Hyvinvointi tarvitsee ilmastotekoja (osa 3)

Tiistai 9.4.2019 klo 10.00 - Johanna Loukaskorpi

Ilmaston lämpeneminen ihmisen toiminnan seurauksena on yksi suurimmista maailmanlaajuisista kriiseistä. Se vaikuttaa negatiivisesti luontoon ympäri maailmaa. Ilmastonmuutos myös lisää globaalia köyhyyttä ja eriarvoisuutta sekä vaikeuttaa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista.

SDP:n tavoitteena on hiilineutraali Suomi vuonna 2035 ja selvästi hiilinegatiivinen yhteiskunta vuosisadan puoleenväliin mennessä. Seuraavan hallituksen tulee nopeasti luoda askelmerkit tavoitteen saavuttamiseksi. Ilmastonmuutoksen torjunta on koko meidän yhteiskuntaamme laajasti koskettava haaste ja siksi ratkaisut ilmastonmuutoksen torjumiseksi tulee tehdä yhdessä, parlamentaarisesti valmistellen ja kansalaiset osallistaen. Suomen tulee toimia Euroopassa esimerkkinä ja näyttää mallia, miten suomalainen tasa-arvoinen hyvinvointiyhteiskunta vastaa ja toimii ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi. Puolueemme korostaa ohjelmatyössään sitä, että Suomella pitää olla pieni jalanjälki, mutta iso kädenjälki globaalissa ilmastotyössä.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen on kaikkien yhteiskunnan toimijoiden tehtävä – kaikki sektorit tarvitaan mukaan päästövähennystoimenpiteisiin ja verotuksella voidaan ohjata toimenpiteisiin, jotka kannustavat kansalaisia ja yrityksiä toimimaan ilmaston parhaaksi. SDP:n mielestä päästövähennysten aikaansaamiseksi on ennen kaikkea panostettava:

1. energian kulutuksen vähentämiseen erityisesti rakennuksissa ja asumisessa,
2. fossiilisten polttoaineiden kulutuksen vähentämiseen liikenteessä,
3. energiantuotannon ja teollisuustuotannon hiili-intensiivisyyden pienentämiseen,
4. metsien ja maaperän hiilensidontakyvyn vahvistamiseen ja
5. kulutustottumusten muutoksiin kannustamiseen.

Globaalin ja kansallisen ajattelun rinnalla on oltava paikallisia tekoja paremman ilmaston puolesta. Hyvinvointimme tarvitsee konkreettisia ilmastotekoja ihan jokaiselta - pelkällä puhumisella ei suuntaa muuteta. Kuntien kannalta olennaista on tietenkin hyvät joukkoliikenneyhteydet. Pyöräilyä ja kävelyä on edistettävä rakentamalla riittävän tiheä kevyenliikenteen verkosto kaupunkeihin. Pyöräilyn suosiminen ja houkuttelevuuden lisääminen on oltava kaupunkistrategian tärkeimpien kärkien joukossa. Pyöräilyn ohella etenkin isoissa kaupungeissa on parannettava joukkoliikenteen saatavuutta ja tehtävä siitä oikea vaihtoehto yksityisautoilulle reittien ja aikataulujen kehittämisen myötä. Kunnissa tulee kannustaa myös puurakentamiseen ja yhdyskuntarakenteen tulee olla mahdollisimman tiivistä.

Vaikka moni ilmaston kannalta tärkeä asia ratkaistaankin rakenteellisella tasolla politiikan avulla, niin jokainen ihminen voi myös omilla teoillaan hillitä ilmastonmuutosta ja tehdä ilmastotekoja. Ilmastonmuutoksen ehkäiseminen vaatii esimerkiksi autoilijoilta omien liikennetottumustensa muuttamista. Itse haluan näyttää vaalityössäni esimerkkiä. Siksi olen pyrkinyt käyttämään mahdollisimman paljon bussia, kimppakyytejä ja kulkemaan maakunnassa puolueen vaalibussilla. Työmatkat taitan muutenkin lähes aina julkisilla liikennevälineillä tai pyörällä. Hämeenlinnaan kuljin junalla ja Tampereella käytän bussia.

Vaalityössäni olen myös kieltäytynyt kaikenlaisia väälikrääsän jakamisesta. Annan vain esitteen ja niitäkin olen painanut vain 15400 kappaletta. Lisäksi huolehdin siitä, ettei esitteitä jää lojumaan vaalimökille tai -kahvilaan. Jokainen esite jaetaan, kuten aiemmissakin vaaleissa. Lisäksi olen ottanut vaalirahan keräämistä varten neljäksi viikoksi kirppispöydän, jossa myyn vaatteitani ja lahjoitustavaraa.

Ihmisiä tulee myös kannustaa kulutustottumusten muutokseen siten, että eläinperäisten tuotteiden, kuten liha- ja maitotuotteiden kulutus vähenee ja kotimaisen kalan, vihannesten, juuresten, hedelmien ja marjojen käyttö lisääntyy. Mitä enemmän me syömme lähellämme tuotettua ja kasvisruokaa, sitä vähemmän synnytämme päästöjä. Ruoan osuus kulutuksen ilmastovaikutuksista on suunnilleen yhtä suuri kuin liikenteen tai asumisen, joten ilmastomyönteisen ruoan suosiminen on tärkeätä ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta. Olen itse ollut kaupunkiviljelijä jo vuosia ja pyrkinyt kasvattamaan omat kasvikset kesäaikaan. Työpaikkalounaana pyrin syömään kasvisvaihtoehdon.

