PUHE: Vammaisneuvoston 30-vuotisjuhlaseminaari

Perjantai 4.5.2018 klo 10.54 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat kutsuvieraat ja hyvä vammaisneuvosto,

Olen iloinen mahdollisuudesta saada tuoda Tampereen kaupungin tervehdys vammaisneuvoston 30-vuotisjuhlaseminaariin. Vammaisneuvosto toimii Tampereen kaupunginhallituksen asettamana yhteistyöelimenä, jossa on mukana vammaisjärjestöjen, vammaisten ja heidän omaistensa sekä kaupungin edustajia. Vammaisneuvosto on tehnyt jo kolmekymmentä vuotta korvaamattoman arvokasta ja tärkeää työtä fyysisesti vammaisten ja toimintaesteisten ihmisten aseman parantamiseksi, esteettömyyden huomioimiseksi, yhdenvertaisuuden lisäämiseksi sekä arjen helpottamiseksi. Monia vammaisille merkittäviä asioita on korjattu vammaisneuvoston lausuntojen ja aloitteiden pohjalta, mutta se ei tarkoita, etteikö vielä olisi paljon työtä tehtävänä vammaisten oikeuksien parantamiseksi. Haluan lämpimästi kiittää vammaisneuvoston nykyisiä ja entisiä toimijoita siitä vaikuttamistyöstä, jota olette näiden vuosien aikana tehneet. Esimerkiksi yhdyskuntasuunnitteluun, esteettömään rakentamiseen sekä sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämiseen teidän panoksenne on ollut merkittävää. Ilman teidän aktiivisuuttanne ja asiantuntijuuttanne, ei tilanne Tampereella olisi näinkään hyvä.

Vammaisneuvoston rooli asenteiden muokkaajana on erittäin tärkeä. Vammaisilla kuntalaisilla on oikeus osallistua ja vaikuttaa kaupungin päätöksentekoon ja on tärkeätä nostaa päättäjien tietoisuuteen asioita, jotka vaikeuttavat vammaisten ihmisten osallisuutta tai palvelujen käyttöä. Itse muistan, kuinka vihreä valtuutettu Amu Urhonen jo vuosia sitten toi tietoisuuteen lasten leikkipuistojen esteellisyyden pyörätuolia käyttäville vanhemmille. En ollut edes tullut ajatelleeksi, että leikkipuistojen pehmeä hiekka saattaa estää vammaista vanhempaa viemästä lastaan lähipuistoon. Asennemuokkausta pitääkin tehdä jatkuvasti. Arjen palveluiden esteettömyydestä ja saavutettavuudesta ei koskaan muistuteta liikaa meitä päättäjiä. Vammaisneuvosto toimii hyvänä yhdyspintana ja kumppanina päätöksenteossa.

Ihmisten välinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus eivät toteudu itsestään, vaan niiden toteutumista on aktiivisesti edistettävä. Mielestäni jokaisen ihmisen kunnissa, järjestöissä ja omassa elämässään on pyrittävä toimimaan yhdenvertaisuuden ja laaja-alaisen tasa-arvon toteuttamisen edistämiseksi. Kuten voimassaoleva lainsäädäntökin jo vaatii, on Tampereellakin laadittu yhdenvertaisuussuunnitelma. Yhdenvertaisuussuunnitelmasta käy ilmi, että palvelut on järjestettävä siten, että ne ovat kaikille sopivia ja saavutettavissa. Esteettömyys tulee olla suunta, jota kohti kaupunkiympäristössä on pyrittävä. Liikkumisen, henkilökohtaisen avun ja laadukkaiden asumisen tukipalveluiden mahdollistaminen ovat keskeisiä vammaisen ihmisen itsenäisen elämän perusedellytyksiä.

