nousi myös esiin. Erityisesti omaishoitajien jaksaminen keskustelutti, kun päivätoiminta ja palvelukeskukset ovat olleet suljettu. Osa vanhuksista ikävöi läheisiään ja toisia karanteeni turhautti.

Kevään aikana olemme lisänneet myös yhteydenottoja veteraaneille. Koska veteraanien kanttiinitoiminta on ollut kiinni, niin kanttiinihenkilöstö on soittanut veteraaneille. Nämä soitot jatkuvat kesällä.

Olemme yrittäneet vähentää yksinäisyyden tunnetta eristyksissä olevilta. Tehostetussa palveluasumisessa on järjestetty omaistapaamisia suojapleksien takaa tai ulkona. Eri yksiköissä on järjestetty ohjelmaa ulos, jolloin asukkaat ovat voineet parvekkeilta seurata laulua tai soittoa ja jumppiakin on vedetty ulkoa käsin.

Tampereen kaupunki ja sen henkilöstö on taipunut poikkeustilanteessa uusiin toimintatapoihin auttaakseen ikääntyneitämme. Jokainen meistä voi itsekin piristää tutun vanhuksen arkea, kysellä kuulumisia ja auttaa kohti valoisampia aikoja. Keinoja ilahduttaa on monia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lauri lyly, sanna marin, Tampere Apu, ikääntyneet, ikäihmisten palvelut, Tamperelainen, kolumni, riskiryhmä, veteraanit

Talousarviopuheet sikula ja sotela

Maanantai 18.11.2019 klo 12:52 - Johanna Loukaskorpi

Ohessa talousarviokokouksessa käyttämäni puheenvuorot: 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Kannatin pormestarin alkuperäistä talousarvioesitystä, jota olen itsekin ollut sivistys- ja kulttuurilautakunnan ja sosiaali- ja terveyslautakunnan sisältöjen osalta valmistelemassa. Pormestarin esitys sisälsi lautakuntien toivomia täsmäpanostuksia ennaltaehkäisyyn, lasten ja nuorten harrastamisen tukemiseen, koulutuksen eriarvoistumisen ehkäisyyn, köyhyysohjelman toteuttamiseen, perusterveydenhoitoon sekä huumehoitojen monipuolistamiseen. Pormestarin esitys oli inhimillinen, yhteisöllinen ja sosiaalisesti oikeudenmukainen.

Voin hyvillä mielin kannattaa myös neuvotteluissa saavutettua kompromissiesitystä. Kompromissiesityksessä ei ole lähdetty heikentämään palveluita vaan esitys sisältää vielä 50 000 euron lisäykset sosiaali- ja terveyslautakunnan ja sivistys- ja kulttuurilautakunnan kumppanuusavustuksiin.  

Nostan puheenvuoroissani hyvinvointipalveluiden kannalta keskeisiä asioita vuodelle 2020. Aloitan sivistys- ja kulttuurilautakunnasta. Kuten kuulimme  pormestari Lylyn ja valtuustoryhmämme puheenjohtaja Salmen puheenvuoroista ensi vuoden talousarviossa panostetaan lapsiin ja nuoriin. Tampere Junior kehitysohjelmaan on varattu lasten ja nuorten harrastamisen tukemiseen 200 000 euroa ja lisäksi köyhyysohjelman toimenpide-esityksen mukaisesti 100 000 euroa on lisätty harkinnanvaraisen toimeentulotuen suuntaamiseen lasten ja nuorten harrastamiseen. Näillä toimenpiteillä vastaamme pormestariohjelman linjaukseen tarjota jokaiselle lapselle harrastus.

Talousarviossa lisätään palvelusetelipäiväkotipaikkojen määrää 300 ja peruskorjataan ja uudisrakennetaan useita päiväkoteja ja perusopetuksen kouluja.

Perusopetuksen 500 oppilaan kasvuun on varattu budjetissa siten, että ryhmäkoot eivät kasva. Tämä on arvovalinta, jonka olemme halunneet tehdä nyt ja jatkossakin. Sama oppilasmäärän kasvu on huomioitu oppilashuollon henkilöstöä lisäämällä.   

Varhennettuun kielenopettamiseen on varauduttu siten, että Tampereella kielten opettajat huolehtivat jatkossakin ensimmäisestä luokasta lähtien kielten opetuksesta. A1-kieli alkaa nykyisillä ekaluokkalaisilla nyt tammikuussa.

Erityisen ilahtunut olen alueellisen resursoinnin vakinaistumisesta. Puhun tästä vielä tarkemmin, mutta budjetissa on 550 000 euroa lisätty perusopetuksen ja 150 000 euroa varhaiskasvatuksen myönteiseen erityiskohteluun.  Pormestariohjelmassa sovittiin, että Tampereella varhaiskasvatus ja perusopetus resursoidaan joustavasti asuinalueiden, toimintaympäristön ja erilaisten oppijoiden mukaan. Olemme viimeisten kahden vuoden aikana valmistelleet alueellisen resurssoinnin toimintamallin ja nyt se otetaan vahvemmin käyttöön, koska pormestarin esityksessä lautakunnan enemmistön toiveiden mukaan siihen varattiin lisärahoitusta. Pystymme jatkossa paremmin ehkäisemään koulujen eriarvoistumista, huomioimaan lasten ja nuorten yksilölliset tarpeet ja päiväkotien ja koulujen toimintaympäristön. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen myönteisen erityiskohtelun lisäresurssilla tuetaan 3-5 koulupolun toimintaa lisäämällä henkilöstöä ja matalan kynnyksen tuen rakenteita.

JK. Vastaan myös Ulla-Leena Alpin kysymykseen punaisten muistomerkistä. Nimien peruskeruutyö tehty muistomerkkiä varten on nyt tehty. Jonkin verran pitää kuulemma vielä täydentää työtä ottaen kuitenkin huomioon, että tietty epätarkkuus jää. Ensi vuonna voidaan lähteä ajattelemaan itse fyysistä muistomerkkiä. Sen suunnittelu vaatii resursseja, ja tietysti toteutus. Tämä kannattaa ensi vuoden 2021 kehysneuvotteluissa ja budjetin valmistelussa huomioida. Sama koskee tietysti myös Lotta Svärd -muistomerkkiä.

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Lupasin palata toisessa puheenvuorossani sosiaali- ja terveyslautakunnan talousarvioesityksen sisältöihin.

Täällä mainittiin jo aiemmin siitä, että koko Tampereen kotihoito on otettu tarkkailuun. Se on valitettavasti totta. Ikäihmisten palveluissa asiakasmäärät ja asiakkaiden hoitoisuus ovat viimeisten vuosien aikana kasvaneet merkittävästi. Ensi vuonnakin yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa yli 400. Olemme aloittaneet kotihoidon kehittämishankkeen ja siinä hankkeessa ovat mukana myös pääluotot ja apulaispormestari. Kehittämishankkeessa pyrimme löytämään myös taloudellisesti tehokkaita ratkaisuja ja ratkomaan kotihoidon rekrytointihaasteita.

Budjetissa on vahva panostus ikäihmisten kotihoitoon ja tehostettuun palveluasumiseen. Lisäämme kotihoitoon yli 30 hoitajaa ja vahvistamme kotikuntoutusta ja saattohoitoa. Nostamme myös erityisen vaativan hoivan yksikköjen hoitajamitoitusta.

Talousarvio sisältää perusterveyden vahvistamisen. Terveysasema- ja suun terveydenhoitoon on varattu peräti 2,3 miljoonaa. Näistä 300 000 euroa tuli vielä sosiaali- ja terveyslautakunnan ponsiesityksen pohjalta, jota kannatti enemmistö lautakunnan jäsenistä. Terveysasematoiminnassa laajennamme ensi vuonna asema kerrallaan Tipotiellä ja Linnainmaalla aloitettua terveysasemien toimintamallia. Edistämme mallin hyviä elementtejä - yhteydenottoja suoraan omalle terveysasemalle, moniammatillisen yhteistyön ja tiimityön lisäämistä ja sähköisten palvelujen vahvistamista.

Ensi vuonna avataan lasten ja nuorten mielenterveysongelmiin keskittynyt matalan kynnyksen yksikkö Nuorisovastaanotto. Vastaanotto tulee todella suureen tarpeeseen, sillä lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet hälyttävästi koko maassa. Tampereen yliopistollisen sairaalan Taysin lastenpsykiatrian klinikan hoitoon tulee jopa alle kouluikäisiä lapsia, jotka käyttäytyvät itsetuhoisesti ja alakouluikäisiä, jotka viiltelevät itseään. Kouluista kuuluu huolestuneita viestejä siitä, kuinka aggressiivisten ja nepsyoireisten lasten määrä lisääntyy ihan tavallisissa luokissa. Taysin nuorisopsykiatrian poliklinikalle lähetteiden määrä on huolestuttava ja hoitojonot pitkiä. Siksi Nuorisovastaanotto ja oppilashuollon vahvistaminen juuri nyt on ensiarvoisen tärkeää. Talousarviossa on varauduttu lastensuojelulain muutoksen vaikutuksiin eli jälkihuollon ikärajan nousemiseen 25 vuoteen. Huolissani olen siitä, että lastensuojelun sijaishuollon ostopalveluissa on iso ylitysriski ensi vuodelle ja se on syytä tiedostaa. Toivon, että lastensuojelun kehittämisprojekti alkaisi kuitenkin kantaa jo ensi vuonna hedelmää ja sosiaalityön lisärekrytoinnit auttavat vähentämään sijaishuollon kustannuksia.

Psykososiaalissa palveluissa talousarviossa vastataan muun muassa vammaisten asumispalveluiden tarpeen kasvuun ja turvataan kriisiasuminen pitkäaikaistyöttömille. Sotela esitti myös köyhyysohjelman toimenpiteenä Huoltsun aukioloaikojen lisäämistä. Tämä SDP:n Ilkka Porttikiven valtuustoaloite toteutuu ensi vuonna köyhyysohjelman mukaisesti. Ilkka kertoikin, kuinka tärkeää on, että asunnottomat pääsevät jo aiemmin pesulle ja lämpimään. Lääkkeetön huumehoito saa myös lisää euroja. Tampereen huumehoidon tilanne on huolestuttanut monia ryhmiä, joten nyt siihen yritetään panostaa vielä enemmän. Tänä vuonnahan saatiin jo auki nuorten huumehoidon matalan kynnyksen yksikkö Nuppo. Tämä ja nuorisovastaanotto yhdistetään ensi vuonna yhdeksi kokonaisuudeksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: talousarvio, hyvinvointipalvelut, talousarvio, sivistys- ja kulttuurilautakunta, sosiaali- ja terveyslautakunta

PUHE: Niittyjuhlat

Sunnuntai 11.8.2019 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat kutsuvieraat,

Lämpimästi tervetuloa Niittyjuhlille. Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin Tampereen kaupungin apulaispormestarina ja minulla on suuri ilo tuoda kaupungin tervehdys perinteikkääseen puutarhajuhlaanne. Tämä vuodesta 2009 järjestetty tapahtuma on kunnianosoitus 1800-luvun lopulla Finlaysonin puuvillatehtaan johtajan Wilhelm von Nottbeckin elonkorjuujuhlille, jotka von Nottbeck halusi 1800-luvun lopulla järjestää tehtaansa työntekijöille, heidän perheilleen ja muillekin tamperelaisille. Tampereen kulttuuriyhdistys ry yhdessä Tampereen kulttuuripalveluiden kanssa järjestää tapahtuman täällä Finlaysonin palatsin alueelle nyt jo 11. kerran. Kuten 1800-luvun lopullakin, niin tänäkin päivänä Niittyjuhla koostuu musiikkiesityksistä, runoudesta, kesäisistä peleistä ja yhdessäolosta. Päivän päättää kirkkokonsertti Finlaysonin kirkossa.

