Blogi: On keltaisten sydänten ja kiitosten aika

Lauantai 1.4.2023 - Johanna Loukaskorpi

Ehdokas ei koskaan tee vaaleja yksin. Edellinen virke saattaa kuulostaa kuluneelta, mutta se on täyttä totta. Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää kampanjapäällikköni toiminnanjohtaja Nina Lindbergiä. Kun kysyin Ninaa alkusyksystä vetämään eduskuntavaalikampanjaani, niin hetken pelkäsin, että hän kieltäytyisi. Niin ei onneksi käynyt. Minun onneni. Muuten kampanjani ilme ja tekemisen meininki olisi ollut aivan toista. Nina on rautainen järjestöpuolen ammattilainen, joka hallitsee niin somen, valokuvauksen ja tilaisuuksien järjestämisen. Ja kuten hyvän kampanjapäällikön kuuluukin, on osannut pitää kampanjan langat käsissään. Ninalla on myös suuri sydän ja mikä parasta - meillä on ollut oikeasti hauskaa yhdessä.

Kampanjatiliäni on hoitanut Ismo Alhoniemi. Suuri kiitos Ismolle siitä, että minun ei ole tarvinnut stressata raha-asioiden kanssa. Ismolle kuuluu kiitos myös esitteeni hyvistä valokuvista.

Kiitokset eri alojen asiantuntijoille, että tulitte kotiini sunnuntai- tai torstai-iltaisin ja osallistuitte Instagram-live Huolivartteihin. Keskustelimme lapsiperheiden sosiaalityöstä, luonnosta ja ilmastopolitiikasta, ikäihmisten palveluista, peruskoulusta ja toisesta asteesta, nuorten huolista ja kulttuurista. Kiitos Tarja K, joka opetit minulle ensimmäisellä kerralla, miten instalivejä ylipäätään tehdään. Lämmin kiitos Tarja, Ilkka, Jyri, Antti, Ville ja Pilvi.

Kiitos koko kampanjatiimille ideoinnista, tukiryhmäkokouksista, somenostoista ja tsemppaamisesta. Johannan kamppisporukka WhatsAppissa on saanut hymyn huulille monen monta kertaa.

Kiitos kaikille esitteen jakajille ympäri Tamperetta ja lähiseutua. Olen kiitollinen teille. Kiitos myös Tarja J:lle, Raisa-Tiinalle ja Hanna-Marialle, jotka jaksoitte keittää kahvia ja siinä sivussa jaoitte minun ja muiden ehdokkaiden esitteitä vaalimökillä. Kiitos myös Martinille vaalivideosta. Kiitos työkavereille tsemppaavista tuen osoituksista. Niilläkin on iso merkitys jaksamisessa.

Vaaleissa ilmoittaminen ja markkinointi eri kanavissa on kallista. Olen tehnyt lukuisat vaalit, mutta tällä kertaa rahaa virtasi kampanjaani aivan eri tavoin kuin muissa vaaleissa. Budjettini tarkentuu 11 500-12 000 euroon, ja siitä iso osa on tullut yksityisiltä ihmisiltä ja sdp-taustaisilta yhdistyksiltä. Yksityisten ihmisten lahjoituksia kampanjani sai 1250 euroa, mikä on käsittämättömän iso summa ja olen jokaisesta eurosta onnellinen.

Lämmin kiitos jälleen kerran rahallisesta tuesta myös omalle yhdistykselleni Rantaperkiön työväenyhdistykselle. Kiitos, että jaksatte luottaa minuun vaali toisensa jälkeen. Sydämellinen kiitos tuesta lisäksi Tampereen työväenyhdistys, Demarinaiset, Pirkanmaan parhaaksi ja Tampereen automiehet.

Kiitos Pirkanmaan piirin muille demariehdokkaille hienosta kampanjamatkasta, hyvistä keskusteluista ja tsemppaavista viesteistä. Kiitos Harrille, Leeville ja Rikulle arjen työpanoksestanne. Kiitos SDP Tampereen kunnallisjärjestölle hienosta vaalilehdestä, jossa esiteltiin kaikki tamperelaiset ehdokkaat.

Kaikkein tärkein tuki vaaleissa on kuitenkin perheen tuki. Kiitos äidille, isälle, siskolle, veljelle ja pojilleni Aapolle, Eliakselle ja Akselille. Sydämellinen kiitos puolisolleni Juha-Pekalle, joka on taittanut kaikki mainokseni keittiön ruokapöydän ääressä ja käyttänyt lukemattoman määrän iltatuntejaan auttaakseen minun vaalityössäni ja kuljettanut minua milloin Toijalan torille, milloin Nokialle ja minne ikinä olen tarvinnut kuljettajaa. Rakastan sinua. Olet minulle todella tärkeä tuki ja turva.

Sydämellinen ja nöyrä kiitokseni teille kaikille äänestäjilleni, jotka olette antaneet ennakkoon tai annatte huomenna sen ainoan äänenne ja luottamuksen osoituksenne minulle. Hyvinvointi tarvitsee puolustajan. Kiitos, että saan puolustaa hyvinvointia kanssanne.

