KOLUMNI: Matkalla kohti parempia päihde- ja mielenterveyspalveluita

Lauantai 8.5.2021 - Johanna Loukaskorpi

Kasvavat päihde- ja mielenterveysongelmat puhuttavat kuntapolitiikassa, mikä oikein onkin. Ongelmista kärsivät kuntalaiset tarvitsevat apua oikea-aikaisesti ja palveluita, jotka ovat yksilöllisiä ja vastaavat tarpeeseen.

Tällä valtuustokaudella olemme yrittäneet parantaa päihde- ja mielenterveyspalveluita monin tavoin. Esimerkiksi aikuisten mielenterveyspalvelut on siirretty sairaanhoitopiirin järjestettäväksi, nuorten mielenterveysongelmien avuksi on perustettu nuorisovastaanotto ja nuorille päihteidenkäyttäjille Nuppo. Päihdehoitojen osalta on tehty muitakin muutoksia. Olemme lisänneet kriisiasumista, katkaisu-, vieroitus-. ja laitoshoitoa, kokemusasiantuntijoita ja parantaneet asiakasohjausta. Euromääräisesti päihdepalveluihin kohdistuneet lisäykset vuosina 2019-2021 ovat olleet merkittäviä - yli 1,7 miljoonaa.

Silti ne eivät ole olleet riittäviä. Päihde- ja mielenterveyspalvelujen sekä sosiaalityön tarve ja kysyntä kasvavat vielä nopeammin. Koronapandemia on nostanut esiin erityisesti nuorten aikuisten hädän ja etäopiskelu lisännyt yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta ja masennusta.

Valmistelemme parhaillaan kesäkuun valtuustoon mielenterveyspalveluiden ja oppilas- ja opiskelijahuollon lisäbudjettia, jolla yritetään purkaa kasvaneita hoitojonoja ja lisätä oppilas- ja opiskelijahuollon henkilöstöä, jotta kouluissa ja oppilaitoksissa olisi riittävästi henkilöstöä vastaamaan lasten ja nuorten hätään. Lisäksi perusteilla on uusi päivätoimintakeskus, jonka suunnitelmat esiteltiin sotelautakunnassa toukokuun kokouksessa. Pormestari Lauri Lyly (sd) on nimennyt myös poliittisen työryhmän, jonka puheenjohtajana toimin. Työryhmän tavoitteena on kehittää päihdehoitoja asiakaslähtöisesti, selvittää resurssitarpeita ja luoda pohjaa tulevalla pormestariohjelmalle.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittäminen on loppumaton maratonmatka. Olennaista tällä matkalla on, että mahdollisimman moni kuntalainen pysyy matkassa mukana. Tähän tarvitaan valtuuston tahtoa. Pelkkä tahto ei aina riitä. Tarvitaan myös rahaa tahdon toteuttamiseen.

1 kommentti . Avainsanat: Tamperelainen, kolumni, päihde- ja mielenterveyspalvelut, kuntapolitiikka, mielenterveyspalvelut, nuorisovastaanotto, Nuppo, nuoret

PUHE: Tsetanes naal -koulutushankkeen loppuseminaari

Torstai 20.9.2018 klo 11.19 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisat loppuseminaarin osallistujat,

Sydämellisesti tervetuloa Tšetanes naal -koulutuspolulla romanihankkeen loppuseminaariin. Nimeni on Johanna Loukaskorpi ja toimin hyvinvoinnin palvelualueen apulaispormestarina.
Tšetanes naal -romanihanke - alkoi meillä Tampereella vuonna 2016, ja se päättyy varsinaisesti tämän vuoden lopussa. Valtakunnallista hanketta koordinoi Diakonia-ammattikorkeakoulu, ja sitä tehdään yhdessä Suomen Romanifoorumi ry:n, Helsingin, Tampereen ja Salon kaupunkien, Helsingin Diakonissalaitoksen, Seurakuntaopiston sekä Otavan Opiston kanssa.

