Luku- ja kirjoitustaidottomat nuoret peruskoulun uusin haaste

Suomalainen peruskoulujärjestelmä on täysin valmistautumaton tilanteeseen, jossa peruskoulun yläluokille siirtyy vasta lukemaan ja kirjoittamaan oppineita vain auttavan kielitaidon omaavia nuoria maahanmuuttajia. Ongelma on melko uusi, mutta kasvava, sillä erityisesti Somaliasta tulee 13—17 -vuotiaita maahanmuuttajia, jotka eivät osaa lukea, kirjoittaa tai ovat käyneet koulua omassa maassaan vain muutaman vuoden. Nämä nuoret kasautuvat usein kouluihin, joissa on jo paljon maahanmuuttajataustaisia oppilaita.

Suomalainen peruskoulu on isoissa kaupungeissa murroksessa. Koulut eriarvoistuvat kiihtyvällä vauhdilla. Opetuksellisin keinoin ei enää voida kiihtyvää eriarvoistumista pysäyttää. Helsingissä on tietoisesti tunnustettu tiettyjen itä- ja pohjoishelsinkiläisten koulujen erityisasema ja aktiivisesti yritetty puuttua kotouttamisen mukanaan tuomiin ongelmiin näissä kouluissa. Helsingissä mm. maksetaan tänä lukuvuonna 1,5 miljoonaa euroa erityistukea kouluille, joissa on runsaasti maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Myös Tampereella on syytä tunnustaa tosiasiat ja suunnata lisäresursseja niihin kouluihin, joiden oppilasaines on monikulttuurisempaa ja jotka sijaitsevat alueilla, joiden väestö on pienituloisempaa ja vähemmän koulutettua.

Kun puhutaan maahanmuuttajista ja suomalaisesta peruskoulusta, on tärkeätä ymmärtää, että maahanmuuttajataustaisten oppilaiden välillä on suuria eroja. On niitä oppilaita, jotka ovat syntyneet Suomessa ja eläneet suomalaisessa yhteiskunnassa koko ikänsä. Niitä jotka ovat muuttaneet Suomeen alakouluiässä ja niitä, jotka saapuvat Suomeen vasta yläasteiässä. Tämä viimeinen ryhmä voidaan jakaa vielä niihin, jotka ovat käyneet koulua omassa maassaan ja niihin, jotka saapuvat Suomeen luku- ja kirjoitustaidottomina, vailla minkäänlaista koulukokemusta.

Maahanmuuttoviraston Kerstin Söderlund (AL 31.310) myöntää, että erityisen hankalassa asemassa ovat peruskouluikäiset 15—16 –vuotiaat nuoret. Nämä oppilaat siirtyvät vuoden valmistavan luokan jälkeen vailla riittävää luku- ja kirjoitustaitoa tavalliselle yläasteelle. Kotouttamisen ja yhteiskuntaan integroinnin kannalta ei ole järkevää, että heikon luku- ja kirjoitustaidon omaavalle suomea välttävästi osaavalle oppilaalle annetaan historian tai fysiikan oppikirja käteen, jos kellotaulu tai allekkain laskeminen tuottavat ongelmia. Myös suomen kielen opetuksen kannalta on hyödytöntä, jos samassa opetusryhmässä osa opettelee kieltä, kun toisten kielitaito on miltei äidinkielisen oppijan tasolla.

Monikulttuurisen Myllypuron koulun entinen rehtori Anneli Luotonen totesi Suomen Kuvalehden haastattelussa (SK 19.2.09), että nyt on viimeinen hetki toimia, jos halutaan välttää katastrofi. Peruskouluilla on merkittävä rooli maahanmuuttajanuorten sopeuttamisessa ja integroimisessa suomalaiseen yhteiskuntaan. Tämän vuoksi juuri nyt täytyy Tampereellakin toimia ja ymmärtää, että kotouttamisen ja koulujen eriarvoistumisen haasteet on tämän päivän haasteita ja sen vuoksi niihin on tartuttava nyt, eikä sitten kun nämä oppilaat ovat syrjäytyneet resurssien puutteen vuoksi yhteiskunnan ulkopuolelle.

Pelkään, että suomalainen koulujärjestelmä ei kestä maahanmuuttajien määrän kasvua, jos koulutuksen resursseja ei maahanmuuttajavaltaisissa kouluissa jatkossa merkittävästi lisätä.