Kiitos kaikesta

Sunnuntai 13.6.2021 klo 12:02 - Johanna Loukaskorpi

Pitkittynyt vaalikampanja on takana ja tänään on demokratian juhlapäivä. Yleensä äänestän itse vasta vaalipäivänä. Siinä on jotain erityisen juhlallista ja sen jälkeen olen aina keittänyt vaalikahvit. Tällä kertaa äänestin varmuuden vuoksi jo ennakkoon. Joten vaalikahvit pitää juoda ihan muuten vaan.

Itse en mielestäni kampanjoinut kovinkaan aktiivisesti - ainakaan verrattuna aiempiin vaaleihin. Silti vaalityö kuluttaa. Varsinkin vaalikoneiden täyttäminen, erilaisissa paneeleissa juokseminen ja vaalimainosten suunnitteleminen ja taittaminen. Varsinkin kun tekee kaiken itse vain muutamien lähimpien ystävien, tukijoiden ja puolison tukemana.

Kiitos Ismo Alhoniemi. Pysyttiin yhä ystävinä, vaikka ääni välillä nousi molemmilla. Kiitos Juha-Pekka. Pysyttiin yhä naimisissa, vaikka tiedän, että vaalit eivät suinkaan ole puolison näkökulmasta ihmisen parasta aikaa. Kiitos lapset, joista kaksi vanhinta toimii tänään demokratian takaajina vaalilautakuntien toimitsijoina. Kiitos ystävät yli puoluerajojen. Kiitos, että jaksoitte kuunnella, kun halusin puhua.

Kiitos kollegat Lauri Lyly, Jaakko Stenhäll ja Aleksi Jäntti. Neljän (ja Jaakon kanssa kahden) vuoden läheinen työkaveruus on ollut hieno ja arvokas kokemus. Kiitos kaikesta. Esimieheni Laurin alaisuudessa on ollut hienoa työskennellä. Hän ajattelee aina ensin Tampereen ja tamperelaisten parasta ja hänellä on suuri sydän. Toivon sydämestäni, että tamperelaiset äänestävät hänet tänään jatkokaudelle. Siinä jokaisella äänellä on iso merkitys.

Kiitos SDP:n 99 muulle ehdokkaalle. Näihin vaaleihin kunnallisjärjestö sai jälleen mukaansa uskomattoman monipuolisen kattauksen eri alojen ja taustojen omaavia eri-ikäisiä ihmisiä. Toivotan teille menestystä ja erityisesti toivon, että uudet ensikertalaiset saavat kipinän jatkaa poliittista vaikuttamistaan ja arvojen mukaista työtään.

Kiitos myös Rantaperkiön Työväenyhdistys ry. Luotitte jälleen minuun ja sain teiltä 1000 euroa vaalitukea. Rahallinen tuki on ehdokkaalle erityisen tärkeätä.

Vaikuttaminen on pitkäjänteistä ja välillä hidastakin puuhaa. Kuntapolitiikka on välillä myös rasittavaa, ärsyttävää ja sitä miettii, että miksi on mukana. Se on täysin ymmärrettävää. Osa politiikkaan haluavista lähtee sinne itsensä, titteleiden tai luottamuspalkkioiden takia. Myös vihapuhe ja poliittinen häirintä ovat lisääntyneet valtavasti siitä, kun itse vuonna 2008 ensimmäisen kerran allekirjoitin ehdokassitoomuksen.

Kuntapolitiikka vaatii yhteistyötä, eikä mitään todellisuudessa saavuta yksin. Ne, jotka ovat titteleiden tai palkkioiden perään, jäävät nopeasti yksin.

Itse olen ollut onnekas, että olen apulaispormestarina saanut nähdä, kurkistaa ja olla osa viranhaltijoiden valmistelutyötä. Päätösten takana on aina osaavien ammattilaisten valmistelutyö, jonka osana on kuultu mm. yrittäjiä, kuntalaisia, kokemusasiantuntijoita tai vaikuttamisneuvostoja ja -raateja.

