Mielipidekirjoitus Tori: Suomalaisnuorten lukutaito heikkenee

Keskiviikko 2.5.2012 - Johanna Loukaskorpi

Vaikka suomalaisnuoret ovat olleet lukutaidon Pisa-tutkimusten kärjessä vuosia, törmää äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja yhä useammin yläasteikäisiin nuoriin, jotka ovat onnistuneet luovimaan läpi alakoulun lukematta yhtään ainoata kaunokirjallista opusta. Sama meno jatkuu yläkoulussa. ”Mä en oo ikinä lukenu yhtään kirjaa, enkä mä perusta tälläsistä kirjajutuista”, toteaa yhdeksäsluokkalainen poika. Lukeminen ei innosta, eikä motivoi. Lukutaidon ylläpitäminen ei ole tarpeellinen taito, sillä kaikkihan lukea osaavat. Vai osaavatko?
 
Teetin vähän aikaa sitten kahdeksannella luokalla lukutaidon testin, jossa oppilaiden piti vertailla kolmea samasta aiheesta kirjoitettua uutista. Valitettavan moni oppilaista ei osannut tehdä päätelmiä tekstien pohjalta tai arvioida uutisten eroja ja luotettavuutta. Monen oppilaan lukutaidon taso oli heikko tai välttävä ja vain yksi yli 20 oppilaan ryhmästä ylsi kiitettävään arvosanaan. Samansuuntaista viestiä kuulee muiltakin äidinkielen opettajilta.
Opetusministeriön tuoreimmasta julkaisusta käy ilmi, että suomalaisnuoret ovat aiempaa huonompia lukemaan tekstejä tarkasti. Erikoistutkija Sari Sulkusen mukaan nykyään lukijat joutuvat silmäilemään suuria tekstimääriä. Hän arvelee tämän vaikuttavan siihen, että nuoret osaavat aiempaa huonommin tarkan ja yksityiskohtaisen lukutavan. Monet nykynuoret eivät enää jaksa keskittyä lukemaan tarkasti. On totuttu siihen, että kaikki tieto on klikkauksen päässä. Joka kymmenes yli 16-vuotias ei ymmärrä lukemaansa. Lukutaito näkyy koulussa pärjäämisenä, opintomenestyksenä ja elämän hallintana. Hyvään lukutaitoon liittyy kiinteästi nuoren asenne lukemista kohtaan, erilaiset lukemisen tavat ja luettavien tekstien monipuolisuus.  Sanomalehtien liiton tutkimuksesta (HS 2.2.2012) käy ilmi, että Pisa-kokeissa menestyneet ovat lukeneet erityisesti sanomalehtiä. Nuoret jakaantuvatkin yhä selvimmin niihin, jotka haluavat, osaavat ja ymmärtävät lukemaansa sekä niihin, jotka eivät halua, osaa, eivätkä ymmärrä lukemaansa. Heikko lukutaito eriarvoistaa nuorisoa ja pahimmillaan syrjäyttää nuoren jatko-opinnoista ja yhteiskunnasta.    
 
Viimeisten vuosien aikana lasten ja nuorten omaksi huviksi ja vapaa-ajan kuluksi tarkoitettu lukeminen on vähentynyt. Kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää ajattelukykyä, lisää mielikuvitusta, parantaa sanavarastoa ja kielellistä kehitystä, auttaa tiedon jäsentelyssä ja ymmärtämisessä sekä tuottaa elämyksiä. Suomalaiset kirjallisuusalan järjestöt käynnistivät Myytti lukukansasta –kampanjan, jonka tarkoituksena on vahvistaa lukemisen ja kirjallisuuden asemaa Suomessa.
 
Kirjastolla on myös tärkeä rooli lasten ja nuorten lukemisen edistämisessä. Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relanderin mukaan kirjaston tulisi olla rollaattorimatkan päässä kotoa. Kirjastojen ei tule olla vain rollaattorimatkan päässä, vaan myös koulumatkan varrella. Koulujen yhteydessä ja  välittömässä läheisyydessä olevia kirjastoja ei tule säästösyistä sulkea, vaan näiden määrärahat on turvattava ja yhteistyötä koulujen sekä kirjastojen kesken tulee lisätä. Kuntien ja valtion tulisi myös yhdessä turvata koulukirjastojen määrärahat. 
 
