MIELIPIDE: Wilmaa pitää voida käyttää oppilashuoltotyössä jatkossakin

Sunnuntai 4.12.2022 - Johanna Loukaskorpi, Leena Kostiainen

Peruskouluissa ja toisen asteen oppilaitoksissa käytetään päivittäisessä työssä Wilmaa sisäisenä yhteydenottokanavana, tiedonsiirtoon, vanhemmille tiedottamiseen ja yhteydenpitoon, poissaolojen ja opintosuoritusten seurantaan sekä kolmiportaisen tuen suunnitteluun ja toteuttamiseen.

Peruskoulun ja toisen asteen oppilashuoltopalvelut siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille ensi vuoden alussa. Terveydenhoitajat, koulupsykologit ja -kuraattorit työskentelevät jatkossakin kouluilla tiiviissä yhteistyössä kouluväen kanssa.

Nyt on kuitenkin noussut esiin laintulkinta, jonka mukaan jatkossa koulun henkilökunnan, oppilaiden, opiskelijoiden, huoltajien sekä oppilashuollon henkilökunnan käyttämien työ- ja viestintäjärjestelmien, muun muassa Wilman, käyttö ei olisi enää oppilashuollon ammattilaisille mahdollista.

Yhteinen järjestelmä on käytännön työssä välttämätön. Wilma-oikeuksien mahdollinen poistuminen oppilas- ja opiskeluhuollon työntekijöiltä vaikeuttaa palveluiden toteuttamista ja heikentää mahdollisuutta vahvistaa peruspalveluita. Esimerkiksi toisella asteella opiskelijoiden ajanvarauksista ja yhteydenotoista psykologeihin ja kuraattoreihin lähes 90 prosenttia tapahtuu Wilman välityksellä.

Kuraattorin työssä on tärkeätä seurata poissaoloja ja opintosuorituksia silloin, kun siitä on yhdessä sovittu. Ajantasaiset opiskelija- sekä huoltajatiedot löytyvät Wilmasta. Lakisääteiset monialaisten asiantuntijaryhmien muistiot tallennetaan useimmiten Wilmaan. Myös pedagogisen tuen järjestämiseen liittyvissä tilanteissa on tarvetta yhteiselle tietoalustalle. Lukujärjestyksiin pääseminen sujuvoittaa palvelujen toteuttamista kaikissa ammattiryhmissä.

Leena Kostiainen

rehtori, kokoomuksen Pirkanmaan aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja

Johanna Loukaskorpi

apulaispormestari, Sdp:n Pirkanmaan aluevaltuustoryhmän puheenjohtaja

Hyvinvointi tarvitsee kansalaisjärjestöjä (osa 1)

Maanantai 25.2.2019 - Johanna Loukaskorpi

Näen erityisen merkittäväksi eduskuntavaalitavoitteeksi sosiaalisesti eheän, oikeudenmukaisen ja osallistuvan yhteiskunnan, jossa järjestöillä on tärkeä rooli.

Vapaaehtoistyö ja kansalaistoiminta tasoittavat eroja ihmisten välillä. Järjestöissä tehtävä merkittävä työ vähentää yhteiskunnan eriarvoistumista. SOSTEn hallituksen jäsenenä olen nähnyt aitiopaikalta, kuinka merkityksellistä työtä suomalaisissa kansalaisjärjestöissä mm. sosiaali- ja terveysjärjestöissä tehdään. Järjestötyö pelastaa parhaimmillaan henkiä. Sosiaali- ja terveyspolitiikassa painopiste tulisi olla yhä vahvemmin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä ihmisten välisten terveyserojen kaventamisessa.

Voittoa tavoittelemattomien kansalaisjärjestöjen toiminnan parempi taloudellinen turvaaminen antaa näille järjestöille entistä enemmän mahdollisuuksia edesauttaa ihmisten hyvinvointia, edistää terveyttä sekä hyvää oloa.

Hyvinvointipalveluiden turvaamiseksi ja kehittämiseksi kuntien tulisi tehdä nykyistä aktiivisempaa yhteistyötä eri toimialojen järjestöjen kanssa. Kunnat eivät yksin selviä jatkuvasti laajentuvista tarpeista tuottaa asukkaille hyvinvointipalveluita, vaan ne tarvitsevat kumppanikseen voittoa tavoittelemattomia kansalaisjärjestöjä laajentamaan ja turvaamaan kunnallista palvelutarjontaa ja pitämään kustannukset mahdollisimman matalalla. Yritysten tehtävänä on tuottaa voittoa, ja tämä näkyy helposti palveluista perittävissä kustannuksissa.

