"Onko sulla äiti ensi viikolla kokouksia?"

Otsakkeen kysymyksen esitti minulla sunnuntai-iltana olohuoneen sohvalla seitsemänvuotias poikani. Vastaus kysymykseen tuntui pahalta, sillä olihan tälle viikolle luvassa (vain) kaksi kokousta, joiden takia vietän taas illat kotoa poissa. Viime aikoina käyty keskustelu uraäiti vastaan kotiäiti velloo mediassa vahvana. Päivittäin kuulee puolustuspuheenvuoroja suuntaan, jos toiseensa.

Kaupunginvaltuutettu joutuu myös pohtimaan näitä samoja kysymyksiä, kuinka yhdistää perhe, työ ja luottamustoimet. Mitäpä jos muutama viikko kaupunginvaltuutettuna saa pienten lasten äidin tai isän tuntemaan syyllisyyttä siitä, että asettui ehdolle, siitä että ei näe ja peittele enää lapsiaan iltaisin tai siitä, että pettää äänestäjänsä. Meneekö luottamus valtuutettuun, jos valtuutettu jättää perhesyihin vedoten kokouksen tai toisen silloin tällöin väliin? Sari Sarkomaa valitsi perheen ministerintyön sijaan – tosin kansanedustajan ja kaupunginvaltuutetun työt eivät taida juuri lisätä koti-iltoja Sarkomaan perheessäkään. Eero Heinäluoma valitsi perheen eu-parlamentin sijaan ja puolue pettyi.

Viime viikon valtuuston kokouksessa pohdimme minä, vasemmistoliiton Elli-Maija Pöllänen ja vihreiden uusi valtuutettu Anna-Kaisa Heinämäki sitä, miten yhdistää pienten lasten äitiys ja luottamustoimien viemä aika. Onko todella niin, ettei pienten lasten äidin tai isän paikka ole valtuustossa, sillä työ valtuustossa vie kuukaudessa lukuisia iltoja pois kotoa: valtuustoryhmien omat kokoukset, valtuuston kokoukset, lautakuntakokoukset ja monet muut luottamustyöhön liittyvät pakolliset menot. Pitääkö perheen aina joustaa vai joustavatko luottamustoimet? Itse olen viime aikoina tietoisesti kieltäytynyt kaikista ylimääräisistä pyynnöistä, joita on sadellut, milloin minnekin tai mistäkin. Joskus tosin sekin aiheuttaa syyllisyyttä. Meidät naiset kun tunnetusti on opetettu syyllistymään ja pyytelemään anteeksi kaikkea, minkä jätämme tekemättä tai teemme hutiloiden.

Uskon vakaasti, että politiikassa ja luottamustointen hoidossa tarvitaan kuitenkin kaikenikäisiä ja kaikissa elämäntilanteissa eläviä ihmisiä. Myös meitä pienten lasten äitejä, onhan meillä arjen kokemusta ja monien kunnallisten peruspalvelujen käyttäjinä, myös runsaasti näkemystä, mutta miten selittää se lapsilleen – se onkin sitten vaikeampaa. Äänestäjä voinee aina neljän vuoden välein vaihtaa valtuutettuaan, mikäli ei usko valtuutetun täydelliseen työpanokseen. Äitiään ei voi vaihtaa, mutta lapsista olisi varmasti kivaa, jos hän edes joskus olisi paikalla.