Kulttuuriyhdistys on halunnut Niittyjuhlien kautta tuoda esiin arvostuksensa ja kunnioituksena puuvillatehtaalle, sen työväelle ja patruuna von Nottbeckille. Näiden ansiosta Tampere aikanaan kasvoi merkittäväksi ja voimakkaaksi teollisuuskaupungiksi.

Gustav V. Lindfors kuvaa teoksessaan Finlaysonin tehtaat Tampereella 1820-1907 elokuista kulttuuritapahtumaa seuraavasti: ”Se vaati erikoisia valmisteluja ja vähintään viikon ajan ennen juhlapäivää oli monta miestä työssä kentällä saattamassa kaikkea järjestykseen. Kaikki tapahtui tasaisella nurminiityllä Kuninkaan- ja Polttimonkatujen välissä, minne tavallisesti siihen aikaan levitettiin kankaita valkaistaviksi. Kankaat korjattiin tieltä, ja yksinomaan juhlatilaisuutta varten pystytettiin kentälle iso paviljonki kunniavieraita varten, musiikki- ja laululava, kaksi tanssilavaa ja erilaisia telineitä urheilu- ja muita kilpailuja varten. Itse juhlapäivänä suljettiin tehdas klo 12 ja muutamia tunteja myöhemmin alkoi väki virtailla juhlakentälle, joka oli koristettu lukuisin lipuin ja värilyhdyin. Kaikkien katseet kohdistuivat etupäässä taustan komeaan paviljonkiin, sillä sen keskiaukon yläpuolelle oli maalattu suurin kirjaimin: OLKAAT TERVE TULTUA”.

Lindfors kuvailee kirjassaan vuolaasti Niittyjuhlien ohjelmaa: ”Hämärän langetessa sytytettiin lukemattomia talilamppuja kentälle ja värilyhtyjen kynttilät paviljongeissa. Raketteja ammuttiin sadoittain ja erilaiset ilotulitusvälineet huikaisivat silmiä ihmeellisine tulineen.” Keskiyön lähestyessä juhla päättyi kirjoittajan mukaan suuriin kiitoksiin ja patruuna von Nottbeck ”viskattiin ilmaan vahvoin käsivarsin eläköön-huutojen kajahdellessa”.

Palatkaamme tämän kuvauksen jäljiltä jälleen nykyhetkeen. On erityisen upeata, että Tampereen kulttuuriyhdistys pitää kiinni Niittyjuhlien perinteestä ja vaikka tänä päivänä juhlanne ei ehkä päätykään eläköön-huutoihin ja ketään ei kaiketi lopuksi viskata ilmaan, niin Tampereen, Finlaysonin ja sen työntekijöiden historian ja tamperelaisen kulttuuriperinnön vaaliminen ja siitä jälkipolville kertominen on hieno ja arvostettava kulttuuriteko. Lämpimät kiitokseni juhlan järjestäjille.

Hyvät kuulijat,

Suomalainen teollisuus otti ensiaskeleitaan 1800-luvun alkupuolella nimenomaan Tampereella ja Tammerkosken varrella. Jotkut laskevat alkusoitoksi Häggmanin lumppupaperitehtaan synnyn vuonna 1783 nykyisen Frenckellin kohdalle, toisten mielestä Finlaysonin paperitehdas aloitti varsinaisen teollistumisen aikakauden Suomessa. Wilhelm von Nottbeckin aikana Finlaysonin tehdas ohitti kehityksessään kaupungin kehityksen. Tehtaan alue oli kuin oma valtionsa kaupungin sisällä . Tehtaan omistamat asuinalueet muodostivat oman puuvillatehtaan kaupunginosan.

Ensi vuonna Finlayson viettää 200-vuotisjuhliaan ja juhlavuoteen liittyy myös Vuosisadan museoksi valittuun Museokeskus Vapriikkiin suunniteltu ja toteutettava Finlaysonin värikkäästä historiasta kertova näyttely.

Finlaysonin alueesta on muodostunut nykyisin vahva kulttuuri- ja yritystoiminnan keskus, jota korostaa vuosittain järjestettävä kolmen kuukauden ajan taidetta alueella esittelevä Finlayson Art Area. Art Area elävöittää taiteen keinoin historiallisen arvokasta Finlaysonin aluetta ja muistuttaa samalla miljöön historiasta ja kulttuuriperinnöstä maahan maalattuine kangaskuvioineen.

Hyvät juhlavieraat,

Tamperetta pidetään Suomen vetovoimaisimpana kaupunkina, eikä suotta. Meidät tunnetaan rennosta ilmapiiristämme, omaleimaisesta ja vahvasta kulttuuripanostuksestamme ja suurista hankkeistamme. Tampereen brändi rakentuu kaupungin olemassa oleville vahvuuksille. Se kumpuaa Tampereen asenteesta, eikä siksi tarvitse mitään ylimääräistä. Se on yhtä konstailematon kuin kaupunki itse.

Tampereen tarinassa Tamperetta kuvataan seuraavasti: ”Kun yhdet koneet ovat hiljentyneet, uudet ajatukset ovat pian täyttäneet tilan. Kangaspakat ovat vaihtuneet koodinpätkiin ja mieleenpainuviin kokemuksiin.”

Tänä viikonloppuna Tampere on täyttynyt mieleenpainuvista kokemuksista. Kaksi Rammsteinin mahtipontista keikkaa, Tampere Filharmonian puistokonsertti Sorsapuistossa, Tampereen Teatterikesän kansainväliset ja kansalliset vierailuesitykset ja Muumien puutarhajuhla ovat täyttäneet Tampereen. Elämykset ovat vallanneet kaupungin. Tänään Finlaysonin palatsi täyttyy vuorostaan historian havinasta. Toivotankin teille kaikille mieleenpainuvaa Niittyjuhlaa, rentouttavaa iltapäivää ja yhdessäoloa!

1 kommentti . Avainsanat: Niittyjuhlat, historia, Finlayson, Vapriikki, kulttuuriperintö, von Nottbeck

VASTINE: Lastensuojelun vaikea tilanteeseen on etsitty ratkaisuja yhdessä

Torstai 28.2.2019 - Johanna Loukaskorpi ja Anne-Mari Jussila

Tampereen sosiaalityöntekijät kirjoittivat (AL 16.2) kaupungin lastensuojelun kriisiytyneestä tilanteesta. Kirjoituksessa otettiin vahvasti myös kantaa lastensuojelun palkkatasoon.

Lastensuojelun työntekijöitä on kuultu eri tavoin viimeisten kuukausien aikana mm. järjestämällä työpajoja, joihin on kutsuttu työntekijöitä, virkamiesjohtoa ja luottamushenkilöitä. Työpajoissa on käsitelty sosiaalityön saatavuuden parantamiseen tähtäävää suunnitelmaa ja mietitty tapoja vastata rekrytoinnin haasteisiin. Lisäksi työpajoissa on pohdittu sosiaalityötä tekevien ammattilaisten osaamisen tukemista. Esille on noussut useita konkreettisia lyhyen ja pidemmän aikavälin kehitysehdotuksia, joiden edistäminen on työn alla.

Helmikuussa sosiaali- ja terveyslautakunta perusti kymmenen uutta sosiaalityöntekijän virkaa helpottamaan lastensuojelun ja perhepalvelujen haastavaa tilannetta. Uudet virat tulevat hakuun helmi- ja maaliskuussa. Uusilla vakansseilla kevennetään lastensuojelun ja perhepalvelujen työntekijöiden työkuormaa ja vähennetään työntekijöiden vaihtuvuutta. Lastensuojelun työntekijöille on sovittu järjestelyerän kautta 100 euron palkankorotus ja henkilöstön sitoutumisesta palkitaan jatkossa 800 euron kertakorvauksella ensimmäisen ja 1000 eurolla toisen työvuoden täyttyessä.

Kirjoituksessa vahvasti esille nostettu sosiaalityön yleinen palkkataso on Tampereen osalta vertailukelpoinen lähikuntiin. Vertailukohdaksi ei tule ottaa pääkaupunkia, jossa muun muassa asumisen hinta on aivan erilainen. Mielestämme Tampereen kaupungin tulee kuitenkin jatkossa tarkastella laajemmin sosiaali- ja terveyspalveluiden palkkatasoa erityisesti rekrytointihaasteellisilla aloilla. Lisäksi työn organisointiin ja kehittämiseen tulee kiinnittää huomiota.

Viimekätinen vastuu lastensuojelun työoloista on kaupungin johdolla ja poliittisilla päättäjillä. Työntekijöillä on kuitenkin vastuunsa siinä, että ymmärretään lastensuojelun pitkäjänteinen kehittäminen ja edetään yhdessä askel kerrallaan. Olemme vakuuttuneita, että laajalla yhteistyöllä saamme muutoksen parempaan aikaiseksi. Se on tamperelaisten lasten etu ja meidän tahtotilamme lautakunnan puheenjohtajina.

Johanna Loukaskorpi (sdp)
hyvinvointipalveluiden apulaispormestari
sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja

Anne-Mari Jussila (kok)
kaupunginvaltuutettu
sosiaali- ja terveyslautakunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Aamulehden Mielipidesivuilla 28.2.2019. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lastensuojelu, Tampere, kehittäminen, palkat, palkkaus, sosiaalityö, sosiaalityöntekijät

Hyvinvointi tarvitsee kansalaisjärjestöjä (osa 1)

Maanantai 25.2.2019 - Johanna Loukaskorpi

Näen erityisen merkittäväksi eduskuntavaalitavoitteeksi sosiaalisesti eheän, oikeudenmukaisen ja osallistuvan yhteiskunnan, jossa järjestöillä on tärkeä rooli.

Vapaaehtoistyö ja kansalaistoiminta tasoittavat eroja ihmisten välillä. Järjestöissä tehtävä merkittävä työ vähentää yhteiskunnan eriarvoistumista. SOSTEn hallituksen jäsenenä olen nähnyt aitiopaikalta, kuinka merkityksellistä työtä suomalaisissa kansalaisjärjestöissä mm. sosiaali- ja terveysjärjestöissä tehdään. Järjestötyö pelastaa parhaimmillaan henkiä. Sosiaali- ja terveyspolitiikassa painopiste tulisi olla yhä vahvemmin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä ihmisten välisten terveyserojen kaventamisessa.

Voittoa tavoittelemattomien kansalaisjärjestöjen toiminnan parempi taloudellinen turvaaminen antaa näille järjestöille entistä enemmän mahdollisuuksia edesauttaa ihmisten hyvinvointia, edistää terveyttä sekä hyvää oloa.

Hyvinvointipalveluiden turvaamiseksi ja kehittämiseksi kuntien tulisi tehdä nykyistä aktiivisempaa yhteistyötä eri toimialojen järjestöjen kanssa. Kunnat eivät yksin selviä jatkuvasti laajentuvista tarpeista tuottaa asukkaille hyvinvointipalveluita, vaan ne tarvitsevat kumppanikseen voittoa tavoittelemattomia kansalaisjärjestöjä laajentamaan ja turvaamaan kunnallista palvelutarjontaa ja pitämään kustannukset mahdollisimman matalalla. Yritysten tehtävänä on tuottaa voittoa, ja tämä näkyy helposti palveluista perittävissä kustannuksissa.

Mitä paremmat ja monipuolisemmat mahdollisuudet järjestöillä on toteuttaa toimintaansa, sitä tasa-arvoisempia ja yhdenvertaisempia suomalaiset ja eri kunnissa asuvat asukkaat ovat.

Monilla päätöksillä voidaan ihmisten välistä tasa-arvoisuutta lisätä. Esimerkiksi harrastamisen hinta on monille perheille liian korkea, on kyse sitten kulttuurista tai liikunnasta. Harrastamisen kustannusten pysyvä alentaminen antaisi yhä useammalle perheelle mahdollisuuden ohjata lapsensa ohjatun ja säännöllisen harrastamisen pariin.

Matalan kynnyksen harrastustoimintaa voidaan lisätä jo pelkästään kuntien ja järjestöjen hyvällä yhteistyöllä. Esimerkiksi kunnallisten harrastustilojen maksuttomuuden edistäminen on hyvä keino alentaa alle 15-vuotiaiden harrastusmaksuja.

