Puhe: Mannerheimin lastensuojeluliiton kunniamerkkien jakotilaisuudessa

Lauantai 20.11.2021 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat kutsuvieraat,

Sydämellisesti tervetuloa Tampereen Raatihuoneelle Mannerheimin Lastensuojeluliiton Hämeen piirin järjestämään Valkoisen ruusun ritarikunnan kunniamerkkien luovutustilaisuuteen ja juhlavastaanotolle.

Kunniamerkkien luovuttamisella on pitkät ja kunniakkaat perinteet. Ensimmäiset kunniamerkit äideille luovutettiin jo vuonna 1946, joten tänä vuonna niitä annetaan 75. kerran. Vietämme tilaisuutta erilaisissa tunnelmissa kuin aiemmin, sillä koronatilanteen vuoksi merkkien luovutustilaisuus on siirtynyt kevään äitienpäivästä syksyyn. Tilaisuus jäi myös valitettavasti viime vuonna järjestämättä, joten tänään meillä on ilo ja kunnia luovuttaa vuosina 2020 ja 2021 äideille myönnetyt Valkoisen ruusun ritarikunnan kunniamerkit. Vuonna 2020 palkittavia äitejä oli koko maassa 36 ja kuluvana vuonna 29. Me juhlistamme tänään täällä Raatihuoneella kymmentä Pirkanmaan, Päijät-Hämeen ja Kanta-Hämeen ansioitunutta äitiä.

Hyvät ystävät,

Me Naiset -lehti kysyi hiljattain suomen kielen kauneinta sanaa. Kysely oli suosittu ja siihen vastasi peräti 21 500 suomalaista. Kun pohditaan sanojen kauneutta, siihen liittyy yleensä vahvasti kaksi asiaa - sanan todellinen merkitys ja se, miltä sana kuulostaa lausuttuna. Me Naiset lehden kyselyn tulos ei yllättäne ketään, sillä kyselyyn vastanneista yli 11 % oli sitä mieltä, että suomen kielen kaunein sana on äiti. Jokaisella meillä on äiti ja äitiyteen liittyykin valtavasti erilaisia tunteita ja merkityksiä. Kyselyyn vastanneet perustelivat valintaansa sanan kauniilla muodolla, mutta luultavasti painavin syy on kuitenkin sanaan liittyvä tunnelataus. Runoilija Immi Hellén on jo aikoinaan runoillut seuraavasti: ”Äiti, oi, äiti, / maailman kaunein sana – / se sointuu kuin ihana sävel / lapsen lausumana.” Tamperelaisen runoilijan Lauri Viidan kuuluisan runon säkeet taas kuuluvat seuraavasti: ”Kiitos elämästä, Äiti. / Pari riviä tein kirjaimia tänään. / Siinä kaikki. Olen onnellinen.”

Äitiyden kuvasto on edelleen täynnä myyttejä ja äitiyteen liittyy paljon epärealistisia odotuksia, kuten esimerkiksi että hyvä äiti pitää lapsistaan aina tai että  hyvä äiti pystyy kaikkeen ja tekee kaiken täydellisesti. Luin vähän aikaa sitten perhepsykoterapeuttina ja teologina toimivan Anja Nwosen blogin. Hän kirjoitti naiskuvamme monipuolistumisesta ja yksipuolisesta uhrautuvan äidin ihanteesta. Nwosen mukaan on aika luopua ja heittää romukoppaan ihanne kaikkensa uhraavasta äidistä, mutta lapsen tukemisesta ei pidä luopua. Hänestä hienoin tukemisen muoto on se, että ajattelee lastaan lämmöllä ja antaa hänen kasvaa itsensä näköiseksi ihmiseksi. Tämä ajatus lapsiaan kannattelevasta, luottavasta ja irti päästävästä äitiydestä on viime aikoina puhutellut minua. Keskimmäinen poikani kertoi minulle viikko sitten, että on löytänyt asunnon ja aikoo muuttaa joulukuun lopussa tyttöystävänsä kanssa yhteen. Huomasin kauhistelevani ääneen vuokran korkeutta ja sitä, että miten ihmeessä te pärjäätte. Poikani totesi minulle: ”Kyllä me pärjätään.” Ymmärsin siinä, että minun pitää uskaltaa päästää irti ja luottaa. Kyllä he pärjäävät.