”Mä en ole ikinä lukenu yhtään kirjaa, enkä mä perusta tälläsistä kirjajutuista”, kirjoitti yhdeksäsluokkalainen poika kirjallisuustehtäväänsä, mutta jatkoi kysymällä: ”Löytyykö tähän jatko-osaa?” Toivoa on, mutta ei riitä, että lukemisen puolesta tehdään työtä vain kouluissa. Parhaiten lukemiseen ja lukijaksi kasvetaan kotona. Kodin ja koulun lisäksi myös poliittisen päätöksenteon on oltava lukemisen puolella.
 
Johanna Loukaskorpi
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, kaupunginvaltuutettu (sd)

Mielipidekirjoitus on julkaistu Tori-lehdessä 2.5.2012

 

Vastine Tamperelainen: Eriarvoistumista tulee ehkäistä

Lauantai 7.1.2012 - Johanna Loukaskorpi

Heikki Luoto (ps) kirjoitti (Tamperelainen 31.12.) Tampereen kaupunginvaltuuston hyväksymästä koulujen eriarvoistumisen ehkäisyyn liittyvästä valtuustoaloitteestani. Kirjoituksessaan Luoto toteaa, että aloitteen vaatimista 50 000 eurosta iso osa valuu pieninä puroina valtavaan maahanmuuttokustannusten virtaan. Vaikka maahanmuutto Suomeen on kansainvälisesti vähäistä ja esimerkiksi Tampereella pääkaupunkiseutuun nähden minimaalista, käyttää Luoto ilmauksia kuten virta. Kielikuva luonnonmullistuksesta viestii uhasta ja hallitsemattomuudesta.

Aivan kuin maahanmuuttajia virtaisi Tampereelle suurena vyörynä tai tulvana, jota ei pystytä hallitsemaan.

Perussuomalaisille tyypillinen poliittinen retoriikka perustuu tällaisiin kielikuviin ja pelotteluun. Puhutaan pakkokansainvälistymisestä – aivan kuin tavallisesta tamperelaisesta tulisi uhri, joka pakolla kansainvälistetään pakolaisten ja maahanmuuttajien toimesta. Maahanmuuttajat toimivat perussuomalaisille poliitikoille sopivana syntipukkina. Koulujen eriarvoistuminen on iso ongelma ja on aivan liian helppoa syyttää siitä maahanmuuttajia. Heikki Luoto tuntuu kirjoituksessaan unohtavan, että työttömyyden kasvu, nuorison syrjäytyminen ja alueiden eriarvoistuminen ovat aivan kotitekoisia ongelmia.

Kaupunkien lähiökouluihin on 2000-luvulla keskittynyt entistä enemmän maahanmuuttajataustaisten, sosiaalisesti syrjäytyneiden, taloudellisesti heikompiosaisten perheiden lapsia mm. lastensuojeluasiakkaita ja perheitä joissa työttömyyttä on monessa sukupolvessa. Opettajat kokevat lähiökouluissa jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, sillä heillä ei ole riittävästi keinoja tukea haastavia oppilaita. Kaivattuja tukimuotoja ovat resurssi- ja erityisopettajien määrän lisäys, pienemmät ryhmäkoot ja koulunkäyntiavustajien määrä.

Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että koulut vaikuttavat merkittävästi alueiden kehitykseen. Jos koulujen oppilaspohja ja oppimistulokset eriytyvät alueellisten erojen kasvaessa, koulut kiihdyttävät entisestään alueiden eriytymiskehitystä lapsiperheiden muuttaessa alueelta tai oppilaiden hakeutuessa muihin kuin lähikouluihinsa. Koulujen ja aluekehityksen välisen kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen tiedostaminen on tärkeää, sillä kouluja tukemalla edistetään koulutusjärjestelmän tasa-arvoa ja samalla asuinalueiden tasapainoista kehitystä.

Sosialidemokraatteille koulutuksellinen tasa-arvo on yksi tärkeimmistä arvoista. Koulutuksellisen tasa-arvon periaate on meidän kaikkien etu ja koskettaa nimenomaan lähiöiden asukkaita. Sen sijaan että osoittelee perussuomalaisten tavoin ongelmia ja pelottelee niillä, tulee päätöksentekijöiden miettiä keinoja, joilla ongelmia voidaan ehkäistä. Jään odottamaan perussuomalaisia avauksia eriarvoistumisen ehkäisemiseksi.  