Ystävyydellä ja kiitoksella,

Johanna

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kiitos, eduskuntavaalit 2023, vaalit, kampanja

Kolumni: Demokratia on arvokasta

Keskiviikko 8.2.2023 - Johanna Loukaskorpi

Vierailin 28.1. Multisillassa Suuressa vaalijuhlassa. Tapahtuma järjestettiin yhteistyössä kirjastojen demokratiahankkeen, Tampereen kaupungin ja 3. sektorin toimijoiden kanssa. Tilaisuudessa haastateltiin vaikuttajia ja saattoi tavata kuntapäättäjiä tai eduskuntavaaliehdokkaita. Järjestäjien tavoite oli vahvistaa kuntalaisten yhteiskunnallista osallistumista iästä tai taustasta riippumatta ja tehdä päättäjistä helpommin lähestyttäviä.

Puolueiden jäsenmäärät ja vaalien äänestysprosentit ovat tasaisesti laskeneet. Erityisesti kaupunkien lähiöissä äänestysprosentit ovat surkeita. Esimerkiksi aluevaaleissa äänestysprosentti oli Multisillassa 36 % ja Pohjois-Hervannassa 38 %. Ihmisten tausta ja sosioekonomiset erot näkyvät osallistumisessa. Hyvä taloudellinen asema lisää poliittista osallistumista ja huono taloudellinen asema vähentää sitä. Tehokkain tapa parantaa poliittista yhdenvertaisuutta onkin kaventaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta.

Luottamus demokratiaan ja politiikkoihin on laskenut. Politiikkaa pidetään likaisena, vaikka suurin osa politiikassa mukana olevista on tavallisia ihmisiä, jotka haluavat vaikuttaa yhteisiin asioihin tai tehdä lähiympäristöstä, Suomesta tai maailmasta parempi paikka. Puolueilla on eroja, ja erot näkyvät esimerkiksi siinä, miten eri ihmisryhmistä puhutaan. Puhutaanko vaikkapa maahanmuuttajista kunnioittavasti vai halveksien?

Demokratiaan liittyy äänestäminen ja se, että vaaleissa voi vaihtaa päättäjiä. Yhtä lailla demokratiaan liittyy vireä kansalaisyhteiskunta. Se että kansalaiset voivat vaikuttaa eri tahoilla muun muassa järjestöissä tai AY-liikkeessä. Demokratiaa on sananvapaus. Se että voi pelkäämättä ottaa kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Demokratiaa on, että päättäjät kuuntelevat ja voivat itsekin muuttaa mielipidettään.

Poliittinen tilanne Venäjällä, Valko-Venäjällä tai EU-maa Unkarissa osoittaa, että demokraattinen kehitys ei ole itsestään selvää. Demokratiamme on arvokasta. Sen eteen on tehtävä töitä ja sitä on puolustettava. Onnea kevään ehdokkaille – demokratian sankareille.

Kolumni on julkaistu Tamperelaisessa 8.2.2023

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: demokratia, eduskuntavaalit, sananvapaus, vaikuttaminen, äänestäminen, päättäjät, eriarvoistuminen

Sydämellinen kiitokseni

Maanantai 24.1.2022 - Johanna Loukaskorpi

Aivan aluksi sydämellinen ja suuri kiitos kaikille 2115 äänestäjälleni. Ykkönen naisista SDP:n listalla entisen pormestarin ja kansanedustajan jälkeen kolmantena Pirkanmaan hyvinvointialueelle valittavista SDP:n ehdokkaista on tulos, joka saa edelleen hämmentyneeksi ja onnelliseksi. Että noin moni on antanut sen ainoan äänensä minulle. Se on iso luottamuksen osoitus. Yritän olla jokaisen äänen arvoinen. 

Sitten muutama nopea yleinen huomio huonosti nukutun yön jälkeen.

1. Kokoomus oli selkeästi suurin puolue Pirkanmaalla. Heille kovan tuloksen mahdollistivat pormestarit Ikonen ja Jarva, usean kansanedustajan aluevaaliehdokkuus, yleisesti tasainen ja vahva lista (onnistunut ehdokashankinta ja uusien ehdokkaiden headhunttaus) ja suuri lääkärien osuus ehdokkaista. Lääkärit myös pääsivät ehdokkaista läpi. Ihmiset arvostivat sotealalla tehdyn työn tuomaa osaamista ja näkemystä. Onnea kilpakumppanille hyvästä suorituksesta. Se toi 21 paikkaa aluevaltuustoon.