Alun perin hankkeeseen lähdettiin Tampereella, koska päättötodistuksen saaminen tuotti tuskaa muutamille romaninuorille ja osalla romaninuorista oli myös enemmän poissaoloja koulusta tai haluttomuutta ottaa koulun tarjoamaa tukea vastaan. Lisäksi kouluissa koettiin, että yhteistyö romaninuorten huoltajien kansaa sujui vaihtelevasti tai sitä saatettiin pitää hankalana.

Hanke on osoittautunut tarpeelliseksi, ja sen avulla on ollut mahdollisuus luoda pysyvä toimintamalli, jota voidaan jatkossa monistaa muihin vastaaviin tilanteisiin tai vähemmistöryhmiin sopivaksi. Hanke on vahvistanut romanikulttuurin tuntemusta palveluissamme ja tuonut sitä näkyväksi. Hanke on toiminut osana perusopetuksessa annettavaa tukea ja ehkäissyt romaninuorten syrjäytymistä. Hankkeen myötä lähes kaikki hankkeessa mukana olleet nuoret ovat saaneet jatko-opiskelupaikan toiselta asteelta. Haluan jo tässä vaiheessa kiittää kaikkia hankkeessa mukana olleita Tampereen kaupungin työntekijöitä ja hanketyöntekijä Keijo Svartia. Erityiskiitos myös hankkeessa mukana olleille romaninuorille ja heidän vanhemmilleen. Kiitän tässä myös hankkeen rahoittajia. Hanke toteutetaan Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) varoilla. Rahoittajana toimivat opetus- ja kulttuuriministeriö ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.

Hyvät kuulijat,
Romanivähemmistö on pitkään ollut Suomessa sorretussa asemassa, eikä romanikulttuuri tai kulttuuriin kuuluvat tavat ole tuttuja valtaväestölle. Sen sijaan tarinat mustalaisista ja arkipäivän rasistinen vihapuhe ovat liiankin tuttuja. Moni romani kokee syrjintää arjessaan päivittäin.

Tampereella on vuodesta 2012 toiminut pormestarin asettama paikallinen romanityöryhmä. Työryhmä perustettiin aikoinaan alueellisen romaniasianneuvottelukunnan aloitteesta parantamaan romanien elinoloja ja jalkauttamaan Suomen romanipoliittista ohjelmaa. Työryhmä on koonnut keskeisiä toimijoita eri yhteiskuntasektoreilta yhteistyöhön perustuvaan kehittämistyöhön.

Poikkihallinnollisen romanityöryhmän tehtäväksi on määritelty erityisesti paikallisen romanityöväestön osallistumismahdollisuuksien kehittäminen omien elinolojensa edistäjinä sekä viranomaisten ja romanien välisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön kehittäminen. Työryhmässä on pyritty käsittelemällä asian kannalta keskeisiä teemoja kuten asumista, perhetyötä, perusopetusta, ammatillista koulutusta ja työllisyydenhoitoa. Lisäksi romanityöryhmä on toiminut valtakunnallisen Tšetanes naal - koulutuspoluilla -hankkeen Tampereen ohjausryhmänä.

Tampereen kaupunki pyrkii yhdenvertaisuussuunnittelun ja suunnitelman jalkauttamisen kautta tukemaan eri väestöryhmien, vähemmistöjen ja erityisryhmien yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuussuunnittelutyön avulla jaetaan samalla tietoa erilaisista vähemmistöryhmistä. Yhdenvertaisuussuunnitelman laadinnassa mukana ollut romanityöryhmä on todennut, että asenteet romaneita kohtaan ovat ylivoimaisesti suurin haaste yhdenvertaisuuden ja asukkaiden tasa-arvon edistämisessä. Mielestäni kaupungin tulee aktiivisesti tukea oikeutta oman kulttuurin ilmaisuun puuttumalla romanien kokemaan syrjintään, luomalla yhdenvertaisia käytäntöjä ja vaikuttamalla erityisesti asenteisiin. Iita Järvisen opinnäytetyössä Romanien ääni todetaan, että esimerkiksi lainsäädännöllä ei pystytä poistamaan romanien kohtaamaa syrjintää, vaan ennen kaikkea tarvitaan aitoja kohtaamisia romanien ja valtaväestön kesken, minkä lisäksi jokaiselta meistä vaaditaan omakohtaista halua muuttaa käsityksiään romaneista.