Tampereella on uuteen vuoteen 2030 ulottuvaan kaupunkistrategiaan Tampere - Sinulle paras ja Lauri Lylyn pormestariohjelmaan Inhimillinen ja vetovoimainen Tampere kirjattu linjaukset yhdenvertaisuudesta. Pormestariohjelmassa korostetaan, että Tampere on esimerkillinen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämisessä. Mutta niin kauan kuin ohjelmat ja suunnitelmat eivät jalkaudu osaksi arkea, ovat ne vain suunnitelmia ja lupauksia paremmasta. Esimerkillisyyteen on vielä pitkä matka.

Haluan muistuttaa myös, että yhdenvertaisuuden kanssa käsi kädessä kulkee aidon osallistumisen mahdollisuuksien tarjoaminen. Tampereella on pitkään huomioitu palveluja suunniteltaessa ja niitä kehitettäessä muun muassa kokemusasiantuntijat, alueverkostot, vanhus-, vammais- ja maahanmuuttajaneuvostot, erilaiset asiakasraadit ja sosiaali- ja terveysjärjestöille suunnattu järjestöedustamo. Samalla minun on valitettavasti todettava, että erityisryhmiä edustavien neuvostojen olemassaolo tai järjestöjen kanssa tehtävä yhteistyö eivät aina tuota aitoa osallisuutta ja edistä yhdenvertaisuutta, varsinkin jos hallinnon ja palveluiden tasolla ei tunnisteta ja tunnusteta erityisryhmien omien kokemusten merkitystä ja sen tärkeyttä. Tarjolla on useimmiten valtavasti kokemuksen kautta syntynyttä osaamista ja näkemystä, jota erityisryhmät tuovat mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Usein erityisryhmien osallisuuden kautta huomataan, että yhdenvertaisuus ei ole pelkästään asenteita ja mielipiteitä, vaan myös konkreettisia tekoja. Tämä näkyy esimerkiksi vammaisten kohdalla, joiden tasavertaisen osallistumisen esteenä saattaa olla vaikeaselkoinen kieli tai niinkin konkreettinen asia kuin avustajan puute.

Hyvät kuulijat,

Viime aikoina julkisuudessa on käyty keskustelua vammaisten asumispalveluiden kilpailutuksesta. On erinomaista, että Ei myytävänä! -kansalaisaloite vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttamisen lopettamiseksi eteni eduskunnan käsittelyyn. Kansalaisaloite on myös saanut eduskunnassa hyvän ja ymmärtävän vastaanoton. Kansanedustajiin on yli puoluerajojen tehnyt vaikutuksen vammaisten henkilöiden ja heidän läheisten raskaat, ahdistavat ja turhauttavat kokemukset osattomuudesta ja voimattomuudesta. Kansalaisaloitteen tavoite lopettaa vammaisten henkilöiden elämänmittaisten, välttämättömien palveluiden järjestäminen kilpailuttamalla on saanut laajaa ymmärrystä.

Jo kansalaisaloitteen aikana työministeri Jari Lindström antoi kirjeen kunnille, jossa hän totesi, että hankintalaki ei edellytä vammaisten henkilöiden palveluiden kilpailuttamista. Kunnilla on paljon muitakin keinoja käytettävissä esimerkiksi palveluseteli – ja muut asiakasvalintamenetelmät. Hankintalakia noudatetaan vain, jos päätetään kilpailuttaa. Tämän asian vahvisti eduskunnan kuulemisessa ylijohtaja Pekka Timonen. Timonen myös totesi, että kilpailuttaminen ei sovellu vammaisten palveluihin. Siitä on riittävää näyttöä. Olen henkilökohtaisesti aivan samaa mieltä, että vammaisten asumispalveluja ei tulisi kilpailuttaa.