Toivoisin, että saisin tänään jatkomandaatin ja voisin vielä jatkaa vaikuttamista valtuustossa, sillä minulla on valmiit verkostot, halu edelleen oppia, vahva tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden arvopohja, joka lähtee siitä, että ketään ei jätetä ja kaikki pidetään mukana ja että ilmasto ja luontoasioista ei voi tinkiä sekä kyky tehdä kaikkien kanssa yhteistyötä. Minua voi äänestää tänään numerolla 204. Kiitos luottamuksesta. 

Kiitos kaikille mukanakulkijoille. Jännittävä päivä on edessä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntavaalit, 2021, vaalityö, lauri lyly

Hyvinvointi tarvitsee kansalaisjärjestöjä (osa 1)

Maanantai 25.2.2019 - Johanna Loukaskorpi

Näen erityisen merkittäväksi eduskuntavaalitavoitteeksi sosiaalisesti eheän, oikeudenmukaisen ja osallistuvan yhteiskunnan, jossa järjestöillä on tärkeä rooli.

Vapaaehtoistyö ja kansalaistoiminta tasoittavat eroja ihmisten välillä. Järjestöissä tehtävä merkittävä työ vähentää yhteiskunnan eriarvoistumista. SOSTEn hallituksen jäsenenä olen nähnyt aitiopaikalta, kuinka merkityksellistä työtä suomalaisissa kansalaisjärjestöissä mm. sosiaali- ja terveysjärjestöissä tehdään. Järjestötyö pelastaa parhaimmillaan henkiä. Sosiaali- ja terveyspolitiikassa painopiste tulisi olla yhä vahvemmin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä ihmisten välisten terveyserojen kaventamisessa.

Voittoa tavoittelemattomien kansalaisjärjestöjen toiminnan parempi taloudellinen turvaaminen antaa näille järjestöille entistä enemmän mahdollisuuksia edesauttaa ihmisten hyvinvointia, edistää terveyttä sekä hyvää oloa.

Hyvinvointipalveluiden turvaamiseksi ja kehittämiseksi kuntien tulisi tehdä nykyistä aktiivisempaa yhteistyötä eri toimialojen järjestöjen kanssa. Kunnat eivät yksin selviä jatkuvasti laajentuvista tarpeista tuottaa asukkaille hyvinvointipalveluita, vaan ne tarvitsevat kumppanikseen voittoa tavoittelemattomia kansalaisjärjestöjä laajentamaan ja turvaamaan kunnallista palvelutarjontaa ja pitämään kustannukset mahdollisimman matalalla. Yritysten tehtävänä on tuottaa voittoa, ja tämä näkyy helposti palveluista perittävissä kustannuksissa.

Mitä paremmat ja monipuolisemmat mahdollisuudet järjestöillä on toteuttaa toimintaansa, sitä tasa-arvoisempia ja yhdenvertaisempia suomalaiset ja eri kunnissa asuvat asukkaat ovat.

Monilla päätöksillä voidaan ihmisten välistä tasa-arvoisuutta lisätä. Esimerkiksi harrastamisen hinta on monille perheille liian korkea, on kyse sitten kulttuurista tai liikunnasta. Harrastamisen kustannusten pysyvä alentaminen antaisi yhä useammalle perheelle mahdollisuuden ohjata lapsensa ohjatun ja säännöllisen harrastamisen pariin.

Matalan kynnyksen harrastustoimintaa voidaan lisätä jo pelkästään kuntien ja järjestöjen hyvällä yhteistyöllä. Esimerkiksi kunnallisten harrastustilojen maksuttomuuden edistäminen on hyvä keino alentaa alle 15-vuotiaiden harrastusmaksuja.

Matalan kynnyksen harrastustoiminnan lisäämisessä on opetus- ja kulttuuriministeriöllä myös keskeinen rooli. Esimerkiksi Veikkauksen voittovarojen jakoperusteiden muuttaminen ja valtionosuuksien uudenlainen painotus matalan kynnyksen harrastustoiminnan edustämiseksi olisi toinen keino tukea lasten ja nuorten harrastamista.

