Puhe valtuusto: lastensuojelusuunnitelma

Arvoisa valtuuston puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Tampereen kaupungin lastensuojelusuunnitelma – Arvokas Arki – on tärkeä työkalu ja hyvä ohjenuora valtuutetuille. Kaupungin virkamiesten ja valtuutettujen tulisi pitää tämä tänään hyväksyttävä suunnitelma mielessään, kun suunnitellaan lasten ja nuorten palveluita ja niiden järjestämistä tässä kaupungissa sekä pyritään edistämään lasten ja nuorten hyvinvointia ja etsimään keinoja lastensuojelun järjestämiseksi.

Valitettavasti välillä tuntuu siltä, että lapsen etu ei ole aina etusijalla Tampereella, kun tehdään lapsia koskevia päätöksiä. Kun miettii viimeaikaisia tapahtumia mm. Pikku Kakkosen puiston jäämistä Hämpin Parkin jalkoihin tai keväisiä säästötoimenpiteitä, jotka aiheuttivat mm. päivähoidon henkilökunnan minimivahvuuden elokuussa, aikana jolloin monet lapset vasta aloittavat päivähoidon tai kouluryhmien kasvattamisen olemassa olevia luokkia yhdistelemällä. Kyllä me valtuustossa voimme aidosti myöntää vähentäneemme syliä, hoivaa ja välittämistä lasten palveluista.

Keväiset päätökset tuntuvat edesvastuuttomilta, kun samaan aikaan köyhien lapsiperheiden määrä kasvaa, toimeentulotukijonot ja –menot ovat merkittävästi nousseet ja Tampereen työttömyys huitelee jo 15 %:ssa.  Moni lapsi elääkin parhaillaan köyhyydessä ja puutteessa. Myös nuorten yksinäisyys on lisääntynyt. On pelottavaa ja surullista, että yli 10 % tamperelaisista 8. – 9. luokkalaisista nuorista on ilman ystävää ja sama määrä ikäluokasta kärsii keskivaikeasta tai vaikeasta masennuksesta.

Monet päätökset edesauttavat yksinäisyyttä. Opettajien määrän vähentäminen, tarkoittaa käytännössä entistä vähemmän aikuisen aikaa nuorelle.  Liian vähäiset resurssit lasten ja nuorten mielenterveyspalveluissa vaikeuttavat hoitoon pääsyä ja paranemista. Tampereella jo nyt puolet lapsista ei pääse psykiatriseen hoitoon lain vaatimassa ajassa ja uskoisin, että tilanne on kesän jälkeen entisestään vaikeutunut. Sijoitettujen lasten määrä on huimassa kasvussa. Vuodessa sijoitukset kasvoivat yli 20 prosenttia. Tänä vuonna ylittyy valitettavasti vielä tämäkin luku. Onneksi Tampereella on tehty myös paljon hyviä päätöksiä, jotka parantavat lasten ja nuorten hyvinvointia. Harrastava iltapäivä –kerhot ovat niissä kouluissa, joissa niitä on ollut, onnistuneet vähentämään iltapäivän yksinäisiä tunteja ja auttaneet lapsia löytämään ystäviä yli luokkarajojen. Syrjäytymisen ehkäisyä on ollut myös Tampereen kaupungin pikainen puuttuminen toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten tilanteeseen ja näille nuorille opiskelupaikan järjestäminen. 

Me puhumme ennaltaehkäisyn tärkeydestä ja sama ennaltaehkäisevyys on kaupunkistrategiassa ja lastensuojelusuunnitelmassa nostettu keskiöön.  Lastensuojelusuunnitelmassa todetaan, että perusopetuksen ja varhaiskasvatuksen erityispalveluiden tarjontaa on lisätty. Mielestäni väite on kuitenkin hieman kyseenalainen. Esimerkiksi koulupsykologien ja koulukuraattorien määriä verrataan vuoteen 1999. Toteanpa vain, että aika monet muutkin asiat ovat nyt toisin kuin kymmenen vuotta sitten.

Emme me voi ylpeillä sillä, että olemme erityispalveluiden tarjoamisessa epävirallisella valtakunnallisten tavoitteiden tasolla. Esimerkiksi Koulukuraattorit ry:n suositus koulun sosiaalityön henkilöstömitoitukseksi on 500 oppilasta/koulukuraattori ja/tai enintään kolme koulua, jotta perusopetus- ja lastensuojelulakien sekä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden tavoitteet ja velvoitteet toteutuisivat. Tampereella kuraattoreilla oppilaspohja on kuitenkin monilla 800-1000 oppilasta ja näillä kaikilla on useita kouluja. Ennaltaehkäisevä työskentely kärsii ja lasten ja nuorten ongelmien kärjistyessä, ajaudutaan kohti huostaanottoja ja sijoituksia. Onko tällainen järkevää politiikkaa? Kallista se ainakin on!

Kaikkein hälyttävintä tietysti Tampereen tilanteessa on kiireellisten sijoitusten merkittävä kasvu. Tämä valitettavasti kertoo karua kieltä perheiden tilanteesta ja lasten hädästä. On melko sattumanvaraista, pääseekö nuori perhehoitoon. Tampereella on rekrytoitu sijaisperheitä kiitettävästi viime aikoina. On selvää, että lapsi hyötyy sijaisperheessä kasvamisesta. Sijaisperhehoito ei ole vain lapsen edun mukaista, se on myös kuntatalouden kannalta järkevää, sillä sijaisperhehoidon kustannukset ovat 3–4 kertaa edullisemmat kuin laitoshoito.

Lastensuojelusuunnitelmassa on yli 30 toimenpidettä, joilla turvataan lapsen ja nuorten kehitys ja terveys. Toivoisin, että kaikki valtuutetut todella paneutuisivat näihin kohtiin. Nyt suunnitelma tuli kovin myöhäisessä vaiheessa ja erityisesti liitteissä oli tärkeitä yksityiskohtia, jotka tuntuivat jäävän helposti huomaamatta. Suunnitelmassa lasten suojelun kehittämisen pääperiaatteena on nimensäkin mukaisesti tavallisen arjen korostaminen, arjen merkitys perheille ja lapsille. Tärkeä huomio on myös se, että  hyvin toimivat peruspalvelut ovat parasta ehkäisevää lastensuojelutyötä. Tämä valtuutettujen kannattaa muistaa erityisesti nyt, kun jälleen kerran suunnitellaan palveluverkon karsintaa lasten ja nuorten palveluiden osalta. Ehkä kaikkein vaikeinta lastensuojelusuunnitelman toteuttamisessa ja kehittämisessä on kuitenkin se, miten saada tamperelaiset perheet voimaan paremmin. Tässä on haastetta myös meille valtuutetuille. Kun perhe voi hyvin, lapsikin voi hyvin.