Mielipidekirjoitus AL: Koulutilojen vuokria alennettava

Torstai 29.11.2012 - Johanna Loukaskorpi

Tampereen kaupunginvaltuusto myönsi 700 000 euroa lukioiden kurssitarjonnan turvaamiseen. Tällä ei ratkaista lukioiden ongelmia, mutta sen avulla estetään opetuksen merkittävä heikkeneminen.

Tampereen lukioiden opiskelijakohtaisista 6500 euron käyttömenoista opetukseen jää 63 %. Kaupunki on pystynyt tarjoamaan tällä 2012-13 noin 5000 kurssia. Uhkana oli, että lukioista joudutaan leikkaamaan noin 500 kurssia, mikä olisi ollut 10 % tarjonnasta – itse asiassa ylikin, sillä osa resurssista menee säädösten mukaisesti lukioresurssiin, joka kuluu virkaehtosopimuksen mukaisiin tehtäviin kuten oppilaan- ja ryhmänohjaukseen, kirjaston, laboratorioiden ja AV-välineiden hoitoon. Opetuksesta on leikattu jo aikaisemmin, minkä vuoksi uudet säästöt ovat aina entistä hankalampia toteuttaa.

Lukioissa tarjotaan valtakunnallisia pakollisia ja syventäviä sekä koulukohtaisina syventäviä ja soveltavia kursseja. Valtakunnalliset pakolliset ja syventävät ovat keskeisiä lukio-opinnoille, koska ylioppilaskirjoitukset perustuvat niihin. Koulukohtaiset syventävät ja soveltavat kurssit ovat taas lukiolle mahdollisuus tarjota omia painotuksiaan tukevia kursseja. Ne lisäävät opiskelijoiden mielenkiintoa ja syventävät osaamista. Säästöjen seurauksena tarjottimelta on poistettu soveltavien ja syventävien kurssien ryhmiä tai jätetty kursseja tarjoamatta.

Koulukohtaisten syventävien ja soveltavien kurssien joukosta on vaikea löytää lisää karsittavaa, mikä tarkoittaa sitä, että vähennyksiä on tehtävä pakollisten ja syventävien kurssien määristä, mikä taas kaventaa opiskelijoiden valinnanmahdollisuuksia.

Opiskelijan on valittava ainakin pakolliset kurssit, mikä tarkoittaa ryhmäkokojen kasvamista. Ideaalissa tilanteessa ryhmien koot jakautuvat tasaisesti, mutta käytännössä näin ei tapahdu, koska kurssitarjottimelta tulee valita kursseja, joita tarjotaan vain kerran vuodessa, mikä pakottaa monia opiskelijoita valitsemaan pakolliset kurssinsa tietystä kohdasta.

Ryhmien kasvamisesta seuraa ongelmia. 1) Mihin isot ryhmät sijoitetaan? 2) Suurten ryhmien opettaminen on pedagogisesti haasteellista. 3) Pakollisten ja syventävien kurssien suuri oppilasmäärä heikentää opettajan mahdollisuuksia yksilöllisempään ohjaukseen. Kuitenkin pakolliset  kurssit ovat aineita kirjoittaville ensiarvoisen tärkeitä. 4) Heikompien opiskelijoiden tukeminen on vaikeampaa isoissa ryhmissä, ja ongelmat saattavat jäädä huomaamatta.

Kaupungin lukioiden tulisi pystyä uskottavasti markkinoimaan itseään varteenotettavana vaihtoehtona muiden rinnalla; perinteisesti Tampereen lukioilla on ollut hyvä maine, mutta kouluihin on alkanut tulla viestejä siitä, opiskelijoiden keskuudessa yksityiset ja naapurikuntien lukiot ovat kiinnostavampia vaihtoehtoja tässä tilanteessa. Lukioiden on kyettävä vakuuttamaan jokainen peruskoulun päättävä ikäluokka aina uudelleen.

Mediamielikuva on leimattu kurjaksi ja samaan aikaan  pitäisi osoittaa, että kaupunki tarjoaa laadukasta lukiokoulutusta. Jokainen lukiolainen tuo kaupungille valtionosuutta noin 5900 euroa. Kiinteistökustannukset ovat noin 20 % menoista, ja niiden osuus vain kasvaa, jos opetusta leikataan. Kun opetusta leikataan, opiskelijat jäävät kotikuntiinsa tai hakeutuvat yksityisiin lukioihin ja negatiivinen kierre pahenee, koska samalla menetetään valtionosuudet ja jokainen opiskelija vie mukanaan ”kursseja”. Samaan aikaan yksityiset lukiot pystyvät tarjoamaan opiskelijoille lisää kursseja.