2. SDP oli alueen selkeä ja vahva kakkonen. Meidän tuloksemme syntyi Lauri Lylyn ja kansanedustaja Ilmari Nurmisen kovista henkilökohtaisista äänimääristä. Laurin ja Ilmarin jälkeen tulimme minä ja Hanna Laine rinta rinnan. SDP:llä oli Hannan lisäksi muitakin selkeästi vahvoja paikallisnimiä ympäri Pirkanmaata. Nämä keräsivät omilla alueillaan erinomaisen äänimäärän Valkeakosken vahvat miehet Joni Kumlander ja Pekka Järvinen, Nokian Arja Laitinen, Pirkkalan Taru Tolvanen, Sastamalan Jenni Jokinen, Leena Mankkinen Ylöjärveltä ja Tuula Petäkoski-Hult Lempäälästä. Jos kokoomus on lääkäripuolue, niin SDP on hoitajapuolue. Läpipäässeistä jonkinlainen hoitajatausta on seitsemällä. Viimeistä paikkaa saavat vielä jännittää Mänttä-Vilppulan Marika Ala-Herttuala ja Riitta Ollila Tampereelta, sillä he päätyivät tasaääniin. Saimme 18 paikkaa aluevaltuustoon ja näistä paikoista vain kuusi meni miehille. Onnea kaikille listamme valtuutetuille ja varavaltuutetuille sekä ehdokkaille hyvästä joukkuehengestä ja vaalituloksesta. Kakkospaikka tehtiin yhdessä! 

3. On hienoa, että naiset rynnivät Pirkanmaan aluevaltuustoon. 57 % valituista on naisia. Se povaa kuitenkin paikkaneuvotteluista erittäin hankalia.

4. Olisi aika alkaa tosissaan keskustella segregaatiosta ja alueiden eriarvoistumisesta. Kaupunkien lähiöissä koko maassa oli surkea äänestysprosentti. Esimerkiksi Pirkanmaalla Etelä-Hervanta B 31,2 %, Kaukajärvi 39,5 %, Multisilta 36 %, Pohjois-Hervanta A 40,9 %, B 39 % ja C 38 % ja Tesomajärvi 38,6 %. Osasyy on medialla. Mediaa ei kiinnostanut sosiaalipalveluiden ja paljon palveluita käyttävien tilanne. Monisukupolvinen köyhyys, pitkäaikaistyöttömyys, kasautuneet mielenterveys- ja päihdeongelmat, lastensuojelun tarve lähiöissä eivät nousseet vaalikeskustelussa esiin. Osallistumattomuus on liian usein myös osattomuutta. Tähän on pakko herätä.

Tällaisin ajatuksin tähän aamuun. Voit kommentoida ja ottaa osaa keskusteluun poliitikko-sivuillani Facebookissa tai Instagramissa tai seurata Twitterissä. Vielä kerran suuri kiitos ja olethan yhteydessä. 
Johanna

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aluevaalit, Pirkanmaan hyvinvointialue, sdp, vaalitulos, äänimäärä

Miksi olen ehdolla aluevaaleissa?

Maanantai 3.1.2022 - Johanna Loukaskorpi

Olen toiminut sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavana apulaispormestarina Tampereella pian viisi vuotta. Minulla on pitkä kokemus erilaisista luottamustoimista ja olen toiminut Tampereella valtuutettuna yli 12 vuotta. Työurani olen tehnyt peruskoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana ja opinto-ohjaajana. Opiskelen parhaillani toista maisterintutkintoa Vaasan yliopistossa sosiaali- ja terveyshallintotieteestä.

Olen ehdolla Pirkanmaan aluevaaleissa, koska haluan olla osaltani vaikuttamassa, millaiseksi tuleva hyvinvointialue rakentuu ja millaisia sosiaali- ja terveyspalveluita sekä pelastuspalveluita Pirkanmaalla jatkossa tarjotaan. 

Haluan parantaa sotepalveluiden saatavuutta ja yhdenvertaisuutta, hoidon sekä hoivan sujuvuutta sekä henkilöstön hyvinvointia. Sydäntäni lähellä ovat ihmisten välinen tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, eriarvoistumisen ehkäiseminen ja heikommista huolehtiminen. Olen toiminut näiden asioiden parissa politiikassa tiiviisti useiden vuosien ajan ja haluan olla jatkossakin huolehtimassa, että myös heikompien ääni kuuluu poliittisessa keskustelussa ja hyvinvointialuevalmistelussa. 

Haluan nostaa muutaman asian, mihin haluan erityisesti vaikuttaa tulevalla hyvinvointialueella.  

1. Perusterveydenhoidon vahvistaminen ja 7 päivän hoitotakuun toteuttaminen. 

2. Matalalla kynnyksellä ja nopeasti tulee päästä mielenterveys- ja päihdepalveluihin.

3. Lastensuojelun resurssit on turvattava. Lapsiperheiden perhetyötä ja aikuissosiaalityötä on vahvistettava.

4. Ikäihmisten tehostettua palveluasumista ja välimuotoisen asumisen paikkoja on lisättävä. 

5. Vammaisten kohdalla on huomioitava yksilölliset ja tarpeen mukaiset palvelut. 

6. Ennaltaehkäisevässä työssä tulee tehdä tiivistä yhteistyötä kolmannen sektorin järjestöjen kanssa.

7. Kokemusasiantuntijoiden, asiakasraatien ja vammais- ja vanhusneuvostojen osallisuus on huomioitava palveluiden kehittämisessä. 