Matalan kynnyksen harrastustoiminnan lisäämisessä on opetus- ja kulttuuriministeriöllä myös keskeinen rooli. Esimerkiksi Veikkauksen voittovarojen jakoperusteiden muuttaminen ja valtionosuuksien uudenlainen painotus matalan kynnyksen harrastustoiminnan edustämiseksi olisi toinen keino tukea lasten ja nuorten harrastamista.

Tämä kirjoitussarja on osa eduskuntavaalikampanjaani, jossa avaan itselleni tärkeitä asioita ja teemoja. Teemasarjan nimi on Hyvinvointi tarvitsee puolustajan. Kirjoitukset julkaistaan kotisivuillani ja Facebookin poliitikkosivuilla. 

Äänestä 14.4. #Loukaskorpi2019

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansalaisjärjestöt, vapaaehtoistyö, järjestö, eduskuntavaalit, sosiaali- ja terveysjärjestöt

PUHE: Härmälän omakotiyhdistyksen 85-vuotisjuhla

Lauantai 27.10.2018 klo 14:29 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät Härmälän alueen omakotiyhdistyksen jäsenet, kutsuvieraat ja arvoisa omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Juhani Skogberg

14 vuotta sitten marraskuussa muutin perheineni Härmälään. Silloin oli tyypillinen syksyinen ilma - harmaata, aavistuksen kylmä ja tihkui sadetta. Paritalon pihamme talviomenapuussa roikkui yksinäinen omena jo lähes lehdettömillä oksilla. Kuinka hienolta tuntuikaan silloin syödä ensimmäinen oman pihan omena? Muistan senkin, kuinka pieneltä 60-neliöisen kerrostalokolmion keittiön täyttänyt ruokapöytä näyttikään paritalomme ruokailuhuoneessa. Näiden 14 vuoden aikana olemme perheeni kanssa useita kertoja pohtineet muuttoa jollekin muulle alueelle, mutta aina Härmälä on vienyt voiton, emmekä ole halunneet lähteä täältä minnekään. Perheemme on juurtunut tänne. Verbi juurtuahan tarkoittaa Kielitoimiston sanakirjan mukaan sananmukaisesti sitä, että kasvi kasvattaa juuret maahan, kiinnittyy alustaansa ja kuvaannollisesti taas se kuvaa vakinaistumista ja lujan jalansijan saamista. Voisi kai sanoa, että olen kasvanut kiinni Härmälään. Härmälä on saanut minussa lujan jalansijan.

Tätä puhetta kirjoittaessani, mietin että mitkä syyt ovat johtaneet siihen, että tunnen niin vahvaa kotiseuturakkautta Härmälää kohtaan. Pääsyy olette Te - Härmälässä asuvat ihmiset. Lapseni ovat käyneet koulua Härmälän koulutalossa ja kaksi vanhinta Hatanpään yläkoulua ja Hatanpään lukiota. Tuomikujan ja Lepolan päiväkodit ovat myös tulleet lasteni kautta tutuiksi. Näiden päiväkoti- ja kouluvuosien aikana olen tutustunut lukuisiin härmäläläisiin äiteihin ja isiin ja ystävystynyt useiden kanssa. Kaikki lapseni ovat myös soittaneet Härmälän puhallinorkesterissa jotakin soitinta - myös sieltä on tullut ystäviä mukaan matkaan. Rantaperkiön työväenyhdistyksen kautta on tullut monet alueella aktiivisesti toimivat ihmiset tutuiksi. Härmälä-seuraan ja Härmälän omakotiyhdistykseen liityin myös muutamia vuosia muuttomme jälkeen. Ihmisten lisäksi Härmälässä minua pitävät kiinni alueen puistomaisuus ja viihtyisyys, palveluiden läheisyys ja hyvät joukkoliikenneyhteydet Tampereen keskustaan.

Kysyin alueemme asioita käsittelevällä Härmälä on Helmee -sivustolla Härmälän parhaita puolia. Härmälässä viehättävät asukkaita muun muassa alueen yleinen vihreys - puistot, rantametsä, Pyhäjärven läheisyys, leirintäalue ja Vähäjärvi ja uuden ja vanhan asujaimiston sekoittuminen. Eräs asukas totesi, että Härmälässä yhdistyvät uusi ja vanha kivalla tavalla. Alueen jatkuva kehittyminen, Lentokonetehtaan alueen rakentuminen ja ihmisten ystävällisyys saivat myös myönteisiä, kehuvia mainintoja. Härmälän sijaintia pidettiin erinomaisena. Kaikki on Härmälässä lähellä. Keskusta vartin matkan päässä ja ostoskeskus Partolassa. Asukkaat kuvaavat Härmälää puutarhakaupunginosaksi - kyläksi keskellä kaupunkia. Voimmekin tänään ja jatkossa kaikki hyvällä syyllä todeta, että Härmälä todella on helmi paikka asua.

Hyvät härmäläläiset ystävät,

Tänään vietämme iloisia juhlia, sillä Härmälän omakotiyhdistys viettää 85-vuotisjuhlaansa. Omakotiyhdistyksellämme on pitkä historia. Yhdistys perustettiin 1933, ja se on samalla myös Tampereen vanhin omakotiyhdistys. Sydämelliset onnitteluni sekä Tampereen kaupungin että omasta puolestani 85-vuotiaalle Härmälän omakotiyhdistykselle! Tuon tässä kohtaa myös pormestari Lylyn terveiset ja onnittelut omakotiyhdistykselle. Vaikka ikää yhdistyksellä on jo rutkasti, on se edelleen elävä ja toimelias.

Yhdistys perustettiin aikoinaan omakotiväen edunvalvontajärjestöksi, ja se toimii Härmälän, Rantaperkiön ja Sarankulman alueella. Yhdistyksen perustamisen syynä oli tarve ajaa yksittäisen omakotitalon ja siellä asuvien ihmisten asiaa sekä asioida kaupungin suuntaan kaikkien jäsenten puolesta. Omakotitalossa asuva ei aina tule mieltäneeksi omakotiyhdistystä edunvalvojaksi tai edunvalvontaorganisaatioksi, mutta sitä se mitä suurimmassa määrin on. Tekemistä omakotiyhdistyksessä riittää edelleen, kun halutaan turvata tai parantaa asuinalueen palveluita, liikenneturvallisuutta tai ottaa kantaa aluetta sekä omakotiasumista yleisesti koskeviin asioihin. Yksittäisen henkilön tai perheen on paljon vaikeampi ajaa asioita esimerkiksi Tampereen kaupungin suuntaan kuin yhdistyksen. Härmälän omakotiyhdistys on aina osannut tarttua oikealla hetkellä tärkeisiin asioihin. Yhdistystoiminnassa yhdistys on juuri niin aktiivinen kuin sen jäsenet ovat. Meidän omakotiyhdistyksessämme aktiivisia, muiden hyväksi toimivia ihmisiä on onneksi aina löytynyt. Siitä suuret kiitokset nykyisille ja entisille omakotiyhdistystoimijoille.

Härmälän omakotiyhdistyksen kaltainen aktiivinen omakotiyhdistys on paitsi omakotiasukkaan edunvalvoja niin myös alueen yhteisöllisyyttä vaaliva alati ajassa elävä toimija. Kesän avaus Härmälänpuistossa, joulutulet, vappubrunssi, teatteriretket ja lasten omat tapahtumat tuovat näkyväksi sen, että hyvä omakotiyhdistys on jäseniään ja jäsenperheitään varten. Se myös osaa muuntua ajassa.

Suomen Asuntomessut Oy:n selvityksen mukaan omakotitalossa asumisen hyvinä puolina pidetään vapautta, omaa rauhaa ja pihaa, yhtiövastikkeettomuutta, tilaa ja mahdollisuutta tehdä omia päätöksiä. Omakotitaloalueella asukkaiden muodostama yhteishenki on usein enemmän kuin pelkkä hyvän huomenen toivottaminen. Omakotiliiton sivuilla Miina Poikola kirjoittaa näin naapureista: ”He ovat lainanneet autoaan ja vaikka kuskanneet minut juna-asemalle, kun olen unohtanut sisälle taloon sekä kodin että autoni avaimet. Heiltä olemme lainanneet kahvimaidon lisäksi työkaluja ja ruohonleikkuria, ja he ovat käyneet pyytämättä linkoamassa lumet pihaltamme. He ovat leiponeet tyttärellemme syntymäpäiväkakun ja tuoneet raparperia, kun sitä ei meidän pihalla kasvanut. Naapurit, joita pidin ennen muuttoa suurimpana miinuksena, ovatkin tehneet tästä paikasta kodin”.

Arvoisat kuulijat,

Härmälän alueella on viime aikoina tapahtunut paljon miellyttäviä asioita. Asioita, jotka merkittävästi lisäävät alueen asumisviihtyisyyttä ja tuovat uusia mahdollisuuksia vapaa-ajan aktiviteetteihin. Olen todella iloinen, että olen saanut olla useita vuosia mukana kaupungin päättäjänä ja nyt apulaispormestarina toteuttamassa näitä alueen viihtyisyyttä lisääviä tekijöitä. Tänä syksynä Hatanpään koulun piha on Liikkuva koulu -ohjelmassamme uudistettu ja koulun piha-alueet muutettu liikunnallisuutta edistäviksi. Samalla tavoin on jo aiemmin pitkät perinteet omaavan Härmälän koulutalon piha muutettu liikkumiseen houkuttelevaksi. Tampereen kaupunki haluaa lisätä lasten ja nuorten liikkumista ja tehdä koulujen ja päiväkotien piha-alueista aktiivisen liikunnan mahdollistamia lähiliikuntapaikkoja.

On hienoa, että saimme tänne vihdoinkin pitkällisen väännön jälkeen laadukkaan tekonurmikentän. Tekonurmikentän rakentaminen Rantaperkiöön on parantanut merkittävästi seurojen ja harrastejoukkueiden peli- ja harjoittelumahdollisuuksia. On ilo tarjota perheiden jalkapalloilijoille mahdollisuus harrastaa mieleistään lajia lyhyen matkan päästä kotoa keskeisellä paikalla Rantaperkiön nuorisokeskuksen vieressä. Lisäksi kenttä parantaa koulujen ja päiväkotien liikuntaolosuhteita. Alueen viimeaikaisia liikunnallisia panostuksia on myös Härmälän koulun viereen rakentunut pump track -rata, joka minulla oli ilo viime syksynä vihkiä käyttöön.

Olemme tänään viettämässä omakotiyhdistyksen juhlaa viime vuonna avautuneessa Talvitien päiväkodissa ja koulussa. Tämän rakennuksen avautuminen on ollut eteläisellä alueella odotettu asia. Härmälän alue on ollut haluttu paikka asua ja tänne on viimeisten vuosien aikana muuttanut jatkuvasti lisää lapsiperheitä ja päiväkodit ja alakoulu ovat pullistelleet lapsista. Alueelle suunnitellaankin tulevina vuosina lisää päiväkoti- ja koulutiloja. Mihin ne sijoittuvat, siitä ei ole vielä lopullisia päätöksiä. Tampereen kaupunki pyrkii saamaan päiväkoti- ja koulutiloja käyttöön kouluajan ulkopuoliseen käyttöön ja kasvattamaan niiden käyttöastetta myös näin. Osaa tämänkin rakennuksen tiloista voidaan hyödyntää alueen asukkaiden käytössä. Esimerkiksi tätä ruokasalia voi vuokrata tämänkaltaisiin tapahtumiin. Näin Talvitien rakennus toimii myös asukastalona oman toiminta-aikansa ulkopuolella.

