KIITOS

Maanantai 14.4.2025 - Johanna Loukaskorpi

Hei kotisivuillani kävijä ja äänestäjäni, 

SDP nousi Pirkanmaalla hyvinvointialuevaaleissa ja Tampereella kuntavaaleissa suurimmaksi puolueeksi. Saimme alueella 27,1% äänistä ja Tampereella peräti 29% äänistä. SDP palaa pormestaripuolueeksi Tampereella. Ilmari Nurminen astuu pormestarin vaativiin saappaisiin. Lämpimät onnittelut Ilmarille - uuden ajan pormestarille. 

Työ oikeudenmukaisemman ja tasa-arvoisemman yhteiskunnan sekä hyvinvoinnin eteen jatkuu itselläni kunta- ja aluetasolla. Sain aluevaaleissa 1737 ääntä ja Tampereella 1264. Toki äänimäärät saattavat jonkin verran vielä tarkastuslaskennassa muuttua. Sydämellinen kiitokseni ihan jokaiselle äänestäjälle. Sain ison luottamuksen ja yritän olla jokaisen äänen arvoinen. Näin iso äänimäärä tekee nöyräksi, mutta myös iloiseksi siitä, että tehty työ kaupunginvaltuustossa ja aluevaltuustossa on huomattu ja sitä arvostetaan. 

Ollaan yhteydessä. Laitathan viestiä sinua askarruttavista asioista.  

Ystävyydellä ja kiitollisin mielin Johanna

Vaalipäivän ajatuksia

Sunnuntai 13.4.2025 - Johanna Loukaskorpi

Hei kotisivuillani kävijä, 

Tänään on kunta- ja aluevaalien vaalipäivä. Vaalipäivä on demokratian juhlapäivä. Itselläni se kuluu perheen parissa. Aamulla lähdetään koiralenkille perhoskoirien Manun ja Sulon kanssa. Samalla piipahdan lähikaupassa hakemassa suklaamunia, sillä vaalitiimellyksessä olen kokonaan unohtanut, että tänään on myös palmusunnuntai ja ovelle täällä Härmälässä saattaa päivän aikana ilmestyä useampi pikkunoita ja trolli.  

Vaaliaika on ollut vilkasta. Päivät ovat kuluneet tiiviisti apulaisrehtorin töissä Etelä-Hervannan koulussa ja muutamia kokouksiakin on ollut iltaisin. Olen pyrkinyt tapaamaan kuntalaisia vaalikiertueilla eri puolilla Tamperetta ja Keskustorin vaalimökillä olen ollut lauantaisin kampanjoimassa. 

Nämä vaalit ovat erityisen merkitykselliset, sillä Suomen hallitus on tehnyt politiikkaa, joka on ajanut monia ihmisiä ahtaalle. Sosiaalitukien leikkaukset ja sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksen riittämättömyys ovat näkyneet erityisesti aluevaltuuston päätöksissä. Kun rahat eivät riitä palveluiden järjestämiseen, on Pirkanmaallakin aluevaltuusto joutunut ikävään tilanteeseen, missä se on joutunut siunaamaan aluehallituksessa tehdyt rajutkin palveluheikennykset. SDP haluaa muuttaa suuntaa Suomessa, ja se työ aloitetaan kunnista ja hyvinvointialueilta. Meidän ajatuksemme on, että kaiken voi tehdä reilummin. Siihen me tarvitsemme mandaatin sekä kunnissa että alueilla. Pirkanmaalla ja Tampereella SDP:llä on oikea ja aito mahdollisuus olla suurin puolue. Se vaatii kuitenkin, että sinäkin lähdet äänestämään. Viimeksi Tampereella SDP:n Lauri Lyly hävisi pormestarin paikan 15 äänellä. Näytetään, ettei sama raastava vaalitappio koidu tänään uuden ajan pormestariehdokkaamme Ilmari Nurmisen kohtaloksi. 

Olen toiminut kaupunginvaltuustossa vuodesta 2009 ja haluaisin jatkaa työtäni siellä. Minut tunnetaan aikaansaavana ja yhteistyökykyisenä valtuutettuna, joka työskentelee sen eteen, että Tampere on kaikille avoin, yhdenvertainen ja hyvä kaupunki asua, opiskella ja työskennellä. Minulle ihmisten palvelut ovat tärkeitä. Haluan pitää kiinni vetovoimaisista ja hyvinvointia edistävistä kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntapalveluista sekä huolehtia siitä, että peruskouluissamme ja toisen asteen oppilaitoksissamme on turvallista opiskella ja riittävästi aikuisten - opettajien ja muiden ammattilaisten tukea ja apua tarjolla. 

Ensimmäinen aluevaltuustokausi on ollut opettavainen ja on vaatinut vahvaa sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen tuntemusta, verkostoja sekä kokemusta poliittisesta vaikuttamisesta.  Aluevaltuuston puheenjohtajana olen pyrkinyt vahvistamaan valtuuston roolia päätöksenteossa. Se työ on yhä kesken. 

Toivon luottamustasi molemmissa vaaleissa. Minua voit äänestää kuntavaaleissa numerolla 51 ja aluevaaleissa numerolla 2251. Tärkeintä on, että äänestät. Vain äänestämällä voi vaikuttaa ja yksikin ääni voi olla ratkaiseva. 

Ystävyydellä ja kiitoksin, Johanna

Ps. Minuun voi aina olla yhteydessä. 

Puhe: Sorin aukio 29.3.2025

Lauantai 29.3.2025 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät ystävät,

Sanna Marinin hallitus onnistui siinä, missä niin moni muu hallitus ennen häntä oli epäonnistunut: sote-uudistuksessa. Uudistuksen tavoite oli selkeä – parantaa sosiaali- ja terveyspalveluiden saatavuutta ja yhdenvertaisuutta koko maassa.
Hyvinvointialueet ovat nyt toimineet kaksi vuotta. Nämä kaksi vuotta eivät ole olleet helppoja. Alueet ovat kamppailleet taloutensa kanssa ja olleet vahvassa valtiovarainministeriön talousohjauksessa. Valtuutetut ovat joutuneetkin tekemään vaikeita päätöksiä – myös täällä Pirkanmaalla.

Orpon hallitus on edellyttänyt, että hyvinvointialueet kattavat alijäämäiset budjettinsa vuoteen 2026 mennessä. Tämä vaade on kohtuuttoman tiukka ja on johtanut koviin leikkauksiin alueilla. Samaan aikaan Orpon hallitus on hellinyt yksityisiä terveysjättejä nostamalla Kela-korvauksia. Hallitus leikkaa julkisesta terveydenhuollosta ja tukee yksityistä terveyshuoltoa lähes 600 miljoonalla.

Tällä viikolla Orpon hallitus julkaisi uusia sosiaali- ja terveyspalveluihin kohdistuvia järkyttäviä ja vastuuttomia leikkauksia. Nämä leikkaukset iskevät kipeimmin niihin, jotka tarvitsevat apua eniten – vanhuksiin, vammaisiin, lapsiin ja sairaisiin. Hallituksemme löytää rahaa turkistarhoille ja terveysjäteille, mutta vie rahat vammaisten palveluista ja vanhusten kotihoidosta.

Pirkanmaalla aluevaltuusto torppasi viranhaltijoiden esityksen siirtää vanhusten päivätoiminta verkkoon. Nyt kokoomus ja perussuomalaiset ovat siirtämässä kotihoitoa yhä vahvemmin etäpalveluksi. Vanhuksemme eivät tarvitse lisää lääkerobotteja ja kuvapuhelimia. He tarvitsevat hoitajia, joilla on aikaa hoivata, keskustella ja huolehtia.
Sosialidemokraatit ovat Pirkanmaan hyvinvointialueella puolustaneet pirkanmaalaisten oikeutta saada hoitoa ja hoivaa. Me olemme vaatineet, että kahden viikon hoitotakuusta kiireettömään hoitoon pidetään Pirkanmaalla kiinni, vaikka Orpon hallitus siirsi hoitoon pääsyn kolmeen kuukauteen. Ja me pidämme siitä jatkossakin kiinni – se on lupauksemme teille. Meillä demareissa hyvinvointialueen työntekijöiden ääni tulee myös kuuluviin. Me kuulemme ja kuuntelemme.

Näissä kunta- ja aluevaaleissa on kyse siitä, millaisen tulevaisuuden haluamme rakentaa. Haluammeko kunnat ja alueet, joissa vain vahvimmat ja hyvätuloisimmat pärjäävät vai haluammeko yhteiskunnan, jossa pidämme huolta toisistamme ja jossa työntekijöiden työhyvinvointiin ja jaksamiseen kiinnitetään huomiota.

Sosialidemokraatit ovat aina taistelleet oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon puolesta. Me emme hyväksy hallituksen alueille esittämiä leikkauksia, ja me taistelemme paremman tulevaisuuden puolesta. Kuntien ja alueiden palveluiden puolesta. Niin Tampereella, Pirkanmaalla kuin koko Suomessakin.

Äänestäkää sosialidemokraatteja näissä vaaleissa. Äänestäkää oikeudenmukaisuuden, yhdenvertaisuuden ja inhimillisen työelämän puolesta. Sillä kaiken voi tehdä reilummin, sillä hyvinvointimme tarvitsee puolustajan. Puolustetaan sitä yhdessä. 

Kiitos. 

Puhe on pidetty Sorin aukiolla SDP kampanjatilaisuudessa 29.3.2025.

Ps. Minua voi äänestää kuntavaaleissa numerolla 51 ja aluevaaleissa numerolla 2251.

Mielipidekirjoitus: Naisiin kohdistuva vihapuhe on vakava ongelma

Keskiviikko 12.3.2025 - Johanna Loukaskorpi

Suomi on ollut valtio, jossa naisten ja miesten välinen tasa-arvo on ollut ylpeyden aihe. Olemme tunteneet ylpeyttä, miten Suomessa naiset saivat äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa tai iloinneet, miten maastamme rakennettiin sadassa vuodessa demokraattinen ja tasa-arvoinen hyvinvointivaltio, jossa naiset osallistuvat yhdenvertaisesti ja laajasti koulutukseen, työelämään ja päätöksentekoon. Presidentti Tarja Halosen mukaan tasa-arvo on ollut Suomen menestyksen kulmakivi.

Valitettavasti tasa-arvon tarinaamme on tullut viime vuosina ikäviä soraääniä. On omaksuttu muualta tulleita aatteita, kyseenalaistettu tasa-arvoa ja samalla vähemmistön oikeuksia. Erilaiset äärioikeistolaiset, konservatiiviset ja nationalistiset anti-gender-liikkeet ovat saaneet Suomessa jalansijaa. Tällaisia liikkeitä yhdistää näkemys, että tasa-arvo on vahingollinen ideologia. Samaan aikaan naisiin kohdistuva vihapuhe leviää netissä ja sosiaalisessa mediassa.

Suomi on Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimusten mukaan EU:n toiseksi turvattomin maa naisille. Suomessa yli puolet naisista on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua. Joka kolmas nainen kokee elämässään lähisuhdeväkivaltaa. Läheskään kaikki väkivallan teot eivät valitettavasti tule viranomaisten tietoon.

Jokainen meistä voi vaikuttaa asenteisiin ja sosiaalisen median kulttuuriin, joka arkipäiväistää vihapuhetta naisia kohtaan. Voimme tuomita naisia halventavan kommentoinnin ja naisiin kohdistuvan väkivallan kaikissa tilanteissa. Hyvinvointialueen ja järjestökentän ammattilaiset tarvitsevat lisää työkaluja väkivallan puheeksi ottamiseen, resursseja väkivaltatyöhön sekä väkivallan ehkäisemiseen. Lisäksi kasvavalla hyvinvointialueella tarvitaan enemmän turvakotipaikkoja ja järjestöavustuksia matalan kynnyksen palveluiden järjestämiseen.

