PUHE: Tampereen omakotiyhdistysten keskusjärjestö 60 vuotta

Perjantai 5.10.2018 klo 16:02 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät omakotiyhdistysihmiset,
Lämpimästi tervetuloa Raatihuoneelle. Sydämelliset onnitteluni Tampereen kaupungin puolesta 60-vuotiaalle Tampereen omakotiyhdistysten keskusjärjestölle.

Omakotiyhdistysten keskusjärjestö on nimensä mukaisesti tamperelaisten omakotiyhdistysten katto- ja edunvalvontajärjestö. Keskusjärjestöön kuuluu 37 tamperelaista omakotiyhdistystä, joissa on noin 7500 jäsentaloutta ja asukkaita noin 30 000. Tampereelle oli perustettu useita omakotiyhdistyksiä jo ennen sotia, mutta kaupungin kehittyessä ja asukasmäärän kasvaessa tuli tarve yhdistää voimat. Tuula Puranen kirjoittaa kirjassa Hartiavoimin - Tampereen Omakotiyhdistysten Keskusjärjestön historiikki 1958-2008, että 1950-luvulla jo ymmärrettiin, että omakotiyhdistysten on liitettävä voimansa yhteen, jotta voitiin paremmin hoitaa kaikkia omakotiasukkaita koskevia asioita. Keskusjärjestön perustaminen merkitsikin omakotiasukkaiden etujen ajamista koko kaupungin alueella.

Kunnallisalan kehittämissäätiön viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan suuri osa suomalaisista haluaisi asua omakotitalossa. Omakotitalon valitsisi asumismuodokseen mieluiten 56 prosenttia, kerrostalossa asuisi 20 prosenttia ja rivitalossa 12 prosenttia suomalaisista. Samaisen tutkimuksen mukaan omakotitaloasujista 87 prosenttia haluaa jatkossakin asua omakotitalossa. Myös kerrostaloasujista kolmannes haluaisi muuttaa omakotitaloon. Kyselyyn vastanneista ihmisistä asuinpaikakseen vajaa kolmannes valitsisi pientaloalueen lähellä kaupungin keskustaa.

Tampereella 15-20 minuutin matkan päässä Keskustorista on huomattavan paljon pien- ja omakotitaloja. Pientaloasumisen suosion ymmärtää helposti. Itsekin asun paritalossa Härmälässä, jonka omakotiyhdistykseen itse olen kuulunut jo vuosia. Yhdistys on Tampereen vanhin ja perustettu jo vuonna 1933. Lapsuuden ja nuoruuden kotini oli omakotitalo Kangasalla. Minullakin matka kaupungin virastotalolle kestää 20 minuuttia, mutta silti asun perheeni kanssa viihtyisällä omakotitaloalueella.

Hyvät kutsuvieraat,

Suomen Asuntomessut Oy:n selvityksen mukaan omakotitalossa asumisen hyvinä puolina pidetään vapautta, omaa rauhaa ja pihaa, yhtiövastikkeettomuutta, tilaa ja mahdollisuutta tehdä omia päätöksiä. Itse arvostan erityisesti pihaa ja mahdollisuutta puuhastella omassa pikkupuutarhassa. Kysyin Facebookissa ystäviltäni, mitä he itse arvostavat pientalo- tai omakotiasumisessa. Sain lukuisia vastauksia. Tässä muutamia nostoja. Ihmiset arvostavat erityisesti omaa pihaa, rauhaa ja sitä, ettei tarvitse stressata, että häiritsee naapureita äänillään: ”Kun lapset olivat pieniä, oli ihanan huoletonta kun lapsia ei tarvinnut lähteä ulkoiluttamaan vaan pihassa leikkiminen oli vaivatonta ja turvallista. Oman pihan tuotteista saa nauttia omenoiden ja kasvimaan muodossa. Ei tarvitse miettiä, millaisia ääniä elämästämme syntyy eikä naapureiden seinäntakaiset äänet haittaa omaa elämää. Tärkeää on myös se että naapurit tuntee, taloja ja pihoja ja lapsia valvotaan yhdessä. Tutut naapurit tuovat turvallisuutta. Onni on kivat ja avuliaat naapurit, joiden kanssa tulee toimeen ja joista on tullut tärkeitä ystäviä. Omakotiasujana arvostan vihreää ympäristöä jota on enemmän kuin muissa asumismuodoissa.” Osa mainitsi, että on päätäntävalta omaan kiinteistöön ja riittävästi tilaa ja että omakotitalossa saa olla itsensä herra: ”Mä arvostan sitä että voi surutta kävellä nakuna ulkosaunaan”.

Tuula Purasen kirjoittamassa 50-vuotishistoriikissa kirjailija Kalervo Kalemaa kiteyttää oivallisesti omakotiasumisen. ”Talo on yksi perheenjäsen tai sen perheen äiti ja isä yhdessä, joka pitää sisällään lapset ja huolehtii niistä, antaa lämmintä ja suojaa maailman tuulia ja sateita vastaan”.

Omakotitontteja ja uusia pientaloalueita haetaan ja suunnitellaan Tampereella kaiken aikaa. Hyvä alue ei yksin riitä, vaan asukkaat tarvitsevat hyvät kulkuyhteydet, toimivan joukkoliikenteen sekä monipuoliset lähipalvelut päiväkoteineen, kouluineen, kirjastoineen ja kaupallisine palveluineen. Nykyaikainen ja kaikille yhteinen kaupunki tarvitsee monipuolista asuntokantaa. Kasvaakseen ja kehittyäkseen Tampereen on kyettävä vastaamaan mahdollisimman hyvin ihmisten toiveisiin.

Omakotirakentamisen pahimmaksi pullonkaulaksi mainitaan yleensä kaavoittaminen ja tonttien saaminen. Lauri Lylyn pormestariohjelman mukaan Tampereella omakotitonttien saatavuudesta huolehditaan ja pientaloasumiseen luodaan lisää vaihtoehtoja. Tänäkin syksynä Tampereelle tuli hakuun 59 omakotitonttia muun muassa Vuoreksesta, Kaukajärveltä ja Vehmaisista. Olemme uudistaneet tonttihakua, eikä hakukriteereissä enää käytetä pistetystä tai pisterajoja. Vuokratonttien lisäksi haettavana on kiinteällä hinnalla ja tarjousten perusteella myytäviä tontteja.

Kaupungin pyrkimyksenä on edistää kaupunkimaista tiivistä rakentamista. Tampereen elinvoimaa tukevan kaupunkikehityksen kannalta kaavoituksen sujuvuus ja rakennuslupamenettelyn nopeus ovat merkittäviä kilpailutekijöitä. Rakennuslupahakemusten käsittelyaikaa pyritään lyhentämään oleellisesti tämän valtuustokauden aikana ja digitalisaatiota hyödynnetään kaavoitusprosessissa.

Hyvät kuulijat, 

Tamperetta kehitetään yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tampereen omakotiyhdistysten keskusjärjestö on tärkeä yhteistyökumppani Tampereen kaupungille, kun haluamme suunnitella viihtyisiä asuinalueita hyvine lähipalveluineen ja pitää huolta nykyisistä asuinalueistamme.

Voitte vastaanoton aikana vapaasti tutustua Raatihuoneen eri saleihin ja jokaisessa huoneessa on pieni punainen kirja, josta voi lukea tarkempia tietoja huoneen sisustuksesta ja kalusteista.

Toivotan Teille viihtyisiä hetkiä Raatihuoneella ja lämpimästi onnea virkeälle ja monipuoliselle omakotiyhdistystoiminnalle Tampereella.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: omakotiyhdistykset, Tampere, pientalot, asuminen, omakotitalot, omakotitontit

VASTINE: Kiireellistä vastaanottoa vaativa asia hoidetaan kuitenkin aina

Perjantai 5.10.2018 klo 15:57 - Johanna Loukaskorpi

Pekka Suokas kirjoitti mielipidekirjoituksessaan (AL 27.9) Kaukajärven terveysasemapalveluista. Kaukajärven terveysaseman jonotilanne ei juuri poikkea muiden asemien tilanteesta. Lääkäreiden kiireettömälle vastaanotolle jonoa on Tampereella noin neljä viikkoa. Tässä kohtaa on hyvää huomioida, että kiireelliset vastaanottoaikaa vaativat asiat hoidetaan aina. Kiireellisten asiakkaiden priorisointi on ollut kaupungin tietoinen valinta. Se kuitenkin näkyy valitettavasti kuntalaisille kiireettömien aikojen saamisessa. Äkillisiä poissaoloja eikä lomia pystytä tällä hetkellä sijaistamaan ja esimerkiksi kesä- ja joulunajan sulut ruuhkauttavat kiireettömälle lääkärille pääsyä entisestään.

Kaukajärvellä on iso väestö lääkärimäärään nähden ja siksi valinnanvapauskokeilu kohdistuu suurimmaksi osaksi sinne. Väestöstä noin 10% on valinnanvapauttaan käyttänyt, mutta vain pieni osa on ollut terveysaseman asiakkaita. Tämä kuvastaa toisaalta sitä, että vaikka asiakkaat joutuvat kiireetöntä aikaa odottamaan he ovat terveysaseman palveluihin tyytyväisiä. Kaukajärven lääkärivakanssit ovat myös täynnä ja asemalla kokeneita erikoislääkäreitä.

Pyrimme jatkuvasti kehittämään terveysasematoiminnan toimintatapoja ja sujuvoittamaan perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon työnjakoa. Kuitenkin väestön kasvu ja ikääntyminen vaikuttavat erityisesti perusterveydenhuollon palvelutarpeeseen ja ovat kasvattaneet sitä merkittävästi.

Sosiaali- ja terveyslautakunta on esittänyt talousarvioesityksessään puolen miljoonan lisäystä, jotta pystymme vastaamaan terveysasematoimintojen kasvaneeseen palvelutarpeeseen. Talousarvion lisäyksillä pyritään vähentämään loma-aikojen supistuksia sekä vahvistamaan erityisesti hoitajaresurssia, jolloin sekä kiireettömien että kiireaikojen saatavuus paranee. Lisäksi esitimme puolta miljoonaa suun terveydenhoidon palveluihin. Tällä rahalla pyritään ensisijaisesti lyhentämään suun terveydenhuollon kiireettömän hoidon jonoja. Nämä lisämäärärahaesitykset ovat erittäin tärkeitä ja helpottava painetta terveysasemillamme ja suun terveydenhoidossa. Toivottavasti lautakunnan esitykset huomioidaan pormestarin talousarvioesityksessä ja lopullisesti valtuuston päättäessä ensi vuoden budjetista marraskuussa.

Suokas totesi kirjoituksessaan, ettei organisaatiokaaviossamme mainita sosiaali- ja terveyspalveluita kuin lautakunnan kohdalta. Organisaatiokaaviossa sosiaali- ja terveyspalvelut ovat avo- ja asumispalveluiden nimellä. Avo- ja asumispalvelut ovat monialaorganisaatio, joka käsittää kaikki kaupungin sosiaali- ja terveyspalvelut.

Kirjoitus julkaistiin AL:n Lukijalta-palstalla 2.10.18

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: terveysasemapalvelut, terveydenhoito, suun terveydenhoito, terveydenhuolto, sote, Tampere, talousarvio

PUHE: Ikäihmisten tempauspäivä

Torstai 23.8.2018 klo 12:38 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät ikäihmisten tempauspäivään osallistuvat ikäihmiset, järjestöjen edustajat ja yhteistyökumppanit,

Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina. Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleeksi ikäihmisten tempauspäivään. Tempausta järjestävät yhteistyössä kaupungin kanssa useat kolmannen sektorin järjestöt ja vanhusneuvosto.

Tämän päivän tempauksessa esitellään viimeisimpiä innovaatiota ikäihmisten omatoimisen asumisen ja elämisen sekä toimintakyvyn parantamiseksi. Iän myötä monet elimistön toiminnot vähitellen heikkenevät. Heikentynyt toimintakyky lisää riskiä erilaisille tapaturmille, kuten kaatumisille. Turvallinen ympäristö ja kaatumisten ehkäisy, hyvä ravitsemus sekä toimintakyvyn ylläpitäminen vahvistavat edellytyksiä selviytyä jokapäiväisistä askareista ja asumisesta pitempään kotona.

Hyvä toimintakyky mahdollistaa itsenäisemmän elämän ja luo edellytyksiä osallistua harrastuksiin ja muihin itselle tärkeisiin tapahtumiin. Tarpeenmukaiset palvelut, apuvälineet ja sopivaksi muokattu ympäristö tukevat myös toimintakyvyltään heikentyneen iäkkään hyvinvointia ja osallisuutta. 

Toimintakyvyn kehittäminen ja ylläpitäminen on inhimillisesti tärkeää mutta myös yhteiskunnallisesti kannattavaa. Yhteiskuntamme sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys ja hyvinvointi nojaavat vankasti väestön toimintakykyisyyteen, myös iäkkäiden ihmisten kotona selviytymiseen. Esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinongelmat ovat suurin toimintakykyä heikentävä ja eniten kipua aiheuttava sairausryhmä. Tuki- ja liikuntaelinongelmat aiheuttavat kunnille satojen miljoonien kulut puhumattakaan inhimillisistä kärsimyksistä, joita niistä seuraa yksittäisille ihmisille.  

Hyvät kuulijat,

Tampere on yksi Suomen vetovoimaisimmasta kaupungeista, mikä tarkoittaa samalla sitä, että kaupunki kasvaa vuodessa peräti 2 500–3 500 asukasta. Yli 75-vuotiaiden määrä kasvoi viime vuonnakin noin 700:lla. Väestön ikääntymisen myötä toimintarajoitteisia ja apua tarvitsevia henkilöitä on joukossamme yhä enemmän.

On tärkeää miettiä, miten me vastaamme kaupungin asukasmäärän kasvuun ja ikärakenteen muutokseen ja kuinka samalla tuemme kotona sekä laitoksissa asuvien toimintakykyä. Samalla tulee huolehtia, että ikäihmisistä ei puhuta vain palveluiden käyttäjinä, vaan että nähdään vanhusten ja ikääntyvän väestön suuri arvo ja myönteiset mahdollisuudet yhteiskunnassa. Haluan muistuttaa, että meidän kaikkien yhteinen tehtävä on huolehtia siitä, ettei kukaan kotona asuva ikäihminen koe yksinäisyyttä ja turvattomuutta kotonaan. Tässä meillä kaikille on vielä paljon tehtävää.

Väestön toimintakyvyn ylläpitäminen ja edistäminen vaatii useita toimia, ja mukaan tarvitaan laaja joukko toimijoita eri sektoreilta aina yhdyskuntasuunnittelusta ja palveluiden kehittäjistä järjestöihin ja vapaaehtoistoimijoihin. Tampereella on esimerkiksi Elonpolkuja-verkosto, joka on valtakunnallisesti tunnustettu, lähes 80 yhteisön, yhdistyksen ja yritysyhteistyökumppanin ikääntyvien hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yhteistyöverkosto. Ideana on ollut edistää ikäihmisten hyvinvointia ja sitä kautta itsenäistä kotona selviytymistä. Verkosto on tarjonnut tamperelaisille toimivan ja positiivisen ikääntymisen mallin. Haluankin tässä kiittää kaikkia verkostossa aktiivisesti mukana olevia ja tämänkin päivän järjestelyistä vastaavia tahoja.  

Hyvät kuulijat,

Tänään saamme tutustua tekniikan ja digitalisaation mukanaan tuomiin innovaatioihin ikäihmisten arjen helpottamiseksi, mutta haluan kuitenkin korostaa sitä, että tekniikka ei voi koskaan korvata ihmisten välisen vuorovaikutuksen merkityksellisyyttä.