Tampere on ollut tikun nokassa kehitysvammaisten Vuoreksen ja Kalkun asumispalveluyksiköiden palveluntuottajien kilpailuttamisesta. Valitettavasti hankinnat ehtivät virkamiesvalmistelussa liian pitkälle, eikä niitä pystynyt enää poliittisesti keskeyttämään ilman, että siitä olisi tullut kaupungille vakavia seuraamuksia.
Minulle on kuitenkin luvattu, että vaikka asumispalvelujen tuottaja kilpailutetaan, asukkaat eivät joudu muuttamaan, vaan he saavat jäädä asumaan nykyisiin koteihinsa. Jos palveluntuottaja vaihtuu kilpailutuksen myötä, siirtyy henkilöstö uuden palveluntuottajan palvelukseen. Näin asukkailla on mahdollisuus jatkaa heille entuudestaan tuttujen hoitajien kanssa.

Vuoreksen asumisyksikön kilpailutuksesta tehtiin kuntalaisaloite, jota käsiteltiin sosiaali- ja terveyslautakunnassa. Kuntalaisaloitteessa toivottiin sopimuskauden jatkamista nykyisen palveluntuottajan kanssa sekä palvelusetelin käyttöönottoa. Tein lautakunnassa ponsiesityksen, jonka lautakunta hyväksyi yksimielisesti. Palvelusetelin käyttöönottomahdollisuutta selvitetään nyt ponnen pohjalta. Pidimme lautakunnassa tärkeänä sitä, että kaupunki turvaa vammaisten asumispalvelujen jatkuvuuden ja pitkäkestoiset sopimukset sekä kuuntelee kilpailutuksissa palvelujenkäyttäjiä ja heidän läheisiään. Selvitettävänä lautakuntakäsittelyn jäljiltä on muun muassa se, että voitaisiinko vaikeavammaisten palveluasumisessa ja päivätoiminnan palvelujen kilpailutuksessa ottaa palveluseteli käyttöön ennen kuin vammaispalvelut siirtyvät maakunnan tuotettavaksi.
Asumispalveluiden kilpailutuksen hankinnan valmistelussa asukkaiden kuulemiseen ja vaikutusmahdollisuuksiin on kiinnitetty erityistä huomiota. Saadun tiedon pohjalta on laadittu palvelukuvaus ehdottomine laatuvaatimuksineen. Asukkaan yksilöllisen avun ja tuen tarve on kirjattu asumisen suunnitelmaan, joka laaditaan hänen muuttaessaan asumisyksikköön.

Hyvät vammaisneuvoston jäsenet ja kutsuvieraat,

Kunnat valmistautuvat parhaillaan yhteen suurimmista toiminnallisista ja rakenteellisista muutoksista sosiaali- ja terveysuudistuksen ja maakuntauudistuksen myötä. Sote-palveluiden, muun muassa vammaispalveluiden siirtyminen kunnilta maakunnan vastuulle muuttaa monin tavoin kuntien työkenttää ja rooleja. Vaikka vammaispalvelut siirtyvätkin maakunnan vastuulle, jää kunnille kasvatus-, koulutus-, kulttuuri- ja vapaa-aika- sekä elinvoima- ja kaupunkiympäristöön liittyvät palvelut.

Kaupungin ydintehtäväksi jää tamperelaisten hyvinvoinnin edistäminen, ja hyvinvoivat kuntalaiset ovat elinvoimaisen kunnan edellytys. Kuntien toimintakentän muuttuessa muuttuvat tietysti myös osallisuuden mallit ja -keinot sekä kumppanuuden tavat. Kuntalaisten vaikuttamismahdollisuuksien parantaminen ja lisääminen nousevat kunnan toiminnan kovaan ytimeen. Vammaisneuvostolla on siis jatkossakin tärkeä rooli kaupungin palveluiden kehittäjänä, kumppanina ja vammaisten ihmisten oikeuksien toteuttamisen mahdollistajana. Toivotan teille kaikille oikein hyvää juhlaseminaaria ja lämpimät onnitteluni vielä kerran Vammaisneuvostolle Tampereen kaupungin puolesta 30 aktiivisesta toiminnan vuodesta. Yhteistyö jatkukoon tulevaisuudessakin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vammaisuus, vammaisneuvosto, yhdenvertaisuus, tasa-arvo, esteettömyys