Tarkemmat ja laajemmat vaaliteemani löydät Aluevaalit 2022 -sivujen alta. Voit tutustua siellä myös vaalikonevastauksiini.

Jos sinulla on kysyttävää, niin ole yhteydessä sähköpostitse, poliitikko Instagramin, Facebookin tai Twitterin kautta.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aluevaalit, sdp, Pirkanmaa, aluevaltuusto, ehdokkuus

Kiitos kaikesta

Sunnuntai 13.6.2021 klo 12.02 - Johanna Loukaskorpi

Pitkittynyt vaalikampanja on takana ja tänään on demokratian juhlapäivä. Yleensä äänestän itse vasta vaalipäivänä. Siinä on jotain erityisen juhlallista ja sen jälkeen olen aina keittänyt vaalikahvit. Tällä kertaa äänestin varmuuden vuoksi jo ennakkoon. Joten vaalikahvit pitää juoda ihan muuten vaan.

Itse en mielestäni kampanjoinut kovinkaan aktiivisesti - ainakaan verrattuna aiempiin vaaleihin. Silti vaalityö kuluttaa. Varsinkin vaalikoneiden täyttäminen, erilaisissa paneeleissa juokseminen ja vaalimainosten suunnitteleminen ja taittaminen. Varsinkin kun tekee kaiken itse vain muutamien lähimpien ystävien, tukijoiden ja puolison tukemana.

Kiitos Ismo Alhoniemi. Pysyttiin yhä ystävinä, vaikka ääni välillä nousi molemmilla. Kiitos Juha-Pekka. Pysyttiin yhä naimisissa, vaikka tiedän, että vaalit eivät suinkaan ole puolison näkökulmasta ihmisen parasta aikaa. Kiitos lapset, joista kaksi vanhinta toimii tänään demokratian takaajina vaalilautakuntien toimitsijoina. Kiitos ystävät yli puoluerajojen. Kiitos, että jaksoitte kuunnella, kun halusin puhua.

Kiitos kollegat Lauri Lyly, Jaakko Stenhäll ja Aleksi Jäntti. Neljän (ja Jaakon kanssa kahden) vuoden läheinen työkaveruus on ollut hieno ja arvokas kokemus. Kiitos kaikesta. Esimieheni Laurin alaisuudessa on ollut hienoa työskennellä. Hän ajattelee aina ensin Tampereen ja tamperelaisten parasta ja hänellä on suuri sydän. Toivon sydämestäni, että tamperelaiset äänestävät hänet tänään jatkokaudelle. Siinä jokaisella äänellä on iso merkitys.

Kiitos SDP:n 99 muulle ehdokkaalle. Näihin vaaleihin kunnallisjärjestö sai jälleen mukaansa uskomattoman monipuolisen kattauksen eri alojen ja taustojen omaavia eri-ikäisiä ihmisiä. Toivotan teille menestystä ja erityisesti toivon, että uudet ensikertalaiset saavat kipinän jatkaa poliittista vaikuttamistaan ja arvojen mukaista työtään.

Kiitos myös Rantaperkiön Työväenyhdistys ry. Luotitte jälleen minuun ja sain teiltä 1000 euroa vaalitukea. Rahallinen tuki on ehdokkaalle erityisen tärkeätä.

Vaikuttaminen on pitkäjänteistä ja välillä hidastakin puuhaa. Kuntapolitiikka on välillä myös rasittavaa, ärsyttävää ja sitä miettii, että miksi on mukana. Se on täysin ymmärrettävää. Osa politiikkaan haluavista lähtee sinne itsensä, titteleiden tai luottamuspalkkioiden takia. Myös vihapuhe ja poliittinen häirintä ovat lisääntyneet valtavasti siitä, kun itse vuonna 2008 ensimmäisen kerran allekirjoitin ehdokassitoomuksen.

Kuntapolitiikka vaatii yhteistyötä, eikä mitään todellisuudessa saavuta yksin. Ne, jotka ovat titteleiden tai palkkioiden perään, jäävät nopeasti yksin.

Itse olen ollut onnekas, että olen apulaispormestarina saanut nähdä, kurkistaa ja olla osa viranhaltijoiden valmistelutyötä. Päätösten takana on aina osaavien ammattilaisten valmistelutyö, jonka osana on kuultu mm. yrittäjiä, kuntalaisia, kokemusasiantuntijoita tai vaikuttamisneuvostoja ja -raateja.

Toivoisin, että saisin tänään jatkomandaatin ja voisin vielä jatkaa vaikuttamista valtuustossa, sillä minulla on valmiit verkostot, halu edelleen oppia, vahva tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden arvopohja, joka lähtee siitä, että ketään ei jätetä ja kaikki pidetään mukana ja että ilmasto ja luontoasioista ei voi tinkiä sekä kyky tehdä kaikkien kanssa yhteistyötä. Minua voi äänestää tänään numerolla 204. Kiitos luottamuksesta. 