Arvoisat vieraat,

Olemme tänään kokoontuneet juhlistamaan kymmentä kasvattajana ansioitunutta äitiä, joille luovutetaan Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitalit kultaristein. Tänään vietämme samalla kansainvälistä Lapsen oikeuksien päivää. Tämän vuoden lapsen oikeuksien viikon teemana on ollut lapsen oikeus hyvään kohteluun.  

Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsilla on oikeus erityiseen suojeluun ja huolenpitoon. Silti edelleen liian moni lapsi ja nuori saa osakseen huonoa kohtelua. Muita useammin kiusaamista ja kaltoinkohtelua kokevat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt, kodin ulkopuolelle sijoitettuna olevat, ulkomaalaistaustaiset sekä eri tavoilla toimintarajoitteiset lapset ja nuoret. Syrjintä loukkaa lapsen ihmisarvoa. Meidän aikuisien tehtävänä on varmistaa, että hyvä, arvokas ja inhimillinen kohtelu toteutuu ihan jokaisen lapsen kohdalla. Valitettavan usein lasten lapsen kaltoinkohteluun osallistuvat lasten omat vanhemmat. Vanhempien päihteidenkäyttö, psyykkiset sairaudet, parisuhdeväkivalta sekä perheen sosiaaliset ja taloudelliset vaikeudet lisäävät kaltoinkohtelun riskiä. Lapsen käytöshäiriöt, sairaudet tai vammat voivat myös lisätä kaltoinkohtelun riskiä, mutta mikään niistä ei yksin selitä sitä. Lasten kaltoinkohtelun tunnistaminen, ehkäiseminen ja siihen puuttuminen on kaikkien meidän tehtävämme.

Kaltoinkohtelusta pitää puhua ja siihen puuttua, mutta yhtä tärkeää on kertoa positiivisia viestejä kasvatustehtävän onnistumisesta. Lasten oikeuksien päivän -sivustolla on julkaistu tällä viikolla haaste, jossa kannustetaan hyvään kohteluun. Siellä pyydetään tuomaan esimerkkejä harrastusvalmentajan kannustavista kommenteista, opettajan kauniista sanoista tai vanhempien avusta.  Tarvitsemme myös tällaisia myönteisiä ja innostavia esimerkkejä. Tänään saamme täällä Raatihuoneella iloita ja olla ylpeitä hyvästä kasvattajuudesta. Saamme nostaa maljat kymmenelle äidille, jotka ovat rakkaudella, tahdolla ja omalla esimerkillään kasvattaneet lapsia. Olivatpa he biologisia äitejä, adoptioäitejä tai sijaisäitejä, niin ennen kaikkea he ovat esimerkkejä meille siitä, miten kohdella lasta hyvin, arvostavasti, luottamuksella, kannatellen ja sydämellä. Olemme suunnattoman iloisia, että saamme tänään juhlistaa Lasten oikeuksien päivää kanssanne. Suuret ja sydämelliset onnitteluni teille kaikille Tampereen kaupungin ja omasta puolestani.

