Päivähoidon tuntilaskutus käyttöön myös Tampereella

Sunnuntai 23.9.2012 - Johanna Loukaskorpi

Nokian kaupunki siirtynee päivähoidossa tuntiperusteiseen laskutukseen vuoden 2014 alusta. Monissa muissakin kunnissa muun muassa Hattulassa, Siilinjärvellä ja Oulussa on siirrytty tai ollaan siirtymässä päivähoidon tuntilaskutukseen. Myös peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson (sd) on ehdottanut päivähoitoon tuntitaksoja. Tuntilaskutus vaatii tuekseen sähköisen seurannan, johon kirjataan lasten tulo- ja lähtöajat. Järjestelmä muistuttaa etäisesti monilla työpaikoilla käytössä olevaa työajan seurantaa tai koulujen sähköisiä reissuvihkoja. Järjestelmässä tieto lapsen päivähoidossa vietetyistä tunneista siirtyy suoraan päivähoidon laskutusohjelmaan. Tuntilaskutuksessa maksetaan vain todellisista tunneista. Se lyhentää lasten hoitoaikoja ja vähentää turhaa päivähoidon käyttöä. 

Tällä hetkellä päivähoitomaksu määräytyy paitsi perheen koon ja tulojen myös sen mukaan, onko lapsi hoidossa yli vai alle viisi tuntia päivässä. Nykyiset päivähoitomaksut eivät kannusta vanhempia lyhentämään työaikaansa kuuteen tuntiin tai palaamaan hoitovapaalta osa-aikatyöhön. Suomessa osa-aikatyötä on ollut perinteisesti vähän. Tuntiperusteinen laskutus kannustaa vanhempia siirtymään joustavammin työelämään, ja samalla se kannustaa pitämään lastaan päivähoidossa vain ne tarvittavat tunnit. 

Kuukausiperusteisen laskutuksen muuttuminen tuntiperusteiseksi palvelisi ennen kaikkea palvelun käyttäjiä eli vanhempia ja lapsia. Siirtyminen perinteisestä maksusta tuntiperusteiseen maksuun on myös kustannustehokkaampaa. Se poistaa turhaa päivähoidon käyttöä, lyhentää lasten hoitoaikoja, vähentää ylipitkiä hoitopäiviä ja tuo näin tilaa päiväkotiin useammille lapsille samoilla resursseilla. Esimerkiksi Nokialla uskotaan tuntilaskutuksen tiivistävän päiväkotien käyttöä noin sadan paikan verran. Tuntiperusteinen laskutus saattaa pienentää kunnan saamia hoitomaksuja, mutta sen avulla pystytään kohdentamaan päivähoidon resurssit oikein. Sähköisen seurannan avulla pystytään myös tarkasti seuraamaan, paljonko kullakin hetkellä on lapsia hoidossa. 

Jätin lokakuussa 2011 Tampereella valtuustoaloitteen lasten hoitoaikojen sähköisen seurannan aloittamisesta ja siirtymisestä vaiheittain päivähoidon tuntiperusteiseen laskutukseen. Aloitteeni käsiteltiin syyskuussa 2012 lasten ja nuorten lautakunnan kokouksessa. Aloitteen pohjalta  toteutettiin lasten läsnä- ja poissaolojen sähköinen seurantaprojekti. Projektin tulokset olivat osin onnistuneita ja saatuja tuloksia arvioidaan syksyn aikana. Seurantaprojektia ja kehittämistä on jatkettava, ja Tampereenkin tulee siirtyä tulevina vuosina tuntilaskutukseen. Se voidaan ottaa käyttöön pilotoiden se aluksi muutamissa päiväkodeissa. Samalla tavoin aloitteeni päivähoidon hoitotakuusta toteutettiin. Ensin se vuonna 2009 pilotoitiin muutamissa päiväkodeissa, ja seuraavana vuonna se otettiin kokonaan käyttöön. Tänä päivänä päivähoidon hoitotakuu on jo arkipäivää.

 

Kirjoitus on lähetetty Aamulehden mielipidesivuille 23.9.2012

 

 

 

Puhe valtuustossa. Hyvinvoinnin tila -raportti

Maanantai 20.8.2012 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Hyvinvoinnin tila -raportista näkyy, että suuri osa tamperelaisista nuorista voi hyvin. Kuitenkin niiden nuorten määrä, joilla ei mene hyvin, on liian iso.

Vuonna 2010 tamperelaisista 17—24 –vuotiaista jäi koulutuksen ulkopuolelle 9,3 prosenttia. Vaikka koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten osuus on Tampereella suurten kaupunkien vertailussa pienin yhdessä Oulun kanssa, se on silti 2650 nuorta liikaa. Koulunkäynnin keskeyttäminen tai se, ettei pääse opiskelemaan laisinkaan, ei ole kenenkään etu. 

Kesäkuussa ilmeni, että 190 peruskoulunsa päättänyttä nuorta jäi ilman jatko-opiskelupaikkaa yhteisvalinnassa. Kysyisin apulaispormestareilta, kuinka monelle näistä on löydetty opiskelupaikka. Lupauksia ainakin oli, että lisäopetukseen, lukiostarttiin, Silta-Lisään ja ammattistartti-koulutukseen on syksyllä tulossa saman verran paikkoja niille nuorille, joilla ei vielä kesäkuussa ollut jatko-opiskelupaikkaa.