On tärkeätä, että valtuusto antoi positiivisen signaalin lukiokoulutuksen puolesta. Lukioiden ongelmat on kuitenkin ratkaistava pidemmällä tähtäimellä, sillä tällainen tilanne ei voi jatkua vuodesta toiseen. Tilavuokriin on tultava muutos. Yksityiset lukiot pystyvät paremmin kohdentamaan budjettiaan opetustarpeisiin. Onko 7 %n pääomavuokra tällaisina aikoina kohtuullinen? Pääomavuokran pudottaminen Helsingin tavoin kolmeen prosenttiin olisi iso osa ongelman ratkaisua.

Kirjoitus on julkaistu hieman lyhennettynä Aamulehden Lukijalta-palstalla 29.11.2012

Mielipidekirjoitus AL: Säästöt ajavat nuoret yksityislukioihin

Perjantai 26.10.2012 - Johanna Loukaskorpi

Tampereen kaupungin lukiot voivat entistä huonommin. Koeviikon pienentäminen seitsemästä päivästä viiteen päivään on aiheuttanut kouluissa kiireen tuntua ja opiskelijoille isoja vaikeuksia. Viime keväänähän Tampere runnoi koeviikon säästöjen seurauksena väkisin viisipäiväiseksi. Osalla opiskelijoista onkin nyt kaksi koetta samana päivänä. Opiskelijoilta saatu palaute viisipäiväisestä koeviikosta on ollut karua kuultavaa. Se on stressaava ja liian tiivis. Arvosanat ovat laskeneet, koska luku-, koe- ja kokeesta palautumisaikaa on ollut liian vähän.

Lukio-opettajat ja -opiskelijat ovat erittäin huolestuneita ryhmäkokojen kasvusta, joka on seurausta peruskurssien vähennyksistä ja leikkauksista. Soveltavat ja syventävät kurssit ovat saattaneet poistua osin tai kokonaan, ja ne ovat uusien säästövelvoitteiden vuoksi jälleen vaarassa. Tampereen kaupunki on heikentämässä uusilla suunnitelluilla lukioleikkauksilla tuntuvasti opetusta ja sen laatua sekä opettajien ja opiskelijoiden työhyvinvointia. Moni 16—18-vuotias tarvitsee  henkilökohtaista ja yksilöllisistä ohjausta kurssien suorittamiseen ja apua oppimisvaikeuksien vuoksi. Harva nykynuori osaa suorittaa kursseja itsenäisesti.

Tampereen kaupungin lukioista on vähennetty kursseja neljän viime vuoden aikana noin 500. Samaan aikaan yksityiset lukiot ovat kasvattaneet kurssitarjontaansa. Nyt rahapula uhkaa entisestään kasvattaa lukioiden ryhmäkokoja. Tuotannon suunnitelmissa on myös vähentää määräaikaisia opettajia ja tuntiopettajia. 

Kaupungin lukioissa opiskelevat suorittavat kurssejaan jo nyt suuremmissa ryhmissä kuin yksityisen puolen lukioissa opiskelevat, mikä on näkynyt suoraan opiskelijavalinnoissa ja opetuksen laadussa. Tulevaisuudessa opiskelijat äänestävät jaloillaan eli valitsevat yksityiset lukiot, joita säästötoimet eivät koske, jos säästövelvoitteita ei pureta ja tällaista järjetöntä kaupungin omien lukioiden alasajoa pysäytetä.

Tampereen imago koulutuskaupunkina on lukiopuolen säästöjen takia vaarassa. On myös kyseenalaista puhua nuorten syrjäytymisen ehkäisystä, jos samaan aikaan leikataan opetuksesta ja koulutuksesta, joka parhaiten estää syrjäytymistä. Viimeksi keväänä valtuustoryhmät onnistuivat yhteisissä neuvotteluissa sopimaan, että lukiopuolen säästöjä ei toteutettu sellaisina kuin ne julkisuudessa esitettiin. Nyt on samanlaisen yhteisen tahtotilan aika. Lukiokoulutuksesta ei saa enää leikata, jos halutaan säilyttää omat lukiot houkuttelevina ja tarjota lukiolaisille laadukasta ja monipuolista opetusta.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä Lukijalta-palstalla 26.10.2012.