Kirjoitus on julkaistu Aamulehden Lukijalta-palstalla 12.3.2025 

Puhe: Tarinoita ja toivoa -seminaarissa

Lauantai 8.3.2025 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät naiset ja herrat,

On suuri kunnia saada olla täällä tänään juhlistamassa kansainvälistä naistenpäivää kanssanne ja tuoda tervehdys tähän Tarinoita ja toivoa -seminaariin. Naistenpäivän historia juontaa juurensa 1900-luvun alkuvuosiin, kun naisasialiike vaati äänioikeutta ja parempia työolosuhteita. YK:n julistamaa kansainvälistä naistenpäivää vietettiin kuitenkin ensimmäisen kerran vasta 8.3. vuonna 1975. Tänä vuonna tuleekin kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun päivää ensimmäisen kerran virallisesti vietettiin.

Suomi on ollut valtio, jossa naisten ja miesten välinen tasa-arvo on ollut meille kaikille ylpeyden aihe. Olemme tunteneet ylpeyttä siitä, miten Suomessa naiset saivat äänioikeuden ensimmäisenä Euroopassa tai iloinneet siitä, miten Suomesta rakennettiin sadassa vuodessa demokraattinen ja tasa-arvoinen hyvinvointivaltio, jossa naiset osallistuvat yhdenvertaisesti ja laajasti koulutukseen, työelämään ja päätöksentekoon. Presidentti Tarja Halonen onkin useaan otteeseen todennut, että tasa-arvo on ollut Suomen menestyksen kulmakivi.

Valitettavasti tasa-arvon tarinaan on tullut Suomessa viime vuosina ikäviä soraääniä.  On omaksuttu muualta tulleita aatteita ja kyseenalaistettu tasa-arvoa ja samalla vähemmistön oikeuksia. Voisi kai todeta, että tasa-arvo on ottanut viimeisten vuosien aikana takapakkia. Erilaiset äärioikeistolaiset ja nationalistiset anti-gender -liikkeet ovat saaneet Suomessa jalansijaa. Tällaisia liikkeitä yhdistää näkemys, että tasa-arvo on vahingollinen ideologia. Samaan aikaan naisiin kohdistuva vihapuhe leviää netissä ja sosiaalisessa mediassa. Varsinkin poliitikot, kuten entinen pääministerimme Sanna Marin tai julkkikset viimeisimpänä UMK-voittaja Erika Vikman saavat nykyään osakseen rajua vihapuhetta ja asiatonta kommentointia somessa.

Naisiin kohdistuva netin vihapuhe on vakava ongelma, joka vaikuttaa naisten ja tyttöjen elämään monin tavoin. Se rajoittaa naisten ja tyttöjen osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan, politiikkaan ja johtotehtäviin.  Meidän pitäisi uskaltaa tehdä enemmän toimia vihapuheen kitkemiseksi. Tämä vaatisi lainsäädännön tiukentamista ja sosiaalisen median alustojen vastuullisuuden lisäämistä. Valitettavasti näyttää siltä, että sosiaalisessa mediassa suuntaus on vastakkainen. Somejätit ovat entisestään löysänneet moderointikäytänteitään. Olisikin erityisen tärkeää, että naiset tukivat toisiaan ja puuttuivat vihapuheeseen ja maalittamiseen, jotta naisten ja tyttöjen tilaa yhteiskunnassa ja Suomessa ei kavenneta yhtään enempää. Tarvitsemme toivoa ja tarinoita paremmasta.

Hyvät ystävät,

Sain Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavana apulaispormestarina olla pari vuotta sitten avaamassa Tampereen Ensi- ja turvakoti ry:n uutta turvakotia Kaukajärvellä. Muistan edelleen avajaisten rauhallisuutta ja turvallisuutta huokuvan tunnelman. Ideaalimaailmassa emme tietenkään rakentaisi tai vihkisi turvakoteja käyttöön. Valitettavasti todellisuus on maailman onnellisemmassa maassakin toisenlainen.

Viime vuoden aikana Pirkanmaalla on tapahtunut surullisia ja rajuja väkivallantekoja naisia kohtaan. Valkeakosken henkirikos, Hämeenkadun ampuminen tai Tammelan parvekesurma ovat järkyttäneet meitä ja koko Suomea.  Suomi on Euroopan unionin perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan EU:n toiseksi turvattomin maa naisille.  

Suomessa yli puolet naisista on kokenut fyysistä väkivaltaa, seksuaaliväkivaltaa tai uhkailua. Joka kolmas suomalaisnainen kokee elämässään lähisuhdeväkivaltaa. Läheskään kaikki väkivallan teot eivät tule viranomaisten tietoon. Väkivalta ja häirintä ovat sukupuolittuneita ilmiöitä. Naisten kokemassa väkivallassa tekijä on useimmiten puoliso tai entinen puoliso Lähisuhdeväkivalta on yksi meidän suomalaisten suurimpia häpeäpilkkuja.

Väkivallan teko tai sen uhka aiheuttaa uhrille pelkoa, epätoivoa ja häpeää. Usein juuri häpeä saa uhrin vaikenemaan. Pitkään väkivaltaisessa parisuhteessa eläneiden on todettu vähättelevän kokemuksiaan ja tuntevan niistä avuttomuutta. Väkivallasta on uskallettava puhua ja olennaista on, että viranomaiset tunnistavat väkivallan uhrit ja ohjaavat heidät avun piiriin. Turvakodit tarjoavat väkivaltaa tai sen uhkaa kokeville ympärivuorokautista turvaa, ammatillista apua ja toivoa vaikeissa elämäntilanteissa. Tänään kuulemme todennäköisesti tarinoita myös näistä tilanteista. Turvakoti voi olla se paikka, jossa uhri ottaa ensimmäisen askeleen kohti toivoa. Tommy Tabermann kirjoitti eräässä runossaan miten pelon voi kohdata: ”Mitä pelolle voi tehdä? / Pelon voi ottaa syliin, hyväillä, tuudittaa uneen. / Sitä pelko pelkää, / syliin ottamista.”

Pirkanmaalla väkivallan vastaista työtä tehdään laajassa ja hyvässä yhteistyössä hyvinvointialueen, kuntien ja järjestöjen kesken. Pirkanmaan hyvinvointialueella on väkivaltaa ennaltaehkäiseviä palveluita ja kiireellisiä päivystyspalveluita. Hyvinvointialueelle on valmistunut kattava lähisuhdeväkivallan ehkäisyn toimenpideohjelma vuosille 2024—2026. Se perustuu kansallisiin suosituksiin ja kansainvälisiin sopimuksiin, kuten Istanbulin sopimukseen, joka velvoittaa estämään ja ehkäisemään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa. Ohjelman tavoitteena on tukea työtä, jota tehdään ihmisten turvallisuuden tukemiseksi sekä eri väkivallan muotojen riskitekijöiden tunnistamiseksi. Se korostaa puheeksi ottamisen merkitystä. Väkivallasta kysytään kaikilta asiakkailta kaikissa palveluissa ja väkivallan tunnistamiseen ja puheeksi ottamiseen koulutetaan työntekijöitä. Hyvinvointialueen työntekijöille on koostettu myös tietopankki, jossa on tietoa ja ohjeita väkivallan uhrien kohtaamisen ja auttamisen tueksi. Edelleen hyvinvointialueellamme tarvitaan lisää resursseja väkivaltatyöhön, turvakotipaikkoja ja järjestöavustuksia matalan kynnyksen palveluiden järjestämiseksi.

Hyvät seminaarivieraat,

Voimme kaikki osallistua naisten kokeman väkivallan vähentämiseen yhteiskunnassamme eri tavoin.  Meillä ihan tavallisillakin ihmisillä on merkittävä rooli tässä työssä. Voimme vahvistaa yhteisöllisyyttä, osallisuutta, välittämistä ja empatiaa yhteiskunnassamme. Jokainen meistä voi vaikuttaa asenteisiin ja sosiaalisen median kulttuuriin, joka hyväksyy väkivallan tai arkipäiväistää vihapuhetta naisia kohtaan. Voimme tuomita naisia halventavan kommentoinnin ja naisiin kohdistuvan väkivallan kaikissa tilanteissa. Voimme myös tarjota apua ja aikaamme. Ensi- ja turvakodeissa toimii lukuisia vapaaehtoisia, jotka tarjoavat kodeissa syliä vauvoille, leikkihetkiä lapsille ja kuunteluapua vanhemmille. Nämä vapaaehtoiset toimivat turvallisen lapsuuden ja elämän puolesta. Vapaaehtoisia yhdistää halu auttaa ja pyrkimys olla toivon puolella.

Kansainvälisen naistenpäivän tämän vuoden teemana on ”For ALL women and girls: Rights. Equility. Empowerment.” – suoraan suomennettuna siis ”KAIKILLE naisille ja tytöille: Oikeudet. Tasa-arvo. Voimaantuminen.” Uskon, että me voimaannumme tänään, kun kuulemme mielenkiintoisia tutkijapuheenvuoroja ensi- ja turvakodin historiasta, naisten ja perheiden aseman muutoksista ja työntekijöiden kokemuksista Tampereen ensi- ja turvakodin arjessa. Toivotankin teille kaikille antoisaa seminaaripäivää luentojen parissa ja oikein hyvää Kansainvälistä naistenpäivää! Michelle Obaman sanoin: ”Älä pelkää. Ole keskittynyt. Ole päättäväinen. Ole toiveikas. Ole voimaantunut.”

Puhe on kirjoitettu Ensi- ja turvakodin Tarinoita ja toivoa -seminaariin, Työväenmuseo Werstas 8.3.2025

Kolumni: Nuorten maailmat eriytyvät koulussa ja vapaa-ajalla

Keskiviikko 19.2.2025 - Johanna Loukaskorpi

Tutustuin viime viikolla Helsingin yliopistossa juuri julkaistuun Riikka Oittisen kasvatustieteelliseen väitöskirjaan, joka käsittelee nuorten eriytyviä arkitodellisuuksia asumisessa, koulussa ja vapaa-ajalla. Oittisen väitöskirjaan pitäisi jokaisen kuntavaaleissa ehdolla olevan tutustua. Koulussa työskentelevänä väitöksessä esitetyt huomiot ovat tuttuja omasta arkitodellisuudestani. Maailma ja Tampere näyttäytyvät Hervannasta ja hervantalaisten nuorten silmin katsottuna kovin erilaiselta kuin valtuustosalista.

Oittinen tutkii väitöskirjassaan samaa yläkoulua käyvien, erilaisista yhteiskuntaluokista tulevien nuorten arjen eriytymistä, leimautumista ja eriarvoisuutta. Tutkimus osoittaa, että erilaisista arjen todellisuuksista tulevien nuorten eriarvoisuuden ehkäisemiseksi ei riitä, että erilaisista taustoista tulevat nuoret tuodaan samaan yläkouluun. Näin ehkäistään koulujen välistä tilastollista eriytymistä, mutta ei puututa koulujen sisällä nuorten arjessa tapahtuvaan eriytymiseen ja leimautumiseen.

Oittinen huomauttaa, että jos halutaan ehkäistä nuorten eriytymistä yläkoulun sisällä, kuntien koulutuspoliittisessa päätöksenteossa tulisi kiinnittää huomiota alakoulujen oppilaaksiottoon ja pohtia erilaisia ratkaisuja alakoulujen välisen eriytymisen ehkäisemiseksi. Lisäksi mikäli tavoitteena on sellainen peruskoulu, jossa erilaisista taustoista tulevat lapset ja nuoret kohtaavat toisiaan, olisi tarkasteltava painotus- ja yleisluokkien välistä eriytymistä.

