Mietteitä peruskoulun tuntijakouudistuksesta

Aamulehti kirjoittaa uutisessaan (26.7.10), että peruskoulun tuntijaon uudistus uhkaa lisätä erityisesti opettajien ammattijärjestön (OAJ) mukaan koulujen eriarvoisuutta, koska kaikilla kouluilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia järjestää valinnaisia opintoja. Erityisesti maaseudun pienet kyläkoulut ja suurten kaupunkien pienet lähikoulut ovat tulevina vuosina vaarassa, jos tuntijakouudistus toteutuu sellaisenaan. Esimerkiksi Tampereen kaupungin alakoulujen lakkautuksia perusteltiin nimenomaan kielivalinnoilla. Suurissa kouluissa on helpompi järjestää valinnaisia opetusryhmiä jo alakoulun puolella. Opetuksen järjestäjä vetoaakin usein juuri opetusryhmien minimikokoon, kun puhutaan valinnaisuudesta.

Tuntijakouudistuksessa peruskouluopinnot määritellään oppiainekokonaisuuksina ja näihin kuuluvina oppiaineina. Oppiainekokonaisuuksia on kuusi: Kieli ja vuorovaikutus, Matematiikka, Ympäristö, luonnontieto ja teknologia, Yksilö, yritys ja yhteiskunta, Taide ja käsityö sekä Terveys ja toimintakyky. Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana olen ihmetellyt äidinkielen yhdistämistä osaksi kieliaineita ja näin erotella se taito- ja taideaineista. Itse näen äidinkielen vahvasti taito- ja taideaineena. Äidinkielen opettaminen ei suinkaan ole vain kieliopin opettamista ja kielitaidon kartuttamista, vaan nimenomaan kirjallisuuden opettamista, kirjoittamisen ohjaamista, teatteriin ja ilmaisutaitoon kannustamista sekä mediataitojen ja –kritiikin kasvatusta. Myös äidinkielen oppimisprosessit poikkeavat aika paljon vieraiden kielten opiskelusta.

Peruskoulun vähimmäistuntimäärää ehdotetaan esityksessä korotettavaksi neljällä vuosiviikkotunnilla valtakunnallisen yhdenvertaisuuden vahvistamiseksi. On hyvä, että vähimmäistuntimäärät kasvavat, sillä koulun penkkiä kulutetaan Suomessa vähemmän kuin muualla Euroopassa. Kaupunginvaltuutettuna mietin kuitenkin, miten rahapulassa kamppailevat kunnat aikovat rahoittavat nämä neljä lisätuntia / oppilas. Toivottavasti ei sillä perinteisellä tavalla eli ryhmäkokoja kasvattamalla. Työryhmä esittää peruskouluun kahta uutta oppiainetta: draamaa ja etiikkaa. Draama on kuitenkin ensisijaisesti työtapa samalla tavoin kuin tietokoneen käyttö opetuksessa. Itse käytän draamaa paljon mm. perinteisen kieliopin opettamisessa. Mielestäni pakollisuus ei ole se keino, jolla ilmaisutaitoa ja itsensä ilmaisemista koulun arjessa lisätään. Itse lisäisin draaman mieluummin vahvemmaksi osaksi sekä luokanopettajien että kaikkien aineenopettajien koulutusta, jolloin siitä tulisi opettamisen tapa ja kiinteä osa kaikkien aineiden opetusta. Täytyy toivoa, että draaman lisäys oppiaineeksi konkreettisesti lisää taideaineiden asemaa ja arvostusta.

Uudistuksessa vähimmäistuntimääriä ja valinnaisuutta lisätään taiteen ja käsityön sekä liikunnan osalta. Valinnaisuutta lisätään erityisesti vuosiluokille 3-9. Lisäämisen tarkoituksena on antaa oppilaalle ja opetuksen järjestäjälle enemmän mahdollisuuksia vaihtoehtoihin sekä lisätä oppilaiden opiskelumotivaatiota. Vuosiluokille 3-6 ehdotetaan 13 vuosiviikkotuntia ja luokille 7-9 yhteensä 21 vuosiviikkotuntia valinnaisia opintoja. OAJ on ilmaissut huolensa varsinkin 3.–6. -luokkalaisista. Kunnat saavat jatkossa itse päättää, annetaanko alaluokkalaisille todella mahdollisuus valita vai opiskellaanko niin sanotut valinnaiset tunnit kuitenkin yhdessä. OAJ:n väistyvä puheenjohtaja Erkki Kangasniemi pelkää, että opetuksen järjestäjän eli kuntien valinnanvapaus lisääntyy uudistuksessa, eikä suinkaan oppilaiden. Ja sehän toivottaavasti ei ole ollut esityksen tarkoitus, vaan huoli peruskoulussa opetettavien taito- ja taideaineiden määrän vähyydestä.