Kiitos kaikille mukanakulkijoille. Jännittävä päivä on edessä. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kuntavaalit, 2021, vaalityö, lauri lyly

MIELIPIDEKIRJOITUS: Kulttuurin rahoitusta valtion budjetissa on lisättävä

Perjantai 29.3.2019 - Johanna Loukaskorpi

Kulttuurista on tullut 2000-luvulla yhä näkyvämpi osa länsimaista yhteiskuntaa. Luovien alojen työpaikat ovat lisääntyneet, ja useampi suomalainen saa elantonsa aineettomasta tuotannosta. Ihmiset kuluttavat kulttuuria enemmän kuin koskaan. Maapallon rajallisten resurssien kuluttamisen sijaan nyt haetaan henkistä hyvinvointia. Lääkäripäivilläkin pohdittiin, miten taide ja kulttuuri vaikuttavat ihmisten terveyteen. Kulttuurin harrastamisella on yhteys siihen, miten hyväksi oma elämä koetaan.

Samaan aikaan kulttuuripolitiikka on ajettu Suomessa sivurooliin. Sipilän hallituksessa ei ollut päätoimista kulttuuriministeriä, ja kulttuuripalveluihin on kohdennettu kipeitä leikkauksia valtion ja kuntien budjeteissa. Esimerkiksi taidekoulut on ajettu niin ahtaalle, että vain joka 25. hakija saa opiskelupaikan. Taiteilijaköyhyyden pelko uhkaa vaikuttaa siihen, että lahjakkaat nuoret eivät enää uskalla lähteä toteuttamaan unelmiaan.

Muutos kulttuurille parempaan suuntaan on mahdollinen. Saksassa ja Ruotsissa sosialidemokraatit ovat hallitusvastuuseen päästyään nostaneet määrätietoisesti kulttuurin rahoitusta uudelle tasolle. Kulttuurin rahoitus on oleellinen osa parempaa yhteiskuntapolitiikkaa, jolla samalla vaikutetaan ihmisten hyvinvointiin, alueiden elinvoimaan ja vähennetään syrjäytymistä.

Suomessa on käynnistetty kampanja kulttuurirahoituksen nostamiseen yhteen prosenttiin valtion budjetissa. Käytännössä tämä nostaisi valtion kulttuurimenoja noin sadalla miljoonalla eurolla vuodessa. Mitä tämä voisi tarkoittaa Pirkanmaan näkökulmasta?

Tasonnosto antaisi teattereillemme, museoillemme ja muusikoillemme paremmat eväät tehdä työtään: saisimme entistä upeampia esityksiä, maailmanluokan näyttelyitä ja koskettavia konsertteja. Maksullisten palveluiden lisäksi nähtäisiin enemmän edullista ja ilmaista. Samalla tuettaisiin uutta taidetta vanhan rinnalla: lisää sirkusta, jazzia, kansanmusiikkia ja nykytanssia. Taiteilijoille myönnettäisiin apurahoja, joilla tulisi paremmin toimeen. On selvää, että tekijän nälkä ei synnytä parempaa kirjallisuutta tai kuvataidetta. Lisärahoituksella voisi tarjota kaikille lapsille ja nuorille monipuolisemmat mahdollisuudet osallistua taidekasvatukseen, ja taide tulisi vahvemmin osaksi varhaiskasvatusta, perusopetusta ja toista astetta. Esimerkiksi draamakasvatus tukee lasten kasvua ja sen on nähty opetusmenetelmänä parantavan oppimistuloksia. Taide kuuluu myös elämän viimeisiin vaiheisiin, joten kulttuuria on vietävä yhä enemmän hoivakoteihin ja hoitolaitoksiin. Meillä on hyviä esimerkkejä siitä, miten kulttuuripalveluilla voi puuttua syrjäytymiseen esimerkiksi vankilateatteri auttaa irti rikoksista.

Kulttuuriin paremmalla rahoittamisella ei tavoitella valikoidun yleisön viihdyttämistä vaan yhteiskunnallista muutosta. Kulttuurisesti vahva ja rikas Suomi pärjää paremmin, onnellisemmin ja tasapainoisemmin kuin kulttuurisesti köyhä maa. Muutos on mahdollinen, jos päättäjät ovat siihen valmiita.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kulttuuri, taide, rahoitus, valtion budjetti, luovat alat, sdp, loukaskorpi2019, kulttuurivaalit

Hyvinvointi tarvitsee kansalaisjärjestöjä (osa 1)

Maanantai 25.2.2019 - Johanna Loukaskorpi

Näen erityisen merkittäväksi eduskuntavaalitavoitteeksi sosiaalisesti eheän, oikeudenmukaisen ja osallistuvan yhteiskunnan, jossa järjestöillä on tärkeä rooli.