Nuorten maailmassa myös vapaa-aika eriytyy. Esimerkiksi ulkomaalaistaustaiset tytöt, yksinhuoltajaperheiden lapset ja matalan sosioekonomisen aseman asuinalueilla elävät jäävät muita useammin ohjattujen harrastusten ulkopuolelle. Suunniteltaessa harrastustoimintaa vahvemmin olisi huomioitava lasten ja nuorten erilaiset lähtökohdat harrastamiseen.

Koulun ja koulussa työskentelevien on yksinään vaikeaa puuttua nuorten elämien eriytymiseen tai eriarvoisuuteen yhteiskunnassa. Tampereella koulutuspoliittisena lähtökohtana on ollut vahva lähikouluperiaate. Lähikouluperiaate tarvitsee tuekseen vahvan alueellisen resurssoinnin. Tarveperusteinen rahoitus on tutkimusten mukaan yksi merkittävimpiä tapoja tukea haasteellisilla alueilla sijaitsevia kouluja. Tuen uudistuksen rahoituksessa lasten ja nuorten eriytyvät todellisuudet ja tarpeet tulisi myös huomioida.

Kolumni on julkaistu Tamperelaisessa 19.2.2025

Puhe yhdyspintaseminaarissa

Tiistai 10.12.2024 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät yhdyspintaseminaarin osallistujat, arvoisa ministeri,

Tänään tässä seminaarissa keskustellaan ja kuullaan alustuksia hyvinvointialueiden ja kuntien välisestä yhteistyöstä ja yhdyspinnoista. Ajatus yhdyspintaseminaarista lähti viriämään Pirkanmaan hyvinvointialueella, ja kumppaneiksi Pirha sai seminaarin järjestämiseen Kuntaliiton, Hyvilin ja Tampereen kaupungin.

Kun minua pyydettiin seminaarin avaajaksi, aloin pohtia termiä yhdyspinta tarkemmin. Kysyin aluksi tekoälyltä termin synonyymeja. Tekoäly nimesi samaa tarkoittavaksi sanoiksi liittymäkohta, rajapinta, kosketuspinta ja liitoskohta. Googlesta ei taas nopealla vilkaisulla löytynyt sanalle synonyymeja.  Löysin Googlesta kuitenkin muutamia tutkielmia, joissa avattiin termiä. Yhdyspinta on melko uusi sana, jonka merkitys ei ole yksiselitteinen. Yksinkertaisen määritelmän mukaan yhdyspinta on teoreettinen kahden tai useamman organisaation tai sen osan välissä oleva toimintakenttä, jossa yhteisen asiakkaan kanssa toteutetaan yhteistä työtä. Kuulostaako tutulta?

Termi on kovin monimutkainen ja hallinnollinen ja asukkaan ja / tai palvelun käyttäjän näkökulmasta hankala ja epämääräinen. Hallinnossa käytetään usein erikoistermejä, jotka eivät avaudu tavalliselle ihmiselle, minkä johdosta viestinnästä tulee epäselvää ja vaikeaselkoista. Aluevaltuuston puheenjohtajana edustan asukkaita ja palveluiden käyttäjiä ja haluankin muistuttaa tämänkin seminaarin alkuun, että vaikka tässä salissa ja hallinnollisesti yhdyspinta on ymmärrettävä termi, niin se saattaa olla vaikea ymmärtää, jos ei ole perehtynyt asiaan. Vaarana on, että suljetaan ulkopuolelle ne, jotka eivät tunne termistöä, mikä voi estää kansalaisia ja asukkaita osallistumasta keskusteluihin tai päätöksentekoon. Itse suosisin yhdyspinta-termin sijaan enemmän sanoja yhteistyö ja kumppanuus.

Yhdyspintatyö seminaarin aiheena on kuitenkin ajankohtainen ja tärkeä, sillä onnistunut yhteistyö hyvinvointialueiden ja kuntien välillä on avainasemassa asukkaiden ja palveluiden käyttäjien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen sekä ihmisille tärkeiden hyvinvointipalveluiden laadun parantamisessa. Pirkanmaan hyvinvointialueen strategisena tavoitteena on, että ”Kuntayhteistyö on toimivaa ja luottamukseen perustuvaa ja että onnistumme yhdyspinnoilla. Tavoitteena kuntayhteistyössä on asukkaiden ja palveluiden asiakkaiden näkökulmasta sujuvat ja saumattomat yhdyspintapalvelut.” Toisin sanoen tavoitteena kuntayhteistyössä on siis asukkaiden ja palveluiden asiakkaiden näkökulmasta sujuva ja saumaton kumppanuus yhteisissä palveluissa.  

Valitettavasti yhteistyö ei ole todellisuudessa ollut aivan näin saumatonta ja sujuvaa kuin strategioissa ja ohjelmissa annetaan ymmärtää. Kuntajohtajat ja kuntapäättäjät ympäri Suomea ovat nostaneet esiin ongelmia ja kritiikkiä hyvinvointialueiden ja kuntien välisestä yhteistyöstä. Yhteistyön kehittämisessä onkin tärkeää huomioida myös kriittiset näkökulmat. Sillä vain siten voidaan parantaa yhteistyötä ja tulevaa tekemistä. Esimerkiksi meillä täällä Pirkanmaalla osa kuntajohtajista on kokenut, että kuntia ei ole kuultu riittävästi hyvinvointialueen palveluverkon suunnittelussa. Kritiikin kärki on ollut, että kuntien erityispiirteet ja asukkaiden tarpeet eivät aina ole tulleet riittävästi huomioiduiksi päätöksenteossa. Yhteistyö on nähty myös hankalaksi, koska hyte-työn vastuuhenkilöitä ja yhteistyötahoja on ollut hankala ison organisaation sisältä löytää ja epäselvyys yhteistyötahoista on vaikeuttanut yhteistyön koordinointia ja tehokasta toteutusta. Osa kuntien viranhaltijoista on myös kokenut, että hyvinvointialue irtautuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä ja sysää vastuun tästä kokonaan kunnille. Tampereella ovat hiertäneet niin lähitoritoiminnan vähentäminen, palveluliikenteen ohjaajista luopuminen tai kuntouttavan työtoiminnan leikkaukset. Osallistuin viime viikolla Hervannan alueverkoston tapaamiseen Hervannan kirjastossa. Paikalla oli Tampereen kaupungin työntekijöitä, Pirhan työntekijöitä, yhdistysten edustajia ja seurakunnan väkeä. Verkostossa nostettiin huoli alueen päihdetilanteesta, joka on noussut myös Tampereen kaupungin tekemässä asukaskyselyssä. Päihdehoitojen saatavuuden ongelmat näkyvät suoraan Hervannan kaduilla ja aiheuttavat asukkaissa ja alueella työskentelevissä turvattomuuden tunnetta. Keskustelussa ei taidettu käyttää kertaakaan termiä yhdyspinta, mutta tilaisuus oli mitä suurimmassa määrin yhdyspintatyötä, sillä päihdehaittojen ehkäiseminen on hyvä esimerkki asiasta, jota tulee tehdä kunnan ja hyvinvointialueen yhteistyössä. Turvallisuus ja asukasviihtyisyys esimerkiksi yli 30 000 asukkaan Hervannassa vaatii yhteistä vastuunkantoa Tampereen kaupungin, alueen järjestöjen ja Pirhan toimesta.

Laissa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä todetaan, että sosiaali- ja terveydenhuollolla tarkoitetaan sekä hyvinvointialueen järjestämisvastuulla olevia lakisääteisiä sosiaalihuollon ja terveydenhuollon tehtäviä ja palveluja että hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen palveluita. THL:n sivuilla taas lukee, että hyvinvointialueella on ensisijainen vastuu hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä siltä osin kuin tämä tehtävä kytkeytyy hyvinvointialueen muihin lakisääteisiin tehtäviin. Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen sisältääkin sairauksien ennaltaehkäisyä, mielenterveyden tukemiseen liittyviä tehtäviä, osallisuuden vahvistamista, syrjäytymisen ehkäisyä, turvallisuuden edistämistä, terveys- ja hyvinvointierojen kaventamista ja yhteistyötä kuntien kanssa. 

Tässäkin salissakin tiedostetaan hyvin lain vaatimus ja vastuu terveyden ja hyvinvoinnin edistämisestä, mutta helposti kuitenkin valtion rahoituksen ollessa tiukka, leikkaukset kohdistuvat alueilla terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen palveluihin. Laki edellyttää, että hyvinvointialueen ja alueen kuntien on neuvoteltava vähintään valtuustokausittain tehtäviensä hoitamiseen liittyvästä yhteistyöstä, tavoitteista ja työnjaosta. Neuvottelussa voidaan sopia ainakin yhteistyön edellyttämistä yhteistoimintarakenteista, toimintamalleista ja tiedonkulusta. Kunnista valitettavasti on kuulunut myös viestiä, että kuntien kanssa on kyllä neuvoteltu, mutta niiden tarpeita ja toiveita ei ole riittävästi kuultu. Kannustankin vahvempaan yhteistyöhön ja kumppanuuteen, vuoropuheluun ja osapuolia kuuntelemaan toisiaan, sillä asukkaat ovat yhteisiä ja tilanteet kunnissa ja kuntien sisälläkin erilaisia. Yhdenvertaisuuden vaade ei voi olla aina periaatteena.

Vaikka nostin puheeni aluksi esiin kritiikkiä, jota kuntien ja hyvinvointialueen yhteistyöstä on ajoittain kuulunut, niin seuraavaksi on syytä nostaa esiin Pirkanmaan hyvinvointialueen onnistumisia. Kuntayhteistyö tunnistettiin Pirhan aloittaessa ja strategiaprosessissa aikataulullisesti yhdeksi kriittisimmistä asioista saada käyntiin. Voinkin ylpeydellä todeta, että Pirha on ollut Suomessa edelläkävijä hyvinvointialueista yhdyspintatyössä ja kuntayhteistyössä. Kahden vuoden aikana on luotu rakenteet yhteistyölle yhdessä Pirhan, kuntien ja Pirkanmaan liiton kanssa. Lisäksi on toteutettu viestintää ja kyselyitä kumppaneille.  

Näkisin, että Pirkanmaan eri toimijoiden historiallinen tapa vetää yhtä köyttä ja tehdä yhteistyötä on tämän mahdollistanut. Korostan samalla malttia yhdyspintojen ja yhteistyön rakentamisessa. On selvää, ettei yhteistyö ja yhdessä tekeminen voi ole valmis kahdessa vuodessa. Juha Tapion kappaleen sanoin: ”Meillä on aikaa vielä / Kääntää kellot kohdalleen. / Joka ainoa päivä on tänään.”

Olen puheessani nostanut esiin kritiikkiä ja onnistumisia ja lopuksi haluan nostaa esiin vielä yhden tärkeän kehittämiskohteen yhdyspintatyöhön – nimittäin kulttuurihyvinvoinnin edistämisen. Kulttuurihyvinvointi pohjautuu laajaan kansainväliseen tutkimusnäyttöön taiteeseen ja kulttuuriin osallistumisen hyödyistä ennaltaehkäisyssä ja sairauksien hoidossa. Ajattelen, että kulttuurihyvinvoinnin edistäminen osana asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä kuuluu hyvinvointialueiden lakisääteisiin tehtäviin. Kulttuurihyvinvoinnin kehittäminen kuitenkin edellyttää koordinoitua yhdyspintatyötä – sitä kuuluttamaani yhteistyötä ja kumppanuutta, konkreettisia toimenpiteitä ja rahallisia resursseja.  