Hyvät kuulijat,

Parhaillaan rakennetaan ratikan ensimmäistä vaihetta ja suunnitelmat toisen vaiheen osalta ovat jo olemassa. Tampereen eteläisen alueen läpi Pirkkalaan suunnitellaan raiteiden rakentamista kolmannessa vaiheessa ja tämän ajatuksen muuttumista päätöksiksi on meidän kaikkien ja Härmälän omakotiyhdistyksenkin edistettävä aktiivisesti. Alueen vetovoiman kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää, että saisimme ratikan kulkemaan alueemme kautta Pirkkalan suuntaan. Ratikan kolmannen vaiheen toteuttamiseen tähtäävä toiminta ja vaikuttamistyö ovat vain yksi esimerkki siitä, miten aluetta tulee kehittää jatkossa.

Haluan lopuksi vielä korostaa omakotiyhdistysten merkitystä Tampereen kaupungin yhteistyökumppanina ja Härmälän omakotiyhdistyksen merkitystä asuinalueemme edunvalvonnassa. Toivottavaa olisi, että omakotiyhdistyksemme edunvalvontatyö jatkuu yhtä aktiivisena jatkossakin ja alueen asukkaat haluavat olla tulevaisuudessakin omakotiyhdistyksen toiminnassa mukana. Lämpimät kiitokseni teille kaikille ja vielä kerran onnea Härmälän omakotiyhdistykselle!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: omakotiyhdistys, edunvalvonta, vaikuttaminen, Härmälä, Rantaperkiö, asuinalue, kotiseuturakkaus

PUHE: Tampereen omakotiyhdistysten keskusjärjestö 60 vuotta

Perjantai 5.10.2018 klo 16:02 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät omakotiyhdistysihmiset,
Lämpimästi tervetuloa Raatihuoneelle. Sydämelliset onnitteluni Tampereen kaupungin puolesta 60-vuotiaalle Tampereen omakotiyhdistysten keskusjärjestölle.

Omakotiyhdistysten keskusjärjestö on nimensä mukaisesti tamperelaisten omakotiyhdistysten katto- ja edunvalvontajärjestö. Keskusjärjestöön kuuluu 37 tamperelaista omakotiyhdistystä, joissa on noin 7500 jäsentaloutta ja asukkaita noin 30 000. Tampereelle oli perustettu useita omakotiyhdistyksiä jo ennen sotia, mutta kaupungin kehittyessä ja asukasmäärän kasvaessa tuli tarve yhdistää voimat. Tuula Puranen kirjoittaa kirjassa Hartiavoimin - Tampereen Omakotiyhdistysten Keskusjärjestön historiikki 1958-2008, että 1950-luvulla jo ymmärrettiin, että omakotiyhdistysten on liitettävä voimansa yhteen, jotta voitiin paremmin hoitaa kaikkia omakotiasukkaita koskevia asioita. Keskusjärjestön perustaminen merkitsikin omakotiasukkaiden etujen ajamista koko kaupungin alueella.

Kunnallisalan kehittämissäätiön viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan suuri osa suomalaisista haluaisi asua omakotitalossa. Omakotitalon valitsisi asumismuodokseen mieluiten 56 prosenttia, kerrostalossa asuisi 20 prosenttia ja rivitalossa 12 prosenttia suomalaisista. Samaisen tutkimuksen mukaan omakotitaloasujista 87 prosenttia haluaa jatkossakin asua omakotitalossa. Myös kerrostaloasujista kolmannes haluaisi muuttaa omakotitaloon. Kyselyyn vastanneista ihmisistä asuinpaikakseen vajaa kolmannes valitsisi pientaloalueen lähellä kaupungin keskustaa.

Tampereella 15-20 minuutin matkan päässä Keskustorista on huomattavan paljon pien- ja omakotitaloja. Pientaloasumisen suosion ymmärtää helposti. Itsekin asun paritalossa Härmälässä, jonka omakotiyhdistykseen itse olen kuulunut jo vuosia. Yhdistys on Tampereen vanhin ja perustettu jo vuonna 1933. Lapsuuden ja nuoruuden kotini oli omakotitalo Kangasalla. Minullakin matka kaupungin virastotalolle kestää 20 minuuttia, mutta silti asun perheeni kanssa viihtyisällä omakotitaloalueella.

Hyvät kutsuvieraat,

Suomen Asuntomessut Oy:n selvityksen mukaan omakotitalossa asumisen hyvinä puolina pidetään vapautta, omaa rauhaa ja pihaa, yhtiövastikkeettomuutta, tilaa ja mahdollisuutta tehdä omia päätöksiä. Itse arvostan erityisesti pihaa ja mahdollisuutta puuhastella omassa pikkupuutarhassa. Kysyin Facebookissa ystäviltäni, mitä he itse arvostavat pientalo- tai omakotiasumisessa. Sain lukuisia vastauksia. Tässä muutamia nostoja. Ihmiset arvostavat erityisesti omaa pihaa, rauhaa ja sitä, ettei tarvitse stressata, että häiritsee naapureita äänillään: ”Kun lapset olivat pieniä, oli ihanan huoletonta kun lapsia ei tarvinnut lähteä ulkoiluttamaan vaan pihassa leikkiminen oli vaivatonta ja turvallista. Oman pihan tuotteista saa nauttia omenoiden ja kasvimaan muodossa. Ei tarvitse miettiä, millaisia ääniä elämästämme syntyy eikä naapureiden seinäntakaiset äänet haittaa omaa elämää. Tärkeää on myös se että naapurit tuntee, taloja ja pihoja ja lapsia valvotaan yhdessä. Tutut naapurit tuovat turvallisuutta. Onni on kivat ja avuliaat naapurit, joiden kanssa tulee toimeen ja joista on tullut tärkeitä ystäviä. Omakotiasujana arvostan vihreää ympäristöä jota on enemmän kuin muissa asumismuodoissa.” Osa mainitsi, että on päätäntävalta omaan kiinteistöön ja riittävästi tilaa ja että omakotitalossa saa olla itsensä herra: ”Mä arvostan sitä että voi surutta kävellä nakuna ulkosaunaan”.

Tuula Purasen kirjoittamassa 50-vuotishistoriikissa kirjailija Kalervo Kalemaa kiteyttää oivallisesti omakotiasumisen. ”Talo on yksi perheenjäsen tai sen perheen äiti ja isä yhdessä, joka pitää sisällään lapset ja huolehtii niistä, antaa lämmintä ja suojaa maailman tuulia ja sateita vastaan”.

Omakotitontteja ja uusia pientaloalueita haetaan ja suunnitellaan Tampereella kaiken aikaa. Hyvä alue ei yksin riitä, vaan asukkaat tarvitsevat hyvät kulkuyhteydet, toimivan joukkoliikenteen sekä monipuoliset lähipalvelut päiväkoteineen, kouluineen, kirjastoineen ja kaupallisine palveluineen. Nykyaikainen ja kaikille yhteinen kaupunki tarvitsee monipuolista asuntokantaa. Kasvaakseen ja kehittyäkseen Tampereen on kyettävä vastaamaan mahdollisimman hyvin ihmisten toiveisiin.

Omakotirakentamisen pahimmaksi pullonkaulaksi mainitaan yleensä kaavoittaminen ja tonttien saaminen. Lauri Lylyn pormestariohjelman mukaan Tampereella omakotitonttien saatavuudesta huolehditaan ja pientaloasumiseen luodaan lisää vaihtoehtoja. Tänäkin syksynä Tampereelle tuli hakuun 59 omakotitonttia muun muassa Vuoreksesta, Kaukajärveltä ja Vehmaisista. Olemme uudistaneet tonttihakua, eikä hakukriteereissä enää käytetä pistetystä tai pisterajoja. Vuokratonttien lisäksi haettavana on kiinteällä hinnalla ja tarjousten perusteella myytäviä tontteja.

Kaupungin pyrkimyksenä on edistää kaupunkimaista tiivistä rakentamista. Tampereen elinvoimaa tukevan kaupunkikehityksen kannalta kaavoituksen sujuvuus ja rakennuslupamenettelyn nopeus ovat merkittäviä kilpailutekijöitä. Rakennuslupahakemusten käsittelyaikaa pyritään lyhentämään oleellisesti tämän valtuustokauden aikana ja digitalisaatiota hyödynnetään kaavoitusprosessissa.

Hyvät kuulijat, 

Tamperetta kehitetään yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tampereen omakotiyhdistysten keskusjärjestö on tärkeä yhteistyökumppani Tampereen kaupungille, kun haluamme suunnitella viihtyisiä asuinalueita hyvine lähipalveluineen ja pitää huolta nykyisistä asuinalueistamme.

Voitte vastaanoton aikana vapaasti tutustua Raatihuoneen eri saleihin ja jokaisessa huoneessa on pieni punainen kirja, josta voi lukea tarkempia tietoja huoneen sisustuksesta ja kalusteista.

Toivotan Teille viihtyisiä hetkiä Raatihuoneella ja lämpimästi onnea virkeälle ja monipuoliselle omakotiyhdistystoiminnalle Tampereella.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: omakotiyhdistykset, Tampere, pientalot, asuminen, omakotitalot, omakotitontit

PUHE: Tsetanes naal -koulutushankkeen loppuseminaari

Torstai 20.9.2018 klo 11:19 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat loppuseminaarin osallistujat,

Sydämellisesti tervetuloa Tšetanes naal -koulutuspolulla romanihankkeen loppuseminaariin. Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina.
Tšetanes naal -romanihanke - alkoi meillä Tampereella vuonna 2016, ja se päättyy varsinaisesti tämän vuoden lopussa. Valtakunnallista hanketta koordinoi Diakonia-ammattikorkeakoulu, ja sitä tehdään yhdessä Suomen Romanifoorumi ry:n, Helsingin, Tampereen ja Salon kaupunkien, Helsingin Diakonissalaitoksen, Seurakuntaopiston sekä Otavan Opiston kanssa.

Alun perin hankkeeseen lähdettiin Tampereella, koska päättötodistuksen saaminen tuotti tuskaa muutamille romaninuorille ja osalla romaninuorista oli myös enemmän poissaoloja koulusta tai haluttomuutta ottaa koulun tarjoamaa tukea vastaan. Lisäksi kouluissa koettiin, että yhteistyö romaninuorten huoltajien kansaa sujui vaihtelevasti tai sitä saatettiin pitää hankalana.

Hanke on osoittautunut tarpeelliseksi, ja sen avulla on ollut mahdollisuus luoda pysyvä toimintamalli, jota voidaan jatkossa monistaa muihin vastaaviin tilanteisiin tai vähemmistöryhmiin sopivaksi. Hanke on vahvistanut romanikulttuurin tuntemusta palveluissamme ja tuonut sitä näkyväksi. Hanke on toiminut osana perusopetuksessa annettavaa tukea ja ehkäissyt romaninuorten syrjäytymistä. Hankkeen myötä lähes kaikki hankkeessa mukana olleet nuoret ovat saaneet jatko-opiskelupaikan toiselta asteelta. Haluan jo tässä vaiheessa kiittää kaikkia hankkeessa mukana olleita Tampereen kaupungin työntekijöitä ja hanketyöntekijä Keijo Svartia. Erityiskiitos myös hankkeessa mukana olleille romaninuorille ja heidän vanhemmilleen. Kiitän tässä myös hankkeen rahoittajia. Hanke toteutetaan Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) varoilla. Rahoittajana toimivat opetus- ja kulttuuriministeriö ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.

Hyvät kuulijat,
Romanivähemmistö on pitkään ollut Suomessa sorretussa asemassa, eikä romanikulttuuri tai kulttuuriin kuuluvat tavat ole tuttuja valtaväestölle. Sen sijaan tarinat mustalaisista ja arkipäivän rasistinen vihapuhe ovat liiankin tuttuja. Moni romani kokee syrjintää arjessaan päivittäin.

Tampereella on vuodesta 2012 toiminut pormestarin asettama paikallinen romanityöryhmä. Työryhmä perustettiin aikoinaan alueellisen romaniasianneuvottelukunnan aloitteesta parantamaan romanien elinoloja ja jalkauttamaan Suomen romanipoliittista ohjelmaa. Työryhmä on koonnut keskeisiä toimijoita eri yhteiskuntasektoreilta yhteistyöhön perustuvaan kehittämistyöhön.