Olen tutustunut aikamoiseen määrään nuoria viimeisten kymmenen vuoden aikana ja niiden nuorten määrä, jotka eivät ole halunneet minnekään opiskelemaan,  on laskettavissa kahden käden sormilla. Yhdeksäsluokkalaisilla on erilaisia jatko-opintosuunnitelmia, monenlaisia tulevaisuuden haaveita ja unelma-ammatteja. Jos nuori ei pääse opiskelemaan, kariutuu nopeasti usko tulevaisuuteen. Pahimmillaan nuori syrjäytyy ja jää ulkopuoliseksi. Tukitoimia olisikin monesti  tarjottava jo alakoulussa niille, joiden syrjäytymisen vaara on ennustettavissa. Liian usein on kyse ilmiöstä, jota kutsutaan perinnölliseksi syrjäytymiseksi.

Maan hallitus on ottanut tilanteen vakavasti ja hallitusohjelman yksi kärkihankkeista on nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen. SDP linjasi puoluekokouksessaan, että nuorten yhteiskuntatakuun toteutus viedään joka kuntaan.

Raportti osoittaa, että Tampereen työttömyysaste on suurista kaupungeista kolmanneksi korkein. Myös  nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömiä on Tampereella määrällisesti enemmän kuin muissa suurissa kaupungeissa. Vaikka työttömyyden lasku on saatu pysäytettyä, meillä on yhä elokuussa paljon pitkäaikaistyöttömiä ja nuoria työttömiä. Nuorten työllisyys on myös tärkeä asia kaupungin talouden kannalta. Työttömänä nuori on yhteiskunnan tuen varassa. Lisäksi nuori on poissa tuottavasta työstä, jonka palkkatulosta hän voisi maksaa veroja.

Koulutus ei ole vain opetusta, vaan ennen kaikkea nuorten kohtaamista ja tukemista. Moni nuori tarvitsee tukea ja ohjausta kädestä pitäen. Kun säästetään esimerkiksi ammatillisesta lähiopetuksesta, kuten kesäkuun valtuussa säästettiin, säästetään siitä tuesta ja ohjauksesta, jota opettajat nuorille antavat ja myös siitä tuesta, jonka nuoret antavat toisilleen. 

Puhe valtuustossa: Päiväkotien ja koulujen sisäilmaongelmat

Maanantai 20.8.2012 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Valtuutettu Joonas Lepistön aloite on tärkeä. Se nostaa esiin päiväkotien ja koulujen sisäilma- ja kosteusvaurio-ongelmat. Vastaus antaa myös valtuustolle selkeän viestin. Sisäilmaongelmia selvittäviä työryhmiä on jo riittävästi ja selvityksiä ongelmakohteista löytyy – vain raha puuttuu. Valtuuston tuleekin mielestäni jo tämän vastauksen perusteella ryhtyä budjettineuvotteluissa toimenpiteisiin. Määrärahoja on kohdistettava entistä enemmän nimenomaan ennakoivaan ja korjaavaan kiinteistönpitoon.   

OAJ:n elokuussa julkaistusta opetusalan henkilöstölle ja vanhemmille suunnatusta kyselystä käy ilmi, että sisäilmaongelmia esiintyy kahdessa kolmasosassa kouluja tai päiväkoteja. Näin on myös Tampereella. Aloitteen vastauksessa todetaan, että sisäilma- ja kosteusvaurio-ongelmia esiintyy Tilakeskuksen vuokratiloissa ja omissa rakennuksissa. Ongelmien todetaan aiheuttavan terveydellisiä haittoja ja kustannuksia entistä enemmän.

Lahdessa 1000 oppilasta aloittaa lukuvuotensa parakkikoulussa home- ja sisäilmaongelmien vuoksi. Hämeenlinnan Tuomelan ala-aste suljettiin sisäilmaongelmien vuoksi helmikuussa nopealla aikataululla, ja lapset siirrettiin ympäri kaupunkia. Esimerkkejä löytyy siis lukuisia. Tampereella eräässä alakoulussa opettaja menetti jatkuvasti äänensä. Lääkäritutkimuksissa kävi ilmi, että hän on altistunut homeelle. Lopulta opettaja siirrettiin toiseen kouluun, jossa hän ei enää sairastellut ja on ollut työkykyinen. Mitään ei kiinteistössä korjattu. Lapset ja uusi opettaja jatkavat altistumista. 

Yksi syy lisääntyneisiin sisäilmaongelmiin on ilmastoinnin kytkeminen säästösyistä öiksi pois. Sisäilmayhdistys ry:n mukaan rakennuksissa syntyy epäpuhtauksia jatkuvasti, joten ilmanvaihdonkin on oltava aina päällä. Muuten epäpuhtauspitoisuudet nousevat korkeiksi ja epäpuhtaudet varastoituvat esimerkiksi pintamateriaaleihin. Hyvän sisäilman takaava vaihtoehto on pitää ilmanvaihto jatkuvasti päällä.

Ympäristöministeriön kosteus- ja hometalkoot -ohjelman päällikkö Juhani Pirinen toteaa, että 80–90 prosenttia julkisista rakennuksista sulkee ilmanvaihtonsa yöksi. Ilmanvaihdon sulkeminen yöksi huonontaa ilmanlaatua kahdella tavalla. Ensinnäkin uusi raitis tuloilma ei pääse laimentamaan ilmassa olevia epäpuhtauksia. Toiseksi jos vain huono ilma poistuu, rakennukseen syntyvä alipaine imee rakenteissa olevaa mikrobikasvustoa ja epäpuhtauksia.

Nykyinen äidinkielenluokkani on kärsinyt alipaineistusongelmista. Ne ovat nyt korjattu kesän aikana. Toivon todella niin, sillä en halua olla kävelevä ihmiskoe, kuten kollega minulle tänään totesi. Jää vain arvailujen varaan, onko tämä valuva nenä, käheä ääni ja kipeytynyt kurkku jälleen kerran yksi koulujen sisäilmaongelmien aiheuttama vaiva vai ihan tavallinen kesäflunssa. 