Hyvät kuulijat, yhdyspintatyönhaasteiden ratkaiseminen vaatii meiltä kaikilta sitoutumista. On tärkeää, hyvinvointialueilla kuullaan kuntien, mutta myös alueen järjestöjen sekä asukkaiden tarpeita ja huolenaiheita. Tiedonkulkua tulee parantaa ja viestintää selkiyttää ja löytää keinoja tehdä asioita yhdessä kumppaneina asukkaiden parhaaksi. Näin voimme rakentaa toimivan ja tehokkaan yhteistyön hyvinvointialueiden ja kuntien välillä ja vahvistaa asukkaiden osallisuutta. Kiitän Pirkanmaan hyvinvointialueen puolesta Kuntaliittoa, Hyviliä ja Tampereen kaupunkia seminaariyhteistyöstä ja toivotan kaikille Teille innostavaa aamupäivää kiinnostavien alustusten parissa.  

Puhe on pidetty Tampere-talossa yhdyspintaseminaarissa 10.12.2024

Kolumni: Porvarihallituksen leikkaukset heikentävät Tredun toimintaa 2,4 miljoonalla

Keskiviikko 30.10.2024 - Johanna Loukaskorpi

Petteri Orpon (kok) hallitus on leikannut ammatillisen koulutuksen rahoitusta ensi vuodelle 130 miljoonaa euroa. Leikkausta ovat arvostelleet mm. opetusalan ammattijärjestö OAJ ja Sivistysalan yksityisiä työnantajia edustava Sivistysala Sivista. OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto toteaa, että hallituksen linja on ristiriidassa työmarkkinoiden tarpeiden ja osaamistason noston kanssa. Leikkauksilla on merkittävä vaikutus opetuksen laatuun ja määrään. OAJ:n mukaan jopa 1600 opettajaa menettää työpaikkansa leikkausten takia.

Ammatilliset oppilaitokset ympäri Suomea ovat ilmoittaneet muutosneuvotteluista: ammatillisia opettajia lomautetaan ja irtisanotaan, koulutusaloja lakkautetaan ja lähiopetusta vähennetään, vaikka opiskelijoiden ohjauksen ja tuen tarpeet ovat lisääntyneet. Ennen vaaleja kokoomus vakuutti, että koulutuksesta ei leikata ja perussuomalaiset lupasi jopa ammatillisen koulutuksen kunnianpalautuksen. Hallituksessa molemmat puolueet päätyivät ammatillisen koulutuksen jättileikkauksiin.   

Tein Tampereen kaupunginvaltuustossa apulaispormestari Jouni Markkaselle (kok) valtuustokyselyn, jossa kysyin, että miten hallituksen leikkaukset näkyvät Tredussa. Markkanen kertoi 21.10. kyselytunnilla, että Tredun sopeutustarve hallituksen leikkausten takia on 2,4 miljoonaa euroa. Miljoonaleikkaukset tarkoittavat Tredussa, että määräaikaisia työntekijöitä vähennetään. Henkilöstökustannusten sopeutus koskee opetus- ja ohjaushenkilöstöä ja muuta henkilöstöä. Lisäksi yhdistellään opiskelijaryhmiä, jolloin ryhmäkoko nousee. Myös tilojen käyttöä tarkastellaan kriittisesti, mikä tarkoittaa käytännössä toimipisteiden vähentämistä Pirkanmaalla. 

Vaikka leikkauksia kohdennettaisiin ympäri Suomea muuhun toimintaan kuin oppivelvollisten opetukseen ja ohjaukseen, niin niillä on merkittävää vaikutusta ammatillisen koulutuksen vetovoimaan ja ammatillisen koulutuksen opettajien työllisyyteen. Ennen kaikkea leikkaukset heikentävät uudelleenkouluttautumista. Se jos mikä on tyhmää politiikkaa tilanteessa, jossa osalla aloista työttömyys lisääntyy ja toisaalla taas on iso osaajapula.

Kolumni on julkaistu Tamperelaisessa 30.10.2024 

Kolumni: Politiikan pelisääntöihin kuuluu luottamus

Keskiviikko 19.6.2024 - Johanna Loukaskorpi

Luin äskettäin Joni Skiftesvikin novellikokoelman Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (1983). Teos palkittiin ilmestymisvuonna J.H Erkon palkinnolla ja sisältää 14 novellia. Novelli Valtuuskunta kertoo humoristisesti kansainvälisestä vesiensuojelukongressista, jossa Suomen valtuuskuntaa kiinnostaa enemmän ryyppääminen ja vieraat naiset kuin kokouksen asiasisältö. Novelli kuvaa aikaa, jolloin viina kuului vahvasti suomalaiseen valtakunnan politiikkaan. Historiastamme löytyy karuja kertomuksia siitä, miten ministeriöitäkin johdettiin alkoholin voimalla. Nykyään tällainen ei onneksi enää tule kuuloonkaan.

Nykypäivän politiikassa on omat kiehuntansa. Ministeri Wille Rydman (ps) ja Tampereen apulaispormestari Ilkka Sasi (kok) ovat viimeaikaisten uutiskohujen keskiössä. Poliittiset tehtävät rakentuvat luottamukselle. Ministerin on nautittava eduskunnan luottamusta ja apulaispormestarin kaupunginvaltuuston luottamusta. Rydmanille epäluottamusta esittävät oppositiopuolueet, jotka katsovat, ettei hänen toimintansa ole ollut ministerille sopivaa. Sasin kohdalla kokoomus on katsonut, että uutisoidut rikosepäilyt aiheuttavat mainehaittaa pormestarimallille ja apulaispormestarin luottamus tuleekin arvioida kaupunginvaltuustossa.

Tampereen kaupunginvaltuusto on hyväksynyt kaupungin eettiset toimintaperiaatteet ja myös luottamushenkilöt ovat valtuustossa sitoutuneet niihin. Eettisten periaatteiden mukaan kaupungin tehtävissä tulee toimia avoimesti ja läpinäkyvästi, edistää oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta, käyttäytyä kunnioittavasti ja noudattaa hyvän hallinnon ja johtamisen periaatteita. Pormestaria ja apulaispormestaria sitoo toimia myös vapaa-ajallaan kaupungin eettisten periaatteiden mukaan, sillä he edustavat kaupunkia ja instituutiota. Luottamushenkilön huoneentaulussa todetaan: ”Ymmärrän roolini kaupungin päättäjänä ja edustan Tampereen kaupunkia asiallisesti.”  

Novellissa krapulapäinen valtuuskunta päätyi esittämään Kiiminki-jokea suojelukohteeksi. Asiattomuudet päättyivät lopulta asialliseen päätökseen. Miten Rydmanille ja Sasille käy, jää arvioitavaksi? Luottamuksen voi menettää hetkessä. Sen rakentaminen vie aikaa, yhteistyökykyä ja uskoa yhteiseen hyvään.     

Hyvää juhannusta Tamperelaisen lukijoille!

Luin äskettäin Joni Skiftesvikin novellikokoelman Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (1983). Teos palkittiin ilmestymisvuonna J.H Erkon palkinnolla ja sisältää 14 novellia. Novelli Valtuuskunta kertoo humoristisesti kansainvälisestä vesiensuojelukongressista, jossa Suomen valtuuskuntaa kiinnostaa enemmän ryyppääminen ja vieraat naiset kuin kokouksen asiasisältö. Novelli kuvaa aikaa, jolloin viina kuului vahvasti suomalaiseen valtakunnan politiikkaan. Historiastamme löytyy karuja kertomuksia siitä, miten ministeriöitäkin johdettiin alkoholin voimalla. Nykyään tällainen ei onneksi enää tule kuuloonkaan.

Nykypäivän politiikassa on omat kiehuntansa. Ministeri Wille Rydman (ps) ja Tampereen apulaispormestari Ilkka Sasi (kok) ovat viimeaikaisten uutiskohujen keskiössä. Poliittiset tehtävät rakentuvat luottamukselle. Ministerin on nautittava eduskunnan luottamusta ja apulaispormestarin kaupunginvaltuuston luottamusta. Rydmanille epäluottamusta esittävät oppositiopuolueet, jotka katsovat, ettei hänen toimintansa ole ollut ministerille sopivaa. Sasin kohdalla kokoomus on katsonut, että uutisoidut rikosepäilyt aiheuttavat mainehaittaa pormestarimallille ja apulaispormestarin luottamus tuleekin arvioida kaupunginvaltuustossa.

Tampereen kaupunginvaltuusto on hyväksynyt kaupungin eettiset toimintaperiaatteet ja myös luottamushenkilöt ovat valtuustossa sitoutuneet niihin. Eettisten periaatteiden mukaan kaupungin tehtävissä tulee toimia avoimesti ja läpinäkyvästi, edistää oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta, käyttäytyä kunnioittavasti ja noudattaa hyvän hallinnon ja johtamisen periaatteita. Pormestaria ja apulaispormestaria sitoo toimia myös vapaa-ajallaan kaupungin eettisten periaatteiden mukaan, sillä he edustavat kaupunkia ja instituutiota. Luottamushenkilön huoneentaulussa todetaan: ”Ymmärrän roolini kaupungin päättäjänä ja edustan Tampereen kaupunkia asiallisesti.”  

Novellissa krapulapäinen valtuuskunta päätyi esittämään Kiiminki-jokea suojelukohteeksi. Asiattomuudet päättyivät lopulta asialliseen päätökseen. Miten Rydmanille ja Sasille käy, jää arvioitavaksi? Luottamuksen voi menettää hetkessä. Sen rakentaminen vie aikaa, yhteistyökykyä ja uskoa yhteiseen hyvään.     

Hyvää juhannusta Tamperelaisen lukijoille!

Kolumni on julkaistu Tamperelaisessa 19.6.2024. 

Mielipidekirjoitus: Hyvinvointialueen alkutaipaleella palveluiden saatavuus on monin osin parantunut tai pysynyt ennallaan - yliopistosairaala on osa voimakasta muutosta

Keskiviikko 13.3.2024 - Johanna Loukaskorpi, Juhani Sand, Marina Erhola, Kari-Matti Hiltunen

Näkökulma-artikkelissa Kati Kalliosaari käsitteli hyvinvointialueen merkittävää sairaalainvestointia ja rinnasti sen samanaikaiseen palveluiden verkon muutostyöhön (AL 12.3.). Kirjoituksessa korostui talouden näkökulma, eri palvelumuotojen vastakkainasettelu ja arvottaminen sekä tehtyjen päätösten kyseenalaistaminen.

Jotta laadukkaat ja lakisääteiset palvelut voidaan turvata, on tarkasteltava kaikkia hyvinvointialueen palveluja. Tämä edellyttää myös harkittuja investointeja niin tietojärjestelmiin, kiinteistöihin kuin henkilöstön ja palvelurakenteen kehittämiseenkin.

Investointi mahdollistaa merkittävän tuottavuuden parantamisen. Myös muista hyvinvointialueen investoinneista on tehty linjauksia, kuten Kaupin yliopistollisesta sote-keskuksesta, Nekalan paloasemasta sekä muista sote-asemiin ja erityisesti erityisryhmien asumispalveluihin liittyvistä rakennusinvestoinneista. Palveluverkko on monimutkainen kokonaisuus, jonka viranhaltijajohto valmistelee. Luottamushenkilöt päättävät valmistelun pohjalta kokonaisuudesta, joka täydentyy useiden vuosien ajan.

aluevaltuuston puheenjohtaja (sd.), Pirkanmaan hyvinvointialue

aluehallituksen puheenjohtaja (kok.), Pirkanmaan hyvinvointialue

hyvinvointialuejohtaja, Pirkanmaan hyvinvointialue

Juhani Sand

konsernipalvelujohtaja, Pirkanmaan hyvinvointialue

Mielipidekirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 13.3.2024. 