 Johanna Loukaskorpi, äidinkielen lehtori, kaupunginvaltuutettu (sd)

Kirjoitus on julkaistu Tamperelaisessa 7.1.2012.

Mielipidekirjoitus AL: Koulujen eriytyminen pitää pysäyttää

Keskiviikko 2.3.2011 - Johanna Loukaskorpi

Koulutusjärjestelmämme on perustunut siihen, että jokainen lapsi on saanut sosioekonomisesta tai etnisestä taustasta ja perheen tilanteesta riippumatta samaa tasa-arvoista opetusta. Tasapuolisuus on taannut loistavat Pisa-tulokset yhdessä ansiokkaan opettajankoulutuksen ja motivoituneiden opettajien kanssa. Tasa-arvoisen koulutusjärjestelmämme suurin uhka on kuitenkin lisääntynyt jako eliitin ja köyhien kouluihin – eriytyminen maahanmuuttajien ja suomalaisten kouluihin.
 
Kaupunkien lähiökouluihin on 2000-luvulla keskittynyt entistä enemmän maahanmuuttajataustaisten perheiden, sosiaalisesti syrjäytyneiden ja taloudellisesti heikompiosaisten perheiden lapsia. Terhi Linnasaari on havainnut, että opettajat hylkivät huono-osaisten kouluja ja ovat näissä kouluissa huonommin sitoutuneita työhönsä. Samaan tulokseen tuli Työterveyslaitoksen tutkimus, joka paljasti, että matalan tulotason ja korkean työttömyyden alueilla vain joka neljäs opettaja on ollut työsuhteessa yli viisi vuotta, kun vauraalla alueella yli puolet opettajista on viihtynyt koulussa näin kauan. OAJ:n kyselyssä 41 % opettajista rajoittaisi maahanmuuttajien määrää päiväkodeissa ja kouluissa.  Maahanmuuttajien kasvanut määrä luokassa lisää opettajien mukaan melua ja hälinää.
 
Lähiökouluissa ollaankin tilanteessa, jossa oppimistulokset ovat heikentymässä,  vanhemmat ottavat lapsiaan pois ”mamu-kouluiksi” leimatuista kouluista, opettajat väsyvät ja jopa hylkivät tällaisia kouluja. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Helsingissä äidinkielen opettajien virkoja oli auki vain maahanmuuttajavaltaisilla alueilla. Kunnissa ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota maahanmuuttajavaltaisten lähiöiden ongelmiin, sillä seuraukset näkyvät aina viipeellä. Samaan aikaan perussuomalaisten on annettu puhua maahanmuuton aiheuttamista ongelmista, koska muut puolueet eivät ole uskaltaneet tarttua ongelmiin rasismin tai suvaitsevaisuuden puutteen pelossa. Perussuomalainen ovien sulkeminen ei kuitenkaan ole ratkaisu tähän ongelmaan, vaan on tartuttava härkää sarvista ja pysäytettävä koulujen eriarvoistuminen ei tyhjillä puheilla vaan rohkeilla teoilla. 
 
On uskallettava tehdä rajuja ratkaisuja. On otettava käyttöön maahanmuuttajakiintiöt kouluissa. On lakkautettava osa maahanmuuttajavaltaisista lähiökouluista ja muutettava oppilaiden koulupolkuja, jolloin köyhempien alueiden lapsia voidaan ohjata ns. parempien asuntoalueiden kouluihin. Tämä olisi myös maahanmuuttajaoppilaiden etu.  On kaavoitettava vuokra-asuntoja ja sosiaalista asuntotuotantoa myös vauraammille alueille ja kaavoitettava omakotitalotontteja kaupunkien lähiöihin. Sosiaalinen sekoittuminen on kaavoituspolitiikassa avainasemassa. On myös selvitettävä, miten tasa-arvoisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille lapsille asuinalueesta riippumatta, nousisi koulutuspolitiikkamme tärkeimpään keskiöön, ja miten opettajia motivoisi ja sitouttaisi opettamaan heikompiosaisten kouluissa. OAJ:n on myös aloitettava vaatimukset lähiökoulujen palkkauksen muuttamiseksi kannustavammaksi.
 
Johanna Loukaskorpi
kaupunginvaltuutettu (sd), opettaja ja opettajankouluttaja

Mielipidekirjoitus on julkaistu lyhennettynä AL:ssä 2.3.2011