Mielipidekirjoitus AL: Lisää vapaata kaupunkitilaa ja lähiliikuntapaikkoja

Tiistai 7.8.2012 - Johanna Loukaskorpi

Kierrätettyään Härmälän päiväkodin lapsia ympäri Tampereen keskustaa toimittaja Matti Kuusela (AL 29.7.2012) tuli reportaasissaan päätelmään, että Tampere vihaa lapsiaan. Tällä on ikävä kaiku kaupunginvaltuutetun korvissa, sillä tunnen lukuisia valtuutettuja ja virkamiehiä, jotka pyrkivät päätöksenteossaan miettimään lapsinäkökulmaa ja yrittävät tehdä kaupungista parempaa paikkaa lapsille ja nuorille.

Tampere ei vihaa lapsiaan tai ole lapsivihamielinen kaupunki. Tampereella on muun muassa tasokkaita leikkipuistoja. Sorsapuiston uudistukset ovat onnistuneet, ja Näsinpuiston puistosuunnitelma vaikuttaa kiinnostavalta. Jatkossa toivottavasti Iidesrannan perhepuisto toteutuu ja tuo kaupunkiin jonkinlaisen seikkailupuiston.  Kun puhutaan lapsiystävällisestä kaupungista, aina ei tarvitse rakentaa kalliita leikkipuistoja. Lapset innostuvat pienistä asioista.

Kööpenhaminassa törmäsin keskellä kaupunkia kolmeen kadun sisälle rakennettuun trampoliiniin. Kaupunkikierroksesta väsyneet poikani saivat uutta virtaa, kiukku unohtui, eikä pomppimisesta meinannut tulla loppua. Seuraavana päivänä yksi kolmesta kysyi, voidaanko taas kiertää trampoliinien kautta.

Kaupunkitilaa tulee suunnitella niin, ettei sitä ajatella vain aikuisten silmin. Vapaat graffitiaidat ja piirtämiseen varatut kadunpätkät luovat mahdollisuuksia myös lapsille toteuttaa luovuuttaan. Itse toisin kaupunkiin kiipeilyn mahdollistavia ja sallivia katutaideteoksia. Kuninkaankatu ongelmineen keskusteluttaa jatkuvasti kaupunkikehittäjiä. Minua kiehtoo ajatus, että katu muutettaisiin lasten kaduksi. Toisin sanoen antaisin lasten vallata kadun takaisin juopoilta. Toisin kadulle esimerkiksi koripallokorit, skeittirampin ja erilaisia kiipeilyyn sopivia katutaideteoksia. Sinne sopisi myös Kööpenhaminassa näkemäni trampoliini.

Tampereella on liian paljon tyhjiä, toimimattomia ja hiljaisia koulujen ja päiväkotien pihoja. Pienelläkin ehostuksella niihin saa hankittua muutamia liikuntavälineitä. Koulujen pihat ovat oivallisia lähiliikuntapaikkoja kaikille – ei vain kouluikäisille. Koulujen pihoja tulisi muuttaa tulevien vuosien aikana monitoimikentiksi ja lähiliikuntapaikoiksi. Ne houkuttelevat kaikenikäisiä liikkumaan omatoimisesti, estävät koulujen pihoissa iltaisin tapahtuvaa ilkivaltaa ja lisäävät lasten ja nuorten liikunnallista aktiivisuutta sekä kouluaikana että kouluajan ulkopuolella. 

Tamperetta pitää kehittää lasten ääntä kuunnellen.Lapsinäkökulmaa ja lapsimyönteistä ajattelua tarvitaan päätöksenteossa. Lasten äänen saa parhaiten kuuluviin äänestämällä ”lapsipuolueen” edustajia.

Kirjoitus julkaistu hieman lyhennettynä Aamulehden Lukijalta-sivuilla 7.8.2012

Johannan päiväkirja: Kaupunkitiloja, lapsia ja polkupyöriä

Sunnuntai 29.7.2012 klo 12.33 - Johanna Loukaskorpi

Rakas päiväkirja, Matkustimme kesälomalla Tanskaan ja Pohjois-Saksan pikkukaupungeihin. Lomamatka tuli mieleeni luettuani tämän päivän Aamulehdestä (29.7.2012) Matti Kuuselan reportaasin Tampere – lapsilta kielletty. Kuusela on kierrättänyt Härmälän päiväkodin lapsia ympäri Tampereen keskustaa, ja lapset ovat kuvanneet kaupunkia. Kuusela tulee lasten kokemusten pohjalta siihen johtopäätökseen, että Tampere vihaa lapsiaan. Tällä on ikävä kaiku ainakin kaupunginvaltuutetun korvissa ja silmissä, sillä tunnen lukuisia valtuutettuja ja virkamiehiä, jotka pyrkivät päätöksenteossaan miettimään lapsinäkökulmaa ja yrittävät tehdä kaupungista parempaa paikkaa lapsille ja nuorille.

 

Aamulehden jutusta käy ilmi, että kaupungissa on kyllä paikkoja lapsille, mutta ne ovat aidattuja ja suljettuja saarekkeita. Lapset kaipaavat kuitenkin enemmän vapautta ja salaisia paikkoja. Aikuiset kahlitsevat lapset autoihin ja eristävät suljettuihin, aidattuihin leikkipuistoihin, joita Tampereenkin keskustassa on vähän. Kun puhutaan lapsiystävällisestä kaupungista, aina ei tarvitse rakentaa kalliita leikkipuistoja. Lapset innostuvat pienistä asioista. Kööpenhaminassa törmäsin keskellä kaupunkia kolmeen kadun sisälle rakennettuun trampoliiniin. Kaupunkikierroksesta väsyneet pojat saivat uutta virtaa, kiukku unohtui, eikä pomppimisesta meinannut tulla loppua. Seuraavana päivänä yksi kolmesta kysyi, voidaanko taas kiertää trampoliinien kautta. Kaupunkitilaa tulee suunnitella niin, ettei sitä ajatella vain aikuisten silmin. Vapaat graffitiaidat ja piirtämiseen varatut kadunpätkät luovat mahdollisuuksia myös lapsille toteuttaa luovuuttaan. Itse toisin kaupunkiin myös kiipeilyn mahdollistavia ja sallivia katutaideteoksia.   

