VASTINE AL: Osa maamme päättäjistä puhuu kirjojen ja lukemisen puolestaTiistai 10.2.2015 - Johanna Loukaskorpi Arto J. Heinämäki kirjoitti Aamulehden mielipidekirjoituksessaan (AL 4.2.), etteivät päättäjät puhu kirjojen puolesta. Haluan oikaista tätä väitettä. Osa päättäjistä puhuu kirjojen ja lukemisen puolesta. Esimerkiksi itse olen kirjoittanut lukemisesta, lukemattomuudesta, kirjastoista ja kirjallisuudenopetuksesta useita mielipidekirjoituksia, kolumneja ja pitänyt niihin liittyviä puheita eri tapahtumissa. Yhtenäiskoulun opettajana olen selvillä lasten ja nuorten lukutottumuksista ja mielikirjoista. Heinämäki muistuttaa, että kirjan arvonlisävero on Suomessa korkeampi kuin muissa EU-maissa. Verotuksella on varmasti vaikutusta kirjan heikentyneeseen asemaan. Ensi vaalikaudella perinteisen kirjan ja E-kirjan arvonlisäveroa tulisi pudottaa eurooppalaiselle tasolla. Kirjan alv:n suuruus ei kuitenkaan ole ainoa syy lukuinnon laimenemiseen. Kirjoja saa kirjastoista, ja niiden merkitystä pidän tärkeämpänä kuin kirjojen alv:n pudottamista. Tampereella ja monissa naapurikunnissa on viime vuosina supistettu kirjastoverkkoa, mikä on huolestuttava ilmiö ja väärä säästökohde. Matalan kynnyksen lähikirjastot ovat asukkaille tärkeitä. Kirjaston vaivaton saavutettavuus on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymys. On hyväksyttävä, että lukutottumukset ovat muuttuneet. Kirja kilpailee ajastamme netin, sosiaalisen median ja viihteen kanssa. Syvällistä ja analyyttista lukutaitoa tarvitaan myös pelien ja somen maailmassa. Päiväkotien ja koulujen merkitys kirjallisuuteen tutustuttajina ja kirjan ystäväksi kasvattajina on entistä suurempi. Lukutaitoa ei voi opettaa vain alakoulun ensi luokilla, vaan se on koko pitkän koulupolun sivistystehtävä. Erilaiset somessa toteutetut hauskat kampanjat ja –haasteet nostavat kirjan ja kirjallisuuden näkyvyyttä ja kiinnostusta lukemiseen. Presidentti Niinistö ja rouva Jenni Haukio ovat Kirjan vuoden 2015 suojelijoita. Kirjan vuosi on suomalaisen kirja-alan yhteinen hanke, joka muistuttaa eri tempausten kautta lukemisen merkityksestä elämysten lähteenä. Presidenttipari on haastanut suomalaiset antamaan lapsille lukuaikaa ja kannustamaan kirjojen ääreen. Presidentin ja hänen puolisonsa askelia on hyvä seurata. Hyvä lukutaito on nykyään välttämättömyys, sillä heikot lukijat ovat vaarassa syrjäytyä opiskelu- tai työelämästä. On hyvä silti muistaa, ettei kirjallisuuden lukeminen tee kenestäkään sen parempaa ihmistä kuin musiikin tai urheilun harrastaminen. Monipuolinen liikunta-, kulttuuri- ja taidekasvatus tukee parhaiten lasten ja nuorten kehitystä. Taiteen, kuten draaman, kirjallisuuden tai sirkuksen kautta oppiminen, lisää ymmärrystä omaan itseen ja toisiin sekä kasvattaa terveyttä, itsetuntoa ja luovuutta. Kirjoitus on julkaistu AL:n Lukijalta-palstalla 10.2.2015 |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjat, lukeminen, vastine, netti, vapaa-aika, kirjallisuus, mielikirjat, lukutottumukset, kirjastot, koulut, Niinistö, Haukio |