Toivotan teille kaikille oikein mukavaa toimintapäivää. Näillä sanoilla ja ajatuksilla avaan Ikäihmisten tempauspäivän.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ikäihmiset, toimintakyky, ennaltaehkäisy, terveys, yksinäisyys, Tampere, vanhukset

PUHE: Keilailugaala

Lauantai 28.4.2018 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat kutsuvieraat,

Tampereen kaupungin puolesta minulla on ilo toivottaa teidät tervetulleeksi vuosittaiseen keilailun gaala-iltaan. Tämäkin ilta osoittaa, että liikunnassa ja urheilussa ei ole kyse vain fyysisen kunnon kehittämisestä, vaan kyse on myös henkisestä hyvinvoinnista ja yhdessäolosta.

Tampere on ollut vuosia Suomen vetovoimaisin kaupunki. Tampere on myös menestyvä tapahtuma- ja elämyskaupunki. Meillä on pitkä perinne yhteistyökumppanina toimimisesta Tampereella järjestettävissä kansallisissa ja kansainvälisissä urheilu- tai kulttuuritapahtumissa. Tampere haluaa olla kaikenlaisten tapahtumien pääkaupunki.

Erilaisilla tapahtumilla on positiivinen vaikutus aluetalouteemme, kaupungin imagoon ja tunnettuuteen elämyskaupunkina. Liikunta- ja urheilutapahtumat vahvistavat alueemme yhteisöllisyyttä ja identiteettiä.

Hyvät urheilun ystävät,

Meidät tamperelaiset tunnetaan ympäri Suomea urheilun ja liikunnan ystävinä ja Tampere on urheilukaupunkina Suomen paras. Tampere tunnetaan myös Suomen ulkopuolella. Täällä on järjestetty useiden urheilumuotojen Euroopan mestaruuskilpailuja ja maailmanmestaruuskilpailuja. Tampereen kaupunki on halunnut ja haluaa edelleen panostaa kansallisten ja kansainvälisten arvokilpailujen saamiseen. Ensi kesänä Tampereen valtaavat nuoret, kun Tampereella heinäkuussa järjestetään varsinainen urheilun suurtapahtuma nuorten yleisurheilun MM-kisat. Odotettavissa on urheilun juhlaa ja huikeita suorituksia. Tampereelle tulee noin 1700 urheilijaa 160 eri maasta. Mahtava urheilukesä tulossa!

 

Emme kuitenkaan kaupunkina tee tätä työtä yksin, vaan yhdessä kansallisten lajiliittojen ja tamperelaisten seurojen kanssa.  Halu saada Tampereelle erilaisia arvokilpailuja parantaa liikuntapaikkojemme laatua ja monipuolistaa tarjontaa. Siitä hyötyvät kaikki tamperelaiset ja Tampereella liikuntaa harrastavat.

Aktiivinen ja säännöllinen liikunta on parasta terveyden edistämistä ja ennaltaehkäisee sairauksia ja ylläpitää kokonaisvaltaista ihmisen hyvinvointia.

Meillä Tampereella on hyvä ja monipuolinen liikuntapaikkaverkosto, jota pyrimme kaiken aikaa parantamaan. Parhaillaan valmistelemme sivistys- ja kulttuurilautakunnassa yhdessä urheiluseurojen ja kuntalaisten kanssa liikuntapaikkaselvitystä, jossa otetaan kantaa tulevaisuuden liikuntapaikkaverkkoon. Suunnitelma on tarkoitus tuoda päätöksentekoon alkusyksystä 2018.

Tampere pyrkii myös edistämään liikkumista osana kaupungin palveluja ja samanaikaisesti kannustaa asukkaita omaehtoiseen liikkumiseen. Hyvät olosuhteet ja laaja liikuntapaikkaverkosto luonnollisesti helpottavat esimerkiksi liikunnan aloittamista.

Hyvät keilailuvaikuttajat ja keilailun harrastajat,  

Keilailu on paitsi urheilulaji niin myös sosiaalinen tapahtuma, jonka aikana tapaa tuttuja ja joka tarjoaa mahdollisuuden kuulumisten vaihtamiseen ja toisten keilaajien tapaamiseen. Keilailu on yhtä aikaa liikunta- ja sosiaalinen tapahtuma. Laji sopii kaikille ja kaikenikäisille.

140 keilahallia kertoo siitä, että keilailu on Suomessa laajalle levinnyt harrastus. Onkin helppo olla samaa mieltä harrastajien kanssa siitä, että keilailu on kaikkien saavutettavissa. Ei siis ole ihme, että keilailu on noussut yhdeksi suosituimmista liikunta- ja urheilulajeista.

Keilailu on hyvä esimerkki lajista, jota voi harrastaa kuntoilumielessä tai harjoitella ja kilpailla tavoitteellisesti. Kilpailullisesta puolesta olemme saaneet tänään nauttia naisten ja miesten SM-liigafinaaleissa sekä miesten liigakarsinnoissa ja SM-kilpailujen alkuerissä. Loppukilpailut pelataan Kaupissa toukokuun lopussa.

Toivotan teille kaikille nautittavaa gaalailtaa! Lisäksi haluan kiittää Tampereen keilailuliittoa ja toiminnanjohtaja Perttu Jussilaa hyvästä työstä tamperelaisen keilailun ja urheilun eteen. Jatketaan sitä työtä edelleen yhdessä!

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: keilailu, urheilu, liikunta, Tampere, Keilailuliitto, arvokisat

PUHE: Kansallisen veteraanipäivän juhla

Perjantai 27.4.2018 - Johanna Loukaskorpi

Kunnioitetut sotiemme veteraanit, arvoisat juhlavieraat, hyvä Tammenlehvän väki,

Vietämme tänään huhtikuun 27. päivänä sodan päättymisen muistona ja rauhan alkamisen kunniaksi sotiemme veteraanien juhlapäivää. Sotiemme veteraanien juhlapäiväksi otettua Lapin sodan päättymispäivää on vietetty vuodesta 1987 kansallisena veteraanipäivänä. Ensimmäisen kerran veteraanipäivää vietettiin Lahdessa osana Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuotta. Ehdotuksen kansallisesta veteraanipäivästä teki aikoinaan pääministeri Kalevi Sorsa. Tänä vuonna järjestettävä veteraanipäivä on järjestyksessään 32. valtakunnallinen juhlapäivä. Minulle on suuri kunnia saada tuoda tänään Tammenlehväkeskuksen juhlaanne Tampereen kaupungin tervehdys ja puhe.
Veteraanien juhlapäivää kunnioitetaan Suomessa juhlaliputuksella ja sotaveteraanien muistamisella eri tavoin eri paikkakunnilla. Valtakunnallista pääjuhlaa vietetään Helsingin Finlandia-talossa. Päivän teema on tänä vuonna Yhdessä eteenpäin - Framåt tillsammans.
Kansallisen veteraanipäivän päätoimikunta ja Suomen Kuntaliitto ovat toivoneet kuntien ja kuntayhtymien ottavan huomioon päivän järjestelyissä veteraanien itsensä lisäksi erityisesti nuoret ja ajatuksena on ollut veteraanien perinnön siirtäminen seuraaville sukupolville. Tätä me olemme Tampereellakin kunnioittaneet.

Tämän vuoden teema on monella tapaa merkityksellinen. Näen erityisen tärkeäksi sen, että veteraaneja muistetaan kouluissa ja että heidän panoksestaan ja uhrauksistaan isänmaamme puolustamisessa ja itsenäisyytemme turvaajina kerrotaan lapsille ja nuorille. Olen itse toiminut pitkään peruskoulussa opettajana ja nähnyt sen, miten paljon vaikutusta lapsiin ja nuoriin on sillä, että veteraanit käyvät vierailemassa kouluissa ja kertoivat oppilaille esimerkiksi omista kouluajoistaan, elämästään 1930- ja 40-luvuilla tai esimerkiksi niinkin tavallisista asioista kuin aikakaudelle tyypillisestä pukeutumisesta tai ruoasta. Myös sota-ajan murheellisista tapahtumista pitää puhua lapsille, sillä se on rauhankasvatusta parhaimmillaan. Monella nykylapsella ei ole kosketusta enää sota-aikaan tai ihmisten elämään tuolloin. Omat isovanhemmat saattavat olla melko nuoria tai kokemusta ikääntyneistä ei lähipiirissä edes ole.

Koulut voivat opetuksessaan pyytää sekä veteraanipäivänä mutta myös muulloin veteraanijärjestöjen edustajia kouluihin puhujiksi tai oppilaiden haastateltaviksi. Veteraaneja voi huomioida ja muistaa koulutyössä eri oppiaineiden opetuksessa monella tapaa. Erilaiset koko koulun yhteiset teemapäivät tai -projektit opettavat lapsia ymmärtämään historian tapahtumia ja opettavat myös suhtautumista ikäihmisiin ja heidän kunnioittamistaan. Myös oppilaiden vierailut vanhainkodeissa ja palvelutaloissa ovat mahdollisuuksia, joita liian harvoin kouluissa käytetään. Tänäänkin täällä Tammenlehväkeskuksessa saamme nauttia Kalkunvuoren eskareiden esityksestä. Vierailut mahdollistavat eri sukupolvien kohtaamisen, kuuntelemisen ja vuorovaikutuksen. Ennen niin luonnollisena osana elämään kuulunut sukupolvien välinen vuorovaikutus on valitettavasti nykyään merkittävästi vähentynyt. Kannustankin oppilaitoksiamme hankkimaan oman veteraanikummin, jolle koululaiset voivat kirjoittaa kuulumisiaan ja joka käy koululla vierailulla jaksamisensa mukaan.

Arvoisat juhlavieraat,

Suomen Sotaveteraaniliiton mukaan maassa on yli 12 000 vuosien 1939–1945 sotiemme veteraania. Heistä noin 2 000 on sotainvalideja ja noin 10 000 fyysisesti haavoittumatonta, rintamalla tai muulla sotatoimialueella palvellutta veteraania. Viimeisten vuosien aikana sotiemme veteraanien asioita on onneksi määrätietoisesti kehitetty ja monin tavoin parannettu. Meidän nuorempien sukupolvien tehtävä on huolehtia siitä, että ikääntyvien veteraanien asiat hoidetaan kunnialla ja arvokkaasti. Sen me olemme teille sankareille sotiemme veteraaneille ja kotirintamalla toimineille lotille velkaa.
Sosiaali- ja terveysneuvos emeritus sekä Suomen Sotaveteraaniliiton sosiaali- ja terveyspalvelutoimikunnan puheenjohtaja Pekka Paatero kirjoitti muutama viikko sitten julkaistussa blogissaan "valtion käskeneen miehet sotaan. Valtion täytyy myös hoitaa veteraanien nykyinen elämänvaihe, sillä se on osa kunniavelan maksua itsenäisyytemme turvanneille veteraaneillemme". Paateron ajatuksiin on helppo yhtyä. On tärkeätä huolehtia siitä, että sotaveteraanit saavat tarvitsemansa palvelut helposti, turvallisesti ja nopeasti.
Hyvät sotiemme veteraanit ja heidän läheisensä,

Minulla on ollut kunnia toimia sotaveteraanien neuvottelukunnan puheenjohtajana nyt lähes vuosi. Tämän vuoden aikana olen saanut tutustua lähemmin moniin sotaveteraanijärjestöjen edustajiin ja sotaveteraanien asioita työkseen hoitaviin. Tämä vuosi on avannut myös minun silmäni. Viime kokouksessamme meille kerrottiin niistä lapsista ja nuorista, jotka sodan aikana toimivat kotirintamalla apuna eri tehtävissä. Sen myötä itsekin ymmärsin laajemmin vielä käsitteen sotiemme veteraanit. Kun muistamme nämä sota-ajan lapset, ymmärrämme myös sen, että sotien sankarit ovat luonamme vielä jopa 2030-luvulle asti. Kun ymmärrämme tämän, tajuamme myös sen, että sotaveteraanien palveluista ja niiden saatavuudesta tulee kantaa huolta vielä pitkään.

Voin todeta varmasti kaikkien Tampereen kaupungin päättäjien puolesta, että tunnemme suurta kiitollisuutta teitä kohtaan, jotka taistelitte Suomen itsenäisyyden ja vapauden puolesta. Vähintä, mitä me päättäjät voimme tehdä, on taata teille mahdollisimman hyvät ja riittävät palvelut. Lauri Lylyn pormestariohjelmassa olemme antaneet tamperelaisille palvelulupauksen tukea hyvinvointia kaikilla mahdollisilla tavoilla. Tämä palvelulupaus koskee myös Teitä sotaveteraaneja ja tästä lupauksesta pidämme ehdottomasti kiinni.

Sotaveteraanien saamia palveluita on Tampereella viime vuosina parannettu. Edeltäjäni apulaispormestari Mikko Aaltonen kehitti yhdessä ikäihmisten palvelujen kanssa veteraanien etuja ja palveluita monella tapaa. Valtiokonttorilta saatu raha on pystytty ohjaamaan täysimääräisesti veteraaneille, mistä voimme olla iloisia. Olen halunnut jatkaa Mikko Aaltosen aloittamaa hyvää työtä ja uskon, että olen siinä onnistunut. Veteraanietuisuuksia ja palvelutarpeita hoitaa kaupungilla asiakasohjaaja. Huolehdimme myös siitä, että veteraanien kuntoutus toimii ja sitä on saatavilla sekä laitos- ja päiväkuntoutuksena kuin polikliinisena avokuntoutuksena. Veteraaniasioiden neuvottelukunnan kokouksessa kuulen terveiset veteraanien järjestöiltä ja voimme edelleen kehittää palveluitamme veteraaneille sopiviksi. Tänä vuonna Valtiokonttori on laajentanut veteraanirahan koskemaan myös tehostetussa palveluasumisessa asuvia rintamatunnuksellisia veteraaneja, mikä on hieno asia, sillä yhä useampi veteraani asuu jossakin palvelukodissa. Lisäksi olemme ottaneet uutena palveluna käyttöön Tampereella sosiaalisen tuen Kotikanttiini-palvelun.

Arvoisat veteraanit,

Totesin puheeni aluksi, että tämän vuoden Kansallisen veteraanipäivän teema on Yhdessä eteenpäin. Vain yhdessä me suomalaiset olemme vahvoja ja menestymme kansakuntana jatkossakin. Pitäkäämme siis huolta toinen toisistamme. Yhteistyöllä ja toisista välittäen Suomi säilyy yhteiskuntana, jossa seuraavatkin sukupolvet saavat asua rauhassa ja tasa-arvoisesti. Kiitos Teille isänmaamme puolustajille. Toivotan Teille oikein hyvää juhlapäivää ja mitä parhainta kevättä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sotaveteraanit, palvelut, Tampere, veteraanipäivä, yhdessä eteenpäin, Tammenlehväkeskus

Puhe: Aidosti yhdenvertainen kunta

Torstai 15.3.2018 klo 12:20 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat kuulijat,

Terveisiä Tampereelta. Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin hyvinvointipalveluiden apulaispormestarina Tampereen kaupungissa. Vastaan varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta, sosiaali- ja terveyspalveluista sekä kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluista. Lyhyesti voisi sanoa, että yhdenvertaisuus ja sen huomioiminen kulkee kaikissa näissä hyvinvoinnin palveluissa läpikäyvänä perusperiaatteena.

Olemme tänään kokoontuneet tänne Cafe Köketiin Kuntaliiton ja Rainbow Rights- hankkeen Aidosti yhdenvertainen kunta -seminaariin pohtimaan muun muassa sitä, miten yhdenvertaisuus näkyy kuntien arjessa, mitä kuuluu kuntien yhdenvertaisuussuunnittelutyölle ja ennen kaikkea kuulemaan hyviä käytänteitä eri kuntien yhdenvertaisuussuunnitelmien täytäntöönpanosta.