 

Kymmenen päivän kesälomamatkamme päättyi kolmen päivän tutustumiseen Kööpenhaminaan. Ihastuin Kööpenhaminan pyöräilykulttuuriin ja aloin haaveilla taakkapyörästä, jolla kuljettaa lasta, tavaroita ja koiraa ympäri kaupunkia. Viime kesänä hankin polkupyöräkärryn polkupyöräni taakse. Kärry on ollut paras hankinta pitkään aikaan ja jaksan harmitella sitä, että hankin sen vasta viime kesänä nuorimman pojan ollessa jo neljä. Minun olisi pitänyt hankkia se 14 vuotta sitten.

 

Tutkija Päivi Setälän tutki, mitä lapset näkevät kulkiessaan päiväkotiin kävellen. Tutkimuksesta ei tullut mitään, sillä Suomessa lapset tuodaan ja viedään päiväkotiin lyhyetkin matkat autolla. Hän toteaakin, että Suomeen on kasvanut ”takapenkkiläisten” sukupolvi, joka ei saa mitään kokemuksia lähiympäristöstä. Meillä päiväkotiin kävellään – tosin päiväkoti onkin 100 metrin päässä, enkä halua syyllistää vanhempia, jotka vievät lapset autolla hoitoon. Syynä autolla vientiin ovat perheissä ainakin kiire (kävellen kuljetaan hitaasti), työmatkojen autopainoitteinen kulkeminen, vaikeus kuljettaa useampia lapsia pyörällä ja  ilmasto. Taakkapyörät ja pyöräkärryt tosin yleistyessään voisivat ainakin kevät-, kesä- ja syksyaikaan vähentää lasten autolla kuljettamista.

 

En ole itse koskaan uskaltanut kuljettaa lapsia pyöräistuimessa. Viime kesän kärryhankinta mahdollisti vihdoinkin sen, että pystyn pyöräilemään lapsen kanssa kahden – ilman, että lapsen isä on aina mukana. Olemme pyöräilleet perheenä tämän jälkeen myös paljon. Kööpenhaminassa kaikki kulkivat pyörillä. Jopa poikaystävät kuljettivat tyttöystäviään pyörillä – pyörän edessä olevassa laatikossa. Ensi kesänä aion myydä pyöräkärryn, koska kuusivuotias ei enää kärryyn mahdu. Harkitsen (sähköavusteisen) taakkapyörän hankkimista. Siihen lapsi ja koira sopivatkin vuosiksi eteenpäin. Taakka- tai tavarapyörät sopivat myös vähän vanhemmille – varsinkin sähköavusteisena. Sitten kun olen itse raihnainen, mies tai lapset voivat kuljettaa minua sillä.

 

Kirjoitus on julkaistu myös Aamulehden blogeissa Johannan päiväkirjassa.

Johannan päiväkirja: Suvivirren sijaan säästöjä ja säästölistoja

Maanantai 11.6.2012 - Johanna Loukaskorpi

Rakas päiväkirja, lukio- ja ammatillisen koulutuksen lisäsäästövaatimukset esitettiin sopivasti juuri koulujen loppumisviikolla. Se on ovelaa politiikkaa. Raskas kouluvuosi on takana ja opettajat ovat lukukaudesta väsyneitä - opiskelijat ja opettajat molemmat odottavat jo hartain mielin lomaa. Tampereen kaupunginhallitus kuitenkin päätti, että lukukausi oppilaitoksissa päätetäänkin suvivirren sijaan lisäsäästöihin, jotka toteutetaan syksyllä. Opettajien ja opiskelijoiden kirmatessa kesälaitumelle ei kukaan muista valittaa epäoikeudenmukaisten päätösten perään. Tänään (11.6) Aamulehden Lukijalta-sivuilla useat lukio-opettajat kertovat, mistä päätöksessä on lukiossa oikeasti kyse. Tampereen kaupunki piilolomauttaa opettajansa lukiossa, ja näin heikentää tuntuvasti opetusta ja sen laatua sekä opettajien ja opiskelijoiden työhyvinvointia.

 

Kun on kyse koulutuksesta, säästöt tarkoittavat aina heikennyksiä. Kouluissa ei voi käytännössä säästää kuin opetuksesta eli työstä. Lukioiden kohdalla säästöt tarkoittavat kurssien leikkaamista. Tämä ei kerro mitään sille, joka ei ole koulumaailmaan tutustunut kuin itse siellä aikoinaan penkkejä kuluttamalla ja pulpetin kanteen piirtelemällä. Lukiossa kaupunki haluaa leikata 202 kurssia. Tämä tarkoittaa käytännössä esimerkiksi sitä, että kun aiemmin äidinkielen ensimmäinen lukiokurssi vaikkapa 75 lukion ykköselle olisi opetettu kolmessa samaan aikaan pidettävässä ryhmässä, säästöjen jälkeen sitä opetettaisiin vain kahdessa. Säästäjä ei tällöin ole ainakaan se lukion ykkönen, joka tarvitsisi henkilökohtaista ohjausta ja opettajan apua, mutta kukas siitä piittaa. Paperilla säästö on saatu sujuvasti aikaan. Kukaan ei tunnu piittaavan siitäkään opiskelijasta, joka kurssien vähentyessä joutuu tilanteeseen, että valmistuminen viivästyy, koska kurssia ei pidetäkään tänä vuonna. Se säästettiin seuraavalle vuodelle.  