Puhe valtuustossa. Hyvinvoinnin tila -raportti

Maanantai 20.8.2012 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Hyvinvoinnin tila -raportista näkyy, että suuri osa tamperelaisista nuorista voi hyvin. Kuitenkin niiden nuorten määrä, joilla ei mene hyvin, on liian iso.

Vuonna 2010 tamperelaisista 17—24 –vuotiaista jäi koulutuksen ulkopuolelle 9,3 prosenttia. Vaikka koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten osuus on Tampereella suurten kaupunkien vertailussa pienin yhdessä Oulun kanssa, se on silti 2650 nuorta liikaa. Koulunkäynnin keskeyttäminen tai se, ettei pääse opiskelemaan laisinkaan, ei ole kenenkään etu. 

Kesäkuussa ilmeni, että 190 peruskoulunsa päättänyttä nuorta jäi ilman jatko-opiskelupaikkaa yhteisvalinnassa. Kysyisin apulaispormestareilta, kuinka monelle näistä on löydetty opiskelupaikka. Lupauksia ainakin oli, että lisäopetukseen, lukiostarttiin, Silta-Lisään ja ammattistartti-koulutukseen on syksyllä tulossa saman verran paikkoja niille nuorille, joilla ei vielä kesäkuussa ollut jatko-opiskelupaikkaa.

Olen tutustunut aikamoiseen määrään nuoria viimeisten kymmenen vuoden aikana ja niiden nuorten määrä, jotka eivät ole halunneet minnekään opiskelemaan,  on laskettavissa kahden käden sormilla. Yhdeksäsluokkalaisilla on erilaisia jatko-opintosuunnitelmia, monenlaisia tulevaisuuden haaveita ja unelma-ammatteja. Jos nuori ei pääse opiskelemaan, kariutuu nopeasti usko tulevaisuuteen. Pahimmillaan nuori syrjäytyy ja jää ulkopuoliseksi. Tukitoimia olisikin monesti  tarjottava jo alakoulussa niille, joiden syrjäytymisen vaara on ennustettavissa. Liian usein on kyse ilmiöstä, jota kutsutaan perinnölliseksi syrjäytymiseksi.

Maan hallitus on ottanut tilanteen vakavasti ja hallitusohjelman yksi kärkihankkeista on nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen. SDP linjasi puoluekokouksessaan, että nuorten yhteiskuntatakuun toteutus viedään joka kuntaan.

Raportti osoittaa, että Tampereen työttömyysaste on suurista kaupungeista kolmanneksi korkein. Myös  nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömiä on Tampereella määrällisesti enemmän kuin muissa suurissa kaupungeissa. Vaikka työttömyyden lasku on saatu pysäytettyä, meillä on yhä elokuussa paljon pitkäaikaistyöttömiä ja nuoria työttömiä. Nuorten työllisyys on myös tärkeä asia kaupungin talouden kannalta. Työttömänä nuori on yhteiskunnan tuen varassa. Lisäksi nuori on poissa tuottavasta työstä, jonka palkkatulosta hän voisi maksaa veroja.

Koulutus ei ole vain opetusta, vaan ennen kaikkea nuorten kohtaamista ja tukemista. Moni nuori tarvitsee tukea ja ohjausta kädestä pitäen. Kun säästetään esimerkiksi ammatillisesta lähiopetuksesta, kuten kesäkuun valtuussa säästettiin, säästetään siitä tuesta ja ohjauksesta, jota opettajat nuorille antavat ja myös siitä tuesta, jonka nuoret antavat toisilleen. 