KOLUMNI Pirkkalainen: Lukemattomia lukemattomia poikia (ja tyttöjäkin)Keskiviikko 4.2.2015 - Johanna Loukaskorpi Maailman paras peruskoulu synnyttää maailman parhaat lukijat. Todellisuus on tylympi. Peruskoulun läpäisevistä pojista joka kahdeksas ei osaa lukea hyvin, jotta menestyminen jatko-opinnoissa olisi mahdollista tai riittävät työelämävalmiudet. Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila nostaa vuoden 2015 teemaksi koulutuksen eriarvoistumisen. Yksi sitä lisäävä tekijä on tyttöjen ja poikien lukutaitoerot. Vuonna 2012 pojista heikkoja lukijoita oli 18 % ja tytöistä 5 %. 15-vuotiaista pojista puolet ei lue vapaa-ajalla kirjallisuutta. Pisa-tutkimus osoittaa, että Suomessa erot sukupuolten välillä ovat OECD-maiden suurimmat. Pojat ovat lukutaidossa 1,5 vuotta tyttöjä jäljessä. Eikä siinä kaikki, tyttöjen lukutaitokin on heikentymässä. Perinteinen kirja ei ole pitänyt pintaansa kilpailussa vapaa-ajasta. Sen ovat syrjäyttäneet tietokone-, netti- ja kännykkäpelit ja sosiaalisen median lisääntynyt käyttö. Lapsilla ja nuorilla ei ole enää aikaa lukea. Syksyllä 2014 Suomessa vieraili yhdysvaltalainen lukutaitotutkija William B. Brozo. Hänen mukaansa lukutaito näkyy opintomenestyksessä ja sosiaalisessa hyvinvoinnissa. Miten kannustaa astetta kovemmat jätkät lukemaan, sillä heikko lukutaito lisää vaaraa syrjäytyä? Lasten ja nuorten, varsinkin poikien, lukemattomuuteen ja lukumotivaation lisäämiseen on heräilty eri puolilla maata. Esimerkiksi Etelä-Pohjanmaalla on käynnissä hanke, jossa alueen kuntiin on perustettu lukukerhoja. Kerholaiset valitaan opettajien suositusten, oman tai kodin kiinnostuksen kautta. Kerhot on suunnattu heikoille lukijoille. Niiden tarkoitus on rohkaista tarttumaan tarinoihin ja luomaan lukutottumusta lapsille, joille lukeminen ei ole ollut aiemmin mielekästä. Lukukerhojen myötä monen lapsen lukutaito on parantunut. Hämeenlinnan yhteiskoulussa lähi- ja koulukirjasto yhdistettiin. Kirjasto sai tilat peruskoulun sisältä. Aula ja pari luokkatilaa täyttyivät kirjoista. Niistä tuli näkyvä osa koulupäivää. Välitunnilla oppilas voi tarttua nuortenkirjaan, lukea lehtiä tai sarjakuvia. Lukukerhot, -porkkanat ja draamalliset kirjallisuustunnit kannustavat osaa koululaisista lukemaan enemmän. Miespuoliset lukevat esikuvat ovat erittäin tärkeitä poikien lukumotivaation lisääjiä. Kotien ilmapiirillä on myös merkitystä lukuharrastuksen tukemisessa. Finlandia-palkinnon voittanut Jussi Valtonen totesi eräässä haastattelussa, että hänen onnensa olivat lukevat kaverit. Kavereiden kirjavinkit otetaan todesta. Jokaisella pojalla (ja tytöllä) olisi hyvä olla vähintään yksi lukeva kaveri. Kolumni on julkaistu Pirkkalainen-lehdessä 4.2.2015 |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lapset, nuoret, lukutaito, lukemattomuus, lukumotivaatio, kirjallisuus, kirjasto, lukukerho |
MIELIPIDEKIRJOITUS Tamperelainen: Kaupunginvaltuusto säästi Väinö Linnan rahastonLauantai 15.11.2014 - Johanna Loukaskorpi Syyskuun valtuuston kokoukseen tuotiin virkamiesesitys, jossa olisi lakkautettu muiden kaupungin rahastojen ohessa Väinö Linnan rahasto. Demareiden Riitta Ollila esitti pykälän jättämistä pöydälle, sillä päätösesityksestä puuttuivat riittävät perustelut sekä liite rahaston säännöistä. Väinö Linnan rahaston lakkauttamisprosessi kuvaa hyvin päätöksentekoa valtuustossa. Moni merkittävä päätös menee läpi puheenjohtajan nuijan kopautuksella, ellei joku aktiivinen valtuutettu tai valtuustoryhmä kiinnitä asiaan huomiota. Väinö Linnan rahaston tarkoituksena on suomenkielisen kaunokirjallisuuden edistäminen. Rahasto on perustettu