Puhe: SDP:n kaupunkipoliittisen seminaarin iltajuhlassa

Lauantai 30.9.2017 klo 20.33 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät puoluetoverit,

Olin eilen Tampereen Kalamarkkinoilla SDP:n teltalla tapaamassa kuntalaisia. Teltalle tuli keski-ikäinen mies, joka totesi kovaan ääneen, että SDP on auringonlaskun puolue, joten häivy vielä kun voit. En viitsinyt sanoa, että olen demareiden apulaispormestarina täällä, että häipyminen ei oikein tule kysymykseen. Saati että siihen olisi mitään halua. Jälkikäteen jäin kuitenkin miettimään tuota mielikuvaa SDP:stä auringonlaskun puolueena, joka monella saattaa olla mielessä. Senkin takia on erityisen mukavaa nähdä tänään täällä Tampereella näin iso joukko tuttuja ja uusia kasvoja pohtimassa SDP:n tulevaisuutta ja meidän kaupunkipolitiikkaamme.

Kun katson teitä, en näe auringonlaskua vaan tulevan nousun, toivoa ja paljon mahdollisuuksia. Ei pidä kuitenkaan kieltää sitä, että puolueen käynnistämä kaupunkistrategiatyö on tullut todelliseen tarpeeseen, sillä viime aikoina on ollut aistittavissa myös jäsenistöllä ja kuntien valtuutetuilla suurta huolta SDP:n tilasta ja puolueen vähenevästä kannatuksesta erityisesti kaupungeissa. En aio tänään puhua Tampereen tilanteesta, joka on hieman poikkeava verrattuna muihin isoihin kaupunkeihin, vaan ajattelin pohtia sosialidemokratian tilannetta Suomessa yleisesti.

Hyvät ystävät,
Suomessa on tällä hetkellä 62 000 lasta, noin 6,2 prosenttia kaikista lapsista, jotka eivät koskaan näe kotitaloutensa aikuisen lähtevän töihin. Eurostatin tilastojen mukaan heidän määränsä on kasvanut vuoden aikana liki prosentilla eli noin 10 000 lapsella. Yhtä suurta suhteellista kasvua on EU-maista vain Romaniassa. Huono-osaisuus kasaantuu Suomessa yhä useammin samoille suvuille ja periytyy perheen aikuisilta lapsille. Kun olin vuosia sitten töissä Pohjois-Hervannan lähiökoulussa suomen opettajana, koulussa oli jo silloin oppilaita, joilla oli kahdessa polvessa työttömyyttä. Kun lapsi ei koskaan näe vanhempiensa tai isovanhempiensa menevän töihin tai saavan palkkaa, hän omaksuu helposti samankaltaisen identiteetin. Köyhien perheiden lapset kokevat helposti osattomuutta ja tuntevat jäävänsä yhteiskunnan ulkopuolisiksi. Suomessa on yli 50 000 lapsiperhettä, joilla on hankaluuksia selvitä arjen menoista vaikeasti tai erittäin vaikeasti. Toverit, meitä tarvitaan pysäyttämään tällainen kehitys. Ihmisten arjen parantaminen ja hyvinvoinnin turvaaminen tulee näkyä yhä tiiviimmin SDP:n päätöksissä ja meidän politiikassamme.

Suomalainen koulutusjärjestelmä on pyrkinyt tasoittamaan oppilaiden taustasta johtuvia eroja. Tilanne on muuttunut. Kasvatustieteen professori Risto Rinne on tutkinut muun muassa koulutustaustan periytymistä. Tulokset ovat erittäin huolestuttavia. Eriytyminen alkaa alakouluiästä ja jatkuu läpi koulupolun. Korkeasti koulutettujen vanhempien lapsista korkeakouluun päätyy seitsemän kertaa enemmän kuin kouluttamattomien. Lukioon korkeakoulutettujen lapsia hakeutuu viisi kertaa enemmän kuin vähemmän koulutettujen. Olemme palaamassa luokkayhteiskunnaksi. Koulutuksellisen tasa-arvon politiikka on hallituksen leikkausten tuloksena murtunut. Suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja palveluita puolustavaa sosialidemokratiaa tarvitaankin tänä päivänä entistä voimallisemmin. Me olimme rakentamassa tätä maata, emmekä voi tyytyä sivusta seuraamaan, kun yhteiskuntaamme ja hyvinvointivaltiota nakerretaan pala palalta.

SDP:n juuret ovat syvällä kaupunkien maaperässä ja kaupungeissa valitettavasti yleinen eriarvoistumiskehitys ja syrjäyttävä politiikka selvimmin näkyvät. Helsingin Sanomissa 28.8. julkaistun uutisen mukaan vihreiden johdonmukainen nousu kuntavaaleista asti, ja demarien lasku ovat osa samaa ilmiötä: sosialidemokraateista näyttää siirtyvän määrällisesti vihreiden riveihin yhtä paljon äänestäjiä kuin kaikista muista puolueista yhteensä. Niistä, jotka äänestivät kuntavaaleissa SDP:tä, 12 prosenttia äänestäisi nyt vihreitä. Luku on huima. Samassa jutussa todettiin SDP:n jäsenten olevan keskimäärin yli 61-vuotiaita ja vihreiden noin 43-vuotiaita. Mitä vihreät ovat tehneet eri tavalla kuin me sosialidemokraatit? SDP:n jäsenten keski-ikä nousee, vaikka Suomessa on iso joukko liikkuvia äänestäjiä: opiskelijoita, nuoria aikuisia ja lapsiperheitä. Näiden ihmisten keskuudessa emme ole moniin vuosiin saaneet ääntämme kuuluviin ja tekemään SDP:stä heille tärkeätä ja ennen kaikkea uskottavaa puoluetta.