Johannan päiväkirja: Suvivirren sijaan säästöjä ja säästölistoja

Maanantai 11.6.2012 - Johanna Loukaskorpi

Rakas päiväkirja, lukio- ja ammatillisen koulutuksen lisäsäästövaatimukset esitettiin sopivasti juuri koulujen loppumisviikolla. Se on ovelaa politiikkaa. Raskas kouluvuosi on takana ja opettajat ovat lukukaudesta väsyneitä - opiskelijat ja opettajat molemmat odottavat jo hartain mielin lomaa. Tampereen kaupunginhallitus kuitenkin päätti, että lukukausi oppilaitoksissa päätetäänkin suvivirren sijaan lisäsäästöihin, jotka toteutetaan syksyllä. Opettajien ja opiskelijoiden kirmatessa kesälaitumelle ei kukaan muista valittaa epäoikeudenmukaisten päätösten perään. Tänään (11.6) Aamulehden Lukijalta-sivuilla useat lukio-opettajat kertovat, mistä päätöksessä on lukiossa oikeasti kyse. Tampereen kaupunki piilolomauttaa opettajansa lukiossa, ja näin heikentää tuntuvasti opetusta ja sen laatua sekä opettajien ja opiskelijoiden työhyvinvointia.

 

Kun on kyse koulutuksesta, säästöt tarkoittavat aina heikennyksiä. Kouluissa ei voi käytännössä säästää kuin opetuksesta eli työstä. Lukioiden kohdalla säästöt tarkoittavat kurssien leikkaamista. Tämä ei kerro mitään sille, joka ei ole koulumaailmaan tutustunut kuin itse siellä aikoinaan penkkejä kuluttamalla ja pulpetin kanteen piirtelemällä. Lukiossa kaupunki haluaa leikata 202 kurssia. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että kun aiemmin äidinkielen ensimmäinen lukiokurssi vaikkapa 75 lukion ykköselle olisi opetettu kolmessa samaan aikaan pidettävässä ryhmässä, säästöjen jälkeen sitä opetettaisiin vain kahdessa. Säästäjä ei tällöin ole ainakaan se lukion ykkönen, joka tarvitsisi henkilökohtaista ohjausta ja opettajan apua, mutta kukas siitä piittaa. Paperilla säästö on saatu sujuvasti aikaan. Kukaan ei tunnu piittaavan siitäkään opiskelijasta, joka kurssien vähentyessä joutuu tilanteeseen, että valmistuminen viivästyy, koska kurssia ei pidetäkään tänä vuonna. Se säästettiin seuraavalle vuodelle.  

 

Aamulehdessä oli tänään toinenkin koulutukseen säästöihin liittyvä merkittävä mielipidekirjoitus. SDP:n osaamis- ja elinkeinolautakunnan edustajat Auli Korhonen, Heini Lehtokannas ja Marja-Sinikka Tuhkanen-Mattila kirjoittavat osuvasti, mitä säästöt ammatillisella puolella tarkoittavat. Sielläkin lähiopetus vähenisi merkittävästi. On aika kyseenalaista puhua syrjäytymisen ehkäisystä, jos samaan aikaan leikataan opetuksesta, joka estää syrjäytymiskehitystä.

 

SDP:n valtuustoryhmän mielestä XL-ryhmä rikkoo sovittua budjettisopua ja leikkaa ennaltaehkäisystä. SDP ei halua leikata peruspalveluista, johon muun muassa koulutus lukiossa ja ammatillisella puolella kuuluu. Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän mielestä ennaltaehkäisy on vaikuttavuudeltaan oikeansuuntaista ja järkevää, emmekä me näe mahdolliseksi lukioiden ja ammatillisen koulutuksen lähiopetustuntien karsimista.

 

Toimin itse peruskoulussa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Olen myös opettanut lukiossa ja toiminut opettajankouluttajana normaalikoulussa. Tiedän, mitä tarkoittaa, kun opetuksesta säästetään. Silloin säästetään tulevaisuudesta. Erityisesti tällaisina aikoina jolloin monet nuoret voivat pahoin, meidän pitäisi antaa koulujen toimia niillä resursseilla, jotka niille on annettu. Olisi tärkeätä päättää kevätlukukausi säästöjen sijaan suvivirteen ja antaa opiskelijoille ja opettajille se suviloma, jonka he ansaitsevat.