 

Aamulehdessä oli tänään toinenkin koulutukseen säästöihin liittyvä merkittävä mielipidekirjoitus. SDP:n osaamis- ja elinkeinolautakunnan edustajat Auli Korhonen, Heini Lehtokannas ja Marja-Sinikka Tuhkanen-Mattila kirjoittavat osuvasti, mitä säästöt ammatillisella puolella tarkoittavat. Sielläkin lähiopetus vähenisi merkittävästi. On aika kyseenalaista puhua syrjäytymisen ehkäisystä, jos samaan aikaan leikataan opetuksesta, joka estää syrjäytymiskehitystä.

 

SDP:n valtuustoryhmän mielestä XL-ryhmä rikkoo sovittua budjettisopua ja leikkaa ennaltaehkäisystä. SDP ei halua leikata peruspalveluista, johon muun muassa koulutus lukiossa ja ammatillisella puolella kuuluu. Sosialidemokraattisen valtuustoryhmän mielestä ennaltaehkäisy on vaikuttavuudeltaan oikeansuuntaista ja järkevää, emmekä me näe mahdolliseksi lukioiden ja ammatillisen koulutuksen lähiopetustuntien karsimista.

 

Toimin itse peruskoulussa äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Olen myös opettanut lukiossa ja toiminut opettajankouluttajana normaalikoulussa. Tiedän, mitä tarkoittaa, kun opetuksesta säästetään. Silloin säästetään tulevaisuudesta. Erityisesti tällaisina aikoina jolloin monet nuoret voivat pahoin, meidän pitäisi antaa koulujen toimia niillä resursseilla, jotka niille on annettu. Olisi tärkeätä päättää kevätlukukausi säästöjen sijaan suvivirteen ja antaa opiskelijoille ja opettajille se suviloma, jonka he ansaitsevat.

 

Kirjoittaja on tamperelainn sdp:n kaupunginvaltuutettu ja opettaja

 

Mielipidekirjoitus Tori: Suomalaisnuorten lukutaito heikkenee

Keskiviikko 2.5.2012 - Johanna Loukaskorpi

Vaikka suomalaisnuoret ovat olleet lukutaidon Pisa-tutkimusten kärjessä vuosia, törmää äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja yhä useammin yläasteikäisiin nuoriin, jotka ovat onnistuneet luovimaan läpi alakoulun lukematta yhtään ainoata kaunokirjallista opusta. Sama meno jatkuu yläkoulussa. ”Mä en oo ikinä lukenu yhtään kirjaa, enkä mä perusta tälläsistä kirjajutuista”, toteaa yhdeksäsluokkalainen poika. Lukeminen ei innosta, eikä motivoi. Lukutaidon ylläpitäminen ei ole tarpeellinen taito, sillä kaikkihan lukea osaavat. Vai osaavatko?
 
Teetin vähän aikaa sitten kahdeksannella luokalla lukutaidon testin, jossa oppilaiden piti vertailla kolmea samasta aiheesta kirjoitettua uutista. Valitettavan moni oppilaista ei osannut tehdä päätelmiä tekstien pohjalta tai arvioida uutisten eroja ja luotettavuutta. Monen oppilaan lukutaidon taso oli heikko tai välttävä ja vain yksi yli 20 oppilaan ryhmästä ylsi kiitettävään arvosanaan. Samansuuntaista viestiä kuulee muiltakin äidinkielen opettajilta.
Opetusministeriön tuoreimmasta julkaisusta käy ilmi, että suomalaisnuoret ovat aiempaa huonompia lukemaan tekstejä tarkasti. Erikoistutkija Sari Sulkusen mukaan nykyään lukijat joutuvat silmäilemään suuria tekstimääriä. Hän arvelee tämän vaikuttavan siihen, että nuoret osaavat aiempaa huonommin tarkan ja yksityiskohtaisen lukutavan. Monet nykynuoret eivät enää jaksa keskittyä lukemaan tarkasti. On totuttu siihen, että kaikki tieto on klikkauksen päässä. Joka kymmenes yli 16-vuotias ei ymmärrä lukemaansa. Lukutaito näkyy koulussa pärjäämisenä, opintomenestyksenä ja elämän hallintana. Hyvään lukutaitoon liittyy kiinteästi nuoren asenne lukemista kohtaan, erilaiset lukemisen tavat ja luettavien tekstien monipuolisuus.  Sanomalehtien liiton tutkimuksesta (HS 2.2.2012) käy ilmi, että Pisa-kokeissa menestyneet ovat lukeneet erityisesti sanomalehtiä. Nuoret jakaantuvatkin yhä selvimmin niihin, jotka haluavat, osaavat ja ymmärtävät lukemaansa sekä niihin, jotka eivät halua, osaa, eivätkä ymmärrä lukemaansa. Heikko lukutaito eriarvoistaa nuorisoa ja pahimmillaan syrjäyttää nuoren jatko-opinnoista ja yhteiskunnasta.    
 
Viimeisten vuosien aikana lasten ja nuorten omaksi huviksi ja vapaa-ajan kuluksi tarkoitettu lukeminen on vähentynyt. Kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää ajattelukykyä, lisää mielikuvitusta, parantaa sanavarastoa ja kielellistä kehitystä, auttaa tiedon jäsentelyssä ja ymmärtämisessä sekä tuottaa elämyksiä. Suomalaiset kirjallisuusalan järjestöt käynnistivät Myytti lukukansasta –kampanjan, jonka tarkoituksena on vahvistaa lukemisen ja kirjallisuuden asemaa Suomessa.
 