Hyvä seminaariväki,
Palaan hetkeksi vielä Tšetanes naal -hankkeeseen. Hankkeen tavoitteena on ollut koulutuksen ja ohjauksen avulla auttaa romaneita pääsemään paremmin kiinni yhteiskuntaan ja työelämään muun muassa tarjoamalla yksilöllistä tukea koulunkäyntiin.

Työ on ollut ennen kaikkea intensiivistä ja ratkaisukeskeistä verkostotyötä, erityisnuorisotyötä erityisnuorille, rinnalla kulkemista ja se on perustunut nuoren ja huoltajien kanssa tehtävään luottamukselliseen yhteistyöhön. Työhön on kiinteästi kuulunut myös vapaa-ajan harrastuksen löytäminen ja nuoren identiteetin vahvistaminen. Hankkeella on ollut merkittäviä vaikutuksia yksittäisten nuorten elämään. Nuoret ovat pystyneet vaikuttamaan omaan koulunkäyntiinsä ja kokeneet osallisuutta. Hankkeessa mukana olleiden nuorten koulupoissaolot ovat vähentyneet, koulumotivaatio parantunut, minäkuva ja vuorovaikutustaidot vahvistuneet ja perhesuhteet parantuneet. Romanioppilaat ovat hyötyneet omasta tukihenkilöstä, joka on tukenut koulunkäynnissä, auttanut perheitä ja oppilaita siirryttäessä toiselle asteelle. Nuorilla oman kulttuurisen identiteetin tukeminen on ollut erityisen tärkeää. Samalla on järjestetty tapahtumia, joilla on ollut ja tulee olemaan iso merkitys romanikulttuurin vahvistamisessa ja esilletuomisessa.

Vaikka romanihanke nyt loppuukin, niin toivon, että hankkeen aikana opitut työtavat ja hyvät käytännöt jatkavat toimintatapoina jatkossakin. Erityisesti toivon, että romanien tukihenkilötoiminta jatkaa hankkeen loputtuakin. Toivotan teille kaikille hyvää ja mielenkiintoista seminaari-iltapäivää!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: romani, vähemmistö, hanke, koulutus, erityisnuorisotyö, Tsetanes naal, romanikulttuuri

Puhe valtuustossa. Hyvinvoinnin tila -raportti

Maanantai 20.8.2012 - Johanna Loukaskorpi

Arvoisa puheenjohtaja ja hyvät valtuutetut,

Hyvinvoinnin tila -raportista näkyy, että suuri osa tamperelaisista nuorista voi hyvin. Kuitenkin niiden nuorten määrä, joilla ei mene hyvin, on liian iso.

Vuonna 2010 tamperelaisista 17—24 –vuotiaista jäi koulutuksen ulkopuolelle 9,3 prosenttia. Vaikka koulutuksen ulkopuolelle jääneiden nuorten osuus on Tampereella suurten kaupunkien vertailussa pienin yhdessä Oulun kanssa, se on silti 2650 nuorta liikaa. Koulunkäynnin keskeyttäminen tai se, ettei pääse opiskelemaan laisinkaan, ei ole kenenkään etu. 

Kesäkuussa ilmeni, että 190 peruskoulunsa päättänyttä nuorta jäi ilman jatko-opiskelupaikkaa yhteisvalinnassa. Kysyisin apulaispormestareilta, kuinka monelle näistä on löydetty opiskelupaikka. Lupauksia ainakin oli, että lisäopetukseen, lukiostarttiin, Silta-Lisään ja ammattistartti-koulutukseen on syksyllä tulossa saman verran paikkoja niille nuorille, joilla ei vielä kesäkuussa ollut jatko-opiskelupaikkaa.