Luin muutama vuosi Tommi Kinnusen kirjan Lopotti. Sen yksi päähenkilöistä on sokea Helena. Helena toteaa seuraavasti ”He mittaavat minua itse keksimillään mittareilla. Niiden mukaan olen aina vajaa.” Helenan ajatus, kuinka muut näkevät hänet kuvastaa sitä, kuinka monet vammaiset kokevat sen, miten heihin yhteiskunnassa tai palveluiden asiakkaana suhtaudutaan. Yhdenvertaisuusvaltuutetun selvityksessä todettiin, että suurin syy, miksi esimerkiksi vammaiset ihmiset jättävät ilmoittamatta kokemastaan syrjinnästä johtuu siitä, että he eivät usko ilmoituksen johtavan mihinkään toimenpiteisiin.


Tämä antaa meille yhdenvertaisuuden toimeenpanijoille ja suunnittelijoille aika paljon ajattelemisen aihetta, eikö vaan? Se antaa meille myös kipinän tähän päivään.

Hyvä seminaariväki,

Kotikaupungissani Tampereella on pitkä ja hieno historia, kun tarkastellaan asioita yhdenvertaisuuden tai esimerkiksi sukupuolten tasa-arvon toteutumisen näkökulmasta. Tampereen kaupunki on aina halunnut olla tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja mahdollisuuksien kaupunki. Tästä kertoo osaltaan vaikkapa se, että Tampereen kaupunki perusti vammais- ja esteettömyysasiamiehen viran ensimmäisenä kaupunkina Suomessa vuonna 2007. Sama yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon eteen tehtävä työ jatkuu aktiivisesti tänäkin päivänä. Viime viikolla hallituksen perustaman kansainvälisen tasa-arvopalkinnon (International Gender Equality Prize) ensimmäistä palkinnonsaajaa, liittokansleri Merkeliä, juhlittiin Tampereella ja samalla nostettiin sukupuolten välisen tasa-arvon ja naisiin kohdistuneen syrjinnän ajankohtaisia kysymyksiä esiin. Tasa-arvopalkinto on jatkossakin tarkoitus jakaa nimenomaan Tampereella.

Hienosta historiasta huolimatta haluan korostaa, ettei tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden eteen tehtävä työ kunnissa tai vaikkapa Tampereella ole missään nimessä valmista. Onko se itse asiassa koskaan?

Ihmisten välinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät toteudu automaattisesti ja itsestään, vaan niiden toteutumista on aktiivisesti edistettävä. Mielestäni jokaisen ihmisen niin kunnissa, järjestöissä kuin omassa elämässään on pyrittävä toimimaan yhdenvertaisuuden ja laaja-alaisen tasa-arvon toteuttamisen edistämiseksi.

Kuten voimassaoleva lainsäädäntökin jo vaatii, on Tampereellakin laadittu yhdenvertaisuussuunnitelma. Tampereella on myös uuteen vuoteen 2030 ulottuvaan kaupunkistrategiaan Tampere - Sinulle paras ja Lauri Lylyn pormestariohjelmaan Inhimillinen ja vetovoimainen Tampere kirjattu linjaukset yhdenvertaisuudesta. Pormestariohjelmassa korostetaan, että Tampere on esimerkillinen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Mutta niin kauan kuin ohjelmat ja suunnitelmat eivät jalkaudu osaksi arkea, ovat suunnitelmat vain suunnitelmia ja lupauksia paremmasta.

Tampereen kaupunki lähti hankekuntana mukaan Oikeusministeriön, Kuntaliiton, Setan ja sosiaali- ja terveysministeriön toteuttamaan Rainbow Rights –hankkeeseen, koska hankkeen kautta Tampere saa tarvitsemaansa tukea matkalla siihen, että yhdenvertaisuusnäkökulmien huomioimisesta tulee kiinteä osa kaikkea kaupungin toimintaa ja palvelutuotantoa - ei vain jotakin päälle liimattua ylimääräistä ja pakollista. Olemme yhdessä muiden hankekuntien kanssa jo nyt jakaneet kokemuksia ja oppineet toistemme hyvistä käytännöistä. Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille tähänastisesta.

Harva kuntalainen, kunnan työntekijä tai luottamushenkilö vastustaa yhdenvertaisuuden toteuttamista tai syrjinnän poistamista. Ne ovat asioita, joita kannatetaan, joille taputetaan ja joita pidetään hyvinä. Rainbow Rights -hankkeessa pyrimme etsimään aktiivisesti hyviä konkreettisia käytäntöjä, sillä yhdenvertaisuus, vaikka sitä kannatettaisiinkin, ei toteudu itsestään ja ilman muuta, vaan se vaatii yhdenvertaisuuden huomioimista, ajattelemista ja toimeenpanemista jokaisen viran- ja toimenhaltijan tai työyhteisön perustyössä ja luottamushenkilöiden päätöksissä. Näen tärkeäksi, että uskallamme vaatia muutoksia ja parannuksia toimintaympäristöön, palvelurakenteisiin tai asenteisiin, jos siltä näyttää.

Olen joskus kuullut sanonnan kehitysyhteistyön yhteydessä, että maailmaa voi muuttaa hehtaari kerrallaan. Sanonta liittyi pienviljelijöiden opettamiseen Afrikassa. Yhdenvertaisuussuunnitteluun ja suomalaiseen yhteiskuntaan verraten saman sanonnan voisi sanoa, että maailmaa muutetaan yhdenvertaisemmaksi pienin askelin yksi toimenpide, virkahenkilö tai työpaikka kerrallaan. Monesti kyse on asenteista ja ajattelemattomuudesta.

Hyvät kuulijat,

Kerron muutamia esimerkkejä Tampereella hyväksi havaituista käytänteistä.

Meillä on jatkuva yhdenvertaisuusverkkokoulutus henkilöstölle. Verkkokoulutus avaa yhdenvertaisuuden perusteita etenkin työyhteisöjen näkökulmasta. Kaupunki edellyttää esimiehiltä koulutuksen suorittamista, mutta henkilöstöstä kuka tahansa voi sen suorittaa. Olemme vuosia tehneet paikallisen SETAn kanssa koulutusyhteistyötä seksuaalikasvatuksen saralla. Seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin moninaisuuden avaava työpaja tarjotaan kaikissa Tampereen peruskouluissa kahdeksasluokkalaisille.

Kirjastojen erityisryhmien strategiatyö on laadittu pohtimalla kirjastopalveluiden yhdenvertaisuuden näkökulmaa. Kirjastojen erityisryhmästrategiassa ei mahdollisteta palveluita yhdenvertaisesti kaikille, vaan erityisryhmille pyritään tarjoamaan jotakin lisää peruspalveluiden ohella. Kirjastoissamme tietyt erityisryhmät saavat YK:n vammaissopimuksenkin vaatimaa positiivista erityiskohtelua suunnitellusti.

Haluan muistuttaa, että yhdenvertaisuuden kanssa käsi kädessä kulkee myös aidon osallistumisen mahdollisuuksien tarjoaminen. Tampereella on jo pitkään huomioitu palveluja suunniteltaessa ja niitä kehitettäessä muun muassa kokemusasiantuntijoiden oma ääni. Kokemusasiantuntijoiden lisäksi meillä on palveluita kehittämässä alueverkostot, vanhus-, vammais- ja maahanmuuttajaneuvostot, erilaisia asiakasraateja ja sosiaali- ja terveysjärjestöille suunnattu järjestöedustamo. Valitettavasti minun on todettava, että erityisryhmiä edustavien neuvostojen olemassaolo tai järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö eivät aina tuota aitoa osallisuutta ja edistä yhdenvertaisuutta, varsinkin jos hallinnon ja palveluiden tasolla ei tunnisteta ja tunnusteta erityisryhmien omien kokemusten merkitystä ja sen tärkeyttä. Tarjolla on useimmiten valtavasti kokemuksen kautta syntynyttä osaamista ja näkemystä, jota erityisryhmät tuovat mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Usein erityisryhmien osallisuuden kautta huomataan, että yhdenvertaisuus ei ole pelkästään asenteita ja mielipiteitä, vaan myös nimenomaan konkreettisia tekoja. Tämä näkyy esimerkiksi vammaisten kohdalla, joiden tasavertaisen osallistumisen esteenä saattaa olla vaikeaselkoinen kieli tai niinkin konkreettinen asia kuin avustajan puute.

Vaikka syrjintää voi kukin omalla toiminnallaan ja asenteillaan merkittävästi vähentää, on tässäkin asiassa yhteistyössä voimaa. Yhdenvertaisuudesta keskusteleminen, asioiden jakaminen ja jo tehdystä oppiminen luovat yhteistä kokemusta siitä, kuinka yhdenvertaisuus todella hyödyttää kaikkia. Kun rinnakkain keskustelevat väkiluvultaan, sijainniltaan ja väestörakenteeltaan erilaiset kunnat, julkisen sektorin toimijat ja kolmas sektori, saadaan arvokkaita näkökulmia yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja syrjinnän vähentämiseksi - samalla ymmärrys toisia kuntia ja alueita kohtaan lisääntyy ja parhaimmillaan myös alueelliset erot yhdenvertaisuutta edistävien käytäntöjen suhteen kaventuvat. Tällaisen keskustelualustan tarjoavat Rainbow Rightsin kaltaiset hienot hankkeet, mutta myös Kuntaliiton yhdenvertaisuus-verkosto.

Toivotan teille kaikille antoisaa päivää yhteisen hyvän äärellä. Päivän päätteeksi toivottavasti jokainen meistä on hiukan viisaampi yhteisen ja arvokkaan yhdenvertaisuuden toteuttamisen suhteen. Päätän puheeni runoilija Eila Pennasen runoon, joka on julkaistu teoksessa Kiitos harhaluuloista: ”Älä pidä ihmisiä esineinä, / koeta tajuta miten he elävät, / koeta tajuta heidän muotonsa, / heidän koskematon ainutlaatuinen / olemassaolonsa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhdenvertaisuus, tasa-arvo, yhdenvertaissuussuunnitelma, syrjintä, Tampere, Kuntaliitto, yhdenvertaisuuden edistäminen,

PUHE: Valtakunnalliset sukututkimuspäivät

Lauantai 10.3.2018 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät sukututkijat, historioitsijat ja sukututkimuksesta kiinnostuneet kuulijat,

Toivotan teidät kaikki lämpimästi tervetulleeksi valtakunnallisille sukututkimuspäiville Tampereelle ja Sampolaan.

Luin tällä viikolla ystäväni Ira Vihreälehdon vuonna 2016 julkaistun teoksen Tuntematon sotavanki. Se kertoo venäläisen isoisän etsinnästä. Ostin teoksen sen ilmestymisen aikoihin, mutta teos jäi kirjahyllyyn odottamaan sopivaa lukuhetkeä. Kun minua pyydettiin tuomaan kaupungin tervehdys sukututkimuspäiville, päätin tarttua teokseen ymmärtääkseni samalla paremmin nykyaikaista sukututkimusta. Vihreälehto etsii teoksessa isänsä isää - venäläistä sotavankia. Isoisästä on suvussa vuosikymmenet vaiettu. Teoksessa kuvataan, kuinka Vihreälehto tonkii arkistoja, analysoi vanhoja valokuvia, teettää dna-tutkimuksia, etsii netin eri sivustoilta etäisiä sukulaisia ja aikalaisia, jotka ovat saattaneet tuntea jonkun joka on taas tuntenut jonkun toisen. Teos etenee kuin dekkari ja tuo sukututkimuksen ja siihen liittyviä asioita ja yksityiskohtia julki. Kirjailija kertoo lukijalle, kuinka hän toivoo löytävänsä juurensa, totuuden ja mielenrauhan ja samalla tarkoituksena on löytää menneisyydessä hävetyn salaisuuden tilalle jotakin kaunista. Kirjan lopussa havainnollistetaan ja annetaan vinkkejä lukijalle, miten aloittaa sukututkimus. Lukija alkaa teoksen luettuaan vaivihkaa pohtia omia juuriaan.

Aivan kuten Vihreälehdon kirja, niin nämä sukututkimuspäivät saivat minut pohtimaan omia juuriani. Kaikki isovanhempani ovat jo edesmenneitä. Äitini äiti ja isä eli mummoni ja pappani ovat kotoisin rajan takaa Karjalasta. Yllättäen viime kesänä sitten oma äitini lähti mummon nuoruuden maisemiin Kivennavalle. Tunne karjalaisuudesta ja halu tutustua mummolleni tärkeisiin paikkoihin tuli hänelle niin vahvana, että hän halusi tehdä kiertomatkan sinne, minne mummo - hänen äitinsä - kaipasi niin usein elinaikanaan. Isäni äiti ja isä ovat kotoisin Pohjanmaalta. Isäni isä kuoli isäni ollessa kaksivuotias ja äiti taas muutti viiden lapsensa kanssa Hämeeseen. Elämä oli köyhää ja raskasta, eikä isäni ole avannut lapsuuttaan meille lapsille juuri laisinkaan. Vihreälehto harmittelee oman kirjansa alussa sitä, että ei enää itse muista mummujensa tarinoita kovin hyvin. Sitä minäkin harmittelen. Pitäisi ymmärtää ajoissa kuunnella ja tallentaa jälkipolvien tarinoita omille lapsille. Minulla, kuten niin monilla muillakin, olisi halua navigoida menneisyyteni ihmisten kanssa.

Hyvät kuulijat,

101 vuotta täyttänyt Suomen Sukututkimusseura on valtakunnallisesti toimiva sukututkijoiden asiantuntija-, edunvalvonta- ja yhteistyöjärjestö sekä Tieteellisten seurain valtuuskunnan jäsenseura. Vuosittain järjestettävät valtakunnalliset sukututkimuspäivät ovat Suomen suurin sukututkijoiden koulutustapahtuma. Tänä vuonna sukututkimuspäivät pidetään Suku 2018 -tapahtumana. Tämän 41. kerran järjestettävän tapahtuman näyttämönä on tamperelaisen sukututkimusyhdistystoiminnan syntysija eli Sampolan työväenopisto. Suomen Sukututkimusseuran yhteistyökumppaneita tapahtuman järjestämisessä ovat Tampereen seudun työväenopisto ja Tampereen seudun sukututkimusseura ry.

Tampereen työväenopistossa ja nykyisin Tampereen seudun työväenopistossa on pitkään opetettu sukututkimusta ja päivien järjestäminen Sampolassa sitoo hyvin yhteen sukututkimuksen ja paikan. Me tamperelaiset saamme olla ylpeitä siitä pitkästä opetuksen perinteestä, joka täällä Sampolassa on sukututkimukseen liittyen.
Suku 2018 -tapahtuman teemana on vuoden 1918 sota ja sen henkilöhistorialliset lähteet. Teemankin puolesta Tampere on hyvä valinta, sillä Tampereen taisteluun osallistuneiden joukkojen määrillä mitattuna kyseessä oli Pohjoismaiden siihenastisen sotahistorian suurin taistelu. Valkoisten voittamasta Tampereen taistelusta tuli sisällissodan käännekohta. Taistelun jälkiä on edelleen nähtävissä muutamissa rakennuksissa, kuten Messukylän kirkon ja entisen veturihallin seinissä.