Puhe sosiaali- ja kriisipäivystyspäivät

Tiistai 6.2.2024 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat sosiaali- ja kriisipäivystyspäivien vieraat,

Oikein lämpimästi tervetuloa Tampereelle valtakunnallisille sosiaali- ja kriisipäivystyspäivillä. Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin Pirkanmaan hyvinvointialueella aluevaltuuston puheenjohtajana. Virkatyössä olen apulaisrehtorina isossa yhtenäiskoulussa Tampereella ja ennen apulaisrehtorin tehtävääni toimin kuusi vuotta sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavana apulaispormestarina Tampereen kaupungilla. Olenkin työssäni sekä apulaisrehtorina että apulaispormestarina nähnyt konkreettisesti ja läheltä, kuinka vaativaa ja merkityksellistä työtä sosiaali- ja kriisipäivystyksessä tehdään elämän äkillisissä ja yllättävissä kriisitilanteissa. Sosiaali- ja kriisipäivystys auttaa, kun esimerkiksi läheinen kuolee äkillisesti, ihminen joutuu vakavan väkivallan kohteeksi, lapsi sijoitetaan kiireellisesti tai perhe menettää esimerkiksi tulipalossa kotinsa ja kaiken irtaimen omaisuutensa.

Olen iloinen, että saatte jälleen kokoontua yhteen ja vaihtaa tietoutta ja ajatuksia pitkän tauon jälkeen. Edellisen kerran tämä tapahtuma järjestettiin Kuopiossa syksyllä 2019. Nyt Tampereella järjestettävät kaksipäiväiset sosiaali- ja kriisipäivystyspäivät kokoavat yhteen yli 200 kiireellistä sosiaalityötä ja akuuttia kriisityötä tekevää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista ja hyvinvointialueiden yhteistyökumppaneita ympäri Suomen. Sosiaali- ja kriisipäivystyspäivät toteutetaan tänä vuonna Sisä-Suomen yhteistyöalueen sosiaali- ja kriisipäivystysten yhteistyönä. Sisä-Suomen yhteistyöalueeseen kuuluvat Pirkanmaan, Kanta-Hämeen ja Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueet. Kiitän jo tässä vaiheessa kaikkia päivien järjestelyihin osallistuneita.

Ensimmäistä kertaa tapahtuman nimenä on sosiaali- ja kriisipäivystyspäivät, mikä ilmentää akuutin kriisityön yhdistymistä osaksi sosiaalipäivystysten työkenttää monella alueella Suomessa. Tämä kehitys on tuonut mukaan myös terveydenhuollon ammattihenkilöitä, ja yhä useammassa sosiaali- ja kriisipäivystyksessä työskenteleekin moniammatillinen tiimi. Ensimmäisen päivänne teemana ovat sosiaali- ja kriisipäivystystyön ajankohtaiset asiat ja tulevaisuuden näkymät. Toisena päivänä kuullaan puheenvuoroja työn laadun kehittämisestä ja työtä tukevista toimintarakenteista. Ohjelma vaikuttaa erittäin monipuoliselta ja mielenkiintoiselta ja tarjoaa uusia oppeja ja sen lisäksi antaa tärkeän mahdollisuuden  verkostoitua ja tutustua kollegoihin.

Hyvät osallistujat,

Valtakunnallisesti sosiaali- ja kriisipäivystysten tehtävämäärät ovat kasvaneet painottuen erityisesti kiireellisiin lapsiin ja ikäihmisiin liittyviin tehtäviin sekä akuuttiin kriisityöhön. Viime vuosien aikana moniin sosiaali- ja kriisipäivystyksiin on myös keskitetty akuutti kriisityö, minkä vuoksi kriisityöntekijöiden osuus henkilöstöstä on kasvanut.

Sosiaalipäivystystä järjestetään hyvinvointialueilla ympärivuorokautisen kiireellisen ja välttämättömän avun turvaamiseksi asuinpaikkakunnasta riippumatta. Kiireellisiä palveluja tulee olla saatavissa joka puolella Suomea kaikkina vuorokauden aikoina tarvetta vastaavasti. Sosiaalipäivystys ja sen henkilökunta toimii vahvassa ja tiiviissä yhteistyössä ensihoitopalveluiden, terveydenhuollon päivystyksen, pelastustoimen, poliisin, hätäkeskuksen ja tarpeen mukaan muiden toimijoiden kanssa. Asiakkaitanne ovat kaikki kiireellisesti hoivaa, turvaa ja apua tarvitsevat ihmiset. Kiireellisinä sosiaalipalveluina on pystyttävä järjestämään muun muassa kiireellistä majoittamista, taloudellista tukea ja muita välttämättömiä palveluja tarpeen mukaan. Hyvinvointialueilla sosiaalipäivystyksen tehtävänä on myös osallistua alueellaan varautumis- ja valmiussuunnitelmien laatimiseen häiriötilanteiden ja suuronnettomuuksien varalle yhdessä muiden viranomaisten, toimijoiden ja yhteistoiminta-alueiden ensihoitokeskusten kanssa. Psykososiaalisen tuen järjestäminen erilaisissa onnettomuustilanteissa, häiriötilanteissa ja suuronnettomuustilanteissa on sekin sosiaali- ja kriisipäivystysten tehtävä.

Hyvät sosiaali- ja kriisipäivystyksissä työskentelevät ammattilaiset,

Haluan kiittää teitä sydämellisesti siitä tärkeästä työstä, jota teette päivittäin. Te olette ihmisten turvana, kun elämässä tapahtuu odottamattomia ja ikäviä asioita. Työnne on vaativaa auttamistyötä, jossa on tärkeätä kuunnella, tukea ja ohjata ihmisiä oikeiden viranomaisten äärelle ja antaa oikeanlaista tukea hädän hetkellä. Monet teistä tekevät työtä pitkien päivystysvuorojen aikana, ja se vaatii suurta sitoutumista ja ammattitaitoa. Työnne on henkisesti kuormittavaa ja vaativaa. Kuormittavuutta lisää esimerkiksi kiire, traumaattiset tilanteet ja vastuu. Päivystäjien on toimittava nopeasti ja tehokkaasti, mikä voi aiheuttaa stressiä ja painetta. Sosiaalipäivystyksen tilanteet eivät tunne virka-aikaa, ja työntekijät joutuvat työskentelemään usein myös öisin, viikonloppuisin ja juhlapyhinä. Onkin tärkeää, että päivystysten työntekijät saavat myös itse tarvittavan tuen työnantajalta ja työterveydestä ja mahdollisuuden purkaa työstä aiheutunutta kuormitusta.

Arvoisat osallistujat,

Ajattelin, että nostan vielä muutaman asian Pirkanmaan hyvinvointialueesta. Pirkanmaan hyvinvointialue on Suomen suurin hyvinvointialue ja Pirkanmaan maakunnan suurin työnantaja. Hyvinvointialue toimii myös merkittävänä palveluiden ja tavaroiden ostajana alueellamme. Nämä kaikki ominaisuudet määrittävät erityisellä tavalla hyvinvointialueen toimintaa ja ennen kaikkia siihen kohdistuvia odotuksia ja toiveita. Ylintä päätösvaltaa hyvinvointialueellamme käyttää vaaleilla valittu aluevaltuusto. Aluevaltuusto Pirkanmaalla on keskusteleva ja laajasti kantaa ottava sekä kiinnostunut alueen palveluiden tasapuolisesta ja yhdenvertaisesta kehittämisestä. Tällä hetkellä valtuustoa keskusteluttaa hallintosääntö ja palveluverkkoon liittyvä päätöksenteko.  

Minua on viime aikoina harmittanut se, että media nostaa hyvinvointialueiden toiminnasta esiin lähinnä negatiivisia asioita. Tämä vaarantaa palveluiden käyttäjien turvallisuuden tunteen ja luo asukkaille osin aiheettomiakin pelkoja siitä, että jatkossa palveluita ei enää saisi. Tämähän ei pidä paikkaansa vaan lakisääteiset palvelut turvataan joka puolella Pirkanmaata. Hyvinvointialueella työskentelee valtava määrä sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia, joiden työhyvinvoinnista olen huolissani, jos jatkuvasti nostetaan esiin hyvinvointialueeseen liittyen vain negatiivisia näkökulmia. 

Pirkanmaa on kasvava maakunta. Olette tulleet viettämään päiviänne Tampereelle, joka jo useamman vuoden on saanut kantaa Suomen suosituimman kaupungin titteliä. Näen, että hyvinvointialue ei ainoastaan ole sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluja tarjoava organisaatio, vaan sillä on myös rooli maakunnan elinvoiman kehittäjänä ja tukijana. Elinvoima ja hyvinvointi kulkevat rinnakkain. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä sisältää pykälät niin hyvinvointialueiden kuin kuntien vastuista hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä. On tärkeätä, että hyvinvointialue tekee monipuolista ja tiivistä yhteistyötä alueen kuntien kanssa hyvinvoinnin edistämisessä. Se työ näkyy viipeellä myös kriisi- ja sosiaalipäivystyksissä.

Hyvät vieraat,

On hienoa, että saatte näiden päivien aikana tilaisuuden jakaa ajatuksianne ja kokemuksianne. Toivotan teille kaikille antoisia päiviä ja innostavia keskusteluja!

Puhe on pidetty Tampere-talossa 6.2.2024 

Kolumni: Hallintosääntövääntöä aluevaltuustossa

Maanantai 5.2.2024 - Johanna Loukaskorpi

Mietin, että kannattaako kirjoittaa kolumnia hyvinvointialueen hallintosäännöstä, koska aiheena se kuulostaa puiselta, tylsältä ja jo otsikko karkottaa lukijat. Uhmaan kohtaloa ja yritän avata lukijoille, mistä aluevaltuustossa tällä hetkellä kiistellään. Marraskuussa 34 aluevaltuutettua vaati, että hallintosääntö tulisi käsitellä kiireellisesti ja päivittää ennen talousarvion hyväksymistä. Pyyntö liittyi palveluverkkoa koskevaan päätöksentekoon. Pyynnön seurauksena järjestettiin valtuustoseminaari ja aloitettiin hallintosäännön päivittäminen valtuutettujen toiveiden mukaisesti aluehallituksen ohjauksessa. Muutettu hallintosääntö tulee aluevaltuustoon 12.2.

Ymmärrän aluevaltuutettuja, jotka vaativat palveluverkon päätöksentekoa vahvemmin valtuustoon. Palveluverkko on kuitenkin laaja ja pirstaleinen kokonaisuus. Siihen kuuluvat sekä pienet oppilashuollon toimipisteet ympäri Pirkanmaata kuin kokonaiset aluesairaalat. Ja kaikki mahdollinen siltä väliltä. Itse ajattelen, että on mahdotonta päättää palveluverkosta yksityiskohtaisesti valtuustotasolla. Se pysäyttäisi päätöksenteon kiistelyksi yksittäisistä toimipisteistä ja muuttaisi aluevaltuuston kuntapolitiikan äänitorveksi.