Olen tutustunut aikamoiseen määrään nuoria viimeisten kymmenen vuoden aikana ja niiden nuorten määrä, jotka eivät ole halunneet minnekään opiskelemaan,  on laskettavissa kahden käden sormilla. Yhdeksäsluokkalaisilla on erilaisia jatko-opintosuunnitelmia, monenlaisia tulevaisuuden haaveita ja unelma-ammatteja. Jos nuori ei pääse opiskelemaan, kariutuu nopeasti usko tulevaisuuteen. Pahimmillaan nuori syrjäytyy ja jää ulkopuoliseksi. Tukitoimia olisikin monesti  tarjottava jo alakoulussa niille, joiden syrjäytymisen vaara on ennustettavissa. Liian usein on kyse ilmiöstä, jota kutsutaan perinnölliseksi syrjäytymiseksi.

Maan hallitus on ottanut tilanteen vakavasti ja hallitusohjelman yksi kärkihankkeista on nuorten yhteiskuntatakuun toteuttaminen. SDP linjasi puoluekokouksessaan, että nuorten yhteiskuntatakuun toteutus viedään joka kuntaan.

Raportti osoittaa, että Tampereen työttömyysaste on suurista kaupungeista kolmanneksi korkein. Myös  nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömiä on Tampereella määrällisesti enemmän kuin muissa suurissa kaupungeissa. Vaikka työttömyyden lasku on saatu pysäytettyä, meillä on yhä elokuussa paljon pitkäaikaistyöttömiä ja nuoria työttömiä. Nuorten työllisyys on myös tärkeä asia kaupungin talouden kannalta. Työttömänä nuori on yhteiskunnan tuen varassa. Lisäksi nuori on poissa tuottavasta työstä, jonka palkkatulosta hän voisi maksaa veroja.

Koulutus ei ole vain opetusta, vaan ennen kaikkea nuorten kohtaamista ja tukemista. Moni nuori tarvitsee tukea ja ohjausta kädestä pitäen. Kun säästetään esimerkiksi ammatillisesta lähiopetuksesta, kuten kesäkuun valtuussa säästettiin, säästetään siitä tuesta ja ohjauksesta, jota opettajat nuorille antavat ja myös siitä tuesta, jonka nuoret antavat toisilleen. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: työttömyys, nuorisotyöttömyys, yhteiskuntatakuu, jatko-opiskelupaikka, koulu, keskeyttäminen, työtön

Johannan päiväkirja: Kaupunkitiloja, lapsia ja polkupyöriä

Sunnuntai 29.7.2012 klo 12.33 - Johanna Loukaskorpi

Rakas päiväkirja, Matkustimme kesälomalla Tanskaan ja Pohjois-Saksan pikkukaupungeihin. Lomamatka tuli mieleeni luettuani tämän päivän Aamulehdestä (29.7.2012) Matti Kuuselan reportaasin Tampere – lapsilta kielletty. Kuusela on kierrättänyt Härmälän päiväkodin lapsia ympäri Tampereen keskustaa, ja lapset ovat kuvanneet kaupunkia. Kuusela tulee lasten kokemusten pohjalta siihen johtopäätökseen, että Tampere vihaa lapsiaan. Tällä on ikävä kaiku ainakin kaupunginvaltuutetun korvissa ja silmissä, sillä tunnen lukuisia valtuutettuja ja virkamiehiä, jotka pyrkivät päätöksenteossaan miettimään lapsinäkökulmaa ja yrittävät tehdä kaupungista parempaa paikkaa lapsille ja nuorille.

