MIELIPIDEKIRJOITUS: Koulujen eriarvoistuminen on pysäytettävissä

Lauantai 8.4.2017 klo 9.02 - Johanna Loukaskorpi ja Jukka Gustafsson

Koulutusjärjestelmämme on perustunut siihen, että jokainen lapsi on saanut sosioekonomisesta ja etnisestä taustastaan tai perheen tilanteesta huolimatta samaa tasa-arvoista opetusta. Tasapuolisuus on taannut hyvät Pisa-tulokset yhdessä ansiokkaan opettajankoulutuksen ja motivoituneiden opettajien kanssa.

Tasa-arvoista koulutusjärjestelmäämme uhkaa kuitenkin koulutuksen eriarvoistuminen, jota tapahtuu erityisesti isoissa kaupungeissa. Se näkyy Tampereellakin, jossa ei ole kiinnitetty riittävästi huomiota lähiökoulujen haastaviin olosuhteisiin.

Tampereella on monia tyypillisiä lähiökouluja. Yksi esimerkki on Hatanpään yläkoulu. Koulun oppilasaines kuuluu Tampereen haasteellisempien joukkoon. Yhä suurempi osa koulun oppilaista on vieraskielisiä maahanmuuttajia. Hatanpään koulussa perusopetukseen valmistavasta luokasta siirretään tavalliselle luokalle maahanmuuttajanuoria, joiden kielitaito on niin heikko, että opiskelu etenee hitaasti. Lisäksi ryhmissä on muita apua tarvitsevia. Yhden opettajan aika ei riitä kaikkien nuorten auttamiseen ja tarpeiden huomioimiseen.

Vertailtaessa Tampereen koulujen ryhmäkokoja huomataan, että Hatanpään koulussa ovat kaupungin yläkoulujen suurimmat luokka- ja ryhmäkoot. Isot ryhmäkoot johtavat väistämättä luokissa häiritsevään käytökseen, opetuksen laadun heikkenemiseen ja opettajien väsymiseen. Isot luokat tuottavat lisätyötä luokanvalvojille palaverien ja yhteydenpidon lisääntymisen myötä. On eri asia hoitaa 20 oppilaan ryhmän yhteydenpitoa ja asioita kuin 27 oppilaan.

Osassa Tampereen kouluja ryhmäkoot ovat yhä kohtuullisella tasolla ja toisissa painitaan ylisuurten ryhmien kanssa. Miten se on mahdollista ja miksi haastavien alueiden kouluista löytyy kaikkien suurimpia ryhmiä? Hatanpään koulu ei ole ainoa tällainen koulu. Samanlaisia isoja ryhmiä löytyy muistakin lähiökouluista.

Olemme menossa huolestuttavaan suuntaan. Emme voi sulkea silmiämme peruskoulun rapautumiseen ja eriarvoisuuden kasvuun johtavilta tekijöiltä kaupungin sisällä. Poliittisten päättäjien on Tampereella aika keskustella epätasa-arvoisesta tilanteesta ja tehdä asialle jotakin. Mielestämme on löydettävä lisärahoitusta luokkakokojen pienentämiseen erityisesti niille kouluille, joissa luokkakoot ovat suurimmat. Lisäksi rahaa tulisi jakaa enemmän oppilasaines huomioiden. Tasa-arvoisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille lapsille asuinalueesta riippumatta on oltava tamperelaisen koulutuspolitiikan keskiössä.

Suomen menestys oppimistuloksissa on perustunut pieniin koulujen välisiin eroihin ja heterogeenisiin opetusryhmiin, joissa heikommin pärjäävillä oppilaillakin on oppimisen edellytykset. Oppilaiden taustojen monimuotoistuminen edellyttää, että ryhmäkoot ovat kohtuulliset ja aikuisten ja lasten määrän suhdetta tarkastellaan koulukohtaisesti. Me sosialidemokraatit olemme valmiit kantamaan vastuumme ja vaatimaan huolellista selvitystä Tampereen koulutuksen tilasta ja tasa-arvoisen opetuksen varmistamisesta sekä peruskoulussa että toisen asteen koulutuksessa​.

Jukka Gustafsson, kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu (SDP)
Johanna Loukaskorpi, lehtori, kaupunginvaltuutettu (SDP) Tampere

Kirjoitus on lähetetty 2.4. Aamulehden Lukijalta-palstalle.

