Puhe valtuustossa: Liikunta- ja kulttuuriohjelma 2013-2020

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Olen ollut neljä vuotta sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakunnassa. Ne ovat olleet hyviä vuosia. Lautakuntaa ovat johtaneet apulaispormestari Pesä ja Parviainen hyvällä, luottamusta herättävällä tavalla. Erityisesti olen ollut vakuuttunut apo Olli-Poika Parviaisen kyvystä pitää liikunnan ja kulttuurin puolta. Olenkin iloinen, että hän jatkaa lautakunnan johdossa. Lautakunta on ollut melko yhtenäinen ja pitänyt tiukasti ääntä kulttuuria ja liikuntaa koskevissa asioissa. Äänestyksiin on jouduttu harvoin. Olemme muun muassa hyväksyneet sivelassa hyvässä hengessä liikunta- ja kulttuuriohjelman vuosille 2013-2020.

En puutu ohjelmaan sen tarkemmin, koska olen ollut sitä hyväksymässä, mutta haluan kuitenkin nostaa ohjelmasta yhden asian. Liikunta- ja kulttuuriohjelmaan on kirjattu seuraava kohta. Tämän kohdan toteuttamisessa tulevan neljän vuoden aikana tänään valitut sivelan jäsenet joutuvat kovaan prässiin. ”Julkistalouden kiristyessä nykyisen kaltaisen palvelutason ylläpitäminen ei ole mahdollista, minkä vuoksi kunnan tarjoamia vapaa-ajanpalveluita tulee tarkastella kriittisesti.”

Ohjelmaan on kirjattu, että sellaisista palveluista voidaan luopua, jotka eivät ole tunnettuja ja joiden käyttö supistuu; sellaisten harrasteiden tukemisesta, joissa harrastaminen kasautuu pienille aktiiviryhmille sekä yksityisen sektorin kanssa päällekkäisistä rakenteista ja palveluista. Minulle on lautakunnassa vakuutettu, ettei tämän varjolla olla lakkauttamassa lähikirjastoja. Tosin valtuuston koulutuksessa Aulangolla tuli jälleen sellainen tunne, että eteläisen alueen pienet, usein koulujen yhteydessä olevat kirjastot, ovat ehkä kuitenkin uhattuina.      

Monet tutkimukset ovat osoittaneet ja olen sen myös omassa työssäni äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana huomannut, kuinka lasten ja nuorten omaksi huviksi ja vapaa-ajan kuluksi tarkoitettu lukeminen on vähentynyt merkittävästi viimeisinä vuosina. Kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää ajattelukykyä, lisää mielikuvitusta, parantaa sanavarastoa ja kielellistä kehitystä, auttaa tiedon jäsentelyssä ja ymmärtämisessä sekä tuottaa elämyksiä. 

Kirjastoilla on tärkeä rooli lasten ja nuorten lukemisen edistämisessä. Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relanderin mukaan kirjaston tulisi olla rollaattorimatkan päässä kotoa. Kirjastojen ei tule olla vain rollaattorimatkan päässä, vaan myös koulumatkan varrella. Koulujen yhteydessä olevilla lähikirjastoilla on paras mahdollisuus yhdessä koulun kanssa opettaa lapset lukijoiksi. Välituntisin, oppitunneilla ja koulun jälkeen lapsi parhaiten löytää tiensä kirjaston vakituiseksi käyttäjäksi. Hyvä lukutaito on yksi merkittävimmistä tekijöistä, joka ehkäisee syrjäytymistä.

Koulujen yhteydessä ja  välittömässä läheisyydessä olevia kirjastoja ei tule säästösyistä sulkea, vaan uuden lautakunnan ja viimeiseksi valtuuston, tulee kantaa huolta lähikirjastojen tulevaisuudesta. Lähikirjastot eivät ole se, mistä tässä kaupungissa on varaa taloudellisista syistä luopua. Lähikirjastot ovat matalan kynnyksen palveluita, joiden palvelut kohdentuvat juuri sinne, missä palvelua tarvitaan. Haluan muistuttaa, että kirjastopalvelut ovat Tampereella käytetyin ja kiitetyin kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden muoto.