 

Aamulehden jutusta käy ilmi, että kaupungissa on kyllä paikkoja lapsille, mutta ne ovat aidattuja ja suljettuja saarekkeita. Lapset kaipaavat kuitenkin enemmän vapautta ja salaisia paikkoja. Aikuiset kahlitsevat lapset autoihin ja eristävät suljettuihin, aidattuihin leikkipuistoihin, joita Tampereenkin keskustassa on vähän. Kun puhutaan lapsiystävällisestä kaupungista, aina ei tarvitse rakentaa kalliita leikkipuistoja. Lapset innostuvat pienistä asioista. Kööpenhaminassa törmäsin keskellä kaupunkia kolmeen kadun sisälle rakennettuun trampoliiniin. Kaupunkikierroksesta väsyneet pojat saivat uutta virtaa, kiukku unohtui, eikä pomppimisesta meinannut tulla loppua. Seuraavana päivänä yksi kolmesta kysyi, voidaanko taas kiertää trampoliinien kautta. Kaupunkitilaa tulee suunnitella niin, ettei sitä ajatella vain aikuisten silmin. Vapaat graffitiaidat ja piirtämiseen varatut kadunpätkät luovat mahdollisuuksia myös lapsille toteuttaa luovuuttaan. Itse toisin kaupunkiin myös kiipeilyn mahdollistavia ja sallivia katutaideteoksia.   

 

Kymmenen päivän kesälomamatkamme päättyi kolmen päivän tutustumiseen Kööpenhaminaan. Ihastuin Kööpenhaminan pyöräilykulttuuriin ja aloin haaveilla taakkapyörästä, jolla kuljettaa lasta, tavaroita ja koiraa ympäri kaupunkia. Viime kesänä hankin polkupyöräkärryn polkupyöräni taakse. Kärry on ollut paras hankinta pitkään aikaan ja jaksan harmitella sitä, että hankin sen vasta viime kesänä nuorimman pojan ollessa jo neljä. Minun olisi pitänyt hankkia se 14 vuotta sitten.

 

Tutkija Päivi Setälän tutki, mitä lapset näkevät kulkiessaan päiväkotiin kävellen. Tutkimuksesta ei tullut mitään, sillä Suomessa lapset tuodaan ja viedään päiväkotiin lyhyetkin matkat autolla. Hän toteaakin, että Suomeen on kasvanut ”takapenkkiläisten” sukupolvi, joka ei saa mitään kokemuksia lähiympäristöstä. Meillä päiväkotiin kävellään – tosin päiväkoti onkin 100 metrin päässä, enkä halua syyllistää vanhempia, jotka vievät lapset autolla hoitoon. Syynä autolla vientiin ovat perheissä ainakin kiire (kävellen kuljetaan hitaasti), työmatkojen autopainoitteinen kulkeminen, vaikeus kuljettaa useampia lapsia pyörällä ja  ilmasto. Taakkapyörät ja pyöräkärryt tosin yleistyessään voisivat ainakin kevät-, kesä- ja syksyaikaan vähentää lasten autolla kuljettamista.

 

En ole itse koskaan uskaltanut kuljettaa lapsia pyöräistuimessa. Viime kesän kärryhankinta mahdollisti vihdoinkin sen, että pystyn pyöräilemään lapsen kanssa kahden – ilman, että lapsen isä on aina mukana. Olemme pyöräilleet perheenä tämän jälkeen myös paljon. Kööpenhaminassa kaikki kulkivat pyörillä. Jopa poikaystävät kuljettivat tyttöystäviään pyörillä – pyörän edessä olevassa laatikossa. Ensi kesänä aion myydä pyöräkärryn, koska kuusivuotias ei enää kärryyn mahdu. Harkitsen (sähköavusteisen) taakkapyörän hankkimista. Siihen lapsi ja koira sopivatkin vuosiksi eteenpäin. Taakka- tai tavarapyörät sopivat myös vähän vanhemmille – varsinkin sähköavusteisena. Sitten kun olen itse raihnainen, mies tai lapset voivat kuljettaa minua sillä.