Mitä paremmat ja monipuolisemmat mahdollisuudet järjestöillä on toteuttaa toimintaansa, sitä tasa-arvoisempia ja yhdenvertaisempia suomalaiset ja eri kunnissa asuvat asukkaat ovat.

Monilla päätöksillä voidaan ihmisten välistä tasa-arvoisuutta lisätä. Esimerkiksi harrastamisen hinta on monille perheille liian korkea, on kyse sitten kulttuurista tai liikunnasta. Harrastamisen kustannusten pysyvä alentaminen antaisi yhä useammalle perheelle mahdollisuuden ohjata lapsensa ohjatun ja säännöllisen harrastamisen pariin.

Matalan kynnyksen harrastustoimintaa voidaan lisätä jo pelkästään kuntien ja järjestöjen hyvällä yhteistyöllä. Esimerkiksi kunnallisten harrastustilojen maksuttomuuden edistäminen on hyvä keino alentaa alle 15-vuotiaiden harrastusmaksuja.

Matalan kynnyksen harrastustoiminnan lisäämisessä on opetus- ja kulttuuriministeriöllä myös keskeinen rooli. Esimerkiksi Veikkauksen voittovarojen jakoperusteiden muuttaminen ja valtionosuuksien uudenlainen painotus matalan kynnyksen harrastustoiminnan edustämiseksi olisi toinen keino tukea lasten ja nuorten harrastamista.

Tämä kirjoitussarja on osa eduskuntavaalikampanjaani, jossa avaan itselleni tärkeitä asioita ja teemoja. Teemasarjan nimi on Hyvinvointi tarvitsee puolustajan. Kirjoitukset julkaistaan kotisivuillani ja Facebookin poliitikkosivuilla. 

Äänestä 14.4. #Loukaskorpi2019

PUHE: Pirkanmaan epilepsiayhdistys ry

Perjantai 20.4.2018 klo 20:59

Hyvät yhdistysaktiivit ja kutsuvieraat,

Sydämellisesti tervetuloa Raatihuoneelle. Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina Tampereella.

Pirkanmaan Epilepsiayhdistys ry on epilepsiaa sairastavien ihmisten ja heidän läheistensä yhdistys. Toimintanne tavoitteena on tukea epilepsiaa sairastavia ihmisiä elämään tasa-arvoisina muun väestön kanssa. Järjestätte paljon tapahtumia, virkistystoimintaa ja vertaistapaamisia. Välitätte ajanmukaista tietoa epilepsiasta ja korostatte epilepsian hyvän hoidon, arjessa pärjäämisen sekä työllistymisen merkitystä. Toiminnassanne olette ottaneet hienosti huomioon kaiken ikäiset ihmiset.

Tänään Te juhlitte 50-vuotista toimintaanne. Tampereen kaupungin puolesta haluan lämpimästi onnitella yhdistystänne ja toivottaa jo nyt teille antoisaa juhlapäivää.

Hyvät kuulijat,

Epilepsialiitto ja sen alueelliset yhdistykset tukevat epilepsiaa sairastavia ja heidän läheisiään omaehtoiseen elämään. Lisäksi liitto tarjoaa mahdollisuuden vaikuttaa epilepsiaa sairastavien ihmisten asioihin. Liittoon kuuluu 23 epilepsiayhdistystä, joista Pirkanmaan yhdistys on yksi.

Noin prosentti suomalaisista sairastaa epilepsiaa. Kuka tahansa voi sairastua epilepsiaan: sinä, minä tai meille läheinen ihminen. Epilepsiaan voi sairastua missä iässä tahansa. Eri ikäryhmät kohtaavat osittain samoja, osittain erilaisia haasteita elämässään epilepsian kanssa.

Yksi Pirkanmaan epilepsiayhdistyksen tärkeimmistä tehtävistä onkin vertaistuki. Se liittyy vahvasti potilasjärjestöjen toimintaan, sillä järjestöjen kautta löytyy samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä, jotka tietävät esimerkiksi millaista on käydä läpi tietoa äskettäin diagnosoidusta sairaudesta.