Kirjastolla on myös tärkeä rooli lasten ja nuorten lukemisen edistämisessä. Suomen Kirjastoseuran puheenjohtaja Jukka Relanderin mukaan kirjaston tulisi olla rollaattorimatkan päässä kotoa. Kirjastojen ei tule olla vain rollaattorimatkan päässä, vaan myös koulumatkan varrella. Koulujen yhteydessä ja  välittömässä läheisyydessä olevia kirjastoja ei tule säästösyistä sulkea, vaan näiden määrärahat on turvattava ja yhteistyötä koulujen sekä kirjastojen kesken tulee lisätä. Kuntien ja valtion tulisi myös yhdessä turvata koulukirjastojen määrärahat. 
 
”Mä en ole ikinä lukenu yhtään kirjaa, enkä mä perusta tälläsistä kirjajutuista”, kirjoitti yhdeksäsluokkalainen poika kirjallisuustehtäväänsä, mutta jatkoi kysymällä: ”Löytyykö tähän jatko-osaa?” Toivoa on, mutta ei riitä, että lukemisen puolesta tehdään työtä vain kouluissa. Parhaiten lukemiseen ja lukijaksi kasvetaan kotona. Kodin ja koulun lisäksi myös poliittisen päätöksenteon on oltava lukemisen puolella.
 
Johanna Loukaskorpi
äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, kaupunginvaltuutettu (sd)

Mielipidekirjoitus on julkaistu Tori-lehdessä 2.5.2012

 

Vastine Tamperelainen: Eriarvoistumista tulee ehkäistä

Lauantai 7.1.2012 - Johanna Loukaskorpi

Heikki Luoto (ps) kirjoitti (Tamperelainen 31.12.) Tampereen kaupunginvaltuuston hyväksymästä koulujen eriarvoistumisen ehkäisyyn liittyvästä valtuustoaloitteestani. Kirjoituksessaan Luoto toteaa, että aloitteen vaatimista 50 000 eurosta iso osa valuu pieninä puroina valtavaan maahanmuuttokustannusten virtaan. Vaikka maahanmuutto Suomeen on kansainvälisesti vähäistä ja esimerkiksi Tampereella pääkaupunkiseutuun nähden minimaalista, käyttää Luoto ilmauksia kuten virta. Kielikuva luonnonmullistuksesta viestii uhasta ja hallitsemattomuudesta.

Aivan kuin maahanmuuttajia virtaisi Tampereelle suurena vyörynä tai tulvana, jota ei pystytä hallitsemaan.

Perussuomalaisille tyypillinen poliittinen retoriikka perustuu tällaisiin kielikuviin ja pelotteluun. Puhutaan pakkokansainvälistymisestä – aivan kuin tavallisesta tamperelaisesta tulisi uhri, joka pakolla kansainvälistetään pakolaisten ja maahanmuuttajien toimesta. Maahanmuuttajat toimivat perussuomalaisille poliitikoille sopivana syntipukkina. Koulujen eriarvoistuminen on iso ongelma ja on aivan liian helppoa syyttää siitä maahanmuuttajia. Heikki Luoto tuntuu kirjoituksessaan unohtavan, että työttömyyden kasvu, nuorison syrjäytyminen ja alueiden eriarvoistuminen ovat aivan kotitekoisia ongelmia.

Kaupunkien lähiökouluihin on 2000-luvulla keskittynyt entistä enemmän maahanmuuttajataustaisten, sosiaalisesti syrjäytyneiden, taloudellisesti heikompiosaisten perheiden lapsia mm. lastensuojeluasiakkaita ja perheitä joissa työttömyyttä on monessa sukupolvessa. Opettajat kokevat lähiökouluissa jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta, sillä heillä ei ole riittävästi keinoja tukea haastavia oppilaita. Kaivattuja tukimuotoja ovat resurssi- ja erityisopettajien määrän lisäys, pienemmät ryhmäkoot ja koulunkäyntiavustajien määrä.

Kansainväliset tutkimukset ovat osoittaneet, että koulut vaikuttavat merkittävästi alueiden kehitykseen. Jos koulujen oppilaspohja ja oppimistulokset eriytyvät alueellisten erojen kasvaessa, koulut kiihdyttävät entisestään alueiden eriytymiskehitystä lapsiperheiden muuttaessa alueelta tai oppilaiden hakeutuessa muihin kuin lähikouluihinsa. Koulujen ja aluekehityksen välisen kaksisuuntaisen vuorovaikutuksen tiedostaminen on tärkeää, sillä kouluja tukemalla edistetään koulutusjärjestelmän tasa-arvoa ja samalla asuinalueiden tasapainoista kehitystä.

Sosialidemokraatteille koulutuksellinen tasa-arvo on yksi tärkeimmistä arvoista. Koulutuksellisen tasa-arvon periaate on meidän kaikkien etu ja koskettaa nimenomaan lähiöiden asukkaita. Sen sijaan että osoittelee perussuomalaisten tavoin ongelmia ja pelottelee niillä, tulee päätöksentekijöiden miettiä keinoja, joilla ongelmia voidaan ehkäistä. Jään odottamaan perussuomalaisia avauksia eriarvoistumisen ehkäisemiseksi.  

 Johanna Loukaskorpi, äidinkielen lehtori, kaupunginvaltuutettu (sd)

Kirjoitus on julkaistu Tamperelaisessa 7.1.2012.