Poikkihallinnollisen romanityöryhmän tehtäväksi on määritelty erityisesti paikallisen romanityöväestön osallistumismahdollisuuksien kehittäminen omien elinolojensa edistäjinä sekä viranomaisten ja romanien välisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön kehittäminen. Työryhmässä on pyritty käsittelemällä asian kannalta keskeisiä teemoja kuten asumista, perhetyötä, perusopetusta, ammatillista koulutusta ja työllisyydenhoitoa. Lisäksi romanityöryhmä on toiminut valtakunnallisen Tšetanes naal - koulutuspoluilla -hankkeen Tampereen ohjausryhmänä.

Tampereen kaupunki pyrkii yhdenvertaisuussuunnittelun ja suunnitelman jalkauttamisen kautta tukemaan eri väestöryhmien, vähemmistöjen ja erityisryhmien yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuussuunnittelutyön avulla jaetaan samalla tietoa erilaisista vähemmistöryhmistä. Yhdenvertaisuussuunnitelman laadinnassa mukana ollut romanityöryhmä on todennut, että asenteet romaneita kohtaan ovat ylivoimaisesti suurin haaste yhdenvertaisuuden ja asukkaiden tasa-arvon edistämisessä. Mielestäni kaupungin tulee aktiivisesti tukea oikeutta oman kulttuurin ilmaisuun puuttumalla romanien kokemaan syrjintään, luomalla yhdenvertaisia käytäntöjä ja vaikuttamalla erityisesti asenteisiin. Iita Järvisen opinnäytetyössä Romanien ääni todetaan, että esimerkiksi lainsäädännöllä ei pystytä poistamaan romanien kohtaamaa syrjintää, vaan ennen kaikkea tarvitaan aitoja kohtaamisia romanien ja valtaväestön kesken, minkä lisäksi jokaiselta meistä vaaditaan omakohtaista halua muuttaa käsityksiään romaneista.

Hyvä seminaariväki,
Palaan hetkeksi vielä Tšetanes naal -hankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on ollut koulutuksen ja ohjauksen avulla auttaa romaneita pääsemään paremmin kiinni yhteiskuntaan ja työelämään muun muassa tarjoamalla yksilöllistä tukea koulunkäyntiin.

Työ on ollut ennen kaikkea intensiivistä ja ratkaisukeskeistä verkostotyötä, erityisnuorisotyötä erityisnuorille, rinnalla kulkemista ja se on perustunut nuoren ja huoltajien kanssa tehtävään luottamukselliseen yhteistyöhön. Työhön on kiinteästi kuulunut myös vapaa-ajan harrastuksen löytäminen ja nuoren identiteetin vahvistaminen. Hankkeella on ollut merkittäviä vaikutuksia yksittäisten nuorten elämään. Nuoret ovat pystyneet vaikuttamaan omaan koulunkäyntiinsä ja kokeneet osallisuutta. Hankkeessa mukana olleiden nuorten koulupoissaolot ovat vähentyneet, koulumotivaatio parantunut, minäkuva ja vuorovaikutustaidot vahvistuneet ja perhesuhteet parantuneet. Romanioppilaat ovat hyötyneet omasta tukihenkilöstä, joka on tukenut koulunkäynnissä, auttanut perheitä ja oppilaita siirryttäessä toiselle asteelle. Nuorilla oman kulttuurisen identiteetin tukeminen on ollut erityisen tärkeää. Samalla on järjestetty tapahtumia, joilla on ollut ja tulee olemaan iso merkitys romanikulttuurin vahvistamisessa ja esilletuomisessa.

Vaikka romanihanke nyt loppuukin, niin toivon, että hankkeen aikana opitut työtavat ja hyvät käytännöt jatkavat toimintatapoina jatkossakin. Erityisesti toivon, että romanien tukihenkilötoiminta jatkaa hankkeen loputtuakin. Toivotan teille kaikille hyvää ja mielenkiintoista seminaari-iltapäivää!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: romani, vähemmistö, hanke, koulutus, erityisnuorisotyö, Tsetanes naal, romanikulttuuri

PUHE: Pirkanmaan epilepsiayhdistys ry

Perjantai 20.4.2018 klo 20:59

Hyvät yhdistysaktiivit ja kutsuvieraat,

Sydämellisesti tervetuloa Raatihuoneelle. Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina Tampereella.

Pirkanmaan Epilepsiayhdistys ry on epilepsiaa sairastavien ihmisten ja heidän läheistensä yhdistys. Toimintanne tavoitteena on tukea epilepsiaa sairastavia ihmisiä elämään tasa-arvoisina muun väestön kanssa. Järjestätte paljon tapahtumia, virkistystoimintaa ja vertaistapaamisia. Välitätte ajanmukaista tietoa epilepsiasta ja korostatte epilepsian hyvän hoidon, arjessa pärjäämisen sekä työllistymisen merkitystä. Toiminnassanne olette ottaneet hienosti huomioon kaiken ikäiset ihmiset.

Tänään Te juhlitte 50-vuotista toimintaanne. Tampereen kaupungin puolesta haluan lämpimästi onnitella yhdistystänne ja toivottaa jo nyt teille antoisaa juhlapäivää.

Hyvät kuulijat,

Epilepsialiitto ja sen alueelliset yhdistykset tukevat epilepsiaa sairastavia ja heidän läheisiään omaehtoiseen elämään. Lisäksi liitto tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa epilepsiaa sairastavien ihmisten asioihin. Liittoon kuuluu 23 epilepsiayhdistystä, joista Pirkanmaan yhdistys on yksi.

Noin prosentti suomalaisista sairastaa epilepsiaa. Kuka tahansa voi sairastua epilepsiaan: sinä, minä tai meille läheinen ihminen. Epilepsiaan voi sairastua missä iässä tahansa. Eri ikäryhmät kohtaavat osittain samoja, osittain erilaisia haasteita elämässään epilepsian kanssa.

Yksi Pirkanmaan epilepsiayhdistyksen tärkeimmistä tehtävistä onkin vertaistuki. Se liittyy vahvasti potilasjärjestöjen toimintaan, sillä järjestöjen kautta löytyy samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, jotka tietävät esimerkiksi millaista on käydä läpi tietoa äskettäin diagnosoidusta sairaudesta.

Vertaistuen toteuttamisella on monta muotoa. Nykyaikana yksi ja melko uusi vertaistuen muoto on sosiaalisen median kautta toimivat ryhmät. Teilläkin on Facebookissa suljettu ryhmä, joka on nykyaikainen kokoontumispaikka epilepsiaa sairastaville ja heidän läheisilleen.

Pirkanmaan epilepsiayhdistys ja Epilepsialiitto ovat paitsi potilasjärjestöjä niin myös edunvalvojia. Potilasjärjestöjen tapaan Epilepsialiittokin tarjoaa edunvalvontaa, vertaistukea, koulutusta, kuntoutusta ja tapahtumia sekä yhteiskunnallista vaikuttamistyötä. Sosiaali- ja terveysjärjestöissä toimii noin 180 000 vapaaehtoista henkilöä. Tekin teette joka päivä tärkeää työtä ja tästä työstä haluan lausua teille kiitokset.

Hyvät rouvat ja herrat,

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus sekä sen yhteydessä toteutettava maakuntauudistus häämöttävät edessämme. Sote-palveluiden siirtyminen kunnilta maakunnan vastuulle muuttaa monin tavoin kuntien rooleja ja toimintatapoja. Tampereen kaupunki on myös uuden edessä. Tulevaisuuden kaupungissa sivistys- ja elinvoimaroolit korostuvat. Tulevissa tehtävissä painottuvat sivistyksen ja koulutuksen lisäksi vastuu hyvästä elinympäristöstä, kumppanuuksien luomisesta ja osallisuuden tukemisesta.

Kaupungin ydintehtäväksi jää edelleen tamperelaisten hyvinvoinnin edistäminen, ja hyvinvoivat kuntalaiset ovat elinvoimaisen kunnan edellytys. Kuntalaisten aktiivinen vuorovaikutus on hyvä lähtökohta kunnan elinvoiman ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Ennaltaehkäisevässä työssä erityisesti Teidän kolmannen sektorin toimijoiden ja erilaisten yhdistysten ja järjestöjen työ on merkittävässä roolissa.

Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi marraskuussa 2017 vuoteen 2030 asti ulottuvan kaupunkistrategian Tampere - Sinulle paras. Strategiassa osallisuus ja aktiivisuus on nostettu keskeisiksi asioiksi ja toimintamalliksi on rakennettu yhdessä toimiminen. Strategiassa todetaan, että Tampereella jokaisella on mahdollisuus osallistua, vaikuttaa, kohdata muita ihmisiä ja toteuttaa itseään. Kaupunki toimii alustana asukkaiden ja yhteisöjen aktiivisuudelle ja yhdessä tekemiselle. Tamperelaisia kannustetaan aktiiviseen, omaa ja yhteisöjen hyvinvointia edistävään toimintaan luomalla olosuhteita ja tarjoamalla omaehtoisuutta tukevaa tietoa ja ratkaisuja.

Lauri Lylyn pormestariohjelmassa olemme antaneet tamperelaisille palvelulupauksen tukea hyvinvointia kaikilla mahdollisilla tavoilla. Hyvinvoinnin tukeminen on kannattava investointi niin asukkaan kuin kaupungin taloudenkin näkökulmasta.

Emme kuitenkaan pysty tekemään kaikkea yksin ja emmekä tätä haluakaan. Osan hyvinvoinnista tuottaa kolmas sektori, johon kuuluvat muun muassa yhdistykset ja järjestöt. Tampereen kokoisessa ja jatkuvasti kasvavassa kaupungissa kolmannen sektorin toiminnan merkitys kasvaa kaiken aikaa. Yhdistyksillä on osaamista ja kokemusta ja tätä osaamista Tampereen kaupunki haluaa hyödyntää edelleen.

Pirkanmaan epilepsiayhdistys on muiden potilasjärjestöjen tapaan tärkeä yhteistyökumppani Tampereen kaupungille. Meillä molemmilla on kirkas yhteinen tavoite, josta emme anna periksi. Kehittämällä yhteistyötämme entisestään ja keksimällä uusia yhteistyötapoja pystymme entistä paremmin auttamaan epilepsiaa sairastavia ja heidän läheisiään.

Toivotan teille oikein viihtyisää iltapäivää Raatihuoneella. Voitte tämän vastaanoton aikana vapaasti tutustua eri saleihin. Jokaisessa huoneessa on pieni punainen kirja, josta voi lukea tarkempia tietoja huoneen sisustuksesta ja kalusteista.

Nostakaamme yhteinen malja virkeälle yhdistystoiminnallenne!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: epilepsia, potilasyhdistys, potilasjärjestö, kumppanuus, osallisuus, epilepsiayhdistys, epilepsialiitto

PUHE: Valtakunnalliset sukututkimuspäivät

Lauantai 10.3.2018 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät sukututkijat, historioitsijat ja sukututkimuksesta kiinnostuneet kuulijat,

Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleeksi valtakunnallisille sukututkimuspäiville Tampereelle ja Sampolaan.

Luin tällä viikolla ystäväni Ira Vihreälehdon vuonna 2016 julkaistun teoksen Tuntematon sotavanki. Se kertoo venäläisen isoisän etsinnästä. Ostin teoksen sen ilmestymisen aikoihin, mutta teos jäi kirjahyllyyn odottamaan sopivaa lukuhetkeä. Kun minua pyydettiin tuomaan kaupungin tervehdys sukututkimuspäiville, päätin tarttua teokseen ymmärtääkseni samalla paremmin nykyaikaista sukututkimusta. Vihreälehto etsii teoksessa isänsä isää - venäläistä sotavankia. Isoisästä on suvussa vuosikymmenet vaiettu. Teoksessa kuvataan, kuinka Vihreälehto tonkii arkistoja, analysoi vanhoja valokuvia, teettää dna-tutkimuksia, etsii netin eri sivustoilta etäisiä sukulaisia ja aikalaisia, jotka ovat saattaneet tuntea jonkun joka on taas tuntenut jonkun toisen. Teos etenee kuin dekkari ja tuo sukututkimuksen ja siihen liittyviä asioita ja yksityiskohtia julki. Kirjailija kertoo lukijalle, kuinka hän toivoo löytävänsä juurensa, totuuden ja mielenrauhan ja samalla tarkoituksena on löytää menneisyydessä hävetyn salaisuuden tilalle jotakin kaunista. Kirjan lopussa havainnollistetaan ja annetaan vinkkejä lukijalle, miten aloittaa sukututkimus. Lukija alkaa teoksen luettuaan vaivihkaa pohtia omia juuriaan.