Mielipidekirjoitus AL: Koulujen eriytyminen pitää pysäyttää

Keskiviikko 2.3.2011 - Johanna Loukaskorpi

Koulutusjärjestelmämme on perustunut siihen, että jokainen lapsi on saanut sosioekonomisesta tai etnisestä taustasta ja perheen tilanteesta riippumatta samaa tasa-arvoista opetusta. Tasapuolisuus on taannut loistavat Pisa-tulokset yhdessä ansiokkaan opettajankoulutuksen ja motivoituneiden opettajien kanssa. Tasa-arvoisen koulutusjärjestelmämme suurin uhka on kuitenkin lisääntynyt jako eliitin ja köyhien kouluihin – eriytyminen maahanmuuttajien ja suomalaisten kouluihin.
 
Kaupunkien lähiökouluihin on 2000-luvulla keskittynyt entistä enemmän maahanmuuttajataustaisten perheiden, sosiaalisesti syrjäytyneiden ja taloudellisesti heikompiosaisten perheiden lapsia. Terhi Linnasaari on havainnut, että opettajat hylkivät huono-osaisten kouluja ja ovat näissä kouluissa huonommin sitoutuneita työhönsä. Samaan tulokseen tuli Työterveyslaitoksen tutkimus, joka paljasti, että matalan tulotason ja korkean työttömyyden alueilla vain joka neljäs opettaja on ollut työsuhteessa yli viisi vuotta, kun vauraalla alueella yli puolet opettajista on viihtynyt koulussa näin kauan. OAJ:n kyselyssä 41 % opettajista rajoittaisi maahanmuuttajien määrää päiväkodeissa ja kouluissa.  Maahanmuuttajien kasvanut määrä luokassa lisää opettajien mukaan melua ja hälinää.
 
Lähiökouluissa ollaankin tilanteessa, jossa oppimistulokset ovat heikentymässä,  vanhemmat ottavat lapsiaan pois ”mamu-kouluiksi” leimatuista kouluista, opettajat väsyvät ja jopa hylkivät tällaisia kouluja. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Helsingissä äidinkielen opettajien virkoja oli auki vain maahanmuuttajavaltaisilla alueilla. Kunnissa ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota maahanmuuttajavaltaisten lähiöiden ongelmiin, sillä seuraukset näkyvät aina viipeellä. Samaan aikaan perussuomalaisten on annettu puhua maahanmuuton aiheuttamista ongelmista, koska muut puolueet eivät ole uskaltaneet tarttua ongelmiin rasismin tai suvaitsevaisuuden puutteen pelossa. Perussuomalainen ovien sulkeminen ei kuitenkaan ole ratkaisu tähän ongelmaan, vaan on tartuttava härkää sarvista ja pysäytettävä koulujen eriarvoistuminen ei tyhjillä puheilla vaan rohkeilla teoilla. 
 
On uskallettava tehdä rajuja ratkaisuja. On otettava käyttöön maahanmuuttajakiintiöt kouluissa. On lakkautettava osa maahanmuuttajavaltaisista lähiökouluista ja muutettava oppilaiden koulupolkuja, jolloin köyhempien alueiden lapsia voidaan ohjata ns. parempien asuntoalueiden kouluihin. Tämä olisi myös maahanmuuttajaoppilaiden etu.  On kaavoitettava vuokra-asuntoja ja sosiaalista asuntotuotantoa myös vauraammille alueille ja kaavoitettava omakotitalotontteja kaupunkien lähiöihin. Sosiaalinen sekoittuminen on kaavoituspolitiikassa avainasemassa. On myös selvitettävä, miten tasa-arvoisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille lapsille asuinalueesta riippumatta, nousisi koulutuspolitiikkamme tärkeimpään keskiöön, ja miten opettajia motivoisi ja sitouttaisi opettamaan heikompiosaisten kouluissa. OAJ:n on myös aloitettava vaatimukset lähiökoulujen palkkauksen muuttamiseksi kannustavammaksi.
 
Johanna Loukaskorpi
kaupunginvaltuutettu (sd), opettaja ja opettajankouluttaja

Mielipidekirjoitus on julkaistu lyhennettynä AL:ssä 2.3.2011