Päätän puheeni runoilija Jukka Itkosen runoon. Tämä runo kertoo minulle äitiydestä ja äidin rakkaudesta ja on minulle itselleni hyvin merkityksellinen, sillä löysin tämän aikoinani keskimmäisen poikani ristiäiskutsuun ja nyt kun poikani on muuttamassa kotoa pois, se on uudelleen ajankohtainen. Sillä vaikka lapset eivät kasvaessaan ja aikuistuttuaan ole enää kiinni kyljessä ja kainalossa, ei vanhemmuus onneksi siihen lopu. Se vain muuttaa muotoaan: ”Kiinni äidin kylkeen / on halu pienen hylkeen. / "Nuku, nuku pienoinen", / äiti kuiskuttaa. / Meren ylle sateenkaaren / valas ruiskuttaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Raatihuone, juhlapuhe, kunniamerkit, äitienpäivä, Mannerheimin lastensuojeluliitto, äitiys, äidit, lasten oikeuksien päivä

VASTINE: Lastensuojelun vaikea tilanteeseen on etsitty ratkaisuja yhdessä

Torstai 28.2.2019 - Johanna Loukaskorpi ja Anne-Mari Jussila

Tampereen sosiaalityöntekijät kirjoittivat (AL 16.2) kaupungin lastensuojelun kriisiytyneestä tilanteesta. Kirjoituksessa otettiin vahvasti myös kantaa lastensuojelun palkkatasoon.

Lastensuojelun työntekijöitä on kuultu eri tavoin viimeisten kuukausien aikana mm. järjestämällä työpajoja, joihin on kutsuttu työntekijöitä, virkamiesjohtoa ja luottamushenkilöitä. Työpajoissa on käsitelty sosiaalityön saatavuuden parantamiseen tähtäävää suunnitelmaa ja mietitty tapoja vastata rekrytoinnin haasteisiin. Lisäksi työpajoissa on pohdittu sosiaalityötä tekevien ammattilaisten osaamisen tukemista. Esille on noussut useita konkreettisia lyhyen ja pidemmän aikavälin kehitysehdotuksia, joiden edistäminen on työn alla.

Helmikuussa sosiaali- ja terveyslautakunta perusti kymmenen uutta sosiaalityöntekijän virkaa helpottamaan lastensuojelun ja perhepalvelujen haastavaa tilannetta. Uudet virat tulevat hakuun helmi- ja maaliskuussa. Uusilla vakansseilla kevennetään lastensuojelun ja perhepalvelujen työntekijöiden työkuormaa ja vähennetään työntekijöiden vaihtuvuutta. Lastensuojelun työntekijöille on sovittu järjestelyerän kautta 100 euron palkankorotus ja henkilöstön sitoutumisesta palkitaan jatkossa 800 euron kertakorvauksella ensimmäisen ja 1000 eurolla toisen työvuoden täyttyessä.

Kirjoituksessa vahvasti esille nostettu sosiaalityön yleinen palkkataso on Tampereen osalta vertailukelpoinen lähikuntiin. Vertailukohdaksi ei tule ottaa pääkaupunkia, jossa muun muassa asumisen hinta on aivan erilainen. Mielestämme Tampereen kaupungin tulee kuitenkin jatkossa tarkastella laajemmin sosiaali- ja terveyspalveluiden palkkatasoa erityisesti rekrytointihaasteellisilla aloilla. Lisäksi työn organisointiin ja kehittämiseen tulee kiinnittää huomiota.

Viimekätinen vastuu lastensuojelun työoloista on kaupungin johdolla ja poliittisilla päättäjillä. Työntekijöillä on kuitenkin vastuunsa siinä, että ymmärretään lastensuojelun pitkäjänteinen kehittäminen ja edetään yhdessä askel kerrallaan. Olemme vakuuttuneita, että laajalla yhteistyöllä saamme muutoksen parempaan aikaiseksi. Se on tamperelaisten lasten etu ja meidän tahtotilamme lautakunnan puheenjohtajina.

Johanna Loukaskorpi (sdp)
hyvinvointipalveluiden apulaispormestari
sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja

Anne-Mari Jussila (kok)
kaupunginvaltuutettu
sosiaali- ja terveyslautakunnan varapuheenjohtaja

Kirjoitus on julkaistu Aamulehden Mielipidesivuilla 28.2.2019. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lastensuojelu, Tampere, kehittäminen, palkat, palkkaus, sosiaalityö, sosiaalityöntekijät