Aluevaltuuston täytyy voida tehdä palveluita koskevia arvovalintoja, joita valmistellaan valiokunnissa ja laajoissa yli valtuustokauden ulottuvissa suunnitelmissa ja ohjelmissa. Muutetussa hallintosäännössä esitetään, että valtuusto päättäisi strategiaan perustuvan palvelujen verkoston periaatteista, jotka liittyvät palvelutarpeeseen vastaamiseen, palveluiden saatavuuteen ja saavutettavuuteen, henkilöstön riittävyyteen, kustannusten hallintaan ja tarvittavien investointien mahdollistamiseen. Ajattelen, että esitys vastaa valtuutettujen huoleen palveluverkon päätöksenteosta. Jää nähtäväksi tyydyttääkö se valtuuston enemmistöä.

Talouden ongelmiin ei hallintosääntökirjauksilla vastata. Ne päätökset ovat maan hallituksella, joka roikottaa hyvinvointialueita löysässä hirressä kiristäen talousruuvia alueiden ympärillä ja siihen palveluverkon toimipisteiden lakkauttaminenkin lopulta kytkeytyy.

Kolumni on julkaistu Tamperelaisessa 5.2.2024

Kolumni: Lukemisen ilosanomaa ei edistetä leikkaamalla

Keskiviikko 20.9.2023 - Johanna Loukaskorpi

Syyskuun 8. päivänä vietettiin kansainvälistä YK:n lukutaitopäivää. Päivän teema oli muistuttaa lukutaidon merkityksestä ja koulutuksen tärkeydestä kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Lukutaito on ihmisoikeus ja avain parempaan hyvinvointiin kaikkialla maailmassa. Apulaispormestarina edistin lukevaa Tamperetta ja sain sivistys- ja kulttuurilautakunnan vuosisuunnitelmaan lukemisen yhdeksi painopisteeksi. Peruskoulujemme lukuvuosisuunnitelmassa seurataan lukemisen edistämistä, monilukutaitoa ja lukemiseen innostamista lukukulttuurin portaiden avulla.

Kirjastoissamme tehdään lukemisen edistämiseksi monia toimia. Kirjastojen lukutaitotyö on demokratian ydintä, sillä lukutaito mahdollistaa aktiivisen osallistumisen yhteiskuntaan. Petteri Orpon hallitus nostaa kirjojen ja oppimateriaalien arvonlisäveroa 10 prosentista 14 prosenttiin. Hallitus verottaakin entistä voimakkaammin lukemista ja oppimista. On järjen köyhyyttä leikata kirja-alan kannattavuutta samaan aikaan, kun lukutaitotyö vaatisi koko kansakunnalta yhä enemmän panostusta. Veronkorotus on erikoinen toimi, sillä  EU on mahdollistanut kirjojen arvonlisäveron laskemisen nollaan. EU:ssa nähdään lukemisen merkitys osaamiselle, sivistykselle ja demokratialle.

Lähikirjastot ovat kuntalaisille tärkeitä. Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan ensi vuoden talousarvioesityksessä mahdollistetaan Kuusela-keskukseen varausten noutopiste ja kirjastoautopysäkki, jotka korvaavat remontin takia suljetun Härmälän kirjaston palvelut. Vuosia suunnitteilla olleelle Vuoreksen kirjastolle ei taaskaan löytynyt rahaa. Tein lautakunnassa toivomusponnen, että talousarvion jatkovalmistelussa etsitään rahoitus Vuoreksen kirjastolle. Se sai lautakunnassa yksimielisen kannatuksen.

Luen parhaillani kirjaa, joka on kahden viikon vippilaina Pälkäneen kirjastosta. Piki-verkkokirjasto ja seutulainajärjestelmä on pelastanut minut ja monet muut lukevat pirkanmaalaiset mahdollisuudesta lukea uusimpia opuksia. Kahden euron maksu siitä, että kirja tulee oman kunnan kirjastoon toiselta puolelta Pirkanmaata on pieni hinta sille, että saa haluamansa teoksen nopeasti luettavaksi. 

Kolumni on julkaistu Tamperelaisessa 20.9.2023. 

Blogi: On keltaisten sydänten ja kiitosten aika

Lauantai 1.4.2023 - Johanna Loukaskorpi

Ehdokas ei koskaan tee vaaleja yksin. Edellinen virke saattaa kuulostaa kuluneelta, mutta se on täyttä totta. Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää kampanjapäällikköni toiminnanjohtaja Nina Lindbergiä. Kun kysyin Ninaa alkusyksystä vetämään eduskuntavaalikampanjaani, niin hetken pelkäsin, että hän kieltäytyisi. Niin ei onneksi käynyt. Minun onneni. Muuten kampanjani ilme ja tekemisen meininki olisi ollut aivan toista. Nina on rautainen järjestöpuolen ammattilainen, joka hallitsee niin somen, valokuvauksen ja tilaisuuksien järjestämisen. Ja kuten hyvän kampanjapäällikön kuuluukin, on osannut pitää kampanjan langat käsissään. Ninalla on myös suuri sydän ja mikä parasta - meillä on ollut oikeasti hauskaa yhdessä.

Kampanjatiliäni on hoitanut Ismo Alhoniemi. Suuri kiitos Ismolle siitä, että minun ei ole tarvinnut stressata raha-asioiden kanssa. Ismolle kuuluu kiitos myös esitteeni hyvistä valokuvista.

Kiitokset eri alojen asiantuntijoille, että tulitte kotiini sunnuntai- tai torstai-iltaisin ja osallistuitte Instagram-live Huolivartteihin. Keskustelimme lapsiperheiden sosiaalityöstä, luonnosta ja ilmastopolitiikasta, ikäihmisten palveluista, peruskoulusta ja toisesta asteesta, nuorten huolista ja kulttuurista. Kiitos Tarja K, joka opetit minulle ensimmäisellä kerralla, miten instalivejä ylipäätään tehdään. Lämmin kiitos Tarja, Ilkka, Jyri, Antti, Ville ja Pilvi.

Kiitos koko kampanjatiimille ideoinnista, tukiryhmäkokouksista, somenostoista ja tsemppaamisesta. Johannan kamppisporukka WhatsAppissa on saanut hymyn huulille monen monta kertaa.

Kiitos kaikille esitteen jakajille ympäri Tamperetta ja lähiseutua. Olen kiitollinen teille. Kiitos myös Tarja J:lle, Raisa-Tiinalle ja Hanna-Marialle, jotka jaksoitte keittää kahvia ja siinä sivussa jaoitte minun ja muiden ehdokkaiden esitteitä vaalimökillä. Kiitos myös Martinille vaalivideosta. Kiitos työkavereille tsemppaavista tuen osoituksista. Niilläkin on iso merkitys jaksamisessa.

Vaaleissa ilmoittaminen ja markkinointi eri kanavissa on kallista. Olen tehnyt lukuisat vaalit, mutta tällä kertaa rahaa virtasi kampanjaani aivan eri tavoin kuin muissa vaaleissa. Budjettini tarkentuu 11 500-12 000 euroon, ja siitä iso osa on tullut yksityisiltä ihmisiltä ja sdp-taustaisilta yhdistyksiltä. Yksityisten ihmisten lahjoituksia kampanjani sai 1250 euroa, mikä on käsittämättömän iso summa ja olen jokaisesta eurosta onnellinen.

Lämmin kiitos jälleen kerran rahallisesta tuesta myös omalle yhdistykselleni Rantaperkiön työväenyhdistykselle. Kiitos, että jaksatte luottaa minuun vaali toisensa jälkeen. Sydämellinen kiitos tuesta lisäksi Tampereen työväenyhdistys, Demarinaiset, Pirkanmaan parhaaksi ja Tampereen automiehet.

Kiitos Pirkanmaan piirin muille demariehdokkaille hienosta kampanjamatkasta, hyvistä keskusteluista ja tsemppaavista viesteistä. Kiitos Harrille, Leeville ja Rikulle arjen työpanoksestanne. Kiitos SDP Tampereen kunnallisjärjestölle hienosta vaalilehdestä, jossa esiteltiin kaikki tamperelaiset ehdokkaat.

Kaikkein tärkein tuki vaaleissa on kuitenkin perheen tuki. Kiitos äidille, isälle, siskolle, veljelle ja pojilleni Aapolle, Eliakselle ja Akselille. Sydämellinen kiitos puolisolleni Juha-Pekalle, joka on taittanut kaikki mainokseni keittiön ruokapöydän ääressä ja käyttänyt lukemattoman määrän iltatuntejaan auttaakseen minun vaalityössäni ja kuljettanut minua milloin Toijalan torille, milloin Nokialle ja minne ikinä olen tarvinnut kuljettajaa. Rakastan sinua. Olet minulle todella tärkeä tuki ja turva.

Sydämellinen ja nöyrä kiitokseni teille kaikille äänestäjilleni, jotka olette antaneet ennakkoon tai annatte huomenna sen ainoan äänenne ja luottamuksen osoituksenne minulle. Hyvinvointi tarvitsee puolustajan. Kiitos, että saan puolustaa hyvinvointia kanssanne.

Ystävyydellä ja kiitoksella,

Johanna

Blogi: Kirjastot ovat elämysten ja tiedon aarreaittoja

Maanantai 27.3.2023 - Johanna Loukaskorpi

”Mistä voi löytää? / ja heille kaikille vastataan, / ja siihen suurimpaan lainauspöytään / heille maailmaa kannetaan.” Näin päättyy Ilpo Tiihosen runo Biblio, joka ylistää kirjastoja ja kirjallisuutta elämysten lähteenä. Kirjasto – suurin lainauspöytämme – on suomalaisten käytetyin kulttuuripalvelu ja pidetyin kuntapalvelu.

Viime päivinä on puhuttanut perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran lausunto, kolmen suurimman puolueen puheenjohtajatentissä, kulttuurista luksuspalveluna. Kulttuuri ja taide ei ole luksusta, vaan kulttuuri luo hyvinvointia ja on merkittävä  työllistäjä. Kulttuurin hyvinvointivaikutukset ovat moninaiset. Yksi itselleni merkityksellinen kulttuuripalvelu on kirjastopalvelu.

Suomalaiset viihtyvät ja viettävät aikaansa kirjastossa ja lainaavat edelleen myös kirjoja tiuhaan tahtiin. Pohjoismaisessa vertailussakin Suomi on ykkösenä kirjastojen käytössä. Kotikaupunkini Tampereen asukkaat ovat erittäin ahkeria kirjaston käyttäjiä ja käyttävät kirjastoa enemmän kuin suomalaiset keskimäärin. Asukasta kohden esimerkiksi vuonna 2018 Tampereen kaupunginkirjastoissa tehtiin 12 käyntiä ja 21 lainaa eli kaikkiaan 4,8 miljoonaa lainaa. En itsekään poikkea tästä joukosta, sillä myös minulle kirjasto on aina ollut yksi ehdottomia lempipaikkojani. Olen ahkera lukija ja kirjaston käyttäjä. Tiihosen sanoin kirjastossa voi työntää päänsä tämän maailman lauseisiin. Se on elämysten ja tiedon aarreaitta.

Itse olen ollut vankka kirjastojen puolustaja ja lukutaitotyön edistäjä sekä politiikassa että äidinkielen opettajan työni näkökulmasta. Kirjaston tehtävä on palvella ihmisten tarpeita, ja kirjastot ovatkin muuttuneet yhä enemmän erilaisiksi palvelutaloiksi, joissa voi oppia, tavata ihmisiä tai järjestää tapahtumia. Kirjastojen tapahtumissa käy vuosittain lähes miljoona suomalaista. Tapahtumatarjonta kirjastoissa on tärkeää, mutta itse haluan kuitenkin korostaa kirjastojen merkitystä suomalaisessa lukutaitotyössä ja kirjastojen vahvaa ja merkittävää roolia lukemisen edistäjänä. Me tiedämme, että lasten ja nuorten lukutaito on heikentynyt ja erityisesti poikien lukuinto on liian usein kateissa. Kirjastoilta ei siis tehtäväkenttä lopu vaan vaaditaan entistä vankempaa yhteistyötä peruskoulun ja perheiden kanssa lukemiseen kannustamisessa ja innostamisessa. Mutta juuri siinä ydintehtävässään kirjastot ovat ehdottomia ykkösiä.