Vapaaehtoistyö ja kansalaistoiminta tasoittavat eroja ihmisten välillä. Järjestöissä tehtävä merkittävä työ vähentää yhteiskunnan eriarvoistumista. SOSTEn hallituksen jäsenenä olen nähnyt aitiopaikalta, kuinka merkityksellistä työtä suomalaisissa kansalaisjärjestöissä mm. sosiaali- ja terveysjärjestöissä tehdään. Järjestötyö pelastaa parhaimmillaan henkiä. Sosiaali- ja terveyspolitiikassa painopiste tulisi olla yhä vahvemmin hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä ihmisten välisten terveyserojen kaventamisessa.

Voittoa tavoittelemattomien kansalaisjärjestöjen toiminnan parempi taloudellinen turvaaminen antaa näille järjestöille entistä enemmän mahdollisuuksia edesauttaa ihmisten hyvinvointia, edistää terveyttä sekä hyvää oloa.

Hyvinvointipalveluiden turvaamiseksi ja kehittämiseksi kuntien tulisi tehdä nykyistä aktiivisempaa yhteistyötä eri toimialojen järjestöjen kanssa. Kunnat eivät yksin selviä jatkuvasti laajentuvista tarpeista tuottaa asukkaille hyvinvointipalveluita, vaan ne tarvitsevat kumppanikseen voittoa tavoittelemattomia kansalaisjärjestöjä laajentamaan ja turvaamaan kunnallista palvelutarjontaa ja pitämään kustannukset mahdollisimman matalalla. Yritysten tehtävänä on tuottaa voittoa, ja tämä näkyy helposti palveluista perittävissä kustannuksissa.

Mitä paremmat ja monipuolisemmat mahdollisuudet järjestöillä on toteuttaa toimintaansa, sitä tasa-arvoisempia ja yhdenvertaisempia suomalaiset ja eri kunnissa asuvat asukkaat ovat.

Monilla päätöksillä voidaan ihmisten välistä tasa-arvoisuutta lisätä. Esimerkiksi harrastamisen hinta on monille perheille liian korkea, on kyse sitten kulttuurista tai liikunnasta. Harrastamisen kustannusten pysyvä alentaminen antaisi yhä useammalle perheelle mahdollisuuden ohjata lapsensa ohjatun ja säännöllisen harrastamisen pariin.

Matalan kynnyksen harrastustoimintaa voidaan lisätä jo pelkästään kuntien ja järjestöjen hyvällä yhteistyöllä. Esimerkiksi kunnallisten harrastustilojen maksuttomuuden edistäminen on hyvä keino alentaa alle 15-vuotiaiden harrastusmaksuja.

Matalan kynnyksen harrastustoiminnan lisäämisessä on opetus- ja kulttuuriministeriöllä myös keskeinen rooli. Esimerkiksi Veikkauksen voittovarojen jakoperusteiden muuttaminen ja valtionosuuksien uudenlainen painotus matalan kynnyksen harrastustoiminnan edustämiseksi olisi toinen keino tukea lasten ja nuorten harrastamista.

Tämä kirjoitussarja on osa eduskuntavaalikampanjaani, jossa avaan itselleni tärkeitä asioita ja teemoja. Teemasarjan nimi on Hyvinvointi tarvitsee puolustajan. Kirjoitukset julkaistaan kotisivuillani ja Facebookin poliitikkosivuilla. 

Äänestä 14.4. #Loukaskorpi2019

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansalaisjärjestöt, vapaaehtoistyö, järjestö, eduskuntavaalit, sosiaali- ja terveysjärjestöt

Apon elämää: Painavaa asiaa vuodelta 2017 (osa 1 tammikuu-toukokuu 2017)

Sunnuntai 31.12.2017 - Johanna Loukaskorpi

Vuoden viimeinen päivä ja on aika summata eli kirjoittaa auki vuoden 2017 tapahtumat.

Tämä vuosi oli minulle monella tapaa käänteentekevä. Vuoden alussa pähkäilin pitkään, että lähdenkö lopulta ollenkaan kuntavaaliehdokkaaksi. Olin jo aiemmin eduskuntavaalien jälkeen päättänyt, etten enää lähtisi vaaleissa ehdolle. Vaalityö on monella tapaa työn ohella raskasta ja minulla oli vielä edellisen kauden tunnelipäätöksen takia ryhmästä erottamisen ja ryhmään takaisin ottamisen takia raskaita muistoja kannettavanani. Vaikka olinkin sopinut henkilökohtaisesti monen ihmisen kanssa ja mielestäni syntini ryhmälle sovittanut, niin ajatus uusista vaaleista, mahdollisesta putoamisesta vaaleissa tai pettymyksistä luottamushenkilövalintojen jälkeen ei houkutellut. Jotenkin sain itsekin kuitenkin vielä käännettyä sille kannalle, että ehkä vielä kerran. Kun olin tehnyt päätöksen vaaleihin osallistumisesta, jotenkin vaalityön tiimellyksessä into taas lisääntyi.