Tämä kirjoitussarja on osa eduskuntavaalikampanjaani, jossa avaan itselleni tärkeitä asioita ja teemoja. Teemasarjan nimi on Hyvinvointi tarvitsee puolustajan. Kirjoitukset julkaistaan kotisivuillani ja Facebookin poliitikkosivuilla. 

Äänestä 14.4. #Loukaskorpi2019

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansalaisjärjestöt, vapaaehtoistyö, järjestö, eduskuntavaalit, sosiaali- ja terveysjärjestöt

Apon elämää: Painavaa asiaa vuodelta 2017 (osa 1 tammikuu-toukokuu 2017)

Sunnuntai 31.12.2017 - Johanna Loukaskorpi

Vuoden viimeinen päivä ja on aika summata eli kirjoittaa auki vuoden 2017 tapahtumat.

Tämä vuosi oli minulle monella tapaa käänteentekevä. Vuoden alussa pähkäilin pitkään, että lähdenkö lopulta ollenkaan kuntavaaliehdokkaaksi. Olin jo aiemmin eduskuntavaalien jälkeen päättänyt, etten enää lähtisi vaaleissa ehdolle. Vaalityö on monella tapaa työn ohella raskasta ja minulla oli vielä edellisen kauden tunnelipäätöksen takia ryhmästä erottamisen ja ryhmään takaisin ottamisen takia raskaita muistoja kannettavanani. Vaikka olinkin sopinut henkilökohtaisesti monen ihmisen kanssa ja mielestäni syntini ryhmälle sovittanut, niin ajatus uusista vaaleista, mahdollisesta putoamisesta vaaleissa tai pettymyksistä luottamushenkilövalintojen jälkeen ei houkutellut. Jotenkin sain itsekin kuitenkin vielä käännettyä sille kannalle, että ehkä vielä kerran. Kun olin tehnyt päätöksen vaaleihin osallistumisesta, jotenkin vaalityön tiimellyksessä into taas lisääntyi.

Työsaralla palailin vanhaan. Olin ollut edellisen puoli vuotta Hämeenlinnan lyseon koulun ja Hämeenlinnan yhteiskoulun opinto-ohjaajana ja olin nauttinut suunnattomasti opoilusta. Olin kokenut myös mukavaksi olla töissä syksyn 2016 kahdessa koulussa. Olen aina nauttinut muutoksista. Olen huomannut, että kyllästyn, jos teen samaa työtä pitkään. Tammikuussa 2017 palailin siis äidinkielen opettajan virkaani ja sain myös 7 C -luokan luokanvalvojuuden. Ihan uusia tuttavuuksia emme oppilaiden kanssa olleet, sillä olin toiminut saman luokan opinto-ohjaajana syksyn. Paluu vanhaan kesti tosin lyhyen aikaa, sillä lupauduin pitämään Hämeenlinnan Lyseon lukiossa kaksi suomi toisena kielenä -kurssia oman työni ohessa. Niinpä alkukevään jälkeen huomasin tekeväni kahta työtä ja siihen päälle vaalikampanjaa. Voisi kaiketi sanoa, että ihan työntäyteinen kevät oli. En juuri ehtinyt kirjojakaan junassa lukea.

Luottamushenkilönä jatkoin lasten ja nuorten lautakunnassa ja valtuustossa entiseen tapaan. Pyrin olemaan läsnä joka kokouksessa. Lautakunta jatkoi työskentelyä koko kevään, mutta mitään kovin merkittäviä päätöksiä ei enää lautakunnassa kevään aikana ollut.