Myös ruokahävikkiin tulee kodeissa ja laitoksissa kiinnittää huomiota. Ilmastonmuutos tulisi saada läpileikkaavana kysymyksenä varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmiin. Hyvinvointi tarvitsee ilmastotekoja. Niitä vaikeitakin.

Tämä kirjoitussarja on osa eduskuntavaalikampanjaani, jossa avaan itselleni tärkeitä asioita ja teemoja. Teemasarjan nimi on Hyvinvointi tarvitsee puolustajan. Kirjoitukset julkaistaan kotisivuillani ja Facebookin poliitikkosivuilla.

Äänestä 14.4. #Loukaskorpi2019

MIELIPIDEKIRJOITUS: Kulttuurin rahoitusta valtion budjetissa on lisättävä

Perjantai 29.3.2019 - Johanna Loukaskorpi

Kulttuurista on tullut 2000-luvulla yhä näkyvämpi osa länsimaista yhteiskuntaa. Luovien alojen työpaikat ovat lisääntyneet, ja useampi suomalainen saa elantonsa aineettomasta tuotannosta. Ihmiset kuluttavat kulttuuria enemmän kuin koskaan. Maapallon rajallisten resurssien kuluttamisen sijaan nyt haetaan henkistä hyvinvointia. Lääkäripäivilläkin pohdittiin, miten taide ja kulttuuri vaikuttavat ihmisten terveyteen. Kulttuurin harrastamisella on yhteys siihen, miten hyväksi oma elämä koetaan.

Samaan aikaan kulttuuripolitiikka on ajettu Suomessa sivurooliin. Sipilän hallituksessa ei ollut päätoimista kulttuuriministeriä, ja kulttuuripalveluihin on kohdennettu kipeitä leikkauksia valtion ja kuntien budjeteissa. Esimerkiksi taidekoulut on ajettu niin ahtaalle, että vain joka 25. hakija saa opiskelupaikan. Taiteilijaköyhyyden pelko uhkaa vaikuttaa siihen, että lahjakkaat nuoret eivät enää uskalla lähteä toteuttamaan unelmiaan.

Muutos kulttuurille parempaan suuntaan on mahdollinen. Saksassa ja Ruotsissa sosialidemokraatit ovat hallitusvastuuseen päästyään nostaneet määrätietoisesti kulttuurin rahoitusta uudelle tasolle. Kulttuurin rahoitus on oleellinen osa parempaa yhteiskuntapolitiikkaa, jolla samalla vaikutetaan ihmisten hyvinvointiin, alueiden elinvoimaan ja vähennetään syrjäytymistä.

Suomessa on käynnistetty kampanja kulttuurirahoituksen nostamiseen yhteen prosenttiin valtion budjetissa. Käytännössä tämä nostaisi valtion kulttuurimenoja noin sadalla miljoonalla eurolla vuodessa. Mitä tämä voisi tarkoittaa Pirkanmaan näkökulmasta?

Tasonnosto antaisi teattereillemme, museoillemme ja muusikoillemme paremmat eväät tehdä työtään: saisimme entistä upeampia esityksiä, maailmanluokan näyttelyitä ja koskettavia konsertteja. Maksullisten palveluiden lisäksi nähtäisiin enemmän edullista ja ilmaista. Samalla tuettaisiin uutta taidetta vanhan rinnalla: lisää sirkusta, jazzia, kansanmusiikkia ja nykytanssia. Taiteilijoille myönnettäisiin apurahoja, joilla tulisi paremmin toimeen. On selvää, että tekijän nälkä ei synnytä parempaa kirjallisuutta tai kuvataidetta. Lisärahoituksella voisi tarjota kaikille lapsille ja nuorille monipuolisemmat mahdollisuudet osallistua taidekasvatukseen, ja taide tulisi vahvemmin osaksi varhaiskasvatusta, perusopetusta ja toista astetta. Esimerkiksi draamakasvatus tukee lasten kasvua ja sen on nähty opetusmenetelmänä parantavan oppimistuloksia. Taide kuuluu myös elämän viimeisiin vaiheisiin, joten kulttuuria on vietävä yhä enemmän hoivakoteihin ja hoitolaitoksiin. Meillä on hyviä esimerkkejä siitä, miten kulttuuripalveluilla voi puuttua syrjäytymiseen esimerkiksi vankilateatteri auttaa irti rikoksista.

Kulttuuriin paremmalla rahoittamisella ei tavoitella valikoidun yleisön viihdyttämistä vaan yhteiskunnallista muutosta. Kulttuurisesti vahva ja rikas Suomi pärjää paremmin, onnellisemmin ja tasapainoisemmin kuin kulttuurisesti köyhä maa. Muutos on mahdollinen, jos päättäjät ovat siihen valmiita.