 

Kirjoitus on julkaistu myös Aamulehden blogeissa Johannan päiväkirjassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kaupunkitila lapsi nuori taakkapyörä polkupyöräkärry pyöräily lapsiystävällinen Kööpenhamina

Mielipidekirjoitus AL: Lähikirjastoja tarvitaan edelleen

Tiistai 29.11.2011 - Johanna Loukaskorpi

Olen ollut Tampereen kaupungin sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakunnan jäsenenä kolme vuotta ja ei ole ollut lautakunnan kokousta, jossa en ole puolustanut ihmisten oikeutta käydä lähikirjastossaan, korostanut lähikirjastojen merkitystä asuinalueilleen ja niiden tarpeellisuutta lasten ja nuorten lukemisen edistäjinä. Tästä on tullut jopa lautakunnan sisäinen vitsi, sillä muutamat lautakunnan jäsenet kiusoittelevat minua ajatuksella, että jospa tänään lakkautettaisiin joku kirjasto.


Lähikirjastojen lakkauttaminen ei kuitenkaan ole mikään vitsi. Se on pelottava  ajatus ja kuvastaa nykyajan tehokkuusajattelua. Apulaispormestari Pesä haluaa rakentaa Tampereelle isoja aluekirjastoja ja samalla lakkauttaa asuinalueiden omat pienet lähikirjastot. Pyrkimyksenä on saada kirjastosta kansalaisten kahvilatyyppisiä olohuoneita, joissa voisi oleskella, harrastaa kaikkea kivaa ja työskennellä lähes ympäri vuorokauden.

Lähikirjastot voivat olla omien alueidensa olohuoneita, jos niin halutaan. Niiden paras puoli on se, että ne ovat lähellä. Useimmat lähikirjastot sijaitsevat alakoulun välittömässä läheisyydessä. Näin on muun muassa eteläisellä alueella, jossa Koivistonkylän, Nekalan ja Härmälän kirjastot sijaitsevat samassa rakennuksessa alakoulun kanssa. Etelä-Tampereelle suunnitellaan uutta aluekirjastoa yhdessä Pirkkalan kanssa, jolloin alueiden omat kirjastot joutuvat vaaravyöhykkeelle. Myös Etelä-Alvari on ilmaissut yksimielisyytensä lähikirjastojen tarpeellisuudesta ja siitä, ettei koulujen yhteydessä olevia kirjastoja saa lakkauttaa tai siirtää muualle.
 
Kasvu kirjan ja kirjallisuuden ystäväksi alkaa lapsuudesta, siksi kirjaston on oltava lähellä. Alueilla olevat lähikirjastot tekevät paljon yhteistyötä oman alueensa alakoulun ja päiväkotien kanssa. Myös ikäihmisille ja kotivanhemmille on tärkeää, että kirjasto sijaitsee lähellä kotia ja siellä on helppo poiketa. Kirjastot ehkäisevät myös syrjäytymistä tarjoamalla monille mahdollisuuden käyttää tietokoneita ja erilaisia digitaalisia palveluita. 
Suomalainen sivistys ja peruskoulun hyvä Pisa-menestys perustuvat omalta osaltaan nimenomaan kaikille yhteiseen ilmaiseen kirjastolaitokseen ja loistavaan lukutaitoon. Lähellä kotia olevat kirjastot ovat tärkeitä sivistyksen ja kulttuurin ylläpitäjiä. Lähikirjastoilla on kuitenkin sivistyksen ja lukemisen edistämisen lisäksi tärkeä merkitys kaupunginosien yhteisöllisyyden rakentajina. Esimerkiksi Härmälässä lähikirjasto tekee Härmälän koulun vanhempainyhdistyksen kanssa paljon yhteistyötä ja osallistuu muun muassa Härmälän keväiseen turvallisuuspäivään sekä eskari-iltaan yhtenä toimijana. 
Toimivia lähikirjastoja ei saa lakkauttaa. Ne tarjoavat lukemista, sivistystä, kulttuuria, tietoa, elämyksiä ja yhteisöllisen paikan, jossa voi kokoontua. Nyt on aika herätä ja perustaa kansanliike Tampereen lähikirjastojen puolesta. Vielä on aikaa!