 

Kirjoittaja on tamperelainn sdp:n kaupunginvaltuutettu ja opettaja

 

Mielipidekirjoitus Tori: Suomalaisnuorten lukutaito heikkenee

Keskiviikko 2.5.2012 - Johanna Loukaskorpi

Vaikka suomalaisnuoret ovat olleet lukutaidon Pisa-tutkimusten kärjessä vuosia, törmää äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja yhä useammin yläasteikäisiin nuoriin, jotka ovat onnistuneet luovimaan läpi alakoulun lukematta yhtään ainoata kaunokirjallista opusta. Sama meno jatkuu yläkoulussa. ”Mä en oo ikinä lukenu yhtään kirjaa, enkä mä perusta tälläsistä kirjajutuista”, toteaa yhdeksäsluokkalainen poika. Lukeminen ei innosta, eikä motivoi. Lukutaidon ylläpitäminen ei ole tarpeellinen taito, sillä kaikkihan lukea osaavat. Vai osaavatko?
 
Teetin vähän aikaa sitten kahdeksannella luokalla lukutaidon testin, jossa oppilaiden piti vertailla kolmea samasta aiheesta kirjoitettua uutista. Valitettavan moni oppilaista ei osannut tehdä päätelmiä tekstien pohjalta tai arvioida uutisten eroja ja luotettavuutta. Monen oppilaan lukutaidon taso oli heikko tai välttävä ja vain yksi yli 20 oppilaan ryhmästä ylsi kiitettävään arvosanaan. Samansuuntaista viestiä kuulee muiltakin äidinkielen opettajilta.
Opetusministeriön tuoreimmasta julkaisusta käy ilmi, että suomalaisnuoret ovat aiempaa huonompia lukemaan tekstejä tarkasti. Erikoistutkija Sari Sulkusen mukaan nykyään lukijat joutuvat silmäilemään suuria tekstimääriä. Hän arvelee tämän vaikuttavan siihen, että nuoret osaavat aiempaa huonommin tarkan ja yksityiskohtaisen lukutavan. Monet nykynuoret eivät enää jaksa keskittyä lukemaan tarkasti. On totuttu siihen, että kaikki tieto on klikkauksen päässä. Joka kymmenes yli 16-vuotias ei ymmärrä lukemaansa. Lukutaito näkyy koulussa pärjäämisenä, opintomenestyksenä ja elämän hallintana. Hyvään lukutaitoon liittyy kiinteästi nuoren asenne lukemista kohtaan, erilaiset lukemisen tavat ja luettavien tekstien monipuolisuus.  Sanomalehtien liiton tutkimuksesta (HS 2.2.2012) käy ilmi, että Pisa-kokeissa menestyneet ovat lukeneet erityisesti sanomalehtiä. Nuoret jakaantuvatkin yhä selvimmin niihin, jotka haluavat, osaavat ja ymmärtävät lukemaansa sekä niihin, jotka eivät halua, osaa, eivätkä ymmärrä lukemaansa. Heikko lukutaito eriarvoistaa nuorisoa ja pahimmillaan syrjäyttää nuoren jatko-opinnoista ja yhteiskunnasta.    
 
Viimeisten vuosien aikana lasten ja nuorten omaksi huviksi ja vapaa-ajan kuluksi tarkoitettu lukeminen on vähentynyt. Kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää ajattelukykyä, lisää mielikuvitusta, parantaa sanavarastoa ja kielellistä kehitystä, auttaa tiedon jäsentelyssä ja ymmärtämisessä sekä tuottaa elämyksiä. Suomalaiset kirjallisuusalan järjestöt käynnistivät Myytti lukukansasta –kampanjan, jonka tarkoituksena on vahvistaa lukemisen ja kirjallisuuden asemaa Suomessa.
 
Kirjastolla on myös tärkeä rooli lasten ja nuorten lukemisen edistämisessä. Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relanderin mukaan kirjaston tulisi olla rollaattorimatkan päässä kotoa. Kirjastojen ei tule olla vain rollaattorimatkan päässä, vaan myös koulumatkan varrella. Koulujen yhteydessä ja  välittömässä läheisyydessä olevia kirjastoja ei tule säästösyistä sulkea, vaan näiden määrärahat on turvattava ja yhteistyötä koulujen sekä kirjastojen kesken tulee lisätä. Kuntien ja valtion tulisi myös yhdessä turvata koulukirjastojen määrärahat. 
 