Aivan kuten Vihreälehdon kirja, niin nämä sukututkimuspäivät saivat minut pohtimaan omia juuriani. Kaikki isovanhempani ovat jo edesmenneitä. Äitini äiti ja isä eli mummoni ja pappani ovat kotoisin rajan takaa Karjalasta. Yllättäen viime kesänä sitten oma äitini lähti mummon nuoruuden maisemiin Kivennavalle. Tunne karjalaisuudesta ja halu tutustua mummolleni tärkeisiin paikkoihin tuli hänelle niin vahvana, että hän halusi tehdä kiertomatkan sinne, minne mummo - hänen äitinsä - kaipasi niin usein elinaikanaan. Isäni äiti ja isä ovat kotoisin Pohjanmaalta. Isäni isä kuoli isäni ollessa kaksivuotias ja äiti taas muutti viiden lapsensa kanssa Hämeeseen. Elämä oli köyhää ja raskasta, eikä isäni ole avannut lapsuuttaan meille lapsille juuri laisinkaan. Vihreälehto harmittelee oman kirjansa alussa sitä, että ei enää itse muista mummujensa tarinoita kovin hyvin. Sitä minäkin harmittelen. Pitäisi ymmärtää ajoissa kuunnella ja tallentaa jälkipolvien tarinoita omille lapsille. Minulla, kuten niin monilla muillakin, olisi halua navigoida menneisyyteni ihmisten kanssa.

Hyvät kuulijat,

101 vuotta täyttänyt Suomen Sukututkimusseura on valtakunnallisesti toimiva sukututkijoiden asiantuntija-, edunvalvonta- ja yhteistyöjärjestö sekä Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenseura. Vuosittain järjestettävät valtakunnalliset sukututkimuspäivät ovat Suomen suurin sukututkijoiden koulutustapahtuma. Tänä vuonna sukututkimuspäivät pidetään Suku 2018 -tapahtumana. Tämän 41. kerran järjestettävän tapahtuman näyttämönä on tamperelaisen sukututkimusyhdistystoiminnan syntysija eli Sampolan työväenopisto. Suomen Sukututkimusseuran yhteistyökumppaneita tapahtuman järjestämisessä ovat Tampereen seudun työväenopisto ja Tampereen seudun sukututkimusseura ry.

Tampereen työväenopistossa ja nykyisin Tampereen seudun työväenopistossa on pitkään opetettu sukututkimusta ja päivien järjestäminen Sampolassa sitoo hyvin yhteen sukututkimuksen ja paikan. Me tamperelaiset saamme olla ylpeitä siitä pitkästä opetuksen perinteestä, joka täällä Sampolassa on sukututkimukseen liittyen.
Suku 2018 -tapahtuman teemana on vuoden 1918 sota ja sen henkilöhistorialliset lähteet. Teemankin puolesta Tampere on hyvä valinta, sillä Tampereen taisteluun osallistuneiden joukkojen määrillä mitattuna kyseessä oli Pohjoismaiden siihenastisen sotahistorian suurin taistelu. Valkoisten voittamasta Tampereen taistelusta tuli sisällissodan käännekohta. Taistelun jälkiä on edelleen nähtävissä muutamissa rakennuksissa, kuten Messukylän kirkon ja entisen veturihallin seinissä.

Hyvät sukututkijat,

Sukututkimus on hyvin erilainen tutkimusala moniin muihin verrattuna, koska sitä tekevät niin harrastajat kuin ammattilaisetkin. Vaikka harrastajalla kyse ei ole palkkatyöstä, tekee harrastajakin tutkimustaan osaavasti, kokemuksella ja nykyaikaisia tiedonsaantikanavia hyödyntäen. Sukututkimuksen harrastaminen on voimakkaasti lisääntynyt suurten ikäluokkien kiinnostuessa asiasta. Aikaisemmin sukututkimusta pidettiin eläkeläisten harrastuksena, nyt mukaan on tullut yhä nuorempia ikäpolvia. Oman suvun tutkiminen on enemmän kuin harrastus; se avaa silmät menneisyydelle, joka voi yltää yllättävänkin pitkälle. Sukututkimus tuo tutkijan eteen mielenkiintoisia henkilöitä ja heidän kohtaloitaan.
Te sukututkijat teette arvokasta työtä tutkiessanne ja tallentaessanne ihmisten ja sukujen historiaa. Tiedon jakaminen nykyisiä mahdollisuuksia hyödyntäen auttaa ihmisiä etsimään ja löytämään omat juurensa. Nykyinen verkkomaailma on myös helpottanut tutkijan työtä, sillä arkistojen materiaaleja digitoidaan hyvää vauhtia ja netistä löytyy paljon sukupuita. Lisäksi geneettinen sukututkimus eli DNA-testien hyödyntäminen on jo nyt avannut sukututkimuksen ihan uudelle sivulle ja tulee muuttamaan käsitystämme ihmisten liikkeistä ja kansakuntien historiasta globaalilla tasolla

Toivotan teille oikein mielenkiintoisia päiviä ja ennen kaikkea kiinnostavia luentoja. Lisäksi haluan vielä mainita, että mikäli päivienne tai kevään aikana ehditte, niin toivon, että päivienne teeman innoittamana vierailette myös Museokeskus Vapriikissa, jossa on avattu uudistettu Tampere 1918 -näyttely. Sadan vuoden takaiset murheelliset tapahtumat näkyvät monin eri tavoin myös muiden kulttuuriyhteisöjemme tarjonnassa. Esimerkiksi Tampereen Teatterissa esitetään Teatteri taistelussa 1918 -näytelmää ja Tampereen Työväen Teatterissa Tytöt 1918 -esitystä. Myös Tampereen Komediateatterilta on tulossa sisällissotaa käsittelevä näytelmä.

Näillä ajatuksilla vielä kerran tervetuloa Tampereelle!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sukututkimus, sukututkijat, 1918, suku, perhe, Tampereen työväenopisto, Ira Vihreälehto, Tampere

Apon elämää: Painavaa asiaa vuodelta 2017 (osa 1 tammikuu-toukokuu 2017)

Sunnuntai 31.12.2017 - Johanna Loukaskorpi

Vuoden viimeinen päivä ja on aika summata eli kirjoittaa auki vuoden 2017 tapahtumat.

Tämä vuosi oli minulle monella tapaa käänteentekevä. Vuoden alussa pähkäilin pitkään, että lähdenkö lopulta ollenkaan kuntavaaliehdokkaaksi. Olin jo aiemmin eduskuntavaalien jälkeen päättänyt, etten enää lähtisi vaaleissa ehdolle. Vaalityö on monella tapaa työn ohella raskasta ja minulla oli vielä edellisen kauden tunnelipäätöksen takia ryhmästä erottamisen ja ryhmään takaisin ottamisen takia raskaita muistoja kannettavanani. Vaikka olinkin sopinut henkilökohtaisesti monen ihmisen kanssa ja mielestäni syntini ryhmälle sovittanut, niin ajatus uusista vaaleista, mahdollisesta putoamisesta vaaleissa tai pettymyksistä luottamushenkilövalintojen jälkeen ei houkutellut. Jotenkin sain itsekin kuitenkin vielä käännettyä sille kannalle, että ehkä vielä kerran. Kun olin tehnyt päätöksen vaaleihin osallistumisesta, jotenkin vaalityön tiimellyksessä into taas lisääntyi.

Työsaralla palailin vanhaan. Olin ollut edellisen puoli vuotta Hämeenlinnan lyseon koulun ja Hämeenlinnan yhteiskoulun opinto-ohjaajana ja olin nauttinut suunnattomasti opoilusta. Olin kokenut myös mukavaksi olla töissä syksyn 2016 kahdessa koulussa. Olen aina nauttinut muutoksista. Olen huomannut, että kyllästyn, jos teen samaa työtä pitkään. Tammikuussa 2017 palailin siis äidinkielen opettajan virkaani ja sain myös 7 C -luokan luokanvalvojuuden. Ihan uusia tuttavuuksia emme oppilaiden kanssa olleet, sillä olin toiminut saman luokan opinto-ohjaajana syksyn. Paluu vanhaan kesti tosin lyhyen aikaa, sillä lupauduin pitämään Hämeenlinnan Lyseon lukiossa kaksi suomi toisena kielenä -kurssia oman työni ohessa. Niinpä alkukevään jälkeen huomasin tekeväni kahta työtä ja siihen päälle vaalikampanjaa. Voisi kaiketi sanoa, että ihan työntäyteinen kevät oli. En juuri ehtinyt kirjojakaan junassa lukea.

Luottamushenkilönä jatkoin lasten ja nuorten lautakunnassa ja valtuustossa entiseen tapaan. Pyrin olemaan läsnä joka kokouksessa. Lautakunta jatkoi työskentelyä koko kevään, mutta mitään kovin merkittäviä päätöksiä ei enää lautakunnassa kevään aikana ollut.

Tein mielestäni suhteellisen hyvän vaalikampanjan. Kirjoitin kampanjan aikana kolme mielipidekirjoitusta lehtiin. 19.3.2017 julkaistiin Aamulehdessä kirjoitukseni Ilmaisia harrastusvuoroja lapsille ja 22.3.2017 Tamperelaisessa Koulujen ylisuuret ryhmät lisäävät opettajien uupumusta. Lisäksi kirjoitimme Jukka Gustafssonin kanssa kirjoituksen Koulujen eriarvoistuminen on pysäytettävissä, jonka lähetimme 2.4.2017 Aamulehteen, mutta sitä ei valitettavasti julkaistu. Saatoin kirjoittaa muutakin, mutta en enää löytänyt uudistetuilta kotisivuiltani sitä osiota, johon aiemmin jaoin tekstini.
Vaalit menivät kohtalaisen hyvin. Vaalipäiväni olin edelleen varma, etten pääse edes läpi. Käytin kuntavaaleihin noin 2500 euroa, joista omaa rahaa oli noin 1600 euroa. Tarkemmat luvut löytyvät vaalirahailmoituksesta. Sain lopulta 342 ääntä. Kirjoitin kotisivuilleni vaalien jälkeen muun muassa seuraavasti:
”Vaalityö on joukkuepeliä, ja eilen pallo osui komeasti koriin, vaikka puoliajalla ainakin ehdokkaalla itsellään oli havaittavissa hermoilua. Kiitänkin vaalijoukkuettani, joka teki töitä minuun uskoen ja luottaen, vaikka itselläni ajoittain loppuikin usko kesken. Kiitos Ismo, Tarja, Ulla-Maija, Eija ja myös koko Rantaperkiön työväenyhdistyksen väki. Lämmin kiitos myös niille kaikille yksityishenkilöille, jotka lahjoittivat kampanjaani rahaa ja niille ystäville, jotka jakoivat esitteitäni ympäri kaupunkia. Kiitos myös ihmisille, jotka kirjoittivat minusta Johannasta sanottua –tukitekstejä, joita julkaisin vaalien alla. Kiitos ystäville, tuttaville ja tuntemattomille, jotka jakoivat ja tykkäsivät kirjoituksistani Twitterissä tai Facebookissa. Kaikki tällainen on ehdokkaalle tarpeellista ja tärkeää.