Mielipidekirjoitus AL: Lähikirjastoja tarvitaan edelleen

Tiistai 29.11.2011 - Johanna Loukaskorpi

Olen ollut Tampereen kaupungin sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakunnan jäsenenä kolme vuotta ja ei ole ollut lautakunnan kokousta, jossa en ole puolustanut ihmisten oikeutta käydä lähikirjastossaan, korostanut lähikirjastojen merkitystä asuinalueilleen ja niiden tarpeellisuutta lasten ja nuorten lukemisen edistäjinä. Tästä on tullut jopa lautakunnan sisäinen vitsi, sillä muutamat lautakunnan jäsenet kiusoittelevat minua ajatuksella, että jospa tänään lakkautettaisiin joku kirjasto.

Lähikirjastojen lakkauttaminen ei kuitenkaan ole mikään vitsi. Se on pelottava  ajatus ja kuvastaa nykyajan tehokkuusajattelua. Apulaispormestari Pesä haluaa rakentaa Tampereelle isoja aluekirjastoja ja samalla lakkauttaa asuinalueiden omat pienet lähikirjastot. Pyrkimyksenä on saada kirjastosta kansalaisten kahvilatyyppisiä olohuoneita, joissa voisi oleskella, harrastaa kaikkea kivaa ja työskennellä lähes ympäri vuorokauden.

Lähikirjastot voivat olla omien alueidensa olohuoneita, jos niin halutaan. Niiden paras puoli on se, että ne ovat lähellä. Useimmat lähikirjastot sijaitsevat alakoulun välittömässä läheisyydessä. Näin on muun muassa eteläisellä alueella, jossa Koivistonkylän, Nekalan ja Härmälän kirjastot sijaitsevat samassa rakennuksessa alakoulun kanssa. Etelä-Tampereelle suunnitellaan uutta aluekirjastoa yhdessä Pirkkalan kanssa, jolloin alueiden omat kirjastot joutuvat vaaravyöhykkeelle. Myös Etelä-Alvari on ilmaissut yksimielisyytensä lähikirjastojen tarpeellisuudesta ja siitä, ettei koulujen yhteydessä olevia kirjastoja saa lakkauttaa tai siirtää muualle.
 
Kasvu kirjan ja kirjallisuuden ystäväksi alkaa lapsuudesta, siksi kirjaston on oltava lähellä. Alueilla olevat lähikirjastot tekevät paljon yhteistyötä oman alueensa alakoulun ja päiväkotien kanssa. Myös ikäihmisille ja kotivanhemmille on tärkeää, että kirjasto sijaitsee lähellä kotia ja siellä on helppo poiketa. Kirjastot ehkäisevät myös syrjäytymistä tarjoamalla monille mahdollisuuden käyttää tietokoneita ja erilaisia digitaalisia palveluita. 
Suomalainen sivistys ja peruskoulun hyvä Pisa-menestys perustuvat omalta osaltaan nimenomaan kaikille yhteiseen ilmaiseen kirjastolaitokseen ja loistavaan lukutaitoon. Lähellä kotia olevat kirjastot ovat tärkeitä sivistyksen ja kulttuurin ylläpitäjiä. Lähikirjastoilla on kuitenkin sivistyksen ja lukemisen edistämisen lisäksi tärkeä merkitys kaupunginosien yhteisöllisyyden rakentajina. Esimerkiksi Härmälässä lähikirjasto tekee Härmälän koulun vanhempainyhdistyksen kanssa paljon yhteistyötä ja osallistuu muun muassa Härmälän keväiseen turvallisuuspäivään sekä eskari-iltaan yhtenä toimijana. 
Toimivia lähikirjastoja ei saa lakkauttaa. Ne tarjoavat lukemista, sivistystä, kulttuuria, tietoa, elämyksiä ja yhteisöllisen paikan, jossa voi kokoontua. Nyt on aika herätä ja perustaa kansanliike Tampereen lähikirjastojen puolesta. Vielä on aikaa!

Johanna Loukaskorpi, kaupunginvaltuutettu (sd), äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, Tampere

Kirjoitus on julkaistu AL:ssä Lukijalta-sivuilla 29.11.2012.

Vastine AL: Lailliset graffitit tekevät tuloaan myös Tampereelle

Torstai 20.10.2011 - Johanna Loukaskorpi ja Joonas Lepistö

Leo Peltomaa esitti mielipidekirjoituksessaan (14.10 AL), että Tampereelle tehtäisiin laillisia graffitiseiniä. Peltomaa on aivan oikeassa todetessaan, että graffitit ovat taidetta ja Tampereelle tulisi pikaisesti saada laillisia paikkoja graffitien maalaamiseen. Helsingin kaupunkiin rakennettiin vuonna 2009 virallinen graffitiaita Suvilahteen. Suvilahden graffitiaita saikin vuoden kulttuuritekopalkinnon samana vuonna ja on saanut kiitosta monelta taholta. Myös Rovaniemessä on kaupungin perustama suosittu ja ahkerasti käytetty julkinen graffitiaita.

 

Graffitikulttuuri on vakiintunut osaksi nuorten kulttuuria. Usein graffiteja kuitenkin maalataan laittomiin ja vääriin paikkoihin, ja niiden puhdistamiseen käytetään vuosittain Tampereellakin suuria summia. Laillisia paikkoja graffitien maalaukseen ei Tampereella ole,  joten nuoret, jotka maalausta harrastavat, ovat pakotettuja maalaamaan laittomiin paikkoihin. Esimerkiksi Belgian Bruggessa laittomat graffitit putosivat kolmannekseen, kun graffitit tunnustettiin taiteeksi, maalareille annettiin laillinen paikka, luvattomat töhryt puhdistettiin ja sovittiin säännöistä maalarien, poliisin sekä muiden viranomaisten kesken. Lailliset paikat vähentäisivät nuorten tekijöiden tarpeetonta marginalisointia. Monikulttuurinen yhteistyö kaupungin ja nuorison alakulttuurien kanssa antaa kuvaa avoimemmasta ilmapiiristä ja avoimemmasta kaupungista, jossa nuorten annetaan toteuttaa itseään.