Hyvät sukututkijat,

Sukututkimus on hyvin erilainen tutkimusala moniin muihin verrattuna, koska sitä tekevät niin harrastajat kuin ammattilaisetkin. Vaikka harrastajalla kyse ei ole palkkatyöstä, tekee harrastajakin tutkimustaan osaavasti, kokemuksella ja nykyaikaisia tiedonsaantikanavia hyödyntäen. Sukututkimuksen harrastaminen on voimakkaasti lisääntynyt suurten ikäluokkien kiinnostuessa asiasta. Aikaisemmin sukututkimusta pidettiin eläkeläisten harrastuksena, nyt mukaan on tullut yhä nuorempia ikäpolvia. Oman suvun tutkiminen on enemmän kuin harrastus; se avaa silmät menneisyydelle, joka voi yltää yllättävänkin pitkälle. Sukututkimus tuo tutkijan eteen mielenkiintoisia henkilöitä ja heidän kohtaloitaan.
Te sukututkijat teette arvokasta työtä tutkiessanne ja tallentaessanne ihmisten ja sukujen historiaa. Tiedon jakaminen nykyisiä mahdollisuuksia hyödyntäen auttaa ihmisiä etsimään ja löytämään omat juurensa. Nykyinen verkkomaailma on myös helpottanut tutkijan työtä, sillä arkistojen materiaaleja digitoidaan hyvää vauhtia ja netistä löytyy paljon sukupuita. Lisäksi geneettinen sukututkimus eli DNA-testien hyödyntäminen on jo nyt avannut sukututkimuksen ihan uudelle sivulle ja tulee muuttamaan käsitystämme ihmisten liikkeistä ja kansakuntien historiasta globaalilla tasolla

Toivotan teille oikein mielenkiintoisia päiviä ja ennen kaikkea kiinnostavia luentoja. Lisäksi haluan vielä mainita, että mikäli päivienne tai kevään aikana ehditte, niin toivon, että päivienne teeman innoittamana vierailette myös Museokeskus Vapriikissa, jossa on avattu uudistettu Tampere 1918 -näyttely. Sadan vuoden takaiset murheelliset tapahtumat näkyvät monin eri tavoin myös muiden kulttuuriyhteisöjemme tarjonnassa. Esimerkiksi Tampereen Teatterissa esitetään Teatteri taistelussa 1918 -näytelmää ja Tampereen Työväen Teatterissa Tytöt 1918 -esitystä. Myös Tampereen Komediateatterilta on tulossa sisällissotaa käsittelevä näytelmä.

Näillä ajatuksilla vielä kerran tervetuloa Tampereelle!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sukututkimus, sukututkijat, 1918, suku, perhe, Tampereen työväenopisto, Ira Vihreälehto, Tampere

Apon elämää: Painavaa asiaa valtuustosta vuodelta 2017 (osa 2 kesä- joulukuu 2017)

Torstai 4.1.2018 klo 12:44 - Johanna Loukaskorpi

Kesäkuun 12. päivän valtuustossa minut valittiin hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestariksi. 

Kyseisen kesäkuun ensimmäisen kokouksen jälkeen on valtuusto kokoontunut kahdeksan kertaa. Valtuustossa on käsitelty kesän ja syksyn aikana lukuisia tärkeitä asioita. Palaan tässä tekstissä joihinkin omaa palvelualuettani koskeviin asioihin. Kesäkuun molemmissa kokouksissa käsiteltiin lähinnä luottamushenkilövalintoja, mutta 19.6. käsittelyssä oli myös pormestariohjelma, jonka palveluosion palvelulupauksia yritän viedä lautakuntieni kanssa yhdessä käytäntöön tulevien vuosien aikana.

Pormestariohjelmassa keskeisiä hyvinvointipalvelujen tavoitteita ovat ennaltaehkäisevien palvelujen vahvistaminen, päihde- ja mielenterveyspalvelujen kohdentaminen erityisesti nuorille ja lapsiperheille, vanhemmuuden tukeminen, köyhyyden ja huono-osaisuuden vähentäminen ja syrjäytymisen ehkäisy. Opetuksen puolella tavoitteina ovat suurempien ryhmäkokojen pienentäminen ja vahvempi resurssointi alueille, jotka toimivat haastavimmissa toimintaympäristöissä, jolloin kaikille lapsille taataan tasavertaiset mahdollisuudet kasvuun ja oppimiseen. Pormestariohjemassa on myös sovittu subjektiivisen päivähoito-oikeuden säilyttämisestä ja siitä että, matalan kynnyksen kulttuurin toteuttaminen tehdään mahdolliseksi kaikille ja että se olisi kaikkien saavutettavissa tulotasosta riippumatta.

Pormestariohjelman palvelulupaukset ja valtuustoryhmien yhdessä sovitut linjaukset joutuvat kovaan testiin tänä keväänä, kun taloutta aletaan tasapainottaa. Hyvinvointipalveluiden kokonaisuus (sosiaali- ja terveyspalvelut ja sivistys- ja kulttuuripalvelut) ovat kaupungin taloudessa pitkälle yli miljardin euron kokonaisuus, joten leikkurilta ei tulla palveluiden puolellakaan välttymään. Olennaista mielestäni olisi, että kaikkein heikompiosaisten palveluista ei säästettäisi ja että ymmärrettäisiin palveluiden, kuten esimerkiksi varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen vaikuttavuus, kun säästöpäätöksiä yhdessä haetaan. Minkäänlaista juustohöyläleikkuria en kannata, mutta selvää on, että tässä taloustilanteessa ei vaikeiltakaan päätöksiltä voi välttyä. Olen silti vielä odottavalla kannalla, mutta valmistaudun jo puolustamaan vahvasti tärkeinä pitämiäni palveluita. Kaupungin päätehtävä on hyvinvointipalveluiden tuottaminen kuntalaisille yhdessä yritysten, yhteisöjen ja järjestöjen kanssa.   

Kesäkuun 19. päivän valtuustossa valtuutetut keskustelivat myös pitkään sisäilmaongelmista. Valtuustolla on yhteinen tahtotila siitä, että sisäilmaongelmiin puututaan tällä valtuustokaudella tiukasti. Puolen vuoden apulaispormestarikokemuksella olen tullut kyynisemmäksi. Tämä tavoite karkaa koko ajan kauemmas. Sisäilmakohteita tippuu nyt käsiin kaiken aikaa. Meillä on esimerkiksi 49 koulua, joista 29 on sisäilmastotyöryhmä. Koulukantamme on vanhaa, eikä kouluja ole juurikaan remontoitu 80- ja 90-luvuilla. Lisäksi kaupungin investointikatto vaikeuttaa päiväkoti- ja koulukiinteistöjen korjamista. Usein esimerkiksi kokonaan uusi päiväkoti tulisi korjaamista vain muutaman miljoonan kalliimmaksi, mutta investointikaton takia päädytään korjaamaan vanhaa rakennusta. Näin kävi esimerkiksi Linnainmaan päiväkodin kohdalla.

Lisäksi ilmastoinnin pitäminen kiinteistöissä päällä ympärivuorokautisesti kaikissa kohteissa (koulut, päiväkodit) tarkoittaa 7-10 miljoonan euron lisäkustannuksia energiankulutuksessa ja laitevaatimuksissa vuositasolla. Kiinteistö- ja asuntolautakunnassa suunnitellaankin parhaillaan jonkinlaista sisäilmapilottia, jossa koeluontoisesti valitaan tietyt kohteet, joissa ilmastointia tehostetaan ja tämän pilotin jälkeen tehdään jatkosuunnitelmia asiassa. Olen pyytänyt myös, että valtuustoa informoidaan kaupungin sisäilmaongelmista ja on sovittu, että kaupungin sisäilmatyön tilannekatsaus esitetään valtuustolle 21.5.2018.

Lokakuun 2. päivänä valtuusto teki merkittävän palvelualuettani koskevan päätöksen. Valtuusto hyväksyi Hatanpään sairaalan siirtämisen osaksi Taysin ja sairaanhoitopiirin toimintaa. Yhdistymistä valmisteltiin pitkään ja sen taustalla oli tammikuussa voimaan tullut terveydenhuoltolain muutos, jonka vuoksi leikkaussaliolosuhteita ja anestesiaa edellyttävä leikkaustoiminta pitää 1.1.2018 mennessä koota sairaaloihin, joissa on ympärivuorokautinen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystys.

Hatanpään sairaalasta tuli valtuuston päätöksen myötä 1.1.2018 yksi Taysin kahdeksasta toimialueesta Tays Hatanpää. Yhdistyminen on sujunut ilman suurempia ongelmia ja sairaalan toiminta on vuoden alun muutoksesta huolimatta jatkunut normaalisti. Toki vuodenvaihteessa moni toimintatapa sairaalan sisällä on muuttunut. Keskeisin muutos liittyy potilastietojärjestelmiin: vuoden 2018 alusta lähtien Tampereen kaupunki ja Hatanpään sairaala ovat eri potilastietojärjestelmissä.

Hyvä kulttuuriasia saatiin lokakuussa käsiteltyä, kun valtuusto hyväksyi Jukka Gustafssonin valtuustoaloitteen Onkiniemestä. Onkiniemen tehdastilat jatkavat nyt väliaikaisessa kulttuurikäytössä. Tehdasalueesta on tarkoitus muodostaa tulevaisuudessa asumista, yrittämistä ja kulttuuria yhdistävä kokonaisuus.

Marraskuussa valtuusto hyväksyi vuoden 2018 talousarvion. Hyvinvoinnin palvelualueen talousarvio perustui strategialuonnokseen ja pormestariohjelmaan. Painopisteinä talousarviossa on muun muassa alueellisten hyvinvointierojen kaventaminen, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että perusopetuksen ryhmäkokojen alentamiseen suunnattu raha kohdistetaan sivistys- ja kulttuurilautakunnan toiveiden mukaan erityisesti haasteellisten alueiden kouluihin ja yleisesti peruskoulun isojen ryhmien pienentämiseen sekä laadun parantamiseksi. Tänä vuonna kasvatus- ja opetuspalveluissa valmistellaan mallia perusopetuksen joustavasta resurssoinnista, jolla pyritään lisäämään koulutuksen alueellista yhdenvertaisuutta. Tarkemmin olen kirjoittanut talousarviosta kotisivuille. Tekstin löydät täältä. 

Valtuustokyselyitä minulle on tehty näissä valtuuston kokouksissa neljä. Elokuussa valtuutetut Aila Dündar-Järvinen ja Anneli Kivistö (sd) kysyivät Tampereen kaupungin mielenterveyspalveluista ja joulukuussa valtuutettu Sinikka Torkkola (vas) kysyi kaupungin asukkaiden yhdenvertaisista mahdollisuuksista saada tietoa liikuntaryhmien toiminnasta ja vainajien nimien lisäämistä Kalevankankaan hautausmaan punaisten muistomerkkiin. Joulukuussa valtuutettu Maija Kajan (vihr.) teki myös valtuustokyselyn paperittomien henkilöiden terveydenhoidon palveluiden järjestämisestä, mutta sitä ei ehditty käsitellä joulukuun kyselytunnilla, joten sen käsittely siirtyi seuraavaa kokoukseen. Vastaukseni kyselyihin löytyvät täältä.  

Valtuustoaloitteita en ole itse tällä kaudella tehnyt. Apulaispormestari ohjaa asioiden valmistelua, joten en näe tarpeelliseksi tehdä tällä hetkellä valtuustoaloitteita. Pystyn vaikuttamaan tärkeisiin asioihin suoraan valmistelun ja virkamiesyhteydenottojen kautta. Viime kaudella valtuutettu Ulla-Leena Alpin kanssa tekemämme valtuustoaloite nuorisovaltuuston kokouspalkkioista ja niiden nostamisesta kuitenkin hyväksyttiin elokuun valtuustossa ja nuorisovaltuutettujen kokouspalkkioita korotettiin. Nuorisovaltuuston edustajille maksetaan tällä valtuustokaudella 40 euron suuruinen kokouspalkkio osallistumisesta valtuuston kokoukseen.

Toinenkin viime kaudella tekemäni valtuustoaloite sai hyvän vastaanoton. Valtuustoaloitteeni valtakunnallisen lasten- ja nuortenkirjatittelin hankkimiseksi Tampereen kaupungille on otettu valmisteluun ja sitä tarkastellaan suhteessa laajempaa kulttuuripolitiikkaan Tampereella. Asia pyritään huomioimaan osana Euroopan kulttuuripääkaupunki 2026 -hakuprosessia. Tulen pitämään lastenkirjallisuuden ja lastenkulttuurin puolta jatkossakin vahvasti.

Olin ajatellut kirjoittaa ja koota kesän ja syksyn tärkeistä asioista ja tapahtumista yhden tekstin, mutta hyvin nopeasti huomasin, että pelkästään valtuustoasioiden käsittely vei niin paljon rivejä, että Painavaa asiaa näyttää muodostuvan jatkokertomukseksi. Kolmas osa Painavaa asiaa julkaistaan ensi viikon alussa. Siinä käsittelen lautakuntieni asioita kesältä ja syksyltä. Lupasin kuitenkin paljastaa tässä tekstissä, miksi otsikoksi muodostui painavaa asiaa. Tietenkin hyvinvointipalvelut ovat aina sitä kunnan painavinta ydintoimintaa, mutta ehkä otsikolla on hieman kevyempi peruste. Huomaan puolen vuoden apokokemuksen jälkeen painavani enemmän kuin koskaan aiemmin (jos ei lasketa raskausaikoja). Jatkuva kokouksissa istuminen, pitkät 12-tuntisiksi venyvät työpäivät, liian vähäinen liikunta ja jatkuvat edustusillalliset näkyy vaa’assa.

Uuden vuoden lupauksena olenkin päättänyt olla hieman armollisempi itselleni eli ottaa taas aikaa liikkumiselle. Oikeastaanhan se kuuluu jo työn kuvaan, että liikunnasta vastaava apo myös itse liikkuu enemmän. Ajattelin myös vähentää herkkuja ja kokouspullia. Vuoden päästä nähdään, onnistuinko tavoitteissani vai jäivätkö ne vain poliittisiksi puheiksi.  Nyt pitää mennä: aktiivisuusrannekkeeni piippasi ”It’s time to move!”

Liikkumisen iloa uuteen vuoteen 2018! 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: apulaispormestari, tampere, kaupunginvaltuusto, kesä 2017, syksy 2017

MIELIPIDEKIRJOITUS: Paperittomien palvelut puhuttavat Tampereellakin

Sunnuntai 24.12.2017 - Johanna Loukaskorpi

Helsingin valtuusto laajensi paperittomien sosiaali- ja terveyspalveluita. Kiireellisen hoidon lisäksi tarjotaan mm. kroonisten sairauksien hoito ja rokotukset. Myös tiedostusta laajennetaan ja kaupungin kotisivuille lisätään tieto palveluista arabiaksi, somaliksi, bulgariaksi ja romaniaksi.

Paperittomien palvelut keskusteluttavat Tampereellakin. Valtuutettu Maija Kajan (vihr.) teki asiasta valtuustokyselyn joulukuun valtuustoon, mitä tosin ei ehditty käsitellä ja sen käsittely siirtyi seuraavalle kyselytunnille. Valtuutettu Noora Tapio (vas.) jätti kokouksessa aloitteen paperittomien välttämättömien oikeuksien laajentamiseksi.

Joulukuussa 2016 Tampereen valtuusto päätti tarjota paperittomille raskaana oleville ja alle 18-vuotiaille terveydenhoidon palvelut kuten tamperelaisille. Paperittomille tarjotaan tällä hetkellä normaalit äitiys- ja lastenneuvolapalvelut tulkkipalveluineen. Asiakkaat on keskitetty tietyille terveydenhoitajille ja lääkäreille, jotta varmistetaan riittävä perehtyneisyys asiakkaiden kohtaamiseen.

Alle 18-vuotiaille Tampereella koulussa tai oppilaitoksessa oppilaana tai opiskelijana oleville, esimerkiksi valmistavan opetuksen oppilaille, järjestetään koulu- ja opiskeluterveydenhuolto. Kunnan tulee järjestää myös perusopetusta kaikille alueellaan oleskeleville lapsille - myös paperittomille. Toistaiseksi Tampereella ei ole paperittomia asiakkaita neuvolaan ohjautunut, koska muutamien paperittomien asema on muuttunut turvapaikanhakijoiksi. Koulu- tai opiskeluterveydenhuoltoon ei ole ohjautunut paperittomia.