Politiikan tehtävä vuorostaan on huolehtia, että jatkossakin kirjastojen rahoituksesta pidetään huolta ja että kulttuuripalveluita kokonaisuudessaan ei ajatella luksuksena vaan kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistäjinä ja suomalaisen sivistyksen takaajina. Valtio tukee kulttuurialaa 1,2 miljardilla ja ala tuottaa jopa 13 miljardia. Luovan alan merkitys on siis iso ja se toimii Suomen kasvun veturina. Kulttuuribudjetin perusrahoitus tulee nostaa prosenttiin valtion budjetista ja siksi on tärkeää näissä vaaleissa äänestää kulttuurimyönteisiä ehdokkaita. 

Mielipidekirjoitus: Lähisuhde- ja kiusaamisväkivalta vaativat toimenpiteitä

Maanantai 20.3.2023 - Johanna Loukaskorpi

Lähes joka toinen 15 vuotta täyttäneistä tytöistä ja naisista kokee elämänsä aikana jonkinlaista fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Kaikki väkivallan teot eivät tule viranomaisten tietoon, vaan lähisuhde- ja perheväkivalta on piiloteltua. Tekijä on usein puoliso, ex-puoliso tai muu läheinen perheenjäsen esimerkiksi ikääntyneen kohdalla aikuinen lapsi. Lähisuhdeväkivalta on vahvasti sukupuolittunutta väkivaltaa ja vallankäyttöä, ja se on meidän suomalaisten suurimpia häpeäpilkkuja.

Euroopan ihmisoikeussopimus, Istanbulin sopimus ja Lapsen oikeuksien sopimus velvoittavat estämään ennalta väkivaltaa ja suojelemaan siltä. Istanbulin sopimus eli naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseksi tehty EU-sopimus määrittää, että valtiolla tulee olla yksi turvakotipaikka 10 000 asukasta kohden. Kaikki Pirkanmaan hyvinvointialueen turvakodit sijaitsevat Tampereella. Pirkanmaan turvakotipaikkamäärät tulisikin saada vastaamaan alueen asukasmäärää ja maantieteellistä laajuutta. Turvakotien lisäksi tarvitaan väkivaltaa ennaltaehkäiseviä palveluita. Pirkanmaalla toimii mm. perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyverkosto.

Lähisuhdeväkivallan lisäksi on puututtava tiukasti koulussa koettuun kiusaamisväkivaltaan. Suomalaislapsista jopa 10—15 % joutuu säännöllisen ja vakavan koulukiusaamisen uhriksi. Peruskouluikäinen on haavoittuvainen, ja väkivallalle altistumisella on isoja vaikutuksia lasten ja nuorten kehitykselle ja oppimiseen. Väkivalta lisää koulupoissaoloja ja altistaa sosiaaliselle syrjäytymiselle. Koulutuksen järjestäjillä ja kouluilla on velvollisuus turvata lapsille ja nuorille turvallinen oppimisympäristö.

Väkivallan teko tai sen uhka aiheuttavat uhrille pelkoa, epätoivoa ja häpeää. Usein häpeä saa uhrin vaikenemaan. Väkivaltaan pitää aina puuttua, ja siitä pitää puhua avoimesti. Olennaista on, että viranomaiset joka tasolla tunnistavat lähisuhde- ja kiusaamisväkivallan uhrit ja ohjaavat heidät avun piiriin. Varhaista puuttumista pidetään yhtenä tärkeimpänä keinona kiusaamisen ja väkivallan estämisessä. Esimerkiksi aikuisten määrän lisääminen kouluissa ehkäisee osaltaan kiusaamista.

Väkivallan uhreille, tekijöille sekä väkivallalle altistuville lapsille tulee tarjota tehokkaita hoito- ja palvelukokonaisuuksia. Suunnitelmallinen työtapa joka hallinnon tasolla edellyttää koordinointia ja moniammatillista ja systemaattista yhteistyötä. Tällä hetkellä valitettavasti iso osa väkivallan vastaisesta työstä on järjestöjen vastuulla tai hankeluontoista. Järjestöjen työn turvaamisen lisäksi väkivallan vastaisen työn tulee olla osa julkista sektoria kunnissa ja hyvinvointialueilla. 

Kirjoitus on lähetetty Aamulehden Lukijalta-palstalle 20.3.2023 ja julkaistiin Aamulehdessä 26.3.2023. 

Kolumni: Suomi - maa, jossa jokaisesta lapsesta voi tulla mitä vaan

Sunnuntai 19.3.2023 - Johanna Loukaskorpi

Yle julkaisi helmikuun puolivälissä koulukoneen, jonka avulla voi tutkia, millaisista taustoista eri koulujen oppilaat tulevat. Koulukone näytti koulukohtaisesti päättötodistusten keskiarvon, alueen palkkatulojen mediaanin, korkeakoulutettujen osuuden, työllisyysasteen ja S2-oppilaiden määrän eri kouluissa. Yle perusteli koneen tekemistä sillä, että näin media voi konkretisoida suomalaisten peruskoulujen eriytymistä ja seikkoja, jotka vaikuttavat lasten oppimiseen.

Monet lasten ja nuorten parissa työskentelevät, kansanedustajat ja tutkijat kritisoivat koulukoneen julkaisua. Yksi voimakkaimmista kritisoijista oli lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen, jonka mukaan Ylen koulukone leimasi tiettyjä kouluja käyviä lapsia. Koulukone on ongelmallinen, sillä se ei vain näytä lähikoulun oppilaiden taustamuuttujia, vaan pahimmillaan vaikuttaa lasten kouluvalintoihin ja lisää koulujen eriytymistä. Vaalien alla peruskoulukeskustelu onkin pyörinyt varsinkin somessa koulushoppauksen, painotusoppilaiden ja monikulttuuristen koulujen tilanteiden ympärillä.

Emme voi sulkea silmiämme siltä seikalta, että oppilaiden taustat eriytyvät ja perhetausta vaikuttaa yhä enemmän oppimistuloksiin. Aiempina vuosikymmeninä perusopetus on pystynyt tasaamaan perhetaustasta johtuvia eroja. Nykyään oppilaan sosioekonomisen taustan perusteella voidaan ennustaa yhä useammin tuleva opintomenestys ja opintopolku.

Hyväosaisista perheistä tulevien oppilaiden lukutaidon tulokset eivät juuri muuttuneet PISA-tutkimuksissa vuosien 2009 ja 2018 välillä, mutta vähäosaisista perheistä tulevien lasten tulokset heikkenivät merkittävästi. Samaan aikaan Suomessa maahanmuuttajataustaiset oppilaat jäävät kantaväestöstä jälkeen enemmän kuin muissa OECD-maissa. Oppimiserojen tasaaminen onkin dosentti Venla Berneliuksen mukaan Suomen kohtalonkysymys.

Omassa tulevaisuuden unelmassani lähikoulu on yhä edelleen paras koulu. Sijaitsipa se missä tahansa kaupungissa tai kunnassa tai millä tahansa alueella. Jotta tähän päästään, tarvitaan lisää rahaa ja vahvempaa koulutuspolitiikkaa. Tarvitaan päätöksiä, jotka eivät aina miellytä kaikkia. Pitää uskaltaa esimerkiksi tarkastella suurissa kaupungeissa koulupolkuja ja oppilaaksiottoalueita.

Koulujen eriarvoistumisen ehkäisy ei ole pelkkää koulutuspolitiikkaa. Se on mitä suuremmassa määrin asuntopolitiikkaa. Monipuolistamalla vanhojen alueiden asuntojakaumaa ja -tuotantoa ja tekemällä uusista alueista asuntorakenteeltaan mahdollisimman sekoittunutta voidaan jarruttaa alueellista eriytymistä. Me sosialidemokraatit olemme halunneet panostaa lähiö- ja aluekehittämiseen. Tampereella olemme nostaneet lähiökehittämisen ja lähiöohjelmatyön pormestariohjelmaan.

Kotikaupungissani Tampereella on tietoisesti pyritty kehittämään vanhoja asuinalueita julkisten ja yksityisten investointien avulla. Esimerkiksi aiemmin huonomaisen Tesoman maine on onnistuttu kääntämään. Alueelle on rakennettu uusi yhtenäiskoulu, lisätty harrastus- ja liikuntaolosuhteita ja julkista taidetta. Liikekeskuksen yhteyteen tehtiin julkisen ja yksityisen yhteistyönä toimiva hyvinvointikeskus, jossa on terveys- ja sivistyspalveluita ja järjestön ylläpitämä yhteisökahvila. Lisäksi alueen joukkoliikenneyhteyksiä vahvistettiin lähijunaseisakkeella. Tesoma toimii hyvänä esimerkkinä alueesta, jota on kehitetty sitoutuneesti ja joka on saanut kokonaan uuden nosteen.

Peruskoulujen eriarvoistumisen ehkäisyssä toimivammaksi keinoksi on osoittautunut tarveperustainen tasa-arvoraha, jonka avulla voidaan pienentää koulun ryhmäkokoja, lisätä koulunkäynninohjaajia, erityisopettajia, nuoriso-ohjaajia ja kouluvalmentajia, vahvistaa monikielistä ohjausta, kielellistä tukea ja kouluttaa henkilökuntaa kielitietoiseen opetukseen. Opetuksen on oltava riittävän yksilöllistä ja lapsen tilanteet huomioivaa, sillä siitä hyötyvät erityisesti ne, joilla kodin keinot auttaa ovat rajalliset.

Myös koulutiloilla on merkitystä. Peruskorjaamalla tai rakentamalla kokonaan uudet koulurakennukset saadaan lisää viihtyisyyttä ja ajantasaiset oppimisympäristöt. Harrastusmahdollisuuksia ei myöskään pidä väheksyä. Harrastamisen Suomen mallilla pystytään tarjoamaan laajasti ja monipuolisesti maksuttomia taide-, kulttuuri- ja liikuntaharrastuksia omalla koululla.

Ratkaisuja tasa-arvoisempaan aluekehitykseen ja yhdenvertaisempaan koulutuspolitiikkaan löytyy. Se ei ole utopiaa, mutta vaatii pitkäjänteistä, sektorit, kunnan palvelualueet, hyvinvointialueen ja kunnan yhdyspinnat ylittävää laajapohjaista yhteistyötä. Kun kaikki kulkevat samaan suuntaan, voi jokaisesta lapsesta missä tahansa koulussa tulla mitä tahansa.

Osan puolueista retoriikkaan tällaiset keinot eivät kuitenkaan sovi, sillä niiden edistäminen vaatisi sitoutumista yhteiseen kehittämiseen, lisärahoitukseen ja maahanmuuttajaperheiden osallisuuden vahvistamiseen – leimaamalla tietyt oppilaat, koulut ja alueet, on helpompi kalastella ääniä. 

Kolumni on julkaistu Tiedelehti Hybriksessä 26.3.2023. 