”Mä en ole ikinä lukenu yhtään kirjaa, enkä mä perusta tälläsistä kirjajutuista”, kirjoitti yhdeksäsluokkalainen poika kirjallisuustehtäväänsä, mutta jatkoi kysymällä: ”Löytyykö tähän jatko-osaa?” Toivoa on, mutta ei riitä, että lukemisen puolesta tehdään työtä vain kouluissa. Parhaiten lukemiseen ja lukijaksi kasvetaan kotona. Kodin ja koulun lisäksi myös poliittisen päätöksenteon on oltava lukemisen puolella.
 
Johanna Loukaskorpi
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, kaupunginvaltuutettu (sd)

Mielipidekirjoitus on julkaistu Tori-lehdessä 2.5.2012

 

Vastine Tamperelainen: Eriarvoistumista tulee ehkäistä

Lauantai 7.1.2012 - Johanna Loukaskorpi

Heikki Luoto (ps) kirjoitti (Tamperelainen 31.12.) Tampereen kaupunginvaltuuston hyväksymästä koulujen eriarvoistumisen ehkäisyyn liittyvästä valtuustoaloitteestani. Kirjoituksessaan Luoto toteaa, että aloitteen vaatimista 50 000 eurosta iso osa valuu pieninä puroina valtavaan maahanmuuttokustannusten virtaan. Vaikka maahanmuutto Suomeen on kansainvälisesti vähäistä ja esimerkiksi Tampereella pääkaupunkiseutuun nähden minimaalista, käyttää Luoto ilmauksia kuten virta. Kielikuva luonnonmullistuksesta viestii uhasta ja hallitsemattomuudesta.

Aivan kuin maahanmuuttajia virtaisi Tampereelle suurena vyörynä tai tulvana, jota ei pystytä hallitsemaan.

Perussuomalaisille tyypillinen poliittinen retoriikka perustuu tällaisiin kielikuviin ja pelotteluun. Puhutaan pakkokansainvälistymisestä – aivan kuin tavallisesta tamperelaisesta tulisi uhri, joka pakolla kansainvälistetään pakolaisten ja maahanmuuttajien toimesta. Maahanmuuttajat toimivat perussuomalaisille poliitikoille sopivana syntipukkina. Koulujen eriarvoistuminen on iso ongelma ja on aivan liian helppoa syyttää siitä maahanmuuttajia. Heikki Luoto tuntuu kirjoituksessaan unohtavan, että työttömyyden kasvu, nuorison syrjäytyminen ja alueiden eriarvoistuminen ovat aivan kotitekoisia ongelmia.

Kaupunkien lähiökouluihin on 2000-luvulla keskittynyt entistä enemmän maahanmuuttajataustaisten, sosiaalisesti syrjäytyneiden, taloudellisesti heikompiosaisten perheiden lapsia mm. lastensuojeluasiakkaita ja perheitä joissa työttömyyttä on monessa sukupolvessa. Opettajat kokevat lähiökouluissa jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, sillä heillä ei ole riittävästi keinoja tukea haastavia oppilaita. Kaivattuja tukimuotoja ovat resurssi- ja erityisopettajien määrän lisäys, pienemmät ryhmäkoot ja koulunkäyntiavustajien määrä.

Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että koulut vaikuttavat merkittävästi alueiden kehitykseen. Jos koulujen oppilaspohja ja oppimistulokset eriytyvät alueellisten erojen kasvaessa, koulut kiihdyttävät entisestään alueiden eriytymiskehitystä lapsiperheiden muuttaessa alueelta tai oppilaiden hakeutuessa muihin kuin lähikouluihinsa. Koulujen ja aluekehityksen välisen kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen tiedostaminen on tärkeää, sillä kouluja tukemalla edistetään koulutusjärjestelmän tasa-arvoa ja samalla asuinalueiden tasapainoista kehitystä.

Sosialidemokraatteille koulutuksellinen tasa-arvo on yksi tärkeimmistä arvoista. Koulutuksellisen tasa-arvon periaate on meidän kaikkien etu ja koskettaa nimenomaan lähiöiden asukkaita. Sen sijaan että osoittelee perussuomalaisten tavoin ongelmia ja pelottelee niillä, tulee päätöksentekijöiden miettiä keinoja, joilla ongelmia voidaan ehkäistä. Jään odottamaan perussuomalaisia avauksia eriarvoistumisen ehkäisemiseksi.  