Paperittomien laajennetut terveyspalvelut ehkäisevät yksilöiden vakavampaa sairastumista ja välitöntä hengenvaaraa ja samalla ehkäisevät sairauksien esimerkiksi tuberkuloosin leviämistä, mikä on koko yhteiskuntamme etu. Paperittomien terveyspalveluita olisi syytä mielestäni Tampereella laajentaa nimenomaan inhimillisistä syistä. Taloudellisesti kyse on pienestä panostuksesta, sillä meillä paperittomia asiakkaita ei ole terveysasemille kiireellisissäkään asioissa juuri hakeutunut.

Näen kuitenkin hankalaksi, jos eri kaupungeissa on pitkään eri käytäntöjä. Meidän on yhtäältä mietittävä, onko yhteiskunnan kannalta kestävää, että paperittomille luodaan kattavat terveyspalvelut. Toisaalta on ajateltava asiaa inhimillisestä näkökulmasta. Paperittomat eivät katoa Suomesta sillä, että suljemme silmämme heiltä ja heidän sairauksiltaan. Tarvitaan selkeämpi lainsäädäntö ja valtakunnallisesti yhtenäiset käytänteet. Pitkään emme voi olla tilanteessa, jossa eri kunnissa on erilaisia linjauksia.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: paperittomat, Maija Kajan, Noora Tapio, Tampere, sosiaali- ja terveyspalvelut

MIELIPIDEKIRJOITUS: Tampere lyhentää jonoja uudella mallilla

Perjantai 1.12.2017 klo 19:42 - Lauri Lyly ja Johanna Loukaskorpi

Haluamme kiittää Pekka Suokasta hyvästä ja tärkeästä kirjoituksesta Lääkäritilanne on Tampereella huono (AL 27.11.2017). Selvitimme tilannetta yhdessä. On totta, että seuraavat vapaat ajat kiireettömille vastaanottoajoille ovat kuukauden päässä. Syynä on pian koittava joulusulku.

Toki kiireellistä hoitoa tarvitsevat hoidetaan aina saman tai seuraavan päivän aikana. Palvelutarpeiden voimakas kasvu edellyttää mittavia panostuksia palvelutuotantoon, mikä konkretisoituu erityisesti sosiaali- ja terveyslautakunnan menojen kasvuna ja alijäämäisenä tuloksena.

Suokkaan havainto tilanteen jatkumisesta pitää paikkansa. Jonotilanne on ollut olennaisin osin tällainen jo vuosien ajan. On erittäin tärkeää huomata, että kysymys on kiireettömien asioiden jonoista ja kiireelliset asiat hoidetaan kiireellisesti eli tuosta jonosta poiketen.

Olemme pyrkineet aktiivisesti kehittämään toimintaamme siten, että poissaoloista huolimatta pystymme kohtuullisesti ja tasapuolisesti vastaamaan lääkäritarpeeseen.

Valtakunnallisessa sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksen valmistelussa on keskiöön nostettu lääkärille pääsy. Tähän olemme Tampereella pyrkineet vastaamaan juuri aloitetuilla kokeilulla Tipotiellä ja Linnainmaalla. Kokeilun tavoitteena on saatavuuden parantaminen ja lääkäriajan kohdentaminen sitä tarvitseville. Keskiössä on palvelutarpeen arvio. Potilaan tarve pyritään ratkaisemaan kevyimmällä mahdollisella tavalla, esimerkiksi sähköisillä palveluilla, puhelinpalvelulla ja hoitajan tai fysioterapeutin toimesta, kun se on mahdollista.

Malli on vielä melko uusi. Siinä on vielä paljon työstettävää, esimerkiksi uusien työtapojen omaksumisessa. Oman haasteensa digitalisaatiota hyödyntävän mallin käytössä tuovat tekniset ratkaisut, jotka ovat paikoitellen hieman kankeita. Tässä teemme kuitenkin parhaamme.

Joku voi tämän kokea uuden mallin heikentäneen palvelua. Lääkäriaikaa ei ilman arviota saa varattua, kuten aiemmin. Tavoite on mahdollisimman oikeanlainen palvelu, eli joskus sähköinen palvelu tai puhelu vastaanoton sijaan. Uuden toimintamallin asemilla lääkärille pääsy on kiireettömissä asioissa nopeampaa kuin perinteisesti toimivilla asemilla. Tämä on saamiemme tietojen havaittavissa, vaikkei järjestelmästä tietoja saada vielä numeroina ulos.

Pormestariohjelmassa lähtökohtana on painopisteen siirtäminen perustason palveluihin ja ennaltaehkäisyyn. Ikäihmisten palveluja vahvistetaan merkittävästi.

Tampereen kaupunki turvaa sosiaali- ja terveyspalvelujen nykytason niin kauan kun se toimii palvelujen järjestäjänä. Tamperelainen kohtaa välittävän ammattilaisen eri palveluissa vauvasta vaariin. Palvelujen
kehittämisen ja henkilökunnan osaamisen painopiste on etsivän, kokonaisvaltaisen ja ratkaisukeskeisen työotteen vahvistamisessa.

Lauri Lyly
Kaupungin pormestari

Johanna Loukaskorpi
Apulaispormestari

1 kommentti . Avainsanat: terveysasemat, vastine, terveyspalvelut, Linnainmaa, Lielahti, vastaanottopalvelut, lääkärit, sairaanhoitajat, Tampere

Toimeentulohaaste päivät 1 ja 2

Torstai 30.11.2017 klo 10:41 - Johanna Loukaskorpi

Maanantai 27.11

Minut haastettiin muutama viikko sitten Invalidiliiton ja Tampereen Invalidit ry:n toimesta valtakunnalliseen toimeentulohaasteeseen, mikä tarkoittaa sitä, että viikon ajan 27.11-3.12 minun olisi tultava toimeen 50 eurolla. Haasteella Invalidiliitto haluaa nostaa esille vähävaraisten ja vammaisten ihmisten sosiaalisen ja taloudellisen yhdenvertaisuuden.

Huomasin jo maanantaina, kuinka haasteellista on suorittaa haasteviikkoa tosissaan tässä apulaispormestarin työssä. Tapasin maanantaiaamusta Soste ry:n toiminnanjohtaja Vertti Kiukaan. Jätin ottamatta kahvia tapaamisen yhteydessä ja tyydyin sen sijaan vesilasiin, koska vähävaraiselle harvemmin tarjotaan ilmaista ruokaa tai juomaa. Saman syyn vuoksi päädyin jättämään maanantaisen kaupunginhallituksen kokouksen yhteydessä tarjottavan lounaan väliin. Kokouksessa oli kuitenkin hedelmiä ja kahvia tarjolla ja en enää kokouksen jatkuttua kyennyt olemaan syömättä.

Kokouksesta kiiruhdin Minetti-neuvotteluihin Ratinaan. Ratinassa auton parkkeeraus maksoi 1,70 e. Olin aamulla valinnut auton, koska illaksi minun oli kiirehdittävä suoraan Minetti-neuvotteluista Hervantaan puhumaan sote-asioista. Hervannassa minulle tarjottiin keksiä ja teetä. Olin kotona kahdeksalta. Söin lautasellisen spagettia ja kanakastiketta. Minulta ei ollut kulunut päivän aikana rahaa muuta kuin parkkeeraukseen, mutta toisaalta olisin voinut syödä vatsani täyteen monessa paikkaa, mikä ei köyhälle useinkaan ole mahdollista.

Illalla opiskelija-asuntoon aiemmin syksyllä muuttaneelta pojalta tuli tekstiviesti, jossa hän pyysi rahaa ruokaan, koska opintotuki tulisi vasta viikon päästä ja tili oli tyhjä. Haasteesta huolimatta laitoin pojan tilille 20 euroa ruokarahaa. Viikon budjetistani oli mennyt lähes puolet jo ensimmäisenä päivänä.

Hallitus on leikannut merkittävästi opintotukea, ja opintotuki on tällä hetkellä niin pieni, että harva opiskelija tulee sillä oikeasti toimeen. Tämän takia monet opiskelijat joutuvat tekemään töitä opintojen ohella tai turvautumaan vanhempiinsa. Voin kuvitella pienituloisten perheiden ahdistuksen, kun ei ole mahdollisuutta tukea omaa nuortaan taloudellisesti. Vammaisten vanhempien perheissä eletään lisäksi valtaväestöä useammin köyhyysrajalla, koska perheet elävät usein kansaneläkkeen ja vammaisetuuksien varassa. Osattomuuden ja ulkopuolisuuden tunne onkin tällaisissa perheissä suurempaa kuin monissa muissa perheissä. Vaarana on myös se, että vähävaraisen perheen lapset jättävät kouluttautumatta, koska esimerkiksi korkeakoulutus on vaarassa muuttua monille taloudellisesti mahdottomaksi.

Tiistai 28.11.

Toisen haastepäivän aamuna kokoontui kaupungin johtoryhmä. Päätin, etten tällä kertaa jätä lounasta syömättä, vaan söin kokouksen päätteeksi lounaan. Virastotalon lounas maksaa 6,40 e. Lounaan jälkeen menin tarkastuslautakunnan kuultavaksi ikäihmisten asumispalveluista. Ehdin olla tarkastuslautakunnan kuultavana puolisen tuntia, koska lähdin työmatkalle Turkuun. Työmatka tuli tietooni yllättäin edellisellä viikolla, koska Tampereen kaupungille myönnettiin palkinto Yksi elämä -juhlaseminaarissa Turun Logomossa Päättäjät-kategoriassa. Kävin vastaanottamassa palkinnon Tampereen kaupungin puolesta. Yksi elämän tavoitteena on terveempi Suomi. Aivoliiton, Diabetesliiton ja Sydänliiton yhteiset terveystalkoot edistävät terveyttä ja hyvinvointia läpi elämän. Palkintoperusteissa todettiin muun muassa, että Tampere tekee jatkuvasti arvokkaita terveyspäätöksiä monella toimialalla. Tampereella on toteutettu muun muassa Sydänmerkki joukkoruokailuun sekä maksuttomat monipuoliset liikuntaryhmät lapsille ja nuorille, kehitetty lähiliikuntapaikkoja ja palkattu psykologi diabetesvastaanotolle. Jouduin menemään autolla Turkuun, joten työmatka sotki haastepäivän taloustilanteen. Ostin bensaa 30 eurolla. Seminaari päättyi coctail-tilaisuuteen, jossa söin muutamia cocktailpaloja. Kotimatkalla pysähdyin Urjalassa ja join kupin kahvia sekä mozzarellapaninin. Ne maksoivat 7.30.

Haastepäivän taloudellisesti haastavin tilanne liittyi kuitenkin jälleen kerran lapsiin. Keskimmäinen ilmoitti tekstiviestitse tarvitsevansa rahaa lukion oppikirjoihin. Jouduin jälleen tinkimään viikon haasteesta ja siirsin 90 euroa neljää lukion oppikirjaa varten. Lukio- tai ammattiopintojen kustannukset (oppikirjat, tietokonehankinnat, ammattiopiskelussa tarvittavat välineet) aiheuttavat jatkuvasti suuria taloudellisia haasteita monille toisen asteen opiskelijoille ja heidän perheilleen. Tämä tieto selviää esimerkiksi Pelastakaa Lapset ry:n kyselystä, jonka tulokset julkistettiin marraskuussa. Tuloksiin sisältyvät lainaukset yksittäisistä vastauksista kertovat, että opintojen rahoittaminen on monelle opiskelijalle ja hänen perheelleen todellinen ja iso ongelma, mikä on johtanut kurssien väliin jättämiseen, mikä taas on heikentänyt opintomenestystä. Pahimmassa tapauksessa rahapula on aiheuttanut opintojen keskeyttämisen tai monilapsisessa perheessä sulkenut osan lapsista koulutuksen ulkopuolelle. On päättäjien tehtävä huolehtia siitä, että myös vähävaraisten perheiden lapsilla on mahdollisuus suorittaa lukio- tai ammattitutkinto. Nykymaailmassa ilman toisen asteen tutkintoa ei pärjää tai työllisty.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toimeentulohaaste, toimeentulo, raha, Invalidiliitto, Tampereen Invalidit ry, vähävaraiset, köyhät

Puhe valtuustossa: Koulukiusaaminen

Maanantai 20.11.2017 klo 19:31 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Haluan ensin toivottaa oikein hyvää Lasten oikeuksien päivää valtuutetuille! Haluan kiittää tästä keskustelusta. Se on ollut ansiokasta. Tämän vuoden Lasten oikeuksien päivän teemana on yhdenvertaisuus. Yhdenvertaisuuteen on täällä useammassa puheenvuorossa jo viitattukin.

Oikeastaan jokaisen päivän tulisi olla lasten oikeuksien päivä. Suomessa yli 900 koulua kuuluu kiusaamisen vastaiseen Kiva koulu -toimenpideohjelmaan. Kouluissa puututaan aktiivisesti kiusaamiseen, mutta silti kaikkea kiusaamista ei saada kitkettyä pois. Juuri julkaistun kouluterveyskyselyn mukaan 19 prosenttia alakoululaisista ja 24 prosenttia yläkoululaisista on kokenut syrjivää kiusaamista. Kiusaamisen aiheita on paljon esimerkiksi ulkonäkö, sukupuoli, ihonväri, kieli, vammaisuus, uskonto. Koulukiusaaminen ilmenee yleisimmin nimittelynä, tekemällä naurunalaiseksi tai kiusoitteluna. Itse olen erittäin huolestunut, että kiusaaminen on nykyään usein jatkuvaa 24/7 -kiusaamista. Lapsi jätetään esimerkiksi erilaisten someryhmien ja kaveripiirien ulkopuolelle. Ryhmän ulkopuolelle jääminen on erittäin rankka kokemus.

Kouluterveyskyselyyn vastanneista tamperelaisista yläkouluikäisistä yksinäiseksi itsensä tunsi joka kymmenes, tytöistä jopa 13 %. Entisenä yläkouluopettajana tunnistan tämän ja tunnen siitä suurta huolta. Monesti yksinäisyys johtaa nuorten mielenterveysongelmiin.

Aikuisten tehtävä on huolehtia, että ketään ei kiusata. Jokaisessa päiväkodissa ja koulussa tulee kannustaa siihen, että kaikki otetaan mukaan leikkiin ja porukkaan ja että erilaisuus on rikkautta. Tammelan koulussa lapset toteuttivat kaveripenkin. Myös Vuoreksen koulussa on kaveripenkki. Jos tuntee itsensä yksinäiseksi välitunnilla, voi mennä istumaan kaveripenkille, josta muut voivat hakea mukaan leikkiin. Tällaisia ideoita tulee jakaa ja niistä ottaa mallia. Parhaat ideat yhdenvertaisuuden eteen ja kiusaamisen estämiseksi syntyvät juuri arjessa ja usein lasten itsensä ideoimana. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulukiusaaminen, lasten oikeuksien päivä, yhdenvertaisuus, Tampere, kiusaaminen

Apon elämää: Invalidiliiton toimeentulohaaste vastaanotettu

Maanantai 20.11.2017 klo 15:10 - Johanna Loukaskorpi

Kansainvälistä vammaisten päivää vietetään 3. joulukuuta. Päivän teemaksi Invalidiliitto on valinnut taloudellisen ja sosiaalisen yhdenvertaisuuden. Päivää edeltävän viikon aikana eli ensi viikolla 27.11-3.12. Invalidiliitto järjestää toimeentulohaasteen, jonka tavoitteena on saada näkyvyyttä vammaisten toimeentuloon liittyviin ongelmiin.