 

Teimme viime vuonna  valtuustoaloitteen graffitiaidan rakentamiseksi Tampereelle Vuoreksen asuntomessualueelle ja graffitipaikkojen järjestämisestä keskustan kaupunkitiloihin. Aloitteemme käsiteltiin 12.10 sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakunnassa, ja siellä hyväksyttiin seuraava ponsiesitys yksimielisesti: ”Kaupungin selvitys graffitiaidan rakentamisesta tuodaan sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakuntaan jatkotoimenpiteiden päättämiseksi. Lisäksi Tampereen kaupunki selvittää mahdollisuudet graffititaiteelle soveltuvista paikoista myös keskusta-alueelta.

 

Toivomme, että Tampere profiloituu nuorisokulttuurille myönteisenä kaupunkina, joka ohjaa nuoria maalamaan graffitejaan laillisesti. On myös tärkeätä, että kaupunki ottaa aktiivisen roolin uusien kaupunkilaisnuorten harrastusten, kuten graffititaiteen, parkour- ja skeittipuistojen, tukemisessa.

 

Johanna Loukaskorpi, äidinkielen opettaja, kaupunginvaltuutettu (sd)Joonas Lepistö, uutistoimittaja, kaupunginvaltuutettu (sd), Tampere

Vastine on julkaistu AL:ssä 20.10.2011

 

 

Mielipidekirjoitus AL: Koulujen eriytyminen pitää pysäyttää

Keskiviikko 2.3.2011 - Johanna Loukaskorpi

Koulutusjärjestelmämme on perustunut siihen, että jokainen lapsi on saanut sosioekonomisesta tai etnisestä taustasta ja perheen tilanteesta riippumatta samaa tasa-arvoista opetusta. Tasapuolisuus on taannut loistavat Pisa-tulokset yhdessä ansiokkaan opettajankoulutuksen ja motivoituneiden opettajien kanssa. Tasa-arvoisen koulutusjärjestelmämme suurin uhka on kuitenkin lisääntynyt jako eliitin ja köyhien kouluihin – eriytyminen maahanmuuttajien ja suomalaisten kouluihin.
 
Kaupunkien lähiökouluihin on 2000-luvulla keskittynyt entistä enemmän maahanmuuttajataustaisten perheiden, sosiaalisesti syrjäytyneiden ja taloudellisesti heikompiosaisten perheiden lapsia. Terhi Linnasaari on havainnut, että opettajat hylkivät huono-osaisten kouluja ja ovat näissä kouluissa huonommin sitoutuneita työhönsä. Samaan tulokseen tuli Työterveyslaitoksen tutkimus, joka paljasti, että matalan tulotason ja korkean työttömyyden alueilla vain joka neljäs opettaja on ollut työsuhteessa yli viisi vuotta, kun vauraalla alueella yli puolet opettajista on viihtynyt koulussa näin kauan. OAJ:n kyselyssä 41 % opettajista rajoittaisi maahanmuuttajien määrää päiväkodeissa ja kouluissa.  Maahanmuuttajien kasvanut määrä luokassa lisää opettajien mukaan melua ja hälinää.
 
Lähiökouluissa ollaankin tilanteessa, jossa oppimistulokset ovat heikentymässä,  vanhemmat ottavat lapsiaan pois ”mamu-kouluiksi” leimatuista kouluista, opettajat väsyvät ja jopa hylkivät tällaisia kouluja. Tästä kertoo esimerkiksi se, että Helsingissä äidinkielen opettajien virkoja oli auki vain maahanmuuttajavaltaisilla alueilla. Kunnissa ei ole riittävästi kiinnitetty huomiota maahanmuuttajavaltaisten lähiöiden ongelmiin, sillä seuraukset näkyvät aina viipeellä. Samaan aikaan perussuomalaisten on annettu puhua maahanmuuton aiheuttamista ongelmista, koska muut puolueet eivät ole uskaltaneet tarttua ongelmiin rasismin tai suvaitsevaisuuden puutteen pelossa. Perussuomalainen ovien sulkeminen ei kuitenkaan ole ratkaisu tähän ongelmaan, vaan on tartuttava härkää sarvista ja pysäytettävä koulujen eriarvoistuminen ei tyhjillä puheilla vaan rohkeilla teoilla. 
 
On uskallettava tehdä rajuja ratkaisuja. On otettava käyttöön maahanmuuttajakiintiöt kouluissa. On lakkautettava osa maahanmuuttajavaltaisista lähiökouluista ja muutettava oppilaiden koulupolkuja, jolloin köyhempien alueiden lapsia voidaan ohjata ns. parempien asuntoalueiden kouluihin. Tämä olisi myös maahanmuuttajaoppilaiden etu.  On kaavoitettava vuokra-asuntoja ja sosiaalista asuntotuotantoa myös vauraammille alueille ja kaavoitettava omakotitalotontteja kaupunkien lähiöihin. Sosiaalinen sekoittuminen on kaavoituspolitiikassa avainasemassa. On myös selvitettävä, miten tasa-arvoisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille lapsille asuinalueesta riippumatta, nousisi koulutuspolitiikkamme tärkeimpään keskiöön, ja miten opettajia motivoisi ja sitouttaisi opettamaan heikompiosaisten kouluissa. OAJ:n on myös aloitettava vaatimukset lähiökoulujen palkkauksen muuttamiseksi kannustavammaksi.
 
Johanna Loukaskorpi
kaupunginvaltuutettu (sd), opettaja ja opettajankouluttaja

Mielipidekirjoitus on julkaistu lyhennettynä AL:ssä 2.3.2011