Työsaralla palailin vanhaan. Olin ollut edellisen puoli vuotta Hämeenlinnan lyseon koulun ja Hämeenlinnan yhteiskoulun opinto-ohjaajana ja olin nauttinut suunnattomasti opoilusta. Olin kokenut myös mukavaksi olla töissä syksyn 2016 kahdessa koulussa. Olen aina nauttinut muutoksista. Olen huomannut, että kyllästyn, jos teen samaa työtä pitkään. Tammikuussa 2017 palailin siis äidinkielen opettajan virkaani ja sain myös 7 C -luokan luokanvalvojuuden. Ihan uusia tuttavuuksia emme oppilaiden kanssa olleet, sillä olin toiminut saman luokan opinto-ohjaajana syksyn. Paluu vanhaan kesti tosin lyhyen aikaa, sillä lupauduin pitämään Hämeenlinnan Lyseon lukiossa kaksi suomi toisena kielenä -kurssia oman työni ohessa. Niinpä alkukevään jälkeen huomasin tekeväni kahta työtä ja siihen päälle vaalikampanjaa. Voisi kaiketi sanoa, että ihan työntäyteinen kevät oli. En juuri ehtinyt kirjojakaan junassa lukea.

Luottamushenkilönä jatkoin lasten ja nuorten lautakunnassa ja valtuustossa entiseen tapaan. Pyrin olemaan läsnä joka kokouksessa. Lautakunta jatkoi työskentelyä koko kevään, mutta mitään kovin merkittäviä päätöksiä ei enää lautakunnassa kevään aikana ollut.

Tein mielestäni suhteellisen hyvän vaalikampanjan. Kirjoitin kampanjan aikana kolme mielipidekirjoitusta lehtiin. 19.3.2017 julkaistiin Aamulehdessä kirjoitukseni Ilmaisia harrastusvuoroja lapsille ja 22.3.2017 Tamperelaisessa Koulujen ylisuuret ryhmät lisäävät opettajien uupumusta. Lisäksi kirjoitimme Jukka Gustafssonin kanssa kirjoituksen Koulujen eriarvoistuminen on pysäytettävissä, jonka lähetimme 2.4.2017 Aamulehteen, mutta sitä ei valitettavasti julkaistu. Saatoin kirjoittaa muutakin, mutta en enää löytänyt uudistetuilta kotisivuiltani sitä osiota, johon aiemmin jaoin tekstini.
Vaalit menivät kohtalaisen hyvin. Vaalipäiväni olin edelleen varma, etten pääse edes läpi. Käytin kuntavaaleihin noin 2500 euroa, joista omaa rahaa oli noin 1600 euroa. Tarkemmat luvut löytyvät vaalirahailmoituksesta. Sain lopulta 342 ääntä. Kirjoitin kotisivuilleni vaalien jälkeen muun muassa seuraavasti:
”Vaalityö on joukkuepeliä, ja eilen pallo osui komeasti koriin, vaikka puoliajalla ainakin ehdokkaalla itsellään oli havaittavissa hermoilua. Kiitänkin vaalijoukkuettani, joka teki töitä minuun uskoen ja luottaen, vaikka itselläni ajoittain loppuikin usko kesken. Kiitos Ismo, Tarja, Ulla-Maija, Eija ja myös koko Rantaperkiön työväenyhdistyksen väki. Lämmin kiitos myös niille kaikille yksityishenkilöille, jotka lahjoittivat kampanjaani rahaa ja niille ystäville, jotka jakoivat esitteitäni ympäri kaupunkia. Kiitos myös ihmisille, jotka kirjoittivat minusta Johannasta sanottua –tukitekstejä, joita julkaisin vaalien alla. Kiitos ystäville, tuttaville ja tuntemattomille, jotka jakoivat ja tykkäsivät kirjoituksistani Twitterissä tai Facebookissa. Kaikki tällainen on ehdokkaalle tarpeellista ja tärkeää.

Niin kuin pallopeleissäkin niin vaalityössäkin hyvä joukkue tarvitsee valmentajan ja huoltajan. Puolisoni Juha-Pekka on toiminut molemmissa rooleissa. En voisi olla ylpeämpi ja kiitollisempi siitä tuesta, jota olen kotoa näiden politiikassa vietettyjen vuosien aikana saanut.”


Suurin ilahduksen aihe vaaleissa oli kuitenkin se, että SDP nousi suurimmaksi puolueeksi Tampereella ja tulisi saamaan pormestarin paikan. Työ puolueen eteen oli kannattanut. Hieman vaalien jälkeen SDP:n edustajisto valitsi pormestariehdokkaaksi Lauri Lylyn, joka näin jälkikäteen ajateltuna on ollut erinomainen valinta. Siitä kertoo myös se tuki ja luottamus, jota Lauri nauttii eri puolueiden kesken. En tuntunut Lauri Lylyä ennen vaaleja. Olimme tavanneet kerran Rantaperkiön työväenyhdistyksen 110-vuotisjuhlissa, jossa Lauri oli aiemmin ollut juhlapuhujana. Olin seurannut lähinnä hänen uraansa lehdistä.