 Johanna Loukaskorpi, äidinkielen lehtori, kaupunginvaltuutettu (sd)

Kirjoitus on julkaistu Tamperelaisessa 7.1.2012.

Mielipidekirjoitus AL: Koulujen eriytyminen pitää pysäyttää

Keskiviikko 2.3.2011 - Johanna Loukaskorpi

Koulutusjärjestelmämme on perustunut siihen, että jokainen lapsi on saanut sosioekonomisesta tai etnisestä taustasta ja perheen tilanteesta riippumatta samaa tasa-arvoista opetusta. Tasapuolisuus on taannut loistavat Pisa-tulokset yhdessä ansiokkaan opettajankoulutuksen ja motivoituneiden opettajien kanssa. Tasa-arvoisen koulutusjärjestelmämme suurin uhka on kuitenkin lisääntynyt jako eliitin ja köyhien kouluihin – eriytyminen maahanmuuttajien ja suomalaisten kouluihin.
 
Kaupunkien lähiökouluihin on 2000-luvulla keskittynyt entistä enemmän maahanmuuttajataustaisten perheiden, sosiaalisesti syrjäytyneiden ja taloudellisesti heikompiosaisten perheiden lapsia. Terhi Linnasaari on havainnut, että opettajat hylkivät huono-osaisten kouluja ja ovat näissä kouluissa huonommin sitoutuneita työhönsä. Samaan tulokseen tuli Työterveyslaitoksen tutkimus, joka paljasti, että matalan tulotason ja korkean työttömyyden alueilla vain joka neljäs opettaja on ollut työsuhteessa yli viisi vuotta, kun vauraalla alueella yli puolet opettajista on viihtynyt koulussa näin kauan. OAJ:n kyselyssä 41 % opettajista rajoittaisi maahanmuuttajien määrää päiväkodeissa ja kouluissa.  Maahanmuuttajien kasvanut määrä luokassa lisää opettajien mukaan melua ja hälinää.
 
Lähiökouluissa ollaankin tilanteessa, jossa oppimistulokset ovat heikentymässä,  vanhemmat ottavat lapsiaan pois ”mamu-kouluiksi” leimatuista kouluista, opettajat väsyvät ja jopa hylkivät tällaisia kouluja. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Helsingissä äidinkielen opettajien virkoja oli auki vain maahanmuuttajavaltaisilla alueilla. Kunnissa ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota maahanmuuttajavaltaisten lähiöiden ongelmiin, sillä seuraukset näkyvät aina viipeellä. Samaan aikaan perussuomalaisten on annettu puhua maahanmuuton aiheuttamista ongelmista, koska muut puolueet eivät ole uskaltaneet tarttua ongelmiin rasismin tai suvaitsevaisuuden puutteen pelossa. Perussuomalainen ovien sulkeminen ei kuitenkaan ole ratkaisu tähän ongelmaan, vaan on tartuttava härkää sarvista ja pysäytettävä koulujen eriarvoistuminen ei tyhjillä puheilla vaan rohkeilla teoilla. 
 
On uskallettava tehdä rajuja ratkaisuja. On otettava käyttöön maahanmuuttajakiintiöt kouluissa. On lakkautettava osa maahanmuuttajavaltaisista lähiökouluista ja muutettava oppilaiden koulupolkuja, jolloin köyhempien alueiden lapsia voidaan ohjata ns. parempien asuntoalueiden kouluihin. Tämä olisi myös maahanmuuttajaoppilaiden etu.  On kaavoitettava vuokra-asuntoja ja sosiaalista asuntotuotantoa myös vauraammille alueille ja kaavoitettava omakotitalotontteja kaupunkien lähiöihin. Sosiaalinen sekoittuminen on kaavoituspolitiikassa avainasemassa. On myös selvitettävä, miten tasa-arvoisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille lapsille asuinalueesta riippumatta, nousisi koulutuspolitiikkamme tärkeimpään keskiöön, ja miten opettajia motivoisi ja sitouttaisi opettamaan heikompiosaisten kouluissa. OAJ:n on myös aloitettava vaatimukset lähiökoulujen palkkauksen muuttamiseksi kannustavammaksi.
 
Johanna Loukaskorpi
kaupunginvaltuutettu (sd), opettaja ja opettajankouluttaja

Mielipidekirjoitus on julkaistu lyhennettynä AL:ssä 2.3.2011