Tein mielestäni suhteellisen hyvän vaalikampanjan. Kirjoitin kampanjan aikana kolme mielipidekirjoitusta lehtiin. 19.3.2017 julkaistiin Aamulehdessä kirjoitukseni Ilmaisia harrastusvuoroja lapsille ja 22.3.2017 Tamperelaisessa Koulujen ylisuuret ryhmät lisäävät opettajien uupumusta. Lisäksi kirjoitimme Jukka Gustafssonin kanssa kirjoituksen Koulujen eriarvoistuminen on pysäytettävissä, jonka lähetimme 2.4.2017 Aamulehteen, mutta sitä ei valitettavasti julkaistu. Saatoin kirjoittaa muutakin, mutta en enää löytänyt uudistetuilta kotisivuiltani sitä osiota, johon aiemmin jaoin tekstini.
Vaalit menivät kohtalaisen hyvin. Vaalipäiväni olin edelleen varma, etten pääse edes läpi. Käytin kuntavaaleihin noin 2500 euroa, joista omaa rahaa oli noin 1600 euroa. Tarkemmat luvut löytyvät vaalirahailmoituksesta. Sain lopulta 342 ääntä. Kirjoitin kotisivuilleni vaalien jälkeen muun muassa seuraavasti:
”Vaalityö on joukkuepeliä, ja eilen pallo osui komeasti koriin, vaikka puoliajalla ainakin ehdokkaalla itsellään oli havaittavissa hermoilua. Kiitänkin vaalijoukkuettani, joka teki töitä minuun uskoen ja luottaen, vaikka itselläni ajoittain loppuikin usko kesken. Kiitos Ismo, Tarja, Ulla-Maija, Eija ja myös koko Rantaperkiön työväenyhdistyksen väki. Lämmin kiitos myös niille kaikille yksityishenkilöille, jotka lahjoittivat kampanjaani rahaa ja niille ystäville, jotka jakoivat esitteitäni ympäri kaupunkia. Kiitos myös ihmisille, jotka kirjoittivat minusta Johannasta sanottua –tukitekstejä, joita julkaisin vaalien alla. Kiitos ystäville, tuttaville ja tuntemattomille, jotka jakoivat ja tykkäsivät kirjoituksistani Twitterissä tai Facebookissa. Kaikki tällainen on ehdokkaalle tarpeellista ja tärkeää.

Niin kuin pallopeleissäkin niin vaalityössäkin hyvä joukkue tarvitsee valmentajan ja huoltajan. Puolisoni Juha-Pekka on toiminut molemmissa rooleissa. En voisi olla ylpeämpi ja kiitollisempi siitä tuesta, jota olen kotoa näiden politiikassa vietettyjen vuosien aikana saanut.”


Suurin ilahduksen aihe vaaleissa oli kuitenkin se, että SDP nousi suurimmaksi puolueeksi Tampereella ja tulisi saamaan pormestarin paikan. Työ puolueen eteen oli kannattanut. Hieman vaalien jälkeen SDP:n edustajisto valitsi pormestariehdokkaaksi Lauri Lylyn, joka näin jälkikäteen ajateltuna on ollut erinomainen valinta. Siitä kertoo myös se tuki ja luottamus, jota Lauri nauttii eri puolueiden kesken. En tuntunut Lauri Lylyä ennen vaaleja. Olimme tavanneet kerran Rantaperkiön työväenyhdistyksen 110-vuotisjuhlissa, jossa Lauri oli aiemmin ollut juhlapuhujana. Olin seurannut lähinnä hänen uraansa lehdistä.

Päätin heti vaalien jälkeen tavoitella parempia asemia ja ilmoitin, että olen kiinnostunut valtuustoryhmän varapuheenjohtajuudesta. Taisin vähän myös ”juntata”. Ainakin tein muutaman soittokierroksen ja niinpä minut valittiin ryhmän varapuheenjohtajaksi. Tämä takasi minulle mahdollisuudet ryhmien välisiin neuvotteluihin sekä tulevan pormestarikoalition sisäisiin keskusteluihin. Osallistuin aktiivisesti apulaispormestari Leena Kostiaisen vetämään palvelutyöryhmään, jossa kirjoitettiin pormestariohjelmaa palveluiden osalta. Tässä vaiheessa kävi myös ilmi, että SDP:lle olisi tulossa apulaispormestarin paikka, joka hyvin todennäköisesti olisi nimenomaan hyvinvoinnin apulaispormestari. Kokoomus oli nimittäin heti vaalien jälkeen ilmoittanut, että he haluavat kaupunkiympäristön apulaispormestarin paikan. Palvelutyöryhmä sai kokoon hyvän ohjelman ja minä päätin tavoitella täysillä kyseistä apon paikkaa, kun selvisi että Pekka Salmi ei ole kiinnostunut toisesta apulaispormestarikaudesta vaan tavoittelee valtuuston varapuheenjohtajuutta. Olimme Pekan kanssa sopineet edellisen kauden erimielisyydet ja sopu Pekan kanssa oli myös yksi kevään isoista iloista. On tuntunut hyvältä, että välimme ovat palautuneet yhtä hyviksi kuin ensimmäisellä valtuustokaudella.