Kolumni: Demokratia on arvokasta

Keskiviikko 8.2.2023 - Johanna Loukaskorpi

Vierailin 28.1. Multisillassa Suuressa vaalijuhlassa. Tapahtuma järjestettiin yhteistyössä kirjastojen demokratiahankkeen, Tampereen kaupungin ja 3. sektorin toimijoiden kanssa. Tilaisuudessa haastateltiin vaikuttajia ja saattoi tavata kuntapäättäjiä tai eduskuntavaaliehdokkaita. Järjestäjien tavoite oli vahvistaa kuntalaisten yhteiskunnallista osallistumista iästä tai taustasta riippumatta ja tehdä päättäjistä helpommin lähestyttäviä.

Puolueiden jäsenmäärät ja vaalien äänestysprosentit ovat tasaisesti laskeneet. Erityisesti kaupunkien lähiöissä äänestysprosentit ovat surkeita. Esimerkiksi aluevaaleissa äänestysprosentti oli Multisillassa 36 % ja Pohjois-Hervannassa 38 %. Ihmisten tausta ja sosioekonomiset erot näkyvät osallistumisessa. Hyvä taloudellinen asema lisää poliittista osallistumista ja huono taloudellinen asema vähentää sitä. Tehokkain tapa parantaa poliittista yhdenvertaisuutta onkin kaventaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta.

Luottamus demokratiaan ja politiikkoihin on laskenut. Politiikkaa pidetään likaisena, vaikka suurin osa politiikassa mukana olevista on tavallisia ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa yhteisiin asioihin tai tehdä lähiympäristöstä, Suomesta tai maailmasta parempi paikka. Puolueilla on eroja, ja erot näkyvät esimerkiksi siinä, miten eri ihmisryhmistä puhutaan. Puhutaanko vaikkapa maahanmuuttajista kunnioittavasti vai halveksien?

Demokratiaan liittyy äänestäminen ja se, että vaaleissa voi vaihtaa päättäjiä. Yhtä lailla demokratiaan liittyy vireä kansalaisyhteiskunta. Se että kansalaiset voivat vaikuttaa eri tahoilla muun muassa järjestöissä tai AY-liikkeessä. Demokratiaa on sananvapaus. Se että voi pelkäämättä ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Demokratiaa on, että päättäjät kuuntelevat ja voivat itsekin muuttaa mielipidettään.

Poliittinen tilanne Venäjällä, Valko-Venäjällä tai EU-maa Unkarissa osoittaa, että demokraattinen kehitys ei ole itsestään selvää. Demokratiamme on arvokasta. Sen eteen on tehtävä töitä ja sitä on puolustettava. Onnea kevään ehdokkaille – demokratian sankareille.

Kolumni on julkaistu Tamperelaisessa 8.2.2023

Kolumni: Kolme yötä jouluun

Keskiviikko 21.12.2022 - Johanna Loukaskorpi

… ja yksitoista yötä, kun sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastuspalveluiden järjestämisvastuu siirtyy kunnilta Pirkanmaan hyvinvointialueelle. Syksyn aikana hyvinvointialueella on hoitoon pääsyn kriteereitä, palkkioita ja asiakasmaksuja yhdenmukaistettu. Tamperelaisten ikäihmisten osalta on tehty ikäviäkin päätöksiä. Esimerkiksi vähävaraisille ikäihmisille on tarjottu kotona asumisen tukena siivouspalvelua. Se loppuu hyvinvointialueen aloittaessa. Sama kohtalo on lähitorikortilla, jolla ikäihmiset ovat saaneet alennusta lähitorilla ruokailusta.

Palveluiden yhdenmukaistaminen ei saa johtaa vain palveluiden heikennyksiin. Tulevina vuosina hyvinvointialueella pitää pystyä tuottamaan myös palveluita, jotka eivät ole lakisääteisiä mutta tukevat ikääntyneiden kotona asumista tai perheiden hyvinvointia.
Aluevaltuusto hyväksyi joulukuussa hyvinvointialueen strategian ja talousarvion ensi vuodelle. Talousarvio on 2,6 miljardia, ja se on 63,5 miljoonaa alijäämäinen. Osa puolueista on pelotellut alijäämällä. Rakenteellinen alijäämä oikaistaan ensi vuonna, kun kuntien tilinpäätökset valmistuvat ja tämän vuoden sotekustannukset selviävät. Strategia Tärkeintä on ihminen kuvaa sitä, miksi uudistus on tehty. Ihmistä – ei hallintoa tai organisaatiota – varten.

Pirkanmaan hyvinvointialue aloittaa hankalassa tilanteessa. Päivystys on pahasti ruuhkautunut. Henkilöstövaje vaivaa joka tasolla. Henkilökunta on monissa palveluissa jaksamisensa äärirajoilla. Toisaalta vahvemmalla järjestäjällä on jatkossa enemmän keinoja etsiä ratkaisuja ongelmiin kuin pirstaleisella kuntakentällä on ollut.

Itse jatkan tammikuussa 5,5 vuoden jälkeen osa-aikaisena apulaispormestarina. Samalla palaan koulumaailmaan Etelä-Hervannan kouluun apulaisrehtoriksi. Tunnen samaan aikaan luopumisen haikeutta ja iloa uudesta. Sama tunne on varmasti monella pelastus-, sosiaali- ja terveyspalveluiden ja oppilashuollon tekijällä. Toivotan teille kaikille hyvää jatkoa ja menestystä hyvinvointialueen työntekijöinä. Samalla toivotan kaikille lukijoille rauhaisaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2023!

Kolumni on julkaistu Tamperelaisessa 21.12.2022. 

BLOGI: Kuljetusongelmat aiheuttaneet kohtuuttomia tilanteita vammaisille

Perjantai 9.12.2022 - Johanna Loukaskorpi

Tuomi-Logistiikan hoitamissa vammaiskuljetuksissa on aika ajoin ollut ongelmia, mutta tänä syksynä ongelmat ovat kärjistyneet ja lisääntyneet huomattavasti. Kuljetusten ongelmat ovat aiheuttaneet vammaisille ihmisille kohtuuttomia ja epäinhimillisiä tilanteita. Olen saanut syksyn aikana kymmenittäin palautteita kuljetuksista.

Pyysin Tuomi-Logistiikan edustajia sosiaali- ja terveyslautakunnan kokoukseen 8.12. kertomaan, miten he aikovat ratkaista kuljetusongelmat. Pyysin myös vammaisneuvostosta palautetta kyytien ongelmista. Sain vammaisneuvostolta 27 eri viestiä, lisäksi minua ovat syksyn aikana lähestyneet Ylöjärven vammaisneuvosto ja lukuisat yksittäiset vammaiset sekä yksi veteraani.

Keskeinen viesti kaikissa palautteissa on, että kyydit tulevat usein myöhässä, jolloin asiakas myöhästyy omasta suunnitellusta tapaamisestaan ja Kuohken puhelinpalvelun jonotusajat ovat kohtuuttoman pitkät 15 minuutista jopa tuntiin. Lisäksi palautetta tulee siitä, että Kuohken puhelinpalvelusta ei vastata, taksin saaminen kestää pitkään, taksi on lähetetty väärään päähän kyytiä, kyytiä ei löydy tilausjärjestelmästä ja että kuljettajien asenne ei aina ole asiallista ja että vaihtuvat kuljettajat aiheuttavat turvattomuutta.
Työssäkäyville ja opiskeleville vammaisille tilanteet näyttäytyvät erityisen hankalina. Monella kuljetuksiin liittyvät ongelmatilanteet ovat lähes päivittäisiä tai toistuvat jopa aamuin illoin. Kun kuljetuspalvelut, joiden pitäisi mahdollistaa vaikeavammaisillekin työssäkäynti, eivät toimi, se vaikeuttaa työssäkäyntiä ja aiheuttaa merkittävää stressiä. Moni erityisnuori taas myöhästyy koulusta päivittäin tai joutuu odottamaan kyytiä koulupäivän jälkeen aivan liian pitkään.

Tässä muutamia saamiani asiakaspalautteita viime päiviltä:

”Olin tilannut edellisiltana työmatkan kotoa toimistolle ja lähtöajaksi oli luvattu klo 7.55, sillä minulla piti alkaa palaveri klo 8.30. Kun autoa ei ollut tullut vielä klo 8.07, rupesin soittamaan Kuohkeen, jonne jonotin yli 20 minuuttia ja puhelu siirtyi Aluetaksin sotelinjaan. Auto tuli klo 8.50 ja olin myöhässä töistä yli puoli tuntia.” asiantuntijatyötä tekevä vammainen

”Me tehdään lähestulkoon päivittäin reklaamatioita Kuohkeen. Tämä on niin surullista ja tätä nykyä paljon meidän työajasta menee reklamaatioon ja odotukseen. Toivottavasti asiaan pian tulee muutos! Wärjäämön työntekijä

”Kotinsa ulkopuolella asioidessaan äitini on täysin kuljetuspalveluista riippuvainen. Olen huolissani äitini terveydestä, jos hän joutuu pitkiä aikoja pakkasessa kyytiä odottelemaan. On myös valitettavaa, että äitini joutuisi jättämään satunnaiset kodin ulkopuolelle sovitut tapaamiset kokonaan väliin ja sulkeutumaan kotiinsa vain sen takia, että ei voi luottaa kuljetusten toimivuuteen.” iäkkään liikuntarajoitteisen äidin poika

Sosiaali- ja terveyslautakunta käsitteli eilen kokouksessaan kuljetusongelmia ja niistä tulleita palautteita. Lautakunta päätyi pyytämään selvityksen joulukuun loppuun mennessä Tuomi-Logistiikalta, joka sisältää toimenpide-esitykset siitä, miten nämä ihmisten arkea ja elämää heikentävät sekä hyvinvointia ja terveyttä vaarantavat ongelmat aiotaan ratkaista. Soitin tänään vielä Tuomi-Logistiikan toimitusjohtaja Vesa Haapamäelle ja keskustelin asiasta hänen kanssaan. Meillä oli hyvä ja asiallinen keskustelu ja lautakunta toiveet tulivat kuulluksi.

Lautakunta edellyttää, että vammaispalvelulain edellyttämät kuljetukset ja niiden tilaus-toimitusketju toimii ja kuljetusten luotettavuus parantuu. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun palveluiden järjestäjä vaihtuu Tampereen kaupungista Pirkanmaan hyvinvointialueelle. Tulen itse seuraamaan tilannetta myös hyvinvointialueen päättäjänä. Sosiaali- ja terveyslautakunta seuraa palveluiden järjestämisen siirtoa keväällä kahdessa kokouksessaan. 17.1. kokouksessamme käsittelemme Tuomi-Logistiikan selvitystä.
Monelta vammaiselta on mennyt luottamus Tuomi-Logistiikkaan. Moni ei enää jaksa myöskään reklamoida palvelun laadusta. Luottamuksen palauttaminen vaatiikin selkeitä parannuksia toimintaan ja muutoksia nykyiseen. Esimerkiksi velvoitekuljettajien määrää on lisättävä, asiakaspalautteisiin on vastattava nopeasti ja puhelinpalveluun tarvitaan lisää henkilökuntaa.

On äärimmäisen huolestuttavaa, että Tuomi-Logistiikka ei tällä hetkellä suoriudu sille asetetuista tehtävistä ja ongelmat ovat pitkäkestoisia. Palveluiden järjestäjän vastuulla on, että vammaisten ihmisten lakisääteiset kuljetuspalvelut toimivat moitteetta. Kuljettaja- ja autopula tai järjestelmävaihdos eivät voi olla jatkuvasti syitä sille, miksi kuljetukset eivät toimi. Tarvitaan ratkaisuja ei enää selittelyjä!

”Kootusti voisi ilmaista, että nyt ei toimi oikein mikään.” vammainen

Blogi on julkaistu 9.12.2022 Tampereen demareiden kotisivuilla.