Vertaistuen toteuttamisella on monta muotoa. Nykyaikana yksi ja melko uusi vertaistuen muoto on sosiaalisen median kautta toimivat ryhmät. Teilläkin on Facebookissa suljettu ryhmä, joka on nykyaikainen kokoontumispaikka epilepsiaa sairastaville ja heidän läheisilleen.

Pirkanmaan epilepsiayhdistys ja Epilepsialiitto ovat paitsi potilasjärjestöjä niin myös edunvalvojia. Potilasjärjestöjen tapaan Epilepsialiittokin tarjoaa edunvalvontaa, vertaistukea, koulutusta, kuntoutusta ja tapahtumia sekä yhteiskunnallista vaikuttamistyötä. Sosiaali- ja terveysjärjestöissä toimii noin 180 000 vapaaehtoista henkilöä. Tekin teette joka päivä tärkeää työtä ja tästä työstä haluan lausua teille kiitokset.

Hyvät rouvat ja herrat,

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus sekä sen yhteydessä toteutettava maakuntauudistus häämöttävät edessämme. Sote-palveluiden siirtyminen kunnilta maakunnan vastuulle muuttaa monin tavoin kuntien rooleja ja toimintatapoja. Tampereen kaupunki on myös uuden edessä. Tulevaisuuden kaupungissa sivistys- ja elinvoimaroolit korostuvat. Tulevissa tehtävissä painottuvat sivistyksen ja koulutuksen lisäksi vastuu hyvästä elinympäristöstä, kumppanuuksien luomisesta ja osallisuuden tukemisesta.

Kaupungin ydintehtäväksi jää edelleen tamperelaisten hyvinvoinnin edistäminen, ja hyvinvoivat kuntalaiset ovat elinvoimaisen kunnan edellytys. Kuntalaisten aktiivinen vuorovaikutus on hyvä lähtökohta kunnan elinvoiman ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Ennaltaehkäisevässä työssä erityisesti Teidän kolmannen sektorin toimijoiden ja erilaisten yhdistysten ja järjestöjen työ on merkittävässä roolissa.

Tampereen kaupunginvaltuusto hyväksyi marraskuussa 2017 vuoteen 2030 asti ulottuvan kaupunkistrategian Tampere - Sinulle paras. Strategiassa osallisuus ja aktiivisuus on nostettu keskeisiksi asioiksi ja toimintamalliksi on rakennettu yhdessä toimiminen. Strategiassa todetaan, että Tampereella jokaisella on mahdollisuus osallistua, vaikuttaa, kohdata muita ihmisiä ja toteuttaa itseään. Kaupunki toimii alustana asukkaiden ja yhteisöjen aktiivisuudelle ja yhdessä tekemiselle. Tamperelaisia kannustetaan aktiiviseen, omaa ja yhteisöjen hyvinvointia edistävään toimintaan luomalla olosuhteita ja tarjoamalla omaehtoisuutta tukevaa tietoa ja ratkaisuja.

Lauri Lylyn pormestariohjelmassa olemme antaneet tamperelaisille palvelulupauksen tukea hyvinvointia kaikilla mahdollisilla tavoilla. Hyvinvoinnin tukeminen on kannattava investointi niin asukkaan kuin kaupungin taloudenkin näkökulmasta.

Emme kuitenkaan pysty tekemään kaikkea yksin ja emmekä tätä haluakaan. Osan hyvinvoinnista tuottaa kolmas sektori, johon kuuluvat muun muassa yhdistykset ja järjestöt. Tampereen kokoisessa ja jatkuvasti kasvavassa kaupungissa kolmannen sektorin toiminnan merkitys kasvaa kaiken aikaa. Yhdistyksillä on osaamista ja kokemusta ja tätä osaamista Tampereen kaupunki haluaa hyödyntää edelleen.

Pirkanmaan epilepsiayhdistys on muiden potilasjärjestöjen tapaan tärkeä yhteistyökumppani Tampereen kaupungille. Meillä molemmilla on kirkas yhteinen tavoite, josta emme anna periksi. Kehittämällä yhteistyötämme entisestään ja keksimällä uusia yhteistyötapoja pystymme entistä paremmin auttamaan epilepsiaa sairastavia ja heidän läheisiään.

Toivotan teille oikein viihtyisää iltapäivää Raatihuoneella. Voitte tämän vastaanoton aikana vapaasti tutustua eri saleihin. Jokaisessa huoneessa on pieni punainen kirja, josta voi lukea tarkempia tietoja huoneen sisustuksesta ja kalusteista.