vuonna 1962 ja ensimmäisen kerran palkinto, sillä kertaa 20 000 markkaa, myönnettiin vuonna 1967 kirjailija Eeva-Liisa Mannerille. Rahasto perustettiin kaupunginvaltuuston tähän tarkoitukseen osoittamalla alkupääomalla. Rahastosta voidaan myöntää sekä palkintoja että apurahoja. Palkintoja on myönnetty vuosien varrella yhteensä kymmenen kappaletta Eeva-Liisa Mannerin lisäksi Hannu Salamalle, Martti Joenpolvelle, Väinö Kirstinälle, Eila Pennaselle, Asko Martinheimolle, Kalle Päätalolle, Kari Aronpurolle, Jaakko Syrjälle ja Kirsi Kunnakselle. Kaikki palkinnon saaneet kirjailijat ovat erityisen ansioituneita ja merkittäviä kirjallisen työn tekijöitä Tampereella ja lähiseudulla. Olisi ollut suuri häpeä, että tällainen rahasto olisi lakkautettu valtuustossa tietämättömyyden vuoksi. Esityksen palkinnon myöntämisestä tekee luovan kirjallisen työn palkitsemistoimikunta. Toimikunta on sitoutunut työhönsä ja kaikki toimikunnan jäsenet ovat opiskelleet kirjallisuutta, toimivat tai ovat toimineet työuransa aikana kulttuurin, tieteen tai kirjallisuuden parissa. Lopullisesti palkinnoista päättää kaupunginhallitus toimikunnan esityksestä. Euroaikana palkinnot ovat vakiintuneet 10 000 euron suuruisiksi. Luovan kirjallisen työn toimikunta tekee esityksen myös vuosittain jaettavasta Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnosta, johon kaupungin talousarviossa on ollut erillinen määräraha vuodesta 1944. Tampere onkin ollut Suomessa ensimmäinen kaupunki, joka on palkinnut kirjailijoitaan. Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto on myönnetty tamperelaisten kirjailijoiden ansiokkaille teoksille. Palkinto on saatettu antaa joskus myös Tampere-aiheisista kaunokirjallisista teoksista. Tampere ei mielestäni riittävästi hyödynnä tämän kirjallisuuspalkinnon arvoa kulttuurikaupunkimarkkinoinnissaan. Palkinnon arvoa nostaisi sen tunnettavuuden lisääminen. Valtuutettu Riitta Ollilan muutosesitystä Väinö Linnan rahaston säilyttämisestä lokakuun valtuuston kokouksessa kannatti useamman valtuustoryhmän edustaja. Lopulta muutosesitys hyväksyttiin yksimielisesti. Muutosesityksen hyväksyminen oli kirjallisuuskaupunki Tampereen ja kulttuurin voitto. Tampere voi edelleen kutsua itseään kirjallisuuskaupungiksi. Kirjoitus on julkaistu Tamperelaisen mielipidesivuilla 15.11.2014 |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Väinö Linna, luovan kirjallisen työn toimikunta, Tampere, rahasto, kulttuurikaupunki, kirjallisuus, valtuusto |
MIELIPIDEKIRJOITUS AL: Lasten ja nuorten lukuinto on Suomessa kadonnutTorstai 28.8.2014 - Johanna Loukaskorpi 15-vuotiaista pojista puolet ei lue vapaa-ajallaan kaunokirjallisuutta Myös tyttöjen lukeminen on vähentynyt viime vuosina selvästi. Suomalaisnuorten lukutaidon tulokset ovat edelleen Pisa-tutkimuksessa kansainvälisesti vertailtuna hyviä, vaikka nuorten lukutaito onkin heikentynyt. Heikkojen lukijoiden osuus on kasvanut ja erinomaisten lukijoiden osuus vähentynyt. Pisa-tutkimus osoittaa, että Suomessa erot sukupuolten välillä ovat OECD-maiden suurimmat. Pojat ovat lukutaidossa 1,5 kouluvuotta tyttöjä jäljessä. Lukeminen on yhä harvemman nuoren mielestä kiinnostava vapaa-ajanviettotapa. Kirja kilpailee lasten ja nuorten vapaa-ajasta muun muassa nettipelien, kännykän käytön lisääntymisen ja sosiaalisen median sovellusten