Monen vammaisen ihmisen taloudellinen asema on huono. Terveysongelmat ja huonot mahdollisuudet päästä työelämään lisäävät taloudellista eriarvoisuutta. Vammaisuus on myös valitettavasti edelleen toiseksi yleisin syrjintäperuste yhteiskunnassamme. Vammaisten taloudellista tilannetta kiristävät perusturvan indeksijäädytykset, lääkekorvausten leikkaukset ja asumiskulujen – erityisesti vuokrien ja sähkön hinnan nousu. Monen vammaisen ihmisen ainoa tulonlähde on työkyvyttömyyseläke. 

Liian monen vammaisen ihmisen kuukausitulot hipovat köyhyysrajaa. Asumis- ja muidenperuskulujen jälkeen käteen jää usein vain 50 euroa viikossa. Silloin voi joutua valitsemaan, ostaako lääkkeitä vai ruokaa. Maksaako puhelinlaskun vai käyttääkö rahat taksimatkaan, jotta pääsee kauppaan? Entä jos tulee jokin yllättävä meno: joutuu sairaalaan tai jääkaappi hajoaa?

Taloudellinen eriarvoisuus johtaa yleensä myös sosiaaliseen eriarvoisuuteen. Vähävaraisten vammaisten ihmisten sosiaalinen elämä kutistuu olemattomiin ja yksinäisyys lisääntyy. 

Invalidiliiton jäsenyhdistykset voivat haastaa mukaan yhden tai useampia oman alueensa poliitikkoja tai mielipidevaikuttajia. Haastetun henkilön pitäisi tulla toimeen viikon ajan samalla rahasummalla kuin kaikkein vähävarainen vammainen ihminen eli 50 eurolla/viikko.

Tampereen Seudun Invalidit ry on haastanut minut mukaan ja olen lupautunut haasteeseen. Tiedostan haasteeseen liittyvän paljon ongelmia. On aivan eri asia elää 50 eurolla seitsemän päivää, kun tietää, että seuraavalla viikolla voi palata normaaliin elämäänsä. Vammaisilla ja vähävaraisilla ei ole mahdollista palata "arkeen", sillä se arki saattaa olla jatkuvaa kamppailua toimeentulokysymysten edessä. 

Apulaispormestarin työ asettaa myös haasteeseen omat ongelmansa. Työhöni kuuluu paljon edustamista ja tapaamisia, joissa tarjotaan lounas, välipaloja tai jotakin naposteltavaa. Vähävarainen sen sijaan harvemmin osallistuu tilaisuuksiin, joissa on tarjolla ilmaista syötävää.

Esimerkiksi vähävaraisella pääosa viikon menoista saattaa kulua bussikortin lataamiseen 20 eurolla. Itse voin siirtää tavallisten laskujen maksua viikolla, köyhä sen sijaan elää kädestä suuhun, eikä taloudellinen tilanne helpota seuraavallakaan viikolla. 

Päätin kuitenkin kaikista haasteeseen liittyvistä ongelmista huolimatta osallistua haasteeseen, sillä haluan olla tukemassa henkilökohtaisesti Invalidiliiton tärkeää toimeentulo-ongelmien esiinnostamista julkisuudessa ja edistää siltä osin vammaisten asiaa. Olen lupautunut kirjoittamaan kokemuksistani blogia kotisivuilleni viikon ajan.

Viikon nuukailu ei muuta omaa elämääni, mutta tuo toivottavasti esiin ihmisten välistä eriarvoisuutta ja sitä, millaisten toimeentulon ongelmien kanssa vammaiset ja vähävaraiset ihmiset joutuvat kaiken aikaa painiskelemaan. Otan mielelläni kommentteja ensi viikolla somessa ja vastaan kysymyksiin sekä Facebook- ja Twitter-tileilläni.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toimeentulo-ongelmat, vammaiset, invalidit, Tampereen seudun invalidit, Invalidiliitto, Tampere, apulaispormestari

Puhe Talvitien päiväkodin ja koulun avajaisissa

Perjantai 17.11.2017 klo 16:59 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat juhlavieraat, rehtori Satu-Leena Kojola, päiväkodin johtaja Päivi Rautiala sekä koko Talvitien päiväkodin ja koulun väki


Kirjailija Immi Hellénin runo Mirrit koulussa alkaa seuraavasti: ”Tässä on taulut ja tässä on sienet ja tässä on opissa ystävät pienet”. Tänään on opintie vaihtunut suureen juhlaan, sillä vietämme Talvitien päiväkodin ja koulun vihkiäisiä. Talvitien päiväkodin ja koulun avautuminen on ollut eteläisellä alueelle odotettu asia. Härmälän alue kasvaa vauhdilla. Alueelle on viimeisten vuosien aikana muuttanut jatkuvasti lisää lapsiperheitä ja päiväkodit ja koulu ovat täynnä. Viime keväänä moni perhe sai iloisen uutisen, kun päiväkotipaikka uudesta päiväkodista varmistui oman kodin läheltä. Nyt on jo tovi päiväkotielämää vietetty ja koulua käyty täällä Talvitien varrella, sillä päiväkoti ja koulu aloittivat varsinaisen toimintansa elokuussa. Arkeaan täällä viettää päivittäin 180 lasta ja 30–40 aikuista.


Minulla on ollut ilo olla mukana Talvitien päiväkodin ja koulun päätöksenteossa jo heti sen alkuvaiheista lähtien. Yleensä rakentamishankkeiden käsittely lähtee liikkeelle palveluverkon kehittämiseen liittyvistä selvityksistä tai kiinteistön peruskorjaustarpeesta. Tässä tapauksessa ajatus uudesta päiväkoti- ja koulurakennuksesta sai alkunsa, kun Härmälän päiväkodissa ja neuvolassa todettiin vakavia sisäilmaongelmia ja rakennus päätettiin purkaa. Tilalle suunniteltiin kaksikerroksinen uusi päiväkoti ja pienten koululaisten koulurakennus. Tarveselvitys ja hankesuunnitelmat ovat hyväksytty lasten ja nuorten lautakunnassa, jossa olen itsekin ollut viime kaudella lautakunnan jäsenenä.


Varsinainen rakennusvaihe kesti 13 kuukautta ja kustannusarvio oli noin 6,2 miljoonaa. Talvitien päiväkodin ja koulun rakentamisessa haluttiin korostaa erityistä huolellisuutta. Se näkyi meille härmäläläisille muun muassa niin, että talo rakennettiin valkoisen pressuteltan suojassa. Koko hanke on tehty kokonaan säänsuojassa, jolla on varmistettu rakennuksen pitkäikäisyys ja turvallisuus. Pressut ovat monesti tuttu näky korjauskohteissa, mutta uudiskohteissa teltat eivät ole yhtä yleisiä. Pressun alta paljastui lopulta komea ja tyylikäs lehtikuusta, betonia ja lasia yhdistelevä rakennus.


Päiväkodin ja koulun suunnittelussa otettiin mallia uusimmista pedagogisista näkemyksistä ja tilat suunniteltiin monipuolisiksi oppimistiloiksi. Myös kalusteet mietittiin uuden "avoimen oppimiskäsityksen" mukaan. Näin kaikkia tiloja pystytään hyödyntämään varhaiskasvatuksessa ja oppimisessa, ja ne ovat mahdollisimman joustavia ja avattavissa toisiinsa, jos ryhmät haluavat työskennellä yhdessä. Koulu ja päiväkoti koostuvat "soluista", joissa on keskeinen avoin tila ja sen ympärillä pienempiä oppimis-, toiminta- ja lepotiloja. Päiväkoti ja koulu ovat myös esteettömät. Henkilökunnan toiveita kuunneltiin ja ne otettiin huomioon suunnittelu- ja rakennusvaiheessa, mikä on erityisen tärkeää, sillä kasvatuksen ammattilaiset tietävät parhaiten, mikä toimii varhaiskasvatuksen, esi- ja perusopetuksen arjessa ja mistä saattaa seurata ikäviä yllätyksiä, jos niitä asioita ei huomioida jo suunnitteluvaiheessa.


Odotan innolla, että pääsen kiertämään tiloissa ja näen ja kuulen henkilökunnalta, miten arki on lähtenyt rullaamaan uusissa moderneissa tiloissa. Pihaa olenkin ehtinyt ihastella jo iltalenkeilläni. Piha kannustaa liikkumaan ja houkuttelee viettämään vapaa- aikaa myös päiväkoti- ja koulupäivän jälkeen. Aivan kuin se kuiskaisi kadulle kulkijalle, että tule luo - pomppimaan, kiipeilemään ja keinumaan. 

Tampereen kaupunki pyrkii saamaan päiväkoti- ja koulutiloja käyttöön myös kouluajan ulkopuolella ilta-aikana. Osaa Talvitien rakennuksen tiloista voidaan hyödyntää myös alueen asukkaiden käytössä esimerkiksi ruokasalia voi vuokrata juhliin. Näin rakennus voi toimia myös asukastalona oman toiminta-ajan ulkopuolella.


Hyvä päiväkodin ja koulun väki,


Alussa siteeraamani Immi Hellénin runo päättyy: ”Keltä vain läksy liukkaasti luistaa, sille se kukkokin munia muistaa.” Toivotan teille innokkaita oppimiseen kannustavia päiväkoti- ja koulupäiviä täällä upeassa ja uudessa Talvitien päiväkoti- ja koulurakennuksessa. Olkoon opintienne turvallinen, innostava ja uuteen kannustava. Puitteet siihen ovat nyt kunnossa. Hellénin runossa mainitut sienet ja taulut ovat korvautuneet uusimmalla opetusteknologialla ja talon tekniikka palvelee käyttäjiä ja sisäilma on puhdasta. Työntekijöille haluan toivottaa antoisia ja hyviä työpäiviä. Päätän puheeni Jukka Itkosen runoon Seitsemän veljestä, sillä runossa kuvataan hyvin, miten parhaat tulokset syntyvät yhdessä tehden ja toisilta oppien. Lopulta syntyy aina jotakin uutta aivan niin kuin päivittäin päiväkodin ja koulun arjessa.

(Itkosen runo.)


Näillä ajatuksialla ja sanoilla avaan Tampereen kaupungin puolesta Talvitien päiväkodin ja koulun.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: koulu, päiväkoti, sisäilmaongelmat, pedagogiikka, uudet oppimisympäristöt, Härmälä, Tampere

Apon elämää: Maksuttomia tai edullisia harrastuksia metsästämässä

Perjantai 3.11.2017 klo 15:12 - Johanna Loukaskorpi

En ole harrastanut aktiivisesti soittamista. Joskus nuorempana soitin hetken viulua, mutta lopetin viulunkielieni vinguttamisen melko pian. Sen sijaan kaikki kolme poikaani ovat harrastaneet soittamista Härmälän koulun puhallinorkesterikoulussa.

Härmälän ja Peltolammin kouluissa on toiminut jo vuosia aktiivinen 3.–6. luokkalaisista oppilaista koottu puhallinorkesteri. Puhallinorkesterikoulun oppilaita ei valita valintakokeissa, eikä oppilaan tarvitse olla harrastanut aiemmin musiikkia. Riittää, kun lapsella on halu soittaa ja intoa sitoutua pitkäkestoiseen harrastukseen. Harrastus ei vaadi perheiltä suuria kustannuksia, sillä se on toteutettu Tampereen kaupungin ja konservatorion yhteistyössä. Harrastusmaksut ovat tavanomaiseen musiikin harrastamisen verrattuna suhteellisen pienet. Puhallinorkesterikoulun soittajia opettavat konservatorion opettajat. Orkesteri harjoittelee kaksi kertaa viikossa oppilaiden omalla koululla, jossa soittajat saavat tasokasta yksilö- ja ryhmäopetusta.

Pieni- ja keskituloisten perheiden lapset jäävät yhä useammin liikunta- tai kulttuuriharrastusten ulkopuolelle. Tällä on vakavat vaikutukset lasten hyvinvoinnille, sillä harrastusten suojaavat vaikutukset ovat moninaisia. Ohjatussa harrastuksessa lapsi saa kavereita, oppii pitkäjänteisyyttä, vuorovaikutusta ja omaksuu uusia taitoja. Mieleinen harrastus vaikuttaa myönteisesti itsetuntoon ja koulutusasenteisiin.

Puhallinorkesterikoulu, joka toimii lapsen omalla lähikoululla, on vain yksi esimerkki siitä, kun koulutiloja hyödynnetään paremmin tavoitteellisessa harrastustoiminnassa. Olennaista jatkossakin onkin, että kartoitetaan mahdollisuuksia harrastaa joko liikuntaa tai kulttuuria edullisesti omilla kouluilla ja monille eri asuinalueille. Tampereen pormestariohjelmassa on sovittu, että valtuustokauden aikana poistetaan esteitä harrastamisen tieltä ja että jokaisella lapsella ja nuorella on tasavertaiset mahdollisuudet ohjattuun harrastukseen. Tulevassa kaupungistrategiassa Tampere - Sinulle paras todetaan, että liikkumiselle ja kulttuurista nauttimiselle luodaan yhdenvertaisia mahdollisuuksia osana asukkaiden arkea. Tavoitteina on, että yhteisöllinen toiminta ja osallistuminen lisääntyvät. Tavoitteen toteutumista seurataan muun muassa kouluterveyskyselyn ja Lasten terveys, hyvinvointi ja palvelut -tutkimuksen avulla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: harrastustoiminta, lapset, nuoret, kulttuuri, liikunta, harrastukset, maksuttomuus, Tampere

Apon elämää: Influenssa-aikaa ja digitalisaatiota

Torstai 26.10.2017 klo 11:08 - Johanna Loukaskorpi

Talvi yllätti tänä aamuna monet. Minutkin. Kahlasin lumihangessa syystakissa ja pikkukengissä kohti avo- ja asumispalveluiden johtoryhmää. Huomasin taas, etten ollut varautunut talveen käytännössä ollenkaan. Talveen varautumisen lisäksi nyt kannattaa varautua influenssakauteen. Kohta pärskintä ympärillä nimittäin alkaa todenteolla.

Influenssarokotteen saavat maksutta ne, joiden terveydelle influenssa aiheuttaa oleellisen uhan tai joiden terveydelle influenssarokotuksesta on merkittävää hyötyä esimerkiksi kaikki yli 65-vuotiaat. Ikääntyneelle influenssa jälkitauteineen on jopa hengenvaarallinen sairaus. Influenssa voi ikäihmisellä pahentaa perussairauksia, romahduttaa yleiskunnon ja esimerkiksi aiemmin kotona selviytynyt, omatoiminen vanhus voi influenssan tai sen jälkitaudin keuhkokuumeen vuoksi päätyä laitospotilaaksi. Suurin osa influenssarokotteen ottaneista välttyy influenssalta. Jos rokotettu kuitenkin saa influenssan, on tauti yleensä lievempi ja toipuminen nopeampaa. Rokotteita on tähän mennessä Tampereella vajaan kahden viikon aikana annettu jo melkein 4000. Jokaisella terveysasemalla rokotetaan arkipäivisin koko päivän, ja ajanvarauslistat ovat täyttyneet hyvin. Yleinen rokotuslauantai on 18.11. ja sinne ajan voi varata tai mennä ilman ajanvarausta

Olen saanut huolestuneita viestejä sekä valtuutetuilta että riskiryhmään kuuluvilta kuntalaisilta siitä, että influenssarokotukseen ei voisi varata aikaa kuin netin kautta. Tämä on virheellinen luulo ja haluan oikaista tämän asian. Kausi-influenssarokotukseen voi varata ajan myös puhelimitse terveyspalvelujen neuvonnasta. Kirjeessä, joka on lähtenyt yli 65-vuotiaille, ei kehota erikseen tekemään ajanvarausta soittamalla vaan suositellaan sähköisiä palveluita. Tämä on pelästyttänyt osan ikäihmisistä.