Päätin heti vaalien jälkeen tavoitella parempia asemia ja ilmoitin, että olen kiinnostunut valtuustoryhmän varapuheenjohtajuudesta. Taisin vähän myös ”juntata”. Ainakin tein muutaman soittokierroksen ja niinpä minut valittiin ryhmän varapuheenjohtajaksi. Tämä takasi minulle mahdollisuudet ryhmien välisiin neuvotteluihin sekä tulevan pormestarikoalition sisäisiin keskusteluihin. Osallistuin aktiivisesti apulaispormestari Leena Kostiaisen vetämään palvelutyöryhmään, jossa kirjoitettiin pormestariohjelmaa palveluiden osalta. Tässä vaiheessa kävi myös ilmi, että SDP:lle olisi tulossa apulaispormestarin paikka, joka hyvin todennäköisesti olisi nimenomaan hyvinvoinnin apulaispormestari. Kokoomus oli nimittäin heti vaalien jälkeen ilmoittanut, että he haluavat kaupunkiympäristön apulaispormestarin paikan. Palvelutyöryhmä sai kokoon hyvän ohjelman ja minä päätin tavoitella täysillä kyseistä apon paikkaa, kun selvisi että Pekka Salmi ei ole kiinnostunut toisesta apulaispormestarikaudesta vaan tavoittelee valtuuston varapuheenjohtajuutta. Olimme Pekan kanssa sopineet edellisen kauden erimielisyydet ja sopu Pekan kanssa oli myös yksi kevään isoista iloista. On tuntunut hyvältä, että välimme ovat palautuneet yhtä hyviksi kuin ensimmäisellä valtuustokaudella.

Rantaperkiön työväenyhdistys asetti minut demareiden apulaispormestariehdokkaaksi ja lähetti myös tiedotteen siitä lehtiin. Halusin toimia avoimesti, koska valtaapitävien on uskallettava myös asettaa itsensä alttiiksi arvostelulle, julkiselle kritiikille ja sille, ettei tule lopulta valituksi. En varsinaisesti koskaan ajatellut tulevani valituksi ryhmämme apulaispormestariehdokkaaksi, sillä uskoin, että ne haavat, jotka ryhmästä poikkeava äänestyspäätös tunnelin yhteydessä teki, eivät olleet vielä arpeutuneet.

Niinpä kunnallisjärjestön edustajiston päätös oli minulle suuri henkilökohtainen yllätys, joka muutti omassa elämässäni monta asiaa. Samaan aikaan oli auennut Hämeenlinnassa kaksi oppilaanohjaajan paikkaa, joista toisen olisin hyvin todennäköisesti saanut. Toisaalta olin puoli vuotta äidinkieltä opetettuani taas erittäin innostunut omasta aineestani ja yhtäkkiä ymmärsin, että minut valittaisiinkin Tampereelle apulaispormestariksi ja joutuisin jättämään koulumaailman - ainakin toviksi - taakseni. Sinne jäivät tutut oppilaat ja ihanat kollegat. Tilalle tulisi jotakin kovin uutta, ihmeellistä, monipuolista, mutta myös raskasta. Toisaalta olin tavoitellut apon paikkaa tosissani ja yhtäkkiä sitä tarjottiin minulle tarjottimella. Olihan se ihmeellistä ja samalla kuitenkin monella tapaa haikeaa.

Perheessämme vietettiin kevään lopulla esikoisen ylioppilasjuhlia, joten olin jäänyt viimeisellä kouluviikolla jo virkavapaalle, joten en koskaan varsinaisesti ehtinyt sanoa kollegoille näkemiin ja tarjota heille kakkua. Se ehkä vieläkin kaihertaa mielessä. Tänä keväänä aion jossakin vaiheessa varmasti palata käymään Hämeenlinnan yhteiskoulussa. Kakkukahvit ovat edelleen kollegoiden kanssa juomatta.

Minun piti kirjoittaa vain pikaisesti keväästä ja keskittyä kesään ja syksyyn sekä lautakunnassa ja valtuustossa päätettyihin asioihin, mutta joskus käy näin, että on enemmän sanottavaa kuin aikoi ensin sanoa. Niinpä jaan tekstin kahteen osaan. Toinen osa Painavasta asiasta julkaistaan parin päivän sisällä - tulevana vuonna 2018. Silloin selviää, miksi otsikoin tekstin painavaksi asiaksi. Tästä tekstistä tuli nyt ehkä kuitenkin se kevytversio.

Haluan kiittää tässä vaiheessa kaikkia Teitä lukuisia uusia ja vanhoja tuttavuuksia - ihmisiä, jotka olette olleet mukana matkassa: tukijoina, ystävinä, seuraajina, lukijoina, kilpakumppaneina, uusina ja vanhoina kollegoina, puoluetovereina tai valtuustokavereina. Olen onnellinen, että olette olemassa. Kiitos kaikesta. Tsempataan toisiamme jatkossakin. Parasta elämässä ovat ihmiset ympärillä.     

Toivotan kaikille oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta 2018!

1 kommentti . Avainsanat: apulaispormestari, kevät 2017, valtuusto, pormestariohjelma, kuntavaalit, opettajuus, koulumaailma, työ