Rantaperkiön työväenyhdistys asetti minut demareiden apulaispormestariehdokkaaksi ja lähetti myös tiedotteen siitä lehtiin. Halusin toimia avoimesti, koska valtaapitävien on uskallettava myös asettaa itsensä alttiiksi arvostelulle, julkiselle kritiikille ja sille, ettei tule lopulta valituksi. En varsinaisesti koskaan ajatellut tulevani valituksi ryhmämme apulaispormestariehdokkaaksi, sillä uskoin, että ne haavat, jotka ryhmästä poikkeava äänestyspäätös tunnelin yhteydessä teki, eivät olleet vielä arpeutuneet.

Niinpä kunnallisjärjestön edustajiston päätös oli minulle suuri henkilökohtainen yllätys, joka muutti omassa elämässäni monta asiaa. Samaan aikaan oli auennut Hämeenlinnassa kaksi oppilaanohjaajan paikkaa, joista toisen olisin hyvin todennäköisesti saanut. Toisaalta olin puoli vuotta äidinkieltä opetettuani taas erittäin innostunut omasta aineestani ja yhtäkkiä ymmärsin, että minut valittaisiinkin Tampereelle apulaispormestariksi ja joutuisin jättämään koulumaailman - ainakin toviksi - taakseni. Sinne jäivät tutut oppilaat ja ihanat kollegat. Tilalle tulisi jotakin kovin uutta, ihmeellistä, monipuolista, mutta myös raskasta. Toisaalta olin tavoitellut apon paikkaa tosissani ja yhtäkkiä sitä tarjottiin minulle tarjottimella. Olihan se ihmeellistä ja samalla kuitenkin monella tapaa haikeaa.

Perheessämme vietettiin kevään lopulla esikoisen ylioppilasjuhlia, joten olin jäänyt viimeisellä kouluviikolla jo virkavapaalle, joten en koskaan varsinaisesti ehtinyt sanoa kollegoille näkemiin ja tarjota heille kakkua. Se ehkä vieläkin kaihertaa mielessä. Tänä keväänä aion jossakin vaiheessa varmasti palata käymään Hämeenlinnan yhteiskoulussa. Kakkukahvit ovat edelleen kollegoiden kanssa juomatta.

Minun piti kirjoittaa vain pikaisesti keväästä ja keskittyä kesään ja syksyyn sekä lautakunnassa ja valtuustossa päätettyihin asioihin, mutta joskus käy näin, että on enemmän sanottavaa kuin aikoi ensin sanoa. Niinpä jaan tekstin kahteen osaan. Toinen osa Painavasta asiasta julkaistaan parin päivän sisällä - tulevana vuonna 2018. Silloin selviää, miksi otsikoin tekstin painavaksi asiaksi. Tästä tekstistä tuli nyt ehkä kuitenkin se kevytversio.

Haluan kiittää tässä vaiheessa kaikkia Teitä lukuisia uusia ja vanhoja tuttavuuksia - ihmisiä, jotka olette olleet mukana matkassa: tukijoina, ystävinä, seuraajina, lukijoina, kilpakumppaneina, uusina ja vanhoina kollegoina, puoluetovereina tai valtuustokavereina. Olen onnellinen, että olette olemassa. Kiitos kaikesta. Tsempataan toisiamme jatkossakin. Parasta elämässä ovat ihmiset ympärillä.     

Toivotan kaikille oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2018!

1 kommentti . Avainsanat: apulaispormestari, kevät 2017, valtuusto, pormestariohjelma, kuntavaalit, opettajuus, koulumaailma, työ