Nostakaamme yhteinen malja virkeälle yhdistystoiminnallenne!

Mielipidekirjoitus AL: Koulujen eriytyminen pitää pysäyttää

Keskiviikko 2.3.2011 - Johanna Loukaskorpi

Koulutusjärjestelmämme on perustunut siihen, että jokainen lapsi on saanut sosioekonomisesta tai etnisestä taustasta ja perheen tilanteesta riippumatta samaa tasa-arvoista opetusta. Tasapuolisuus on taannut loistavat Pisa-tulokset yhdessä ansiokkaan opettajankoulutuksen ja motivoituneiden opettajien kanssa. Tasa-arvoisen koulutusjärjestelmämme suurin uhka on kuitenkin lisääntynyt jako eliitin ja köyhien kouluihin – eriytyminen maahanmuuttajien ja suomalaisten kouluihin.
 
Kaupunkien lähiökouluihin on 2000-luvulla keskittynyt entistä enemmän maahanmuuttajataustaisten perheiden, sosiaalisesti syrjäytyneiden ja taloudellisesti heikompiosaisten perheiden lapsia. Terhi Linnasaari on havainnut, että opettajat hylkivät huono-osaisten kouluja ja ovat näissä kouluissa huonommin sitoutuneita työhönsä. Samaan tulokseen tuli Työterveyslaitoksen tutkimus, joka paljasti, että matalan tulotason ja korkean työttömyyden alueilla vain joka neljäs opettaja on ollut työsuhteessa yli viisi vuotta, kun vauraalla alueella yli puolet opettajista on viihtynyt koulussa näin kauan. OAJ:n kyselyssä 41 % opettajista rajoittaisi maahanmuuttajien määrää päiväkodeissa ja kouluissa.  Maahanmuuttajien kasvanut määrä luokassa lisää opettajien mukaan melua ja hälinää.
 
Lähiökouluissa ollaankin tilanteessa, jossa oppimistulokset ovat heikentymässä,  vanhemmat ottavat lapsiaan pois ”mamu-kouluiksi” leimatuista kouluista, opettajat väsyvät ja jopa hylkivät tällaisia kouluja. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Helsingissä äidinkielen opettajien virkoja oli auki vain maahanmuuttajavaltaisilla alueilla. Kunnissa ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota maahanmuuttajavaltaisten lähiöiden ongelmiin, sillä seuraukset näkyvät aina viipeellä. Samaan aikaan perussuomalaisten on annettu puhua maahanmuuton aiheuttamista ongelmista, koska muut puolueet eivät ole uskaltaneet tarttua ongelmiin rasismin tai suvaitsevaisuuden puutteen pelossa. Perussuomalainen ovien sulkeminen ei kuitenkaan ole ratkaisu tähän ongelmaan, vaan on tartuttava härkää sarvista ja pysäytettävä koulujen eriarvoistuminen ei tyhjillä puheilla vaan rohkeilla teoilla. 
 
On uskallettava tehdä rajuja ratkaisuja. On otettava käyttöön maahanmuuttajakiintiöt kouluissa. On lakkautettava osa maahanmuuttajavaltaisista lähiökouluista ja muutettava oppilaiden koulupolkuja, jolloin köyhempien alueiden lapsia voidaan ohjata ns. parempien asuntoalueiden kouluihin. Tämä olisi myös maahanmuuttajaoppilaiden etu.  On kaavoitettava vuokra-asuntoja ja sosiaalista asuntotuotantoa myös vauraammille alueille ja kaavoitettava omakotitalotontteja kaupunkien lähiöihin. Sosiaalinen sekoittuminen on kaavoituspolitiikassa avainasemassa. On myös selvitettävä, miten tasa-arvoisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille lapsille asuinalueesta riippumatta, nousisi koulutuspolitiikkamme tärkeimpään keskiöön, ja miten opettajia motivoisi ja sitouttaisi opettamaan heikompiosaisten kouluissa. OAJ:n on myös aloitettava vaatimukset lähiökoulujen palkkauksen muuttamiseksi kannustavammaksi.
 
Johanna Loukaskorpi
kaupunginvaltuutettu (sd), opettaja ja opettajankouluttaja

Mielipidekirjoitus on julkaistu lyhennettynä AL:ssä 2.3.2011