Niin kuin pallopeleissäkin niin vaalityössäkin hyvä joukkue tarvitsee valmentajan ja huoltajan. Puolisoni Juha-Pekka on toiminut molemmissa rooleissa. En voisi olla ylpeämpi ja kiitollisempi siitä tuesta, jota olen kotoa näiden politiikassa vietettyjen vuosien aikana saanut.”


Suurin ilahduksen aihe vaaleissa oli kuitenkin se, että SDP nousi suurimmaksi puolueeksi Tampereella ja tulisi saamaan pormestarin paikan. Työ puolueen eteen oli kannattanut. Hieman vaalien jälkeen SDP:n edustajisto valitsi pormestariehdokkaaksi Lauri Lylyn, joka näin jälkikäteen ajateltuna on ollut erinomainen valinta. Siitä kertoo myös se tuki ja luottamus, jota Lauri nauttii eri puolueiden kesken. En tuntunut Lauri Lylyä ennen vaaleja. Olimme tavanneet kerran Rantaperkiön työväenyhdistyksen 110-vuotisjuhlissa, jossa Lauri oli aiemmin ollut juhlapuhujana. Olin seurannut lähinnä hänen uraansa lehdistä.

Päätin heti vaalien jälkeen tavoitella parempia asemia ja ilmoitin, että olen kiinnostunut valtuustoryhmän varapuheenjohtajuudesta. Taisin vähän myös ”juntata”. Ainakin tein muutaman soittokierroksen ja niinpä minut valittiin ryhmän varapuheenjohtajaksi. Tämä takasi minulle mahdollisuudet ryhmien välisiin neuvotteluihin sekä tulevan pormestarikoalition sisäisiin keskusteluihin. Osallistuin aktiivisesti apulaispormestari Leena Kostiaisen vetämään palvelutyöryhmään, jossa kirjoitettiin pormestariohjelmaa palveluiden osalta. Tässä vaiheessa kävi myös ilmi, että SDP:lle olisi tulossa apulaispormestarin paikka, joka hyvin todennäköisesti olisi nimenomaan hyvinvoinnin apulaispormestari. Kokoomus oli nimittäin heti vaalien jälkeen ilmoittanut, että he haluavat kaupunkiympäristön apulaispormestarin paikan. Palvelutyöryhmä sai kokoon hyvän ohjelman ja minä päätin tavoitella täysillä kyseistä apon paikkaa, kun selvisi että Pekka Salmi ei ole kiinnostunut toisesta apulaispormestarikaudesta vaan tavoittelee valtuuston varapuheenjohtajuutta. Olimme Pekan kanssa sopineet edellisen kauden erimielisyydet ja sopu Pekan kanssa oli myös yksi kevään isoista iloista. On tuntunut hyvältä, että välimme ovat palautuneet yhtä hyviksi kuin ensimmäisellä valtuustokaudella.

Rantaperkiön työväenyhdistys asetti minut demareiden apulaispormestariehdokkaaksi ja lähetti myös tiedotteen siitä lehtiin. Halusin toimia avoimesti, koska valtaapitävien on uskallettava myös asettaa itsensä alttiiksi arvostelulle, julkiselle kritiikille ja sille, ettei tule lopulta valituksi. En varsinaisesti koskaan ajatellut tulevani valituksi ryhmämme apulaispormestariehdokkaaksi, sillä uskoin, että ne haavat, jotka ryhmästä poikkeava äänestyspäätös tunnelin yhteydessä teki, eivät olleet vielä arpeutuneet.

Niinpä kunnallisjärjestön edustajiston päätös oli minulle suuri henkilökohtainen yllätys, joka muutti omassa elämässäni monta asiaa. Samaan aikaan oli auennut Hämeenlinnassa kaksi oppilaanohjaajan paikkaa, joista toisen olisin hyvin todennäköisesti saanut. Toisaalta olin puoli vuotta äidinkieltä opetettuani taas erittäin innostunut omasta aineestani ja yhtäkkiä ymmärsin, että minut valittaisiinkin Tampereelle apulaispormestariksi ja joutuisin jättämään koulumaailman - ainakin toviksi - taakseni. Sinne jäivät tutut oppilaat ja ihanat kollegat. Tilalle tulisi jotakin kovin uutta, ihmeellistä, monipuolista, mutta myös raskasta. Toisaalta olin tavoitellut apon paikkaa tosissani ja yhtäkkiä sitä tarjottiin minulle tarjottimella. Olihan se ihmeellistä ja samalla kuitenkin monella tapaa haikeaa.

Perheessämme vietettiin kevään lopulla esikoisen ylioppilasjuhlia, joten olin jäänyt viimeisellä kouluviikolla jo virkavapaalle, joten en koskaan varsinaisesti ehtinyt sanoa kollegoille näkemiin ja tarjota heille kakkua. Se ehkä vieläkin kaihertaa mielessä. Tänä keväänä aion jossakin vaiheessa varmasti palata käymään Hämeenlinnan yhteiskoulussa. Kakkukahvit ovat edelleen kollegoiden kanssa juomatta.

Minun piti kirjoittaa vain pikaisesti keväästä ja keskittyä kesään ja syksyyn sekä lautakunnassa ja valtuustossa päätettyihin asioihin, mutta joskus käy näin, että on enemmän sanottavaa kuin aikoi ensin sanoa. Niinpä jaan tekstin kahteen osaan. Toinen osa Painavasta asiasta julkaistaan parin päivän sisällä - tulevana vuonna 2018. Silloin selviää, miksi otsikoin tekstin painavaksi asiaksi. Tästä tekstistä tuli nyt ehkä kuitenkin se kevytversio.

Haluan kiittää tässä vaiheessa kaikkia Teitä lukuisia uusia ja vanhoja tuttavuuksia - ihmisiä, jotka olette olleet mukana matkassa: tukijoina, ystävinä, seuraajina, lukijoina, kilpakumppaneina, uusina ja vanhoina kollegoina, puoluetovereina tai valtuustokavereina. Olen onnellinen, että olette olemassa. Kiitos kaikesta. Tsempataan toisiamme jatkossakin. Parasta elämässä ovat ihmiset ympärillä.     

Toivotan kaikille oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2018!

1 kommentti . Avainsanat: apulaispormestari, kevät 2017, valtuusto, pormestariohjelma, kuntavaalit, opettajuus, koulumaailma, työ

PUHE: Polioliiton syyspäivät

Lauantai 14.10.2017 klo 18:06 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat kutsuvieraat, Polioliiton toiminnanjohtaja Birgitta Oksa ja Polioinvalidit ry:n puheenjohtaja Rauno Nieminen,

Kiitän lämpimästi kutsusta tulla puhumaan ja tuomaan Tampereen kaupungin tervehdyksen Suomen Polioliiton valtakunnallisille syyspäiville. Polioinvalidit ry:n Tampereen osasto on toiminut jo 60 vuotta. Olette tehneet yhdistyksessänne tärkeätä työtä polioon sairastuneiden ihmisten ja heidän läheistensä arjen helpottamiseksi, kuntoutuksen sekä vertaistuen järjestämiseksi ja yhdenvertaisuuden lisäämiseksi. Yhdistyksenne monipuolisesta työstä ja aktiivisesta edunvalvonnasta haluan Tampereen kaupungin puolesta kiittää teitä kaikkia lämpimästi ja onnitella yhdistystänne tärkeästä työstä, jota olette jo 60 vuotta tehneet. Sydämelliset onnitteluni Tampereen osastolle!

Suomesta polio hävitettiin pääosin 1960-luvun alussa kattavan rokotusohjelman avulla. Vuosien 1984-85 polioepidemia pysäytettiin suun kautta otettavalla sokeripala-rokotteella. Itselläni on pieni muistikuva tästä, kun kymmenvuotiaana olen sokeripalarokotteen alakoulussa saanut. Meistä pienistä koululaisista vakava asia tuntui tuolloin vain jännittävältä.

Polio oli ja on yhä vakava sairaus, joka ei ole kokonaan kadonnut maailmasta, vaan sitä esiintyy edelleen esimerkiksi Pakistanissa, Afganistanissa ja Nigeriassa. Näistä maista tauti voi levitä myös muualle aiheuttaen epidemioita lähinnä Aasiassa ja Afrikassa. Esimerkiksi turvapaikanhakijoissa voi olla sellaisia henkilöitä, joilla on puutteellinen poliosuoja ja jotka tulevat korkean polioriskin maista. Maailman huonontuneen poliotilanteen vuoksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos eli THL onkin suosittanut, että poliorokotussuoja tarkistetaan ja tarvittaessa täydennetään kaikilta Suomeen korkean polioriskin maista saapuvilta, jotka ovat oleskelleet polioriskimaassa vähintään neljä viikkoa.

Vaikka polio on käytännössä hävinnyt Suomesta tehokkaiden rokotusten ansiosta, se ei tarkoita sitä, etteikö polion sairastaneita olisi maassamme elossa useita tuhansia. Moni polion sairastanut on jo melko iäkäs, mikä tuo oman haasteensa polioon sairastaneiden ja heidän omaistensa elämään. Te Suomen polioliitossa olette tuoneet esiin, että viime vuosina yhä useammalle polion sairastaneelle on alkanut ilmaantua uusia oireita: lisääntyvää lihasheikkoutta, lihas- ja nivelkipuja, uupumusta ja kylmänarkuutta. Näitä oireita kutsutaan polion myöhäisoireiksi, ja niiden tunnistaminen terveydenhuollossa onkin erityisen tärkeää oikean hoito- ja kuntoutussuunnitelman takaamiseksi. Polion sairastaneet tarvitsevat kattavan terveydenhoidon lisäksi monipuolisesti tukea hyvinvointinsa ja toimintakykynsä ylläpitämiseen sekä usein erilaisia liikkumista parantavia apuvälineitä. Näissä asioissa kunnilla on erityisen tärkeä rooli.

Hyvät syyspäivien osallistujat,

Viime keväänä Tampereella poliittiset ryhmät valmistelivat yhteistyössä pormestariohjelman. Pormestari Lauri Lylyn pormestariohjelma Inhimillinen ja vetovoimainen Tampere lähtee ajatuksesta, että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja kaikki pidetään mukana. Pormestariohjelmassa todetaan muun muassa, että Tampere on esimerkillinen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä ja että esteettömyys ymmärretään laaja-alaisesti kaikissa kaupungin palveluissa. Hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina pyrin huolehtimaan siitä, että nämä kirjaukset tulevat myös käytäntöön. Meiltä puuttuu esimerkiksi esteetön uimaranta, joka toivottavasti saadaan pormestarikauden aikana toteutettua. Ainakin itse tulen viemään sitä aktiivisesti eteenpäin.

Kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen on yksi kunnan tärkeimmistä tehtävistä maakuntauudistuksen jälkeenkin. Ennaltaehkäisevässä työssä erityisesti kolmannen sektorin toimijoiden ja erilaisten yhdistysten työ on merkittävässä roolissa. Tampereen kaupunki on aktiivisesti edistänyt vammaisten asioita yhteistyössä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, mistä kertoo esimerkiksi se, että Tampereelle perustettiin vammais- ja esteettömyysasiamiehen virka vuonna 2007 ensimmäisenä Suomessa.

Vammais- ja esteettömyysasiamies edistää vammaisten ja eri tavoin toimintaesteisten henkilöiden edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena kaupunkilaisena. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös rakennetun ympäristön ja palvelujen esteettömyyden ja saavutettavuuden edistäminen. Aiempi viranhaltija jäi kesän aikana eläkkeelle, ja uusi asiamies Hanna Karojärvi on aloittanut toimintansa lokakuun alussa. Tampereella toimii myös aktiivisena toimijana vammaisneuvosto. Itse vierailen vammaisneuvoston lokakuun kokouksessa ja kerron vammaisneuvostolle uusimpia kaupungin kuulumisia.

