VASTINE: Tampere pyrkii monipuolistamaan lähiöitä

Keskiviikko 11.11.2020 - Johanna Loukaskorpi

Olen samaa mieltä kansanedustaja Veikko Vallinin (ps) (AL 9.11.) kanssa, että asuinalueiden eriytyminen on pysäytettävä. Tosin ratkaisumme eroavat kuin yö ja päivä. Vallin pyrkii Trumpilta matkitulla retoriikalla luomaan pelkoa herättävän tulevaisuuskuvan, että maahanmuuttajien asuttamilla asuinalueilla kytisi megaongelma, jota on torjuttava kaikin keinoin.

Lähiöissä asuu 1,3 miljoonaa suomalaista. Myös Tampereella moni asuu lähiöksi nimitetyllä asuinalueella esimerkiksi Tesomalla, Hervannassa tai Multisillassa. 1960- ja 1970-luvulla rakennetut lähiöt herättävät ajoittain negatiivisia mielikuvia ja sosialidemokraateilla on ollut huoli, että kaupunkien asuinalueet eriytyvät liikaa, mikäli aluekehittämiseen ei panosteta.

Tasa-arvoinen kaupunkikehitys vaatii monia toimia, erityisesti asunto- ja koulutuspolitiikkaa. Tampereella on tietoisesti pyritty monipuolistamaan lähiöitä julkisia investointeja tekemällä ja kannustamalla yksityisiä toimijoita investoimaan niihin.

Esimerkiksi Tesomalle on rakennettu moderni yhtenäiskoulu, kehitetty harrastus- ja liikuntaolosuhteita ja lisätty alueelle julkista taidetta. Uuden liikekeskuksen yhteyteen avattiin julkisen ja yksityisen yhteistyönä toimiva hyvinvointikeskus, jossa on terveys- ja sivistyspalveluita ja järjestön ylläpitämä yhteisökahvila. Tesoma onkin oiva esimerkki siitä, että kun aluetta kehitetään sitoutuneesti, alue alkaa kukoistaa.

Peltolammi-Multisilta-alue on pormestariohjelmassa nimetty seuraavaksi lähiökehittämiskohteeksi. Se on mukana ympäristöministeriön koordinoimassa valtakunnallisessa lähiöohjelmassa, jossa aluetta kehitetään yhteisesti asukkaiden, aluetoimijoiden ja kaupungin kanssa.

Vallin yrittää leimata kirjoituksessa lähiöiden koulut. Varhaiskasvatuksen ja peruskoulujen eriarvoistumisen ehkäisyssä on huolehdittava riittävistä oppimisen resursseista ja peruskorjattava ne viihtyisiksi kasvatus- ja oppimiskeskuksiksi, joissa on tarjolla maksuttomia harrastuksia ja nuorisopalvelua.

Tällä valtuustokaudella on lisätty alueellista resurssointia kouluille, jotka toimivat keskimääräistä haastavammalla alueella. Rahoituksen jakoon vaikuttavat oppilaaksiottoaluekohtaiset tekijät: huoltajien koulutustaso, työttömyys, oppilaiden maahanmuuttajataustaisuus ja tehostetun tuen oppilaiden osuus.

Ratkaisuja tasa-arvoisempaan aluekehitykseen löytyy, mutta perussuomalaisten retoriikkaan nämä keinot eivät sovi, sillä niiden edistäminen vaatisi sitoutumista yhteiseen kehittämiseen – pelottelulla ja leimaamisella on helpompi kalastella ääniä.

Mielipidekirjoitus AL: Koulujen eriytyminen pitää pysäyttää

Keskiviikko 2.3.2011 - Johanna Loukaskorpi

Koulutusjärjestelmämme on perustunut siihen, että jokainen lapsi on saanut sosioekonomisesta tai etnisestä taustasta ja perheen tilanteesta riippumatta samaa tasa-arvoista opetusta. Tasapuolisuus on taannut loistavat Pisa-tulokset yhdessä ansiokkaan opettajankoulutuksen ja motivoituneiden opettajien kanssa. Tasa-arvoisen koulutusjärjestelmämme suurin uhka on kuitenkin lisääntynyt jako eliitin ja köyhien kouluihin – eriytyminen maahanmuuttajien ja suomalaisten kouluihin.
 
Kaupunkien lähiökouluihin on 2000-luvulla keskittynyt entistä enemmän maahanmuuttajataustaisten perheiden, sosiaalisesti syrjäytyneiden ja taloudellisesti heikompiosaisten perheiden lapsia. Terhi Linnasaari on havainnut, että opettajat hylkivät huono-osaisten kouluja ja ovat näissä kouluissa huonommin sitoutuneita työhönsä. Samaan tulokseen tuli Työterveyslaitoksen tutkimus, joka paljasti, että matalan tulotason ja korkean työttömyyden alueilla vain joka neljäs opettaja on ollut työsuhteessa yli viisi vuotta, kun vauraalla alueella yli puolet opettajista on viihtynyt koulussa näin kauan. OAJ:n kyselyssä 41 % opettajista rajoittaisi maahanmuuttajien määrää päiväkodeissa ja kouluissa.  Maahanmuuttajien kasvanut määrä luokassa lisää opettajien mukaan melua ja hälinää.
 
Lähiökouluissa ollaankin tilanteessa, jossa oppimistulokset ovat heikentymässä,  vanhemmat ottavat lapsiaan pois ”mamu-kouluiksi” leimatuista kouluista, opettajat väsyvät ja jopa hylkivät tällaisia kouluja. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Helsingissä äidinkielen opettajien virkoja oli auki vain maahanmuuttajavaltaisilla alueilla. Kunnissa ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota maahanmuuttajavaltaisten lähiöiden ongelmiin, sillä seuraukset näkyvät aina viipeellä. Samaan aikaan perussuomalaisten on annettu puhua maahanmuuton aiheuttamista ongelmista, koska muut puolueet eivät ole uskaltaneet tarttua ongelmiin rasismin tai suvaitsevaisuuden puutteen pelossa. Perussuomalainen ovien sulkeminen ei kuitenkaan ole ratkaisu tähän ongelmaan, vaan on tartuttava härkää sarvista ja pysäytettävä koulujen eriarvoistuminen ei tyhjillä puheilla vaan rohkeilla teoilla. 
 
On uskallettava tehdä rajuja ratkaisuja. On otettava käyttöön maahanmuuttajakiintiöt kouluissa. On lakkautettava osa maahanmuuttajavaltaisista lähiökouluista ja muutettava oppilaiden koulupolkuja, jolloin köyhempien alueiden lapsia voidaan ohjata ns. parempien asuntoalueiden kouluihin. Tämä olisi myös maahanmuuttajaoppilaiden etu.  On kaavoitettava vuokra-asuntoja ja sosiaalista asuntotuotantoa myös vauraammille alueille ja kaavoitettava omakotitalotontteja kaupunkien lähiöihin. Sosiaalinen sekoittuminen on kaavoituspolitiikassa avainasemassa. On myös selvitettävä, miten tasa-arvoisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille lapsille asuinalueesta riippumatta, nousisi koulutuspolitiikkamme tärkeimpään keskiöön, ja miten opettajia motivoisi ja sitouttaisi opettamaan heikompiosaisten kouluissa. OAJ:n on myös aloitettava vaatimukset lähiökoulujen palkkauksen muuttamiseksi kannustavammaksi.
 
Johanna Loukaskorpi
kaupunginvaltuutettu (sd), opettaja ja opettajankouluttaja

Mielipidekirjoitus on julkaistu lyhennettynä AL:ssä 2.3.2011