Kolumni: Politiikan pelisääntöihin kuuluu luottamus

Luin äskettäin Joni Skiftesvikin novellikokoelman Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (1983). Teos palkittiin ilmestymisvuonna J.H Erkon palkinnolla ja sisältää 14 novellia. Novelli Valtuuskunta kertoo humoristisesti kansainvälisestä vesiensuojelukongressista, jossa Suomen valtuuskuntaa kiinnostaa enemmän ryyppääminen ja vieraat naiset kuin kokouksen asiasisältö. Novelli kuvaa aikaa, jolloin viina kuului vahvasti suomalaiseen valtakunnan politiikkaan. Historiastamme löytyy karuja kertomuksia siitä, miten ministeriöitäkin johdettiin alkoholin voimalla. Nykyään tällainen ei onneksi enää tule kuuloonkaan.

Nykypäivän politiikassa on omat kiehuntansa. Ministeri Wille Rydman (ps) ja Tampereen apulaispormestari Ilkka Sasi (kok) ovat viimeaikaisten uutiskohujen keskiössä. Poliittiset tehtävät rakentuvat luottamukselle. Ministerin on nautittava eduskunnan luottamusta ja apulaispormestarin kaupunginvaltuuston luottamusta. Rydmanille epäluottamusta esittävät oppositiopuolueet, jotka katsovat, ettei hänen toimintansa ole ollut ministerille sopivaa. Sasin kohdalla kokoomus on katsonut, että uutisoidut rikosepäilyt aiheuttavat mainehaittaa pormestarimallille ja apulaispormestarin luottamus tuleekin arvioida kaupunginvaltuustossa.

Tampereen kaupunginvaltuusto on hyväksynyt kaupungin eettiset toimintaperiaatteet ja myös luottamushenkilöt ovat valtuustossa sitoutuneet niihin. Eettisten periaatteiden mukaan kaupungin tehtävissä tulee toimia avoimesti ja läpinäkyvästi, edistää oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta, käyttäytyä kunnioittavasti ja noudattaa hyvän hallinnon ja johtamisen periaatteita. Pormestaria ja apulaispormestaria sitoo toimia myös vapaa-ajallaan kaupungin eettisten periaatteiden mukaan, sillä he edustavat kaupunkia ja instituutiota. Luottamushenkilön huoneentaulussa todetaan: ”Ymmärrän roolini kaupungin päättäjänä ja edustan Tampereen kaupunkia asiallisesti.”  

Novellissa krapulapäinen valtuuskunta päätyi esittämään Kiiminki-jokea suojelukohteeksi. Asiattomuudet päättyivät lopulta asialliseen päätökseen. Miten Rydmanille ja Sasille käy, jää arvioitavaksi? Luottamuksen voi menettää hetkessä. Sen rakentaminen vie aikaa, yhteistyökykyä ja uskoa yhteiseen hyvään.     

Hyvää juhannusta Tamperelaisen lukijoille!

Luin äskettäin Joni Skiftesvikin novellikokoelman Puhalluskukkapoika ja taivaankorjaaja (1983). Teos palkittiin ilmestymisvuonna J.H Erkon palkinnolla ja sisältää 14 novellia. Novelli Valtuuskunta kertoo humoristisesti kansainvälisestä vesiensuojelukongressista, jossa Suomen valtuuskuntaa kiinnostaa enemmän ryyppääminen ja vieraat naiset kuin kokouksen asiasisältö. Novelli kuvaa aikaa, jolloin viina kuului vahvasti suomalaiseen valtakunnan politiikkaan. Historiastamme löytyy karuja kertomuksia siitä, miten ministeriöitäkin johdettiin alkoholin voimalla. Nykyään tällainen ei onneksi enää tule kuuloonkaan.

Nykypäivän politiikassa on omat kiehuntansa. Ministeri Wille Rydman (ps) ja Tampereen apulaispormestari Ilkka Sasi (kok) ovat viimeaikaisten uutiskohujen keskiössä. Poliittiset tehtävät rakentuvat luottamukselle. Ministerin on nautittava eduskunnan luottamusta ja apulaispormestarin kaupunginvaltuuston luottamusta. Rydmanille epäluottamusta esittävät oppositiopuolueet, jotka katsovat, ettei hänen toimintansa ole ollut ministerille sopivaa. Sasin kohdalla kokoomus on katsonut, että uutisoidut rikosepäilyt aiheuttavat mainehaittaa pormestarimallille ja apulaispormestarin luottamus tuleekin arvioida kaupunginvaltuustossa.

Tampereen kaupunginvaltuusto on hyväksynyt kaupungin eettiset toimintaperiaatteet ja myös luottamushenkilöt ovat valtuustossa sitoutuneet niihin. Eettisten periaatteiden mukaan kaupungin tehtävissä tulee toimia avoimesti ja läpinäkyvästi, edistää oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta, käyttäytyä kunnioittavasti ja noudattaa hyvän hallinnon ja johtamisen periaatteita. Pormestaria ja apulaispormestaria sitoo toimia myös vapaa-ajallaan kaupungin eettisten periaatteiden mukaan, sillä he edustavat kaupunkia ja instituutiota. Luottamushenkilön huoneentaulussa todetaan: ”Ymmärrän roolini kaupungin päättäjänä ja edustan Tampereen kaupunkia asiallisesti.”  

Novellissa krapulapäinen valtuuskunta päätyi esittämään Kiiminki-jokea suojelukohteeksi. Asiattomuudet päättyivät lopulta asialliseen päätökseen. Miten Rydmanille ja Sasille käy, jää arvioitavaksi? Luottamuksen voi menettää hetkessä. Sen rakentaminen vie aikaa, yhteistyökykyä ja uskoa yhteiseen hyvään.     

Hyvää juhannusta Tamperelaisen lukijoille!

Kolumni on julkaistu Tamperelaisessa 19.6.2024.