Apon elämää (osa 1): Alkushokki ja uuden opettelua

Rakas päiväkirja,

Minut valittiin kaksi viikkoa sitten Tampereen kaupungin hyvinvointipalveluista vastaavaksi apulaispormestariksi. Tämä teksti, jota juuri luet, taas on (julkinen) apulaispormestarin päiväkirjani, jossa kerron (kun ehdin ja jaksan) tunnelmistani ja siitä mitä olen tehnyt ja kokenut ja mitä politiikan pariin kuuluu. Koska kyseessä on julkinen, mutta henkilökohtainen päiväkirjani, asiat joihin tässä viittaan ja joista kerron, eivät edusta millään tavoin Tampereen kaupungin virallista näkemystä, vaan ovat minun omaa ajatteluani.

Tänään on juhannuslauantai ja kirjoitan ensimmäistä päiväkirjakatkelmaani mökillä Orivedellä. Vaihtoehtona olisin voinut mennä kärräämään hiekkaa nuotiopaikan pohjia varten. Yritän täällä mökillä muistella, mitä viimeisen kahden viikon aikana on tapahtunut. Valtuusto on tänä aikana kokoustanut kahdesti 12.6. ja 19.6. Valtuuston kokouksissa päätettiin lähinnä lautakunta- ja johtokunta ynnä muista luottamushenkilövalinnoista. 12.6. jäi omaan muistiini merkittävänä muistona, sillä valittiinhan minut silloin apulaispormestariksi. Demarina minua tietysti myös lämmitti, että Tampere siirtyi silloin sosialidemokraattisen pormestarin Lauri Lylyn johdettavaksi. 19. päivän valtuuston merkittävimpänä asiana oli pormestariohjelma, josta valtuusto keskusteli useampia tunteja hyvässä hengessä. Itsekin pidin valmistellun puheen pormestariohjelman hyvinvointipalveluista. Se löytyy kotisivuiltani. Jää nähtäväksi, kuinka kauan hyvä henki ja yhteinen hymistely jatkuvat. Voi olla, että ensimmäisiä irtiottoja tapahtuu jo syksyllä.

Molemmista kokouksista henkilövalintojen lisäksi jäänee mieleen valtuutettu Raevaaran (VaTa) nimi. Raevaara äänestytti sekä apulaispormestariuteni että seuraavassa kokouksessa lautamiesten valinnan. Yhden miehen oppositio on siis terävänä heti valtuustokauden alussa. Toivoisin kuitenkin valtuutettu Raevaaralta jonkinlaista pelisilmää. Koko valtuustoa ei kannata heti ärsyttää. Se ei johda lopulta mihinkään hyvään. Itse en kanna hänelle kaunaa, sillä muistan vielä viime valtuustokaudelta Aarnen kääntymisen subjektiivisen päivähoidon kannattajaksi. Subjektiivinen päivähoito-oikeus on onneksi nyt pormestariohjelman myötä turvattu koko valtuustokaudeksi. Siitä ei siis tarvitse tapella.  

Sosiaali- ja terveyslautakunta kokousti heti 20.6. Kokous oli lyhyt, sillä varsinaisia isompia päätösasioita ei ollut kuin yksilöasioista käsittelevän jaoston valinta. Minun sen sijaan pitää vielä harjoitella lautakunnan puheenjohtamista. Olin näin jälkikäteen ajateltuna ehkä liian epävarma. No harjoittelu tekee mestarin tai jotain sinnepäin. Neljässä vuodessa ehtii onneksi vetää aika monta sotelan ja sikulan (sivistys- ja kulttuurilautakunnan) kokousta. Kaupunginhallitus on myös istunut kahdesti tänä aikana.

Erilaisissa palavereissa olen kahden viikon aikana istunut useita kymmeniä tunteja. On ollut Taysin ja Hatanpään yhdistymistä koskevaa palaveria, Taysin ja Tampereen kaupungin yhteistyöryhmää, hyvinvoinnin palvelualueen johtoryhmää, julkisen taiteen ohjausryhmää, pormestaritiimiä ja vaikka mitä. Olen näissä palavereissa myös tutustunut lukuisiin eri verkostojen ihmisiin. Muistikirjaan on tullut kymmeniä sivuja muistiinpanoja. Opeteltavaa on paljon. Pää on hieman pyörällä. Yritän olla silti armollinen itselleni. Ei kai kukaan voi olettaa, että pystyisin hetkessä hyppäämään vauhdilla kulkevaan junaan ja useampien ihmisten saappaisiin. Tai jos olettaa, niin eivät ole sitä itse tehneet. Kysyä ja kuunnella – sitä yritän tehdä. En aio esittää, että osaisin kaiken heti. Olen kuitenkin mielestäni selvinnyt alkushokista. Päivä päivältä tuntuu paremmalta.

Muita mainittavia asioita:

Olen saanut perehdytystä monilta tahoilta. Niistä sydämellinen kiitos ihan kaikille. Olen saanut myös useita onnittelukortteja, sähköpostia sekä sähkeitä eri sidosryhmiltä ja tahoilta muun muassa Tampereen yliopistolta, Tampere-talolta, Kauppakamarilta, Sisä-Suomen poliisilta ja Tampereen seurakunnilta. Näistäkin suuret kiitokseni! Ja niistäkin jotka tässä jäivät mainitsematta.

Kävin viemässä kaupungin onnittelutervehdyksen ja kukat Kuuselassa 100 vuotta täyttäneelle hurmaavalle rouvalle. Ihana hetki. Minulle tuli lämmin olo siitä välittävästä tunnelmasta, jonka henkilökunta oli luonut ja joka näkyi onnitteluissa. Henkilökunta myös kierrätti minua Kuuselassa. Tällaiset hetket ovat tämän työn helmiä. Toiveenani on kiertää hyvinvoinnin palvelujen kenttää niin paljon kuin ehdin. Toivottavasti siihen jää kaikelta kokoustamiselta aikaa.

Kirjoitin tunnelmistani ennen valintaa ja valinnan jälkeen Toveriseuran-lehteen kolumnin. Ylitin merkkimäärän – kuten yleensä. Juttu julkaistaan kesän aikana. Vastasin myös Tampereen asiakaslehden haastatteluun. Juttu julkaistiin Tampere-lehdessä ennen juhannusta.

Minua haastateltiin Rantaväylän tunneliin liittyvästä päätöksenteosta kirjaan, joka julkaistaan Tampere-päivänä. Tutkija totesi, että nousuni apulaispormestariksi muistuttaa Tuhkimo-tarinaa. Jäin nauraen miettimään sitä. Toisaalta tutkija totesi, että sodan voittaa se, joka kestää yhden tappion enemmän. En tiedä tappioista, mutta kuopasta on ollut pitkä matka takaisin pinnalle. Politiikka on sellaista – yllättävää ja siksi niin mielenkiintoista.

Rentouttavaa ja turvallista juhannusta ihan kaikille! Liehukoon siniristilippu lipputangossa, ja nauttikaamme Suomen luonnosta, kesän tuoksuista ja hyttysistä. Ja jos hyttysistä ei pidä, kaupunkijuhannus toimii aina.

Kesäterveisin, Johanna