Sähköisiä palveluita suositellaan, koska ne ovat paljon nopeampia ja varauksen voi tehdä mihin aikaan vuorokaudesta tahansa. Tamperelaiset, jotka eivät käytä nettiä, voivat edelleen soittaa terveyspalvelujen neuvontaan ja saavat ajan rokotukseen. Sähköistä ajanvarausta on käytetty hyvin.

Eilisessä Aamulehdessä oli tärkeä uutinen. Neljännes yli 65-vuotiaista ikäihmisistä ei ole koskaan käynyt netissä, ja 300 000 yli 75-vuotiasta suomalaista ei edes omista tietokonetta. Tämänkin takia on tärkeää, että asiointi julkisissa palveluissa turvataan myös muuta kautta kuin sähköisesti. Valtiovarainministeriön tavoite on, että 2022 90% suomalaisista käyttää julkisia palveluita digitaalisesti. Tavoite on kova. Myös pormestariohjelmassa tavoitteena on, että valtaosa tamperelaisista käyttää ensisijaisesti digitaalisia palveluja vuonna 2025. Digitaalisten palvelujen ohessa ja ohella on tarjottava kuitenkin edelleen mahdollisuus myös perinteiseen palvelutarjontaan. Uudet palvelumuodot eivät sulje entisiä pois vaan laajentavat vaihtoehtojen mahdollisuutta. Kannustan kokeilemaan sähköisiä tapoja varata aikaa esimerkiksi influenssarokotukseen, mutta puhelimellakin ajan siis saa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: influenssarokote, Tampere, digitalisaatio, sähköiset palvelut, julkinen palvelu, ikäihmiset, riskiryhmät

PUHE: Tammmenlehväkeskuksen Suomi 100 -juhla

Maanantai 16.10.2017 klo 16:58 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat sotiemme veteraanit, hyvät juhlavieraat,

”Oi, maamme Suomi, synnyinmaa / soi sana kultainen! / Ei laaksoa, ei kukkulaa, ei vettä rantaa rakkaampaa, / kuin kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien” alkaa Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäinen runo. Isänmaamme saa tunnistettavat kasvonsa J.L. Runebergin säkeissä. Runebergin Maamme-runo sisältää useita säkeistöjä. Osa niistä on jäänyt suurelle yleisölle tuntemattomiksi. ”Totuuden, runon kotimaa, / maa tuhatjärvinen, miss’ elämämme suojan saa, / sa muistojen, sa toivon maa, / ain’ ollos, onnees tyytyen, vapaa ja iloinen.”

Suomi on tänä päivänä Runebergin sanoin vapaa ja iloinen maa. Siitä me nykypolvi saamme kiittää Teitä, sotiemme veteraaneja ja kotirintamalla toimineita lottia. Me saamme juhlia itsenäisyytemme satavuotisjuhlaa Teidän - itsenäisyytemme puolesta taistelleiden ansiosta. On äärettömän suuri kunnia tulla tänään tänne Tammenlehväkeskuksen juhlaanne tuomaan Tampereen kaupungin tervehdyksen.

Ilman teidän sukupolvenne uhrauksia kotimaamme ei olisi sitä, mitä se nykypäivänä on: menestyvä, kasvava ja kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu Suomi. Meidät suomalaiset on tunnettu maailmalla yhtenäisenä kansankuntana. Sodan käyneelle sukupolvelle oli kunnia kysymys, ettei kaveria jätetty tiukankaan paikan edessä. Samaa yhteenkuuluvuuden henkeä toivoisin näkeväni nykypäivänäkin. Että pitäisimme toisistamme huolta. Ettemme jättäisi kiihtyvän arjen keskellä ketään yksin - ilman hoivaa ja tarvitsemaansa tukea. Oli kyse sitten kotonaan asuvasta vanhuksesta, nuoresta huumeidenkäyttäjästä, köyhästä yksinhuoltajaäidistä tai pienestä maahanmuuttajalapsesta.

Hyvät kuulijat

Tammenlehväkeskuksessa on vuoden 2017 alusta rakennettu Suomi 100 juhlavuotta teemalla taide ja luova toiminta hyvinvoinnin ja kuntoutumisen lähteenä. Teema on huomioitu kaikessa Tammenlehvän tämän vuoden toiminnassa. Tampereen kaupungin kulttuuritoimi on avustanut juhlavuoden tapahtumien järjestämisessä.

Tämän päiväinen Suomi 100 -juhla on yhteisen suunnittelun tulos. Tammenlehväsäätiö järjestää juhlan yhdessä Tampereen sotaveteraanien huoltoyhdistyksen, Sotainvalidien Veljesliiton Tampereen osaston ja Tampereen kaupungin kanssa. Jokaisesta järjestöstä on ollut edustaja suunnittelutyöryhmässä. Lämpimät kiitokseni kaikille juhlan toteuttamisessa mukana olleille.

Yhteiskunnalla on mahdollisuus vaikuttaa merkittävästi ihmisten tekemiin valintoihin erilaisilla toimenpiteillä. Kunnan vastuulla on huolehtia siitä, että asukkaat saavat elää ympäristössä, joka tukee parhaalla mahdollisella tavalla heidän hyvinvointiaan. Käytännössä kyse on kunnan kannalta tehtävistä, joiden tavoitteena on asukkaiden hyvinvointi- ja terveyserojen kaventaminen, hyvinvoinnin ja toimintakyvyn lisääminen, sairauksien ja syrjäytymisen ehkäisy sekä osallisuuden vahvistaminen.

Näitä tehtäviä toteuttavat jatkossa maakunta, kunta ja järjestöt yhdessä. Edistämällä hyvinvointia ja terveyttä ei pelkästään paranneta asukkaiden elämänlaatua, vaan myös lisätään alueen elinvoimaa, työllisyyttä ja tuottavuutta. Lisäksi samalla hillitään sosiaali- ja terveydenhuollon menojen kasvua.

Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen on yksi niistä tehtävistä, joka jää kunnille sote-uudistuksen jälkeen. Kunnallisalan kehittämissäätiön tekemän kyselyn mukaan hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on tärkein kunnan ja maakunnan yhteistyöalue. Peräti 95 % keväällä valituista valtuutetuista piti sitä erittäin tai melko tärkeänä.

Hyvinvoinnin ja terveyden perusta syntyy arjessa, jossa ihmiset päivittäin käyttävät kunnan tuottamia palveluja. Esimerkiksi kasvatus- ja opetuspalvelut, työllisyyspalvelut ja nuoriso-, liikunta- ja kulttuuripalvelut edistävät kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä monien muiden toimintojen ohella.

Järjestelmän uudistuessa erilaiset yhteistyön mallit asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä kunnan ja maakunnan välillä korostuvat. Koko maakunta hyötyy, kun alueen kunnat onnistuvat väestön hyvinvointierojen kaventamisessa ja hyvinvoinnin lisäämisessä. Valtaosa ikäihmisten palveluista siirtyy sote-uudistuksen myötä maakunnan vastuulle. Kaupungilla on kuitenkin edelleen merkittävä rooli ikäihmisten hyvinvoinnin, toimintakyvyn ja terveyden tukemisessa. Jatkossa onkin huolehdittava siitä, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävät sisältyvät toiminnan ja talouden suunnitelmiin ja hyvinvoinnin tukemiseen kulttuurin ja liikunnan keinoin sekä avustamalla järjestökenttää ohjataan riittävästi resursseja.


Hyvät juhlavieraat,

Sotaveteraanien saamia palveluita on Tampereella viime vuosina parannettu. Edeltäjäni apulaispormestari Mikko Aaltonen kehitti yhdessä ikäihmisten palvelujen kanssa veteraanien etuja ja palveluita monella tapaa. Kaupunki saa Valtiokonttorilta kotiin tuotavien palvelujen määrärahaa joka vuosi. Tämän määrärahan suuruus kasvoi tänä vuonna merkittävästi. Veteraanietuisuuksia ja palvelutarpeita hoitaa kaupungilla kaksi asiakasohjaajaa. Veteraaneilla on myös oikeus monipuoliseen kuntoutukseen: laitos- ja päiväkuntoutukseen sekä polikliiniseen avokuntoutukseen. Veteraanietuisuuksien lisäksi veteraaneille kuuluu sama hoito kuin muillekin tamperelaisille ikäihmisille.

Edesmennyt mummoni oli Karjalan evakko. Hän joutui lähtemään kahdesti kotoaan. Toisen kerran noin 15-vuotiaana lopullisesti. Mummo kertoi karjalan murteella paljon tarinoita rajan takaa. Hän kertoi meille lapsenlapsille myös ankeasta sekä pelottavasta sota-ajasta. Mummo asettui perheineen ensin Lahteen ja muutti sieltä pian Kangasalle, jossa itsekin olen asunut lähes koko lapsuuteni mummolan pihapiirissä. Mummo kaipasi kuitenkin koko elämänsä takaisin kotiin Kivennavalle. Kun olen täällä tänään kanssanne, tuntuu kuin rakas mummoni olisi taas hieman lähempänä minua. Arvostan suuresti Teitä sodan käynyttä sukupolvea, lottia ja sotiemme veteraaneja ja työskentelen siten, että Tampereella sotaveteraanit saavat jatkossakin tarvitsemansa palvelut.

Lauri Lylyn pormestariohjelmassa Inhimillinen ja vetovoimainen Tampere valtuustoryhmät ovat sitoutuneet palvelulupaukseen, että jokainen tamperelainen voi ikääntyä turvallisesti. Pormestariohjelmassa on sitouduttu siihen, että Tampereella ikäihmisille tarjotaan monipuolisia mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen, terveyden ja toimintakyvyn ylläpitämiseen sekä aktiiviseen kansalaisuuteen. Myös liikkumista edistetään ja vapaaehtoistoimintaa, päiväkeskustoimintaa sekä palveluliikennettä kehitetään yhdessä kolmannen sektorin kanssa. Samalla jatketaan kaupungin omien alueellisten palvelukeskusten ja lähitorien kehittämistä.

Arvoisat sotiemme veteraanit, omaiset ja juhlavieraat,

Viime viikolla vietettiin kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven päivää. Päätän puheeni lukemalla katkelmia Kiven runosta Suomenmaa. Teidän veteraanien ansiosta saamme tänäänkin juhlia rakasta Suomenmaatamme ja nauttia tästäkin juhlasta. Runon säkeiden myötä toivotan teille kaikille hyvää itsenäisyytemme 100-vuotisjuhlaa. Olkaamme onnellisia tästä kauniista kotimaastamme, sen luonnosta, kaupunkien vilinästä ja ihmisistä, jotka täällä asuvat tai tänne haluavat tulla. Pidetään huolta toisistamme.

”Maa kunnasten ja laaksojen, / Mi on tuo kaunoinen? / Tuo hohteess’ kesäpäivien, / Tuo loisteess’ pohjan tulien, / Mi ompi soma maa? / Siell tuhansissa järvissä / yön tähdet kimmeltää / ja kanteleitten pauhina / Siell kaikuu ympär’ kallioi’ / Ja kultanummen hongat soi: / Se ompi Suomenmaa. / En milloinkaan mä unohtais / Sun lempeet taivastas, / En tulta heljän aurinkos, / En kirkast’ kuuta kuusistos, / En kaskiesi sauvua / Päin pilviin nousevaa. / Nyt ihanainen, kallis maa / On meidän ainiaan; / Tuoss’ aaltoileva peltomme, / Tuoss’ viherjäinen niittumme, / Tuoss’ metsiemme jylhä yö / Ja meriemme vyö! / Oi Suomenniemi kaunoinen, / Sä iankaikkinen.”

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: itsenäisyys, sotaveteraanit, sotainvalidit, veteraanietuisuudet, Tampere, Suomi 100, juhla, Tammmenlehväkeskus

PUHE: Polioliiton syyspäivät

Lauantai 14.10.2017 klo 18:06 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat kutsuvieraat, Polioliiton toiminnanjohtaja Birgitta Oksa ja Polioinvalidit ry:n puheenjohtaja Rauno Nieminen,

Kiitän lämpimästi kutsusta tulla puhumaan ja tuomaan Tampereen kaupungin tervehdyksen Suomen Polioliiton valtakunnallisille syyspäiville. Polioinvalidit ry:n Tampereen osasto on toiminut jo 60 vuotta. Olette tehneet yhdistyksessänne tärkeätä työtä polioon sairastuneiden ihmisten ja heidän läheistensä arjen helpottamiseksi, kuntoutuksen sekä vertaistuen järjestämiseksi ja yhdenvertaisuuden lisäämiseksi. Yhdistyksenne monipuolisesta työstä ja aktiivisesta edunvalvonnasta haluan Tampereen kaupungin puolesta kiittää teitä kaikkia lämpimästi ja onnitella yhdistystänne tärkeästä työstä, jota olette jo 60 vuotta tehneet. Sydämelliset onnitteluni Tampereen osastolle!

Suomesta polio hävitettiin pääosin 1960-luvun alussa kattavan rokotusohjelman avulla. Vuosien 1984-85 polioepidemia pysäytettiin suun kautta otettavalla sokeripala-rokotteella. Itselläni on pieni muistikuva tästä, kun kymmenvuotiaana olen sokeripalarokotteen alakoulussa saanut. Meistä pienistä koululaisista vakava asia tuntui tuolloin vain jännittävältä.

Polio oli ja on yhä vakava sairaus, joka ei ole kokonaan kadonnut maailmasta, vaan sitä esiintyy edelleen esimerkiksi Pakistanissa, Afganistanissa ja Nigeriassa. Näistä maista tauti voi levitä myös muualle aiheuttaen epidemioita lähinnä Aasiassa ja Afrikassa. Esimerkiksi turvapaikanhakijoissa voi olla sellaisia henkilöitä, joilla on puutteellinen poliosuoja ja jotka tulevat korkean polioriskin maista. Maailman huonontuneen poliotilanteen vuoksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos eli THL onkin suosittanut, että poliorokotussuoja tarkistetaan ja tarvittaessa täydennetään kaikilta Suomeen korkean polioriskin maista saapuvilta, jotka ovat oleskelleet polioriskimaassa vähintään neljä viikkoa.

Vaikka polio on käytännössä hävinnyt Suomesta tehokkaiden rokotusten ansiosta, se ei tarkoita sitä, etteikö polion sairastaneita olisi maassamme elossa useita tuhansia. Moni polion sairastanut on jo melko iäkäs, mikä tuo oman haasteensa polioon sairastaneiden ja heidän omaistensa elämään. Te Suomen polioliitossa olette tuoneet esiin, että viime vuosina yhä useammalle polion sairastaneelle on alkanut ilmaantua uusia oireita: lisääntyvää lihasheikkoutta, lihas- ja nivelkipuja, uupumusta ja kylmänarkuutta. Näitä oireita kutsutaan polion myöhäisoireiksi, ja niiden tunnistaminen terveydenhuollossa onkin erityisen tärkeää oikean hoito- ja kuntoutussuunnitelman takaamiseksi. Polion sairastaneet tarvitsevat kattavan terveydenhoidon lisäksi monipuolisesti tukea hyvinvointinsa ja toimintakykynsä ylläpitämiseen sekä usein erilaisia liikkumista parantavia apuvälineitä. Näissä asioissa kunnilla on erityisen tärkeä rooli.

