Säästöt opettajien ja oppilaiden selkänahasta

Viime lokakuun kunnallisvaaleissa pormestariehdokkaat yli puoluerajojen nostivat vihreän kortin Tampereen koulujen luokkakokojen pienentämisen puolesta Aamulehden pormestaripaneeleissa. Luokkakoot ja opetuksen resurssit nousivat useiden puolueiden ohjelmissa yhdeksi tärkeimmistä vaaliteemoista. Myös pormestarimme Timo P. Niemisen uudessa pormestariohjelmassa vuosille 2009—2012 korostetaan lasten ja nuorten turvallista kasvuympäristöä ja laadukkaita peruspalveluita sekä todetaan: ”Perusopetus pidetään korkeatasoisena ja opetusryhmät riittävän pieninä.”

Unelma pienemmistä opetusryhmistä on kääntynyt päälaelleen, sillä Tampereen koulut ovat heränneet alkuvuonna todellisuuteen, joka on aivan toista, mitä meille on luvattu. Vaalipuheet ja erilaiset ohjelmat tuntuvat unohtuneen heiltä, jotka ovat sopineet ensi lukuvuoden opetukseen käytettävistä määrärahoista. Alustavat tiedot osoittavat, että opetukseen käytettävää kehystä suunnitellaan leikattavan ensi vuonna rajusti. Tämä tarkoittaa, että ensi syksynä tamperelaisissa kouluissa alkavat ankeat ajat, mikäli opetukseen käytettäviä varoja ei pikaisesti löydy jostakin lisää ja oppilaskohtaista kerrointa säilytetä ennallaan.

Tamperelaiset lapset ovat oikeutettuja hyvään ja laadukkaaseen opetukseen myös taantuman aikana.
SDP:n valtuustoryhmä onkin ilmoittanut, ettei se suostu leikkauslistoihin ja että nykyinen palvelutaso on säilytettävä niin kouluissa kuin päiväkodeissa. Nyt suunnitellut leikkaukset heikentävät nykyistä palvelutasoa merkittävästi. Esimerkiksi omassa koulussani Kaukajärven yhtenäiskoulussa talouskurimus tarkoittaa muun muassa sitä, että luokkakokoja kasvatetaan, tuki- ja erityisopetusta vähennetään ja pienet valinnaisaineryhmät suurenevat. Ensi vuonna Kaukajärven koulussa on opetuksen järjestämiseen vähintään 60 viikkotuntia vähemmän käytössä kuin tänä vuonna. Koulusta vähenee kahden opettajan työpanos. Vähennykset eivät edes jää tähän, vaan oppilasmäärien väheneminen aiheuttaa omat merkittävät vähennyksensä tuntikehykseen. Konkreettinen ja äärimmäisen ikävä keino kasvattaa luokkakokoja esimerkiksi yläkoulussa on yhden luokan rikkominen ja oppilaiden sirotteleminen muille luokille. Luokkahenki ja kaverisuhteet ovat koetuksella, eivätkä nähtävästi merkitse mitään, kun säästöjä haetaan lasten, nuorten ja opettajien selkänahasta.

Kehyksen pienennys ja oppilasmäärien väheneminen, ensi vuonna 1—9. luokilla yli 700 oppilaalla,
koskee kaikkia Tampereen kouluja. Laadukas opetus kärsii ja oppilaiden oikeus saada hyvää ja monipuolista opetusta vaarantuu. Monien koulujen virassa olevat opettajat joutuvat säästöjen vuoksi siirtymään koulusta toiseen. Tampereen kaupungin tuntiopettajilla asiat ovat vielä huonommin. Heitä jää työttömiksi. Säästökuuria perustellaan vähenevillä oppilasmäärillä, vaikka todellisuudessa vähenevät oppilasmäärät eivät ole syy pienentää oppilaskohtaista kehystä. Pitää myös huomata, että vaikka kouluikäisten lasten määrä laskee vielä muutamia vuosia, heidän määränsä lähtee jälleen nousuun ensi vuosikymmenellä.

Opettajana, kahden koululaisen äitinä ja kaupunginvaltuutettuna en voi millään hyväksyä nyt suunniteltuja säästötoimenpiteitä. Olen pettynyt ja surullinen. Koen, että Tampereen kaupungissa työskenteleviä opettajia on törkeästi johdettu harhaan. Heille luvattiin, minä muiden mukana, pienemmät opetusryhmät ja enemmän euroja opetuksen järjestämiseen – mitä on tulossa tilalle: suuremmat opetusryhmät, vähemmän mahdollisuuksia yksilölliseen opetukseen ja pahimmassa tapauksessa potkut takamukseen. Tämän hetken päätöksillä on kauaskantoiset vaikutukset. Uskon, että perusopetuksen rahoituksen säilyttäminen vähintään nykyisellä tasolla on tärkeä strateginen valinta, joka kantaa yli vaikeiden aikojen ja näkyy tulevina vuosina oppilaiden hyvinvointina sekä takaa pätevien opettajien rekrytoinnin tulevaisuudessa.

Mielipidekirjoitus julkaistu AL 9.2.2009.