Meidän on otettava asiat omiin käsiimme ja otettava muutama askel taaksepäin aikaan, josta kannatusprosentit lähtivät alaspäin. SDP on liikaa yrittänyt olla mieliksi kaikille ja olla koko maan puolue - tällöin on unohdettu meidän tärkein kannatuspotentiaalimme - kaupungeissa asuvat pieni- ja keskituloiset ja osa korkeastikoulutettuja. Ihmiset, jotka voivat allekirjoittaa arvomme oikeudenmukaisuudesta, suvaitsevaisuudesta, tasa-arvosta ja solidaarisuudesta. Samaan aikaan vihreät ovat onnistuneet vakuuttamaan kaupunkilaiset - opiskelijat, lapsiperheet, jopa korkeastikoulutetun valkokaulusköyhälistön sekä entistä merkittävämpään rooliin nousevat liikkuvat äänestäjät. Vihreiden viesti näille ihmisille on ollut onnistunut.

Hyvät toverit,
Tässä uskallan kutsua teitä tovereiksi, mutta vain täällä keskuudessanne. Kielellä muokataan mielikuvia. On uskallettava sanoa ääneen se, että vanhakantainen toverillisuus, joka meihin liitetään, ei ole viestinnällisesti enää tästä päivästä. Meidän on myös päästävä ay-puolueen leimasta, sillä se vaikuttaa nykyajan kaupunkilaisista luontaantyöntävältä ja vanhanaikaiselta. Tiedän, että nyt muutamat teistä ovat tuohtuneita. Että nyt puhuja halveksii työn puolueen perustaa ja tekijöitä. Kyse ei ole siitä, vaan siitä että me voimme olla työntekijöiden puolella olematta kuitenkaan liikaa ay-liikkeen vankeja ja siihen sidoksissa. Meidän pitää pystyä uudistumaan ja nähdä samalla työn tekemisen uudet muodot.

Meidän pitää uskaltaa olla reippaasti kaupunkien ja kaupunkilaisten asialla. Meillä ei enää ole varaa heitellä vaalilupauksia ja kalastella joka puolella. Me olemme kaupunkipuolue ja tämän tosiasian pitää näkyä myös puolueen strategisissa päätöksissä, tulevissa toimissa ja siinä keitä me ihan oikeasti haluamme puhutella. Tämän päivän Helsingin Sanomien pormestari Lylyn ja Vapaavuoren kannanotot kaupunkien merkityksestä Suomen kilpailukyvylle, kaupunkiseutujen elinvoimasta ja maakuntauudistuksen kritiikki ovat senkaltaista pohdintaa, johon toivon SDP:n kaupunkistrategiatyön myös ottavan vahvasti kantaa. Odotan mielenkiinnolla ja innostuneesti kaupunkistrategiatyön tuloksia ja sen jalkauttamista käytäntöön. Tiedän, etten suinkaan ole ainoa, vaan meitä odottajia on monia. Toivottavasti odottavien aika ei ole enää pitkä.

Hyvät kuulijat,

Olemme työn äärellä Museokeskus Vapriikissa, joka rakennettiin Tampellan tehtaan entiseen verstaaseen Tammerkosken partaalla. Tampellan alueen teollinen historia alkoi 1840-luvulla pienestä masuunista. Myöhemmin Tampellaksi nimetty yhtiö on valmistanut muun muassa vetureita ja turbiineja sekä pellavaisia damastiliinoja. Suurin näyttelysali rakennettiin 1910- ja 1920-luvuilla.

Tekstiiliteollisuus päättyi 1970-luvulla ja vähitellen teollisuus on siirtynyt kokonaan pois kosken varren rakennuksista. Tänä päivänä Tampellan alueella asutaan sekä työskennellään erilaisissa palvelualan ammateissa. Museokeskus Vapriikki avattiin yleisölle vuonna 1996. Museokeskus tarjoaa kaikenikäisille nähtävää ja tekemistä. Tämän vastaanoton aikana voitte vapaasti tutustua Kielletty kaupunki -näyttelyyn.

Täällä Vapriikissa Tampellan vanhassa tehdasrakennuksessa on helppo sanoa, että kaupunkilaiset olivat ja että he yhä ovat meidän kohdeyleisöämme. Heidät on vain löydettävä uudestaan ja saatava innostumaan ajamistamme asioista. Jälleen kerran. Eikä vain innostumaan, vaan näyttämään seuraavissa vaaleissa, että he ovat samaa mieltä kanssamme siitä, miten Suomea kehitetään myönteiseen suuntaan siten, että kaikki pidetään mukana ja kuinka kaupungeissa kasvavaa eriarvoisuutta sekä köyhyyttä vähennetään. Minä uskon SDP:n mahdollisuuksiin tässä. Toivottavasti tekin. Nostetaan malja SDP:n uudelle tulemiselle!

Ja lopuksi vielä nostakaamme malja tovereille, vaikka vähän teitä sillä termillä härnäsinkin. Toivotan teille oikein mukavaa iltaa ja yhdessäoloa.
Tervetuloa Tampereelle ja Vapriikkiin.