Kolumni: Vammaisten ja vanhusten itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava

Lauantai 13.11.2021 - Johanna Loukaskorpi

Alkuviikosta Yle paljasti kehitysvammaisten kohtelussa isoja ongelmia. Räikein kaltoinkohtelu oli tapahtunut hämeenlinnalaisessa Mehiläisen Onnikoti Omenapuussa, jossa vaikeasti autistista ja alaikäistä asukasta oli laittomasti sidottu teipeillä ja kuormaliinoilla. Samanlaisia epäkohtia on valitettavasti paljastunut aiemmin ikäihmisten asumisyksiköistä. Tamperekaan ei voi tässä ylpeillä. Meilläkään tilanne ei ole kaikilta osin kunnossa.
Viime kesänä paljastui Tampereen järjestämisvastuulla olevasta Oriveden Särkänkodista laajoja epäkohtia. Yksikössä oli mm. käytetty hygieniahaalaria, vaikka sille ei ollut lääketieteellistä syytä. Olen syvästi pahoillani, että Tampereen sosiaali- ja terveyslautakunnan alaisessa toiminnassa on ollut näin isoja puutteita. Näin ei saisi missään tilanteessa olla.

Vanhus- ja vammaispalveluissa perusoikeuksien, erityisesti ihmisten itsemääräämisoikeuden, rajoittaminen on iso kysymys. Henkilökunta ei aina ymmärrä rajoitustoimia rajoittamiseksi, vaan osa saattaa nähdä toimet asukkaiden turvallisuutta takaavina. Kehitysvamma tai muistisairaus ei kuitenkaan poista oikeutta tehdä itseään koskevia päätöksiä.

Osa rajoitustoimista johtuu liian vähäisestä henkilöstöstä. Sanna Marinin (sd) hallitus on toteuttanut sitovan henkilöstömitoituksen 0,7 iäkkäiden henkilöiden tehostettuun palveluasumiseen ja pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Vuoden alusta kaikissa Tampereen omissa ja ulkoistetuissa ikäihmisten yksiköissä henkilöstömitoituksen tulee olla lain siirtymäajan edellyttämä 0,6. Asiakkaiden yksilölliset tarpeet ja hoitoisuus pitäisi myös näkyä henkilöstömäärissä. Erityisen vaativat asiakkaat tarvitsevat enemmän hoitajia.

Lain mukaan jokaisella asiakkaalla on oikeus laadukkaaseen ja hyvään hoitoon. Pelkällä mitoituksella ei hoideta ihmisiä. Tarvitaan koulutettuja ja osaavia hoitajia, jotka ymmärtävät vammaisten ja vanhusten oikeuden inhimilliseen ja lempeään hoitoon. Hoitajien pitää myös uskaltaa tarvittaessa tehdä valvontailmoituksia, mikäli ihmisten perusoikeudet eivät omalla työpaikalla toteudu riittävästi. Surullisinta minusta Onnikoti Omenapuun tapauksessa oli se, että ongelmat ehtivät jatkua vuosia. Voidaan oikeutetusti kysyä miksi?