Tampereen kaupungin uusi yhdenvertaisuussuunnitelma 2017-2021 hyväksyttiin tämän vuoden helmikuussa. Yhdenvertaisuus ja siihen liittyvät näkökohdat tulee suunnitelman mukaan huomioida kaupungin toiminnassa läpikäyvänä perusperiaatteena. Yhdenvertaisuussuunnitelmasta käy ilmi, että palvelut on järjestettävä siten, että ne ovat kaikille sopivia ja saavutettavissa. Esteettömyys tulee olla suunta, jota kohti kaupunkiympäristössä tulee pyrkiä. Liikkumisen, henkilökohtaisen avun ja laadukkaiden asumisen tukipalveluiden mahdollistaminen ovat keskeisiä itsenäisen elämän perusedellytyksiä.


Hyvät yhdistysihmiset,

Tampereen kaupungin organisaatiomuutoksen johdosta tulevan vuoden 2018 avustusten jakamista ja kriteereitä uudistetaan. Entisten lasten ja nuorten, terveyttä ja toimintakykyä edistävien ja ikäihmisten palveluiden lautakuntien myöntämät avustukset siirtyvät osin sivistys- ja kulttuurilautakunnalle ja osin sosiaali- ja terveyslautakunnalle. Valmistelutehtävät siirtyvät palveluryhmille, ja niitä koordinoi hyvinvoinnin palveluiden esikunta. Samalla päivitetään avustuskokonaisuuksia kohti sote-uudistusta.
Kriteerien tarkistaminen ja yhtenäistäminen on käynnissä. Tavoitteena avustuskokonaisuuksien uudistamisessa on, että läpinäkyvyys ja tasapuolisuus paranevat, hakemuksen tekeminen helpottuu ja hakemusten arviointi ja päätösvalmistelu helpottuvat. Lokakuun lautakunnassa esiteltiin toiminta-avustuskäytännön uudistamisen taustaa ja tavoitteita. Marraskuussa lautakuntien kokouksissa hyväksytään toiminta-avustusten kriteerit, avustusten haku tapahtuu tammikuussa ja lautakuntien päätökset tulevat keväällä. Kumppanuusavustusneuvottelut isompien avustusten saajien kanssa taas käydään joulukuussa ja siitä tulevat lautakuntien päätökset tammikuussa. Avustussummat pysynevät pääosin samoina ja me pyrimme siihen, ettei avustettavien yhdistysten avustussummat merkittävästi putoa. Yhdistyksissä voidaan siis jatkossakin nukkua yöt edelleen rauhallisesti. Tampereen kaupunki haluaa tukea monipuolisesti yhdistystoimintaa ja järjestökenttää.

Hyvät kuulijat,

Polioinvalidit ry:n valtakunnallisella jäsenjärjestöllä on kahdeksan alaosastoa, joista Tampereen osasto on perustettu ensimmäisenä ja toiminut tosiaan jo 60 vuotta. Tampereen osasto järjestää Polioinvalidit ry:n tuella ja Tampereen kaupungin avustamana neuvontapalvelua sekä monipuolista kuntoutus- ja virkistystoimintaa Pirkanmaan alueella oleville jäsenille. Uskon, että Tampereen kaupungin ja Polioinvalidit ry:n ja sen Tampereen osaston yhteistyö jatkuu yhtä hyvänä jatkossakin. Historiikkinne kannessa on lainaus: ”Joka ei pidä ääntä itsestään, se helposti unohtuu.” Vammaisasioista ja yhdenvertaisuudesta on pidettävä ääntä. Vammaisjärjestöjen kannattaa olla jatkossakin aktiivisia. Antakaa äänenne kuulua.


Toivotan teille kaikille oikein rentouttavia syyspäiviä ja hyviä 60-vuotisjuhlia!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: polio, polioliitto, polioyhdistys, vammaisuus, esteettömyys, Tampere, yhdenvertaisuus

VASTINE: Kirjaston kotipalvelut palvelevat edelleen

Torstai 12.10.2017 klo 13:28 - Johanna Loukaskorpi

Aamulehden mielipidekirjoituksessa 8.10.2017 Esko Erkkilä paheksui Tampereen kirjaston kotipalvelujen lakkauttamista. Tieto kotipalvelun lopettamisesta ei pidä paikkaansa.

Kirjaston kotipalvelut jatkavat toimintaansa, ja niiden palvelut katsotaan erittäin tärkeäksi osaksi kirjaston palveluvalikoimassa. Kotipalvelut tarjoavat aineistotoimituksia paitsi yksittäisille asukkaille myös kaupungin palvelutaloihin ja asumisyksiköihin. Myös erilaiset ohjelmapalvelut kuuluvat kotipalvelujen valikoimaan. Ikäihmiset ovat erittäin tärkeä kohderyhmä kirjastolle muiden asiakasryhmien tavoin.

Kirjasto on suunnittelemassa sisäistä organisaatiouudistusta, jossa koti- ja kirjastoautopalvelut yhdistetään, mutta tällä ei ole mitään tekemistä palveluiden laadun kanssa. Päinvastoin palvelua tullaan edelleen kehittämään, myös yhdessä kaupungin muiden yksiköiden kanssa.

Toivomme, ettei kirjaston palvelemia erityisryhmiä peloteltaisi huhupuheilla. Kirjoitus on aiheuttanut turhaa huolta kotipalvelun käyttäjissä. Tampereen suurinvestoinnit eivät myöskään vaikuta kirjastopalveluiden kehittämiseen, kuten kirjoituksessa annettiin ymmärtää.

Johanna Loukaskorpi, hyvinvointipalveluiden apulaispormestari
Pirkko Lindberg, kirjasto- ja kansalaisopistoyksikön johtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjasto, kotipalvelu, erityisryhmät, ikäihmiset, Tampere, kirjastopalvelut

Apon elämää: Vähän Hatanpään sairaalasta ja jonkin verran arjesta

Tiistai 26.9.2017 klo 15:37 - Johanna Loukaskorpi

Rakas päiväkirja,

Apulaispormestarin arki on tasoittunut jatkuvaksi kiireeksi. Juoksen kokouksissa. Vedän monia erilaisia ohjaus- ja työryhmiä. Niiden välissä käyn edustamassa eri paikoissa. Viime viikolla vietin kolme päivää Puolassa ystävyyskaupunki Lodzissa Partner City Forumissa Tampereen edustajana. Viikkoihin mahtuu myös lukuisia puhetilaisuuksia - erilaisten tapahtumien ja seminaarien avauksia, kaupungin tervehdyksiä sekä juhlapuheita. Lisäksi tapaan paljon eri järjestöjen ja kolmannen sektorin edustajia.

Syyskuussa lautakunnissani - sosiaali- ja terveyslautakunnassa ja sivistys- ja kulttuurilautakunnassa - käsiteltiin talousarvioesitykset. Talousarvioesitykset menivät läpi lautakunnissa. Toki molemmissa lautakunnissa oli suuri huoli taloudesta ja palvelutarpeiden kasvusta. Sotelassa myös tämän vuoden budjettiylitykset huolestuttivat erittäin paljon valtuutettuja. Molemmissa lautakunnissa jätettiin talousarvioesityksiin yhteiset ponsiesitykset, joilla pyritään ohjeistamaan pormestarin talousarviovalmistelua ja valtuustoryhmien neuvotteluita.

Tällä viikolla minulla on kolme puhetilaisuutta. Avaan huomenna monikielisyysseminaarin, joka kuuluu Kieliä kehiin -hankkeeseen. Lauantaina emännöin ja lounastan ystävyyskaupunkivieraiden kanssa. Tampereelle saapuu Tampere-päivän viikonlopun kunniaksi 11 pormestaria tai apulaispormestaria sekä myös valtuustojen puheenjohtajia sekä muita eri kaupunkien johtoa. Peräti 12 ystävyyskaupungin edustajat 18:sta tulevat Tampereelle. Pidän vieraille tervetulopuheen Tampere-talossa ja vierailemme Muumi-museossa. Lauantai-iltana emännöin Vapriikissa SDP:n kaupunkipoliittista seminaarin iltatilaisuutta. Seminaari on osa puolueemme käynnistämää kaupunkistrategiatyötä, jonka tavoitteena on vahvistaa sosialidemokraattista politiikkaa ja puolueen kannatusta kaupungeissa. 

Tärkeä päätöksentekoon tuleva oman toimialani hyvinvointipalveluiden asia on ensi viikolla Hatanpään sairaalan siirtäminen osaksi Taysin ja sairaanhoitopiirin toimintaa. Päätös yhdistämisestä tehdään 2.10. ylimääräisessä valtuuston kokouksessa. Itse kannatan yhdistämistä, enkä oikeastaan näe tilanteessa edes muita vaihtoehtoja.

Yhdistymistä on valmisteltu pitkään ja sen taustalla on tammikuussa voimaan tullut terveydenhuoltolain muutos, jonka vuoksi leikkaussaliolosuhteita ja anestesiaa edellyttävä leikkaustoiminta pitää 1.1.2018 mennessä koota sairaaloihin, joissa on ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystys. Tämän lakimuutoksen takia Hatanpään sairaalassa voidaan jatkaa leikkaustoimintaa vain, jos se yhdistetään hallinnollisesti sairaanhoitopiirin kanssa. Samalla Hatanpään sairaalan etupäivystystä vahvistetaan. Hatanpään sairaalasta tulee yksi Taysin kahdeksasta toimialueesta Tays Hatanpää.

Yhdistämisen vuoksi olen istunut yhdistämistä valmistelevassa Hasa-Tays-ohjausryhmässä, joka on ohjannut sekä valmistellut yhdistymisen liittyviä yksityiskohtia. Jos valtuusto maanantaina päättää yhdistää Hatanpään osaksi Taysia, Hatanpään sairaalan henkilöstö siirtyy suurelta osin kaupungilta sairaanhoitopiiriin palvelukseen liikkeenluovutuksen periaatteiden mukaisesti. Liikkeenluovutus koskee noin 1100 työntekijää, joista suurin osa jäisi Hatanpään toimialueelle töihin. Ketään ei irtisanota yhdistymisen takia, ja henkilöstöä on kuultu kaiken aikaa matkan varrella. Suurin henkilöstöä hiertänyt asia on ollut työsuhde-etuisuudet ja kaupungin sairauskassa. Apulaispormestarina tietysti minua myös ilahduttaa se, että Tampereen kaupunkia on pidetty ja pidetään hyvänä työnantajana. Toki PSHP:llä on omat työsuhde-etunsa. Yhdistymisestä seuraa kuluja, joista suurimmat liittyvät potilastietojärjestelmien yhdistämiseen ja yleisesti ICT:hen. Toisaalta potilastietojärjestelmien yhdistäminen myös parantaa palvelua, sillä tämän jälkeen sekä Hatanpään sairaalassa ja Taysissa on yhteinen tietojärjestelmä. Potilastietojärjestelmän muuttaminen toiseksi on kuitenkin henkilöstölle iso ponnistus ja uuden järjestelmän käyttöönotto vaatii koko henkilökunnan koulutuksen. 

Vaikka Hatanpään yhdistäminen ei ole osa soteuudistusta, toki näin iso hallinnollinen yhdistäminen antaa meille pienen maistiaisen tulevasta. Muutaman vuoden päästähän siirretään sosiaali- ja terveyspalvelut maakunnan tuotettaviksi, mikäli hallitus saa asiassa päätökset tehtyä ja eduskunnalle päätettäviksi. Sotea odottavan aika on välillä pitkä... 

Toki nin ovat myös palveluista vastaavan apulaispormestarin päivätkin. Silti nautin työstäni päivittäin. Tänäänkin menee myöhään ja ilta kuluu sivistys- ja kulttuurilautakunnan kanssa Tampereen opettajien ammattiyhdistyksen vieraana. Aiheena ovat varmasti paisuvat ryhmäkoot ja huoli tuen oppilaiden integraatiosta tavallisiin ryhmiin.

Yritän silti löytää aikaa kirjoitella kuulumisia…

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Talousarvioesitys, sotela, sikula, Hatanpään sairaala, Tays, PSHP, Tampere, päätöksenteko, valtuusto

Vanhemmat kirjoitukset »