kanssa. Moni nuori lukee enää vain koulusta äidinkielen opettajan määräämät kokonaisteokset. Yhä useammalle 13—16-vuotiaalle kokonaisten kirjojen lukeminen tuottaa vaikeuksia, ja kirjojen lukeminen koetaan työlääksi ja epämiellyttäväksi. Yläkoulun äidinkielen opettajat ovat joutuneet uuden pulman ääreen, kun tavallisille nuorille täytyy etsiä luettavaksi selkokielisiä ja lyhennettyjä teoksia tai valita sivumäärältään lyhyitä kirjoja. Valtakunnallinen Lukuinto-ohjelma yrittää elvyttää lukutaitoa ja nostaa lasten ja nuorten motivaatiota lukemista kohtaan. Taustalla on huoli lasten lukutaidon vähenemisestä ja rapistumisesta. Esimerkiksi Kauhajoella 12—13-vuotiailta koripallopoikia odottaa bussissa koulun ja kirjaston yhteistyössä keräämä kirjakassi, josta pojat löytävät lukemista, jota he voivat lukea pitkilläkin pelireissuilla. Vastaavanlaisia hankkeita suunnitellaan ja kehitellään muuallakin maassa. Lukuvuotta 2014—2015 vietetään kouluissa Lukuinnon teemavuotena. Teemavuoden soisi näkyvän laajasti ala- ja yläkoulujen arjessa, vanhempainilloissa sekä teemapäivissä. Lasten ja nuorten ja erityisesti poikien olisi hyvä tavata kouluissa myös innostuneita miespuolisia lukijoita ja kirjavinkkareita, jotka voisivat jakaa lukemisen ilosanomaa ja kannustaa sekä motivoida myös poikia lukemaan. Varsinkin alakouluissa lukevan miehen malli on vahva kannustin oman lukuinnon heräämiseen. Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksessa sekä ala- että yläkouluissa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota siihen, että tarjolla on kirjallisuutta, joka puhuttelee poikia ja tyttöjä. Toiminnalliset ja elämykselliset kirjallisuustunnit voivat innostaa osan lapsista ja nuorista tarinoiden pariin. Tilaratkaisuissa tulee miettiä mahdollisuuksia, missä koulut ja kirjastot toimisivat samoissa tiloissa. Kun kirjat ovat läsnä lasten ja nuorten arjessa, niihin tarttuu helpommin. Kirjoista tulee näkyvä osa koulupäivää. Koulujen ja kirjastojen monipuoliseen yhteistyöhön on osoitettava resursseja. Koulujen yhteydessä olevien lähikirjastojen ovia ei saa säästösyistä sulkea. Lasten ja nuorten lukuinnostus ja lukutaidon parantaminen ovat koko yhteiskunnan etu ja voimavara, joihin satsaaminen näkyy pitkälle tulevaisuuteen. Kirjoitus on julkaistu AL:n Lukijalta-palstalla 28.8.2014 |
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lukuinto, lukeminen, kirjat, nuoret, lapset, opetus, kirjallisuus, äidinkieli, koulu, kirjavinkkaus, lukija |
Mielipidekirjoitus Tori: Suomalaisnuorten lukutaito heikkeneeKeskiviikko 2.5.2012 - Johanna Loukaskorpi Vaikka suomalaisnuoret ovat olleet lukutaidon Pisa-tutkimusten kärjessä vuosia, törmää äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja yhä useammin yläasteikäisiin nuoriin, jotka ovat onnistuneet luovimaan läpi alakoulun lukematta yhtään ainoata kaunokirjallista opusta. Sama meno jatkuu yläkoulussa. ”Mä en oo ikinä lukenu yhtään kirjaa, enkä mä perusta tälläsistä kirjajutuista”, toteaa yhdeksäsluokkalainen poika. Lukeminen ei innosta, eikä motivoi. Lukutaidon ylläpitäminen ei ole tarpeellinen taito, sillä kaikkihan lukea osaavat. Vai osaavatko? Mielipidekirjoitus on julkaistu Tori-lehdessä 2.5.2012
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lukutaito, heikkeneminen, nuoret, pisa-tutkimus, koulu, kaunokirjallisuus |