Hyvät syyspäivien osallistujat,

Viime keväänä Tampereella poliittiset ryhmät valmistelivat yhteistyössä pormestariohjelman. Pormestari Lauri Lylyn pormestariohjelma Inhimillinen ja vetovoimainen Tampere lähtee ajatuksesta, että ketään ei jätetä ulkopuolelle ja kaikki pidetään mukana. Pormestariohjelmassa todetaan muun muassa, että Tampere on esimerkillinen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä ja että esteettömyys ymmärretään laaja-alaisesti kaikissa kaupungin palveluissa. Hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina pyrin huolehtimaan siitä, että nämä kirjaukset tulevat myös käytäntöön. Meiltä puuttuu esimerkiksi esteetön uimaranta, joka toivottavasti saadaan pormestarikauden aikana toteutettua. Ainakin itse tulen viemään sitä aktiivisesti eteenpäin.

Kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen on yksi kunnan tärkeimmistä tehtävistä maakuntauudistuksen jälkeenkin. Ennaltaehkäisevässä työssä erityisesti kolmannen sektorin toimijoiden ja erilaisten yhdistysten työ on merkittävässä roolissa. Tampereen kaupunki on aktiivisesti edistänyt vammaisten asioita yhteistyössä kolmannen sektorin toimijoiden kanssa, mistä kertoo esimerkiksi se, että Tampereelle perustettiin vammais- ja esteettömyysasiamiehen virka vuonna 2007 ensimmäisenä Suomessa.

Vammais- ja esteettömyysasiamies edistää vammaisten ja eri tavoin toimintaesteisten henkilöiden edellytyksiä elää ja toimia muiden kanssa yhdenvertaisena kaupunkilaisena. Hänen tehtäviinsä kuuluu myös rakennetun ympäristön ja palvelujen esteettömyyden ja saavutettavuuden edistäminen. Aiempi viranhaltija jäi kesän aikana eläkkeelle, ja uusi asiamies Hanna Karojärvi on aloittanut toimintansa lokakuun alussa. Tampereella toimii myös aktiivisena toimijana vammaisneuvosto. Itse vierailen vammaisneuvoston lokakuun kokouksessa ja kerron vammaisneuvostolle uusimpia kaupungin kuulumisia.

Tampereen kaupungin uusi yhdenvertaisuussuunnitelma 2017-2021 hyväksyttiin tämän vuoden helmikuussa. Yhdenvertaisuus ja siihen liittyvät näkökohdat tulee suunnitelman mukaan huomioida kaupungin toiminnassa läpikäyvänä perusperiaatteena. Yhdenvertaisuussuunnitelmasta käy ilmi, että palvelut on järjestettävä siten, että ne ovat kaikille sopivia ja saavutettavissa. Esteettömyys tulee olla suunta, jota kohti kaupunkiympäristössä tulee pyrkiä. Liikkumisen, henkilökohtaisen avun ja laadukkaiden asumisen tukipalveluiden mahdollistaminen ovat keskeisiä itsenäisen elämän perusedellytyksiä.


Hyvät yhdistysihmiset,

Tampereen kaupungin organisaatiomuutoksen johdosta tulevan vuoden 2018 avustusten jakamista ja kriteereitä uudistetaan. Entisten lasten ja nuorten, terveyttä ja toimintakykyä edistävien ja ikäihmisten palveluiden lautakuntien myöntämät avustukset siirtyvät osin sivistys- ja kulttuurilautakunnalle ja osin sosiaali- ja terveyslautakunnalle. Valmistelutehtävät siirtyvät palveluryhmille, ja niitä koordinoi hyvinvoinnin palveluiden esikunta. Samalla päivitetään avustuskokonaisuuksia kohti sote-uudistusta.
Kriteerien tarkistaminen ja yhtenäistäminen on käynnissä. Tavoitteena avustuskokonaisuuksien uudistamisessa on, että läpinäkyvyys ja tasapuolisuus paranevat, hakemuksen tekeminen helpottuu ja hakemusten arviointi ja päätösvalmistelu helpottuvat. Lokakuun lautakunnassa esiteltiin toiminta-avustuskäytännön uudistamisen taustaa ja tavoitteita. Marraskuussa lautakuntien kokouksissa hyväksytään toiminta-avustusten kriteerit, avustusten haku tapahtuu tammikuussa ja lautakuntien päätökset tulevat keväällä. Kumppanuusavustusneuvottelut isompien avustusten saajien kanssa taas käydään joulukuussa ja siitä tulevat lautakuntien päätökset tammikuussa. Avustussummat pysynevät pääosin samoina ja me pyrimme siihen, ettei avustettavien yhdistysten avustussummat merkittävästi putoa. Yhdistyksissä voidaan siis jatkossakin nukkua yöt edelleen rauhallisesti. Tampereen kaupunki haluaa tukea monipuolisesti yhdistystoimintaa ja järjestökenttää.

Hyvät kuulijat,

Polioinvalidit ry:n valtakunnallisella jäsenjärjestöllä on kahdeksan alaosastoa, joista Tampereen osasto on perustettu ensimmäisenä ja toiminut tosiaan jo 60 vuotta. Tampereen osasto järjestää Polioinvalidit ry:n tuella ja Tampereen kaupungin avustamana neuvontapalvelua sekä monipuolista kuntoutus- ja virkistystoimintaa Pirkanmaan alueella oleville jäsenille. Uskon, että Tampereen kaupungin ja Polioinvalidit ry:n ja sen Tampereen osaston yhteistyö jatkuu yhtä hyvänä jatkossakin. Historiikkinne kannessa on lainaus: ”Joka ei pidä ääntä itsestään, se helposti unohtuu.” Vammaisasioista ja yhdenvertaisuudesta on pidettävä ääntä. Vammaisjärjestöjen kannattaa olla jatkossakin aktiivisia. Antakaa äänenne kuulua.


Toivotan teille kaikille oikein rentouttavia syyspäiviä ja hyviä 60-vuotisjuhlia!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: polio, polioliitto, polioyhdistys, vammaisuus, esteettömyys, Tampere, yhdenvertaisuus

PUHE: Metsänpeitto-näyttelyn avaus

Lauantai 14.10.2017 klo 17:48 - Johanna Loukaskorpi

Hyvät, pienet ja vähän isommatkin, näyttelyvieraat,

”Mitäpä sinusta metsä? / Jos osaisi onnestansa / ihminen iloa puida, / niin mitä sinusta, metsä? / Kokoaisinko koreat: / honkia humisevia, / kuusenkukkia, kanervaa, / ulpukan suviunia."

Runo, josta luin katkelman, on nimeltään Metsä ja säkeet ovat tamperelaisen runoilijan, Pispalan oman pojan, Lauri Viidan kynästä.

Kun laskeutuu lentokoneella Tampere-Pirkkalan tai Helsinki-Vantaan lentokentälle, lentokoneen ikkunasta näyttäytyvä ympäristö on metsäisen vihreää silmänkantamattomiin. Ilmasta katsottuna Suomessa ei tunnu olevan muuta kuin metsää.

Suomeen ja suomalaisuuteen liitetään vahvasti metsä ja siihen läheisesti liittyvät asiat. Metsä herättää meissä suomalaisissa syviä tunteita. Jokaisella meistä on jonkinlaisia kokemuksia metsästä - useimmilla näihin kokemuksiin liittyy lämpimiä muistoja lapsuudesta. Monen teistä kuulijoistakin muistot palauttavat oman lapsuuden kodin leikkeihin lähimetsään, mummolan metsän mustikkamättäille tai sukumökille juhannussaunavastojen tekoon metsätien varteen. Käsitystä metsästä ja sen yhteydestä suomalaisuuteen on rakennettu kansanperinteessä, taiteessa ja kulttuurissa vuosisatoja. Voisi kai sanoa, että kulttuurimme on rakentunut tarinoille metsästä.

Lastenkulttuurikeskus Rullan tänään avautuva Metsänpeitto-näyttely pohjautuu suomalaiseen kansanperinteeseen ja kertoo tarinoita myyttisestä suomalaisesta metsästä. Näyttely kuvaa sitä, miten ihmiset ennen näkivät ja kokivat maailman, kunnioittivat metsää ympärillään ja se kertoo tarinoita metsän eläimistä ja taruolennoista. Näyttelykutsussa pilkistää pikkuinen olento. Onko se kenties metsähiisi? ”Oli kerran metsähiisi, / jota oli viisi / samanmoista. / Toista tämä viisi kertaa, / tulee esiin hiisi vailla vertaa.” Näin alkaa Kirsi Kunnaksen loru Metsähiisi, jossa pienet vikkelät hiidet vilistävät metsän poikki. Metsänpeitto-näyttelyyn tutustuva voikin seikkailla erilaisten kansanperinteestä ja -saduista tuttujen metsän olentojen seassa. Näyttelyssä vilahtelevat metsässä kotiaan pitäviä eläimiä, metsänkuningas Tapio ja tämän salaista ja taikavoimaista väkeä: haltijoita, peikkoja, maahisia, hiisiä ja monia muita.

Rullan näyttely on saanut nimekseen Metsänpeitto. Metsänpeitto on suomalaisessa kansanperinteessä jokin tila tai paikka, johon luonnossa kulkeva ihminen tai kotieläin voi joutua. Metsänpeittoa pidettiin uskomusperinteessä metsänhaltijoiden tai maahisten maailmana. Kansan suussa kulkevien uskomusten mukaan ihminen saattoi joutua metsänpeittoon eksymällä metsään tai jonkin metsänolennon tai -eläimen viemänä. Esimerkiksi harakka saattoi kuljettaa lapsen metsänpeittoon.
Metsänpeittoon joutunut koki omituista oloa. Uskomuksissa kerrottiin, kuinka maailma hiljentyi, linnunlaulu ja metsän äänet vaikenivat. Tuttu metsä muuttui vieraaksi ja erilaiseksi, joskus pelottavaksikin. Suullisessa kansanperinteessä kulki tarinoita esimerkiksi siitä, miten metsänpeittoon joutuneen uskottiin katoavan näkyvistä.

Kansanperinteessä myös kerrottiin keinoja, miten metsänpeitosta pääsee pois. Joissakin uskomuksissa neuvottiin kääntämään vaatekappale nurin päin tai katsomaan metsää jalkojen välistä. Metsänpeitosta pääsemiseksi runoiltiin myös erilaisia loitsuja tai loruja, joiden avulla tietäjä saattoi palauttaa metsänpeittoon joutuneen.

Hyvät kuulijat,

Rullan näyttely on osa Suomen itsenäisyyden juhlavuoden 100-vuotisjuhlaa ja sen kantava teema on, miten ihmiset ennen näkivät ja kokivat ympäröivän maailman. Esitetyiden tarinoiden tarkoitus on innostaa leikkimään ja käyttämään mielikuvitusta ja tutustuttaa metsään sekä suomalaiseen kansanperinteeseen. Näyttely on suunniteltu perheen pienimmille sekä heidän perheilleen. Näyttelyn tavoitteena on herättää kävijöiden uteliaisuus luontoa ja metsän elämää kohtaan ja saada heidät ajattelemaan luonnon merkitystä ihmiselle. Tarinoilla herätellään kiinnostusta perinteitä, tarustoa ja historiaa kohtaan ja samalla yllytetään seikkailemaan metsässä. Tarkoitus on saada kaikki yhdessä miettimään suomalaisuutta, metsän merkitystä ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Näyttely koostuu kuudesta osiosta. Oman kokonaisuutensa muodostavat metsän puut, luonto ja eläimet. Siinä kävijä pääsee tutustumaan myös suureen maailmanpuuhun, joka kannattelee taivasta. Suo muodostaa tupasvilloineen ja lakkoineen oman osionsa. Lapsia ja lapsenmielisiä kiinnostaa varmasti näyttelyssä oleva karhun luola, josta voi nähdä pilkahduksen öistä tähtitaivasta. Katsoja pääsee tutustumaan myös kallioon, jossa on peikkojen ja lasten oma kiipeilyseinä. Muuttuva metsä on oma kokonaisuutensa ja näyttelyn huipentaa yhteisötaideteos, joka täydentyy näyttelyn aikana. Metsänpeitto-näyttely on viimeinen näyttely, joka avataan näissä nykyisissä tiloissa. Rulla muuttaa kevään 2018 aikana uusiin remontoituihin tiloihin Vanhalle kirjastotalolle eli Laikulle.

Arvoisat kutsuvieraat, 

Eikö kuullosta upealta näyttelyltä? Itse odotan jo sitä, että saan kömpiä karhun luolaan ja kurkistella ja ehkä vähän hypistelläkin näyttelyyn tehtyjä pieniä otuksia ja ihastella ratkaisuja, joita Rullan osaava ja ammattitaitoinen henkilökunta on meidän kävijöidemme iloksi eri materiaaleista luonut. Näyttelyn valmistamisessa apuna on ollut Tyrvään käsi- ja taideteollisen oppilaitoksen artesaaniopiskelijat, Tredun tekstiili- ja vaatetusalan opiskelijat sekä Tamkin media- ja taideopiskelija. Rullan näyttely on rakennettu siten, että siinä on pyritty huomioimaan eri aistit ja myös lasten osallisuus monin tavoin. Uskon, että Rullan näyttely saa lapset ja meidät aikuiset kaipaamaan oikeaan metsään. Näenkin tärkeäksi, että lastenkulttuurikeskuksemme mahdollistaa omalta osaltaan tamperelaisten lasten ja perheiden metsäsuhteen rakentumisen ja tuo metsän tarinoineen keskelle kaupunkia kaupunkilaislasten arkeen. Parhaimmillaan se innostaakin perheitä metsäretkille luonnon ääreen.

Viime viikolla vietettiin Aleksis Kiven päivää. Kansalliskirjailijamme kunniaksi luen puheeni päätteeksi Kiven runon Metsämiehen laulu. Kiven säkeet toimikoon Metsänpeitto-näyttelyn avaussanoina ja johdattajina näyttelyn maailmaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rulla, lastenkulttuuri, lastenkulttuurikeskus, Tampere, kansanperinne, metsä, suomalaisuus

VASTINE: Kirjaston kotipalvelut palvelevat edelleen

Torstai 12.10.2017 klo 13:28 - Johanna Loukaskorpi

Aamulehden mielipidekirjoituksessa 8.10.2017 Esko Erkkilä paheksui Tampereen kirjaston kotipalvelujen lakkauttamista. Tieto kotipalvelun lopettamisesta ei pidä paikkaansa.

Kirjaston kotipalvelut jatkavat toimintaansa, ja niiden palvelut katsotaan erittäin tärkeäksi osaksi kirjaston palveluvalikoimassa. Kotipalvelut tarjoavat aineistotoimituksia paitsi yksittäisille asukkaille myös kaupungin palvelutaloihin ja asumisyksiköihin. Myös erilaiset ohjelmapalvelut kuuluvat kotipalvelujen valikoimaan. Ikäihmiset ovat erittäin tärkeä kohderyhmä kirjastolle muiden asiakasryhmien tavoin.

Kirjasto on suunnittelemassa sisäistä organisaatiouudistusta, jossa koti- ja kirjastoautopalvelut yhdistetään, mutta tällä ei ole mitään tekemistä palveluiden laadun kanssa. Päinvastoin palvelua tullaan edelleen kehittämään, myös yhdessä kaupungin muiden yksiköiden kanssa.

Toivomme, ettei kirjaston palvelemia erityisryhmiä peloteltaisi huhupuheilla. Kirjoitus on aiheuttanut turhaa huolta kotipalvelun käyttäjissä. Tampereen suurinvestoinnit eivät myöskään vaikuta kirjastopalveluiden kehittämiseen, kuten kirjoituksessa annettiin ymmärtää.

Johanna Loukaskorpi, hyvinvointipalveluiden apulaispormestari
Pirkko Lindberg, kirjasto- ja kansalaisopistoyksikön johtaja

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kirjasto, kotipalvelu, erityisryhmät, ikäihmiset, Tampere, kirjastopalvelut

Vanhemmat kirjoitukset »