Johanna Loukaskorpi, kaupunginvaltuutettu (sd), äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, Tampere

Kirjoitus on julkaistu AL:ssä Lukijalta-sivuilla 29.11.2012.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: lähikirjasto, sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakunta, lapsi, nuori, Tampere, lukemisen edistäminen

Vastine AL: Lailliset graffitit tekevät tuloaan myös Tampereelle

Torstai 20.10.2011 - Johanna Loukaskorpi ja Joonas Lepistö

Leo Peltomaa esitti mielipidekirjoituksessaan (14.10 AL), että Tampereelle tehtäisiin laillisia graffitiseiniä. Peltomaa on aivan oikeassa todetessaan, että graffitit ovat taidetta ja Tampereelle tulisi pikaisesti saada laillisia paikkoja graffitien maalaamiseen. Helsingin kaupunkiin rakennettiin vuonna 2009 virallinen graffitiaita Suvilahteen. Suvilahden graffitiaita saikin vuoden kulttuuritekopalkinnon samana vuonna ja on saanut kiitosta monelta taholta. Myös Rovaniemessä on kaupungin perustama suosittu ja ahkerasti käytetty julkinen graffitiaita.

 

Graffitikulttuuri on vakiintunut osaksi nuorten kulttuuria. Usein graffiteja kuitenkin maalataan laittomiin ja vääriin paikkoihin, ja niiden puhdistamiseen käytetään vuosittain Tampereellakin suuria summia. Laillisia paikkoja graffitien maalaukseen ei Tampereella ole,  joten nuoret, jotka maalausta harrastavat, ovat pakotettuja maalaamaan laittomiin paikkoihin. Esimerkiksi Belgian Bruggessa laittomat graffitit putosivat kolmannekseen, kun graffitit tunnustettiin taiteeksi, maalareille annettiin laillinen paikka, luvattomat töhryt puhdistettiin ja sovittiin säännöistä maalarien, poliisin sekä muiden viranomaisten kesken. Lailliset paikat vähentäisivät nuorten tekijöiden tarpeetonta marginalisointia. Monikulttuurinen yhteistyö kaupungin ja nuorison alakulttuurien kanssa antaa kuvaa avoimemmasta ilmapiiristä ja avoimemmasta kaupungista, jossa nuorten annetaan toteuttaa itseään.

 

Teimme viime vuonna  valtuustoaloitteen graffitiaidan rakentamiseksi Tampereelle Vuoreksen asuntomessualueelle ja graffitipaikkojen järjestämisestä keskustan kaupunkitiloihin. Aloitteemme käsiteltiin 12.10 sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakunnassa, ja siellä hyväksyttiin seuraava ponsiesitys yksimielisesti: ”Kaupungin selvitys graffitiaidan rakentamisesta tuodaan sivistys- ja elämänlaatupalveluiden lautakuntaan jatkotoimenpiteiden päättämiseksi. Lisäksi Tampereen kaupunki selvittää mahdollisuudet graffititaiteelle soveltuvista paikoista myös keskusta-alueelta.

 

Toivomme, että Tampere profiloituu nuorisokulttuurille myönteisenä kaupunkina, joka ohjaa nuoria maalamaan graffitejaan laillisesti. On myös tärkeätä, että kaupunki ottaa aktiivisen roolin uusien kaupunkilaisnuorten harrastusten, kuten graffititaiteen, parkour- ja skeittipuistojen, tukemisessa.

 

Johanna Loukaskorpi, äidinkielen opettaja, kaupunginvaltuutettu (sd)Joonas Lepistö, uutistoimittaja, kaupunginvaltuutettu (sd), Tampere

Vastine on julkaistu AL:ssä 20.10.2011

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: graffiti, graffitiseinä, nuorisokulttuuri, aloite